Miten jotkut voi olla vuosikausia sinkkuna?

No minä nautin sinkkuudesta, parisuhteessa masennun herkemmin. Ihmiset on erilaisia.

Minä olen ollut koko ikäni sinkku enkä edes kaipaa parisuhdetta (enkä irtosuhteita). Normaalitila minulle.

Helposti. Kohta tulee 8 vuotta täyteen :) Aiemmin olin jotenkin lährisriippuvainen ja mun oli pakko olla jonkun kanssa suhteessa.

Sinkkuna nyt vuoden verran. Suoraan sanottuna tämä on perseestä. Joo, kavereita on ja heidän kanssa vietän paljon aikaa, mutta se ei poista sitä että olen yksin. 

Vauvapalsta on sinkkujen paratiisi. Kukaan ei suosittele parisuhdetta, koska eivät sellaisessa itse ole tai siihen kykene. Kaikkien tulisi olla sinkkuja, masentuneita ja yksinäisiä koska muutkin ovat.

Kuitenkin tätä vastaan puhuu deittiappien laaja kirjo ja niiden suosio. Ihmiset eivät halua olla yksin. 

Olen ns. Ikisinkku. Nautin elämästä ystävien kanssa!

Opettelet nyt olemaan yksin niin kykenet sitten tulevaisuudessa terveempään parisuhteeseen. Riippuvaisuus ei ole rakkautta, pitää osata löytää myös itsestään turvaa. 

Oliko mm. itsesäälisi syy eroon?

Kun on ollut koko elämänsä sinkkuna niin ei muusta tiedä.

Mä luulen, että on enemmän kyse siitä, mihin on tottunut. Jos on tottunut puolison kanssa tekemään kaikenlaista, reissaamaan yhdessä, treffi-iltoja, yhteistä liikuntaa, netflixiä, niin onhan se muutos ikävä, kun tuo otetaan pois. Jos taas on ollut (lähes) aina sinkkuna, ei osaa moista kaivata, ja on täyttänyt elämänsä ystävillä, joiden kanssa tehdä tuo kaikki.

Pariskuntien ystävät on monesti tottuneet siihen, että nähdään vain satunnaisesti, koska suurin osa asioista tehdään puolison kanssa, joka on silloin se sun paras kaveri. Sinkuilla on joku pelkästään kaveri parhaana kaverina, ja näkevät todennäköisemmin paljon useammin, kuin mitä parisuhdepuolikkaat näkee muita kavereitaan. Kyllä sä vuosien saatossa voit lämmittää uusia ystävyyssuhteita tai lähentää vanhoja, mutta se ei ole heti valmiina eron jälkeen.

Helposti. Elämäni on paljon onnellisempaa ja hauskempaa sinkkuna. On ankeuttajia ja hauskoja ihmisiä, hauskoilla on paskaa ankeuttajien kanssa ja ankeuttajilla paskaa itsekseen. Korjaa itsesi.

Sama, kuin muidenkin asioiden kanssa, joita ei vaan voi saada. Ei ole siis vaihtoehtoja. Jotkut eivät saa lasta, jotkut eivät edes kumppania. Ja aina se on tietenkin, vain ja ainoastaan "oma vika". 

Nautin kybällä kun ei mitään parisuhteen tuomia ikäviä juttuja tai toisen murheita. Käyn tanssimassa (miespari, jonka kanssa ei suhdetta), pelaamassa padelia, matkustelen , tapaan kavereita, liikun paljon, touhuan tietty lasten kanssa jne

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että on enemmän kyse siitä, mihin on tottunut. Jos on tottunut puolison kanssa tekemään kaikenlaista, reissaamaan yhdessä, treffi-iltoja, yhteistä liikuntaa, netflixiä, niin onhan se muutos ikävä, kun tuo otetaan pois. Jos taas on ollut (lähes) aina sinkkuna, ei osaa moista kaivata, ja on täyttänyt elämänsä ystävillä, joiden kanssa tehdä tuo kaikki.

Pariskuntien ystävät on monesti tottuneet siihen, että nähdään vain satunnaisesti, koska suurin osa asioista tehdään puolison kanssa, joka on silloin se sun paras kaveri. Sinkuilla on joku pelkästään kaveri parhaana kaverina, ja näkevät todennäköisemmin paljon useammin, kuin mitä parisuhdepuolikkaat näkee muita kavereitaan. Kyllä sä vuosien saatossa voit lämmittää uusia ystävyyssuhteita tai lähentää vanhoja, mutta se ei ole heti valmiina eron jälkeen.

Tämä on juuri tätä parisuhteen puollustelua. Parempi olla yksin ja nauttia, kun odottaa että kumppani tekee jotain idioottimaista. Joudut miettimään mitä nyt voi tehdä ja loukkaako se toista. 

Sinkkuus on vaihtoehdoista paras. Ei ole parisuhdeväkivaltaa, ei pettämistä, ei pettymyksiä. On vain onnellisuutta.

Selibaatti on hirvittävä kohtalo. Ihminen masentuu, kun ei saa kunnon panoa säännöllisesti. Säälin suuresti sinkkuja, jotka jäävät paitsi kaikesta kunnollisesta, mitä elämässä on.

Sehän on helppoa, yksin on kaikkein helpoin olla.

Hakeudu hoitoon tai vaihda ainakin lääkityksesi, v#tun surkimus.

Alussa oli orpoa, mutta sitten se alkoi siitä muuttua ja vuosia oli oikein mukavaa yksin, kun siihen sinkkuuteen tottui. Eikä edes halunnut enää ketään. Ajatus siitä suorastaan puistatti. Nyt on taas viime aikoina alkanut olla vähän orpo olo. Mutta se varmaan korjaantuu sillä, kun löytää jotain mieluista tekemistä.

Yritin vuosikausia saada kumppanin. Epäonnistuin, ja luovutin. Nyt olen sitten sinkku, kun en muutakaan voi. 

Vierailija kirjoitti:

Selibaatti on hirvittävä kohtalo. Ihminen masentuu, kun ei saa kunnon panoa säännöllisesti. Säälin suuresti sinkkuja, jotka jäävät paitsi kaikesta kunnollisesta, mitä elämässä on.

Tjaa. Miksi luulet, ettei sinkku tiedä, mitä kunnon pano ym. "kunnollinen" elämä on? Harva on ikänsä ollut sinkku, monet ovat entisiä parisuhdelaisia.