Oikeastiko te muut sinkut/ yksinäiset käytte yksin matkoilla, kahvilassa jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä juttuja ei ole kukaan jakamassa. Kiva siinä sitte kattoa jotain eiffel-tornia, että tosa se pytinki ny on… mitä sit, lähenkö kotio. Ongelmat on myös yksin ratkottava.

Nämä on niin totta ja tuttuja faktoja itsellekin. Tuo "tosa se ny on, mitä sit, lähenkö kotio" on oikein tuttua ajattelua, kun yksin on jossain.

Mutta kannattaa siltikin joskus vielä lähteä. Koskaan ei voi tietää, milloin se kiinnostava ihminen, josta tulee ehkä ystäväkin, pumpsahtaa myös samaan paikkaan.

Öö, miksei voisi nauttia nähtävyyksistä yksinkin?

Miksei voisi. Kerroin vain oman mielipiteeni, mitä itse ajattelen sellaisessa tilanteessa. 

Olen ollut suhteessa suurimman osan elämästäni ja n. viimeiset 10 vuotta yksin ja eron fiiliksissä kyllä huomaa esim. jonkun nähtävyyden juurella. Huomattavasti tylsempää on tuijotella sitä yksin, kun ei ole ketään siinä vieressä, jolle sanoa mielipidettä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että. Tottakai matkustan yksin ja menen yksin kahviloihin. Matkoilla olen tutustunut mitä erilaisimpiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, useista jäänyt kivoja tuttuja ja joistakin ihan ystäviä. Pitää olla avoin ja jutella muiden kanssa esim. jos menee taidenäyttelyihin, museoihin. Kahviloissa ja ruokapaikoissa taas saattaa joku tulla samaan pöytään istumaan (ainakin ulkomailla tapahtuu usein). En pelkää ihmisiä. Katutaiteilijoiden kanssa menen heti juttusille. Kirppareilla ulkomailla vasta kivaa on (Ranska, Italia). Juttu on tietty se, että osaa kieltäkin, ainakin jonkun verran, itselläni hyvät saksa ja italia, ranska tyydyttävä. Enkä etsi koskaan mitään seuraa, kunhan puhun ja juttelen ihmisten kanssa oli sitten nuori, iäkäs jne. Olen leski (N) ja siksi yksinasuva, kumppania en edes etsi enkä ole etsinyt. 

Noin se varmaan on kivaakin. Itselläni on sosiaalisten tilanteiden fobia, ja esim. matka yksin aiheuttaa ihan kauheita pelkoja: vieras kulttuuri, vieras kieli, voi joutua puhumaan jollekin noilla parametreilla, eksyneenä turistina. Ei, en pysty.

Suomessako ei ole mitään bussiretkiä esim. Hesasta jonnekin vaikka Tampereelle tai Ouluun tai mihin vaan. Siinähän tutustuu hyvin muihin ihmisiin ja vieruskaverin kanssa voi jutella sitä ja tätä. Muistan kun itse kävin vielä Suomessa asuessani hyötykasviyhdistyksen kanssa Virossa. Bussilla kierrettiin pitkin Viroa ja puutarhoissa käytiin kasveja katselemassa ja ostamassa. Itse en kuulunut yhdistykseen mutta heillä bussissa oli paikkoja. Käytiin Virossa monessa erityisessä paikassa ihan Peipsijärvelle asti luostariin. Sellaisia yrttimummoja tavattiin ja ostettiin hänen tekemiään sekoituksia jotka olivatkin sitten erinomaisia. Pienissä kylissä majoituttiin vaatimattomissa oloissa... tää oli joskus 90 luvun loppupuolella. Mutta oli kyllä niin hieno ja vaiherikas matka ja kivoja ihmisiä joiden kanssa olin vuosia kontaktissa. Ulkomailla olen tehnyt myös tuollaisia yksinkertaisia bussimatkoja enkä ole pettynyt kertaakaan. Viininkorjuuseenkin menin kerran Ranskaan ja se vasta oli elämys. Pääsispä vieläkin mutta vanhentuneet luut ja nivelet ei semmoisesta enää tykkää yhtään. 

Bussiretki on sosiaalisten tilanteiden kammoiselle aika kauhistus. Kun en osaa luontevasti jutella ihmisten kanssa. Siitä tulee vaan sellaista vaivautunutta, toinen sanoo jotain, minä vastaan, mutta en osaa jutella luontevasti vaan siitä tulee sellainen töksähtävä yksilauseinen vastaus. Sitten toinen lopettaa juttelemasta, koska vaikutan joko oudolta tai vain sellaiselta, joka haluaa mieluummin olla omissa ajatuksissaan. Olen joskus käynyt kesällä jossain bussireissulla ja päätin että oli viimeinen kerta, oli niin vaivautunutta ja ahdistavaa. Mieluummin menen omalla autolla, siellä saa rauhassa olla rennosti oma outo erakko itsensä, ilman painetta että täytyisi osata käyttäytyä ihmisten kanssa.

Minulla on lapsi ja puoliso ja perhettä mutta käyn yksin kahvilla ja joskus syömässä edim. shoppailun lomassa. Minusta se on kivaa. Kavereits ei liioin ole.

Kypsän iän kumppani tykkää kun kanssani on helppoa, osaan kuulemma järjestää kaiken hyvin. Mutta. Lapsenvahtina aikuiselle melkein, olen kovalla pänttäyksellä oppinut auttavat kielitaidot, kartanluvut ym. Normaalipainoisenkin miehen mielessä on AINA ruoka. Mutta on rakas ihminen.

Tykkään mennä yksin, käyn opastetuissa  historiakohteissa ym. Esim Get Your Guiden retkillä voi olla muitakin yksin matkaajia.

Että eri vaiheissa voi matkustaa yksin tai muiden kanssa. Nykyään kun on kännykkä ja Internet voi pitää yhteyttä helposti. Ei tunnu yksinäiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä teillä tulee vieraita ihmisiä istumaan samaan pöytään kahvilassa? Ja oikeinko juttelette ja ystävystytte heidän kanssaan? Ehkä jossain typerässä Hallmarkin elokuvassa tällaista tapahtuu. Kun minä menen yksin jonnekin, niin samaan pöytään tulee enintään joku 85+mummo tai sitten joku umpirakastunut nuoripari, jonka naispuolinen osapuoli katselee vi.ttuntuneena, että lähtisi tämäkin täti vetämään. 

Mikä estää aloittamasta keskustelua mummon tai nuorenparin kanssa? 

Ei tässä maassa yleensä haluta samaan pöytään ventovieraitten kanssa, saati sitten keskutella sellaisten kanssa, jotka TUNKEVAT itsensä samaan pöytään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt tehdä asioita yksin ja reissata yksin. Ihan vitullisen perseestä, sanoo kuka mitä vain. Hyviä juttuja ei ole kukaan jakamassa. Kiva siinä sitte kattoa jotain eiffel-tornia, että tosa se pytinki ny on… mitä sit, lähenkö kotio.

Ongelmat on myös yksin ratkottava. Aivan persiistä, en lähe enää. 

Ei sitten ole sun juttusi reissata yksin, mutta toisista se on oikeasti antoisaa. 

Mulla murtauduttiin asuntoautoon Euroopassa ollessani yksin reissussa, varkaiden matkaan lähti mm kaikki henkilökortit ja koirin passit.  Kävin hoitamassa asioita neljällä poliisiasemalla Italiassa ja jouduin ajamaan Roomaan saadakseni uuden passin ja tähän meni kolme päivää. Välillä itketti ja välillä teki mieli heitellä tavaroita. Melkein viikko meni, että kaikki oli hoidettu kuntoon. Sen jälkeen nukuin kaksi päivää. Lähtisinkö uudestaan? Lähdin jo! 

Käyn myös reissuillani katsomassa nähtävyyksiä, tosin auton koon takia vältän keskustoja ja ahtaimpia paikkoja. Tai sitten jätän auton kauemmas ja kuljen julkisilla. 

Viisikymppinen täällä toteaa, että parasta kesäteatteriseuraa minulla on ollut n.70-80v tuntematon täti :) Ikärasismi siis syrjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että. Tottakai matkustan yksin ja menen yksin kahviloihin. Matkoilla olen tutustunut mitä erilaisimpiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, useista jäänyt kivoja tuttuja ja joistakin ihan ystäviä. Pitää olla avoin ja jutella muiden kanssa esim. jos menee taidenäyttelyihin, museoihin. Kahviloissa ja ruokapaikoissa taas saattaa joku tulla samaan pöytään istumaan (ainakin ulkomailla tapahtuu usein). En pelkää ihmisiä. Katutaiteilijoiden kanssa menen heti juttusille. Kirppareilla ulkomailla vasta kivaa on (Ranska, Italia). Juttu on tietty se, että osaa kieltäkin, ainakin jonkun verran, itselläni hyvät saksa ja italia, ranska tyydyttävä. Enkä etsi koskaan mitään seuraa, kunhan puhun ja juttelen ihmisten kanssa oli sitten nuori, iäkäs jne. Olen leski (N) ja siksi yksinasuva, kumppania en edes etsi enkä ole etsinyt. 

Noin se varmaan on kivaakin. Itselläni on sosiaalisten tilanteiden fobia, ja esim. matka yksin aiheuttaa ihan kauheita pelkoja: vieras kulttuuri, vieras kieli, voi joutua puhumaan jollekin noilla parametreilla, eksyneenä turistina. Ei, en pysty.

Suomessako ei ole mitään bussiretkiä esim. Hesasta jonnekin vaikka Tampereelle tai Ouluun tai mihin vaan. Siinähän tutustuu hyvin muihin ihmisiin ja vieruskaverin kanssa voi jutella sitä ja tätä. Muistan kun itse kävin vielä Suomessa asuessani hyötykasviyhdistyksen kanssa Virossa. Bussilla kierrettiin pitkin Viroa ja puutarhoissa käytiin kasveja katselemassa ja ostamassa. Itse en kuulunut yhdistykseen mutta heillä bussissa oli paikkoja. Käytiin Virossa monessa erityisessä paikassa ihan Peipsijärvelle asti luostariin. Sellaisia yrttimummoja tavattiin ja ostettiin hänen tekemiään sekoituksia jotka olivatkin sitten erinomaisia. Pienissä kylissä majoituttiin vaatimattomissa oloissa... tää oli joskus 90 luvun loppupuolella. Mutta oli kyllä niin hieno ja vaiherikas matka ja kivoja ihmisiä joiden kanssa olin vuosia kontaktissa. Ulkomailla olen tehnyt myös tuollaisia yksinkertaisia bussimatkoja enkä ole pettynyt kertaakaan. Viininkorjuuseenkin menin kerran Ranskaan ja se vasta oli elämys. Pääsispä vieläkin mutta vanhentuneet luut ja nivelet ei semmoisesta enää tykkää yhtään. 

Bussiretki on sosiaalisten tilanteiden kammoiselle aika kauhistus. Kun en osaa luontevasti jutella ihmisten kanssa. Siitä tulee vaan sellaista vaivautunutta, toinen sanoo jotain, minä vastaan, mutta en osaa jutella luontevasti vaan siitä tulee sellainen töksähtävä yksilauseinen vastaus. Sitten toinen lopettaa juttelemasta, koska vaikutan joko oudolta tai vain sellaiselta, joka haluaa mieluummin olla omissa ajatuksissaan. Olen joskus käynyt kesällä jossain bussireissulla ja päätin että oli viimeinen kerta, oli niin vaivautunutta ja ahdistavaa. Mieluummin menen omalla autolla, siellä saa rauhassa olla rennosti oma outo erakko itsensä, ilman painetta että täytyisi osata käyttäytyä ihmisten kanssa.

Sitten ei kannata ihmetellä yhtään jos saa olla yksin kotonaan jos minkäänlainen seura ei kelpaa ja muut ihmiset kammoksuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä teillä tulee vieraita ihmisiä istumaan samaan pöytään kahvilassa? Ja oikeinko juttelette ja ystävystytte heidän kanssaan? Ehkä jossain typerässä Hallmarkin elokuvassa tällaista tapahtuu. Kun minä menen yksin jonnekin, niin samaan pöytään tulee enintään joku 85+mummo tai sitten joku umpirakastunut nuoripari, jonka naispuolinen osapuoli katselee vi.ttuntuneena, että lähtisi tämäkin täti vetämään. 

Mikä estää aloittamasta keskustelua mummon tai nuorenparin kanssa? 

Ei tässä maassa yleensä haluta samaan pöytään ventovieraitten kanssa, saati sitten keskutella sellaisten kanssa, jotka TUNKEVAT itsensä samaan pöytään. 

Oletko tomppeli? Ainakin itse kysyn, onko tässä vapaata tai sopiiko istua samaan pöytään. Keskustua voi yrittää kommentoimalla vaikka säätä lyhyesti. Vastauksesta kyllä voi päätellä haluaako toinen jutella vai ei. 

Itse en ole järin sosiaalinen, mutta en ota mitenkään pahaksi, jos joku istuu samaan pöytään ja ehkäpä vielä yrittää keskustelua. Osaan kohteliaasti vastata lyhyesti, jos en sillä hetkellä kaipaa keskustelua. Ja aino voi sanoa nätisti, rttei juuri nyt halua jutella. 

Lähes poikkeuksetta yksin tehdyt jutut ovat antoisampia kuin jonkun kaverin kanssa. Saa tehdä just, miten haluaa ja määrätä tahdin

Esim. jollain festareilla olen joutunut lähtemään pois ennen aikojaan, kesken pääesiintyjän keikan, kun kaveri alkaa vieressä vinkua ja valittaa kylmää/väsymystä / päänsärkyä tms. Ja tätä on tapahtunut useammin kuin kerran. Lopulta lähden raivoissani hänen kanssaan, koska on pakko, milloin mistäkin syystä. Sitten hän sanoo vielä, että olisithan sä voinut jäädä! Juu, mitäpä siitä, että on yhteinen kyyti ja majoitus. 

Ei kannata pelätä yksin menoa, on siellä muitakin yksinään, ja aina saa juttuseuraa muutenkin väliajoilla, kun menee johonkin pöytäseurueeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että. Tottakai matkustan yksin ja menen yksin kahviloihin. Matkoilla olen tutustunut mitä erilaisimpiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, useista jäänyt kivoja tuttuja ja joistakin ihan ystäviä. Pitää olla avoin ja jutella muiden kanssa esim. jos menee taidenäyttelyihin, museoihin. Kahviloissa ja ruokapaikoissa taas saattaa joku tulla samaan pöytään istumaan (ainakin ulkomailla tapahtuu usein). En pelkää ihmisiä. Katutaiteilijoiden kanssa menen heti juttusille. Kirppareilla ulkomailla vasta kivaa on (Ranska, Italia). Juttu on tietty se, että osaa kieltäkin, ainakin jonkun verran, itselläni hyvät saksa ja italia, ranska tyydyttävä. Enkä etsi koskaan mitään seuraa, kunhan puhun ja juttelen ihmisten kanssa oli sitten nuori, iäkäs jne. Olen leski (N) ja siksi yksinasuva, kumppania en edes etsi enkä ole etsinyt. 

Noin se varmaan on kivaakin. Itselläni on sosiaalisten tilanteiden fobia, ja esim. matka yksin aiheuttaa ihan kauheita pelkoja: vieras kulttuuri, vieras kieli, voi joutua puhumaan jollekin noilla parametreilla, eksyneenä turistina. Ei, en pysty.

Suomessako ei ole mitään bussiretkiä esim. Hesasta jonnekin vaikka Tampereelle tai Ouluun tai mihin vaan. Siinähän tutustuu hyvin muihin ihmisiin ja vieruskaverin kanssa voi jutella sitä ja tätä. Muistan kun itse kävin vielä Suomessa asuessani hyötykasviyhdistyksen kanssa Virossa. Bussilla kierrettiin pitkin Viroa ja puutarhoissa käytiin kasveja katselemassa ja ostamassa. Itse en kuulunut yhdistykseen mutta heillä bussissa oli paikkoja. Käytiin Virossa monessa erityisessä paikassa ihan Peipsijärvelle asti luostariin. Sellaisia yrttimummoja tavattiin ja ostettiin hänen tekemiään sekoituksia jotka olivatkin sitten erinomaisia. Pienissä kylissä majoituttiin vaatimattomissa oloissa... tää oli joskus 90 luvun loppupuolella. Mutta oli kyllä niin hieno ja vaiherikas matka ja kivoja ihmisiä joiden kanssa olin vuosia kontaktissa. Ulkomailla olen tehnyt myös tuollaisia yksinkertaisia bussimatkoja enkä ole pettynyt kertaakaan. Viininkorjuuseenkin menin kerran Ranskaan ja se vasta oli elämys. Pääsispä vieläkin mutta vanhentuneet luut ja nivelet ei semmoisesta enää tykkää yhtään. 

Bussiretki on sosiaalisten tilanteiden kammoiselle aika kauhistus. Kun en osaa luontevasti jutella ihmisten kanssa. Siitä tulee vaan sellaista vaivautunutta, toinen sanoo jotain, minä vastaan, mutta en osaa jutella luontevasti vaan siitä tulee sellainen töksähtävä yksilauseinen vastaus. Sitten toinen lopettaa juttelemasta, koska vaikutan joko oudolta tai vain sellaiselta, joka haluaa mieluummin olla omissa ajatuksissaan. Olen joskus käynyt kesällä jossain bussireissulla ja päätin että oli viimeinen kerta, oli niin vaivautunutta ja ahdistavaa. Mieluummin menen omalla autolla, siellä saa rauhassa olla rennosti oma outo erakko itsensä, ilman painetta että täytyisi osata käyttäytyä ihmisten kanssa.

Sitten ei kannata ihmetellä yhtään jos saa olla yksin kotonaan jos minkäänlainen seura ei kelpaa ja muut ihmiset kammoksuttaa. 

Niin että yksin meneminen ei ole sallittua jos ei halua seuraa, vaan pakko pysyä kotona? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole yksinäinen, parisuhteessa olen ja teemme paljon yhdessä asioita. Mutta tykkään tehdä myös yksin asioita eikä puolisoani innosta kaikki samat asiat mistä itse olen kiinnostunut. Minulle on ihan normaalia mennä yksin konserttiin, teatteriin, muihin tapahtumiin, shoppailemaan, ravintolaan, kahvilaan jne. Voisin joo mennä kavereidenkin kanssa, mutta tykkään mennä yksin. Voisin matkustaakin yksin; ainut on etten pysty nukkumaan hotelleissa, pitäisi olla jokin muu majoitus. Mielestäni on mukava olla yksin liikenteessä, voit olla juuri niinkuin haluat eikä tarvitse ottaa ketään muuta huomioon. Tämä ei tarkoita, että puoliso tai kaverit rajoittaisivat olemistani, kun olemme yhdessä, vaan yksin ollessa on tietty vapaus. 

 

Tapahtumissa, teattereissa ja konserteissa ihan poikkeuksetta löydän seuraa muista, jos haluan. Kiva törmätä uusiin tuttavuuksiin. Ja kiva sitten kotona kertoa kuulumisia siitä, millainen tapahtuma oli ja ketä tapasin. Puolisoni tekee samoin omista menoistaan. 

Tossa taustalla on kuitenkin sulla se ihana varmuus että kaikkea ei tarvitse tehdä yksin ja että kotona on se tuki ja turva. Se on tosi arvokasta :)

Mikä tuki ja turva? En osaa samaistua lauseeseesi. Olen nainen, joka matkustaa ja käy kahviloissa ja leffoissa yksin, kun aviomies ei halua lähteä. Olrn myös muutenkin itsenäinen niin, etten oikein ymmärrä, mitä tuo tuki ja turva edes terkoittaa.

Vilpitön kysymys, miksi se, että jotkut tykkää olla seurassa tai matkustaa jonkun kanssa aiheuttaa vihaa joissakin täällä? Itse en voisi kuvitellakaan lähteväni matkaan yksin. En nauttisi yhtään, ei olisi ketään jonka kanssa jutella, vaihtaa vaikka mielipiteitä nähtävyyksistä jne. Ja koska joku kuitenkin sanoo, että tutustuu uusiin ihmisiin, niin minä en ole ainakaan koskaan tutustunut eikä kukaan ole koskaan tullut juttelemaan ikinä milloinkaan. Oikeastiko luulette, että vaikka joku pariskunta rupeaisi juttelemaan jonkun randomin yksinäisen naisen kanssa? 😂 Tämä on minun mielipiteeni ja kokemukseni, eikä mikään sitä muuksi muuta. 

Ei oikeastaan

Parhaimpia junamatkustuskokemuksiani oli se, kun satuin parikymppisenä opiskelijana samaan vaunuun karjalaisia sukujuuria omaavan vanhemman tädin kanssa. 

Jos kaikki täälläkin matkustaa niin innoissaan kaikkialle yksin, niin miksen juuri koskaan näe yksinäisiä matkustajia? Reissussa Tallinnaankin olin varmaan ainut, joka matkusti yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vilpitön kysymys, miksi se, että jotkut tykkää olla seurassa tai matkustaa jonkun kanssa aiheuttaa vihaa joissakin täällä? Itse en voisi kuvitellakaan lähteväni matkaan yksin. En nauttisi yhtään, ei olisi ketään jonka kanssa jutella, vaihtaa vaikka mielipiteitä nähtävyyksistä jne. Ja koska joku kuitenkin sanoo, että tutustuu uusiin ihmisiin, niin minä en ole ainakaan koskaan tutustunut eikä kukaan ole koskaan tullut juttelemaan ikinä milloinkaan. Oikeastiko luulette, että vaikka joku pariskunta rupeaisi juttelemaan jonkun randomin yksinäisen naisen kanssa? 😂 Tämä on minun mielipiteeni ja kokemukseni, eikä mikään sitä muuksi muuta. 

Kuulostaa siltä, ettet ole ollenkaan avoin uusille tuttavuuksille, vaan suhtaudut kaikkeen jyrkästi. Ei se sillä tavalla toimi. Itse pitää olla aktiivinen ja uskaltaa sanoa jotain.

Kyllä, minulle on jutellut myös tuntemattomat pariskunnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että. Tottakai matkustan yksin ja menen yksin kahviloihin. Matkoilla olen tutustunut mitä erilaisimpiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, useista jäänyt kivoja tuttuja ja joistakin ihan ystäviä. Pitää olla avoin ja jutella muiden kanssa esim. jos menee taidenäyttelyihin, museoihin. Kahviloissa ja ruokapaikoissa taas saattaa joku tulla samaan pöytään istumaan (ainakin ulkomailla tapahtuu usein). En pelkää ihmisiä. Katutaiteilijoiden kanssa menen heti juttusille. Kirppareilla ulkomailla vasta kivaa on (Ranska, Italia). Juttu on tietty se, että osaa kieltäkin, ainakin jonkun verran, itselläni hyvät saksa ja italia, ranska tyydyttävä. Enkä etsi koskaan mitään seuraa, kunhan puhun ja juttelen ihmisten kanssa oli sitten nuori, iäkäs jne. Olen leski (N) ja siksi yksinasuva, kumppania en edes etsi enkä ole etsinyt. 

Noin se varmaan on kivaakin. Itselläni on sosiaalisten tilanteiden fobia, ja esim. matka yksin aiheuttaa ihan kauheita pelkoja: vieras kulttuuri, vieras kieli, voi joutua puhumaan jollekin noilla parametreilla, eksyneenä turistina. Ei, en pysty.

Ryhmämatka, teemamatka tai bussimatka? 

Yksinmatkustavan kannattaa ruokailla seisovassa pöydässä.

Just varasin majoituksen ja liput ruissiin ja yksin meen. Kavereiden kans ois kivempaa mut ei niitä kiinnosta ku niillä on perheet, koirat, vaimot ja rakastajat joten yksin on lähdettävä. 

M41