Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko te muut sinkut/ yksinäiset käytte yksin matkoilla, kahvilassa jne?
23.06.2026 |
Itse en käy koskaan, koska mieli pahoittuu vielä enemmän kuin näen lapsiperheitä, onnellisia pariskuntia ja kaveriporukoita. Ja en pysty muuttamaan itseäni, tällaiselta minusta tuntuu.
Kommentit (117)
Sama. Olen sosiaalinen ja tutustun ihmisiin hyvin, mutta yksin en mielellään lähde mihinkään. Olen käynyt muutamia kertoja yksin katsomassa keikkoja ja tuli vaan surkea fiilis. Musa oli hyvää, mutta yksin ollessa sitä kokemusta ei voi jakaa kenenkään kanssa ja se harmittaa. En saa sellaisesta kokemuksesta muuta kuin yksinäisen fiiliksen. Liikun mieluummin tuttujen ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen matkustanut ympäri maailmaa yksin. Illallisaikaan kyllä välillä ahdistaa. Olenkin tehnyt niin, että menen kivoihin ravintoloihin lounaalle, ja ostan illalla jotain, jonka syön hotellissa. Tykkään käydä paikallisissa marketeissa ja ostaa kaikenlaista, jota ei Suomessa myydä, kokeiltavaksi.
Sama, illallinen yksin voimistaa sitä yksinäisyyden tunnetta, saa vielä huonoimman pöydän ravintolasta. Lounaat ovat onneksi halvempia kuin illalliset! Itse suosin hostelleja tai huoneistohotelleja ja kokkailen oikein antaumuksella välillä itselleni hienon dinnerin viinipullon kera matkoilla.
Kerran sit löysin niin uskomattoman hedelmäkaupan Sisiliasta, josta sai niin hyviä tomaatteja, avokadoja ja vaaleita persikoita, joita popsin aamiaiseksi seuraavina aamuina, että kaikki sen matkan ravintolalounaat, joita en enää edes muista, kalpenivat niiden upeiden luonnon aarteiden rinnalla.
Voihan sitä siinä parisuhteessakin tuntea olonsa yksinäiseksi. Ei sitä tiedä, mitä kaikkea sen näennäisen onnellisuuden takana piilee. Vaikka yksin olisi tylsää, niin on ainakin tutussa ja turvallisessa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vilpitön kysymys, miksi se, että jotkut tykkää olla seurassa tai matkustaa jonkun kanssa aiheuttaa vihaa joissakin täällä? Itse en voisi kuvitellakaan lähteväni matkaan yksin. En nauttisi yhtään, ei olisi ketään jonka kanssa jutella, vaihtaa vaikka mielipiteitä nähtävyyksistä jne. Ja koska joku kuitenkin sanoo, että tutustuu uusiin ihmisiin, niin minä en ole ainakaan koskaan tutustunut eikä kukaan ole koskaan tullut juttelemaan ikinä milloinkaan. Oikeastiko luulette, että vaikka joku pariskunta rupeaisi juttelemaan jonkun randomin yksinäisen naisen kanssa? 😂 Tämä on minun mielipiteeni ja kokemukseni, eikä mikään sitä muuksi muuta.
Kuulostaa siltä, ettet ole ollenkaan avoin uusille tuttavuuksille, vaan suhtaudut kaikkeen jyrkästi. Ei se sillä tavalla toimi. Itse pitää olla aktiivinen ja uskaltaa sanoa jotain.
Kyllä, minulle on jutellut myös tuntemattomat pariskunnat.
Suosittelen lämpimästi puhumaan yksinäisenä naisena esim. italialaiselle pariskunnalle. 😆 Naispuoleinen on sen näköinen, että repisi sinulta pään irti ja silmät päästä
Ai jaa, olen ollut nyt kaksi kuukautta autolomalla Italiassa ja todellakin olen jutellut myös paikallisten pariskuntien kanssa. Aina, kun juttelen pariskunnan kanssa, missä tahansa maassa, pidän huomioni naisessa ja pyrin keskustelmaan hänen kanssaan. Ei ikinä, ei koskaan mitään ongelmia.
N55
Just joo. Kokeilepa samaa 20 vuotta nuorempana vaaleana naisena, niin saattaisi kokemus olla vähän erilainen.
Joku yksittäinen kokemus jonkun pariskunnan kanssa ei ole mitenkään yleistä. Onhan niitä mustasukkaisia feminoita Suomessakin ihan tarpeeksi, kontrolloidaan miehen kaikki tekemiset ja eletään symbioosissa. Sellaisia on kaikissa maissa. Huono oli esimerkkisi siis.
Pakko, koska en kävisi koskaan missään, jos en menisi yksinäni.
Nykyään kun on tottunut menemään ja tekemään yksinään, lähinnä ärsyttää, kun joku ottaa kontaktia varsinkin useammin. Lopetin yhdessä paikassa käymisen kokonaan, kun melko säännöllisesti käydessäni vakiporukka alkoi painostaa osaksi porukkaa siinä määrin, että en enää nauttinut hommasta. Ohjelmasta nautin yhä, mutta en siitä, että aina ennen ja jälkeen maanitellaan osaksi porukkaa, vaikka olen kieltäytynyt useita kertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä siinä parisuhteessakin tuntea olonsa yksinäiseksi. Ei sitä tiedä, mitä kaikkea sen näennäisen onnellisuuden takana piilee. Vaikka yksin olisi tylsää, niin on ainakin tutussa ja turvallisessa seurassa.
Totta, mutta miksi sitä jumittaa sit sellaisessa? Vaikka aina vaan annetaan vähän alentuvia neuvoja säälittäville sinkuille, jonkun toisen karseaan avioliittoon ei kukaan uskalla puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että. Tottakai matkustan yksin ja menen yksin kahviloihin. Matkoilla olen tutustunut mitä erilaisimpiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, useista jäänyt kivoja tuttuja ja joistakin ihan ystäviä. Pitää olla avoin ja jutella muiden kanssa esim. jos menee taidenäyttelyihin, museoihin. Kahviloissa ja ruokapaikoissa taas saattaa joku tulla samaan pöytään istumaan (ainakin ulkomailla tapahtuu usein). En pelkää ihmisiä. Katutaiteilijoiden kanssa menen heti juttusille. Kirppareilla ulkomailla vasta kivaa on (Ranska, Italia). Juttu on tietty se, että osaa kieltäkin, ainakin jonkun verran, itselläni hyvät saksa ja italia, ranska tyydyttävä. Enkä etsi koskaan mitään seuraa, kunhan puhun ja juttelen ihmisten kanssa oli sitten nuori, iäkäs jne. Olen leski (N) ja siksi yksinasuva, kumppania en edes etsi enkä ole etsinyt.
Noin se varmaan on kivaakin. Itselläni on sosiaalisten tilanteiden fobia, ja esim. matka yksin aiheuttaa ihan kauheita pelkoja: vieras kulttuuri, vieras kieli, voi joutua puhumaan jollekin noilla parametreilla, eksyneenä turistina. Ei, en pysty.
Suomessako ei ole mitään bussiretkiä esim. Hesasta jonnekin vaikka Tampereelle tai Ouluun tai mihin vaan. Siinähän tutustuu hyvin muihin ihmisiin ja vieruskaverin kanssa voi jutella sitä ja tätä. Muistan kun itse kävin vielä Suomessa asuessani hyötykasviyhdistyksen kanssa Virossa. Bussilla kierrettiin pitkin Viroa ja puutarhoissa käytiin kasveja katselemassa ja ostamassa. Itse en kuulunut yhdistykseen mutta heillä bussissa oli paikkoja. Käytiin Virossa monessa erityisessä paikassa ihan Peipsijärvelle asti luostariin. Sellaisia yrttimummoja tavattiin ja ostettiin hänen tekemiään sekoituksia jotka olivatkin sitten erinomaisia. Pienissä kylissä majoituttiin vaatimattomissa oloissa... tää oli joskus 90 luvun loppupuolella. Mutta oli kyllä niin hieno ja vaiherikas matka ja kivoja ihmisiä joiden kanssa olin vuosia kontaktissa. Ulkomailla olen tehnyt myös tuollaisia yksinkertaisia bussimatkoja enkä ole pettynyt kertaakaan. Viininkorjuuseenkin menin kerran Ranskaan ja se vasta oli elämys. Pääsispä vieläkin mutta vanhentuneet luut ja nivelet ei semmoisesta enää tykkää yhtään.
Bussiretki on sosiaalisten tilanteiden kammoiselle aika kauhistus. Kun en osaa luontevasti jutella ihmisten kanssa. Siitä tulee vaan sellaista vaivautunutta, toinen sanoo jotain, minä vastaan, mutta en osaa jutella luontevasti vaan siitä tulee sellainen töksähtävä yksilauseinen vastaus. Sitten toinen lopettaa juttelemasta, koska vaikutan joko oudolta tai vain sellaiselta, joka haluaa mieluummin olla omissa ajatuksissaan. Olen joskus käynyt kesällä jossain bussireissulla ja päätin että oli viimeinen kerta, oli niin vaivautunutta ja ahdistavaa. Mieluummin menen omalla autolla, siellä saa rauhassa olla rennosti oma outo erakko itsensä, ilman painetta että täytyisi osata käyttäytyä ihmisten kanssa.
Sitten ei kannata ihmetellä yhtään jos saa olla yksin kotonaan jos minkäänlainen seura ei kelpaa ja muut ihmiset kammoksuttaa.
Niin että yksin meneminen ei ole sallittua jos ei halua seuraa, vaan pakko pysyä kotona?
No voi stana, hän kirjoitti, että hänellä on sosiaalisten tilanteiden fobia ja pelkää vähän kaikkea, jopa bussissa istuvaa vieruskaveria eikä osaa/uskalla puhua kenenkään kanssa. Yksin voi mennä minne kukakin haluaa, miksi kirjoitat "ei ole sallittua"? Kukaan ei kiellä menemästä yksin vaikka Timbuktuun tai erämaahan jos vaan huvittaa sinne mennä. Kenenkään EI OLE pakko pysyä kotona. Onko sulla muuten jotain lukivaikeuksia?? Sisällön ymmärtämisvaikeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vilpitön kysymys, miksi se, että jotkut tykkää olla seurassa tai matkustaa jonkun kanssa aiheuttaa vihaa joissakin täällä? Itse en voisi kuvitellakaan lähteväni matkaan yksin. En nauttisi yhtään, ei olisi ketään jonka kanssa jutella, vaihtaa vaikka mielipiteitä nähtävyyksistä jne. Ja koska joku kuitenkin sanoo, että tutustuu uusiin ihmisiin, niin minä en ole ainakaan koskaan tutustunut eikä kukaan ole koskaan tullut juttelemaan ikinä milloinkaan. Oikeastiko luulette, että vaikka joku pariskunta rupeaisi juttelemaan jonkun randomin yksinäisen naisen kanssa? 😂 Tämä on minun mielipiteeni ja kokemukseni, eikä mikään sitä muuksi muuta.
En mä vaan mitään vihaa ole näissä kommenteissa huomannut. Kuka matkustaa yksin kuka taas ei halua matkustaa tai mennä mihinkään yksin, semmosia tavallisia kommentteja täällä on kirjoiteltu.
Tietenniin yksin voipi männä 👴🍺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sitä voi sinkkunakaan vain kotona istua? Olisi aika tylsä elämä. Ja vaikka olisi yksin niin ei se tarkoita että olisi yksinäinen. Moni viihtyy yksinkin.
Juu. Kaverit on huumeidenkäyttäjiä joita kiinnostaa matkustaa ainoastaan sinne, missä huumeet on halpoja. Ymmärrätte varmaan ettei sellaiset ole turvallista matkaseuraa.
Mieluummin matkustan yksin kuin otan kavereiden takia riskin vankilaan joutumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin mieleni pahoittuu kun näen lapsiperheitä ja kaveriporukoita. Nämä yleensä täyttävät tilan ärsyttävällä älämölöllä. Onnelliset pariskunnat ovat ihan ok jos ovat hiljaisia.
En ole yksinäinen. Vaikka olen yksin. Reissaan paljon ja teen paljon asioita itsekseni, käyn raflassa, leffassa jne, nautin siitä. Ei ole ntarvetta perheen perustamiseen, joten eipä nuo lapsiperheiden näkemiset aiheuta muita tunteita kuin ehkä ärtymystä jos kakarat saa itkupotkuraivareita .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin matkustavat rikkaatkin majoittuvat välillä hostelleissa ihan seuran vuoksi (osa on myös hyvin pihejä). Joskus samaan huoneeseen sattuu kiva porukka, josta voi saada uusia ystäviä ja retkikavereita. Nykyään yhteydenpito on helppoa matkan jälkeenkin somen avulla. Ehdottomasti on parempi lähteä reissuun yksin kuin jonkun epäluotettavan tai päihdeongelmaisen kaverin kanssa, joka pahimmassa tapauksessa linnoittautuu hotellihuoneeseen juopottelemaan.
Kyllä. Käytännössä matkailen aina yksin. Saan käydä missä huvittaa, olla niin kauan kuin haluan ilman neuvotteluita ja kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen matkustanut ympäri maailmaa yksin. Illallisaikaan kyllä välillä ahdistaa. Olenkin tehnyt niin, että menen kivoihin ravintoloihin lounaalle, ja ostan illalla jotain, jonka syön hotellissa. Tykkään käydä paikallisissa marketeissa ja ostaa kaikenlaista, jota ei Suomessa myydä, kokeiltavaksi.
Sama, illallinen yksin voimistaa sitä yksinäisyyden tunnetta, saa vielä huonoimman pöydän ravintolasta. Lounaat ovat onneksi halvempia kuin illalliset! Itse suosin hostelleja tai huoneistohotelleja ja kokkailen oikein antaumuksella välillä itselleni hienon dinnerin viinipullon kera matkoilla.
Kerran sit löysin niin uskomattoman hedelmäkaupan Sisiliasta, josta sai niin hyviä tomaatteja, avokadoja ja vaaleita persikoita, joita popsin aamiaiseksi seuraavina aamuina, että kaikki sen matkan ravintolalounaat, joita en enää edes muista, kalpenivat niiden upeiden luonnon aarteiden rinnalla.
Joo, ei se ravintolaruoka ole läheskään aina mikään tae autuudesta. On todella arpapeliä, onko käynti onnistunut ja ruoka hyvää.
No, kyllä. Olen yksin matkustanut neljällä mantereella: Eurooppa, Aasia, Afrikka, Pohjois-Amerikka. Australia vuorossa seuraavana. Ja yksin käyn kahviloissa, ravintoloissa, elokuvissa, museoissa yms. Suomessakin.