Lue keskustelun säännöt.
En millään jaksaisi enää matkustella..
23.06.2026 |
Tosi outo ongelma. Olen yh ja rahasta ei ole kiinni. Ollaan käyty tämä kesänä jo yhdellä pitkällä matkalla ja olen edelleen siitä reissusta niin puhki ettei tosikaan. Kaikki se ennakkovalmistelu, selvittäminen, googlailu ja asioiden hoito. Huh ja huh! Ja sitten reissussa se ruuan määrä, koko ajan pitää maksaa ja ostaa ja ostaa ja maksaa. (Omatoimi reissu)
Nyt lapset haluaisi vielä ainakin Tallinnaan. En millään jaksaisi enää. Laivalla hinnat tapissa, maissa taas minä johdan joukkoa ja maksan ja ostan. Ollaan matkusteltu kaukomatkoillakin ja nyt kun ikää melki 50v. niin tuntuu, että joku matkustelun glamour on poissa. Ei huvittaisi alkaa selvittämään mitään, säätään ja sohlaan.
Mitä tää nyt on? Olen ihmeissäni itsekin, enkä enää jaksa vai mistä kyse?
Haluisin mennä yksin jonnekin ja vaan katsella ihmisten kulkemista ja istahtaa ja nauttia. Mutta lasten kanssa vaikka he ovat tosi hyviä matkakavereita ja joustavia, joutuu koko ajan miettimään onko kaikilla kaikki hyvin jne.
Omatoimimatka ei tunnu enää lomalta, kun se on koko ajan yhtä selvittämistä. Pitääkö kokeilla välillä all inclusiveä, jotta vois itsekin vähän levähtää?
Kokemuksia?
Kommentit (86)
Meille helppo hotelli- tai AI-loma olisi kamalinta ikinä. En edes yh:na tai 3-4 lapsen kanssa olla viihdytty sellaisissa, vuodesta -90 on vuokrattu taloja ja asuntoja ympäri maailmaa.
Kuukausi sitten tulin 8 vkon reissusta ja loppuviikosta lähden miehen kanssa 5 viikoksi. Vuodesta lähes puolet tulee oltua reissussa nyt eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on lomailu muuttunut kun on ikää tullut. Ei enää kiinnosta omatoimiset lomat niin että on vaan lennot varattuna ja loput herran haltuun, majapaikka etsittiin jostain kun päästiin paikan päälle. Nykyään halutaan helppoutta, pakettimatkat on kivoja.
Minä en oikein kestä pakettimatkoja, liian tylsää ja valmiiksi pureskeltua. Mutta varaan kyllä majoitukset etukäteen, niin että lentokentällä on antaa taksille osoite, mihin mennään. N63
Meille se helppous on nykyään ykkönen, nuorena tuli ihan riittävästi laukattua pitkin maailmaa jahtaamassa niitä ainutlaatuisia/harvinaisia kokemuksia ja paikkoja. Nyt riittää että on hyvä hotelli ja lähellä joku nätti vanhakaupunki jossa hyviä ruokapaikkoja ja shoppailumahdollisuuksia. Eikä enää jaksa edes pitkiä lentomatkoja, Espanjan lennot alkaa olla aika maksimia mitä enää viitsii istua koneessa, puhumattakaan koneen vaihdoista.
Entäs kun ei enää tyklää shoppaillakaan, ja omat ruokamieltymykset natsaa parhaiten kotitekoisten kokkausten kanssa. Ulkomaat ei ole enää sama kuin joskus kauan sitten. Ei niitä kulttuureja tarvi enää ulkomaihin lähteä kokemaan.
N68
Se on meille se paikanvaihdos. Aina ei jaksa olla kotimaisemissa. Ja syksystä kun reissaa niin lämpö ja valo, tulee kesälle vähän jatkoa.
Ainainen reissuun lähteminen loman aluksi voi johtua myös opitusta käyttäytymismallista tai siitä on muodostunut jopa riippuvuus.
– Jatkuva, vapaaehtoinen matkustaminen voi myös kertoa todellisuuden pakoilusta. Ja sitten on heitäkin, jotka kokevat riippuvuutta ja siihen liittyvää syyllisyyttä jatkuvasta reissun päällä olemisesta.
Mutta silti he lähtevät omasta tahdostaan uudelle reissulle kerta toisensa jälkeen. Matkustelu voi aiheuttaa riippuvuutta
Vierailija kirjoitti:
En ole yh, mutta olen tehnyt muutaman kerran ulkomaanmatkoja yhden lapsen kanssa (ihan vain siksi, että se tulee halvemmaksi ja lapsikatraasta yksi saa äidin täyden huomion). Stressaan valtavasti siitä vastuusta ja selvittelystä. Ylipäätään matkustaminen on rankkaa, paljon odottelua, jonottamista, mahdollisesti vielä helteessä kärvistelyä. Tykkään mahdollisimman helpoista ja turvallisista kohteista, reppureissut kaukoitään eivät ole minun juttuni. Lapsiperheille pakettimatkat ovat todella hyviä. Emme ole olleet all inclusivessä, koska tykkäämme käydä paikallisissa ravintoloissa syömässä.
Sama. Ja sit jännittä ja kädet ristissä ettei kukaan sairastu. Viimeksi sairastuin itse ja se oli niin rankka kokenus, että hetkeen en ajattelekaan matkustamista. Siinä meni rahat hukkaan ja kurjas mieltä tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole yh, mutta olen tehnyt muutaman kerran ulkomaanmatkoja yhden lapsen kanssa (ihan vain siksi, että se tulee halvemmaksi ja lapsikatraasta yksi saa äidin täyden huomion). Stressaan valtavasti siitä vastuusta ja selvittelystä. Ylipäätään matkustaminen on rankkaa, paljon odottelua, jonottamista, mahdollisesti vielä helteessä kärvistelyä. Tykkään mahdollisimman helpoista ja turvallisista kohteista, reppureissut kaukoitään eivät ole minun juttuni. Lapsiperheille pakettimatkat ovat todella hyviä. Emme ole olleet all inclusivessä, koska tykkäämme käydä paikallisissa ravintoloissa syömässä.
Mä olen päässyt hotellin ulkopuolelle syömään, vaikka meillä on ollut AI. En tiennyt, että se on kiellettyä 😁
Se on leivottu siihen hintaan kuitenkin. Jos tietää, ettei syö hotellissa yhtään kertaa aamiaista lukuunottamatta, turha täyshoidosta on maksaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on lomailu muuttunut kun on ikää tullut. Ei enää kiinnosta omatoimiset lomat niin että on vaan lennot varattuna ja loput herran haltuun, majapaikka etsittiin jostain kun päästiin paikan päälle. Nykyään halutaan helppoutta, pakettimatkat on kivoja.
Minä en oikein kestä pakettimatkoja, liian tylsää ja valmiiksi pureskeltua. Mutta varaan kyllä majoitukset etukäteen, niin että lentokentällä on antaa taksille osoite, mihin mennään. N63
Meille se helppous on nykyään ykkönen, nuorena tuli ihan riittävästi laukattua pitkin maailmaa jahtaamassa niitä ainutlaatuisia/harvinaisia kokemuksia ja paikkoja. Nyt riittää että on hyvä hotelli ja lähellä joku nätti vanhakaupunki jossa hyviä ruokapaikkoja ja shoppailumahdollisuuksia. Eikä enää jaksa edes pitkiä lentomatkoja, Espanjan lennot alkaa olla aika maksimia mitä enää viitsii istua koneessa, puhumattakaan koneen vaihdoista.
Meillä on selvästi matkailulle eri tavoitteet. Minusta matkailussa ei ole koskaan ollut oleellista nähdä mahdollisimman paljon harvinaisia paikkoja tai saada jotain eksoottisia kokemuksia, vaan se, miten matkailu avartaa katsomaan omaa kulttuuria ja tuttua lähiympäristöä uudella tavalla. Se kokemus jää saavuttamatta, jos vain pällistelee jotain turistinähtävyyksiä, kauhistelee outoja ruokia tai shoppailee, mutta ei sitä saavuta myöskään jos vain pysyttelee turvallisessa ja helpossa all inclusive -hotellissa.
Kaikki ei mene matkoillaan saavuttamaan kokemuksia, moni menee vain rentoutumaan.
Kattelin jo lapsena ja teninä vanhepien kanssa tota heidän menoa, niin olen aina vihanut matkustelua ja sitä miten se väsyttää ja nukkuu aina huonosti uudessa paikassa vaikka sänky olisi parempi kuin kotona.
Se on vain yksinkertaisesti liian stressaavaa työn päälle. Todennäköisesti nyt jos jäisin lopun ikäni työttömäksi, niin en enää paranisi tästä väsymyksestä. Mulle tuli tuo jo kolmekymppisenä ja ennen sitä karsastiin kaikenlaista matkustamista yli kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siltä ulkomaan matkalta nykyään edes halutaan? Joskus pohdin tätäkin.
Teit jo yhden isomman reissun joten sano ettei nyt Viron reissua tule. Lapset ymmärtää kyllä kun perustelee (ainakin jos hyvin kasvatettu). Niin meilläkin tehtiin kun käytiin toisessa kunnassa yön yli reissulla ja kinusivat vielä Tallinnan reissua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on lomailu muuttunut kun on ikää tullut. Ei enää kiinnosta omatoimiset lomat niin että on vaan lennot varattuna ja loput herran haltuun, majapaikka etsittiin jostain kun päästiin paikan päälle. Nykyään halutaan helppoutta, pakettimatkat on kivoja.
Minä en oikein kestä pakettimatkoja, liian tylsää ja valmiiksi pureskeltua. Mutta varaan kyllä majoitukset etukäteen, niin että lentokentällä on antaa taksille osoite, mihin mennään. N63
Meille se helppous on nykyään ykkönen, nuorena tuli ihan riittävästi laukattua pitkin maailmaa jahtaamassa niitä ainutlaatuisia/harvinaisia kokemuksia ja paikkoja. Nyt riittää että on hyvä hotelli ja lähellä joku nätti vanhakaupunki jossa hyviä ruokapaikkoja ja shoppailumahdollisuuksia. Eikä enää jaksa edes pitkiä lentomatkoja, Espanjan lennot alkaa olla aika maksimia mitä enää viitsii istua koneessa, puhumattakaan koneen vaihdoista.
Entäs kun ei enää tyklää shoppaillakaan, ja omat ruokamieltymykset natsaa parhaiten kotitekoisten kokkausten kanssa. Ulkomaat ei ole enää sama kuin joskus kauan sitten. Ei niitä kulttuureja tarvi enää ulkomaihin lähteä kokemaan.
N68
Se on meille se paikanvaihdos. Aina ei jaksa olla kotimaisemissa. Ja syksystä kun reissaa niin lämpö ja valo, tulee kesälle vähän jatkoa.
Minäkin ajattelen näin, mutta olen viisikymppinen, en 68 v. Voi hyvinkin olla, etten siinä iässä enää nauti matkustelusta. Meillä on ihan kiva mökki, jossa voi viettää aikaa ympäri vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole yh, mutta olen tehnyt muutaman kerran ulkomaanmatkoja yhden lapsen kanssa (ihan vain siksi, että se tulee halvemmaksi ja lapsikatraasta yksi saa äidin täyden huomion). Stressaan valtavasti siitä vastuusta ja selvittelystä. Ylipäätään matkustaminen on rankkaa, paljon odottelua, jonottamista, mahdollisesti vielä helteessä kärvistelyä. Tykkään mahdollisimman helpoista ja turvallisista kohteista, reppureissut kaukoitään eivät ole minun juttuni. Lapsiperheille pakettimatkat ovat todella hyviä. Emme ole olleet all inclusivessä, koska tykkäämme käydä paikallisissa ravintoloissa syömässä.
Mä olen päässyt hotellin ulkopuolelle syömään, vaikka meillä on ollut AI. En tiennyt, että se on kiellettyä 😁
Se on leivottu siihen hintaan kuitenkin. Jos tietää, ettei syö hotellissa yhtään kertaa aamiaista lukuunottamatta, turha täyshoidosta on maksaakaan.
Ei ole mitään kultaista keskitietä tässäkään? Joko tai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit stressaan myös tauteja ja luteita. Ihan hirvee pelko, että jos jostain tulee luteita. En oikein enää osaa rentoutua missään. En halua täyttä lepolomaakaan ja kuka nyt enää Kanarialle meniskään. Autoa en uskalla vuokrata missään ja en jotenkin saa lomista enää mitään irti.
Parhaat lomamuistit on kavereiden kanssa halvalla matkustelusta ja siinäkin tärkein oli yhdessä olo. Lasten kanssa on aika erilaista jotenkin? Koko ajan "oppaana"?
Ehkä olen liian itsekäs, haluisin lomalta lomaa omasta arjesta, mutta se ei toteudu lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Isä jäi/pääsi suhteellisen nuorena eläkkeelle. Avopuolison kanssa tekivät niitä etelänreissuja. Kävin aina heillä kylässä, heidän palattua. Kysyin aina, et oliko hyvä reissu? Suurimmaksi osaksi oli. Seuraavan kerran kun kävin, niin olivat jo lukemassa matka"kirjaa" :). Kerran sitten (kun otettiin tuliaisviinoja), kysyin, et miksi sulla on noin "hinku" matkustella? Vastasi siihen, et hän on koko elämässä kuljettanut muita ihmisiä, nyt on hänen vuoro nähdä maailmaa.
Avo sitten kuoli, syöpään. Isä kävi vielä yhden kerran, yksinään. Kysyin tuon saman eli oliko hyvä reissu? Vastasi siihen, et nyt on hänen reissut tehty. Se mitta vaan tuli täyteen, ei huvittanut enää (päättelin).
Tuossakin klassinen tilanne. Niin kauan mennään ja tehdään kun nainen hoitaa kaiken. Sitten kun palvelu päättyy, päättyy tekeminenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän APtä.
Usein vaikka kavereiden kanssa matkustaessa minä olen jotenkin joutunut siihen matkanjohtajan rooliin. Todella ärsyttävää välillä, aikuiset ihmiset taantuvat perässäkävelijöiksi. Kaikki pitäisi varata ja hoitaa valmiiksi. Minäkin haluaisin vaan ilmaantua respaan ja kysyä mihin ravintolaan tänä iltana mennään syömään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siltä ulkomaan matkalta nykyään edes halutaan? Joskus pohdin tätäkin.
Lämpöä, valoa. Pois täältä pakkasista ja lumen keskeltä, vihaan talvea. Haluan liikkua ulkona pidempään kuin mitä Suomen kesä kestää. Haluan päästä näkemään uusia paikkoja, syömään uusia juttuja, katsomaan historiallisia paikkoja jne.
Kuulostaa siltä, että aloittaja tarvitsisi lomaa lapsista, perheestä ja kaikista kodin töistä. Olisiko aika jollekin omalle määmatkalle? Tai jos lapset Tallinnaan tahtoo, niin laittaa ne suunnittelemaan reissun, ravintolat ja tekemiset.
Niin kenen mukuloita sä kierrätät koska viiskymppisen omat lapset on vähintään teinejä jollei parikymppisiä. Taitaa taas ongelma olla ihan muualla.
Vierailija kirjoitti:
Niin kenen mukuloita sä kierrätät koska viiskymppisen omat lapset on vähintään teinejä jollei parikymppisiä. Taitaa taas ongelma olla ihan muualla.
Aha, kenenköhän lapsi meillä sitten asuu :D Ei jestas näitä kommentteja
t.50v
Reissukäyttäytymistä ja -tarpeita voidaan Niemi-Peltolan mukaan kuvata myös introvertti–ekstrovertti-janan avulla.
Mitä ekstrovertimpi henkilö on, sitä voimakkaammin hän hakeutuu tietynlaiseen ympäristöön. Ekstrovertin ja introvertin matkakohteet eivät kuitenkaan välttämättä ole erilaisia.
Sen sijaan matkalla oleminen voi näyttäytyä erilaisena sen suhteen, mistä kukin saa energiaa tai miten rentoutuu parhaiten. Matka ei ole koskaan vain matka kohdemaahan, vaan myös matka itseen, psykologi muistuttaa.
– Ekstrovertti saa energiaa olemalla muiden kanssa vuorovaikutuksessa, kun taas introvertti tarvitsee ekstroverttiä enemmän omaa aikaa ladatakseen akkuja.
Niemi-Peltola kuvailee, että matkan varaamisen ja matkalle lähtemisen pitäisi olla vapauttavaa ja hyvinvointia edistävää.
Reissaaminen sinänsä ei ole aina voimauttavaa eikä kartuta välttämättä pelkästään kivoja kokemuksia, mutta lähtökohtaisesti uudet seikkailut ovat hyviä juttuja.
Matkailu tuo elämään uutta perspektiiviä. Erityisesti reissut, joilla lomaillaan kohdemaassa pidempään, voivat muokata myös persoonallisuutta.
Niin ikään kulttuurishokki voi kasvattaa ihmistä.
– Kun ihminen tekee asioita, jotka häntä kiinnostavat, luo se hyvinvointia. On myös hyvä, kun ihminen menee epämukavuusalueelle. Joillakin on jatkuva nälkä ja loputon innostus kokea uutta kulttuuria ja tavata ihmisiä.