Lue keskustelun säännöt.
Kadehdin niitä joilta puuttuu lihomisgeeni
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Ei oo olemassakaa mitää lihomis geeniä. Mun molemmat vanhemmat on ylipainosia ja melkein kaikki sukulaiset ja perhe muutenkin. Mä en ole koska mä teen fiksumpia valintoja omassa arjessa ja noudatan todella itsekurillisesi omaa treeniohjelmaa ja syömistä ylipäätää, mä olen vuosia noudattanut omia rutiineja näissä asioissa. Se ei ole vahinko miksi mä olen kunnossa ja ne muut eivät ole.
Itse kun elän normaalisti, syön säännölliset ateriat jne (en ole koskaan välittänyt napostelusta), niin painoni asettuu välille 66-67kg (olen 165cm).
Todella tiukalla ruokavaliolla saan laskettua painoa. Mutta se on niin tiukka, ettei siitä ole pitkäaikaiseksi ruokavalioksi.
Samalla taas on tuttavia, jotka voivat herkutella vapaammin ja liikunta vähemmän kuin minulla, ja pysyttelevät matalammassa painossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ja isovanhempani olivat selvästi ylipainoisia. Itse olen aina syönyt pieniä annoksia ja pysynyt hoikkana. Nyt vaihdevuosi-ikäisenä annoskoot ovat vielä pienempiä ja lisäksi enemmän liikuutaan. Geenejä on ihan turha syyttää, koska ne ovat mitä ovat, eikä ne oikeasti ketään lihota (ellei ole selvää sairautta taustalla)
Joudut taistelemaan lihavuutta vastaan. Eli sinulla on alttius geenien aiheuttamaan sairauteen.
Ehkä, mutta elämä ei tunnu taistelulta, koska kroppa on tähän tottunut teinistä asti. Pienet annoskoot pitävät kylläisenä ja herkuttelukin on sallittua, mutta ei tietenkään päivittäistä. Keho kertoo heti, jos syö väärin enemmän kuin yhden päivän.
Ja silti olet siltä mieltä, ettei sulla ole lihomisgeenejä? :D
Itse voin maata vaikka viikkoja sohvalla syömässä pakastepizzaa ja jäätelöä eikä paino liiku mihinkään. Viime kuussa yritin saada vähän painoa lisää, kun alkaa alipaino taas lähestyä. Kauhealla työllä onnistuin saamaan 1,5 kg.
Syöt ja juot yhteensä sellaisen 3000-4000kcal joka päivä vaikka 1-2kk ja tuu sitten sanomaan. Väitän että muutama kilo tulee painoa. Se että syö pizzaa joka päivä ei tarkoita että lihoo, jos normi pizzassa on noin 1200kcal niin sehän ov vasta puolet päivän tarpeesta.
Ei se pizza tietenkään ole mun ainoa päivän ateria :D Aamukahvinkin juon kuohukermalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ja isovanhempani olivat selvästi ylipainoisia. Itse olen aina syönyt pieniä annoksia ja pysynyt hoikkana. Nyt vaihdevuosi-ikäisenä annoskoot ovat vielä pienempiä ja lisäksi enemmän liikuutaan. Geenejä on ihan turha syyttää, koska ne ovat mitä ovat, eikä ne oikeasti ketään lihota (ellei ole selvää sairautta taustalla)
Eli joudut syömään normaalia pienempiä annoksia ettei lihoisi?
Se todennäköisesti yrittää olla teinin mitoissa ikänsä. Siksi noin. Eli jotain 50 kiloa. Sivusta.
Eka kommentti. Kyllä syön pieniä annoskokoja etten liho tai tarkemmin, koska enempää en tarvitse eikä ruoka tuo minulle erityistä hyvää oloa. Pointtini, kuten olen jo selittänyt, on se ettei lihavuusgeeni (jos se ylipäätänsä on olemassa) ei itsestään lihota ja se jatkuva näläntunne tulee vääristä valinnoista.
Toinen kommentti. Olen 168 cm ja 58 kg. Tämä ei ole teinin paino, vaan aikuisen naisen täysin normaalipaino. Jos sairastumisen takia laihdun muutaman kilon, olen edelleen normaalipainossa. Jos taas lihon vaihtareiden tai lääkkeiden takia n. 10 kg, maailmani ei myöskään kaadu siihen. Minulla ei ole anoreksiaa eikä pakonomaista tarvetta vahtia painoani. Tavoitteeni kuitenkin on pysyä normaalipainoisena läpi elämäni.
Vierailija kirjoitti:
Uus keksintö tuo geeni, sitä ei ollu 25v sitte ollenkaan.
NO nyt on jo harvinaisen tyhmää läppää. Meinaat että ihan kaikki geenit ja niiden vaikutukset on jo tutkijat löytäneet?
Kyllä ne geenit on olleet olemassa aina, niiden toimintamekanismeja on vaan alettu tunnistamaan ja oppimaan.
"Isot luut", "hidas aineenvaihdunta", "lihavuusgeeni" ja muut tekosyyt.
Nyt jätät sen karkkipussin kauppaan, limut hyllyyn ja liikut enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihomisgeeniä ei ole olemassakaan. Normaalipainoisilla on ymmärrys siitä, paljonko tarvitsee syödä. Lihavat syövät ajankuluksi, kun ei ole muutakaan hommaa. Ja minkä helvetin takia pitää tehdä hyvää ruokaa. Minä teen niin huonoa, ettei sitä turhan takia tule syötyä.
ONko ihanaa olla noin vajaaälyinen?
Tiesitko että mitään alkoholismille altistavaa geeniäkään ei ole olemassa, koska minä voin juua viinaa niin paljon kuin haluan tai olla juomatta? NÄin sen on oltava muillakin, tutkijat on vaan tyhmiä kuin saapikkaat.
Vierailija kirjoitti:
Miks jotkut on sitten lihavia jo vauvoina, vaikka saavat ravintoa sen saman määrän kuin kaikki vauvat, eli suositusten mukaan?
Kummityttöni syntyi lihavana ja on ollut lihava niin lapsuutensa kuin nyt nuoren aikuisuutensakin. En usko hänen koskaan hoikistuvan.
Pikkuveljenikin oli jo syntyessään pullukka, jalat ja käsivarret makkaroilla. Sellainen pulleansorttinen hän on edelleenkin, ei hänestä laiheliinia tule laihduttamallakaan.
En jaksa kaivella tutkimuksia asiasta, mutta muistelen, että sillä oli eroa onko ne makkarat tulleet äidinmaidosta vai korvikkeesta. Myös myöhemmälle iälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ja isovanhempani olivat selvästi ylipainoisia. Itse olen aina syönyt pieniä annoksia ja pysynyt hoikkana. Nyt vaihdevuosi-ikäisenä annoskoot ovat vielä pienempiä ja lisäksi enemmän liikuutaan. Geenejä on ihan turha syyttää, koska ne ovat mitä ovat, eikä ne oikeasti ketään lihota (ellei ole selvää sairautta taustalla)
Eli joudut syömään normaalia pienempiä annoksia ettei lihoisi?
Se todennäköisesti yrittää olla teinin mitoissa ikänsä. Siksi noin. Eli jotain 50 kiloa. Sivusta.
Parempi se teini kuin sydänkohtausta odotteleva mursu.
Vierailija kirjoitti:
Sekin myös vaihtelee miten keho sietää lihavuutta. Osa on nähtävästi rakennettu varastoimaan energiaa. Ovat todella lihavia mutta sinänsä terveitä.
Meidän sukumme on tällaista. Kaikki on lyhyitä ja lihavia. Ja siihen päälle metabolisesti terveitä. Ex-puolison suku on itäsuomesta, pitkiä ja hoikkia. Appivanhemmat kuolleet jo aikapäivää alle 80-vuotiaina alzhaimeriin ja sydänkohtaukseen, vaikka elivät mahdollismman terveellisesti aina.
Omalle isälle viuna maittaa, tosin on jatkuvasti myös touhuamassa kaikenlaista, vaikka on perinteinen pallomaha, niin kunto on todella kova. Mittarissa kohta 90.
Mummi eleli 95-vuotiaaksi, loppuun asti terävänä ja pullansa voilla voidellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lihoamisgeeni" olisi varmaan pistänyt silmään jossain kes kitysleirilla, jossa muilla näkyy luuranko ihon alta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ja isovanhempani olivat selvästi ylipainoisia. Itse olen aina syönyt pieniä annoksia ja pysynyt hoikkana. Nyt vaihdevuosi-ikäisenä annoskoot ovat vielä pienempiä ja lisäksi enemmän liikuutaan. Geenejä on ihan turha syyttää, koska ne ovat mitä ovat, eikä ne oikeasti ketään lihota (ellei ole selvää sairautta taustalla)
Eli joudut syömään normaalia pienempiä annoksia ettei lihoisi?
Olen minäkin joutunut pienentämään annoskokoja. Eikö se ole normaali tapa reagoida siihen, että paino ei nousisi? Ei tarvitse olla suurikaan ylitys päivittäisessä enegiamäärässä, kun se vuosien aikana nostaa painoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uus keksintö tuo geeni, sitä ei ollu 25v sitte ollenkaan.
NO nyt on jo harvinaisen tyhmää läppää. Meinaat että ihan kaikki geenit ja niiden vaikutukset on jo tutkijat löytäneet?
Kyllä ne geenit on olleet olemassa aina, niiden toimintamekanismeja on vaan alettu tunnistamaan ja oppimaan.
No miks sitte vasta nyt ,10-20 vuoden aikana, lihavuus täysin räjähtäny käsiin?
Eikö nuo geenit ennen vaikuttanu mihinkään?
Miks jotkut on sitten lihavia jo vauvoina, vaikka saavat ravintoa sen saman määrän kuin kaikki vauvat, eli suositusten mukaan?
Kummityttöni syntyi lihavana ja on ollut lihava niin lapsuutensa kuin nyt nuoren aikuisuutensakin. En usko hänen koskaan hoikistuvan.
Pikkuveljenikin oli jo syntyessään pullukka, jalat ja käsivarret makkaroilla. Sellainen pulleansorttinen hän on edelleenkin, ei hänestä laiheliinia tule laihduttamallakaan.