Lue keskustelun säännöt.
Miten terapia toimii?
21.06.2026 |
Netissä lukee, että se on järjestelmällistä keskustelemista, jonka tarkoituksena on auttaa asiakasta ja työstää vääristyneitä ajatuskuvioita.
Mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Jos jollain on vaikka jokin elämää haittaava fobia, niin miten siitä siellä terapiassa keskustellaan, ja mitä sellaista terapeutti sanoo mitä ei joku läheinen osaisi sanoa?
Tai jos joku on patologinen valehtelija, niin miten se edes siellä terapiassa ilmenee? Sillä eihän asiakas ongelmaa välttämättä edes tiedosta tai ei kerro siitä? Hoitaako terapia myös sellaisia ongelmia, joiden olemassaolosta terapeutti ei edes tiedä?
Kommentit (87)
Jotenkin outoa verrata terapiaa tutun kanssa keskusteluun. Terapia on monille pitkä prosessi systemaattista työskentelyä, jossa omaksutaan jotain uutta vuosikymmenten saatossa muodostuneille kaavoille. Ei siellä yleensä sanota mitään yksittäisiä oivalluksia, joista koko elämä muuttuu. Muutos tapahtuu niin hitaasti ettei sitä helposti itse huomaa. Kaikkiin ongelmiin ei sovi terapia, kaikille ei sovi terapia, kaikki terapeutit ja terapiamuodot ei sovi kaikille. On aika tuuripeliä miten se menee kenenkin kohdalla ja onnistuminen vaatii paljon terapeutilta ja potilaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kävin vuoden Kelan tukemassa psykoterapiassa. Terapeutti antoi ymmärtää, ettei elämästäni tule koskaan mitään. Toinen vanhempani on kuollut, mitä terapeutti piti elämäni sinetöineenä asiana. Itselle asia on toki surullinen, mutta en ajattele, että kohtaloni sen takia määrittyisi.
"Terapeutti antoi ymmärtää, ettei elämästäni tule koskaan mitään."
Onkohan tuollainen yleistäkin terapiassa? Minulle terapeutti syötti sinusta ei ole mihinkään, olet huono, olet syyllinen ja muuta kyseenalaista. Ei siis noilla sanoilla, mutta viesti oli selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaan AI-palvelu on nykyään parempi terapeutti kuin ammattilaiset. Ihan vaikka Googlen AI.
Kokeilkaapa keskustella elämästänne niin huomaatte miten toimivia nuo ovat nykyään. Ja paljon enemmän tietämystä takana.Taannoin uutisoitiin miten terapeuteille oli vielä pari vuotta sitten pitkät jonot, ja nyt yhtäkkiä onkin kalentereissa tyhjää. Veikkaan, että aika moni on huomannut, että AI:ltä saa jopa pätevämpää apua kuin terapeutilta. Jos on itsellä yhtään analyysikykyä, niin ei terapeutilla ole mitään lisää annettavaa verrattuna AI:hin.
Kela on tiukentanut linjaa, eivätkä hyvinvointialueet järjestä psykoterapiaa (ei ainakaan meidän alue). Harvalla on varaa maksaa kokonaan omasta pussista.
Toinen syy on se, että nykyään on kaikien psykoterapeuttien pakko kirjata Kantaan, mikä heikentää yksityisyyttä.
Kolmas syy on nämä surkeat omahoito-terapiat yms, joilla yritetään kustannussyistä korvata psykoterapiat.
Niissä uutisissa kyllä oli mainittuna, että kela on myöntänyt kuntoutusterapiaan tukea ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Ettei se ainakaan ollut syynä asiakkaiden vähenemiseen. Väheneminen on siis tapahtunut itse maksavista asiakkaista. Tai vaihtoehtoisesti ne kuntoutustuen saaneet eivät enää mene terapiaan, vaikka heille onkin tuki myönnettynä. Tai kenties terapiajaksot ovat lyhyempiä. Tai jokin muu syy.
Vierailija kirjoitti:
Netissä on hyvin ympäripyöreitä kuvauksia abstraktilla tasolla. Netin keskusteluissakaan aihe ei saavuta konkreettisempaa tasoa. Terapiassa käyneet kuvailevat sitä vain toimivaksi, tyyliin "keskustelu vain auttaa". Auttaako läheisten kanssa keskustelu ihan yhtä lailla, jos läheinen antaa jakamatonta huomiota 2 x viikossa 45 min kerrallaan?
Auttaa ja auttaa jopa paremmin
Käyn terapiassa, mutta nyt reilun puolen vuoden aikana se on alkanut kääntyä niin, että minä tuen ja rohkaisen terapeuttia, eikä toisinpäin. Pelkään, että hän jotenkin hajoaa. Vaikuttaa masentuneelta ja alkoholisoituneeltakin.
Minä olen siis nainen ja terapeuttini (homo)mies. Hän tekee kahta työtä ja 6-päiväistä työviikkoa. Minusta tuntuu, että hänen puolisonsa edellyttää hyvin korkeaa elintasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri oli terapiassa. Kolmen vuoden jälkeen mikään ei ollut muuttunut. Edelleen oli löytämättä ne ongelmat, jotka ihmissuhteissa hankasivat. Toki kaikki tutut olisivat osanneet kertoa mikä hiertää, mutta tutuilta ei kysytty. Joten siellä ihmettelivät terapeutin kanssa kahdestaan, että mikähän on, kun vointi ei vain kohene.
Hölynpölyä koko terapia ainakin tuossa tapauksessa.
Mun kaveri kävi 8 vuotta.
Rnkkoja takaumia jatkuvasti. Eka se oli alkoholisti, terapian myötä bentsonarkki ja terapian loputtua piripää.
Otti itse terapian tosissaan ja oli hädissään sen loputtua. En itse oikein nähnyt 8 vuoden terapian pointtia ja mitä hyötyä siitä oli.
Hän taisi itsekin sanoa, että sosiaalinen kontakti jonka myötä tuli lähdettyä ulos.
Oikeasti ne asiat siellä taustalla on niin rankkoja, että en usko että niiden pintaan kaivelu ainakaan auttoi.
Terapian loputtua vasta rauhottui hieman, tosin se piri sit oli kai itsehoitometodi enkä usko että sitäkään olisi tarvinnut jos ei olisi pakolla joutunut käymään esim pitkäkestoista in sestiä läpi.
Enkä tiedä oliko terapiasta sitäkään hyötyä, kun sen aikana oli jatkuvasti tujusti bentsopäissään.
Vierailija kirjoitti:
Olet jäänyt työttömäksi ja ajattelet olevasi huono työntekijä ja ihminen tai jotain muuta negatiivista itsestäsi ja koet itsesi masentuneeksi. Sitten se kielteinen ajatuksesi kirjataan ylös ja yhdessä terapeutin kanssa mietitään vaihtoehtoisia positiivisempia ajattelutapoja esim. olen työtön, mutta olen silti pätevä ja hyvä työntekijä, hyvä isä, puoliso ja ystävä tms. Ja sitten mietitään, että miltä se uusi tulkinta tilanteesta tuntuu ja pitäisi olla paremmat fiilikset. Tällaisen esimerkin olen nähnyt kognitiivisesta psykoterapiasta. En siis itse ymmärrä, että miten tuo toimii, minulla ei nimittäin toimi. Mutta siis, jos tuo toimii, niin sitä voi tehdä ilman terapeuttiakin joko yksin tai jonkun läheisen avulla.
Minulla tulee tuosta mieleen se, että joku on päättänyt, että nyt hän korjaa ongelmiaan. Ja siihen on tarjolla terapiaa, joten hän hakeutuu sinne. Eli se päätös ja motivaatio korjata asioita konkretisoituu niin, että mennään terapiaan.
Todellisuudessa kenties oleellisinta on se päätös ja motivaatio. Ja kun se on löytynyt, niin ongelmat korjaantuisivat omin voiminkin. Mutta se vain tuntuu "ei miltään". Ja jotta päätös tuntuu todellisemmalta, niin hakeudutaan terapiaan.
On nimittäin niitäkin tutkimuksia, että masennus paranee lähes yhtä hyvällä prosentilla spontaanisti kuin terapian avulla. Joten voisi ajatella, että jokin muu seikka vaikuttaa paranemiseen enemmän kuin terapia. Se jokin muu seikka voi olla vaikka mainitsemani motivaatio. Tai sitten se on jokin muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri oli terapiassa. Kolmen vuoden jälkeen mikään ei ollut muuttunut. Edelleen oli löytämättä ne ongelmat, jotka ihmissuhteissa hankasivat. Toki kaikki tutut olisivat osanneet kertoa mikä hiertää, mutta tutuilta ei kysytty. Joten siellä ihmettelivät terapeutin kanssa kahdestaan, että mikähän on, kun vointi ei vain kohene.
Hölynpölyä koko terapia ainakin tuossa tapauksessa.
Mun kaveri kävi 8 vuotta.
Rnkkoja takaumia jatkuvasti. Eka se oli alkoholisti, terapian myötä bentsonarkki ja terapian loputtua piripää.
Otti itse terapian tosissaan ja oli hädissään sen loputtua. En itse oikein nähnyt 8 vuoden terapian pointtia ja mitä hyötyä siitä oli.
Hän taisi itsekin sanoa, että sosiaalinen kontakti jonka myötä tuli lähdettyä ulos.
Oikeasti ne asiat siellä taustalla on niin rankkoja, että en usko että niiden pintaan kaivelu ainakaan auttoi.
Terapian loputtua vasta rauhottui hieman, tosin se piri sit oli kai itsehoitometodi enkä usko että sitäkään olisi tarvinnut jos ei olisi pakolla joutunut käymään esim pitkäkestoista in sestiä läpi.
Enkä tiedä oliko terapiasta sitäkään hyötyä, kun sen aikana oli jatkuvasti tujusti bentsopäissään.
Yleistasolla piri viittaa adhd:seen ja nuo traumat esim suvussa kulkeviin esim sdhd liitteisiin haasteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netissä on hyvin ympäripyöreitä kuvauksia abstraktilla tasolla. Netin keskusteluissakaan aihe ei saavuta konkreettisempaa tasoa. Terapiassa käyneet kuvailevat sitä vain toimivaksi, tyyliin "keskustelu vain auttaa". Auttaako läheisten kanssa keskustelu ihan yhtä lailla, jos läheinen antaa jakamatonta huomiota 2 x viikossa 45 min kerrallaan?
Auttaa ja auttaa jopa paremmin
Niin, sillä läheisellä on kokonaisvaltaisempi kuva ihmisen elämästä ja ongelmista kokonaisuutena. Terapeutti tietää vain sen mitä hänelle kerrotaan. Mutta hän ei ole koskaan havainnoinut asiakkaansa toimintaa arjessa, työelämässä, ryhmässä, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä Ap tarkoittaa, kun puhuu terapiasta? Tämä maa on täynnä erilaisia äänimaljaterapeutteja, puunhalaajia ja lyhytterapeutteja. Kuka vaan voi sanoa olevansa terapeutti tässä maassa. Psykoterapeutti on huomattavan paljon eri asia. Se on nimikesuojattu ammattinimike, jonka myöntää Valvira vähintään kolmen vuoden hyväksytyn psykoterapeuttikoulutuksen (useita suuntauksia) suorittaneille ihmisille, joilla on ollut jo lähtökohtaisesti riittävä pohjakoulutus, esimerkiksi psykiatrinen sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä, lääkäri tai psykologi.
En tietenkään päästäisi mitään äänimaljaterapeuttia ronkkimaan mieltäni. Mutta toisaalta en sosiaalityöntekijääkään, vaan koen, että sellainenkin pohjakoulutus on varsin vaatimaton.
Päästäisitkö muuten ronkkimaan mieltäsi esimerkiksi Maaret Kallion, jonka pohjakoulutus terapiaansa on sosionomi eli ei edes ylempi korkeakoulututkinto..? Arvaa päästäisinkö minä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen HUS:n masennusterapiassa. Tähän mennessä se on ollut aikalailla itsestäänselvyyksien luettelua, "negatiiviset ajatukset masentavat, terveellinen elämäntapa, uni ja liikunta auttavat" ymymym.
No shit Sherlock..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri oli terapiassa. Kolmen vuoden jälkeen mikään ei ollut muuttunut. Edelleen oli löytämättä ne ongelmat, jotka ihmissuhteissa hankasivat. Toki kaikki tutut olisivat osanneet kertoa mikä hiertää, mutta tutuilta ei kysytty. Joten siellä ihmettelivät terapeutin kanssa kahdestaan, että mikähän on, kun vointi ei vain kohene.
Hölynpölyä koko terapia ainakin tuossa tapauksessa.
Mun kaveri kävi 8 vuotta.
Rnkkoja takaumia jatkuvasti. Eka se oli alkoholisti, terapian myötä bentsonarkki ja terapian loputtua piripää.
Otti itse terapian tosissaan ja oli hädissään sen loputtua. En itse oikein nähnyt 8 vuoden terapian pointtia ja mitä hyötyä siitä oli.
Hän taisi itsekin sanoa, että sosiaalinen kontakti jonka myötä tuli lähdettyä ulos.
Oikeasti ne asiat siellä taustalla on niin rankkoja, että en usko että niiden pintaan kaivelu ainakaan auttoi.
Terapian loputtua vasta rauhottui hieman, tosin se piri sit oli kai itsehoitometodi enkä usko että sitäkään olisi tarvinnut jos ei olisi pakolla joutunut käymään esim pitkäkestoista in sestiä läpi.
Enkä tiedä oliko terapiasta sitäkään hyötyä, kun sen aikana oli jatkuvasti tujusti bentsopäissään.
Itse asiassa minullakin on kaveri, joka muuttui terapian alkamisen jälkeen vain raivokkaammaksi. Ja sama jatkui vuosia, kuten terapiakin.
Enää en tiedä mikä on tilanne. Sain tarpeekseni siitä aggressiivisuudesta.
Ei vaikuta kovin ammattimaiselta terapialta, vaikka terapeutti olikin Valviran hyväksymä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen HUS:n masennusterapiassa. Tähän mennessä se on ollut aikalailla itsestäänselvyyksien luettelua, "negatiiviset ajatukset masentavat, terveellinen elämäntapa, uni ja liikunta auttavat" ymymym.
No shit Sherlock..
Kuinka pitkään olet käynyt? Mietin vain, että kuinkakohan kauan mennään noiden itsestäänselvyyksien luettelemisella ja milloin siirrytään syvempiin asioihin. Vai ei milloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kävin vuoden Kelan tukemassa psykoterapiassa. Terapeutti antoi ymmärtää, ettei elämästäni tule koskaan mitään. Toinen vanhempani on kuollut, mitä terapeutti piti elämäni sinetöineenä asiana. Itselle asia on toki surullinen, mutta en ajattele, että kohtaloni sen takia määrittyisi.
"Terapeutti antoi ymmärtää, ettei elämästäni tule koskaan mitään."
Onkohan tuollainen yleistäkin terapiassa? Minulle terapeutti syötti sinusta ei ole mihinkään, olet huono, olet syyllinen ja muuta kyseenalaista. Ei siis noilla sanoilla, mutta viesti oli selvä.
Vai mahtoiko toistaa sinun itsesi hänelle kertomia käsityksiä itsestäsi, jotta oikein kuuntelemalla huomaisit, miten armottomalla tavalla puhut itsestäsi? Siinä saattaa havahtua isosti, kun toinen sanoo sinulle kootusti takaisin ikäänkuin kaikuna, litä juuri sanoit, ja hiljalleen alkaa löytää uudenlaista itsemyötätuntoa. Ne ei siis ole terapeutin mielipiteitä sinusta.
Kannattaa välitä empaattinen ja hyvinkoulutettu terapeutti.
Terapia ei auta, jos et itse ole kykenevä tarkastelemaan omia käytösmallejasi ja muuttamaan niitä. Terapia ei hyödytä ihmisiä, jotka jäävät syyttelemään muita/olosuhteita. Tottakai myötätunnon saaminen terapiassa on tärkeää, mutta lopulta muutos tapahtuu sitä kautta, että työstät omia tunteitasi, ajatuksiasi, käyttäytymistäsi terveempään suuntaan. Siten on mahdollisuus päästä irti elämää halvaannuttavasta oireilusta. Se ei tarkoita, että ei koskaan kokisi vaikeita tunteita, vaan ettei toistuvasti toimi typerästi vaikeita tunteita vältellessä esim. Syyttele aina muita, työnnä tunteita pois, käytä päihteitä tmv
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kävin vuoden Kelan tukemassa psykoterapiassa. Terapeutti antoi ymmärtää, ettei elämästäni tule koskaan mitään. Toinen vanhempani on kuollut, mitä terapeutti piti elämäni sinetöineenä asiana. Itselle asia on toki surullinen, mutta en ajattele, että kohtaloni sen takia määrittyisi.
"Terapeutti antoi ymmärtää, ettei elämästäni tule koskaan mitään."
Onkohan tuollainen yleistäkin terapiassa? Minulle terapeutti syötti sinusta ei ole mihinkään, olet huono, olet syyllinen ja muuta kyseenalaista. Ei siis noilla sanoilla, mutta viesti oli selvä.
Ihmeellistä auttamista tuollainen.
Mutta ei se toisinpäinkään mitenkään tervettä auttamista ole. Eli jos mennään toiseen ääripäähän, missä hoetaan, että et ole tehnyt mitään väärin, olet hyvä ihminen, sinua on kohdeltu väärin, jne. Olen todistanut ammattilaisten hokevan tällaista ihmiselle, joka on pahoinpidellyt muita. Että hän ei ole tehnyt mitään väärin. Tuolla vain annettiin hyväksyntä väkivallan käytölle ja entistä enemmän niitä puheita, että on minulla oikeus käyttää väkivaltaa, kun niinhän minulle on sanottu.
Todella ala-arvoista tuokin on ammattilaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa välitä empaattinen ja hyvinkoulutettu terapeutti.
Terapia ei auta, jos et itse ole kykenevä tarkastelemaan omia käytösmallejasi ja muuttamaan niitä. Terapia ei hyödytä ihmisiä, jotka jäävät syyttelemään muita/olosuhteita. Tottakai myötätunnon saaminen terapiassa on tärkeää, mutta lopulta muutos tapahtuu sitä kautta, että työstät omia tunteitasi, ajatuksiasi, käyttäytymistäsi terveempään suuntaan. Siten on mahdollisuus päästä irti elämää halvaannuttavasta oireilusta. Se ei tarkoita, että ei koskaan kokisi vaikeita tunteita, vaan ettei toistuvasti toimi typerästi vaikeita tunteita vältellessä esim. Syyttele aina muita, työnnä tunteita pois, käytä päihteitä tmv
Tarkoitatko sitä, että jos asiakas ei ole motivoitunut tarkastelemaan omia käytösmallejaan, niin terapeutti ei käytännössä pysty auttamaan asiakastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri oli terapiassa. Kolmen vuoden jälkeen mikään ei ollut muuttunut. Edelleen oli löytämättä ne ongelmat, jotka ihmissuhteissa hankasivat. Toki kaikki tutut olisivat osanneet kertoa mikä hiertää, mutta tutuilta ei kysytty. Joten siellä ihmettelivät terapeutin kanssa kahdestaan, että mikähän on, kun vointi ei vain kohene.
Hölynpölyä koko terapia ainakin tuossa tapauksessa.
Mun kaveri kävi 8 vuotta.
Rnkkoja takaumia jatkuvasti. Eka se oli alkoholisti, terapian myötä bentsonarkki ja terapian loputtua piripää.
Otti itse terapian tosissaan ja oli hädissään sen loputtua. En itse oikein nähnyt 8 vuoden terapian pointtia ja mitä hyötyä siitä oli.
Hän taisi itsekin sanoa, että sosiaalinen kontakti jonka myötä tuli lähdettyä ulos.
Oikeasti ne asiat siellä taustalla on niin rankkoja, että en usko että niiden pintaan kaivelu ainakaan auttoi.
Terapian loputtua vasta rauhottui hieman, tosin se piri sit oli kai itsehoitometodi enkä usko että sitäkään olisi tarvinnut jos ei olisi pakolla joutunut käymään esim pitkäkestoista in sestiä läpi.
Enkä tiedä oliko terapiasta sitäkään hyötyä, kun sen aikana oli jatkuvasti tujusti bentsopäissään.
Itse asiassa minullakin on kaveri, joka muuttui terapian alkamisen jälkeen vain raivokkaammaksi. Ja sama jatkui vuosia, kuten terapiakin.
Enää en tiedä mikä on tilanne. Sain tarpeekseni siitä aggressiivisuudesta.
Ei vaikuta kovin ammattimaiselta terapialta, vaikka terapeutti olikin Valviran hyväksymä.
Oliko jotain provosointiterapiaa, missä tahallaan yritetään saada asiakas suuttumaan, itkemään tms?
Kela on tiukentanut linjaa, eivätkä hyvinvointialueet järjestä psykoterapiaa (ei ainakaan meidän alue). Harvalla on varaa maksaa kokonaan omasta pussista.
Toinen syy on se, että nykyään on kaikien psykoterapeuttien pakko kirjata Kantaan, mikä heikentää yksityisyyttä.
Kolmas syy on nämä surkeat omahoito-terapiat yms, joilla yritetään kustannussyistä korvata psykoterapiat.