Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ruoan suhteen aistiyliherkkä/nirso lapsi - onko tämä jotenkin tavatonta?
Olen saanut sekä päiväkodista, että terveydenhuollosta kommenttia, että muut lapset syövät kuulemma kaikkea hyvällä ruokahalulla. Omalle lapselleni ei todellakaan maistu kaikki. Ei syö marjoja, kasvis&hedelmäosastolta maistuu vain kurkku, banaani, omena ja päärynä + porkkana (vain raakana). Ei puhettakaan, että maistuisi kastikkeet, lasagnet yms. Kiskoo leivät, perunat yms sellaisenaan. Ei tykkää riisistä, ei pastasta. Ja on pitkä lista asioita, joita ei ole suostunut ikinä maistamaan.
Itse olin lapsena melko nirso ja tämä helpotti ajan kanssa. Miksi on ongelma ja jotenkin poikkeavaa, jos lapseni on nirso?
Kommentit (134)
Olin tosi huono syömään lapsena, kouluruokailukin alkuun jännitti. Oma lapsi söi ja maisteli kaikkea puolitoistavuotiaaksi asti. Sitten iski norovirus ja homma kääntyi päälaelleen. Tunnistin itseni lapsessa ja tiesin, että pakottamalla vastenmielisten ruokien syöttäminen tai pöydän ääressä kylmenevän ruuan ääressä istuttaminen ei asiaa auta eikä korjaa. Selkeät ruuat upposi, peruna perunana, ei kastiketta, lihapullat, kalapuikot ym. sivussa ja jotain rouskuvaa kasvista raakana (porkkana, kurkku, paprika). Näin mentiin koulun alkuun asti ja aavistin, että siellä tilanne alkaa vähitellen muuttua, kun näkee mitä kaverit syövät, uusia makuja tulee ihan itsestään eteen ja niinhän siinä kävi. Nyt aikuinen lapsi vetää kaikkea ja on kasvanut ihan ihmisen kokoiseksi ja terveeksi. Anna lapselle aikaa kehittää makuaistiaan, pöydässä istutaan syömässä muiden kanssa, vaikka olisi vähän erilaiset eväät. Siinä näkee ja oppii mitä muut syövät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nepsyjä nykyään riittää. Toisaalta ihan hyvä, että ei syö valkoista riisiä ja pastaa, turhia hiilareita ilman suojaravinteita
Ilmeisesti tosiaan ihmisiä kiukuttaa enemmän se, jos lapsella on diagnoosi. Jos ap olisi kirjoittanut että lapsi nirsoilee mutta syö kuitenkin hyvin mainittuja ruoka-aineita niin boomerit sanoisivat että tuollaista se on lasten kanssa, anna vaan maistaa kaikkea niin kyllä se siitä.
"anna vaan maistaa kaikkea"
JOS ja KUN se maistuu pahalle suussa, kirvelee ja sattuu, se ei maistamalla parane!
Syötkö itse mustekalaa tai ostereita! Maista maista hyvää se on.
Niinkö!
Todellakin syön mustekalaa ja osteria! Olen opetellut lapsesta lähtien, ja nyt tykkään. (eri)
En ole lukenut koko ketjua. Onko suljettu pois ruoka-aineallergiat tai yliherkkyydet?
Olen nirso aikuinen ja olin nirso lapsi. Syynä oli ruoka-aineallergiat. Kun ruoka toisinaan aiheutti kutinan lisäksi suolistokipuja, niin sitä oppi varhain sitten varomaan kaiken uuden maistamista ja syömistä. Aikuisena jo kokeilen rohkeammin, mutta sitä ennen pitää miettiä jaksanko juuri nyt kestää allergiaoireita. Jos tuntuu etten, niin sitten en maista mitään uutta ja pitäydyn vain vanhoissa turvallisiksi koetuissa valinnoissa.
Ei nirsoilu nyt mitään harvinaista todellakaan ole.
Ei välttämättä ole autismiin viittaavaa tämä nirsoilu. Totuushan on, että nämä laitosruuat on yksinkertaisesti niin pahoja, ettei ihmekkään että lapset ei suostu syömään. Käytetään outoja mausteita/makuja, milloin ruoka on kylmää/kuumaa tai muuten vain "pahan" näköistä ja suusa iljakkaan tuntusta. Meillä anoppi sai nirson lapsen syömään silleen, että osti ns. lokerolautasen, mihin laitettiin erikseen ruuat, ei sekottanut. Eikä käyttänyt muita mausteita kun suolaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nirsoilevat kakarat on ärsyttäviä.
Olen itse ihan neurotyypillinen ja silti olin lapsena hyvin nirso. Opin vasta aikuisena maistelemaan erilaisia ruokia ja pitämään niistä. Suurin osa tuntemistani lapsista on enemmänkin nirsoja kuin kaikkiruokaisia, olen siis töissä koulussa. Eikä se "laitosruoka" nyt monelle aikuisellekaan mitään suurinta herkkua ole. Minusta on pääasia, että lapsi ylipäätään syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä kiukuttelija, jota vanhemmat ovat pitäneet erikoisena. Disipliiniä, kuria ja kuria. Joskus on opittava, että ei ole mikään erikoisuus, lumihuitaleesta on päästävä irti. Joskus kuitenkin todellisuus tulee vastaan ja silloin on ikävää.
Et varmaankaanjkehtaisi suoltaa moista omalla nimelläsi,miksi haluat nimettömänä esiintyä noin vastenmielisenä? Saatko jotain kiksejä provoilemisesta?
Olen virallisen eläkeiän ylittänyt mummo, ja ap:n lapsen ruokavalio on moninkertaisesti monipuolisempi kuin minun oli lähes 35-vuotiaaksi saakka.
Minun lapsuudessani kasvatusmetodit toisaan olivat ehdottomasi kaltaiset, "ronkelia" lasta istutettiin lautasen äärellä kunnes se oli tyhjä. Tuntikausia.
MInun ei tyhjentynyt koskaan, eikä siihen auttanut edes piiskaaminen, mitä sitäkin harjoitettiin toistuvasti kesken lautasen äärellä istumisen.
Omat lapseni ovat olleet keskenään erilaisia; joko on oltu uteliaan kiinnostuneita kaikista ruuista ja halukkaasti maistettu ja sitten se vastakkainen , samanlainenkuin itse olin lapsena.
Kyse ei ole valinnasta, ei ronkeliudesta, vaan selkeästi neurokirjon ominaisuuksista.
Onneksi lapsia ei enää saa piiskata.
PS. olen ollut aina muita terveempi, vastustuskykyni esim. flunssille on huippuluokkaa, se on osunut kohdalleni hyvin harvoin. Edellisen olen sairastanut 25 vuotta sitten, vaikka liikun ihmisten keskuudessa päivittäin.
On ihan eri asia että joku lapsi ei tykkää kaikista ruoista, tai että ei suostu syömään jotain tiettyjä yksittäisiä ruokia, kuin että lapsella on pidempi lista niitä ruokia mitä ei syö kuin niitä mitä syö. Ensimmäinen on yleistä, toinen sitten taas jo huolestuttavampaa.
Missä yhteydessä nuo kommentit päiväkodista ja terveydenhuollosta on saatu? Ilmeisesti tuohon on siis kiinnitetty huomiota päiväkodissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.
Meillä ei auta lahjonta. Ja ravitsemusterapeutti kielsi, ettei esim. herkuilla saa lahjoa. Paras oli, kun varoitteli siitä, että lapsi syö parhaiten illalla kotona päiväkotipäivän jälkeen (ei syö juurikaan päiväkodissa). Kuulemma lapsi saattaa aikuisena lihoa, jos jatkaa "iltasyömärinä". Ihan turha huolenaihe, kun lapsemme on laiha, eikä ruokailu ole koskaan erityisesti kiinnostanut.
Ravitsemusterapeutti ei ole kykenevä neuvomaan, jos lapsi on autistinen. Ellei hän ole erityisesti perehtynyt aiheeseen.
Huoli pois, ap. Kukaan ei syönyt järin monipuolisesti esim. vielä kasarilla, jolloin olin itse lapsi, ja ihan terveitä aikuisia meistä kasvoi.
Itselläni on Asperger, aikuisena diagnosoitu, ja olin lapsena hyvin ronkeli. Koska minua yritettiin saada syömään, lopputulos oli se, että aloin tuntea nirsoudestani kovaa syyllisyyttä, ja sitten aikuisena ja terveystietoisena yritin pakottaa itseäni syömään niitäkin ruokia, joista minun tulee paha olla. Vatsani reagoi kaikenlaiseen mutta niin vaan pakotin itseni syömään kalaa vaikka enimmäkseen oksensin siitä ja parsakaalia, vaikka kaikki tuli heti ulos peräpäästä. Kesti aika kauan päästä tuosta eroon, ja sitten olikin nälän ja kylläisyyden signaalit niin sekaisin että lihoin 20 kg. Kun en ollut kuunnellut sitä "en tahdo syödä tätä" -signaalia, kroppa ei enää kertonut kylläisyydestäkään tms.
Minä siis neuvoisin, että jos lapsi kasvaa normaalisti ja syö edes kutakuinkin järkeviä asioita, vaikkakin ehkä suppeammin kuin moni muu, et tee siitä taistelua. Anna lapsen syödä sitä, mikä maistuu (jos se on oikeaa ruokaa, ei tietenkään karamellia), sen verran kuin maistuu. Keskity siihen että ruokailuhetket ovat rauhallisia ja mukavia.
Koita saada lapsi pois päiväkodista ja perhepäivähoitajalle. Sellaisen kanssa olisi helpompi sopia ruoka-asiat, ja jos lapsella on aistiyliherkkyyksiä yhdellä osa-alueella, niitä on muillakin, ja päiväkoti on sille helvetin esikartano.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä kiukuttelija, jota vanhemmat ovat pitäneet erikoisena. Disipliiniä, kuria ja kuria. Joskus on opittava, että ei ole mikään erikoisuus, lumihuitaleesta on päästävä irti. Joskus kuitenkin todellisuus tulee vastaan ja silloin on ikävää.
Olen aivan samaa mieltä. Voi helvetti, että tämä nykyaika on sitten kummallista. Ajatelkaapas ennen vanhaan aikaan oliko eri kattilaa penikoille. Jos ei syönyt niin oli sitten syömättä. Mutta mutta hyysätkää vielä enemmän niin kyllä se siitä....
Nillä kaikilla on heti autismia tai aistiyliherkkyyttä. Ei tule mieleen että tavallisia kiukuttelevia kakaroita ne ovat jotka kyllä oppivat syömään kun ne laitetaan syömään ilman vaihtoehtoja.
Syömään pakottamalla saadaan traumatisoituneita ja lihavia aikuisia. Tutkitusti syömään pakottaminen sotkee lapsen nälkä-kylläisyys-signaalit, mistä seuraa lähes väjäämättä lihominen aikuisena, kun ei tunnista nälkää tai kylläisyyttä.
Ja jokainen tajuaa ihan itse, miten traumaattista on kun sinut pakotetaan syömään. Nykyäänhän nälkälakossa olevia vankejakaan ei saa pakkosyöttää kuten Hennalan aikoina letkulla tehtiin. Se lasketaan kidutukseksi. Miten sitten lapsia saisi kiduttaa? Kun yrittää pakottaa lapsen väkisin syömään, kertoo sille samalla: "Sinulla ei ole väliä. Ei ole mitään merkitystä sillä, miltä sinusta tuntuu. Ei ole mitään merkitystä sillä, mitä tahdot. Minä olen isompi ja voin kiduttaa ja pakottaa sinua ja niin teenkin, ihan mielikseni, koska SINÄ. OLET. VÄÄRÄNLAINEN."
t: Eräs lapsena syömään pakotettu, voi sitä häpeän määrää kun kerran mm. oksensin lautaselle. Kysyin sen jälkeen ihan vakavissani, että "Haluatko että syön tämän uudestaan?" Sen jälkeen loppui pakottaminen, äitini taisi tajuta menneensä liian pitkälle siinä vaiheessa kun lapsi aivan aidosti olettaa äidin haluavan hänen syövän omaa oksennustaan. (Ja pakottaminen oli siis sitä että "istut siinä kunnes syöt". Samaa tehtiin koulussa, vielä 80-luvulla. Meillä syötiin luokassa, kaikki muut oli jo syöneet ja oppitunti jatkui ja minä istuin häpeämässä sen kammottavan ruoan kanssa, jota en saanut alas. Autistille kun nieleminen voi olla fyysisesti mahdotonta, jos ruoka on vääränlaista.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä kiukuttelija, jota vanhemmat ovat pitäneet erikoisena. Disipliiniä, kuria ja kuria. Joskus on opittava, että ei ole mikään erikoisuus, lumihuitaleesta on päästävä irti. Joskus kuitenkin todellisuus tulee vastaan ja silloin on ikävää.
Kyllä. Jossain vaiheessa kun tajuaa olevansa itseään kovemmassa seurassa niin tuntuu pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Jep, kannattaa mielummin osa homeinen omakotitalo jostain Iisalmesta.
Mikä ihmeen osa homeinen? Ja miten toi liittyy lapsen ruokailuun???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nirsoilevat kakarat on ärsyttäviä.
Jep ja vielä astetta ärsyttävämpää on se että keksitään diagnoosia kaikki on muka aistiyliherkkyyttä, nepsyä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, kannattaa mielummin osa homeinen omakotitalo jostain Iisalmesta.
Mikä ihmeen osa homeinen? Ja miten toi liittyy lapsen ruokailuun???
Ehkä se ajattelee että sitä hopeista taloa voi syödä
Mietin jo kauhuissaan vanhuutta. Joudunko tekemään itselleni eutanasian vain sen takia, etten pysty syömään vanhainkodin ruokia. Tällä hetkellä ajattelen joutuvani.
Vierailija kirjoitti:
Mietin jo kauhuissaan vanhuutta. Joudunko tekemään itselleni eutanasian vain sen takia, etten pysty syömään vanhainkodin ruokia. Tällä hetkellä ajattelen joutuvani.
Ei he le vetti kun oot tyhmä
Vierailija kirjoitti:
Nirsoja lapsia on paljon. Ei siitä pidä tehdä numeroa. Riittää, kun ruokaa tarjotaan ja kasvua seurataan ja tarvittaessa puututaan. Minullakin on läheinen, joka kasvoi aikuiseksi syömällä leipää, pullaa ja fazerin sinistä. Aikuisena syö ihan normaalisti.
"Tarvittaessa puututaan." Eikö siitä juuri ole kyse ap:n lapsen kohdalla kun sekä terveydenhuollossa että päiväkodissa on huomattu sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nirsoilevat kakarat on ärsyttäviä.
Jep ja vielä astetta ärsyttävämpää on se että keksitään diagnoosia kaikki on muka aistiyliherkkyyttä, nepsyä tms.
Syöpääkin on mielestäsi varmaan ihan turha diagnosoida. Eikö riitä, että ihminen vaan kuolee kipuihin?
Alue: Aihe vapaa
Nillä kaikilla on heti autismia tai aistiyliherkkyyttä. Ei tule mieleen että tavallisia kiukuttelevia kakaroita ne ovat jotka kyllä oppivat syömään kun ne laitetaan syömään ilman vaihtoehtoja.