Ruoan suhteen aistiyliherkkä/nirso lapsi - onko tämä jotenkin tavatonta?

Mitä lapsi sitten syö, jotakin varmasti. Ensalkuun itse selvittäisin, ettei ole keliakiaa tmv. Ikinä lapswn kuullen, en puhuisi asiasta. Lapset helposti alkaa käyttääntyyn, kuten heistä puhutaan. Ja en kyllä äkkiseltään pitäisi minään mielen ongelmalla

Itsellä lievästi autistinen nyt jo aikuinen poika. Hän on sanonut, että moni ruoka ei maistu pahalta, mutta tuntuu pahalta suussa. Hän esimerkiksi pitää sipulin mausta ja ostaa sipulirouhetta, mutta kypsä sipuli on kuulemma liian pehmeää. Herkuilla lahjomista ei voinut koskaan edes harkita, sillä hän ei pidä juuri mistään karkeita. Suklaa on ainoa poikkeus, mutta sitäkin syö suunnilleen neljä palaa korkeintaan kerrallaan. Miedon makuisista gluteenittomista kekseistä pitää, mutta aina pitää rajan makean syömisen kanssa eikä syö koskaan kuin yhden keksin.   Hänellä on myös allergioita, mm. vehnä. 

Ihan normaalia. Oma lapseni sanoi 4 vuotiaana ettei syö enää kuolleita eläimiä. 7- vuotiaana oli lakto ovo vegetaristi jo kokonaan. Sillä tiellä on edelleen nyt 26-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nirsoilevat kakarat on ärsyttäviä. 

Jep ja vielä astetta ärsyttävämpää on se että keksitään diagnoosia kaikki on muka aistiyliherkkyyttä, nepsyä tms. 

Syöpääkin on mielestäsi varmaan ihan turha diagnosoida. Eikö riitä, että ihminen vaan kuolee kipuihin?

Voi he Le ve tin tyhmä joka tahallaan käsittää väärin, kuole jo pois

Sanoisin, että kyseessä on yksi kertaisesta aistisäätelyyn liittyvä haaste, joka voi ajan myötä helpottua. Lapsilla yleisempi kuin aikuisilla. Myöhemmin voi löytyä jokin neuropsykologineb syy, aivojen poikkeavuus. Autismikirjosta puhutaan paljon, koska siinä aistitoiminnoissa esiintyy tyypillisesti poikkeavuuksia, mutta näitä on muillakin. Hyvin yleisiä, mutta kaikilla ei liity syömiseen tai ruuan koostumukseen, vaan esimerkiksi mäkään, tuntoon, hajuun. 

Itselläni on hajuaistin yliherkkyys, mikä tarkoittaa sitä, että saatan oksentaa yhtäkkiä, jos tietty haju tulee. Tietyt hajuvedet ovat sellaisia ja pyykinpesupulverit. Nestemäinen pyykkiaine ei aiheuta. Lapsena oksensin kahvin hajulle. En oikeastaan sen juoman vaan jos keittimessä oli suodatinpussi ja se avattiin kun olin vieressä. Minulta tutkittiin vatsaa ja suolistoa tähystämällä, oksentelun takia. Myöhemmin ymmärsin, mitkä hajut voivat laukaista. Myös ulosteen haju on sellainen, että pahimmillaan oksennan, ja se voi tulla yhtäkkisenä ryöppynä. Siksi välttelen esim. julkisia vessoja tai pyydän jotakuta tarkastamaan ensin, ettei haise. Pahin tilanne oli kun olin raskaana ja kova pissahätä automatkalla. Menin huoltoaseman vessaan, jonne joku oli vääntänyt kunnon hajut, ja yökkösin välittömästi siihen lattialle. Tähän liittyy minulla myös makuaisti sikäli, että en pysty syömään mitään, missä on rasvaista juustoa. Oksennan. En ole varma, onko se koostumus, kuuma, venyvä juusto, vai se maku. Ajattelen, että molemmat yhdessä. Minulla ei ole autismikirjoa, mutta aistipoikkeavuuksia on siis muillakin, aivojen toiminnallinen häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, kannattaa mielummin osa homeinen omakotitalo jostain Iisalmesta.

miten tämä lapsen syömispulmiin liittyy? :D

Ehkä saa muuta ajateltavaa, ja nää murheet rupeaa tuntumaan pieniltä? Oikeasti varmaan väärä ketju.

Vierailija kirjoitti:

Oudoksi on tullut Suomi. Lasten täytyy saada turvaruokaa, on aistiyliherkkyyttä (= ikuista kiukuttelua, kun ei vanhemmat tee niin kuin lapsi tahtoo) ja muuta vielä ihmeelliseempää. Pitäisi tulla takaisin todellisuuteen > lapsille kaurapuuroa, perunaa ja lihasoosia. Jos ei kelpaa, niin voipi syödä vaikka leipää. Ei lapsen jokaiseen haluun tarvitse mennä mukaan ja kuvitella, että tämä meidän pienokainen on erikoistapaus. Ei ole, vaan on osaaja, joka tietää miten vanhempia hassutetaan.

Höpsis. Aina on ollut aistiyliherkkiä autisteja olemassa, sitä kun ei saa pieksettyä ihmisestä pois, niin kuin ennen on yritetty. Ja osa näistä on sellaisia, että eivät ala syömään sillä, että pidetään nälässä, vaan päätyvät sitten sairaalaan tiputukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.

Mulla itellä epäiltiin epäsuoran kierosti autismia lapsena. "Unohtui" mainita, että olin läheskaikkiruokainen. Vain mandarins tms ei maistunut. Eli ei aistiyliberkkuutä, ei kirjaimellista puhetta, ei ekkoja jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.

"Lapsi autismin kirjolla". Olette vihreän miehen kanssa käyneet lapsen kanssa   varmaan kymmenellä lääkärillä. Vihdoinkin olette saaneet diagnoosin 'autismin kirjo". Olette vain kykenettömiä kasvattamaan lastanne. Ei lapsen jokaiseen kiukutteluun pidä suhtautua niin, että se olisi määräys. Jotain ryhtiä teillekin.

Tietämätön juntti. 

Lapselle ei todellakaan herkästi aseteta autismin kirjon diagnoosia, eikä sitä todellakaan joltain yksittäiseltä lääkäriltä ssa, vaan on kokonainen hoitotiimi ja erilaisissa tutkimuksissa menee helposti useita vuosia. 

Kasvatuksella ei autismin kirjoa ja sen kaltaisia piirteitä pysty aikaansaamaan. 

Mun lapsi on autismin kirjollla siksi koska minä olen, ja minä taas olen siksi koska isäni on. Perinnöllistä katsos. 

Varmasti täysin yksilöllistä. Nirsous tuntuu yleistyneen. Tuntuu myös, että useampi on kirjolla (vai onko niin, että aiheesta puhutaan vain enemmän, kuka tietää). Oisko siis joku aistijuttu esim tuo leipä.

Ruokateollisuus ja syömisen kulttuuri ovat ylipäätänsä muuttuneet: isot yhtiöt haluaa takoa voittoa toinen toistaan houkuttelevimmilla tuotteilla, joissa energiasisältö on tapissa, mutta ravintoarvot nolla. Näihin teollisiin makuihin jää koukkuun jo nuorena. Olemme ylensyönyt, mutta aliravittu kansa.

Lisäksi kodin ruokakulttuuri vaikuttaa.  Miten vanhemmat kokkaavat, maistelevat itse uusia makuja, miten itselle epämieluisista tai oudoista ruuista puhutaan, saako lapset osallistua ruuanlaittoon yms. Pienikin lapsi osaa lusikalla hämmentää (tietenkin vain kylmiä ruokia) tai vaikka laittaa kirsikkatomaatteja salaattiin. Yleisesti ruoan ja eri ruokakulttuurien arvostus, yhteisten ruokailuhetkien rauhoittaminen. Jos vanhempi innoissaan testailee uusia, lapsikin saattaa haluta kokeilla. Ei pakottamista. 

Minulle herkkua alle kouluikäisenä olivat sienet, katkaravut, oliivit, aurajuusto. Sen sijaan mansikkahillosta en välittänyt limaisten mansikoiden vuoksi, mutta muut hillot menivät. Eli yksilöitä olemme. Edelleen makupalettini on laaja, tykkään lähes kaikesta. Lihaa välttelen eettisitä syistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.

"Lapsi autismin kirjolla". Olette vihreän miehen kanssa käyneet lapsen kanssa   varmaan kymmenellä lääkärillä. Vihdoinkin olette saaneet diagnoosin 'autismin kirjo". Olette vain kykenettömiä kasvattamaan lastanne. Ei lapsen jokaiseen kiukutteluun pidä suhtautua niin, että se olisi määräys. Jotain ryhtiä teillekin.

Hieno kommentti. Nykyään vanhemmat ovat täysin kykenemättömiä. Jotain ryhtiliikettä tarvitaan.

Mun autismin kirjolla oleva vanhempani on syntynyt 50-luvulla, meikä-autisti itse 70-luvulla ja mun autistilapset 2000-luvulla. Mitäköhän kyvytöntä nykyvanhemmuutta silloin 50-luvulla oli? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kaikki lapset syö kaikkea. Enemmän tiedän nirsoja lapsia kuin kaikkiruokaisia.

En tunne yhtään kaikkiruokaista lasta. 

Ai, no meillä oli sitten  3 harvínaista lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.

"Lapsi autismin kirjolla". Olette vihreän miehen kanssa käyneet lapsen kanssa   varmaan kymmenellä lääkärillä. Vihdoinkin olette saaneet diagnoosin 'autismin kirjo". Olette vain kykenettömiä kasvattamaan lastanne. Ei lapsen jokaiseen kiukutteluun pidä suhtautua niin, että se olisi määräys. Jotain ryhtiä teillekin.

Hieno kommentti. Nykyään vanhemmat ovat täysin kykenemättömiä. Jotain ryhtiliikettä tarvitaan.

Sanoo trolli timo joka ei ole elämänsä aikana lasta edes sylissä ikinä pitänyt.

Minulla on viisi lasta, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Jolleivät syöneet tarjolla olevaa ruokaa, niin saivat syödä vaikkapa maitoa ja leipää. Ei lasten hassutteluun pidä mennä mukaan. Liian vaikeaksi menisi. Ja on jo mennyt eräillä perheillä.

Niin, sulla ei ole ollut yhtään aistiyliherkkää, autistista lasta. Eli ei tiedä aiheesta yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, nepsyjä  nykyään riittää. Toisaalta ihan  hyvä, että ei syö valkoista riisiä ja pastaa, turhia hiilareita ilman suojaravinteita

Ilmeisesti tosiaan ihmisiä kiukuttaa enemmän se, jos lapsella on diagnoosi. Jos ap olisi kirjoittanut että lapsi nirsoilee mutta syö kuitenkin hyvin mainittuja ruoka-aineita niin boomerit sanoisivat että tuollaista se on lasten kanssa, anna vaan maistaa kaikkea niin kyllä se siitä.

"anna vaan maistaa kaikkea"

 

JOS  ja KUN se maistuu pahalle suussa, kirvelee ja sattuu, se ei maistamalla parane!

Syötkö itse mustekalaa tai ostereita! Maista maista hyvää se on.

Niinkö!

Viime la söin mustekalaa viimeksi, niin että,,,,

Etanoita tekee taas  mieli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä kiukuttelija, jota vanhemmat ovat pitäneet erikoisena. Disipliiniä, kuria ja kuria. Joskus on opittava, että ei ole mikään erikoisuus, lumihuitaleesta on päästävä irti. Joskus kuitenkin todellisuus tulee vastaan ja silloin on ikävää.

Olen aivan samaa mieltä.  Voi helvetti, että  tämä nykyaika on sitten kummallista. Ajatelkaapas  ennen  vanhaan aikaan oliko eri kattilaa penikoille. Jos ei syönyt niin oli sitten syömättä. Mutta mutta hyysätkää vielä enemmän niin kyllä se siitä....

Nillä kaikilla on heti autismia tai aistiyliherkkyyttä. Ei tule mieleen että tavallisia kiukuttelevia kakaroita ne ovat jotka kyllä oppivat syömään kun ne laitetaan syömään ilman vaihtoehtoja. 

Lapsen pakkosyöttäminen on fyysistä väkivaltaa, joka on laissa kielletty. Eli ei sellaista voi tehdä - eikä se muutenkaan auttaisi, kun lapsi kuitenkin oksentaisi sen pakkosyötetyn ruoan ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nirsoilevat kakarat on ärsyttäviä. 

Jep ja vielä astetta ärsyttävämpää on se että keksitään diagnoosia kaikki on muka aistiyliherkkyyttä, nepsyä tms. 

Mikä ihme teitä siinä ärsyttää, että asioille on nimiä? Miksi se suututtaa ja provosoi niin hirveästi, että nykyään autisteista isompi osa osataan jo diagnosoida? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudoksi on tullut Suomi. Lasten täytyy saada turvaruokaa, on aistiyliherkkyyttä (= ikuista kiukuttelua, kun ei vanhemmat tee niin kuin lapsi tahtoo) ja muuta vielä ihmeelliseempää. Pitäisi tulla takaisin todellisuuteen > lapsille kaurapuuroa, perunaa ja lihasoosia. Jos ei kelpaa, niin voipi syödä vaikka leipää. Ei lapsen jokaiseen haluun tarvitse mennä mukaan ja kuvitella, että tämä meidän pienokainen on erikoistapaus. Ei ole, vaan on osaaja, joka tietää miten vanhempia hassutetaan.

Höpsis. Aina on ollut aistiyliherkkiä autisteja olemassa, sitä kun ei saa pieksettyä ihmisestä pois, niin kuin ennen on yritetty. Ja osa näistä on sellaisia, että eivät ala syömään sillä, että pidetään nälässä, vaan päätyvät sitten sairaalaan tiputukseen. 

Juuri näin, että jos ei voi syödä, niin ei voi syödä. Ja sanonpa vielä opettajana, että keskuskeittiön laitosruuat eivät ole koostumukseltaan tai maultaan aina sellaisia, joita aistisäätelyn vaikeuksista kärsivät lapset pystyisivät syömään. 

Ainakin meillä koulussa on menty kombinaatioihin, jotka ovat suorastaan kummallisia. Kebebkiusaus esimerkiksi on sellainen. On otettu tavallinen kiusaus ja lätkäisty sinne kebab-paloja. Siinä on hyvin erikoinen suutuntuma, se on samalla pehmeää kiusausta ja välillä suuhun tulee sitkeä kebabin palanen. Maku on myös erikoinen, koska eihän kebabia siellä alkuperäisessä ympäristössä yhdistetä ruokakermaan. Jauhelihakastike oli ennen jauhelihakastike, ja se kelpasi hyvin lähes kaikille lapsille. Nyt ei ole. Sinne tungetaan kaikenlaista papua, porkkanaa ja tomaattimurskaa ja siitä on tehty ns. bolognesekastike, jolla ei ole mitään tekemistä Italialaisen bolognesekastikkeen maun tai koostumuksen kanssa. Hävikkiä tulee, mutta näin saadaan hintaa halvemmaksi, kun jauhelihan lisäksi tungetaan sekaan kaikkea mahdollisimman halpaa. Tonnikalapasta oli joskus suosituimpia ruokia. Sitten siihen aletttiin lisätä esim. currya ja kasvissuikaleita. Outoa mössöä, suorastaan pahaa. Jokainen heikompikin kotikokki ymmärtää, että se pasta on pelkkää hajoavaa mössöä kun sitä kypsytetään uunissa isoissa astioissa niin pitkään että ne pakastekasvikset on valmiit. Joissain kouluissa on vielä kunnon makaronilaatikkoa tai lihapullat ja muusi. Yhtä monessa koulussa, etenkin pääkaupunkiseudulla kaikki normaalit ruuat korvataan jollain oudoilla fuusio-ruuilla. Nimi saattaa olla ymmärrettävä, mutta ruuan koostumus ja maku on jotain todella kummallista. Siksi suosituimpia ruokia ovatkin pinaattiletut ja broilerinugetit, teollisia valmisteita, joista tunnistaa, mitä ne on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nirsoilevat kakarat on ärsyttäviä. 

Jep ja vielä astetta ärsyttävämpää on se että keksitään diagnoosia kaikki on muka aistiyliherkkyyttä, nepsyä tms. 

Mikä ihme teitä siinä ärsyttää, että asioille on nimiä? Miksi se suututtaa ja provosoi niin hirveästi, että nykyään autisteista isompi osa osataan jo diagnosoida? 

Tätä en kyllä ymmärrä. Jokaisen autismin kirjoa käsittelevän jutun kommenttikentässä on aina noita juntteja valittamassa aiheesta. En kertakaikkiaan tajua, miksi se provosoi niin paljon. Itse kun on elänyt suuren osan elämästään diagnosoimattomana autistina, niin ei voi mitenkään ymmärtää tuota diagnosoinnin vastustamista. 

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä kiukuttelija, jota vanhemmat ovat pitäneet erikoisena. Disipliiniä, kuria ja kuria. Joskus on opittava, että ei ole mikään erikoisuus, lumihuitaleesta on päästävä irti. Joskus kuitenkin todellisuus tulee vastaan ja silloin on ikävää.

Mä pystyn syömään nykyään aikuisena lähes kaikkea. Mutta lapsena tietyt koostumukset ruuassa aiheutti oksennusreaktion. Kotona oli tiukka kuri, enkä uskaltanut sanoa vastaan kenellekään aikuiselle. Oksennusreaktio on aito eikä kiukuttelua. Teini-iässä yökkireaktio enimmäkseen hävisi.

Lapsellani sama. Tarkista heiluuko hammas tai reikää hampaassa. Ei selitä kaikkea nirsoilua mutta se voi hetkellisesti olla myös osaan syynä