Lue keskustelun säännöt.
Ruoan suhteen aistiyliherkkä/nirso lapsi - onko tämä jotenkin tavatonta?
15.06.2026 |
Olen saanut sekä päiväkodista, että terveydenhuollosta kommenttia, että muut lapset syövät kuulemma kaikkea hyvällä ruokahalulla. Omalle lapselleni ei todellakaan maistu kaikki. Ei syö marjoja, kasvis&hedelmäosastolta maistuu vain kurkku, banaani, omena ja päärynä + porkkana (vain raakana). Ei puhettakaan, että maistuisi kastikkeet, lasagnet yms. Kiskoo leivät, perunat yms sellaisenaan. Ei tykkää riisistä, ei pastasta. Ja on pitkä lista asioita, joita ei ole suostunut ikinä maistamaan.
Itse olin lapsena melko nirso ja tämä helpotti ajan kanssa. Miksi on ongelma ja jotenkin poikkeavaa, jos lapseni on nirso?
Kommentit (29)
Lapsi maistaa maut ja rasvat voimakkaasti. Vähitellen totutaan uuteen makuun pienenä. Mutta jos ei tykkää, enpä sitten tiedä. Hyvä ruoka jossa kokolihaa parempi kuin huonot mössöt. Palat pieneksi ettei tukehdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gazaata näytettiin kuvia ja haastateltiin vanhempia lapsista, joista osa sittemmin kuoli nälkään, kun gazassa ei pystytty hommaamaan tarpeeksi niitä erikoisruokia, joita lapset söivät.
Siinä haastateltiin esim jotain teinipoikaa, joka sanoi, että ei vaan pysty syömään kuin tiettyjä ruokia.
Oudoksi on tullut Suomi. Lasten täytyy saada turvaruokaa, on aistiyliherkkyyttä (= ikuista kiukuttelua, kun ei vanhemmat tee niin kuin lapsi tahtoo) ja muuta vielä ihmeelliseempää. Pitäisi tulla takaisin todellisuuteen > lapsille kaurapuuroa, perunaa ja lihasoosia. Jos ei kelpaa, niin voipi syödä vaikka leipää. Ei lapsen jokaiseen haluun tarvitse mennä mukaan ja kuvitella, että tämä meidän pienokainen on erikoistapaus. Ei ole, vaan on osaaja, joka tietää miten vanhempia hassutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.
Meillä ei auta lahjonta. Ja ravitsemusterapeutti kielsi, ettei esim. herkuilla saa lahjoa. Paras oli, kun varoitteli siitä, että lapsi syö parhaiten illalla kotona päiväkotipäivän jälkeen (ei syö juurikaan päiväkodissa). Kuulemma lapsi saattaa aikuisena lihoa, jos jatkaa "iltasyömärinä". Ihan turha huolenaihe, kun lapsemme on laiha, eikä ruokailu ole koskaan erityisesti kiinnostanut.
Juu nämä on tietenkin lapsikohtaisia.
Meillä herkut jälkkärinä toimii. Lapsi saa lounaan/ päivällisen jälkeen muutaman karkin ja sillä kannustimella syö jotain ruokaa ensin. Meillä on myös ravitsemusterapeutti ja tälle hänen suositus/ hyväksyntä.
Meille on sanottu että lapsi pitäisi saada syömään säännöllisesti jolloin tottuisi mahan tuntemuksiin ja verensokeri pysyisi tasaisena.
Meillä on päiväkodissa turvaruoka ja siitä on ollut iso apu. Sillä on saatu paastot melkein loppumaan. Meillä mennään aika kovasti miinuskäyrillä painon suhteen.
Turvaruoka on tarpeen ja eri asia tilanteissa, joissa lapsi kasvaa ikätovereihin nähden hyvin hitaasti ja/tai kasvu on selkeästi taittunut aiemmasta. Ei turvaruokaa tarvita, jos lapsi on päiväkodissa vähäruokainen, mutta syö kotona ja kasvaa suht hyvin.
Meillä lapsi ei syö hyvin kotona eikä kasva tasaisesti. Viime kesänä laihtui yli kilon.
Nirsoja lapsia on paljon. Ei siitä pidä tehdä numeroa. Riittää, kun ruokaa tarjotaan ja kasvua seurataan ja tarvittaessa puututaan. Minullakin on läheinen, joka kasvoi aikuiseksi syömällä leipää, pullaa ja fazerin sinistä. Aikuisena syö ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arfid on todellinen ja nirsous lapsena osana normaalia kehitystä on normaalia. Nuo kaksi siis eri asiat, mutta voi olla kumpaakin vain.
Itse olin myös hyvin nirso lapsi. Eniten tökki esimerkiksi kypsennetyn sipulin rakenne. Äiti yritti jonkun aikaa piilottaa sitä ruokaan tai "leikkaan niin pieneksi, ettei sitä huomaa", mutta aina huomasin. Nykyään pystyn syömään kaikkea ja uskallan kokeilla uusiakin asioita.
Ruoka nirsoja lapsia on aina ollut. Ei pidä tehdä asiasta numeroa jos lapsi on terve. Me oltiin niin kauhuissaan vuosia kun tyttö ei syönyt. Hänestä kasvoi 175 cm urheilija. Se syöminen parani pikku hiljaa. Nirso on yhäkin aikuisena. Laiha on kyllä ollut aina muttei kuitenkaan sairaalloisen laiha. Milläs pakotat lapsen syömään?
Ennen vähän tyhmästi tarjoiltiin kaikkea outoa lapselle. Esimerkiksi ahventa tai silakkaa. Lapselle ruotoinen kala on kauhistus ja siinä traumat jää kun pureskelee ahventa ja suusta pistelee kymmenen pienen pientä ruotoa. Aikuinen osaa syödä kalaa eri tavalla ruotoja varoen ja suu ei ole niin herkkä että voi syödä pienet ruodotkin. Ei pidä tarjoilla liian haastavaa lapselle. Lohta ja kalapuikkoja ja kalapullia. Niillä voi opetella kalaa syömään. Tai kuhaa tai taimenta. Niissä on isot ruodot. Helppo erotella. Ei mitään itsekalastettua ahventa liian pienelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aistiyliherkkyys on vahvasti perinnöllistä.
Minä taisin olla lapsena melko nirso. En ole aikuisenakaan mikään kaikkiruokaisin, osin johtuu allergioista. Mieheni oli kuulemma lapsena todella nirso. Aikuisena popsii vaikka mitä.
Arvata saattaa, että päiväkoti-ikäisemme on nirso kuin mikä. :D