Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ruoan suhteen aistiyliherkkä/nirso lapsi - onko tämä jotenkin tavatonta?
Olen saanut sekä päiväkodista, että terveydenhuollosta kommenttia, että muut lapset syövät kuulemma kaikkea hyvällä ruokahalulla. Omalle lapselleni ei todellakaan maistu kaikki. Ei syö marjoja, kasvis&hedelmäosastolta maistuu vain kurkku, banaani, omena ja päärynä + porkkana (vain raakana). Ei puhettakaan, että maistuisi kastikkeet, lasagnet yms. Kiskoo leivät, perunat yms sellaisenaan. Ei tykkää riisistä, ei pastasta. Ja on pitkä lista asioita, joita ei ole suostunut ikinä maistamaan.
Itse olin lapsena melko nirso ja tämä helpotti ajan kanssa. Miksi on ongelma ja jotenkin poikkeavaa, jos lapseni on nirso?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nepsyjä nykyään riittää. Toisaalta ihan hyvä, että ei syö valkoista riisiä ja pastaa, turhia hiilareita ilman suojaravinteita
Ilmeisesti tosiaan ihmisiä kiukuttaa enemmän se, jos lapsella on diagnoosi. Jos ap olisi kirjoittanut että lapsi nirsoilee mutta syö kuitenkin hyvin mainittuja ruoka-aineita niin boomerit sanoisivat että tuollaista se on lasten kanssa, anna vaan maistaa kaikkea niin kyllä se siitä.
"anna vaan maistaa kaikkea"
JOS ja KUN se maistuu pahalle suussa, kirvelee ja sattuu, se ei maistamalla parane!
Syötkö itse mustekalaa tai ostereita! Maista maista hyvää se on.
Niinkö!
Minä olen kasvanut 60-luvulla perunalla ja kastikkeella. Ruoassa inhosin vain läskinpaloja, joita aikuiset pitivät herkkuna.
Syön mielelläni rapeaksi paistettuja mustekaloja, sekä renkaina että baby-kokoisina. Osterit ovat myös tuttua ruokaa, kuten kaikenlaiset simpukat, ravut jne. Entrecoten ja kaslerin tai rasvamakkaran läskikohdat maistuvat. Kyllä maailmalla herkkuja piisaa.
Maidosta oksentaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, vaikka muuta päiväkodissa väittäisivät.
Todennäköisesti alakouluikäisen kanssa huomaatte, että syökin jo monia asioita, mitä nyt ei syö. Ja aikuisena voi mussuttaa lähes kaikkea tyytyväisenä ja mietitte, että miten hitossa tämä voi olla se meidän lapsi!
Ei meidän yksi lapsi alkanut koulussakaan syödä, ei vielä yläkoulussakaan eikä lukiossa. Hän ei siis syönyt koulussa ollenkaan ja tämän kuulin vasta, kun koulut oli käyty. Ei ostellut myöskään välipaloja kaupasta. Sen tiesin, ettei päiväkodissa eikä alakoulussa syönyt. Kotonakin ruokailu oli hyvin yksipuolista ja lapsi laiha mutta terve, paitsi raudanpuutetta ajoittain. Autismidiagnoosin sai aikuisena. Pieniruokainen ja "nirso" on nyt aikuisenakin, mutta uskaltaa sentään maistaa ruokia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.
"Lapsi autismin kirjolla". Olette vihreän miehen kanssa käyneet lapsen kanssa varmaan kymmenellä lääkärillä. Vihdoinkin olette saaneet diagnoosin 'autismin kirjo". Olette vain kykenettömiä kasvattamaan lastanne. Ei lapsen jokaiseen kiukutteluun pidä suhtautua niin, että se olisi määräys. Jotain ryhtiä teillekin.
Oma lapseni, poika ja kolmesta lapsesta nuorin, oli lapsena todella nirso/rajoittunut eri ruokien suhteen. Olin ala-asteajan melko epätoivoinen itsekin ja kävimme mm. ravintoterapeutilla ja lasten lääkärillä yms. Ruoka-rajoitteisuus rajoitti elämää jonkin verran ja mm. vaikutti urheiluharrastuksen lopettamiseen. Energia ei riittänyt eikä halunnut lähteä pelimatkoille, kun siellä olisi pitänyt syödä ennalta tilattua ruokaa.
Kotona yritimme olla tekemästä asiasta numeroa ruokapöydässä, mutta muistan kyllä oman epätoivon, että mitä ruokaa tekisi, että edes jotain saisi nuorimmainenkin syödäkseen.
Oli helpompi luetella ne ruoat/ruoka-aineet, joita hän söi, kun ne mistä ei pitänyt.
Epäilin hänellä Arfid-syömishäiriötä, mutta siihen ei tuntunut löytyvän asiantuntijuutta siihen aikaan, eikä asialle tullut vahvistusta. Jotain aistiyliherkkyyttä se kuitenkin oli. Olen itsekin ollut nirso/ruokarajoitteinen lapsena, mutta en lähellekään sitä mitä nuorimmaiseni oli.
Ilokseni huomasin, että yläasteelle siirryttyään ja osin isompien sisarusten/kavereiden esimerkistä/kannustuksesta, kuopuksen ruokavalikoima on laajentunut valtavasti. En osaa ihan tarkalleen sanoa, että mitä ja milloin se tapahtui, mutta nykyään hän syö useimpia peruskotiruokia. Ero entiseen on kuitenkin ihan huikea ja meidän kaikkien elämä helpottunut melkoisesti.
Ymmärrän päiväkodin huolen lapsen syömisestä. Huolta on varmasti kaikille, joiden lapsi syö hyvin rajoittuneesti tai vähän. Päiväkodeissa on varmasti lapsia, joista osa käyttää ruokaa valtataistelun välineenä ja manipulointiin ja sitten on niitä, joilla se enemmän johtuu aistiyliherkkyydestä tms. ja on sillä tavalla "tahatonta".
Jotta ruuasta ja syömisestä ei tulisi liian traumaattista, siihen pitäisi kaikkien osapuolien yrittää suhtautua mahdollisimman kärsivällisesti ja lempeästi. Suurimmalla osalla tapauksista aika ja iän karttuminen auttaa siinä, että ruokavalio vähän monipuolistuu pikkuhiljaa.
Toivon teille kärsivällisyyttä, lempeyttä ja aikaa! Toivotaan, että teilläkin tilanne alkaa helpottaa jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.
"Lapsi autismin kirjolla". Olette vihreän miehen kanssa käyneet lapsen kanssa varmaan kymmenellä lääkärillä. Vihdoinkin olette saaneet diagnoosin 'autismin kirjo". Olette vain kykenettömiä kasvattamaan lastanne. Ei lapsen jokaiseen kiukutteluun pidä suhtautua niin, että se olisi määräys. Jotain ryhtiä teillekin.
Hieno kommentti. Nykyään vanhemmat ovat täysin kykenemättömiä. Jotain ryhtiliikettä tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oudoksi on tullut Suomi. Lasten täytyy saada turvaruokaa, on aistiyliherkkyyttä (= ikuista kiukuttelua, kun ei vanhemmat tee niin kuin lapsi tahtoo) ja muuta vielä ihmeelliseempää. Pitäisi tulla takaisin todellisuuteen > lapsille kaurapuuroa, perunaa ja lihasoosia. Jos ei kelpaa, niin voipi syödä vaikka leipää. Ei lapsen jokaiseen haluun tarvitse mennä mukaan ja kuvitella, että tämä meidän pienokainen on erikoistapaus. Ei ole, vaan on osaaja, joka tietää miten vanhempia hassutetaan.
Jos ei tiedä oikeasti mitään noista aistiyliherkkyyksistä, niin on parempi olla kirjoittelematta mitään.
Yksi meidän lapsista on sellainen, joka olisi pienenä kyllä elänyt pelkällä vedellä ja leivällä. Jollekin toiselle ne eivät uppoa. Ei onneksi ole ollut niin paha tapaus, että olisi johonkin letkuruokintaan, miten pahimmille tapauksille voi käydä. Turvaruoalla pyritään turvaamaan se, ettei syönti mene aliravitsemuksen puolelle eli tarjolla on jotain, mikä uppoaa alas. Aistiyliherkkä voi paastota kauan, jos ei ole "sopivaa" ruokaa tarjolla. Sinun mielestäsi hän oli "osaaja" jo alle vuoden vanhana, kun tietyt ruoat eivät vaan uponneet.
Unohdit enää kirjoituksestasi sen, kuinka herkut vaan uppoavat, kunnon ruoka ei. Meidän tapauksessa ei kyllä suurin osa niistä herkuistakaan uppoa, kun rakenne on "väärä" aistiyliherkälle.
Minulla oli taustalla allergia. Reagoin tosi voimakkaasti allergian takia ihmisiin ja ruokiin.
Keho epäröi kaikkea ympärillä olevaa hyökkäykseksi minua kohtaan. Siksi vietin luontaisesti suurimman osan lapsuudesta omassa huoneessani. Lääkkeet oli huonoja ja ihottumaa oli kokoajan. Voin yleisesti tosi huonosti jatkuvasti. Osa ruuista lisäsi allergian oireita. Tajusin kaiken vasta äskettäin ja vanhempani eivät osaneet hoitaa minua ja asiaa kuntoon. Herkkyys tuli siitä kun luonto hyökkäsi päälle keväisin ja kesäisin. Syksy ja talvi meni toipuessa. Nyt en edes vanhemmiten toivu ja palautuminen on heikentynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisetkin monesit on nirsoja ruuan suhteen. Syövät samoja ruokia pää osin. Ei vain tarvitse valittaa kun itse voi päättää ruokansa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.
"Lapsi autismin kirjolla". Olette vihreän miehen kanssa käyneet lapsen kanssa varmaan kymmenellä lääkärillä. Vihdoinkin olette saaneet diagnoosin 'autismin kirjo". Olette vain kykenettömiä kasvattamaan lastanne. Ei lapsen jokaiseen kiukutteluun pidä suhtautua niin, että se olisi määräys. Jotain ryhtiä teillekin.
Hieno kommentti. Nykyään vanhemmat ovat täysin kykenemättömiä. Jotain ryhtiliikettä tarvitaan.
Sanoo trolli timo joka ei ole elämänsä aikana lasta edes sylissä ikinä pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeistään viikon ruuattomuuden jälkeen " vaivat " katoavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.
"Lapsi autismin kirjolla". Olette vihreän miehen kanssa käyneet lapsen kanssa varmaan kymmenellä lääkärillä. Vihdoinkin olette saaneet diagnoosin 'autismin kirjo". Olette vain kykenettömiä kasvattamaan lastanne. Ei lapsen jokaiseen kiukutteluun pidä suhtautua niin, että se olisi määräys. Jotain ryhtiä teillekin.
Hieno kommentti. Nykyään vanhemmat ovat täysin kykenemättömiä. Jotain ryhtiliikettä tarvitaan.
Sanoo trolli timo joka ei ole elämänsä aikana lasta edes sylissä ikinä pitänyt.
Minulla on viisi lasta, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Jolleivät syöneet tarjolla olevaa ruokaa, niin saivat syödä vaikkapa maitoa ja leipää. Ei lasten hassutteluun pidä mennä mukaan. Liian vaikeaksi menisi. Ja on jo mennyt eräillä perheillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli taustalla allergia. Reagoin tosi voimakkaasti allergian takia ihmisiin ja ruokiin.
Keho epäröi kaikkea ympärillä olevaa hyökkäykseksi minua kohtaan. Siksi vietin luontaisesti suurimman osan lapsuudesta omassa huoneessani. Lääkkeet oli huonoja ja ihottumaa oli kokoajan. Voin yleisesti tosi huonosti jatkuvasti. Osa ruuista lisäsi allergian oireita. Tajusin kaiken vasta äskettäin ja vanhempani eivät osaneet hoitaa minua ja asiaa kuntoon. Herkkyys tuli siitä kun luonto hyökkäsi päälle keväisin ja kesäisin. Syksy ja talvi meni toipuessa. Nyt en edes vanhemmiten toivu ja palautuminen on heikentynyt.
Voi, voi. Ehkä olisi psykiatrin vastaanotolle syytä mennä. Kun ei ole mitään oikeaa sairautta, niin keho oireilee, koska tarvitset huomiota etkä muulla tavalla saa kaipaamasi huomiota kuin "sairastamalla".
Kehotan vakavasti > mene hoitoon, päälääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovinkin nirso niin siinä jää tärkeitä ravintoaineita ja vitamiineja saamatta. Haittaa kasvua.
Lapsi saa monivitamiinia ja kasvaa keskikäyrällä.
ap
On poika?
Kyllä varmaan oppii syömään armeijan metsäleireillä. Siis nälkä opettaa, jos ei satu kasvamaan sivariksi tai muuten vaan kieltäytyjäksi. Kun on oppii kieltäytymään ikänsä seuraava on työ. Mistä ei voi kieltäytyä on kuolema mutta sehän onkin aivan toinen asia, vai kuinka?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä kiukuttelija, jota vanhemmat ovat pitäneet erikoisena. Disipliiniä, kuria ja kuria. Joskus on opittava, että ei ole mikään erikoisuus, lumihuitaleesta on päästävä irti. Joskus kuitenkin todellisuus tulee vastaan ja silloin on ikävää.
Olen aivan samaa mieltä. Voi helvetti, että tämä nykyaika on sitten kummallista. Ajatelkaapas ennen vanhaan aikaan oliko eri kattilaa penikoille. Jos ei syönyt niin oli sitten syömättä. Mutta mutta hyysätkää vielä enemmän niin kyllä se siitä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli taustalla allergia. Reagoin tosi voimakkaasti allergian takia ihmisiin ja ruokiin.
Keho epäröi kaikkea ympärillä olevaa hyökkäykseksi minua kohtaan. Siksi vietin luontaisesti suurimman osan lapsuudesta omassa huoneessani. Lääkkeet oli huonoja ja ihottumaa oli kokoajan. Voin yleisesti tosi huonosti jatkuvasti. Osa ruuista lisäsi allergian oireita. Tajusin kaiken vasta äskettäin ja vanhempani eivät osaneet hoitaa minua ja asiaa kuntoon. Herkkyys tuli siitä kun luonto hyökkäsi päälle keväisin ja kesäisin. Syksy ja talvi meni toipuessa. Nyt en edes vanhemmiten toivu ja palautuminen on heikentynyt.
Voi, voi. Ehkä olisi psykiatrin vastaanotolle syytä mennä. Kun ei ole mitään oikeaa sairautta, niin keho oireilee, koska tarvitset huomiota etkä muulla tavalla saa kaipaamasi huomiota kuin "sairastamalla".
Kehotan vakavasti > mene hoitoon, päälääkärille.
Allergia on vakava sairaus. Omalla luokalla oli kala-allergiasta kärsivä ja hän sai vakavan astmakohtauksen pelkästä kalan hajusta. Hänet kiidätettiin ensiapuun kesken oppitunnin. Luokan takana oli keittola ja kalan haju tuli ikkunan kautta sisälle. Allegiaan voi kuolla ihmisiä.
Lapsi voi olla nälissään jos ei ruoka kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovinkin nirso niin siinä jää tärkeitä ravintoaineita ja vitamiineja saamatta. Haittaa kasvua.
Lapsi saa monivitamiinia ja kasvaa keskikäyrällä.
ap
On poika?
Kyllä varmaan oppii syömään armeijan metsäleireillä. Siis nälkä opettaa, jos ei satu kasvamaan sivariksi tai muuten vaan kieltäytyjäksi. Kun on oppii kieltäytymään ikänsä seuraava on työ. Mistä ei voi kieltäytyä on kuolema mutta sehän onkin aivan toinen asia, vai kuinka?.
Mahtaa olla melkoista elää noin yksinkertaisena?
Oma teini-ikäinen lähti nesteytykseen, koska ei suostu syömään terveellisiä kotiruokia kuten hamburgerilaisia, pizzaa, lazangnea, donitseja ja vaatii aina tuoremehuja coca-colan sijaan. Cokis on halvempaa kin tuoremehut. Hän kärsii anorenksiasta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi voi olla nälissään jos ei ruoka kelpaa.
Sitten tulee hivenaine ongelmia ja muuta. Pian lähtee tukka pois päästä. Se on ensimmäinen merkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko taustalla aistisäätelyn poikkeavuutta? Se voi olla geeneissä.
Ehkä minulla on jotain autismiin viittaavia piirteitä lievänä, mutta asiaa ei ole koskaan tutkittu.
ap
Joo, kaikkai oireita/käytöksiä ei millään autismikortilla kuitata. Joskus ihmiset vaan käyttäytvät oudosti ilman mitään autismiselityksiä.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen aina ollut tuommoinen, mutta koska olin lapsi 70-l minut pakotettiin syömään äidin täyttämä lautanen tyhjäksi. Ihme, etten saanut pahempaa syömishäiriötä tuosta "kasvatuksesta". Ruoan koostumus, suhde aiemmin maistettuun jne on oleellisia asioita. Vaikkei tullut häiriötä, olin kuitenkin 47v asti alipainoinen. Saatoin jättää aterioita väliin, koska en vain huomannut syödä. Sitten vasta alkoi painoa tulla ja olen saanut vähitellen 10 vuodessa yli 25 kg lisää ja olen siis nyt normaalipainoinen.
Nyt kun elän yksin voin hyvin syödä saman ruoan parin viikon ajan ja sitten vaihtaa. Kesäisin saatan syödä pidempäänkin joka päivä samaa salaattia.
Pakottamalla tulee pahaa hallaa. Mulle jäi semmoinen, että vaikka ruoka olisi kuinka hyvää, niin viimeisten suupalojen kohdalla alkaa yököttämään ja jätän ne lautaselle. Nykyään joskus saan lautasen tyhjäksi. (Äitini kanssa en ole tekemisissä.)
N57