Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ruoan suhteen aistiyliherkkä/nirso lapsi - onko tämä jotenkin tavatonta?
Olen saanut sekä päiväkodista, että terveydenhuollosta kommenttia, että muut lapset syövät kuulemma kaikkea hyvällä ruokahalulla. Omalle lapselleni ei todellakaan maistu kaikki. Ei syö marjoja, kasvis&hedelmäosastolta maistuu vain kurkku, banaani, omena ja päärynä + porkkana (vain raakana). Ei puhettakaan, että maistuisi kastikkeet, lasagnet yms. Kiskoo leivät, perunat yms sellaisenaan. Ei tykkää riisistä, ei pastasta. Ja on pitkä lista asioita, joita ei ole suostunut ikinä maistamaan.
Itse olin lapsena melko nirso ja tämä helpotti ajan kanssa. Miksi on ongelma ja jotenkin poikkeavaa, jos lapseni on nirso?
Kommentit (134)
Mun sisaren lapsilla nirsouteen vaikutti ERITTÄIN nirso siskoni joka yökki ja sanoi "HYI YÖK. EN SYÖ!!" ym muuta suurimmalle osalle ruoista. Hän söi vain ranskiksia, hamppareita, paistettua sipulia, kebabbia, sipsejä, pitsaa, suklaata ym. Paahtoleivälle vain majoneesia tai nutellaa. Sama lapsilla, kuuntelivat äitiään. Edes maito ei lapsillekaan kelvannut, muuta kuin kaakaossa ja muroista vain suklaamurot meni, mutta vain jos niihin oli lisätty ruokalusikallinen sokeria ja kaakaojauhetta lisäksi.
Jossain vaiheessa päiväkodista sanottiin että he eivät jaksa tätä. Noi nirsot lapset sai kamalia raivareita ruokailutilanteissa. Lasten isä sit otti lapset luokseen asumaan ja asiat alkoi rullata ja nirsoista lapsista kuoriutui innolla uusien ruokalajien maistelijoita.
Tottakai on myös oikeasti nirsoja lapsia, mutta siskolla ja lapsillaan oli näin et kotoa opittu, yökittely ja ruoalle haistattelu demonisoi lapsia jotka tuon takia oli sit niin nirsoja,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ongelma ratkaistiin niin, että koko perhe syö kotona samaa ruokaa. Nirsolle lapselle ei tarjota mitään vaihtoehtoja. Ei turvaruokaa, ei herkkuja, ei palkintoja. "Syö tai älä syö."
Tarpeeksi pitkään nirsoiltuaan lapsi alkoi valittaa nälkää. En tarjonnut vaihtoehtoja. Jos paino alkaa pudota liikaa (lapsi muuttuu vaarallisen laihaksi) niin hän joutuu syömishäiriöklinikalle. Siellä ollaan sitten pakkosyötettävänä eli tahdosta riippumaton hoito.
Ja kyllä, tämä uhkaus tehosi. Lapsi syö nyt samaa ruokaa kuin perheenjäsenet. Hän oppi että nälkäkuuri vahingoittaa vain häntä itseään.
Vanhemmat päättävät lapsen ruokavalion. Lapsi voi itse päättää mitä suuhunsa tunkee JOS hän maksaa itse kaikki ruokaostokset. Tähän tilanteeseen päästään vasta sitten kun lapsi menee töihin ja ansaitsee omat ruokarahansa.
Ja ei, minua ei kiinnosta muiden vanhempien vihapuheet. He saavat haukkua minua empatiakyvytyömäksi, narsistiksi ja huonoksi äidiksi. Minä dokumentoin haukkumiset ja teen tarvittaessa rikosilmoituksen. Meillä ei eletä muiden ihmisten päähänpistojen mukaan. Eikä lapsen kiukuttelun mukaan. Lääkäri määrää lapsen hoidosta (viime kädessä pakkohoito syömishäiriöklinikalla) ja lapsi pannaan huostaan, jos hän häiriökäyttäytyy kotona niin, että muiden lasten ruokasuhde vääristyy. Muut lapset syövät hyvin eivätkä kiukuttele pöydässä.
Ei ole tullut vastaan aistiyliherkkää eikä nirsoilevaa lasta. Ja olen jo yli 60 v. Kasvattanut lapset, ruokkinut kavereita ja syöttänyt lastenlapsia. Ei varmaankaan kovin yleistä.
Ei ole tavatonta. Itse olen ollut lapsena samanlainen, osin vieläkin ja ikää jo 44v.
Nyt aikuisena oman lapseni myötä olen oppinut, että kireä kielijänne voi olla yksi syy näihin syömisongelmiin. Tiedän, se on kovin parjattu aihe nykyään, mutta silti monella on samoja kokemuksia ja on todettu jännekireys. Kielijänne voi olla myös kireä, vaikkei sitä päältäpäin havaitse.
Voi silti tietysti olla muitakin syitä. Myös esim. sinkin puute voi olla joillain syy nirsouteen / huonoon syömiseen (sinkin kanssa hyvä huomioida, että sinkin ja kuparin kesken pitäisi vallita sopiva tasapaino; kupari ei saa olla liian korkea kuten joillain voi olla geneettisesti ja se voi olla toksisella tasolla jopa, mutta se ei myöskään tule olla liian matalakaan; sinkkilisä liian isona annoksena voi laskea kuparia liikaa).
Jos haluaa tsekata kireä kielijänne -aihetta lisää, suosittelen fb-ryhmiä:
Vauvan kireä kielijänne
Aikuisten kireä kielijänne
Tongue Tie Kids
Tongue Tied Adults Support Group
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelma ratkaistiin niin, että koko perhe syö kotona samaa ruokaa. Nirsolle lapselle ei tarjota mitään vaihtoehtoja. Ei turvaruokaa, ei herkkuja, ei palkintoja. "Syö tai älä syö."
Tarpeeksi pitkään nirsoiltuaan lapsi alkoi valittaa nälkää. En tarjonnut vaihtoehtoja. Jos paino alkaa pudota liikaa (lapsi muuttuu vaarallisen laihaksi) niin hän joutuu syömishäiriöklinikalle. Siellä ollaan sitten pakkosyötettävänä eli tahdosta riippumaton hoito.
Ja kyllä, tämä uhkaus tehosi. Lapsi syö nyt samaa ruokaa kuin perheenjäsenet. Hän oppi että nälkäkuuri vahingoittaa vain häntä itseään.
Vanhemmat päättävät lapsen ruokavalion. Lapsi voi itse päättää mitä suuhunsa tunkee JOS hän maksaa itse kaikki ruokaostokset. Tähän tilanteeseen päästään vasta sitten kun lapsi menee töihin ja ansaitsee omat ruokarahansa.
Ja ei, minua ei kiinnosta muiden vanhempien vihapuheet. He saavat haukkua minua empatiakyvytyömäksi, narsistiksi ja huonoksi äidiksi. Minä dokumentoin haukkumiset ja teen tarvittaessa rikosilmoituksen. Meillä ei eletä muiden ihmisten päähänpistojen mukaan. Eikä lapsen kiukuttelun mukaan. Lääkäri määrää lapsen hoidosta (viime kädessä pakkohoito syömishäiriöklinikalla) ja lapsi pannaan huostaan, jos hän häiriökäyttäytyy kotona niin, että muiden lasten ruokasuhde vääristyy. Muut lapset syövät hyvin eivätkä kiukuttele pöydässä.
Olipa pitkä kiukkuinen voimafantasia ja tosi hassusta aiheesta vieläpä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut vastaan aistiyliherkkää eikä nirsoilevaa lasta. Ja olen jo yli 60 v. Kasvattanut lapset, ruokkinut kavereita ja syöttänyt lastenlapsia. Ei varmaankaan kovin yleistä.
Minulle taas on. Siis jos nirsoileva tarkoittaa, ettei ihan kaikki mahdollinen kaikilla tekstuureilla maistu . Olen ehkä kasvattanut, ruokkinut ja syöttänyt enemmän lapsenlapsia kuin sinä ;)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelma ratkaistiin niin, että koko perhe syö kotona samaa ruokaa. Nirsolle lapselle ei tarjota mitään vaihtoehtoja. Ei turvaruokaa, ei herkkuja, ei palkintoja. "Syö tai älä syö."
Tarpeeksi pitkään nirsoiltuaan lapsi alkoi valittaa nälkää. En tarjonnut vaihtoehtoja. Jos paino alkaa pudota liikaa (lapsi muuttuu vaarallisen laihaksi) niin hän joutuu syömishäiriöklinikalle. Siellä ollaan sitten pakkosyötettävänä eli tahdosta riippumaton hoito.
Ja kyllä, tämä uhkaus tehosi. Lapsi syö nyt samaa ruokaa kuin perheenjäsenet. Hän oppi että nälkäkuuri vahingoittaa vain häntä itseään.
Vanhemmat päättävät lapsen ruokavalion. Lapsi voi itse päättää mitä suuhunsa tunkee JOS hän maksaa itse kaikki ruokaostokset. Tähän tilanteeseen päästään vasta sitten kun lapsi menee töihin ja ansaitsee omat ruokarahansa.
Ja ei, minua ei kiinnosta muiden vanhempien vihapuheet. He saavat haukkua minua empatiakyvytyömäksi, narsistiksi ja huonoksi äidiksi. Minä dokumentoin haukkumiset ja teen tarvittaessa rikosilmoituksen. Meillä ei eletä muiden ihmisten päähänpistojen mukaan. Eikä lapsen kiukuttelun mukaan. Lääkäri määrää lapsen hoidosta (viime kädessä pakkohoito syömishäiriöklinikalla) ja lapsi pannaan huostaan, jos hän häiriökäyttäytyy kotona niin, että muiden lasten ruokasuhde vääristyy. Muut lapset syövät hyvin eivätkä kiukuttele pöydässä.
Ja minä tunnen lapsia, jotka ovat joutuneet "letkuruokintaan" osastolle, koska eivät pysty syömään. Heille syömishäiriöklinikalla ei ole juuri muuta annettavaa. Aika monta kertaa tällaisen totaalisyömättömyyden takana on kaltaisesi "Kyllä lapsi kiristämällä ja uhkailemalla syö, kun on riittävän nälkäinen." Ei syö, ei pysty, ja uhkailu ja kiristäminen vie sen lopunkin ruokahalun, kun ei ole jäljellä mitään, mitä uskaltaa syödä. Tuollaiselle lapselle uhkaus letkuruokinnasta on lupaus ja lahja.
Sinä et ole oikeasti kohdannut lasta, jolla on oikea ongelma ruokien kanssa. Olipa allergiat, intoleranssit tai aistiyli/aliherkkyydet. Tai fyysiset ongelmat, paha refluksi esimerkiksi.
On nirsoja lapsia, ja on lapsia, jotka eivät oikeasti voi syödä tiettyjä ruokia/aineksia.
"Ei ennen vaan ollut" vaan olipas! Oli se Matti joka joi vain maitoa ja kauravelliä. Oli se Kaisa, joka söi leipää. Oli se Nikkarin outo poika, jota kukaan ei koskaan nähnyt syömässä, mutta jotenkin se hengissä pysyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut vastaan aistiyliherkkää eikä nirsoilevaa lasta. Ja olen jo yli 60 v. Kasvattanut lapset, ruokkinut kavereita ja syöttänyt lastenlapsia. Ei varmaankaan kovin yleistä.
Ei, sinun tilanteesi ei ole todellakaan kovin yleinen. Yleisempää on, että perheessä on vähintään yksi, jolla on syömisen suhteen rajoitteita. Koululuokassa heitä onkin jo useampia. Ne, joilla on hankalia rajoitteita, eivät syö koskaan teillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.
Mulla itellä epäiltiin epäsuoran kierosti autismia lapsena. "Unohtui" mainita, että olin läheskaikkiruokainen. Vain mandarins tms ei maistunut. Eli ei aistiyliberkkuutä, ei kirjaimellista puhetta, ei ekkoja jne
Myös kaikkiruokaisuus voi olla "oire". En lähtisi sillä keulimaan autismin yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tavatonta. Mitä soopaa ne päiväkodissa selittää? Suurimmalla osalla lapsista on joitain ruokia, jotka eivät maistu sitten ollenkaan. Samaahan näkee aikuisilla.
Siis tämä!? Luulisi ihan ammatti-ihmisten tietävän tällaiset asiat... Toki, jos vakaopen täytyy jostain päästä pätemään niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut vastaan aistiyliherkkää eikä nirsoilevaa lasta. Ja olen jo yli 60 v. Kasvattanut lapset, ruokkinut kavereita ja syöttänyt lastenlapsia. Ei varmaankaan kovin yleistä.
Oho. Sinun kokemuksesi ei ole yleinen. Toki, jos sinun kasvatustapasi on ollut se "syöt tai itket ja syöt", niin pelolla on ehkä kaikki mennyt väkisin.
Voisiko lapselle laittaa eväät mukaan päivittäin? Ei tarvisi henkilökunnan pähkäillä ja pelätä ettei lapsi jaksa hoidossa?
Minä olin asti 7v todella nirso. Söin lähinnä leipää ja jogurttia. Hedelmistä meni banaani, marjat ja yllättäen himoitsin myös greippiä. Kotona syötiin paljon kanaa, lihaa ja kalaa ja niistä pidin kun tiesi mitä söi ja liha oli kokonaisena. Jälkeenpäin olen miettinyt että olinko vain pienempänä aistiyliherkkä eikä sitä tajuttu. Esimerkiksi sipulia laitettiin joka ruokaan ja se tuntui suussa todella limaiselta ja ällöttävältä. Moni mauste oli väkevää kuten pizzaa en voinut syödä sen takia että oli kuin etikkaa suussa. Lisäksi koulun salaatit oli outoja. Olin tottunut syömään kurkkua ja tomaattia sellaisenaan enkä mitään omena-punajuuri-raejuusto-mössöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän luonto karsi tyhmät kakarat pois. Nälkäkuoleman aiheuttaminen itselle kuulostaa todella typerältä joten joutaa siirtyä pois hankaloittamasta muiden elämää.
Adhd/autismi. Minun tyttäreni juuri tuollainen:)
Eikö sanota, että ruokia pitäisi syödä useaan kertaan, eikä vain muutamaan, jotta tottuu makuun. Opettakaa lapsia!!!!!!! Ja pliis hei kaikki, älkää keksikö neurokirjoutta taas syyksi.
Vammaiset ja vajakít on suloisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi autismin kirjolla. Suuria haasteita syömisen kanssa. Kaikki vaikuttaa ruuan ulkonäkö, maku, haju, koostumus ja se miltä se on aiemmin maistunut. Itse olen saanut hyviä vinkkejä lapsen ruokahaasteisiin googlaamalla arfid syömishäiriön. Meillä parhaiten auttaa lahjonta pakottamalla ei tulisi kuin hallaa. Lisähaastetta tulee siitä ettei lapsi tunne nälkää vaan jos joku ateria jää väliin ei syö seuraavalla kerralla paremmin vain päinvastoin koska tyhjä maha tuntuu lapsesta kaikista mukavimmalta.
Meillä ei auta lahjonta. Ja ravitsemusterapeutti kielsi, ettei esim. herkuilla saa lahjoa. Paras oli, kun varoitteli siitä, että lapsi syö parhaiten illalla kotona päiväkotipäivän jälkeen (ei syö juurikaan päiväkodissa). Kuulemma lapsi saattaa aikuisena lihoa, jos jatkaa "iltasyömärinä". Ihan turha huolenaihe, kun lapsemme on laiha, eikä ruokailu ole koskaan erityisesti kiinnostanut.
Meillä kuopus oli liian laiha aina kaikissa mittauksissa neuvolassa, ja ei todellakaan syönyt jos mielestään pahaa esim koulussa jälkkärinä oli jäätelöä johon päälle laitettu mansikka hilloa. Tai moni muukaan ruoka joka koskee toista ruokaa. Yläasteella oppi syömään kun sai itse annostella eri lautasille sitten olikin paino ongelma. No tuo hävisi sitten armeijassa paino tippui olisko syynä jälleen ruokien kokeminen toisiinsa mikä jostain syystä ei miellytä.
Mutta itse ajattelen että jos vaan on erilaisia ruokaa tarpeeksi saatavilla ja pysyttelee hengissä aikuisikään syö mistä ruuasta tykkää kun syö kuitenkin jotain kai lapsi sitten keksii mitä syö mitä ei
Itse olen ollut aina ronkeli ruokien suhteen ja silti lihava lähes koko elämän.
ARFID tulee englanninkielisestä nimestä Avoidant/Restrictive Food Intake Disorder, suomeksi yleensä välttävä ja rajoittava syömishäiriö.
Se on syömishäiriö, jossa henkilö syö liian vähän tai hyvin rajoitettua valikoimaa ruokia, mutta syynä ei ole halu laihtua tai kehonkuvaan liittyvät huolet (toisin kuin esimerkiksi anoreksiassa).
ARFID voi ilmetä esimerkiksi:
erittäin valikoivana syömisenä ("nirsoilu" on paljon voimakkaampaa kuin tavallisesti)
tiettyjen ruokien välttämisenä niiden maun, rakenteen, hajun tai ulkonäön vuoksi
pelkona, että syöminen aiheuttaa esimerkiksi tukehtumisen, oksentamisen tai vatsavaivoja
vähäisenä kiinnostuksena ruokaa tai syömistä kohtaan
ARFID voi johtaa:
painon laskuun tai heikkoon kasvuun lapsilla
ravintoainepuutoksiin
väsymykseen ja terveysongelmiin
sosiaalisiin vaikeuksiin (esim. yhteiset ruokailut)
ARFID voi esiintyä sekä lapsilla että aikuisilla, ja sitä nähdään tavallista enemmän esimerkiksi henkilöillä, joilla on Autismikirjon häiriö tai voimakkaita aistiyliherkkyyksiä.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole todellakaan ongelma, jos ruoka ei maistu niin olkoon ilman. Ongelma syntyy vasta kun nirppanokille vaaditaan joka päivälle juuri heille sopivaa ruokaa muiden rahoilla.