Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita keski-ikäisiä, jotka huomanneet että puolison kanssa ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä
En ihmettele että tässä kohtaa tulee monille ero. Kun lapset lähtee omilleen, huomaa että eihän tässä ole enää mitään mikä yhdistäisi. Ei yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Kommentit (338)
"En paljon tylsempää tekemistä ja rahan tuhlausta keksi kuin hotelliloma."
Varmaan jos sen oman puolison naama alkaa kyllästyttää viiden minuutin jälkeen ilman mitään ulkopuolista aktivitettia niin sitten. Itse en näin miehenä muista paljon parempia irtiottoja lapsiperhearjesta kuin hotelliviikonloput vaimon kanssa jossa ei tarvinnut paljon muuta tehdä kuin olla vain kerrankin rauhassa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et löydä sellaista miestä (paitsi jos on homo) joka innostuu lähtemään kanssasi vaateostoksille tuunieksi ja päivystää innostuneesti sovituskopin ääressä. Toisaalta vaikea löytää naista (jos ei ole lesbo) joka innostuu rassaamaan koneita rasvarätti kourassa tuntikausia tai katsomaan viikkokausia jalkapalloa.
Miksi ei vain hyväksytä sitä että miehillä ja naisilla on eri mielenkiinnon kohteet? Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ongelma on se, että pidetään ero-ovea raollaan.
Jos kumpikin ajattelee että me ei erota, on enemmän motia tehdä töitä liiton eteen. Harmi että niin monet eivät jaksa nähdä vaivaa.
30 + vuotta yhdessä
Mikä itseisarvo se liitto on? Jos on työlästä pitää se kasassa niin miksi edes tekee niin?
Liitto on monelle juurikin itseisarvo, ennen kaikkea arvoihin liittyvistä syistä.
Siksi nähdään vaivaa että on luvattu tahtoa. Ja siksi, että voidaan kehittyä ihmisinä ja parina. Ollaan itse esimerkkejä siitä, miten vuosien terapia on auttanut lapsuuden haavoissa ja siitä johtuvista keskinäisistä ongelmista. Olisimme voineet erota ja meinattinkin, mutta tiedostetaan nyt että ne samat ongelmat olisi tulleet vastaan seuraavissa suhteissa.
Koemme että on suuri onni ja siunaus että jaksoimme nähdä vaivaa eikä heti luovutettu. Nyt olemme onnellisempia kuin koskaan.
vanha pariskunta
Vierailija kirjoitti:
Niin käy usein ,kun keskitytään juuri lapsiin ja arjen pyörittämiseen.Romantiikkaa pitää vaalia.Sitä pitää haluta tehdä töitä toisen naaman eteen, ettei se ala kyllästyttää.Nyky maailmassa varsinkin, kun kaikki on vaihdettavissa silmänräpäyksessä ja ärsykkeitä on joka puolella.
Nyky polvi ei ole juuri lainkaan enää sitoutunut parisuhteeseen vaan vaihdetaan ,kun alkaa kyllästyttää,kuin tavara.
nykypolvi..keski-ikäiset. leimaatko vanhukset (30 v aviossa) pinallisiksi koska ovat nuoria. vtu mikä logiikan tsunami taas ejakuloitui näppäimistölle
Vierailija kirjoitti:
Suhteen ensivuosina mies kyllä panosti (ja hurmasi). Tykkäsi mm. juoda ruuan kanssa punaviiniä (nyt ei ole 15 vuoteen koskenutkaan!), käytiin pelaamassa esim. sulkapallo, tennis (mailat tulivat viime viikolla varastoa siivotessa vastaan ja ehdottamani sulkapallomatsi sai aikaan lähinnä huvittuneen hymähdyksen). Matkusteltiinkin. Ihan vain pitkän viikonlopun kaupunkilomia. Ei olla reissattu maakuntaa kauemmaksi kuuteen vuoteen.
Sellaista yhdessätekemistä oli joskus. Onneksi tuli tehtyä kolme lasta, vanhinkin jo 12. Ken jo arvaa kenen kanssa lähden kiertämään Suomea kesälomalla? Onhan noita, markkinoita ja tapahtumia.
Mies joi ruoan kanssa punaviiniä, ja se on sinusta panostamista ja hurmaamista? En tajunnut pointtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei kai romantiikka ole sama asia kuin yhteiset mielenkiinnonkohteet? Itse en jaksaisi suhdetta, jossa on "romantiikkaa" mutta jossa ei ole mitään yhteistä. "
No ei kai ne mitään toisiaan poissulkevia asioita ole? Itse ainakin kaipaan molempia.
Eikä sen romantiikan tarvitse olla mitään niin ihmeellistä. Kunhan se toinen välillä vain panostaa johonkin hetkeen niin että saa oikeasti sen tunteen miten se toinen edelleen rakastaa ja tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Lapsiperhearkea tosin elettiin vain pari vuotta kunnes vaimo lähti lasten kanssa. Sitten oli mukavaa aikaa, oma firma ja viikonloput lasten kanssa. Nyt ne on isoja.
Olen kolmannessa suhteessa ensimmäisen avioliiton jälkeen ja suhteemme on aika kylmä. Kuin sisko ja veli. Mitä tehdään yhdessä... laitetaan ruokaa, joskus käydään jossain tapahtumissa tai matkoilla mutta muuten mennään omia menojamme. Syynä tilanteeseen on varmaankin kummankin itsepäisyys, älyttömät riitelyt ihan merkityksettömistä asioista, kunnioituksen puute jne. Ei alkoholia tai väkivaltaa ole suhteissa ikinä ollut eikä ole koska kenkää tulee välittömästi. Nollatoleranssi on ainoa oikea.
Anteeksi mutta kuulostat läheisriippuvaiselta kun koko ajan pitää olla suhteessa, oli hyvä tai huono.
Pitäisikö olla hetki yksin ja miettiä, kuka olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me haluamme kumpikin asua lasten kanssa koko ajan, viihdymme omassa talossamme tässä naapurustossa, pidämme siitä, että rahat riittävät keskiluokkaiseen elämään, kummankin suku on läheistä yms. Muuten meillä on omat asiamme. Toki voisin muuttaa poiskin, mutta en edes kaipaa sinkkuelämää. Saan riittävästi miesseuraa näinkin.
"Miksi ei vain hyväksytä sitä että miehillä ja naisilla on eri mielenkiinnon kohteet?"
Ei siinä mitään pahaa sinällään ole. Ongelma on jos on vain ja ainoastaan eri kohteet eikä löydetä oikein mitään yhteistä siitä väliltä. Eikä pystytä ollenkaan löytämään siitä toisen kiinnostuksesta mitään hyvää.
Ainakin oma kiinnostukseni mieheeni alkoi kun huomasin miten hän oli mies joka pystyi keskustelemaan melkein mistä vain maan ja taivaan välillä eikä tuhahdellut tai vähätellyt mitään aihetta. Tunsin että hän on oikeasti kiinnostunut minusta ja minun tekemisistäni vaikka en oleta että ne olisivat hänelle mitään maailman tärkeimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin käy usein ,kun keskitytään juuri lapsiin ja arjen pyörittämiseen.Romantiikkaa pitää vaalia.Sitä pitää haluta tehdä töitä toisen naaman eteen, ettei se ala kyllästyttää.Nyky maailmassa varsinkin, kun kaikki on vaihdettavissa silmänräpäyksessä ja ärsykkeitä on joka puolella.
Nyky polvi ei ole juuri lainkaan enää sitoutunut parisuhteeseen vaan vaihdetaan ,kun alkaa kyllästyttää,kuin tavara.
Äitini syntynyt 50 on vaihtanut miestä lennosta kahdesti.
Itse olin saman miehen kanssa 30 vuotta ja tulin petetyksi. Olen syntynyt 69.
Eipå haukuta nukynuoroa.
Entäs se seksi, jos teillä kerran on aviopuoliso, niin eikö siinä olisi tekemistä että kaikkea jännään puuhaatte yhdessä, roolileikkejä, hepeniä leluja, vaikka päivittäin jos ei muuta tekemistä keksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehillä ja naisilla ole. Edes tuo lapsenkasvatus ei oikeastaan ole, ellei siitä olisi sovittu niin. Luonnossa nisäkäsnaaraat ja koiraat eivät jaa sitäkään, vaan naaras hoitaa ja mies lähinnä vahtii reviiriä/haaremia.
Riippuu eläimestä, sudet esimerkiksi ovat monogaamisia, ja uros hoitaa pentuja siinä missä naaraskin.
Seuraavaksi miehet varmaan alkavat selittää "uroskarhu yrittää aina tappaa pennut mitkä eivät ole sen omia, minkä vuoksi minäkin voin tappaa naapurin kakarat koska en ole siittänyt niitä".
Luontoon nyt on turha ihmistä ja etenkin parisuhdetta verrata, luonnossa pätevät eri lait. Siellä ei harrastella seksiä, parittelemisen tarkoitus on ainoastaan lisääntyminen ja sitä "harrastetaan" kiima-aikaan. Tosin tästä voisi ihmislaji ottaa oppia sen verran, ettei arvottaisi seksiä kuten arvottaa.
"Luontoon nyt on turha ihmistä ja etenkin parisuhdetta verrata, luonnossa pätevät eri lait. "
Ei luonnossa päde eri lait. Vaan joka lajilla on luonnossa omat käyttäytymisensä eikä toisen lajin käytös ole mitenkään sen oikeampaa tai luonnollisempaa kuin toisen. Ihminen on yksi eläinlaji ja meillä käytös ja seksi on kehittynyt omanlaisekseen. Ei se olisi sen luonnollisempaa jos käyttäytyisimme kuten joku muu laji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me haluamme kumpikin asua lasten kanssa koko ajan, viihdymme omassa talossamme tässä naapurustossa, pidämme siitä, että rahat riittävät keskiluokkaiseen elämään, kummankin suku on läheistä yms. Muuten meillä on omat asiamme. Toki voisin muuttaa poiskin, mutta en edes kaipaa sinkkuelämää. Saan riittävästi miesseuraa näinkin.
Tämä kuulostaa just hyvältä. Nykyaikana narratiivi vain on, että avioliiton/ parisuhteen pitäisi olla täydellistä ilotulitusta koko ajan. Onko odotuksemme liialliset?
"Nykyaikana narratiivi vain on, että avioliiton/ parisuhteen pitäisi olla täydellistä ilotulitusta koko ajan. "
Ei kyllä tule mieleen missä joku olisi oikeasti noin sanonut tai tuollaista vaatinut.
Vierailija kirjoitti:
"Yllättyisitte, jos tietäisitte miten monen miehen motiivi avioliitolle on tasan vakiseksi. "
No käy sääliksi kyllä näitä miehiä. Miettikää nyt, vuosia yhdessä ihmisen kanssa josta ei edes tykkää vain siksi että saa seksiä (jota yleensä vielä saa huonossa aviolittossa vähän).
Kuitenkin olisi voinut ihan samalla vaivalla valita sellaisenki naisen josta oikeasti tykkää.
"Kuitenkin olisi voinut ihan samalla vaivalla valita sellaisenki naisen josta oikeasti tykkää"
Logiikkasi on mielestäni viallinen. Jos nämä kyseiset miehet olisivat pystyneet saamaan sen naisen josta oikeasti tykkäsivät, he eivät tietenkään olisi tyytyneet johonkin muuhun naiseen.
Mä ihmettelen lähinnä sitä, miksi ihmiset elävät pystyynkuolleissa seksittömissä liitoissa. Ketä varten te niitä kulisseja pidätte pystyssä? Lapsia, vanhempia, sukulaisia, naapureita varten? Miksi? Että nämä mainitut voivat mainita että "nuo ovat vielä naimisissa". Ok. Niin makaat kuin petaat, mutta elämä on kyllä omasi ja ihan omaa elämäänne hukkaatte.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen lähinnä sitä, miksi ihmiset elävät pystyynkuolleissa seksittömissä liitoissa. Ketä varten te niitä kulisseja pidätte pystyssä? Lapsia, vanhempia, sukulaisia, naapureita varten? Miksi? Että nämä mainitut voivat mainita että "nuo ovat vielä naimisissa". Ok. Niin makaat kuin petaat, mutta elämä on kyllä omasi ja ihan omaa elämäänne hukkaatte.
Katso viesti 209. Siinä mielestäni vastataan aika hyvin kysymyksiisi.
T. Eri
"Logiikkasi on mielestäni viallinen. Jos nämä kyseiset miehet olisivat pystyneet saamaan sen naisen josta oikeasti tykkäsivät, he eivät tietenkään olisi tyytyneet johonkin muuhun naiseen. "
Ei käsittääkseni luonteeltaan itselle sopivan naisen saaminen ole yhtään sen vaikeampaa kuin itselle sopimattoman. Usein nimenomaan päinvastoin. Ihmiset ihastuvat puolin ja toisin helpoiten sellaiseen joka tuntuu hyvin yhteensopivalta. Paljon vaikeampaa on hurmata sellainen josta ei oikeasti edes tykkää.
Sanot tämän niinkuin vakiseksi olisi huono asia?
Mielestäni asia on eri ja paljon vakavampi kun on lapsia kyseessä. Siemenien haluaminen lähes keltä vain on ikävää ja vastuutonta, vakiseksi aviopuolison kanssa taas hyvä, jopa raamatullinen asia.