Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita keski-ikäisiä, jotka huomanneet että puolison kanssa ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä
En ihmettele että tässä kohtaa tulee monille ero. Kun lapset lähtee omilleen, huomaa että eihän tässä ole enää mitään mikä yhdistäisi. Ei yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia eikä tule lapsia. Puolison kanssa löytyy paljon jaettuja mielenkiinnon kohteita. Yhteistä taivalta takana toistakymmentä vuotta. Vapaaehtoinen lapsettomuus on mahdollistanut tämän merkittävissä määrin.
Mahdollistanut minkä? Suhde voi olla hyvä tai huono ihan lapsilla tai ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Mulla oli tämä sama - ja sitten toisaalta sanoisin, että ongelmana oli myös sellainen nuoren ihmisen wannabe henkisyys. Ja tästä kyllä syytän ennenkaikkea expuolisoani. Hän oli tehnyt suuria muutoksia omaan elämäänsä ja elämäntapaansa ollaksen trendikäs sen ajan nuori mies. Hänen taustansa oli kuitenkin hyvin erilainen. Hän puhui hiljaisella äänella ja luottamuksella siitä kuinka kipeä asia se lapsuudenperheen erilaisuus vs hänen nykyinen elämäntapansa oli. Hän oli tietoinen hyvin monista trendikkäistä valinnoista ja toteutti näitä sinnikkäästi. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin, on maailma kääntynyt ihan ylösalaisin ja hän haluaisi meidän pariskuntana elävän juurikin sellaista elämää kuin hänen lapsuutensa perheessä elettiin. Ja ei siinä mitään pahaa ole - minä olen vaan kotoisin muualta ja hän tekeytyi suhteen alussa sellaiseksi, joka haluaa elää minun kaltaistani elämää. Minä en missään vaiheessa ole halunnut olla se pirteä kodinhengetär, joka paappoo tv:n ääressä pysyvästi nojatuoliin parkkeerannutta miestä, joka huutaa ja on töykeä itsevaltias ja joka ei tee mitään muuta kuin katselee tv:tä samalla kun pihalla lahoaa 5 autonraatoa ja kaikkea muuta siihen sopivaa metalli ja muoviromua jota on jostain halvalla tai ilmaiseksi saatu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee potentiaalisesti hyvinkin epäsuosittu mielipide, mutta meillä suuri vedenjakaja oli vaihdevuodet ja niiden aiheuttama suhteen fyysisen puolen sammuminen. Meillä on paljon rakkautta ja lämpöä, tunteita osoitetaan puolin ja toisin, pystytään puhumaan avoimesti asioista, ollaan samankaltaisia ihmisiä monessa asiassa.. mutta näin miehenä, kun poistat sen yhden palikan, jäljelle jää vaan kaveruus. Vaikka siinä rakkaudesta puhutaan, ja pussaillaan ja halaillaan, on sen huomaaminen ettet ole toisen silmissä enää seksuaalinen olento vaan pelkästään halinalle, sellainen jarru kaikkeen että rupeat menettämään kiinnostuksen varsinaisesti panostaa enää yhteisen eteen. On ihan OK mennä ja tehdä jotain jos vaimo järjestää, mutta kun vaimo ei ole koskaan ollut aktiivinen järjestäjä, on tilanne nyt se, ettei mitään enää tehdä. Hän ihmettelee mikä on, ja voisin uskoa että hänen näkökulmastaan on käynyt juuri näin, että "puolisoa ei enää kiinnosta".. eikä se toki väärä väittämä ole, mutta syy sille ei taida olla vaimolle kirkas.
En minä elämääni hänen kanssaan mitenkään vihaa, päinvastoin on ihan kivaa että vierellä on joku, mutta onhan tästä tullut kädenlämpöistä yhdessä hengailua, jonka eteen en oikein jaksa enää nähdä vaivaa. En myöskään mitenkään usko että vaihto parantaisi tilannetta, en kuulu niihin miehiin jotka kuvittelevat tuosta vaan vaihtavansa 20v tai edes 10v nuorempaan. Kysyntää olisi samanikäsiten keskuudessa, ja se ei muuttaisi lopputulemaa mihinkään.
Ymmärrän teitä molempia. Itselläni on halut sammuneet, ei kiinnostaa seksi oman miehen, mutta ei kyllä kenenkään muunkaan, kanssa. Ei siihen kuitenkaan voi itseä pakottaa. Tuskin itsekään pitäisit tilanteesta, jossa olisi pakko harrastaa seksiä jonkun kanssa, vaikka et yhtään haluaisi?
Minulle käy erokin ihan hyvin. En todellakaan estele jos mies haluaa lähteä etsimään seksiä muualta. Usein haikailenkin sitä aikaa kun nuorena asuin yksin.
Ilman muuta asia on juuri noin: en missään nimessä haluaisi että vaimo pakottaisi itseään seksiin kanssani. En minä edes sitä fyysistä tapahtumaa ja huipennusta kaipaa, vaan sitä tunnetta että hän näkisi minut edelleen seksuaalisena olentona. Ja kuten tuossa itsekin sanot, on meillä paljon puhuttu tästä, avoimesti ja hyvässä hengessä, ja tiedän että hän kokee asiat juuri kuten sinäkin: ei vaan enää ole haluja lainkaan. Ei ole minusta kiinni tämä. Kuten vaimo sanoo, ei mikään elokuva tai kirja tai mikään muukaan, joka ennenvanhaan olisi aiheuttanut tiettyä tunnetilaa, enää tunnu miltään. Ei vaan herää mikään sisällään, vaikka mitä tekisi.
En tiedä miten vaimo reagoisi eroon. Epäilen ettei hän olisi yhtä OK sen kanssa mitä itse tuossa sanot olevasi. Enkä minäkään eroa halua. Toivon vaan että vaimo ymmärtää ettei minulta enää voi odottaa samanlaista panostusta yhteiseen aikaan ja parisuhteeseen kuin joskus. Ei vaan ole samanalaista motivaatiota enää, kun ei ole samanlaista parisuhdettakaan enää. Jos molemmat ymmärtävät tämän, en näe mitään syytä miksei voitaisi jatkaa yhdessä.
Meillä tilanne niin päin, että miestä ei ole vuosiin kiinnostanut seksi, ja muutenkin kaikki aktiivisuus kadonnut, ja haluaa työpäivän jälkeen vain maata sohvalla kännykän ja telkkarin seurassa. Itse harrastan paljon liikuntaa ja seksihalutkin olisivat tallella. Ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta, ja lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Tottakai ollaan kiintyneitä ja tottuneita toisiimme, mutta en ole ollenkaan tyytyväinen tilanteeseen toisin kuin mies. Ollaan keskusteltu tästä monta kertaa, mutta tilanne ei ole muuttunut. En siis odota, että miehen halut heräisivät, mutta jos hän ei nouse ylös sohvalta, niin on hyvin mahdollista, että jonain päivänä saan lopullisesti tarpeekseni ja eroamme. Olen myös kysynyt, olisiko ok jos harrastaisin seksiä jonkun muun kanssa (ilman tunteita tai mitään suhdesotkuja), niin ei pitänyt hyvänä ideana. Voi olla, että siihen vielä kuitenkin päädyn joko luvan kanssa tai ilman, jos sopiva mies sattuu kohdalle ennen kuin omatkin halut hiipuvat
Näin 5-kymppisen aviomiehen näkökulmasta sanoisin, että kovin suuria tunnontuskia ei tarvitse kokea, jos kuvaamassasi tilanteessa päätyy eroon. Ainutkertaisesta elämästä pitää kuitenkin nauttia ja kuulostaa, että aikaa ja tilaisuuksia on annettu, sekä asioista keskusteltu. Kuulostaa toki myös siltä, että miehelläsi voi olla myös jonkinasteinen masennus tms. päällä, joka tuskin johtuu sinusta mitenkään. Jos siihen vielä yrittää löytää ratkaisua, niin itse toteaisin sen jälkeen, että aika lailla kaikki kortit on katsottu.
Miehet ovat usein huonoja puhumaan ongelmistaan ainakaan spontaanisti. Mutta noin käyttäytyy monesti, jos jostain syystä voi henkisesti huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehillä ja naisilla ole. Edes tuo lapsenkasvatus ei oikeastaan ole, ellei siitä olisi sovittu niin. Luonnossa nisäkäsnaaraat ja koiraat eivät jaa sitäkään, vaan naaras hoitaa ja mies lähinnä vahtii reviiriä/haaremia.
Riippuu eläimestä, sudet esimerkiksi ovat monogaamisia, ja uros hoitaa pentuja siinä missä naaraskin.
Seuraavaksi miehet varmaan alkavat selittää "uroskarhu yrittää aina tappaa pennut mitkä eivät ole sen omia, minkä vuoksi minäkin voin tappaa naapurin kakarat koska en ole siittänyt niitä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Meillä ei ole juuri muuta yhteistä kuin lapset. Ja juuri siksi liittomme onkin kestänyt :)
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että moni kauhistelee, kun yhteistä on vain lapset. Paljon on edelleen niitä perheitä, joissa mies ei käytännössä koskaan kiinnostu lapsista saati että laittaisi näiden edun oman edun edelle. Äiti hoitaa kaiken ellei nyt yksittäistä selkeästi rajattua asiaa isä tee. Jos on vuosia oikeasti yhdessä mietitty ja tehty lasten parasta, kyllä siinä hitsautuu hyvin yhteen ja voi keksiä sitten uutta yhteistä.
Moni nainen ei raaski erota lasten takia vaikka mies ei hoitaisi osuuttaan kodista ja lasten kanssa olemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan genitaalit myös erilaiset?
Jos yhteenmenon perimmäinen syy on klitoriksen ja terskan vetovoima, ei kannata paljon odottaa. Ihmiset sekoittaa seksuaalisen halun rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Miten ikinä pystyit harrastamaan seksiä miehen kanssa, jopa toistuvasti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Nyt en ymmärrä. Miten lapset voivat noin epäsuhtaisessa liitossa? Miestä on käytetty lähinnä siittäjänä. t. nainen 69 v
Onneksi vaihdoin miestä 38-vuotiaana, tein lapsen 41-vuotiaana ja nyt 51-v minulla on kova kouluikäinen poika, miehen kanssa on yhteisiä harrastuksia ja matkustamme paljon. Kun poika menee armeijaan, lopetan jo työt enkä ole kyllä enää keski-iässäkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia eikä tule lapsia. Puolison kanssa löytyy paljon jaettuja mielenkiinnon kohteita. Yhteistä taivalta takana toistakymmentä vuotta. Vapaaehtoinen lapsettomuus on mahdollistanut tämän merkittävissä määrin.
Mulla on lähipiirissä varsin paljon viisikymppisiä pariskuntia, jotka ovat olleet sen parikymmentä vuotta tai kauemminkin yhdessä. Osalla on lapsia, jotka ovat nyt joko sioja teinejä tai nuoria aikuisia, osalla ei ole lapsia ollenkaan. Arvatkaa huviksenne, kumpien pariskuntien joukossa on erottu enemmän. Jep, lapsettomista pariskunnista ei ole eronnut yksikään, lapsia saaneista enemmän kuin puolet. Just näillä syillä, kun ei ole enää mitään yhteistä tai ei oikein enää edes tunneta sitä toista tai lasten jälkeen mielenkiinnon kohteet ovat kasvaneet ihan erilleen tai ei ylipäätään enää se toisen naama miellytä.
Yksi ongelma on se, että pidetään ero-ovea raollaan.
Jos kumpikin ajattelee että me ei erota, on enemmän motia tehdä töitä liiton eteen. Harmi että niin monet eivät jaksa nähdä vaivaa.
30 + vuotta yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Miten ikinä pystyit harrastamaan seksiä miehen kanssa, jopa toistuvasti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Nyt en ymmärrä. Miten lapset voivat noin epäsuhtaisessa liitossa? Miestä on käytetty lähinnä siittäjänä. t. nainen 69 v
Samaa mietin. Mikä taustatarina lapsilla: en rakastanut isäänne mut halusin vain joltain siemenet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Miten ikinä pystyit harrastamaan seksiä miehen kanssa, jopa toistuvasti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Nyt en ymmärrä. Miten lapset voivat noin epäsuhtaisessa liitossa? Miestä on käytetty lähinnä siittäjänä. t. nainen 69 v
Samaa mietin. Mikä taustatarina lapsilla: en rakastanut isäänne mut halusin vain joltain siemenet...
Nämä kommentoijat lienevät naisia. Yllättyisitte, jos tietäisitte miten monen miehen motiivi avioliitolle on tasan vakiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Miten ikinä pystyit harrastamaan seksiä miehen kanssa, jopa toistuvasti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Nyt en ymmärrä. Miten lapset voivat noin epäsuhtaisessa liitossa? Miestä on käytetty lähinnä siittäjänä. t. nainen 69 v
Samaa mietin. Mikä taustatarina lapsilla: en rakastanut isäänne mut halusin vain joltain siemenet...
Nämä kommentoijat lienevät naisia. Yllättyisitte, jos tietäisitte miten monen miehen motiivi avioliitolle on tasan vakiseksi.
Tämä. Väitän että suurin osa miehistä suhteissa ilman suurempia tunteita. Sen vuoksi miehet vaihtavat usein lennosta uuteen ja pettävät paljon jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Miten ikinä pystyit harrastamaan seksiä miehen kanssa, jopa toistuvasti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Nyt en ymmärrä. Miten lapset voivat noin epäsuhtaisessa liitossa? Miestä on käytetty lähinnä siittäjänä. t. nainen 69 v
Samaa mietin. Mikä taustatarina lapsilla: en rakastanut isäänne mut halusin vain joltain siemenet...
Nämä kommentoijat lienevät naisia. Yllättyisitte, jos tietäisitte miten monen miehen motiivi avioliitolle on tasan vakiseksi.
Tämä. Väitän että suurin osa miehistä suhteissa ilman suurempia tunteita. Sen vuoksi miehet vaihtavat usein lennosta uuteen ja pettävät paljon jne.
Miehet monesti myöntävät (ainakin toisilleen) kyseessä olevan tyytymissuhde. Miehet ovat usein raatorealisteja. Mies voi olla vaikka yli 20 vuotta naisen kanssa, johon miehellä ei ole suurempia tunteita, kunhan palvelut pelaavat. Mies myös vaihtaa tunteettomasti tuoreempaan versioon jos miehen rahkeet riittävät. Palveluihin ei saa tulla katkoa.
Naiset ehkä rakastuvat haaveisiinsa ja sitten tämä haave henkilöityy siihen tyyppiin, jonka onnistuvat lopulta sitouttamaan. Rakastutaan ehkä rakkauteen ja siihen mitä suhteen tulisi olla. Kuvitellaan kaikenlaista ja selitetään suhteessa tapahtuvat asiat itselle parhain päin.
Aika harva miehistä ja naisista saa sitä eniten haluamaansa kumppania. Lopulta tyydytään useista syistä (mm. sosiaalinen status, lasten hankinta, taloudelliset syyt, ei haluta olla yksin kun muutkin pariutuvat).
Myönnän olevani kyynistynyt. Liikaa kilometrejä takana ja liikaa esimerkkejä sosiaalisesta konstruktiosta nimeltä heteroparisuhde (omaan laajan verkoston, kaikkea on tullut valitettavasti nähtyä ja todistettua elämän varrella).
Jotkut ihmiset ovat ylipäänsä sellaisia, että kaikki puhuttava on vain sitä omaa elämäntilannetta/aivan välitöntä arkea. Siis keskustelu ei oikeastaan koskaan nouse sen arjen yläpuolelle, saatetaan ehkä suunnitella jotain tulevaisuuden arkea (lapsia, asuntoa, asuinpaikkaa, sisustusta, matka), mutta kaikki keskustelu kiertyy sen arjen ympärille.
Jos kumpikin on samanlainen ja kumpikin haluaa hyvin samanlaista arkea, niin ehkä sitä puhuttavaa ja suunnittelua riittää vanhuuteen asti, mutta jos lopulta ei olla niin täysin samanlaisia, niin viimeistään siinä kun lapset kasvaa puhuttava loppuu. Alkuun riittää seksi, ihastushuuma, sitten asunto, lapset yms.
Jos keskustelu liikkuu edes joskus jossain muussakin aiheissa kuin oman arjen sen hetkisen asian käytännön kiemuroissa, niin kahdella vähän erilaisella ihmisillä voi olla ja pysyä yhteys eri tavalla. Ehkä se suhde on silloin olemassa enemmän siellä kahden erilaisen ihmisen keskinäisessä yhteydessä kuin kahden ihmisen samanlaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat ylipäänsä sellaisia, että kaikki puhuttava on vain sitä omaa elämäntilannetta/aivan välitöntä arkea. Siis keskustelu ei oikeastaan koskaan nouse sen arjen yläpuolelle, saatetaan ehkä suunnitella jotain tulevaisuuden arkea (lapsia, asuntoa, asuinpaikkaa, sisustusta, matka), mutta kaikki keskustelu kiertyy sen arjen ympärille.
Jos kumpikin on samanlainen ja kumpikin haluaa hyvin samanlaista arkea, niin ehkä sitä puhuttavaa ja suunnittelua riittää vanhuuteen asti, mutta jos lopulta ei olla niin täysin samanlaisia, niin viimeistään siinä kun lapset kasvaa puhuttava loppuu. Alkuun riittää seksi, ihastushuuma, sitten asunto, lapset yms.
Jos keskustelu liikkuu edes joskus jossain muussakin aiheissa kuin oman arjen sen hetkisen asian käytännön kiemuroissa, niin kahdella vähän erilaisella ihmisillä voi olla ja pysyä yhteys eri tavalla. Ehkä se suhde on silloin olemassa enemmän siellä kahden erilaisen ihmisen keskinäisessä yhteydessä kuin kahden ihmisen samanlaisuudessa.
Hyvä kirjoitus.
Ihmettelen edelleen kuinka pariskunnat eivät puhu ns. tärkeistä aiheista, kuten esim. tiede, taide, filosofia, politiikka. Kuinka tylsää onkaan kun aiheet kulkevat arjen, juorujen ja tuttavien mollausten välillä. Illat katsotaan kännykkää ja sarjoja. Tukehtuisin henkisesti noin köyhässä suhteessa. Ei genitaalien hinkkaus riitä.
Hyvin tuttua. Vaikka lapset ei vielä ole aikuisia, näen jo, että mitään ei jää jäljelle kun lasten arkiset asiat lakkaa yhdistämästä meitä.
Parisuhdetta pitäisi vaalia, mutta siihen tarvitaan kaksi. Olen ehdottanut yhteistä tekemistä nurin ja oikein, olen yrittänyt tehdä keskustelun aloitteita tai keksiä yhteistä harrastusta, mutta kun toista ei kiinnosta kuin työt ja puhelin niin minkäs teet. Tai no, peitonheilutus kiinnostaisi mutta mua ei kiinnosta enää, kun en aikoihin ole saanut miehestä irti kuin "joo", "ei" ja "ihan sama" nostamatta katsetta puhelimesta.