Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita keski-ikäisiä, jotka huomanneet että puolison kanssa ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä
En ihmettele että tässä kohtaa tulee monille ero. Kun lapset lähtee omilleen, huomaa että eihän tässä ole enää mitään mikä yhdistäisi. Ei yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Etäisyys on kasvanut pikku hiljaa vuosien mittaan. Ensin mies vetäytyi omiin oloihinsa ja halusi olla rauhassa. Ei ole koskaan ollutkaan sosiaalinen kuin pakosta, ei siis ystäviä eikä juurikaan kanssakäymistä sukulaisten eikä naapureiden kanssa. Sitten keskusteluyhteys alkoi takkuilla, kun kaikki yritykseni jopa tärkeistä asioista tyrmättiin sanomalla: se siitä sitten tai poistuu paikalta. Mies karttaa kosketuksiakin, eli suhde kylmennyt. Luonne muuttunut entistä itsekkäämmäksi, ja välttelee yhteisiä töitäkin. Joudun tekemään talous- ja korjaustyöt yksin. Itsekin olen tietysti ottanut mahdollisimman paljon etäisyyttä viime aikoina, kun tällainen yhteiselo ei tunnu enää hyvältä eikä mieskään samalta pitkiin aikoihin. Ollaan kuin kaukaiset sukulaiset saman katon alla.
Tämä: Joudun tekemään talous- ja korjaustyöt yksin.
Sama homma mulla, jos sattuu pyytämään apua mihinkään, ei ole innokas auttamaan ollenkaan. Kysy lapsiltasi. Tee itse, voi voi. On vaikeaa. Aivan kauhea mua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama mitta lisänä ei nukuta samassa huoneessa. Ootellaan että lapset kasvaa.
Aika monia eron äärellä. Mutta itse en näe mitään paluuta tästä enää siihen mitä joskus oli.
Mies on jumittunut jonnekin kasarille, musiikkia ja harrastuksia myöten. En vaan jaksa enää pitkätukkaheviä, moottoripyöriä ym. Enemmän kiinnostaa tämän päivän musiikki ym. Ei mitään yhteistä enää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Tässä on itsekeskeisyydestä, narsismista tai jostain persoonallisuushäiriöstä kysymys. Teetät miehellä lapsia ja käytät hyväksi omien halujesi ja etujesi mukaisesti.
Muista erota ajoissa ,niin saat vielä ruokorahoja sekä rikottua lastesi, miehesi ja lopulta oman mielenterveytesi. Olet jo nyt tuhonnut usean ihmisen elämän. Pyydä Taivaanisältä armoa sekä viisautta. Et todellakaan ole ainut tällainen nainen , mutta valitettavasti tuhoat myös itsesi tällä lapsellisella ja itsekkäällä yksinkertaisuudellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettimällä mietin mitä asioita aikanaan toisessa näin, muistan ne mutta niitä ei enää ole olemassa. Ne on kaikki kuolleet ja hiipuneet johonki. En odota että suhde olisi sama nyt mutta ne kauniit ja hyvät asiat mikä toisessa joskus viehätti, kun niitä ei enää ole niin mitä on jäljellä? Viha ja katkeruus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Tässä kohtaa pitää uudelleen etsiä se kipinä ja halu olla yhdessä.
Meilläkään ei ole yhteisiä harrastuksia ja tykätään aikalailla eri asioista, mutta koska rakastetaan toisiamme ja halutaan olla yhdessä, tehdään kompromisseja. Mies lähtee mun kanssa patikoimaan viikonloppuna ja mä sitten hänen seuraksi autotapahtumaan seuraavalla. Tähän tyyliin.
kun teillä rakkaus loppuu niin suhteenne loppuu seinään. Jos ei ole mitään yhteisiä harrastuksia eikä kiinnostuksen kohteita niin jos suhteeseen tulee ryppyjä niin suhde ei ole vakaalla pohjalla ja päättyy. Sitä ei edes pysty elvyttämään helposti. Kun taas jos on suhteessa jossa on samat intohimoiset harrastukset ja mielenkiinnonkohteet niin vaikka olisi rakkausryppyjä niin näillä pystyy elvyttämään rakkautta.
Kiitos analyysistä, olen siis tuo kenelle vastasit. Olen ihan samaa mieltä siitä, jos se rakkaus loppuu niin sitten tietenkin suhteemmekin loppuu.
Samaa mieltä taas en ollenkaan ole siitä, ettei suhdetta pysty elvyttämään ilman yhteistä intohimoista harrastusta. Olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta ja usko pois, siinä ajassa suhteessa on koettu erilaisia ryppyjä kerran jos toisenkin ;) Kun on hyvä yhteiselämä ja se halu olla yhdessä, niin suhde voi hyvin siitä huolimatta, ettemme suhtaudu intohimoisesti toistemme harrastuksiin vaan molemmilla on omat, joihin sitten vuorostaan osallistumme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me erottiin pari vuotta sitten, nippanappa 5-kymppisinä juuri ap:n kuvailemasta syystä. Meille oli tärkeää ettei aleta vihata toisiamme, siispä erosimme sovussa. Lapset on ok asian suhteen ja ollaan exän kanssa säännöllisesti tekemisissä ja autetaan toisiamme jos on tarvetta. Eroaminen on surullista, kyllä, koska täytyy surra se pettymyksen tunne mikä kaihertaa sydämessä. Mutta kaikki voi mennä erittäin hyvin loppujen lopuksi ja ero voi olla paras ratkaisu molemmille osapuolille. YOLO
Meillä samanlaisia syitä eroon kuin ap:lla + alkoholi- ja mt-ongelmia puolisolla. Eron jälkeen emme ole olleet oikeastaan missään yhteydessä toisiimme, vaikka ero olikin lopulta ihan sopuisa. Ei vaan kummallakaan ole ollut tarvetta ja kumpikin on siirtynyt elämässään nextille leveille. Tai minä ainakin.
M+50
Seurusteluaikoina vietimme vain viikonloppuja yhdessä.
Olimme usein mun luona. Oltiin paljon ulkona, käytiin fillaroimassa, talvella pulkkamäessä, lähes aina mukana oli eväät.
Miesystävän luona koti oli vähän rempallaan. Ekana pääsiäisenä laitoin keittiön kuntoon. Osa ovista oli irronneet ja laitettu sivuun.
Tyhjensin koko keittiön, laitoin liimattavat hyllypaperit, vähän jopa maalasin ja kiinnitin ovet, heitin älyttömästi vanhaksi mennyttä roskiin jne.
Kun muutin hänen luo, viikonloppuisin tehtiin aina jotain.
Museokortilla käydään jossain, mennään syömään, usein leffaan ja tehdään tätä jonkun pariskunnan kanssa.
Mm samassa taloyhtiössä yks pariskunta on ollut meillä kahtena jouluna, seinänaapurit jännittämässä euroviisuja.
Pyritään ottamaan valokuvia ja lisäämään ne fb hen.
Jos joku lähistöllä olfva tykkää, olen matalalla kynnyksellä kysynyt mukaan.
Puoliso antaa usein palautetta, sanoo sunnuntaina olipa kiva viikonloppu.
Kun paljon näkee vaivaa aluksi, sitten niitä yhteydenottoja tulee myös toiseenkin sunntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.
Sama mulla mutta yrittäjyys on uusi harrastus miehellä. Se menee perheen edelle. Mitään yhteistä ei voi suunnitella mihinkään.
Niin jos et itse ole yritäjä niin ett ehkä tajua että sosun raha tai kuukkusi palkka ei ilmestykään joka kuukauden 1 päivä tilille jostakin mystisesti
No onneksi ei ole tuollaista tilannetta - ei ole ollut yli 20 vuoteen. Aikoinaan elin 8 vuotta naisen kanssa, johon ei olisi ikinä pitänyt mennä tutustumaan. Siitä jännä homma, kun se meni lopulta niin päin, että hän jätti minut, vaikka minähän siinä olin se, jonka olisi pitänyt ero ottaa. Kuinka se niin päin menikin? Ihan typerästi. Se ihminen ei tullut mun elämään mitään muuta kuin pilaamaan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt ratkaise ap:n tilannetta, mutta muille vinkiksi:
Jos mahdollista, selvittäkää etukäteen millainen ihminen se toinen on pohjimmiltaan, mikä häntä aidosti kiinnostaa ja motivoi ja millainen liittonne tulisi hänen mielestään olemaan. Älkää valitko sellaista, jonka kanssa on pelkästään fyysistä vetovoimaa. Tai sellaistakaan, jonka kanssa ei ole vetoa yhtään vaikka muuten olisi mukava tyyppi. Pitää olla balanssissa tunteet ja järki, yhteinen huumorintaju, yhteiset tavoitteet elämässä.
Oikeesti. Monet ihmiset muuttuu kolmessakymmenessä vuodessa. Ei siinä auta, että ota selvää etukäteen. Se balanssi voi kuule hävitä joissain suhteissa. Kuten näissä kommenteissakin tulee ilmi, puoliso on muuttunut ihan eri ihmiseksi.
Hienoa, jos teidän liitto ja te olette pysyneet molemmat samassa tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
"Ei kai romantiikka ole sama asia kuin yhteiset mielenkiinnonkohteet? Itse en jaksaisi suhdetta, jossa on "romantiikkaa" mutta jossa ei ole mitään yhteistä. "
No ei kai ne mitään toisiaan poissulkevia asioita ole? Itse ainakin kaipaan molempia.
Eikä sen romantiikan tarvitse olla mitään niin ihmeellistä. Kunhan se toinen välillä vain panostaa johonkin hetkeen niin että saa oikeasti sen tunteen miten se toinen edelleen rakastaa ja tykkää.
Mä panostan hyvin paljon meidän matkojen suunnitteluun. Miehen työ on hyvin hektistä ja minulla pitkälti suorittamista.
Ilman miehen Finnair plus pisteitä minulla ei olisi mahdollista tehdä vst matkoja.
Ollaan nyt Japanissa. Kaikki lennot oli varattuna etukäteen, kuten majoitukset ja Japaniin tullessa ostin junaliput.
Jokaiselle päivälle on jonkin verran ohjelmaa.
Puoliso arvostaa panostani tosi paljon.
Tokiossa oltiin Disneyssä loppuun asti ja vietiin laukut säilytykseen. Kun puisto meni kiinni, meitä odotti kyyti, joka vei tietylle pysäkille ja sieltä otimme yöbussin kohti pohjoista.
Aamulla puoliso sanoi olinpa kivan tavan hoitaa siirtymisen keksinyt. Takana pitkä päivä Disneyssä, kummatkin nukuttiin hyvin ja aamupäivällä perillä kohti seuraavaa paikkakuntaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni vaimo muutti kaupunkiin kuten tahtoi.
Veljeni jäi maalle kuten tahtoi nyt he ovat tyytyväsiä. Ei enää rasita toisen menot ja muut harrastukset.
Ei riitoja ja mökötystä lusikat jakoon meni. Elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt ratkaise ap:n tilannetta, mutta muille vinkiksi:
Jos mahdollista, selvittäkää etukäteen millainen ihminen se toinen on pohjimmiltaan, mikä häntä aidosti kiinnostaa ja motivoi ja millainen liittonne tulisi hänen mielestään olemaan. Älkää valitko sellaista, jonka kanssa on pelkästään fyysistä vetovoimaa. Tai sellaistakaan, jonka kanssa ei ole vetoa yhtään vaikka muuten olisi mukava tyyppi. Pitää olla balanssissa tunteet ja järki, yhteinen huumorintaju, yhteiset tavoitteet elämässä.
Oikeesti. Monet ihmiset muuttuu kolmessakymmenessä vuodessa. Ei siinä auta, että ota selvää etukäteen. Se balanssi voi kuule hävitä joissain suhteissa. Kuten näissä kommenteissakin tulee ilmi, puoliso on muuttunut ihan eri ihmiseksi.
Hienoa, jos teidän liitto ja te olette pysyneet molemmat samassa tahdissa.
Oikeasti ihan kaikki muuttuvat 30 vuodessa. Ja paljon lyhyemmässäkin ajassa. Se on sitä erilleen kasvamista.
"Veikkaanpa, että niissä suhteissa joissa mies on tyytynyt naiseen, se nainen on ollut se aktiivinen osapuoli suhteen alkamisen osalta. Eli tuskin se mies joka tyytyy, juurikaan tekee mitään hurmaamista suhteen alkaessa. "
No tuossa on vikana vain se että mies on passiivinen ja vietävissä. En silti edelleenkään allekirjoita sitä että miehelle olisi lähtökohtaisesti yhtään sen vaikeampaa saada sellainen nainen jonka kanssa oikeasti viihtyy kuin sellainen johon vain tyytyy. Eli jos tyytyy, se on vain yrityksen puutetta ja laiskuutta.
"Näin naisena tuntisin itseni likaiseksi jos pitäisi mennä viikonlopuksi hotelliin n*ssimaan, jos kotona ei kuitenkaan saa. Hotelli on nukkumista varten silloin jos on niin kaukana ettei pääse yöksi kotiin."
Mitä ihmeen "likaista" on kahden toisiaan rakastavan aikuisen ihmisen seksissä? No ei yhtään mitään.
Enkä sitäpaitsi sanonut että hotelliviikonloppu olisi vain seksiä varten. Ainakin meillä se sisältää tuntien mukavia keskusteluita kylki kyljessä maaten, ulkoilua yhdessä, ihania myöhäisiä aamupaloja ja sen että mistään kotitöistä ei tarvitse huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
"Näin naisena tuntisin itseni likaiseksi jos pitäisi mennä viikonlopuksi hotelliin n*ssimaan, jos kotona ei kuitenkaan saa. Hotelli on nukkumista varten silloin jos on niin kaukana ettei pääse yöksi kotiin."
Mitä ihmeen "likaista" on kahden toisiaan rakastavan aikuisen ihmisen seksissä? No ei yhtään mitään.
Enkä sitäpaitsi sanonut että hotelliviikonloppu olisi vain seksiä varten. Ainakin meillä se sisältää tuntien mukavia keskusteluita kylki kyljessä maaten, ulkoilua yhdessä, ihania myöhäisiä aamupaloja ja sen että mistään kotitöistä ei tarvitse huolehtia.
Ootko toinen nainen vai vaimo? Tämän henkilön kanssa siis?
Juu tässä on fakta mistä harva uskaltaa puhua ääneen.....tilanne missä odotat omaa kuolemaasi että pääset vapaaksi "vankilasta" nimeltä avioliitto. Kaikki se yltiöpäinen hehkutus ikuisesta onnesta on aika harvan kohdalla totta mutta velat, yhteinen omaisuus, asuntojen arvonlasku pitävät pareja väkisin yhdessä. JA se tärkein kullissien ylläpito muille, naapureille ja sukulaisille.....kuinka säälittävää.
Minä? Olen vaan tarkkailija....sivista seuraaja, suhteista vapaa sekä kaikista "liitoista", oma asunto keskellä kaupunkia, rahaa tilillä, talous kunnossa.....kohta pääsen eläkkeelle. Muutan päiväntasaajalle ja sanon hyvästit kylmille talvisäille. Ja kaikkein tärkeintä pysyn kaukana naisista.
Tämä oli kun mun kirjoittama. Sama tapahtunut meillä, ei enää siedä olla samassa ruokapöydässä, nukkuessa metrin väli ja miehen kuorsaaminen tekee mut hulluksi. Saunassa käydään erikseen, kaikki tehdään erikseen. Hakeudutaan eri huoneisiin. Ei vaan enää pysty. Muuta ei ole kun asunto ja sielä kylmä tunnelma.