Onko täällä muita keski-ikäisiä, jotka huomanneet että puolison kanssa ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä
En ihmettele että tässä kohtaa tulee monille ero. Kun lapset lähtee omilleen, huomaa että eihän tässä ole enää mitään mikä yhdistäisi. Ei yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Kommentit (604)
No en ole keski-ikäinen (vielä), mutta olen huomannut, ettei minulla on juuri mitään yhteistä kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No en ole keski-ikäinen (vielä), mutta olen huomannut, ettei minulla on juuri mitään yhteistä kenenkään kanssa.
Ettei minull ole juuri mitään yhteistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siteten pitä etsiä se yhteinen tekeminen ja harrastus. Kaikilla ihmisillä on jokin yhteinen mielenkiinnon kohde, kun sen kaivaa esiin. Ei kaikkien asioiden tarvitse olla yhteisiä.
Jos siis ainut ongelma on tuo.Yleensä kai isompi ongelma on, ettei löydy enää yhteistä puhuttavaa. Puolisosta tulee kuin joku sukulainen jota näkee joskus ja jouluna.
Eikö mitään, esim jalkapallon mm kisat, Ukrainan sota hallituskriisi yms . Meillä puhutaan noistakin, on puhuttu jo 35 v muttei puheenaiheet tunnu loppuvan. Ja ainahan tulee uusia puheenaiheita.
No niistä puhumiseen se usein meneekin. Ja tiskikoneen täytöstä ja lasten aikatauluista. Puolison kanssa haluaisi puhua haaveista, toiveista, suruista, iloista, fantasioista jne. Avautua asioista joita ei kerro muille. Mutta jos yhteys katkeaa, syvälliset keskustelutkin loppuvat.
Jalkapallosta voi jutella naapurille.
"Intohimo aika harvoin kestää edes 30 vuotta. Kyllä pitkässä liitossa sen perustan on oltava jotain muuta. "
Luultavasti tarkoitat intohimolla sitä alkuhuumaa. Se ei tietenkään voi kestää vuosikymmeniä.
Minä taas tarkoitan sitä että se toinen edelleen tuntuu ihan erityiseltä ihmiseltä jota kohtaan tuntee romanttisia ja seksuaalisia tunteita. Kyllä se on aika iso osa liiton perustaa vaikka ei tietenkään yksin koko perusta.