Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita keski-ikäisiä, jotka huomanneet että puolison kanssa ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä
En ihmettele että tässä kohtaa tulee monille ero. Kun lapset lähtee omilleen, huomaa että eihän tässä ole enää mitään mikä yhdistäisi. Ei yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat ylipäänsä sellaisia, että kaikki puhuttava on vain sitä omaa elämäntilannetta/aivan välitöntä arkea. Siis keskustelu ei oikeastaan koskaan nouse sen arjen yläpuolelle, saatetaan ehkä suunnitella jotain tulevaisuuden arkea (lapsia, asuntoa, asuinpaikkaa, sisustusta, matka), mutta kaikki keskustelu kiertyy sen arjen ympärille.
Jos kumpikin on samanlainen ja kumpikin haluaa hyvin samanlaista arkea, niin ehkä sitä puhuttavaa ja suunnittelua riittää vanhuuteen asti, mutta jos lopulta ei olla niin täysin samanlaisia, niin viimeistään siinä kun lapset kasvaa puhuttava loppuu. Alkuun riittää seksi, ihastushuuma, sitten asunto, lapset yms.
Jos keskustelu liikkuu edes joskus jossain muussakin aiheissa kuin oman arjen sen hetkisen asian käytännön kiemuroissa, niin kahdella vähän erilaisella ihmisillä voi olla ja pysyä yhteys eri tavalla. Ehkä se suhde on silloin olemassa enemmän siellä kahden erilaisen ihmisen keskinäisessä yhteydessä kuin kahden ihmisen samanlaisuudessa.Hyvä kirjoitus.
Ihmettelen edelleen kuinka pariskunnat eivät puhu ns. tärkeistä aiheista, kuten esim. tiede, taide, filosofia, politiikka. Kuinka tylsää onkaan kun aiheet kulkevat arjen, juorujen ja tuttavien mollausten välillä. Illat katsotaan kännykkää ja sarjoja. Tukehtuisin henkisesti noin köyhässä suhteessa. Ei genitaalien hinkkaus riitä.
Myös niin, että vaikka toinen olisi puuseppä ja toinen tutkija, niin kumpaakin kiinnostaisi se toisen maailma. Arkea se on se akateemisten maailmakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole muuta yhteistä kuin miehen rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Miten ikinä pystyit harrastamaan seksiä miehen kanssa, jopa toistuvasti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Nyt en ymmärrä. Miten lapset voivat noin epäsuhtaisessa liitossa? Miestä on käytetty lähinnä siittäjänä. t. nainen 69 v
Samaa mietin. Mikä taustatarina lapsilla: en rakastanut isäänne mut halusin vain joltain siemenet...
Nämä kommentoijat lienevät naisia. Yllättyisitte, jos tietäisitte miten monen miehen motiivi avioliitolle on tasan vakiseksi.
Ei se yllätäkään noita arvostelijoita.
Kyse on kaksinaismoralismista.
Vanhanaikaisuudesta.
Mies siittää ja naisen pitäis rakkaudellaan maksaa tästä siitoksesta. Miehen ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Miten ikinä pystyit harrastamaan seksiä miehen kanssa, jopa toistuvasti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Nyt en ymmärrä. Miten lapset voivat noin epäsuhtaisessa liitossa? Miestä on käytetty lähinnä siittäjänä. t. nainen 69 v
Samaa mietin. Mikä taustatarina lapsilla: en rakastanut isäänne mut halusin vain joltain siemenet...
Nämä kommentoijat lienevät naisia. Yllättyisitte, jos tietäisitte miten monen miehen motiivi avioliitolle on tasan vakiseksi.
Ei se yllätäkään noita arvostelijoita.
Kyse on kaksinaismoralismista.
Vanhanaikaisuudesta.
Mies siittää ja naisen pitäis rakkaudellaan maksaa tästä siitoksesta. Miehen ei tarvitse.
Tyytyminen on tosi yleistä, molempien sukupuolten toimesta. Jotkut tyytyvät siinä kohtaa kun biologinen kello tikittää viimeisiään, jotkut tyytyvät taloudellisista syistä, toiset kokevat sosiaalista painetta että pitää olla kumppani ja tyytyvät sen takia jne jne.
T. Tyytyjä itsekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia eikä tule lapsia. Puolison kanssa löytyy paljon jaettuja mielenkiinnon kohteita. Yhteistä taivalta takana toistakymmentä vuotta. Vapaaehtoinen lapsettomuus on mahdollistanut tämän merkittävissä määrin.
Mulla on lähipiirissä varsin paljon viisikymppisiä pariskuntia, jotka ovat olleet sen parikymmentä vuotta tai kauemminkin yhdessä. Osalla on lapsia, jotka ovat nyt joko sioja teinejä tai nuoria aikuisia, osalla ei ole lapsia ollenkaan. Arvatkaa huviksenne, kumpien pariskuntien joukossa on erottu enemmän. Jep, lapsettomista pariskunnista ei ole eronnut yksikään, lapsia saaneista enemmän kuin puolet. Just näillä syillä, kun ei ole enää mitään yhteistä tai ei oikein enää edes tunneta sitä toista tai lasten jälkeen mielenkiinnon kohteet ovat kasvaneet ihan erilleen tai ei ylipäätään enää se toisen naama miellytä.
Niin, sinun tuttavapiirisi on tuollainen mutta ei se ole mikään yleinen totuus. Tilastojen mukaan lapsettomat liitot ovat lyhyempiä kuin ne joissa on yhteisiä lapsia. Itse olen myöskin viisikymppinen enkä tunne ikäisissäni yhtä ainutta lapsetonta paria, joka olisi ollut yhdessä parikymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi ongelma on se, että pidetään ero-ovea raollaan.
Jos kumpikin ajattelee että me ei erota, on enemmän motia tehdä töitä liiton eteen. Harmi että niin monet eivät jaksa nähdä vaivaa.
30 + vuotta yhdessä
Mikä itseisarvo se liitto on? Jos on työlästä pitää se kasassa niin miksi edes tekee niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat ylipäänsä sellaisia, että kaikki puhuttava on vain sitä omaa elämäntilannetta/aivan välitöntä arkea. Siis keskustelu ei oikeastaan koskaan nouse sen arjen yläpuolelle, saatetaan ehkä suunnitella jotain tulevaisuuden arkea (lapsia, asuntoa, asuinpaikkaa, sisustusta, matka), mutta kaikki keskustelu kiertyy sen arjen ympärille.
Jos kumpikin on samanlainen ja kumpikin haluaa hyvin samanlaista arkea, niin ehkä sitä puhuttavaa ja suunnittelua riittää vanhuuteen asti, mutta jos lopulta ei olla niin täysin samanlaisia, niin viimeistään siinä kun lapset kasvaa puhuttava loppuu. Alkuun riittää seksi, ihastushuuma, sitten asunto, lapset yms.
Jos keskustelu liikkuu edes joskus jossain muussakin aiheissa kuin oman arjen sen hetkisen asian käytännön kiemuroissa, niin kahdella vähän erilaisella ihmisillä voi olla ja pysyä yhteys eri tavalla. Ehkä se suhde on silloin olemassa enemmän siellä kahden erilaisen ihmisen keskinäisessä yhteydessä kuin kahden ihmisen samanlaisuudessa.Hyvä kirjoitus.
Ihmettelen edelleen kuinka pariskunnat eivät puhu ns. tärkeistä aiheista, kuten esim. tiede, taide, filosofia, politiikka. Kuinka tylsää onkaan kun aiheet kulkevat arjen, juorujen ja tuttavien mollausten välillä. Illat katsotaan kännykkää ja sarjoja. Tukehtuisin henkisesti noin köyhässä suhteessa. Ei genitaalien hinkkaus riitä.
Kyllä ne arjen asiat riittävät yllättävän monelle ja ehkä juuri heillä onkin ne pitkät liitot. Esimerkiksi vanhempieni keskusteluaiheet eivät käytännössä ole koskaan olleet muussa kuin arjessa ja lähipiirin tapahtumissa, yhdessä ovat olleet 55 v, enkä muista heidän koskaan riidelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä harrastajakaverimiehet maistuisi monellekin naiselle, mutta onko silloin kysymys parisuhteesta?
Muutakin olisi kiva tehdä ajatuksella, että "toinenkin tykkää"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia eikä tule lapsia. Puolison kanssa löytyy paljon jaettuja mielenkiinnon kohteita. Yhteistä taivalta takana toistakymmentä vuotta. Vapaaehtoinen lapsettomuus on mahdollistanut tämän merkittävissä määrin.
Mulla on lähipiirissä varsin paljon viisikymppisiä pariskuntia, jotka ovat olleet sen parikymmentä vuotta tai kauemminkin yhdessä. Osalla on lapsia, jotka ovat nyt joko sioja teinejä tai nuoria aikuisia, osalla ei ole lapsia ollenkaan. Arvatkaa huviksenne, kumpien pariskuntien joukossa on erottu enemmän. Jep, lapsettomista pariskunnista ei ole eronnut yksikään, lapsia saaneista enemmän kuin puolet. Just näillä syillä, kun ei ole enää mitään yhteistä tai ei oikein enää edes tunneta sitä toista tai lasten jälkeen mielenkiinnon kohteet ovat kasvaneet ihan erilleen tai ei ylipäätään enää se toisen naama miellytä.
Mikään tilasto ei tue väitteitäsi, joten se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin käy usein ,kun keskitytään juuri lapsiin ja arjen pyörittämiseen.Romantiikkaa pitää vaalia.Sitä pitää haluta tehdä töitä toisen naaman eteen, ettei se ala kyllästyttää.Nyky maailmassa varsinkin, kun kaikki on vaihdettavissa silmänräpäyksessä ja ärsykkeitä on joka puolella.
Nyky polvi ei ole juuri lainkaan enää sitoutunut parisuhteeseen vaan vaihdetaan ,kun alkaa kyllästyttää,kuin tavara.
Ei kai romantiikka ole sama asia kuin yhteiset mielenkiinnonkohteet? Itse en jaksaisi suhdetta, jossa on "romantiikkaa" mutta jossa ei ole mitään yhteistä. Meillä oli miehen kanssa yhteisenä kiinnostuksen kohteena koirat, luonto, marjastus, sienestys ja pyöräily. (Mennyt aikamuoto, koska mies kuoli alle 60-vuotiaana pitkän avioliiton jälkeen.)
Romantiikkaa ei ollut oikeastaan ollenkaan, en kaipaa sitä itse yhtään. Eikä mieskään kaivannut. Meillä oli mukava arki ja sekä yhteistä tekemistä että myös omat elämät. Jos ei olisi ollut mitään yhteistä, ei varmaankaan olisi ollut mitään puhuttavaakaan.
Ei ole tuollaista tilannetta onneksi mutta tämän eteen on tehty töitä säännöllisesti: järjestetty yhteistä aikaa ja treffi-iltoja säännöllisesti. On tärkeää muistaa, että ollaan myös rakastavaisia - ei pelkästään isä ja äiti.
On toki pariskuntia joille läheisyys ei ole tärkeää mutta harvemmin kai samaan parisuhteeseen sattuu kaksi sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteen ensivuosina mies kyllä panosti (ja hurmasi). Tykkäsi mm. juoda ruuan kanssa punaviiniä (nyt ei ole 15 vuoteen koskenutkaan!), käytiin pelaamassa esim. sulkapallo, tennis (mailat tulivat viime viikolla varastoa siivotessa vastaan ja ehdottamani sulkapallomatsi sai aikaan lähinnä huvittuneen hymähdyksen). Matkusteltiinkin. Ihan vain pitkän viikonlopun kaupunkilomia. Ei olla reissattu maakuntaa kauemmaksi kuuteen vuoteen.
Sellaista yhdessätekemistä oli joskus. Onneksi tuli tehtyä kolme lasta, vanhinkin jo 12. Ken jo arvaa kenen kanssa lähden kiertämään Suomea kesälomalla? Onhan noita, markkinoita ja tapahtumia.
Joo. Lapsiperhearkea tosin elettiin vain pari vuotta kunnes vaimo lähti lasten kanssa. Sitten oli mukavaa aikaa, oma firma ja viikonloput lasten kanssa. Nyt ne on isoja.
Olen kolmannessa suhteessa ensimmäisen avioliiton jälkeen ja suhteemme on aika kylmä. Kuin sisko ja veli. Mitä tehdään yhdessä... laitetaan ruokaa, joskus käydään jossain tapahtumissa tai matkoilla mutta muuten mennään omia menojamme. Syynä tilanteeseen on varmaankin kummankin itsepäisyys, älyttömät riitelyt ihan merkityksettömistä asioista, kunnioituksen puute jne. Ei alkoholia tai väkivaltaa ole suhteissa ikinä ollut eikä ole koska kenkää tulee välittömästi. Nollatoleranssi on ainoa oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla? Jos ette riitele ja yhteiselo sujuu joten kuten niin ole tyytyväinen. On joku jolle ehkä jakaa päivän tapahtumat ja jutella. Ei siitä sen suurempaa numeroa tarvitse tehdä.
Onpa upeaa elää yhdessä kun on "joku jolle jutella"
Olisi. En kaipaisi tällä hetkellä muuta kuin rauhallisen hyvän parisuhteen. Turvallisen. Juttelukaverin. Erityistä intohimoa en kaipaa.
Tässä on selitys useimmille onnettomille parisuhteille: nainen haluaa juttelukaverin ilman intohimoa ja kutsuu sitä hyväksi parisuhteeksi. Mies haluaa seksikumppanin ja kun se ei onnistu, ei enää kiinnosta harrastusten jakaminen kämppiksen kanssa.
Eikä tarvitse väittää, että jos mies ensin tekisi näin niin kyllä sitten... Ei toimi. Kaikki on kokeiltu. Tyytyväisen kämppiksen voi saada, parisuhdetta ei.
Juttukaveri, ei intohimoa olisi kyllä aivan turha parisuhde. Pelkät haitat ilman positiivista.
Mies
Keskustelu toisen kanssa =haitta?
No hei, hän on mies. Mitä oletit.
Pelkkä keskustelu suhdetta teeskennellen ilman sitä olennaisinta parisuhteen määritelmää eli yhteistä seksielämää on haitta. Se on kuin menisi ruokaravintolaan, jossa on hieno sisustus, hyvää musiikkia taustalla, ystävälliset tarjoilijat, mutta ruokaa et saa. Kun tilauksia olisi odotettu jonkin aikaa tulisi tarjoilija kertomaan, että on harmillista kun tänne tullaan vain yksi asia mielessä eikä meitä edes kiinnosta koko ruoka enää nykyään ja nyt teidän pitää poistua. Kävisitkö säännöllisesti?
Meillä oli kriisi avioliitissa 10v sittenja oltiin terapiassakin. Ei erottu kun oli myös hyviä hetkiä eikä oltu koskaan kunnolla riidelty. Meillä oli lapsuusaikana mokemmilla ollut kodeissa riitaista ei kä itse hakuttu sitä. Hiljan puhuttiin siitä miten nykyään pidetään eroa vaihtoehtona. Olemme molemmat eläkeellä ja lapsenlapsia pidetään ja viedään heitä toisinaan jonnekin. Vaimon perinmöllä on viime aikoina matkusteltu. Joskus sanoin vaimolle meidän liiton olevan kuin sisko ja veli. Kohta oli makkarin puolella toimintaa. Sitä on ollut viime aikoina, mutta ei jatkuvasti. On hyvä elää vaimon kanssa, enkä enää sopeutuisi toisen kanssa kun 40v on yhdessä eletty. Ehkä emme enää tee ulkomaanmatkoja, mutta kotimaassa kyllä ja junalla on kiva matkustaa. Hyvää kesää kaikille ja ollaan puolison kanssa. Kyllä se siitä.
Mies 73v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin vähän yhteistä mieheni kanssa. Mutta halusin oman perheen, ja aika oli loppumassa, joten otin sen miehen jonka pysyin silloin saamaan.
Tulemme eroamaan satavarmasti jossain vaiheessa, kysymys on enää että milloin.
Miten ikinä pystyit harrastamaan seksiä miehen kanssa, jopa toistuvasti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Nyt en ymmärrä. Miten lapset voivat noin epäsuhtaisessa liitossa? Miestä on käytetty lähinnä siittäjänä. t. nainen 69 v
Samaa mietin. Mikä taustatarina lapsilla: en rakastanut isäänne mut halusin vain joltain siemenet...
Nämä kommentoijat lienevät naisia. Yllättyisitte, jos tietäisitte miten monen miehen motiivi avioliitolle on tasan vakiseksi.
Minusta vakiseksi on loistava syy mennä naimisiin.
seksiä rakastava rouva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä olikin aivan kun minun suusta. Yritä siinä kun kokoajan yksin ehdottaa jotain kun toinen ei yhtään innostu.
Meillä on tämä sama. Puoliso on nykyään yrittäjä. Vain työ kiinnostaa. Yritin varata pientä hotellilomaa, mutta eihän hän osaa sanoa milloin onnistuu. Mielestäni ei ole monimutkainen asia kaivaa kalenteri käteen ja sopia joku pitkä vkl hyvissä ajoin. On kuulemma liian vaikeaa. Kuitenkin miesten kesken mökkireissu onnistuu 3x vuodessa. Ei meillä ollut tällaista ongelmaa ennen yrittäjyyttä mikä tuntuu itsestäni pahalta. Kaikki muu menee meidän suhteen edelle.
En paljon tylsempää tekemistä ja rahan tuhlausta keksi kuin hotelliloma. Ehdota nyt edes ulkomaan matkaa. Joku staycation hotellissa Suomessa ei kiinnosta, eikä kyllä ulkomaillakaan. Kyllä se hotelli on vaan nukkumista varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia eikä tule lapsia. Puolison kanssa löytyy paljon jaettuja mielenkiinnon kohteita. Yhteistä taivalta takana toistakymmentä vuotta. Vapaaehtoinen lapsettomuus on mahdollistanut tämän merkittävissä määrin.
Mulla on lähipiirissä varsin paljon viisikymppisiä pariskuntia, jotka ovat olleet sen parikymmentä vuotta tai kauemminkin yhdessä. Osalla on lapsia, jotka ovat nyt joko sioja teinejä tai nuoria aikuisia, osalla ei ole lapsia ollenkaan. Arvatkaa huviksenne, kumpien pariskuntien joukossa on erottu enemmän. Jep, lapsettomista pariskunnista ei ole eronnut yksikään, lapsia saaneista enemmän kuin puolet. Just näillä syillä, kun ei ole enää mitään yhteistä tai ei oikein enää edes tunneta sitä toista tai lasten jälkeen mielenkiinnon kohteet ovat kasvaneet ihan erilleen tai ei ylipäätään enää se toisen naama miellytä.
Mikään tilasto ei tue väitteitäsi, joten se siitä.
Jep. Taas vain yksi selitys, kun ei haluta lapsia. Miksi ei voi vain sanoa, et ei halua lapsia?
"Yllättyisitte, jos tietäisitte miten monen miehen motiivi avioliitolle on tasan vakiseksi. "
No käy sääliksi kyllä näitä miehiä. Miettikää nyt, vuosia yhdessä ihmisen kanssa josta ei edes tykkää vain siksi että saa seksiä (jota yleensä vielä saa huonossa aviolittossa vähän).
Kuitenkin olisi voinut ihan samalla vaivalla valita sellaisenki naisen josta oikeasti tykkää.
Seksi on kyllä siinä listalla mutta sitä ennen on monia asioita. Mies