Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2310)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan käsittämätön väite: lapsiperheiden palvelut surkastuneet?
Ne eivät ole surkastuneet 60-lukuun nähden vaan erinomaiset. Eivät 90-lukuunkaan nähden. Kuopukseni oli 90-luvun alussa esikoulussa, se maksoi puolipäivähoidon hinnan. Olin osapäivätöissä.
Ne ovat surkastuneet.
- Neuvolapalveluja todella vaikea saada, ihan lakisääteisiäkin, Helsingissä se hoitaja ja paikka on joka kerta eri eli etsit sitten katajanokkalaisena jotain Tankovainion tms. toimipistettä yhdellä kerralla, toisella kerralla taas asioita robotin kanssa Kalasatamassa jne. terveydenhoitajat vaihdettu mahdollisimman halpoihin hoitajiin
- Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula
- Terveyspalvelut tosi huonot
- Lakisääteinen kouluterveydenhuolto ei toimi ollenkaan, voi olla että lääkäriä ei näe koko 9 vuoden aikana, hoitajilla tuhansia oppilaita vastuullaan
- Koulut valtavia, opettajat vaihtuu säästösyistä koko ajan, oppikirjat voi puuttua kokonaan koko peruskoulun ajan
- Esikoulukin voi olla ihan muualla kuin missä tuleva koulu tai koti
Päivähoitoon kuitenkin pääsee. 60-luvulla ja 70-luvulla ei päivähoitoa edes ollut tarjolla kuin hyvin suppeasti.
Kaikki eivät asu Helsingissä jossa ei aikuisillekaan ole terveyskeskusmaksua.
Elämänkö pitäisi olla niin helppoa ettei mitään ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö edikoulu ole ihan siinä omassa päiväkodissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan käsittämätön väite: lapsiperheiden palvelut surkastuneet?
Ne eivät ole surkastuneet 60-lukuun nähden vaan erinomaiset. Eivät 90-lukuunkaan nähden. Kuopukseni oli 90-luvun alussa esikoulussa, se maksoi puolipäivähoidon hinnan. Olin osapäivätöissä.
Peruskoulukin tuli vasta 70-luvulla, siihen saakka vanhempien piti maksaa oppikoulu, jos halusivat lasten pääsevän kouluttautumaan pidemmälle. Nyt jopa lukio on maksuton.
Mun mieheni on syntynyt 1958 ja kävi kyllä ihan jo peruskoulun kansakoulun päälle. Se uudistus kun alkoi pohjoisesta.
Ja itse asuin kunnassa, jossa oli ilmainen keskikoulukokeilu, joka vastasi oppikoulua, kaikki ilmaista, myös koulukuljetukset.
Itse kävin naapurikaupungissa oppikoulun, maksoi matkakulut ja kirjat. Ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan käsittämätön väite: lapsiperheiden palvelut surkastuneet?
Ne eivät ole surkastuneet 60-lukuun nähden vaan erinomaiset. Eivät 90-lukuunkaan nähden. Kuopukseni oli 90-luvun alussa esikoulussa, se maksoi puolipäivähoidon hinnan. Olin osapäivätöissä.
Ne ovat surkastuneet.
- Neuvolapalveluja todella vaikea saada, ihan lakisääteisiäkin, Helsingissä se hoitaja ja paikka on joka kerta eri eli etsit sitten katajanokkalaisena jotain Tankovainion tms. toimipistettä yhdellä kerralla, toisella kerralla taas asioita robotin kanssa Kalasatamassa jne. terveydenhoitajat vaihdettu mahdollisimman halpoihin hoitajiin
- Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula
- Terveyspalvelut tosi huonot
- Lakisääteinen kouluterveydenhuolto ei toimi ollenkaan, voi olla että lääkäriä ei näe koko 9 vuoden aikana, hoitajilla tuhansia oppilaita vastuullaan
- Koulut valtavia, opettajat vaihtuu säästösyistä koko ajan, oppikirjat voi puuttua kokonaan koko peruskoulun ajan
- Esikoulukin voi olla ihan muualla kuin missä tuleva koulu tai koti
Päivähoitoon kuitenkin pääsee. 60-luvulla ja 70-luvulla ei päivähoitoa edes ollut tarjolla kuin hyvin suppeasti.
Kaikki eivät asu Helsingissä jossa ei aikuisillekaan ole terveyskeskusmaksua.
Elämänkö pitäisi olla niin helppoa ettei mitään ongelmaa?
Huonotasoiseen päivähoitoon ja pitää tapella. Stressiä se aiheuttaa koko ajan.
Ongelma on ihan joka puolella, mökkikunnassani jotkut joutuu kiertämään Etelä-Suomen suuriman järven kuskatessaan lapsia päivähoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen..
Ennen isovanhemmat olivat nuorempina todella huonokuntoisia ja sairaita. Muistan tämän omasta lapsuudestani 1960-luvulla
50-vuotis oli jo hampaaton vanhus ( hammasuhoitoa ei juuri ollut) jolle ostettiin keinutuoli tai kävelykeppi 50vuotis lahjaksi!
Eliniännnuste miehillä oli 55vuotta! Naisilla hieman enemmän.
Meitä oli useampi lapsi. Lähes vuoden välein. Lisäksi muistisairas isänäiti, jota me lapset vahdimme pihalla
Äidin vastuulla oli lisäksi navettatyöt aamuin illoin muiden kotitöiden lisäksi maatalouslomittajia ei ollut vielä tuolloin Me lapset auttelimme jo kuusivuotiaasta lähtien pelto ja kotitöissä.
Muut isovanhempamme olivat jo kuolleet. Vain isänäiti oli jäljellä.
Mitään apuja eikä yhteiskunnan tukia ollut tuohon aikaan ainakaan maaseudun lapsiperheille
Muistin ja mummon tilan huononnuttua tarpeeksi, hän joutui 130km päähän mielisairaalaan. Dementiasta ei tiedetty mitään. Muistisairaita vanhuksia pidettiin 'vanhuuden höperöinä" heille naurettiin, ja eräskin naapurin uskova emäntä kertoi kyynelsilmin antaneensa omalle vanhalle äidilleen vitsaa, kun tämä karkaili eikä totellut. Ei ymmärtänyt ettei mummo voinut mitään sairaudelleen!
Nykyään ovat työurat pitempiä. Kuka enää jaksaa lähes seitsenkymppisenä eläkkeelle viimein päästyään alkaa hoitaa taaperoita. Nykyään kun lapset tehdään vanhuuden päivillä, vasta nelikymppisenä! Tämänikäisenä lapsen saaneet tuskin edes ehtivät nähdä mahdollisia lastenlapsiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jossain oli jotain ei kaikkialla ollut. Täällä alkoi peruskoulu 1975.
Mutta ei ainakaan koulun suhteen ole huonontunut. Lukiossa oli kirjat ym kustannettava vielä 90-luvun lopulla. Oliko jotain ruokamaksujakin ja joku oppilasmaksu.
Se ainakin on nyt paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö edikoulu ole ihan siinä omassa päiväkodissa?
Missä omassa päiväkodissa? Kun lapsi on voitu sijoittaa päivähoitoon ihan minne tahansa kunnan alueella. Ei se eskari silloin ole siellä, vaan se lapsi tyypillisesti laitetaan sen ns. silloisen lähikoulunsa putken päiväkodin eskariin - se oppilaaksiottoalue vaan voi muuttua vuosittain, joten voi käydä myös niin, että lapsi on päivähoidossa alueella a, eskarissa alueella b ja sitten lopulta kouluun menee tuntemattomien joukkoon alueelle c.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Vierailija kirjoitti:
Jos jossain oli jotain ei kaikkialla ollut. Täällä alkoi peruskoulu 1975.
Mutta ei ainakaan koulun suhteen ole huonontunut. Lukiossa oli kirjat ym kustannettava vielä 90-luvun lopulla. Oliko jotain ruokamaksujakin ja joku oppilasmaksu.
Se ainakin on nyt paremmin.
Aivan mutta kun tuolla väitettiin nimenomana, että kaikkialla olisi ollut samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jossain oli jotain ei kaikkialla ollut. Täällä alkoi peruskoulu 1975.
Mutta ei ainakaan koulun suhteen ole huonontunut. Lukiossa oli kirjat ym kustannettava vielä 90-luvun lopulla. Oliko jotain ruokamaksujakin ja joku oppilasmaksu.
Se ainakin on nyt paremmin.
Täällä piti vielä vuonna 2017 ostaa ja maksaa lukiokirjat itse. Eli 5 lukuvuoden aikana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan käsittämätön väite: lapsiperheiden palvelut surkastuneet?
Ne eivät ole surkastuneet 60-lukuun nähden vaan erinomaiset. Eivät 90-lukuunkaan nähden. Kuopukseni oli 90-luvun alussa esikoulussa, se maksoi puolipäivähoidon hinnan. Olin osapäivätöissä.
Ne ovat surkastuneet.
- Neuvolapalveluja todella vaikea saada, ihan lakisääteisiäkin, Helsingissä se hoitaja ja paikka on joka kerta eri eli etsit sitten katajanokkalaisena jotain Tankovainion tms. toimipistettä yhdellä kerralla, toisella kerralla taas asioita robotin kanssa Kalasatamassa jne. terveydenhoitajat vaihdettu mahdollisimman halpoihin hoitajiin
- Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula
- Terveyspalvelut tosi huonot
- Lakisääteinen kouluterveydenhuolto ei toimi ollenkaan, voi olla että lääkäriä ei näe koko 9 vuoden aikana, hoitajilla tuhansia oppilaita vastuullaan
- Koulut valtavia, opettajat vaihtuu säästösyistä koko ajan, oppikirjat voi puuttua kokonaan koko peruskoulun ajan
- Esikoulukin voi olla ihan muualla kuin missä tuleva koulu tai koti
Päivähoitoon kuitenkin pääsee. 60-luvulla ja 70-luvulla ei päivähoitoa edes ollut tarjolla kuin hyvin suppeasti.
Kaikki eivät asu Helsingissä jossa ei aikuisillekaan ole terveyskeskusmaksua.
Elämänkö pitäisi olla niin helppoa ettei mitään ongelmaa?
Huonotasoiseen päivähoitoon ja pitää tapella. Stressiä se aiheuttaa koko ajan.
Ongelma on ihan joka puolella, mökkikunnassani jotkut joutuu kiertämään Etelä-Suomen suuriman järven kuskatessaan lapsia päivähoitoon.
Maaseudulla nyt ei voi edes odottaa kunnan järjestävän päiväkotia kahdelle perheelle heidän naapuriinsa.
Helsinkiläinen lähiö jossa käyn. Pienellä alueella 4 isoa kunnallista päiväkotia, yksi iso yksityinen, muutama pienempi kerrostalon alakerrassa ja sitten niitä kunnallisia pienyksiköitä, parilla hoitajalla perhehoitoa vastaava 8 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ja paikkaa joutuu jonottamaan. Voi olla vanhempainvapaankin jälkeen työt ehtii alkaa, eikä paikkaa vain kuulu. Kampaajani odotteli kuukauden ja se paikka oli sitten Tuusulassa ihan eri suunnalla. Perhe hankki toisen auton kuskatakseen lapsen sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laissa on myös mm. säännöt kouluterveydenhuollolle ja neuvolapalveluille. Ei se tarkoita, että ne saisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
Voisko keskustella hetken tästä, vai eikö tällä ole merkitystä?
"Mutta missä palvelussa on minusta menty täysin metsään, on lapsiperheiden mahdollinen kotiin saama kodinhoitopalvelu. Ennen oli tinkaan paikkaan mahdollista saada kunnalta käymään kodinhoitaja. Hän siis teki perheessä oikeita askareita, kokkasi, siivosi ja hoiti lapsia. Näitä sai kotiin jos oli vaikka ollut isossa leikkauksessa ja ei kyennyt kotia ja perhettä hoitamaan. Sai myös jos perheessä oli henkisiä ongelmia selvitä ja uupumusta. Nykyään on ainakin lehdissä kerrottu, että jos kunnasta jotain nimellistä apua uupuneeseen perheeseen saa, se on lähinnä joku taho istumaan sohvan nurkkaan ja kyttäämään.
Tuollaista oikeaa konkreettista auttaamista elämän hallintaan taarvittaisiin edelleen. Toki sitä varmaan olisi rahalla mahdollista ostaa, mutta ei lapsiperheissä sitä irtorahaa puissa kasva."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päivähoitoon vaikea päästä, hoito heikkotasoista, koska henkilöstöpula"
Todella ihmettelen tuota. Nythän on ihan lakiin kirjattu: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on lakisääteinen, yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta (esim. työttömyys, opiskelu, yrittäjyys) riippumatta."
Miten ihmeessä sinne voi olla silloin vaikea päästä? Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli lakiin 1996 (mutta oli pois voimasta 1916 - 20). Sitä ennen lapsen saattoi viedä päivähoitoon vain niinä päivinä kun oli töissä kodin ulkopuolella. Kunnat myös pelasivat myöntämällä niitä laakisääteisiä päivähoitopaikkoja niille työssäkäyvillekin niin merkillisistä paikoista, ettei töihin voinut aina mennä. Kuulemma Etelä-Suomalaiselle perheelle saattoi antaa paikan vaikka Inarista ja lain kirjain täyttyi.
Sen varmaan tiesit, että koko päiväkotijärjestelmä luotiin kunnalliseksi systeemiksi vasta 1973. Sitä ennen vanhempien piti töihin mennessään etsiä itselleen piika, saada sukulaiset hoitamaan lasta tai maksaa todella kovat taksat yksityisestä tarhasta.
Niin. Et ole kuullut päivähoidon huutavasta henkilöstöpulasta ja jättimäisistä päiväkodeista? Ja lakiahan noudatetaan kun kunnan alueelta jostakin tarjotaan paikkaa. Se voi olla neljän julkisen kulkupelin päässä. Ja ryhmät on myös isoja, oma lapseni sai ekan paikkansa niin, että ryhmän piti olla 21-lapsinen, mutta lapseni oli lapsi numero 29.
Ilman muuta nyt siis päivähoito on ihan hirveästi huonompaa kuin seitkytluvun alussa. Juuri niin.
P.S. Mulla oli itsellä kolmella lapsella "parhaimmilaan" maalaispitäjässä 90-luvulla kolme eri hoitopaikkaa. Arvaa huviksesi naurattiko, jakelukierrokseen pituus liki 15 km.
Tuo on ihan tavallista. Suurin syy siihen miksi se esikoinen pidetään päivähoidossa, vaikka olisi vanhempi vanhempainvapaalla on juurikin se, että sen esikoisen avulla yritetään kammeta nuorempikin sinne samaan paikkaan. Ja vältettäisiin se sinkoilu useamman lapsen kanssa.
15 kilsaa maaseudulla on tosi vähän minusta. Mökkikunnassani on perheitä, jotka tosiaaan kiertää sen järven, 40 kilometrin päähän, palaavat sitten 15 kilsaa takaisin päin päästäkseen moottoritielle ja tullessa toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen..
Ennen isovanhemmat olivat nuorempina todella huonokuntoisia ja sairaita. Muistan tämän omasta lapsuudestani 1960-luvulla
50-vuotis oli jo hampaaton vanhus ( hammasuhoitoa ei juuri ollut) jolle ostettiin keinutuoli tai kävelykeppi 50vuotis lahjaksi!
Eliniännnuste miehillä oli 55vuotta! Naisilla hieman enemmän.
Meitä oli useampi lapsi. Lähes vuoden välein. Lisäksi muistisairas isänäiti, jota me lapset vahdimme pihalla
Äidin vastuulla oli lisäksi navettatyöt aamuin illoin muiden kotitöiden lisäksi maatalouslomittajia ei ollut vielä tuolloin Me lapset auttelimme jo kuusivuotiaasta lähtien pelto ja kotitöissä.
Muut isovanhempamme olivat jo kuolleet. Vain isänäiti oli jäljellä.
Mitään apuja eikä yhteiskunnan tukia ollut tuohon aikaan ainakaan maaseudun lapsiperheille
Muistin ja mummon tilan huononnuttua tarpeeksi, hän joutui 130km päähän mielisairaalaan. Dementiasta ei tiedetty mitään. Muistisairaita vanhuksia pidettiin 'vanhuuden höperöinä" heille naurettiin, ja eräskin naapurin uskova emäntä kertoi kyynelsilmin antaneensa omalle vanhalle äidilleen vitsaa, kun tämä karkaili eikä totellut. Ei ymmärtänyt ettei mummo voinut mitään sairaudelleen!
Nykyään ovat työurat pitempiä. Kuka enää jaksaa lähes seitsenkymppisenä eläkkeelle viimein päästyään alkaa hoitaa taaperoita. Nykyään kun lapset tehdään vanhuuden päivillä, vasta nelikymppisenä! Tämänikäisenä lapsen saaneet tuskin edes ehtivät nähdä mahdollisia lastenlapsiaan!
Jo lapsena tuli sääli äitiä kohtaan, joka joutui niin koville. Yriteytiin auttaa kotitöissä miten pystyimme.
Sekä päätös että vuoden välein ei itselleni lapsia tule! 10v on lasteni ikäero.
Vierailija kirjoitti:
Ja paikkaa joutuu jonottamaan. Voi olla vanhempainvapaankin jälkeen työt ehtii alkaa, eikä paikkaa vain kuulu. Kampaajani odotteli kuukauden ja se paikka oli sitten Tuusulassa ihan eri suunnalla. Perhe hankki toisen auton kuskatakseen lapsen sinne.
Päiväkotipaikkaa on aina joutunut jonottamaan. Puoli vuotta taisi olla se vasteaika 80 - 90-luvuilla.
Alue: Aihe vapaa
Peruskoulukin tuli vasta 70-luvulla, siihen saakka vanhempien piti maksaa oppikoulu, jos halusivat lasten pääsevän kouluttautumaan pidemmälle. Nyt jopa lukio on maksuton.