Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Siis kotiäitiä pitäisi käydä työssäkäyvien isovanhempien auttamassa, jotta hän ei uupuisi. Olisikohan pitänyt jättää lapset tekemättä?

Vierailija kirjoitti:

Siis kotiäitiä pitäisi käydä työssäkäyvien isovanhempien auttamassa, jotta hän ei uupuisi. Olisikohan pitänyt jättää lapset tekemättä?

Kyllä se on normaalia aikuisuutta, että äkillisellä hädän hetkellä ainakin yrittää tarjota jonkinlaista tukea. Yleensä tämä opetetaan jo lapsille.

Lehdissähän oli juttua ispvanhempiennnykyidin velkaantuvan kun tukevat aikuisia lapsiaan ha yrittävät heidän toiveitaan toteuttaa.

Onko oikein jos isovanhemmat pikavipeillä hoitavat kesän lapsianne ja antavat pyörär ja kännykät?

Jos 70-luvulla syntyneiden mummola oli maalla se jäi jonkun muun haltuun kuin sen kaupunkilaisvanhemman.  Nyt ei siis voi pienet lapset mennä maalaismummolaan jos vanhempi käytti perintöosuutensa kolmioon kaupungissa. Mummola on nyt kolmiossa. 

Minä en tajua tätä, että miten se voi olla jollekulle noin käsittämätön ajatus auttaa jotakuta. Minä teen töitä kotona, joten olen ihan naapureitakin auttanut. Viimeksi viime yönä meillä yöpyi naapurin teini, joka oli unohtanut avaimensa ja vanhemmat mökillä. Tai toinen naapuri tarvitsi hätääntyneenä kyydin sairaalaan niin vein. Samalla vaan kävin sitten kaupassakin. Miten tämä voi olla näin uusi asia jollekulle?

Vierailija kirjoitti:

Lehdissähän oli juttua ispvanhempiennnykyidin velkaantuvan kun tukevat aikuisia lapsiaan ha yrittävät heidän toiveitaan toteuttaa.

Onko oikein jos isovanhemmat pikavipeillä hoitavat kesän lapsianne ja antavat pyörär ja kännykät?

Jos 70-luvulla syntyneiden mummola oli maalla se jäi jonkun muun haltuun kuin sen kaupunkilaisvanhemman.  Nyt ei siis voi pienet lapset mennä maalaismummolaan jos vanhempi käytti perintöosuutensa kolmioon kaupungissa. Mummola on nyt kolmiossa. 

Ei ollut, vaan YKSI nainen, joka syytti poikaansa omasta velkaantumisestaan.

Miksi ei kolmio voi olla mummola? Ei ne 70-luvun maalaismummolatkaan tyypilisesti kovin isoja olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nää nykyajan nuoret aikuiset kuvittelee? Itse olen syntynyt 60-luvulla. Äidilläni oli 7 lasta. Kertaakaan en ollut isovanhemmillani hoidossa, eivätkä muutenkaan auttaneet vanhempiani. Omat 3 lasta tein 90-luvun alussa. Muutamia kertoja olivat hoidossa mummolassa, esim kun olimme synnyttämässä. Tämä oli ihan ymmärrettävää, koska molemmat mummot olivat hoitaneet omat 7 lastaan ja molemmilla oli paljon lastenlapsia, toisella 14, toisella 17, eihän ne mitenkään ois voineet kaikkia olla auttamassa. Omia lapsenlapsia 6, eikä ole sellaista viikkoa, ettei joku heistä olisi hoidossa meillä. Sitten kuulee näitä, miten nykyvanhemmat ei jaksa sen yhden tai kahden lapsen kanssa, vaikka on subjektiiviset päivähoito-oikeudet, mitä meidän aikaan ei ollut. Omat lapset ei kyllä onneksi valita.

Lue ketju. Vanhemmuus nykyään vaativaa. Ennen ei ollut.

Vanhemmuus on aina ollut vaativaa, mutta vaatimukset ovat voineet muuttua ajan myötä. Tämä on sama harhaa kuin että ennen kaikilla oli vakituinen, hyväpalkkainen työ. Ei ollut. Ja jos valitatte nykyisestä työelämästä, niin muistakaa, että työssäkäyvät isovanhemmat ovat siellä samassa rumbassa. 

Minä olen elänyt lapsuuteni siellä sun 60-luvulla ja kaikki ystäväni ja siskoni hankkineet lapsensa 90-luvulla. Tiedän tasan tarkkaan, miten helvetin paljon helpompaa se vanemmuus silloin oli. Omat lapseni syntyneet 2002 ja 2004 ja heidän aikanaan huomasin selkeästi, että tämä nykyinen järjetön käytäntö alkoi tulla vallalle. Ehkä mm. siksi että lastensuojelulaki uudistettiin 2008. 

 

Samaan aikaan lapsiperheiden palvelut surkastuneet olemattomiin.

Lastensuojelulaki ei vaikuta normaaliin perheeseen mitenkään. 

Mitähän palveluja oli 60-luvulla jota ei nyt? Ihan hassuja puhutte.

Nyt on päivähoito ja esikoulu. ( 60-luvun esikoulu oli maksullinen.)  Nyt on leikkikentät sisätiloineen, avoimet leikkitilat , miksi niitä sanotaan?  En kuullut 60-luvulla asumistuista, hoitovapaista, lyhennetyistä työpäivistä Kelan korvaamina, en edes tiedä kaikkia nykyisiä lapsiperheiden etuuksia ja tukimuotoja 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nää nykyajan nuoret aikuiset kuvittelee? Itse olen syntynyt 60-luvulla. Äidilläni oli 7 lasta. Kertaakaan en ollut isovanhemmillani hoidossa, eivätkä muutenkaan auttaneet vanhempiani. Omat 3 lasta tein 90-luvun alussa. Muutamia kertoja olivat hoidossa mummolassa, esim kun olimme synnyttämässä. Tämä oli ihan ymmärrettävää, koska molemmat mummot olivat hoitaneet omat 7 lastaan ja molemmilla oli paljon lastenlapsia, toisella 14, toisella 17, eihän ne mitenkään ois voineet kaikkia olla auttamassa. Omia lapsenlapsia 6, eikä ole sellaista viikkoa, ettei joku heistä olisi hoidossa meillä. Sitten kuulee näitä, miten nykyvanhemmat ei jaksa sen yhden tai kahden lapsen kanssa, vaikka on subjektiiviset päivähoito-oikeudet, mitä meidän aikaan ei ollut. Omat lapset ei kyllä onneksi valita.

Lue ketju. Vanhemmuus nykyään vaativaa. Ennen ei ollut.

Vanhemmuus on aina ollut vaativaa, mutta vaatimukset ovat voineet muuttua ajan myötä. Tämä on sama harhaa kuin että ennen kaikilla oli vakituinen, hyväpalkkainen työ. Ei ollut. Ja jos valitatte nykyisestä työelämästä, niin muistakaa, että työssäkäyvät isovanhemmat ovat siellä samassa rumbassa. 

Minä olen elänyt lapsuuteni siellä sun 60-luvulla ja kaikki ystäväni ja siskoni hankkineet lapsensa 90-luvulla. Tiedän tasan tarkkaan, miten helvetin paljon helpompaa se vanemmuus silloin oli. Omat lapseni syntyneet 2002 ja 2004 ja heidän aikanaan huomasin selkeästi, että tämä nykyinen järjetön käytäntö alkoi tulla vallalle. Ehkä mm. siksi että lastensuojelulaki uudistettiin 2008. 

 

Samaan aikaan lapsiperheiden palvelut surkastuneet olemattomiin.

Lastensuojelulaki ei vaikuta normaaliin perheeseen mitenkään. 

Mitähän palveluja oli 60-luvulla jota ei nyt? Ihan hassuja puhutte.

Nyt on päivähoito ja esikoulu. ( 60-luvun esikoulu oli maksullinen.)  Nyt on leikkikentät sisätiloineen, avoimet leikkitilat , miksi niitä sanotaan?  En kuullut 60-luvulla asumistuista, hoitovapaista, lyhennetyistä työpäivistä Kelan korvaamina, en edes tiedä kaikkia nykyisiä lapsiperheiden etuuksia ja tukimuotoja 

Kyllä se kuule vaikuttaa, kun sen ilmoituksen voi kuka tahansa tehdä pelkällä subjektiivisella huolella. Aiemmin ilmoitus piti perustella. Ilmoitusmäärät ovatkin sitten räjähtäneet taivaisiin. 

Kaikki tämä on jo käsitelty ketjussa. Etsi sieltä, ei kukaan jaksa aina vaan samoja asioita moneen kertaan taivuttaa.

Miten edes voidaan väittää näin? Kyllä sitä on ennenkin uuvuttu. Kukaan vaan ei kehdannut julkisesti myöntää uupumustaan. Kotona itkettiin ja raivottiin uupumuksen suossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehdissähän oli juttua ispvanhempiennnykyidin velkaantuvan kun tukevat aikuisia lapsiaan ha yrittävät heidän toiveitaan toteuttaa.

Onko oikein jos isovanhemmat pikavipeillä hoitavat kesän lapsianne ja antavat pyörär ja kännykät?

Jos 70-luvulla syntyneiden mummola oli maalla se jäi jonkun muun haltuun kuin sen kaupunkilaisvanhemman.  Nyt ei siis voi pienet lapset mennä maalaismummolaan jos vanhempi käytti perintöosuutensa kolmioon kaupungissa. Mummola on nyt kolmiossa. 

Ei ollut, vaan YKSI nainen, joka syytti poikaansa omasta velkaantumisestaan.

 

Miksi ei kolmio voi olla mummola? Ei ne 70-luvun maalaismummolatkaan tyypilisesti kovin isoja olleet.

Se kolmio ei kuitenkaan ole kirjoittajien kaipaama maalaismummola jossa mummon lisäksi tädit ja enot ja sedät hoitivat heitä. Ja syyttävät vanhempiaan ettei heidän lapsillaan nyt ole näin.

En tarkoittanut tätä jotain Sarin juttua vaan Talouselämän oikeaa juttua vanhusten velkaantumisesta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin. 

Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia. 

Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin. 

Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.

Aika äitivihamielistä myös porukka on. Jos äiti ilmaisee että haluaisi omaa aikaa päivässä ja kertoo että on aika raskasta olla 24/7 jonkun saatavilla ilman lepoa niin heti leimataan huonoksi äidiksi.

Isä ei voi auttaa?

Ja tääkin on niiiin tuore repliikki että.

No edelleenkään ei ole tullut kunnon vastausta niin miksiköhän kysymyksiä toistetaan... Vai onko kaikki nämä äidit niitä "itsellisiä"? Harva isä niin paska on että lapsi ei pysy hengissä kun äiti hetken hengähtää.

Mistä sulle on syntynyt käsitys, että tää on sun joku henkilökohtainen neuvontapalvelu, johon muut osallistuu vain vastatakseen sulle? Vieläpä aina vaan uudelleen ihan samaan kysymykseen.

 

Missä sinä luulet, että se kotiäidin isä on päiväsaikaan? Olisiko kuule ihan töissä? Mietipä sitä. 

 

Enää en tätä problematiikkaa sinulle avaa. Mutta eiköhän tuokin kysymys solvauksineen taaaaaaas tänne löydä.

Täällä on useampi henkilö esittämässä noita samoja kysymyksiä. Esim. en ollut tuo joka kysyi "Isä ei voi auttaa?" Etkö ymmärrä miten keskustelupalstat toimii? Aina leimataan tietyn tyyppiset kommentit yhden henkilön jankuttamiseksi, vaikka voi olla kymmenen suht samaa mieltä olevaa komppaamassa toisiaan.

Mutta tämä sinun lause "_Enää_ en tätä problematiikkaa sinulle avaa." selittääkin paljon, itse ilmeisesti päivystät täällä 7-23 ja jankkaat asioita.

No varmaan siksi, että kukaan heistä ei osaa lukea aiempaan ihan samaan kysymykseen tullutta vastausta, vaan aina vaan tulee se missä isä, missä isä, missä isä.

 

Normaali ihminen ei kysy koko ketjun ajan esillä ollutta kysymystä enää uudelleen - ja vielä paremmin: ei kysy tyhmiä kysymyksiä ollenkaan.

 

Eikä täällä tarvitse mitenkään päivystä vastatakseen tähäkin ääliökysymykseen uudestaan. Mutta tää oli nyt vika kerta. YMMÄRRÄTKÖ NYT? Kun on kotiäiti, tyypillisesti se isä on töissä. Useimmiten 7,5-8 tuntia plus matkat. Selvisikö? Vai aiotko vieläkin kysyä?

Olen lukenut ketjusta noin neljäkymmentäviisi sivua. Sinä aikana on kyllä yritetty kysellä isän roolista, mutta aina (sinä?) joku tulee riehumaan, ettei isistä saa puhua tai kysyä. Jo tuo viimeinen kappale, heitto kotiäidistä, kertoo ettet oikeasti ole perheellinen ollenkaan. Kotiäitiys on lähes kadonnut kansanperinne. Naiset ja miehet käyvät nykyään  molemmat töissä. Naisten työllisyysaste on 75,6 %, miesten 76 %. Myös vanhempainvapaat jakautuvat sekä äideille että isille. 

 

Jos johonkin kysymykseen ei koskaan vastata, koko kysymys yritetään naamioda savuverhoon, sitä samaa kysytään ja saakin tietysti kysyä juuri niin monta kertaa kuin halutaan. Etkä sinä ole mikään keskustelun moderaattori, joka päättää kuka saa kysyä ja mitä.

Suurin osa niistä naisista, jotka hankkivat lapsia, ovat kotiäitejä jossain vaiheessa, vähintään juurikin sen äitiys- ja vanhempainvapaan. Isä joka on vastaavalla vapaalla on koti-isä.

 

Ja tuo viimeisin kirjoittaja, josta taas käynnistyi tämä isän etsiminen, kertoi olleensa monta vuotta kotiäitinäkin. Eli edustaa sitä sun 24,4 prosenttiasi. 

Työikäisiä naisia on Suomessa 1 760 000. Työikäisiä miehiä on suunnilleen sama määrä. Kotihoidontuella alle kolmevuotiaita kotona hoitaa n. 45 000 äitiä ja 15 000 isää parhaillaan, jotka siis palaava töihin viimeistään kun lapsi täyttää kolme. Kotihoidontuella on siis tyäikäisistä naisista 2,5 %, miehistä 0,9 %.  Naisten työttömyysaste on 9,1 %, miesten 13,3 %. Työvoiman ulkopuolella työikäisistä naisista on 12,8 %. Osa opiskelee (50 % porukasta), osa on työkyvyttömiä tai eläkkeellä. Miehistä työelämän ulkopuolella on n. 10 %. Heistä 30 - 40 % opiskelee.

Eikä vanhempainvapaalla oleva äiti tai isä ole mikään kotiäiti tai -isä. "Äitiyslomalla (nykyiseltä viralliselta nimeltään raskaus- ja vanhempainvapaa) oleva äiti ei juridisesti tai työsopimuksen näkökulmasta ole kotiäiti, vaan hän on palkallisella tai palkattomalla vapaalla työsuhteestaan" Noin asian määrittelee ihan Työ- ja elinkeinoministeriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehdissähän oli juttua ispvanhempiennnykyidin velkaantuvan kun tukevat aikuisia lapsiaan ha yrittävät heidän toiveitaan toteuttaa.

Onko oikein jos isovanhemmat pikavipeillä hoitavat kesän lapsianne ja antavat pyörär ja kännykät?

Jos 70-luvulla syntyneiden mummola oli maalla se jäi jonkun muun haltuun kuin sen kaupunkilaisvanhemman.  Nyt ei siis voi pienet lapset mennä maalaismummolaan jos vanhempi käytti perintöosuutensa kolmioon kaupungissa. Mummola on nyt kolmiossa. 

Ei ollut, vaan YKSI nainen, joka syytti poikaansa omasta velkaantumisestaan.

 

Miksi ei kolmio voi olla mummola? Ei ne 70-luvun maalaismummolatkaan tyypilisesti kovin isoja olleet.

Se kolmio ei kuitenkaan ole kirjoittajien kaipaama maalaismummola jossa mummon lisäksi tädit ja enot ja sedät hoitivat heitä. Ja syyttävät vanhempiaan ettei heidän lapsillaan nyt ole näin.

En tarkoittanut tätä jotain Sarin juttua vaan Talouselämän oikeaa juttua vanhusten velkaantumisesta 

Ei sellaista ole kukaan vaatinut.

Vierailija kirjoitti:

Minä en tajua tätä, että miten se voi olla jollekulle noin käsittämätön ajatus auttaa jotakuta. Minä teen töitä kotona, joten olen ihan naapureitakin auttanut. Viimeksi viime yönä meillä yöpyi naapurin teini, joka oli unohtanut avaimensa ja vanhemmat mökillä. Tai toinen naapuri tarvitsi hätääntyneenä kyydin sairaalaan niin vein. Samalla vaan kävin sitten kaupassakin. Miten tämä voi olla näin uusi asia jollekulle?

Kiva että autat ihmisiä OMASTA VAPAASTA TAHDOSTASI, mutta siltikään sinulla ei ole mitään velvollisuutta ottaa esim. kahta pientä lasta hoitoon viikoksi kesälomallasi, on sitten verisukua tai ei. Sitä ei voi kukaan sinulta vaatia, kuten näiltä isovanhemmilta nyt vaaditaan vähän kaikenlaista. He auttavat, jos haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nää nykyajan nuoret aikuiset kuvittelee? Itse olen syntynyt 60-luvulla. Äidilläni oli 7 lasta. Kertaakaan en ollut isovanhemmillani hoidossa, eivätkä muutenkaan auttaneet vanhempiani. Omat 3 lasta tein 90-luvun alussa. Muutamia kertoja olivat hoidossa mummolassa, esim kun olimme synnyttämässä. Tämä oli ihan ymmärrettävää, koska molemmat mummot olivat hoitaneet omat 7 lastaan ja molemmilla oli paljon lastenlapsia, toisella 14, toisella 17, eihän ne mitenkään ois voineet kaikkia olla auttamassa. Omia lapsenlapsia 6, eikä ole sellaista viikkoa, ettei joku heistä olisi hoidossa meillä. Sitten kuulee näitä, miten nykyvanhemmat ei jaksa sen yhden tai kahden lapsen kanssa, vaikka on subjektiiviset päivähoito-oikeudet, mitä meidän aikaan ei ollut. Omat lapset ei kyllä onneksi valita.

Lue ketju. Vanhemmuus nykyään vaativaa. Ennen ei ollut.

Vanhemmuus on aina ollut vaativaa, mutta vaatimukset ovat voineet muuttua ajan myötä. Tämä on sama harhaa kuin että ennen kaikilla oli vakituinen, hyväpalkkainen työ. Ei ollut. Ja jos valitatte nykyisestä työelämästä, niin muistakaa, että työssäkäyvät isovanhemmat ovat siellä samassa rumbassa. 

Minä olen elänyt lapsuuteni siellä sun 60-luvulla ja kaikki ystäväni ja siskoni hankkineet lapsensa 90-luvulla. Tiedän tasan tarkkaan, miten helvetin paljon helpompaa se vanemmuus silloin oli. Omat lapseni syntyneet 2002 ja 2004 ja heidän aikanaan huomasin selkeästi, että tämä nykyinen järjetön käytäntö alkoi tulla vallalle. Ehkä mm. siksi että lastensuojelulaki uudistettiin 2008. 

 

Samaan aikaan lapsiperheiden palvelut surkastuneet olemattomiin.

Lastensuojelulaki ei vaikuta normaaliin perheeseen mitenkään. 

Mitähän palveluja oli 60-luvulla jota ei nyt? Ihan hassuja puhutte.

Nyt on päivähoito ja esikoulu. ( 60-luvun esikoulu oli maksullinen.)  Nyt on leikkikentät sisätiloineen, avoimet leikkitilat , miksi niitä sanotaan?  En kuullut 60-luvulla asumistuista, hoitovapaista, lyhennetyistä työpäivistä Kelan korvaamina, en edes tiedä kaikkia nykyisiä lapsiperheiden etuuksia ja tukimuotoja 

Kyllä se kuule vaikuttaa, kun sen ilmoituksen voi kuka tahansa tehdä pelkällä subjektiivisella huolella. Aiemmin ilmoitus piti perustella. Ilmoitusmäärät ovatkin sitten räjähtäneet taivaisiin. 

 

Kaikki tämä on jo käsitelty ketjussa. Etsi sieltä, ei kukaan jaksa aina vaan samoja asioita moneen kertaan taivuttaa.

Ei kukaan tee normaalista perheestä lasua. Lasu kyllä käsittelee kaikki ilmoitukset.

Aina on esim poliisit tehneet lasun kännisistä lapsista.

Jos lapsi on paljon aiheetta koulusta pois kyllä kai lasu on aiheesta tehty silloin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin. 

Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia. 

Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin. 

Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.

Aika äitivihamielistä myös porukka on. Jos äiti ilmaisee että haluaisi omaa aikaa päivässä ja kertoo että on aika raskasta olla 24/7 jonkun saatavilla ilman lepoa niin heti leimataan huonoksi äidiksi.

Isä ei voi auttaa?

Ja tääkin on niiiin tuore repliikki että.

No edelleenkään ei ole tullut kunnon vastausta niin miksiköhän kysymyksiä toistetaan... Vai onko kaikki nämä äidit niitä "itsellisiä"? Harva isä niin paska on että lapsi ei pysy hengissä kun äiti hetken hengähtää.

Mistä sulle on syntynyt käsitys, että tää on sun joku henkilökohtainen neuvontapalvelu, johon muut osallistuu vain vastatakseen sulle? Vieläpä aina vaan uudelleen ihan samaan kysymykseen.

 

Missä sinä luulet, että se kotiäidin isä on päiväsaikaan? Olisiko kuule ihan töissä? Mietipä sitä. 

 

Enää en tätä problematiikkaa sinulle avaa. Mutta eiköhän tuokin kysymys solvauksineen taaaaaaas tänne löydä.

Täällä on useampi henkilö esittämässä noita samoja kysymyksiä. Esim. en ollut tuo joka kysyi "Isä ei voi auttaa?" Etkö ymmärrä miten keskustelupalstat toimii? Aina leimataan tietyn tyyppiset kommentit yhden henkilön jankuttamiseksi, vaikka voi olla kymmenen suht samaa mieltä olevaa komppaamassa toisiaan.

Mutta tämä sinun lause "_Enää_ en tätä problematiikkaa sinulle avaa." selittääkin paljon, itse ilmeisesti päivystät täällä 7-23 ja jankkaat asioita.

No varmaan siksi, että kukaan heistä ei osaa lukea aiempaan ihan samaan kysymykseen tullutta vastausta, vaan aina vaan tulee se missä isä, missä isä, missä isä.

 

Normaali ihminen ei kysy koko ketjun ajan esillä ollutta kysymystä enää uudelleen - ja vielä paremmin: ei kysy tyhmiä kysymyksiä ollenkaan.

 

Eikä täällä tarvitse mitenkään päivystä vastatakseen tähäkin ääliökysymykseen uudestaan. Mutta tää oli nyt vika kerta. YMMÄRRÄTKÖ NYT? Kun on kotiäiti, tyypillisesti se isä on töissä. Useimmiten 7,5-8 tuntia plus matkat. Selvisikö? Vai aiotko vieläkin kysyä?

Olen lukenut ketjusta noin neljäkymmentäviisi sivua. Sinä aikana on kyllä yritetty kysellä isän roolista, mutta aina (sinä?) joku tulee riehumaan, ettei isistä saa puhua tai kysyä. Jo tuo viimeinen kappale, heitto kotiäidistä, kertoo ettet oikeasti ole perheellinen ollenkaan. Kotiäitiys on lähes kadonnut kansanperinne. Naiset ja miehet käyvät nykyään  molemmat töissä. Naisten työllisyysaste on 75,6 %, miesten 76 %. Myös vanhempainvapaat jakautuvat sekä äideille että isille. 

 

Jos johonkin kysymykseen ei koskaan vastata, koko kysymys yritetään naamioda savuverhoon, sitä samaa kysytään ja saakin tietysti kysyä juuri niin monta kertaa kuin halutaan. Etkä sinä ole mikään keskustelun moderaattori, joka päättää kuka saa kysyä ja mitä.

Suurin osa niistä naisista, jotka hankkivat lapsia, ovat kotiäitejä jossain vaiheessa, vähintään juurikin sen äitiys- ja vanhempainvapaan. Isä joka on vastaavalla vapaalla on koti-isä.

 

Ja tuo viimeisin kirjoittaja, josta taas käynnistyi tämä isän etsiminen, kertoi olleensa monta vuotta kotiäitinäkin. Eli edustaa sitä sun 24,4 prosenttiasi. 

Työikäisiä naisia on Suomessa 1 760 000. Työikäisiä miehiä on suunnilleen sama määrä. Kotihoidontuella alle kolmevuotiaita kotona hoitaa n. 45 000 äitiä ja 15 000 isää parhaillaan, jotka siis palaava töihin viimeistään kun lapsi täyttää kolme. Kotihoidontuella on siis tyäikäisistä naisista 2,5 %, miehistä 0,9 %.  Naisten työttömyysaste on 9,1 %, miesten 13,3 %. Työvoiman ulkopuolella työikäisistä naisista on 12,8 %. Osa opiskelee (50 % porukasta), osa on työkyvyttömiä tai eläkkeellä. Miehistä työelämän ulkopuolella on n. 10 %. Heistä 30 - 40 % opiskelee.

 

Eikä vanhempainvapaalla oleva äiti tai isä ole mikään kotiäiti tai -isä. "Äitiyslomalla (nykyiseltä viralliselta nimeltään raskaus- ja vanhempainvapaa) oleva äiti ei juridisesti tai työsopimuksen näkökulmasta ole kotiäiti, vaan hän on palkallisella tai palkattomalla vapaalla työsuhteestaan" Noin asian määrittelee ihan Työ- ja elinkeinoministeriö.

No tuo viimeisin kirjoittaja josta taas käynnistyi tämä loputon isän etsimienn oli vuosien ajan kotona hoitamassa lapsia.

Arkikielessä (kuten mm. nettikirjoittelussa) vapailla olevia vanhempia nimitetään yleisesti kotiäideiksi/-isiksi.

Jotkut naiset haluu vierittää kaikki omat syyt ja ongelmat toisten niskaan, aivan kuin  heissä itsessään ei olisi mitään vikaa.

Jos he riekkuu kapakoissa aamuun asti, niin eihän sitä sillon jaksa muuta  kun  nukkua. Jos lapsia tekee niin kapakat pitää jättää ja viinan juonti, sen pitäisi olla ihan selvää. Ilmankos  sellaiset naiset kiikuttaa lapset kesälomallakin päiväkotiin, kun eivät jaksa. Ja hyvä syytellä muita siitä ettei he ota hänen lapsiaan hoitaakseen.  Tuollaisia naisia on paljon, jotka eivät osaa ottaa vastuuta lapsistaan. Tekevät lapsia jotta saavat lapsilisää, kotihoidontukea ja elareita, ja on hvyä  mennä  kapakkaan. Jos joku ei ota hänen lapsiaan hoitoon vaikka mummit, niin sekin on  mummin vika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nää nykyajan nuoret aikuiset kuvittelee? Itse olen syntynyt 60-luvulla. Äidilläni oli 7 lasta. Kertaakaan en ollut isovanhemmillani hoidossa, eivätkä muutenkaan auttaneet vanhempiani. Omat 3 lasta tein 90-luvun alussa. Muutamia kertoja olivat hoidossa mummolassa, esim kun olimme synnyttämässä. Tämä oli ihan ymmärrettävää, koska molemmat mummot olivat hoitaneet omat 7 lastaan ja molemmilla oli paljon lastenlapsia, toisella 14, toisella 17, eihän ne mitenkään ois voineet kaikkia olla auttamassa. Omia lapsenlapsia 6, eikä ole sellaista viikkoa, ettei joku heistä olisi hoidossa meillä. Sitten kuulee näitä, miten nykyvanhemmat ei jaksa sen yhden tai kahden lapsen kanssa, vaikka on subjektiiviset päivähoito-oikeudet, mitä meidän aikaan ei ollut. Omat lapset ei kyllä onneksi valita.

Lue ketju. Vanhemmuus nykyään vaativaa. Ennen ei ollut.

Vanhemmuus on aina ollut vaativaa, mutta vaatimukset ovat voineet muuttua ajan myötä. Tämä on sama harhaa kuin että ennen kaikilla oli vakituinen, hyväpalkkainen työ. Ei ollut. Ja jos valitatte nykyisestä työelämästä, niin muistakaa, että työssäkäyvät isovanhemmat ovat siellä samassa rumbassa. 

Minä olen elänyt lapsuuteni siellä sun 60-luvulla ja kaikki ystäväni ja siskoni hankkineet lapsensa 90-luvulla. Tiedän tasan tarkkaan, miten helvetin paljon helpompaa se vanemmuus silloin oli. Omat lapseni syntyneet 2002 ja 2004 ja heidän aikanaan huomasin selkeästi, että tämä nykyinen järjetön käytäntö alkoi tulla vallalle. Ehkä mm. siksi että lastensuojelulaki uudistettiin 2008. 

 

Samaan aikaan lapsiperheiden palvelut surkastuneet olemattomiin.

Lastensuojelulaki ei vaikuta normaaliin perheeseen mitenkään. 

Mitähän palveluja oli 60-luvulla jota ei nyt? Ihan hassuja puhutte.

Nyt on päivähoito ja esikoulu. ( 60-luvun esikoulu oli maksullinen.)  Nyt on leikkikentät sisätiloineen, avoimet leikkitilat , miksi niitä sanotaan?  En kuullut 60-luvulla asumistuista, hoitovapaista, lyhennetyistä työpäivistä Kelan korvaamina, en edes tiedä kaikkia nykyisiä lapsiperheiden etuuksia ja tukimuotoja 

Kyllä se kuule vaikuttaa, kun sen ilmoituksen voi kuka tahansa tehdä pelkällä subjektiivisella huolella. Aiemmin ilmoitus piti perustella. Ilmoitusmäärät ovatkin sitten räjähtäneet taivaisiin. 

 

Kaikki tämä on jo käsitelty ketjussa. Etsi sieltä, ei kukaan jaksa aina vaan samoja asioita moneen kertaan taivuttaa.

Ei kukaan tee normaalista perheestä lasua. Lasu kyllä käsittelee kaikki ilmoitukset.

Aina on esim poliisit tehneet lasun kännisistä lapsista.

Jos lapsi on paljon aiheetta koulusta pois kyllä kai lasu on aiheesta tehty silloin? 

Voivoi, kyllä tekee. Tyypillisiä ovat mm. sukulaisten tehtailemat, naapuririidoista seuranneet, instagram-päivitysten perusteella tehdyt, julkkiksista tehtaillut jne jne jne. ilmoitukset.

Viimeksi mm. eräästä pariskunnasta tehtiin Linnan juhliin osallistumisen takia lasu. Netti-ilmoituksen voi jättää ties missä kunnossa vaikka keskellä yötä suutuspäissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin. 

Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia. 

Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin. 

Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.

Aika äitivihamielistä myös porukka on. Jos äiti ilmaisee että haluaisi omaa aikaa päivässä ja kertoo että on aika raskasta olla 24/7 jonkun saatavilla ilman lepoa niin heti leimataan huonoksi äidiksi.

Isä ei voi auttaa?

Ja tääkin on niiiin tuore repliikki että.

No edelleenkään ei ole tullut kunnon vastausta niin miksiköhän kysymyksiä toistetaan... Vai onko kaikki nämä äidit niitä "itsellisiä"? Harva isä niin paska on että lapsi ei pysy hengissä kun äiti hetken hengähtää.

Mistä sulle on syntynyt käsitys, että tää on sun joku henkilökohtainen neuvontapalvelu, johon muut osallistuu vain vastatakseen sulle? Vieläpä aina vaan uudelleen ihan samaan kysymykseen.

 

Missä sinä luulet, että se kotiäidin isä on päiväsaikaan? Olisiko kuule ihan töissä? Mietipä sitä. 

 

Enää en tätä problematiikkaa sinulle avaa. Mutta eiköhän tuokin kysymys solvauksineen taaaaaaas tänne löydä.

Täällä on useampi henkilö esittämässä noita samoja kysymyksiä. Esim. en ollut tuo joka kysyi "Isä ei voi auttaa?" Etkö ymmärrä miten keskustelupalstat toimii? Aina leimataan tietyn tyyppiset kommentit yhden henkilön jankuttamiseksi, vaikka voi olla kymmenen suht samaa mieltä olevaa komppaamassa toisiaan.

Mutta tämä sinun lause "_Enää_ en tätä problematiikkaa sinulle avaa." selittääkin paljon, itse ilmeisesti päivystät täällä 7-23 ja jankkaat asioita.

No varmaan siksi, että kukaan heistä ei osaa lukea aiempaan ihan samaan kysymykseen tullutta vastausta, vaan aina vaan tulee se missä isä, missä isä, missä isä.

 

Normaali ihminen ei kysy koko ketjun ajan esillä ollutta kysymystä enää uudelleen - ja vielä paremmin: ei kysy tyhmiä kysymyksiä ollenkaan.

 

Eikä täällä tarvitse mitenkään päivystä vastatakseen tähäkin ääliökysymykseen uudestaan. Mutta tää oli nyt vika kerta. YMMÄRRÄTKÖ NYT? Kun on kotiäiti, tyypillisesti se isä on töissä. Useimmiten 7,5-8 tuntia plus matkat. Selvisikö? Vai aiotko vieläkin kysyä?

Olen lukenut ketjusta noin neljäkymmentäviisi sivua. Sinä aikana on kyllä yritetty kysellä isän roolista, mutta aina (sinä?) joku tulee riehumaan, ettei isistä saa puhua tai kysyä. Jo tuo viimeinen kappale, heitto kotiäidistä, kertoo ettet oikeasti ole perheellinen ollenkaan. Kotiäitiys on lähes kadonnut kansanperinne. Naiset ja miehet käyvät nykyään  molemmat töissä. Naisten työllisyysaste on 75,6 %, miesten 76 %. Myös vanhempainvapaat jakautuvat sekä äideille että isille. 

 

Jos johonkin kysymykseen ei koskaan vastata, koko kysymys yritetään naamioda savuverhoon, sitä samaa kysytään ja saakin tietysti kysyä juuri niin monta kertaa kuin halutaan. Etkä sinä ole mikään keskustelun moderaattori, joka päättää kuka saa kysyä ja mitä.

Suurin osa niistä naisista, jotka hankkivat lapsia, ovat kotiäitejä jossain vaiheessa, vähintään juurikin sen äitiys- ja vanhempainvapaan. Isä joka on vastaavalla vapaalla on koti-isä.

 

Ja tuo viimeisin kirjoittaja, josta taas käynnistyi tämä isän etsiminen, kertoi olleensa monta vuotta kotiäitinäkin. Eli edustaa sitä sun 24,4 prosenttiasi. 

Mistä ihmeestä pystyt päättelemään, että isistä viimeiseksi kysynyt olisi ollut vuosia kotiäitinä? Hän ei kirjoita yhtään mitään siihen viittaavaa. Enkä ole sama kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no se pointti tässä kai onkin juuri se, että jaksaisivat tehdä vähän enemmän niitä lapsia, että olisi sitten veronmaksajia ja meidän nyt työikäisten eläkkeiden maksajia tulevaisuudessakin. 

Enkä ymmärrä tätä asennetta, ettei haluta auttaa kanssaihmisiä, vaan ilkeillään vaan, että onko nyt rankkaa, mitäs läksit. Suomalaiset on kyllä aika kamalia tässä asiassa. Muualla on paljon enemmän koko kylä kasvattaa -meininkiä, eikä vanhemmuuteen suhtauduta niin vaativasti. Esim. jos lapsi ei jaksa istua ravintolassa, mutta äidillä ruoka kesken (koska syötti myös lapsen), niin monissa muissa maissa vieruspöydästä tai tarjoilija tms. voi viihdyttää lasta hetken (olen kokenut tätä itsekin muualla, ja se jätti todella hyvän fiiliksen). Suomessa kaikki vain katsovat vihaisesti, eivätkä edes harkitse, että voisivat auttaa. Ihmekö sitten, ettei monet uskalla tehdä lapsia. 

Uskon, että ravintolassa ja muussa ruokapaikassa katsotaan vihaisesti, jos lapsi huutaa. Toiset ovat lähteneet ulos syömään viettääkseen rentouttavan hetken jonkun tutun kanssa. Kaiken lisäksi niissä paikoissa syöminen on niin kallista (tulotasoon nähden) , että sinne voi mennä hyvin harvoin. 

Niin just, Suomessa ollaan hyvin lapsivihamielisiä monessa mielessä, liittyen julkisuin tiloihin. Lapsi ei saa kuulua, mielellään ei myöskään näkyä. Minkäikäinen hyvänsä yhtään kuuluu, ihmiset valittavat, ettei kasvateta ollenkaan, ennenkuin lähdetään muiden seuraan.

Aika äitivihamielistä myös porukka on. Jos äiti ilmaisee että haluaisi omaa aikaa päivässä ja kertoo että on aika raskasta olla 24/7 jonkun saatavilla ilman lepoa niin heti leimataan huonoksi äidiksi.

Isä ei voi auttaa?

Ja tääkin on niiiin tuore repliikki että.

No edelleenkään ei ole tullut kunnon vastausta niin miksiköhän kysymyksiä toistetaan... Vai onko kaikki nämä äidit niitä "itsellisiä"? Harva isä niin paska on että lapsi ei pysy hengissä kun äiti hetken hengähtää.

Mistä sulle on syntynyt käsitys, että tää on sun joku henkilökohtainen neuvontapalvelu, johon muut osallistuu vain vastatakseen sulle? Vieläpä aina vaan uudelleen ihan samaan kysymykseen.

 

Missä sinä luulet, että se kotiäidin isä on päiväsaikaan? Olisiko kuule ihan töissä? Mietipä sitä. 

 

Enää en tätä problematiikkaa sinulle avaa. Mutta eiköhän tuokin kysymys solvauksineen taaaaaaas tänne löydä.

Täällä on useampi henkilö esittämässä noita samoja kysymyksiä. Esim. en ollut tuo joka kysyi "Isä ei voi auttaa?" Etkö ymmärrä miten keskustelupalstat toimii? Aina leimataan tietyn tyyppiset kommentit yhden henkilön jankuttamiseksi, vaikka voi olla kymmenen suht samaa mieltä olevaa komppaamassa toisiaan.

Mutta tämä sinun lause "_Enää_ en tätä problematiikkaa sinulle avaa." selittääkin paljon, itse ilmeisesti päivystät täällä 7-23 ja jankkaat asioita.

No varmaan siksi, että kukaan heistä ei osaa lukea aiempaan ihan samaan kysymykseen tullutta vastausta, vaan aina vaan tulee se missä isä, missä isä, missä isä.

 

Normaali ihminen ei kysy koko ketjun ajan esillä ollutta kysymystä enää uudelleen - ja vielä paremmin: ei kysy tyhmiä kysymyksiä ollenkaan.

 

Eikä täällä tarvitse mitenkään päivystä vastatakseen tähäkin ääliökysymykseen uudestaan. Mutta tää oli nyt vika kerta. YMMÄRRÄTKÖ NYT? Kun on kotiäiti, tyypillisesti se isä on töissä. Useimmiten 7,5-8 tuntia plus matkat. Selvisikö? Vai aiotko vieläkin kysyä?

Olen lukenut ketjusta noin neljäkymmentäviisi sivua. Sinä aikana on kyllä yritetty kysellä isän roolista, mutta aina (sinä?) joku tulee riehumaan, ettei isistä saa puhua tai kysyä. Jo tuo viimeinen kappale, heitto kotiäidistä, kertoo ettet oikeasti ole perheellinen ollenkaan. Kotiäitiys on lähes kadonnut kansanperinne. Naiset ja miehet käyvät nykyään  molemmat töissä. Naisten työllisyysaste on 75,6 %, miesten 76 %. Myös vanhempainvapaat jakautuvat sekä äideille että isille. 

 

Jos johonkin kysymykseen ei koskaan vastata, koko kysymys yritetään naamioda savuverhoon, sitä samaa kysytään ja saakin tietysti kysyä juuri niin monta kertaa kuin halutaan. Etkä sinä ole mikään keskustelun moderaattori, joka päättää kuka saa kysyä ja mitä.

Suurin osa niistä naisista, jotka hankkivat lapsia, ovat kotiäitejä jossain vaiheessa, vähintään juurikin sen äitiys- ja vanhempainvapaan. Isä joka on vastaavalla vapaalla on koti-isä.

 

Ja tuo viimeisin kirjoittaja, josta taas käynnistyi tämä isän etsiminen, kertoi olleensa monta vuotta kotiäitinäkin. Eli edustaa sitä sun 24,4 prosenttiasi. 

Mistä ihmeestä pystyt päättelemään, että isistä viimeiseksi kysynyt olisi ollut vuosia kotiäitinä? Hän ei kirjoita yhtään mitään siihen viittaavaa. Enkä ole sama kirjoittaja.

"tuo viimeisin kirjoittaja, josta taas käynnistyi tämä isän etsiminen" ei ole sama asia kuin "isistä viimeiseksi kysynyt"..

Pitääpä kysyä läheiseltä joka on lastensuojelussa näiden ilmoitusten kartoittaja aiheuttaako toimia. Kuinka moni on aiheellinen. Suurinpiirteisen prosentin ilmoittaminen tokko rikkoo vaitiolovelvollisuutta.

Sitä mieltä hän on ettei yhtään aiheetonta sijoitusta tehdä. Ne ovat jo niin kalliitkin hva:lle koska sijoitettavista ei yleensä edes ole perhesijoitukseen vaan vaativat erikoisammattilaiset.

Jos lapsi on paljon aiheetta koulusta pois kyllä kai lasu on aiheesta tehty silloin? 

Olen opettaja. Poissaoloihin on selkeät tuntirajat, milloin klassisesti ns huoli herää - mutta niissä ei ole mitään tolkkua, kun esimrkiksi korona-aikana ne ylittyivät KORONASÄÄNNÖSTEN TAKIA - ja silti sellaisia piti tehdä. Eli kyllä esimerkiksi silloin niitä ihan turhia virkavelvoitteella tehtiin.