Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on 90- ja 2000-luvulla syntyneillä mielenterveyden ongelmia ja traumataustaa lapsuudesta. Näillä on nyt omia pieniä lapsia ja nimenomaan traumoilla on paljon tekemistä sen kanssa miten jaksaa lapsiperhearkea...
Voiko se jotenkin olla isovanhempien syytä?
Monesti olen miettinyt kun tavallisen keskiluokkaisen perheen nuori viihtyy paremmin kaduilla kuin koulussa, kaljaa, huumeita voiko nuoren vanhemmat syyttää omia vanhempiaan siitä. Noita boomereita jotka eivät olleet kiiltokuvaihmisiä eikä lapsuus jonkun herttaisen elokuvan mukaista.
Missä vaiheessa lakkaa sukupolvien syyttäminen, jokainen aikuinen ottaa itse vastuun.
Kirjoitin ja nuori ottaa vastuun itsestään, poistin sen, voiko sitä nykyaikana vaatia. Kun itse työläisboomerina olin nuori se vastuu itsestään piti ottaa kun lähti töihin. Vanhempien evästys 16-vuotiaalle kaupunkiin muuttajalle, juomaan et rupea ja tee työsi kunnolla. Isän vakiovitsi, muista se aspiriini polvien välissä papin aameneen asti.
Sinulla ei taida juurikaan olla tietoa mielenterveysongelmista, traumoista, neuroepätyypillisyydestä jne.
Niin, missä nuorten vanhemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on 90- ja 2000-luvulla syntyneillä mielenterveyden ongelmia ja traumataustaa lapsuudesta. Näillä on nyt omia pieniä lapsia ja nimenomaan traumoilla on paljon tekemistä sen kanssa miten jaksaa lapsiperhearkea...
Voiko se jotenkin olla isovanhempien syytä?
Monesti olen miettinyt kun tavallisen keskiluokkaisen perheen nuori viihtyy paremmin kaduilla kuin koulussa, kaljaa, huumeita voiko nuoren vanhemmat syyttää omia vanhempiaan siitä. Noita boomereita jotka eivät olleet kiiltokuvaihmisiä eikä lapsuus jonkun herttaisen elokuvan mukaista.
Missä vaiheessa lakkaa sukupolvien syyttäminen, jokainen aikuinen ottaa itse vastuun.
Kirjoitin ja nuori ottaa vastuun itsestään, poistin sen, voiko sitä nykyaikana vaatia. Kun itse työläisboomerina olin nuori se vastuu itsestään piti ottaa kun lähti töihin. Vanhempien evästys 16-vuotiaalle kaupunkiin muuttajalle, juomaan et rupea ja tee työsi kunnolla. Isän vakiovitsi, muista se aspiriini polvien välissä papin aameneen asti.
Öh, no kuka ne ylisukupolviset traumat on periyttänyt - tadaa, ne isovanhemmat! Koko sössötyksesi on muutenkin ihan älyvapaa. Mitä ihmettä oikein sönkkää ja mihin se liittyy???
Siis kun boomerin lapsenlapsi 13 v ohjataan erikoislastensuojelun yksikköön huumevieroitukseen se on isovanhempien syytä?
Miten tämä liittyy ketjuun, joka käsittelee PIENTEN LASTEN vanhempia?
Yläkoulun opettajana voin kertoa, että a) väärät kasvatusmallit todellakin periytyy eli moni vanhempi tekee samat mokat kuin omat vanhempansa, vaikkeivät edes haluaisi ja b) nuoria ahdistaa nykyaikana eniten toivottomuus: sota, ilmastonmuutos, valtava työttömyys, kova kilpailu koulutus- ja työpaikoista. Ja mm. se mättää, että koulut on nykyään yli tuhannen oppilaan tehtaita, joissa säästetään ihan kaikessa, minkä takia esimerkiksi ne koulun aikuiset vaihtuu koko ajan. Samaten jo päivähoito on ollut samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi rakastaa normaalisti vaan aina ruokaövereillä? Ja miksi pitää tuijottaa telkkaria? Miksi ei voi olla sen lapsen kanssa? Vaan kokata ja tuputtaa ja ruoka ruoka ruoka?
Onhan se hirveän noloa, jos lapsenlapset perheineen tulee kylään, eikä mitään ruokaa ole tarjolla. Ruokaa voi valmistella hyvissä ajoin etukäteen, niin ei sitten tarvitse "hiki hatussa ruoalla rakastaa". Muualla maailmassa yhdessä ruokailu on yksi tärkeimmistä yhdessäolon muodoista, kaikki yhdessä vauvasta vaariin. Meillä lapsenlapset ovat jo nuoria aikuisia, ja yhä yhteiset ruokahetket ovat tärkeitä, ja aina mukava kuulla mitä ruokaan liittyviä asioita he ovat meiltä perineet.
Eli vaihtoehdot on ei lainkaan ruokaa tai ruokaöverit? Miksei voi olla normaalia suhdetta ruokaan?
Kuulehan, ruokaa voi tehdä ja tarjota ihan normaalia määriä. Mikä sinusta on normaali suhde ruokaan?
Itsehän sinä kiukuttelit että jos ei saa laittaa övereitä ei saa mitään. Semmonen mummouhma siellä.
Mummouhma😂 Uhma taitaa olla siellä päässä. Ihme kiukuttelua tuntemattomalle siitä, että ihminen laittaa ruokaa ja kehtaa antaa sitä muillekin.
Eri
Minäminäminäminä ruokaruokaruokaruoka ja minuahan ei vanhemmat komentelen ja minä haluun ruokaruokaruoka = mummouhma.
Otanpa vähän välipalaa, sinulla on nälkäkiukku päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh, meidän mummi laittoi ruokaa lapsenlapsilleen kesälomilla, kun menimme porukalla maalle talkoisiin. Pöytään saattoi pelmahtaa kahdeksan lapsukaista ja hienosti meni. Nyt mummilla pitäisi olla jokaisen lapsen allergialista ja kahdeksan erilaista ruokalajia, etteivät piltit tukehdu kalanruotoon ja sairastu👱🏻🤨
Kyllä sinulla hymy hyytyy, jos tahallasi syötät allergiselle lapselle tai aikuiselle hänen henkeään uhkaavaa ruokaa. Jos ikinä olet tilanteessa, jossa allerginen laittaa suuhunsa jotain valmistamaasi, etkä ole kysyttäessä kertonut, että siinä kyllä on sitä, mutta sinun mielestäsi piltit eivät siihen tukehdu, niin syyllistyt hirveään tekoon. Etkä varmasti ruoki kenenkään pilttejä sen jälkeen.
Tiedän tapauksen, jossa vakavasti maitoallergiselle lapselle oli isovanhemmat antaneet jäätelöä. Ensimmäinen kerta, kun hoitivat. Kyllä lapselle se jätski niin maistuisi, kun on lämmin kesäpäivä. Mitä sitten, jos pikkuisen pierettää? Näin ajatteli mummo.
Seuraavana hetkenä saikin soittaa ambulanssia.
Varsinkin tuo isoäiti on uhriutumisen mestari, eikä hyväksy sitä että välit on totaalisesti poikki. Kuulemma ei mitenkään voinut tietää, vaikka asia oli ollut esillä lapsen koko elämän. Erikseen kielletty useasti antamasta mitään, missä on edes tippa maitoa. Oli luullut, että vanhemmat liioittelevat. Silti piti uhmata kieltoa ja sen seurauksena "rakkaista rakkain" lapsenlapsi miltei kuoli.
Älä kuitenkaan yleistä. Kyseessä täytyy olla mieleltään viallinen ihminen, jollaisia me suurin osa emme ole.
Minä olen yli seitsemänkymppinen ja olen koko ikäni tiennyt, että on olemassa allergioita, vaikkei niitä minun lapsuudessani näin paljon ollut.
Mutta kun oman lapseni sain, kyllä niistä jo silloin neuvolassa valistettiin ja olen aina niiden vaarallisuuden tiennyt, kuten muutkin ikäiseni.
En todellakaan olisi ikinä antanut maitoallergiselle lapselle maitotuotteita.
Lapsenlapsellani on pähkinäallergia ja sitä on huolellisesti vältetty niin kotona kuin mummolassa.
Nämä hullut mummot, jotka siis työntävät allergiselle lapselle vaarallista syötävää, on siis minun ikätovereitani, pakko olla! En käsitä yhtään, koska näistä meille puhuttiin jo koulun terveystarkastuksissa, kun itse olimme lapsia.
Luokallani oli tyttö, joka sai appelsiinista jotain ihottumaa.
Aikuiseksi tultuani ihan varmasti jo tiedettiin yleisesti sellaisesta ongelmasta kuin maitoallergia. En voi käsittää mitä voi liikkua ihmisen päässä, joka ei tällaisesta piittaa.
Ja sitten kirjoitetaan, että mummot sitä ja tätä. Nykymummot ei ole enää mitään tynnyrissä kasvaneita. Joko nämä miniät liioittelee, tai sitten kyseessä on täystyhmä mummoikäinen, jolle ei voi lasta hoitoon antaakaan. Se on sitten jo lapsen vanhempien omalla vastuulla, kun eivät huolehdi siitä, että heidän lastaan hoitaa täyspäinen ihminen.
Mitkä miniät????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?
Hienoa, että keksit noin monta kodinkonetta. Nyt voit samalla intensiteetillä miettiä lisääntyneitä vaatimuksia työssä ja lasten kasvatuksessa.
Ymmärrän työn vaativuuden, mutta mitä vaatimuksia lasten kasvattamiseen on tullut niin paljon lisää, että se kuormittaa liikaa?
Minusta tuntuu, että asiaan vaikuttaa ennemminkin ulkopuoliset uhkat. Yhteiskunta on vaarallisempi kuin ennen. Lasta ei voi enää päästää ulos toisten lasten kanssa leikkimään, kuten ennen. Aina pitää olla joku joka vartioi.
Liikenteestä on tullut vaarallisempi, kaikenlaiset kulkuvälineet on lisääntyneet ihan räjähdysmäisesti sitten minun lapsuuteni.
Päihteet on tulleet jäädäkseen. Minun lapsuudessani ei kuultuaan sellaisesta, että lapsille tai nuorille olisi tultu tarjoamaan huumeita. Juoppoja oli kyllä paljon, mutta nekin oli yleensä aikuisia ukkoja. Eikä ne lapsia hätyytelleet eikä houkutelleet.
Televisiosta ja Internetistä voi nähdä jos mitäkin väkivaltaa. Sille ei voi ilmeisesti mitään,muuta kuin ohjata lasta olemaan katsomatta, mutta ei taida olla mahdollista.
Eli nämä kyllä ymmärrän, mutta onko jotain sellaisia kasvatusvaatimuksia, joita ei ole ollut ennen? Miten itse asiassa käytännössä lasta kasvatetaan vaikkapa kansainvälisyyteen tai avarakatseisuuteen tai omaehtoiseen ajatteluun jne? Lapsethan on yleensä aina omaksuneet vanhempiensa elämänkatsomuksen, joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Joten miksi siitä olisi tullut vanhemmuuteen erityinen taakka?
Olen jo omat lapseni kasvattanut ja lapsenlapsenikin hoitanut ilman sen kummempia oppimetodeja, ja kunnon ihmisiä niistä on tullut, sitä seuraavaa polvea en enää ajattele, olen tehtäväni tehnyt.
Vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin. Lapselle pitää olla koko ajan läsnä. Päiväkodin ja koulun tilauksia ja muutoksia pitää päivystää 24/7. Yläkoululainenkin pitää viedä hammaslääkäriin. Kesken päivän pitää juosta keskusteluissa. Ihan jatkuva julkinen arvostelu ja mollaaminen ja loputon ohjeistaminen.
Lapsenlapset on nyt lukiossa. En ole kuullut että vanhempia peruskoulussakaan olisi juoksutettu koululla tai vainottu. Alakoulun puolella tyttö meni yksin hammasoikojalle bussilla kun tietysti oli paikka yhdessä käyty katsomassa. Tosin "kilttejä" ja hyvät todistukset.
Eikö ole hyvä koulun kanssa sitten oikeesti pohtiakin mikä avuksi jos lapsella vaikeuksia, olipa ne terveydessä tai oppimisessa tai käytöksessä? Ajoissa apua lapselle.
Et ole kuullut, joten sitä ei ole olemassa. Justiinsa. Ihan varmasti heidän vanhempansa ovat päiväkodissa ja koulussa käyneet lakisääteiset vasut ja arviointikeskustelut jne.
Ja oionta on yleensä yksityistä, koska julkiselle puolelle ei edes pääse. Yksityinen puoli ei esitä moisia vaatimuksia.
Mitä ihmeen VAIKEUKSIA? Mistäs sinä ne nyt keksit.
No onhan niitä vaikeuksia jos koko kouluaina on yhtä koululla tai päikyssä juoksemista keskusteluissa ja yhteydenottoja.
Kyllä lapsenlapsi sai ihan kunnallisen oikomishoidon. Vieläkin on koukut hampaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin kolmessa lajissa on nykyään isoja onnistumisia
Uhriutuminen
Muiden syyttely
Valittaminen
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kolmessa lajissa on nykyään isoja onnistumisia
Uhriutuminen
Muiden syyttely
Valittaminen
Kyllä luepa näitä isovanhempien kirjoituksia ja nuo kaikki hallitaan. Muuta sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan niitä vaikeuksia jos koko kouluaina on yhtä koululla tai päikyssä juoksemista keskusteluissa ja yhteydenottoja.
MIKSI kirjoitat asiasta, josta et yhtään mitään ymmärrä. Nuo on lakisääteisiä kaikkia koskevia keskusteluja. Ja ne yhteydenotot tulee myös Wilmaan ihan kaikille, samaten päiväkodin loputtomat tiedotteet.
p.s. Oionta on eri asia kuin perushammaslääkäri.
Tänne vauvalle kirjoittavat naiset jotka ovat naineet ääliömiehen ja saaneet sitten jonkun tosi yksinkertaisen ääliömummon myös. Tai sitten vain katkeria täällä aikaansa tappavia ihmisiä toistaen kuulemiaan anoppitarinoita. Face tarjoilee niitä nyt päivittäin tekoälyn tuottamina.
Olen 80 mutta en tunnista itseäni noista tietämättömistä mummoista jotka joko tuppautuvat joka päivä "miniän kotiin" tai eivät tule kutsustakaan. Varmaan olen vääriä ja huonoja lahjoja vienyt pienille mutta nyt jo 15 vuotta vain rahaa. Ostakoot mitä tarvitsevat. Olen apuna ollut tilanteiden mukaan. Yrittänyt ohjeet huomioida "miniän lasten" hoitamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo että isovanhemman aikaan koululta tuli yhteydenotto vanhemmalle vain jos oli jokin ongelma, yleensä se lapsi tehnyt jotain pahaa. Muuten vanhempi sai elää ihan rauhassa, hänen ei oletettu osallistuvan lapsen koulunkäyntiin mitenkään. Ehkä sitten se ylioppilasruusu koulun pihalla.
Siksi he ei edes ymmärrä sitä, miten paljon koulu ns. osallistaa ja kuormittaa vanhempia nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh, meidän mummi laittoi ruokaa lapsenlapsilleen kesälomilla, kun menimme porukalla maalle talkoisiin. Pöytään saattoi pelmahtaa kahdeksan lapsukaista ja hienosti meni. Nyt mummilla pitäisi olla jokaisen lapsen allergialista ja kahdeksan erilaista ruokalajia, etteivät piltit tukehdu kalanruotoon ja sairastu👱🏻🤨
Kyllä sinulla hymy hyytyy, jos tahallasi syötät allergiselle lapselle tai aikuiselle hänen henkeään uhkaavaa ruokaa. Jos ikinä olet tilanteessa, jossa allerginen laittaa suuhunsa jotain valmistamaasi, etkä ole kysyttäessä kertonut, että siinä kyllä on sitä, mutta sinun mielestäsi piltit eivät siihen tukehdu, niin syyllistyt hirveään tekoon. Etkä varmasti ruoki kenenkään pilttejä sen jälkeen.
Tiedän tapauksen, jossa vakavasti maitoallergiselle lapselle oli isovanhemmat antaneet jäätelöä. Ensimmäinen kerta, kun hoitivat. Kyllä lapselle se jätski niin maistuisi, kun on lämmin kesäpäivä. Mitä sitten, jos pikkuisen pierettää? Näin ajatteli mummo.
Seuraavana hetkenä saikin soittaa ambulanssia.
Varsinkin tuo isoäiti on uhriutumisen mestari, eikä hyväksy sitä että välit on totaalisesti poikki. Kuulemma ei mitenkään voinut tietää, vaikka asia oli ollut esillä lapsen koko elämän. Erikseen kielletty useasti antamasta mitään, missä on edes tippa maitoa. Oli luullut, että vanhemmat liioittelevat. Silti piti uhmata kieltoa ja sen seurauksena "rakkaista rakkain" lapsenlapsi miltei kuoli.
Älä kuitenkaan yleistä. Kyseessä täytyy olla mieleltään viallinen ihminen, jollaisia me suurin osa emme ole.
Minä olen yli seitsemänkymppinen ja olen koko ikäni tiennyt, että on olemassa allergioita, vaikkei niitä minun lapsuudessani näin paljon ollut.
Mutta kun oman lapseni sain, kyllä niistä jo silloin neuvolassa valistettiin ja olen aina niiden vaarallisuuden tiennyt, kuten muutkin ikäiseni.
En todellakaan olisi ikinä antanut maitoallergiselle lapselle maitotuotteita.
Lapsenlapsellani on pähkinäallergia ja sitä on huolellisesti vältetty niin kotona kuin mummolassa.
Nämä hullut mummot, jotka siis työntävät allergiselle lapselle vaarallista syötävää, on siis minun ikätovereitani, pakko olla! En käsitä yhtään, koska näistä meille puhuttiin jo koulun terveystarkastuksissa, kun itse olimme lapsia.
Luokallani oli tyttö, joka sai appelsiinista jotain ihottumaa.
Aikuiseksi tultuani ihan varmasti jo tiedettiin yleisesti sellaisesta ongelmasta kuin maitoallergia. En voi käsittää mitä voi liikkua ihmisen päässä, joka ei tällaisesta piittaa.
Ja sitten kirjoitetaan, että mummot sitä ja tätä. Nykymummot ei ole enää mitään tynnyrissä kasvaneita. Joko nämä miniät liioittelee, tai sitten kyseessä on täystyhmä mummoikäinen, jolle ei voi lasta hoitoon antaakaan. Se on sitten jo lapsen vanhempien omalla vastuulla, kun eivät huolehdi siitä, että heidän lastaan hoitaa täyspäinen ihminen.
Missä kohtaa oli yleistys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on 90- ja 2000-luvulla syntyneillä mielenterveyden ongelmia ja traumataustaa lapsuudesta. Näillä on nyt omia pieniä lapsia ja nimenomaan traumoilla on paljon tekemistä sen kanssa miten jaksaa lapsiperhearkea...
Siksihän he just ei halua enää laittaa eteenpäin sitä oman lapsuutensa paskaa.
Niinpä. Ja sitten haukutaan huonoiksi vanhemmiksi. Ja vaikka kuinka ei haluaisi jotain jatkaa, niin moni asia vaan tulee sieltä jostain selkärangasta.
Esimerkiksi huutaminen... Jos sinulle on koko lapsuutesi huudettu, niin se saattaa puskea esiin kuormittuneena ja siitä seuraa ahdistuminen ja huono omatunto ja tunne epäonnistumisesta vanhempana. Nykyajan suositukset on oikeasti hyvin erilaisia mitä vaikka ysärillä ja nollarilla. Vanhemmilla on paljon opeteltavaa ja töitä tehtävänä, jotta voisivat irtautua siitä miten heidät on kasvatettu.
Luuletko, että kaikki tuo on vain tämän ajan ilmiö?
Kaikkina aikoina on yritetty irtautua siitä, miten edellinen sukupolvi on heitä kasvattanut. Aina on haluttu rikkoa vanhoja kaavoja ja se on ollut pakkokin, koska aina on myös eletty muuttuvissa olosuhteissa.
Mutta jotkut perusasiathan ei muutu. Aina on haluttu lapselle jotain parempaa kuin mitä.itse on saatu. Tai näin ainakin kuvitellaan. Onko se toteutunut, sitä ei aina tiedä.
Luuletko, että joskus jopa lähitulevaisuudessa on syntyvä sukupolvi, joka on täydellisen onnistunut jokaisen yksilön kohdalla, kun viimeinkin heidän vanhempansa on pystyneet karistamaan satojen epäonnistuneiden aiemmin eläneiden vanhempien vääristyneet opit ja kaavat harteiltansa ja saattaneet siis maailmaan täydellisyyden.
Vierailija kirjoitti:
No onhan niitä vaikeuksia jos koko kouluaina on yhtä koululla tai päikyssä juoksemista keskusteluissa ja yhteydenottoja.
MIKSI kirjoitat asiasta, josta et yhtään mitään ymmärrä. Nuo on lakisääteisiä kaikkia koskevia keskusteluja. Ja ne yhteydenotot tulee myös Wilmaan ihan kaikille, samaten päiväkodin loputtomat tiedotteet.
p.s. Oionta on eri asia kuin perushammaslääkäri.
Ei niitä lakisääteisiä keskusteluja ole alinomaa. Tytär oli koulukuraattorina.
Älä nyt taas aliarvioi. Kylöä niin perushammadtarkastuksessa kuin oikomishoidossa alakoululaiset lastenlapset kävivät ihan yksin. Kuin aikoinaan omatkin lapset joiden hampaat myös oiottiin. Kyseessä sukuvika, en muista sen nimeä. Omia hampaitani ei oiottu eikä korjattu hammasrivin ahtautta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäidit roikkuu somessa, kuvaa itseään sinne tai riitelee nettipalstoilla. Tämä on varmaan 5. Sukupolvi jossa mummot on itse töissä ja asuu toisella puolen Suomea. Mikään ei ole enää muuttunut paitsi äideistä tullut minäkeskeisempiä. Minä ja minun lapset eikä muista niin väliä...
Aiemmin jo kommentoin, mut uudestaan: en tunne yhtään nykyäitiä, jotka somettais äitiyttään. Ja tunnen monia uusia vanhempia. Kaikki nämä nuoret perheet ovat hyvin tiedostavia, eivätkä todellakaan käytä aikaansa somessa.
Taitaa olla joku harha, kun jotkut ovat näitä influenssereita, niin käsitys on, et se olis joku sukupolvijuttu.
Tämmöisenä lapsenlapsia vahtivana isoäitinä joudun olemaan eri mieltä. Vietän leikkipuistossa noin 2 tuntia päivässä, ympärillä runsaasti muitakin ja olen ainoa, jolla ei ole puhelin kädessä. Minä olen lapsenlapsen kanssa, ohjaan, neuvon, ihailen, annan tehdä ja kokeilla ihan rauhassa ja olen tarpeen tullen apuna. Olen ainoa laatuani, muut ympärillä keskittyvät puhelimeen (äänikirjaan, koska silmät voivat olla kiinni?) tai juttelemaan muille aikuisille. Valitettavasti minun oletetaan katsovan myös muiden lasten perään, mutta sitä en tee ja siitä tulee usein palautetta, että "sen verran voisi katsoa, etteivät ehdi karkailemaan" - siis minulle tuntemattomat lapset!
Ei vanhemmuuttaan tarvitse somettaa ollakseen somessa. Somen äärellä voi rentoutua, upota omiin ajatuksiinsa, keskittyä kuuntelemaan ja olla vahvasti sitä mieltä, että kyllä kylä kasvattaa ja joku vanhus minun lapsestani huolehtii, eihän sillä ole muuta kuin aikaa ja yönsäkin se saa nukkua rauhassa.
Sinun aikanasi äidit laittoi lapsensa ihan yksikseen ulos tai menivät naistenlehden kanssa penkille. Ei he olleet IKINÄ lastensa kanssa.
Siis minunko lapsuudessani vai minun ollessani tuote äiti?
Vaikka sinun äitisi hylkäsi sinut, niin usko pois, kaikki lapset eivät olleet yhtä epämiellyttäviä kuin sinä. Meillä muilla äidit olivat lastensa kanssa laittamassa ruokaa, hoitamassa kasvimaata, opettamassa napin ompelua jne.
Eli lapset roikkui aikuisten mukana. Ei se aikuinen edes vienyt puistoon!
Noinhan se oli. Aikuinen ei vienyt puistoon, aikuinen vei heinäpellolle, navettaan, metsään poimimaan marjoja ja keväällä istuttamaan taimia. Aikuinen vei raksalle tekemään uutta kotia, huoltamolle seuraamaan auton korjaamista, sairaalaan katsomaan isovanhempaa, hautausmaalle viemään kukkia, postiin ostamaan postimerkkejä ja lähettämään korttia. Siksi aikoinaan lapset oli nykylapsia paljon valmiimpia aikuisten maailmaan ja vastuisiin, he olivat jo nähneet paljon erilaisia asioita ja saaneet toimintamalleja.
Nykylapset hakkaavat toisiaan päähän muovilapiolla siellä puistossa, mutta ei heillä ole aavistustakaan siitä, millaista on kaupassa. Ruuat tuodaan kotiin. Lasten maailma on pikkuruinen verrattuna lasten maailmaan vaikka 40 vuotta sitten.
Höpö höpö. Meidän lapset on viimeksi eilen olleet mukana maalaamassa seinää, viikonloppuna ostamassa remppakamoja ja viikon ruokaostoksia. Mutta silti käytiin myös puistossa ja lasten toivomassa ravintolassa. Omassa lapsuudessa ne oltaisiin jätetty pois.
Mulla oli lapset mukana pakosta. En voinut heitä yksinkään jättää. Heistä kasvoi sellaisia, että olivat joka paikassa, kuin kalat vedessä. Ei mulla ollut mummoja, eikä ketään muutakaan auttamassa. Sulka liehuu hatussa. Sanoin monesti, nyt tehdään tämä asia, sitten leikit puistossa tai jossain leikkipaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on 90- ja 2000-luvulla syntyneillä mielenterveyden ongelmia ja traumataustaa lapsuudesta. Näillä on nyt omia pieniä lapsia ja nimenomaan traumoilla on paljon tekemistä sen kanssa miten jaksaa lapsiperhearkea...
Voiko se jotenkin olla isovanhempien syytä?
Monesti olen miettinyt kun tavallisen keskiluokkaisen perheen nuori viihtyy paremmin kaduilla kuin koulussa, kaljaa, huumeita voiko nuoren vanhemmat syyttää omia vanhempiaan siitä. Noita boomereita jotka eivät olleet kiiltokuvaihmisiä eikä lapsuus jonkun herttaisen elokuvan mukaista.
Missä vaiheessa lakkaa sukupolvien syyttäminen, jokainen aikuinen ottaa itse vastuun.
Kirjoitin ja nuori ottaa vastuun itsestään, poistin sen, voiko sitä nykyaikana vaatia. Kun itse työläisboomerina olin nuori se vastuu itsestään piti ottaa kun lähti töihin. Vanhempien evästys 16-vuotiaalle kaupunkiin muuttajalle, juomaan et rupea ja tee työsi kunnolla. Isän vakiovitsi, muista se aspiriini polvien välissä papin aameneen asti.
Öh, no kuka ne ylisukupolviset traumat on periyttänyt - tadaa, ne isovanhemmat! Koko sössötyksesi on muutenkin ihan älyvapaa. Mitä ihmettä oikein sönkkää ja mihin se liittyy???
Siis kun boomerin lapsenlapsi 13 v ohjataan erikoislastensuojelun yksikköön huumevieroitukseen se on isovanhempien syytä?
Miten tämä liittyy ketjuun, joka käsittelee PIENTEN LASTEN vanhempia?
Yläkoulun opettajana voin kertoa, että a) väärät kasvatusmallit todellakin periytyy eli moni vanhempi tekee samat mokat kuin omat vanhempansa, vaikkeivät edes haluaisi ja b) nuoria ahdistaa nykyaikana eniten toivottomuus: sota, ilmastonmuutos, valtava työttömyys, kova kilpailu koulutus- ja työpaikoista. Ja mm. se mättää, että koulut on nykyään yli tuhannen oppilaan tehtaita, joissa säästetään ihan kaikessa, minkä takia esimerkiksi ne koulun aikuiset vaihtuu koko ajan. Samaten jo päivähoito on ollut samanlaista.
Miten opettaja näkee avioerolapset koulutyössä?
Sydäntäni ahdistaa nämä viikon välein kotia vaihtavat lapset ja nuoret, molemmissa kodissa vieras ihminen lisänä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo että isovanhemman aikaan koululta tuli yhteydenotto vanhemmalle vain jos oli jokin ongelma, yleensä se lapsi tehnyt jotain pahaa. Muuten vanhempi sai elää ihan rauhassa, hänen ei oletettu osallistuvan lapsen koulunkäyntiin mitenkään. Ehkä sitten se ylioppilasruusu koulun pihalla.
Siksi he ei edes ymmärrä sitä, miten paljon koulu ns. osallistaa ja kuormittaa vanhempia nykyään.
Ai. Mun lapsilla on yhteensä 11 vuotta koulutaivalta takana. Meillä on tasan yksi ns ylimääräinen tapaaminen koululla, kun lapsi oli tapellut. Ihan aiheellinen silti. Muut sitten perus vanhempainiltoja kerran vuodessa. Wilmassa tulee joskus muistutus, että huomenna on liikunnassa uintia.
Ei tuo nyt hirveästi kuormita, kun on normaalit lapset jotka hoitavat koulunsa asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo että isovanhemman aikaan koululta tuli yhteydenotto vanhemmalle vain jos oli jokin ongelma, yleensä se lapsi tehnyt jotain pahaa. Muuten vanhempi sai elää ihan rauhassa, hänen ei oletettu osallistuvan lapsen koulunkäyntiin mitenkään. Ehkä sitten se ylioppilasruusu koulun pihalla.
Siksi he ei edes ymmärrä sitä, miten paljon koulu ns. osallistaa ja kuormittaa vanhempia nykyään.
Ai. Mun lapsilla on yhteensä 11 vuotta koulutaivalta takana. Meillä on tasan yksi ns ylimääräinen tapaaminen koululla, kun lapsi oli tapellut. Ihan aiheellinen silti. Muut sitten perus vanhempainiltoja kerran vuodessa. Wilmassa tulee joskus muistutus, että huomenna on liikunnassa uintia.
Ei tuo nyt hirveästi kuormita, kun on normaalit lapset jotka hoitavat koulunsa asiallisesti.
Et sinä ole koululaisten vanhempi. Et osaa edes lukea. Kun kyse ei ole niistä ylimääräisistä tapaamisista, vaan niistä perusasioista. Et siis muka koskaan ole ollut koululla yhdenkään lapsesi arviointikeskustelussa???
Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä. Meidän lähimmät serkutkaan eivät kasvata jälkeläisiään yksin vaan yhteisönä. Niin on ihminenkin rakennettu, mutta jostain syystä olemme päättäneet rakentaa yhteiskunnan niin että lapsista huolehtiminen on perheen sisäinen asia, ja perheen sisällä useimmiten sen äidin asia. Se on toiminut jotenkuten sen avulla että toiset, useimmiten naiset, ovat auttaneet joko koulun/päiväkodin henkilökuntana tai vapaaehtoisesti isovanhemman tmv. roolissa. Mutta ajat ovat muuttuneet ja resursseja leikattu. Sen lisäksi että äidiltä vaaditaan täyttä työelämään osallistumista niin tämä joutuu ottamaan enemmän vastuuta niistä asioista joita ennen päiväkodissa/koulussa tehtiin, sen sijaan että se olisi pelkkä lapsen säilytyspaikka. Eikä enää ole mitään auttavia isovanhempia, he ovat itse vielä työelämässä tai eivät koe isovanhemmuutta tärkeäksi. Pahimmillaan siihen perheeseen kuuluu vain yksi aikuinen kun toinen luistaa vastuustaan, mutta tältä odotetaan silti kahden vanhemman panosta kasvatuksellisesti ja taloudellisesti. On täysin luonnollista palaa loppuun näin luonnottomassa ympäristössä.
Yhteiskunta tarvitsee lapsia jatkuakseen, mutta en suosittele yksilönä sellaisia hankkimaan mikäli ei löydy valmiiksi todella tiivistä yhteisöä joka voi ja mielellään ottaa koppia varmistaakseen lapsen hyvinvoinnin ja aikuisten jaksamisen. Todella harvalla sellaista on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo että isovanhemman aikaan koululta tuli yhteydenotto vanhemmalle vain jos oli jokin ongelma, yleensä se lapsi tehnyt jotain pahaa. Muuten vanhempi sai elää ihan rauhassa, hänen ei oletettu osallistuvan lapsen koulunkäyntiin mitenkään. Ehkä sitten se ylioppilasruusu koulun pihalla.
Siksi he ei edes ymmärrä sitä, miten paljon koulu ns. osallistaa ja kuormittaa vanhempia nykyään.
Ai. Mun lapsilla on yhteensä 11 vuotta koulutaivalta takana. Meillä on tasan yksi ns ylimääräinen tapaaminen koululla, kun lapsi oli tapellut. Ihan aiheellinen silti. Muut sitten perus vanhempainiltoja kerran vuodessa. Wilmassa tulee joskus muistutus, että huomenna on liikunnassa uintia.
Ei tuo nyt hirveästi kuormita, kun on normaalit lapset jotka hoitavat koulunsa asiallisesti.
Et sinä ole koululaisten vanhempi. Et osaa edes lukea. Kun kyse ei ole niistä ylimääräisistä tapaamisista, vaan niistä perusasioista. Et siis muka koskaan ole ollut koululla yhdenkään lapsesi arviointikeskustelussa???
Tai yläkouluinfossa, kielivalintailloissa tai avoimissa ovissa?
Ai. Mun 11-vuotias kävi kyllä hammaslääkärissä itsekseen pari viikkoa sitten.