Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1266)
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä aika tietäviä naisia, ylimielisiä, kenenkään muun kokemus tai näkemys ei kelpaa. Ja näkevät kaiken vanhempiensa tai puolison vanhempien syynä jopa "koululla tiheästi käymiset."
Voi hyvää päivää, kun idiootille yrittää selittää, mitä se koulu nykyään vaatii niin ei, ei mene perille, ei. Solvaamista ja ivaa vain.
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä.
Eli se että tarvitsee apua tarkoittaa sinusta siis sitä, että kaiken avun voi tehdä huonosti? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Tänne vauvalle kirjoittavat naiset jotka ovat naineet ääliömiehen ja saaneet sitten jonkun tosi yksinkertaisen ääliömummon myös. Tai sitten vain katkeria täällä aikaansa tappavia ihmisiä toistaen kuulemiaan anoppitarinoita. Face tarjoilee niitä nyt päivittäin tekoälyn tuottamina.
Olen 80 mutta en tunnista itseäni noista tietämättömistä mummoista jotka joko tuppautuvat joka päivä "miniän kotiin" tai eivät tule kutsustakaan. Varmaan olen vääriä ja huonoja lahjoja vienyt pienille mutta nyt jo 15 vuotta vain rahaa. Ostakoot mitä tarvitsevat. Olen apuna ollut tilanteiden mukaan. Yrittänyt ohjeet huomioida "miniän lasten" hoitamisessa.
Ehkä et tunnista itseäsi, koska et ole toiminut sillä tavalla? Eikö se ole hyvä asia? Ainakin lastesi ja näuden puolisoiden kannalta.
Se ei silti poista sitä faktaa, että noita tunkeutujamummoja on olemassa. Kaikki isoäidit eivät tupaudu lastensa kotiin palvottavaksi valtiattareksi. Onneksi. Mutta on niitä, joilla on epäonnekseen tuollainen äiti tai anoppi. On muuten oikeasti todella raskas taakka.
En nyt jaksa näin pitkää ja polveilevaa ketjua käydä kokonaan läpi, mutta tiedättekö, otsikkoon liittyen, meillä Tanskassa isovanhemmilla on oikeus pitää kaksi palkallista vapaapäivää per vuosi, jos lapsenlapsi on esim. sairas tai muuten vaan kaipaa huolenpitoa, tai pitää lähiomainen saattaa sairaalaan jne. Ja viisi vapaapäivää, jos kyseessä on lähiomaisen kriittinen sairastuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
En usko tuota. Isovanhemmat usein asuvat kaukana lapsistaan ja vähän väliä matkustelu ees taas ei ole helppoa eikä edes halpaa.
Itse olin äitinä 80-90 luvuilla eikä kyllä tullu ees mieleen koko ajan pyytää apuja kummankaan vanhemmilta eli ihan itse hoidin lapseni.
En toki harrastanut aktiivisesti ravintoloissa käyntejä ym. no mies kyllä mutta joka tapauksessa vähän hämmentävä tämä aloitus. Jos ne isovanhemmat asuvat hyvin lähellä niin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne vauvalle kirjoittavat naiset jotka ovat naineet ääliömiehen ja saaneet sitten jonkun tosi yksinkertaisen ääliömummon myös. Tai sitten vain katkeria täällä aikaansa tappavia ihmisiä toistaen kuulemiaan anoppitarinoita. Face tarjoilee niitä nyt päivittäin tekoälyn tuottamina.
Olen 80 mutta en tunnista itseäni noista tietämättömistä mummoista jotka joko tuppautuvat joka päivä "miniän kotiin" tai eivät tule kutsustakaan. Varmaan olen vääriä ja huonoja lahjoja vienyt pienille mutta nyt jo 15 vuotta vain rahaa. Ostakoot mitä tarvitsevat. Olen apuna ollut tilanteiden mukaan. Yrittänyt ohjeet huomioida "miniän lasten" hoitamisessa.
Ehkä et tunnista itseäsi, koska et ole toiminut sillä tavalla? Eikö se ole hyvä asia? Ainakin lastesi ja näuden puolisoiden kannalta.
Se ei silti poista sitä faktaa, että noita tunkeutujamummoja on olemassa. Kaikki isoäidit eivät tupaudu lastensa kotiin palvottavaksi valtiattareksi. Onneksi. Mutta on niitä, joilla on epäonnekseen tuollainen äiti tai anoppi. On muuten oikeasti todella raskas taakka.
Aviopuolison valinta lienee tuon ongelman ydin?
En jaksa tajuta tuota jotain päivittäistä yhteydenpitoa. Jo vanha äitini asui kahden lapsensa samalla kirkonkylällä. Ei ikinä käynyt pojillaan kilometrin päässä jos eivät hakeneet kahville. Oli ketterä mummo liikkumaan. Ei kyllä ikänsä takia ollut mikään lapsenvahtikaan.
Itsellä ei anopista eikä äidistä haittaa koska asuivat kaukana.
Tuossa kanssa se kaksoisstandardi. Mummojen pitäisi auttaa, hoitaa lapset, siivota silmät kiinni etteivät näe mitään, antaa rahaa. Mutta jos samainen mummo sunnuntaikävelyllään poikkeaa lapsensa perheessä alkaa sättiminen tunkeilusta, ei hetken rauhaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne vauvalle kirjoittavat naiset jotka ovat naineet ääliömiehen ja saaneet sitten jonkun tosi yksinkertaisen ääliömummon myös. Tai sitten vain katkeria täällä aikaansa tappavia ihmisiä toistaen kuulemiaan anoppitarinoita. Face tarjoilee niitä nyt päivittäin tekoälyn tuottamina.
Olen 80 mutta en tunnista itseäni noista tietämättömistä mummoista jotka joko tuppautuvat joka päivä "miniän kotiin" tai eivät tule kutsustakaan. Varmaan olen vääriä ja huonoja lahjoja vienyt pienille mutta nyt jo 15 vuotta vain rahaa. Ostakoot mitä tarvitsevat. Olen apuna ollut tilanteiden mukaan. Yrittänyt ohjeet huomioida "miniän lasten" hoitamisessa.
Ehkä et tunnista itseäsi, koska et ole toiminut sillä tavalla? Eikö se ole hyvä asia? Ainakin lastesi ja näuden puolisoiden kannalta.
Se ei silti poista sitä faktaa, että noita tunkeutujamummoja on olemassa. Kaikki isoäidit eivät tupaudu lastensa kotiin palvottavaksi valtiattareksi. Onneksi. Mutta on niitä, joilla on epäonnekseen tuollainen äiti tai anoppi. On muuten oikeasti todella raskas taakka.
Aviopuolison valinta lienee tuon ongelman ydin?
En jaksa tajuta tuota jotain päivittäistä yhteydenpitoa. Jo vanha äitini asui kahden lapsensa samalla kirkonkylällä. Ei ikinä käynyt pojillaan kilometrin päässä jos eivät hakeneet kahville. Oli ketterä mummo liikkumaan. Ei kyllä ikänsä takia ollut mikään lapsenvahtikaan.
Itsellä ei anopista eikä äidistä haittaa koska asuivat kaukana.
Tuossa kanssa se kaksoisstandardi. Mummojen pitäisi auttaa, hoitaa lapset, siivota silmät kiinni etteivät näe mitään, antaa rahaa. Mutta jos samainen mummo sunnuntaikävelyllään poikkeaa lapsensa perheessä alkaa sättiminen tunkeilusta, ei hetken rauhaa
Ei millään voi lapselleen laittaa viestiä, että sopiiko sunnuntaina piipahtaa? TOIMIA KUIN NORMAALIT IHMISET TOIMII.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
En usko tuota. Isovanhemmat usein asuvat kaukana lapsistaan ja vähän väliä matkustelu ees taas ei ole helppoa eikä edes halpaa.
Itse olin äitinä 80-90 luvuilla eikä kyllä tullu ees mieleen koko ajan pyytää apuja kummankaan vanhemmilta eli ihan itse hoidin lapseni.
En toki harrastanut aktiivisesti ravintoloissa käyntejä ym. no mies kyllä mutta joka tapauksessa vähän hämmentävä tämä aloitus. Jos ne isovanhemmat asuvat hyvin lähellä niin eri asia.
Kyse ei ole koko ajan pyytämisestä tai eestaasravaamisesta, vaan siitä että hätätilanteessa auttaa. Ihmeliioittelua taas. Miten ihmeessä se ravintolakin tähän liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä.
Eli se että tarvitsee apua tarkoittaa sinusta siis sitä, että kaiken avun voi tehdä huonosti? Miksi?
Minusta? En minä niin ajattele.
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika tietäviä naisia, ylimielisiä, kenenkään muun kokemus tai näkemys ei kelpaa. Ja näkevät kaiken vanhempiensa tai puolison vanhempien syynä jopa "koululla tiheästi käymiset."
Voi hyvää päivää, kun idiootille yrittää selittää, mitä se koulu nykyään vaatii niin ei, ei mene perille, ei. Solvaamista ja ivaa vain.
Seurannut pojan perheessä pintapuolisesti tätä. Sivusta. Pitkälle opiskelleet vanhemmat, kotona ovat tehneet ne kielivalinnat lastensa kanssa ja lukiohauista neuvotelleet, en tiedä ovatko sitten käyneet jossan illoissa pohtimassa että saksako vaiko ranska vaiko lapsi vaan ilmoittautunut itse.
Itse olen se äiti joka ei "koskaan" käynyt koululla kuin joulu/kevätjuhlassa. Talkoihin osallistuin riittävin lahjoituksin.
Opettajien kanssa en varmaan jutellut kertaakaan , lapset tommoisia yhdeksikön oppilaita. Kotonahan ne päätökset tehdään, mikä kieli, pitkä vai lyhyt matikka, lukio vai amis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika tietäviä naisia, ylimielisiä, kenenkään muun kokemus tai näkemys ei kelpaa. Ja näkevät kaiken vanhempiensa tai puolison vanhempien syynä jopa "koululla tiheästi käymiset."
Voi hyvää päivää, kun idiootille yrittää selittää, mitä se koulu nykyään vaatii niin ei, ei mene perille, ei. Solvaamista ja ivaa vain.
Seurannut pojan perheessä pintapuolisesti tätä. Sivusta. Pitkälle opiskelleet vanhemmat, kotona ovat tehneet ne kielivalinnat lastensa kanssa ja lukiohauista neuvotelleet, en tiedä ovatko sitten käyneet jossan illoissa pohtimassa että saksako vaiko ranska vaiko lapsi vaan ilmoittautunut itse.
Itse olen se äiti joka ei "koskaan" käynyt koululla kuin joulu/kevätjuhlassa. Talkoihin osallistuin riittävin lahjoituksin.
Opettajien kanssa en varmaan jutellut kertaakaan , lapset tommoisia yhdeksikön oppilaita. Kotonahan ne päätökset tehdään, mikä kieli, pitkä vai lyhyt matikka, lukio vai amis.
Eli sivusta pintapuolisesti seurannut, mitään et tiedä, mutta jankuttaa pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
En usko tuota. Isovanhemmat usein asuvat kaukana lapsistaan ja vähän väliä matkustelu ees taas ei ole helppoa eikä edes halpaa.
Itse olin äitinä 80-90 luvuilla eikä kyllä tullu ees mieleen koko ajan pyytää apuja kummankaan vanhemmilta eli ihan itse hoidin lapseni.
En toki harrastanut aktiivisesti ravintoloissa käyntejä ym. no mies kyllä mutta joka tapauksessa vähän hämmentävä tämä aloitus. Jos ne isovanhemmat asuvat hyvin lähellä niin eri asia.Kyse ei ole koko ajan pyytämisestä tai eestaasravaamisesta, vaan siitä että hätätilanteessa auttaa. Ihmeliioittelua taas. Miten ihmeessä se ravintolakin tähän liittyy?
Ravintolaillat ja parisuhteenhan täällä monet ovat maininneet tarvitakseen mummoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika tietäviä naisia, ylimielisiä, kenenkään muun kokemus tai näkemys ei kelpaa. Ja näkevät kaiken vanhempiensa tai puolison vanhempien syynä jopa "koululla tiheästi käymiset."
Voi hyvää päivää, kun idiootille yrittää selittää, mitä se koulu nykyään vaatii niin ei, ei mene perille, ei. Solvaamista ja ivaa vain.
Seurannut pojan perheessä pintapuolisesti tätä. Sivusta. Pitkälle opiskelleet vanhemmat, kotona ovat tehneet ne kielivalinnat lastensa kanssa ja lukiohauista neuvotelleet, en tiedä ovatko sitten käyneet jossan illoissa pohtimassa että saksako vaiko ranska vaiko lapsi vaan ilmoittautunut itse.
Itse olen se äiti joka ei "koskaan" käynyt koululla kuin joulu/kevätjuhlassa. Talkoihin osallistuin riittävin lahjoituksin.
Opettajien kanssa en varmaan jutellut kertaakaan , lapset tommoisia yhdeksikön oppilaita. Kotonahan ne päätökset tehdään, mikä kieli, pitkä vai lyhyt matikka, lukio vai amis.
Eli sivusta pintapuolisesti seurannut, mitään et tiedä, mutta jankuttaa pitää.
No sen että kotona ovat lapsen/nuoren kanssa päättäneet. Miksi siihen joku tarvitsee istua 60 vanhemman kanssa tunnin koululla?
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina tullut seurattua läheltä, miten pienten lasten vanhemmat uuvuttavaa itse itsensä. Apua halutaan, mutta isovanhemmille kerrotaan millin tarkat ohjeet mitä pitää tehdä ja mitä ehdottomasti ei saa tehdä. Nämä tämän päivän vanhemmat suorittavat vanhemmuutta pilkun tarkasti.
Raskasta ihan varmasti.
Minulla on onneksi ihana miniä, jolla jalat ovat tukevasti maassa. Pienet lapset tulevat mielellään mummolaan yökylään ja miniä kysyy vain, että mitä pitää pakata mukaan, teettekö jotain erikoista? Yleensä vastaan, ettei tarvitse pakata mitään, mummolasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan. Ja jos itse kysyn jotain ohjeita, hän vastaa, että kyllä sinä osaat, olethan jo kolme lasta aikuisiksi kasvattanut. Ja näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika tietäviä naisia, ylimielisiä, kenenkään muun kokemus tai näkemys ei kelpaa. Ja näkevät kaiken vanhempiensa tai puolison vanhempien syynä jopa "koululla tiheästi käymiset."
Voi hyvää päivää, kun idiootille yrittää selittää, mitä se koulu nykyään vaatii niin ei, ei mene perille, ei. Solvaamista ja ivaa vain.
Seurannut pojan perheessä pintapuolisesti tätä. Sivusta. Pitkälle opiskelleet vanhemmat, kotona ovat tehneet ne kielivalinnat lastensa kanssa ja lukiohauista neuvotelleet, en tiedä ovatko sitten käyneet jossan illoissa pohtimassa että saksako vaiko ranska vaiko lapsi vaan ilmoittautunut itse.
Itse olen se äiti joka ei "koskaan" käynyt koululla kuin joulu/kevätjuhlassa. Talkoihin osallistuin riittävin lahjoituksin.
Opettajien kanssa en varmaan jutellut kertaakaan , lapset tommoisia yhdeksikön oppilaita. Kotonahan ne päätökset tehdään, mikä kieli, pitkä vai lyhyt matikka, lukio vai amis.
Eli sivusta pintapuolisesti seurannut, mitään et tiedä, mutta jankuttaa pitää.
No sen että kotona ovat lapsen/nuoren kanssa päättäneet. Miksi siihen joku tarvitsee istua 60 vanhemman kanssa tunnin koululla?
Minunkin mielestäni moni asia on todella yksinkertainen, kun sitä pintapuolisesti sivusta seraan. Ei se välttämättä oikeasti sitä silti yleensä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
En usko tuota. Isovanhemmat usein asuvat kaukana lapsistaan ja vähän väliä matkustelu ees taas ei ole helppoa eikä edes halpaa.
Itse olin äitinä 80-90 luvuilla eikä kyllä tullu ees mieleen koko ajan pyytää apuja kummankaan vanhemmilta eli ihan itse hoidin lapseni.
En toki harrastanut aktiivisesti ravintoloissa käyntejä ym. no mies kyllä mutta joka tapauksessa vähän hämmentävä tämä aloitus. Jos ne isovanhemmat asuvat hyvin lähellä niin eri asia.Kyse ei ole koko ajan pyytämisestä tai eestaasravaamisesta, vaan siitä että hätätilanteessa auttaa. Ihmeliioittelua taas. Miten ihmeessä se ravintolakin tähän liittyy?
Ravintolaillat ja parisuhteenhan täällä monet ovat maininneet tarvitakseen mummoja.
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne vauvalle kirjoittavat naiset jotka ovat naineet ääliömiehen ja saaneet sitten jonkun tosi yksinkertaisen ääliömummon myös. Tai sitten vain katkeria täällä aikaansa tappavia ihmisiä toistaen kuulemiaan anoppitarinoita. Face tarjoilee niitä nyt päivittäin tekoälyn tuottamina.
Olen 80 mutta en tunnista itseäni noista tietämättömistä mummoista jotka joko tuppautuvat joka päivä "miniän kotiin" tai eivät tule kutsustakaan. Varmaan olen vääriä ja huonoja lahjoja vienyt pienille mutta nyt jo 15 vuotta vain rahaa. Ostakoot mitä tarvitsevat. Olen apuna ollut tilanteiden mukaan. Yrittänyt ohjeet huomioida "miniän lasten" hoitamisessa.
Ehkä et tunnista itseäsi, koska et ole toiminut sillä tavalla? Eikö se ole hyvä asia? Ainakin lastesi ja näuden puolisoiden kannalta.
Se ei silti poista sitä faktaa, että noita tunkeutujamummoja on olemassa. Kaikki isoäidit eivät tupaudu lastensa kotiin palvottavaksi valtiattareksi. Onneksi. Mutta on niitä, joilla on epäonnekseen tuollainen äiti tai anoppi. On muuten oikeasti todella raskas taakka.
Aviopuolison valinta lienee tuon ongelman ydin?
En jaksa tajuta tuota jotain päivittäistä yhteydenpitoa. Jo vanha äitini asui kahden lapsensa samalla kirkonkylällä. Ei ikinä käynyt pojillaan kilometrin päässä jos eivät hakeneet kahville. Oli ketterä mummo liikkumaan. Ei kyllä ikänsä takia ollut mikään lapsenvahtikaan.
Itsellä ei anopista eikä äidistä haittaa koska asuivat kaukana.
Tuossa kanssa se kaksoisstandardi. Mummojen pitäisi auttaa, hoitaa lapset, siivota silmät kiinni etteivät näe mitään, antaa rahaa. Mutta jos samainen mummo sunnuntaikävelyllään poikkeaa lapsensa perheessä alkaa sättiminen tunkeilusta, ei hetken rauhaa
Ei millään voi lapselleen laittaa viestiä, että sopiiko sunnuntaina piipahtaa? TOIMIA KUIN NORMAALIT IHMISET TOIMII.
Siis jos sille miniälle kelpaa anopin apu joka iltapäivä hakea lapset hoidosta tai alakoululaisen kanssa miniän kiitollisuus sitten sitä että anopille raivotaan jos piipahtaa siitä läheltä ?
Ei koske minua, asun kaukana lapsista, ihan täältä luettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
En usko tuota. Isovanhemmat usein asuvat kaukana lapsistaan ja vähän väliä matkustelu ees taas ei ole helppoa eikä edes halpaa.
Itse olin äitinä 80-90 luvuilla eikä kyllä tullu ees mieleen koko ajan pyytää apuja kummankaan vanhemmilta eli ihan itse hoidin lapseni.
En toki harrastanut aktiivisesti ravintoloissa käyntejä ym. no mies kyllä mutta joka tapauksessa vähän hämmentävä tämä aloitus. Jos ne isovanhemmat asuvat hyvin lähellä niin eri asia.Kyse ei ole koko ajan pyytämisestä tai eestaasravaamisesta, vaan siitä että hätätilanteessa auttaa. Ihmeliioittelua taas. Miten ihmeessä se ravintolakin tähän liittyy?
Ravintolaillat ja parisuhteenhan täällä monet ovat maininneet tarvitakseen mummoja.
No mikä ettei? Meillä on jo vakiintunut tapa antaa syntymäpäivä- ja joululahjoiksi ravintolaillallinen, johon sisältyy lapsenvahti (eli lapset yökylään meille). Hyvähän se on, että vanhemmat saavat silloin tällöin laatuaikaa kahdestaan, pysyy parisuhdekin kunnossa.
T: mummo 65-v.
Täällä aika tietäviä naisia, ylimielisiä, kenenkään muun kokemus tai näkemys ei kelpaa. Ja näkevät kaiken vanhempiensa tai puolison vanhempien syynä jopa "koululla tiheästi käymiset."