Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (1258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh, meidän mummi laittoi ruokaa lapsenlapsilleen kesälomilla, kun menimme porukalla maalle talkoisiin. Pöytään saattoi pelmahtaa kahdeksan lapsukaista ja hienosti meni. Nyt mummilla pitäisi olla jokaisen lapsen allergialista ja kahdeksan erilaista ruokalajia, etteivät piltit tukehdu kalanruotoon ja sairastu👱🏻🤨
Kyllä sinulla hymy hyytyy, jos tahallasi syötät allergiselle lapselle tai aikuiselle hänen henkeään uhkaavaa ruokaa. Jos ikinä olet tilanteessa, jossa allerginen laittaa suuhunsa jotain valmistamaasi, etkä ole kysyttäessä kertonut, että siinä kyllä on sitä, mutta sinun mielestäsi piltit eivät siihen tukehdu, niin syyllistyt hirveään tekoon. Etkä varmasti ruoki kenenkään pilttejä sen jälkeen.
Tiedän tapauksen, jossa vakavasti maitoallergiselle lapselle oli isovanhemmat antaneet jäätelöä. Ensimmäinen kerta, kun hoitivat. Kyllä lapselle se jätski niin maistuisi, kun on lämmin kesäpäivä. Mitä sitten, jos pikkuisen pierettää? Näin ajatteli mummo.
Seuraavana hetkenä saikin soittaa ambulanssia.
Varsinkin tuo isoäiti on uhriutumisen mestari, eikä hyväksy sitä että välit on totaalisesti poikki. Kuulemma ei mitenkään voinut tietää, vaikka asia oli ollut esillä lapsen koko elämän. Erikseen kielletty useasti antamasta mitään, missä on edes tippa maitoa. Oli luullut, että vanhemmat liioittelevat. Silti piti uhmata kieltoa ja sen seurauksena "rakkaista rakkain" lapsenlapsi miltei kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisesti ottaen isoäidin tehtävä on hoitaa lapsenlapsia. Todennäköisesti siksi ihmisnaaraalla on menopaussi, jotta pitkäikäinen eläin ei enää itse lisäänny, mutta mahdollistaa omien jälkeläistensä menestyksen. Ihminen on tässä suuri poikkeus, lähes kaikki muut nisäkäsnaaraat pysyvät sukukypsinä loppuun saakka
Isoäidin?! Eikö isoisän?!
Kaikki sukulaiset ovat voineet tukea lapsia enemmän tai vähemmän kulttuurista ja aikakaudesta riippuen. Historiallisesti kuitenkin erityisesti äidinäidin läsnäolo ja tuki on yleensä ollut merkittävintä lastenlasten selviytymiselle. Tätä on tutkinut mm. Turun yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian professori Virpi Lummaa suomalaisten kirkonkirjojen perusteella. Suuri määrä isän puoleisia sukulaisia samassa huushollissa on puolestaan voinut olla jopa haitaksi.
Eli käytännössä isovanhempien apu on jäänyt pieneksi, koska äidinäidit ovat yleensä aina asuneet kauempana. Morsian on aina asunut anoppinsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisesti ottaen isoäidin tehtävä on hoitaa lapsenlapsia. Todennäköisesti siksi ihmisnaaraalla on menopaussi, jotta pitkäikäinen eläin ei enää itse lisäänny, mutta mahdollistaa omien jälkeläistensä menestyksen. Ihminen on tässä suuri poikkeus, lähes kaikki muut nisäkäsnaaraat pysyvät sukukypsinä loppuun saakka
Isoäidin?! Eikö isoisän?!
Kaikki sukulaiset ovat voineet tukea lapsia enemmän tai vähemmän kulttuurista ja aikakaudesta riippuen. Historiallisesti kuitenkin erityisesti äidinäidin läsnäolo ja tuki on yleensä ollut merkittävintä lastenlasten selviytymiselle. Tätä on tutkinut mm. Turun yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian professori Virpi Lummaa suomalaisten kirkonkirjojen perusteella. Suuri määrä isän puoleisia sukulaisia samassa huushollissa on puolestaan voinut olla jopa haitaksi.
Eli käytännössä isovanhempien apu on jäänyt pieneksi, koska äidinäidit ovat yleensä aina asuneet kauempana. Morsian on aina asunut anoppinsa kanssa.
Miten niin ne on asuneet kauempana. Ei niitä avioliittoja yleensä yli mannerten solmittu, vaan kaikki asuivat siinä samoilla kulmilla tuona aikana, mihin viittaat. Ja kaikki eivät tod asuneet anopin nurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh, meidän mummi laittoi ruokaa lapsenlapsilleen kesälomilla, kun menimme porukalla maalle talkoisiin. Pöytään saattoi pelmahtaa kahdeksan lapsukaista ja hienosti meni. Nyt mummilla pitäisi olla jokaisen lapsen allergialista ja kahdeksan erilaista ruokalajia, etteivät piltit tukehdu kalanruotoon ja sairastu👱🏻🤨
Kyllä sinulla hymy hyytyy, jos tahallasi syötät allergiselle lapselle tai aikuiselle hänen henkeään uhkaavaa ruokaa. Jos ikinä olet tilanteessa, jossa allerginen laittaa suuhunsa jotain valmistamaasi, etkä ole kysyttäessä kertonut, että siinä kyllä on sitä, mutta sinun mielestäsi piltit eivät siihen tukehdu, niin syyllistyt hirveään tekoon. Etkä varmasti ruoki kenenkään pilttejä sen jälkeen.
Tiedän tapauksen, jossa vakavasti maitoallergiselle lapselle oli isovanhemmat antaneet jäätelöä. Ensimmäinen kerta, kun hoitivat. Kyllä lapselle se jätski niin maistuisi, kun on lämmin kesäpäivä. Mitä sitten, jos pikkuisen pierettää? Näin ajatteli mummo.
Seuraavana hetkenä saikin soittaa ambulanssia.
Varsinkin tuo isoäiti on uhriutumisen mestari, eikä hyväksy sitä että välit on totaalisesti poikki. Kuulemma ei mitenkään voinut tietää, vaikka asia oli ollut esillä lapsen koko elämän. Erikseen kielletty useasti antamasta mitään, missä on edes tippa maitoa. Oli luullut, että vanhemmat liioittelevat. Silti piti uhmata kieltoa ja sen seurauksena "rakkaista rakkain" lapsenlapsi miltei kuoli.
Me jouduttiin ambulanssilla sairaalaan, kun mummo valehteli, ettei uusi mattonsa ollenkaan ollut kissahuushollista... Ei kuulemma ajatellut, että sillä olisi merkitystä - vaikka moneen kertaan käyty läpi, että lapsella kissa-allergia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mummoikäinen, 66 vuotta, ja kyllä ärsyttää, miten täälläkin koko ajan jankataan, miten mummo ei jaksa, mummo ei opi jne.
Lyö leiman kaikkiin meihin mummoihin tuollainen lapsellinen taantuminen! Ei minulla ole mitään ongelmaa jaksaa, ongelmaa oppia tai esimerkiksi opetella uusi resepti tai ymmärtää eri ruokavaliot.
Hyvin erilaisia on mummot ominaisuuksiltaan. Mun lasten toinen mummo on konttinut pitkin lattioita ja rakentanut lasten kanssa legoilla. Toinen istui suolapatsaana sohvalla ja komenteli lapsia, kun nämä hänen mielestään leikkivät väärin.
Toinen ymmärsi lapsen allergioita ja oli syöttämättä asioita, jotka oli kiellettyjen listalla. Suolapatsasmummo syötti nimenomaan niitä kiellettyjä, kun hänen suvussaan ei ennenkään ole allergisia ollut. En usko, että hänellä on oppimiskyvyssä tai ymmärryksessä mitään vikaa. Hän vaan on ilkeä ja tietoisesti halusi uhmata kieltoja, koska hän tietää kaiken niin paljon paremmin kuin muut.
Se, että mun lasten mummot on tuollaisia ei tarkoita sitä, että tästä otannasta voi tehdä kattavaa analyysiä siitä, millaisia mummoja Suomesta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että ei voi ottaa ohjeita vastaan on kyllä itsetunto-ongelma. Jos ihminen on normaalilla itsetunnolla varustettu hän pystyy kuuntelemaan ihan jopa miniän ohjeet miniän lasta koskien.
Ristiriitaa. Minut työnnettiin lomiksi kotoa pois mummolaan, en saanut olla kotona. En tykännyt kesäleireistä joille oli pakko mennä.
Nyt en saa samaa hylkäämisen tunnetta periyttää lapsilleni kun omilla vanhemmilla ei maaöaistaloa eivätkä halua kesää hoitaa lapsiani.
Ajatelkaa myönteisesti. Teidän lapsenne eivät viiskymppisenä tarvitse terapiaa lapsuuden hylkäämisen hyökyessä silloin päälle kun olete itse jaksaneet hoitaa lapsenne.
Miksi vastasyntyneen perheessä pyörii kukaan muu aikuinen kuin äiti ja isä muuta kuin piipahtamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että ei voi ottaa ohjeita vastaan on kyllä itsetunto-ongelma. Jos ihminen on normaalilla itsetunnolla varustettu hän pystyy kuuntelemaan ihan jopa miniän ohjeet miniän lasta koskien.
En ehkä miniän lasta rupeisi hoitamaankaan. Tiedän olevani paha ihminen mutta minulla olisi ollut vaikeuksia jos miniöillä olisi ollut lapsia jo tullessaan.
Oman pojan lastenkin kanssa kismitti joskus joku mielipuolisen tarkka, klo 20.00 on Minnin 5 vuotta jo oltava unessa. 20.05 alkoi puhelin piipittää keittiössä, nukkuuhan minni, mikä teillä on kun ei kukaan vastaa viesteihin. Onko jotain sattunut. Pienessä kodissa minni tietysti havahtui silmien lupsumisesta hereille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ajatellut että mun pitäis ostaa jotain hoitokotikäyntejä lapsilta hoitamalla heidän lapsensa.
Emme käy kauppaa.
Niin siis se on vastavuoroisuutta mutta eihän ottajaottaja tunne koko termiä.
Moni ottaa vanhemmiltaan avun ja kaiken mitä saa irti ja ei käy sitten vanhana kun kerran vuodessa jos sitäkään. Kun se on semmonen.
Eli ottajaottajatytär ja miniä.
Itsepähån kasvatit lapsesi. Oisko pitänyt jutella enemmän eikä keskittyä ruokaan?
Kirjoitin näkemääni. Minulla on hyvät välit lapsiini. On todella outoa tuo, jos et hoida lapsiani emme käy luonasi. Vähän lapseksi jäänyt asenne näillä naisilla, ei olla aikuisia.
En ole ruuasta kirjoittanut mitään. Meillä ei ole pakko sunnuntaiounaita eilä kulissipääsiäisiä.
Miksi kukaan kävisi jonkun täysin vieraan vanhuksen luona joka on aina keskittynyt vain itseensä?
Toiset kokevat tärkeäksi putää huolta muista ihmisistä, riippumatta siitä, onko tämä huolehtinut ensin takaisin. Sellainen pyyteetön asenne muihin ihmisiin.
Eri
Niin, sitten on niitä, jotka huolehtivat lapsistaan aina ensisijaisesti ja tuossakin vaiheessa mieluummin käyttävät ne ehtyvät voimansa nimenomaan lastensa tukemiseen.
Onko se aikuisuutta jos hiipuvan kahdeksankymppisen pitäisi vielä olla tenavien hoitajana, ja aikuisten lasten tukena ja turvana.
Aikuiset lapset vain vaatijoina, ei kysytä mummolta pärjäätkö, jaksatko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei tarvinnut sanoittaa tunteita, olla läsnä koko ajan, tuntee syyllisyyttä päivähoidosta tai olla koko perheen ohjelmatoimisto. Lapset olivat, missä olivat vapaa-ajalla, harrastuksia oli vähän ja niihin mentiin itse, lapsenvahdiksi pystyi kutsumaan kenet tahansa tai viemään yökylään, lomalla oli vähän ohjelmaa. Vanhemmuutta ei suoritettu ja lapset hoidettiin muun sivussa pakollisena pahana.
Ja lapsista kasvoi toimeliaita ja itsenäisiä, eikä 18v vauvoja kuten nyt, jotka juoksee 10 vuotta terapiassa ja oppivat siellä syyttämään vanhempia kaikista ongelmistaan
Omituisessa todellisuudessa toiset elävät. Tunnen useamman terapiassa käyneen. Keski-ja mummoikäisiä. Poika kävi lyhyttetapian työuransa alkuun. Työpaikka sen tarjosi ennaltaehkäisevästi haastavan työn takia.
Terqpia on yleenaä hyvä asia. Siellä käsitellään monenlisia asioita. Toiset myös vnhempiaan. Tämän ketjun perusteella, ihan aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
On muuten kuvaavaa, että tässäkin ketjussa leikkipuistoilevat vanhemmat on haukuttu jo ristiinkin:
Ei saa suojella ja seurata koko ajan, mutta pitää suojella seurata koko ajan, koska ei saa olla siellä ihan vaan laiskana, koska silloin jättää lapsensa muiden vahdittaviksi.
Ja ennen - jos yleensä äiti sinne puistoon koskaan edes meni mukaan - oli ihan ok, että se äiti luki naistenlehteä ja pois lähtiessä alkoi etsiä omiaan.
Itse en ole koskaan käynyt äitini kanssa yhtään missään kahdestaan enkä ainakaan puistossa leikkimässä. Me tosiaan saatiin seurata aina helmassa roikkuen sitä perunan kuorimista ja muuta mielenkiintoista maailmaa avartavaa.
Itse en myöskään muista omasta lapsuudesta yhtään, että vanhemmat (tai siis äiti, ei isät silloin mihinkään tälläiseen osallistuneet) olisi olleet leikkipuistoissa mukana. Joko niissä ei käyty tai sitten käytiin keskenään kavereiden tai isompien sisarusten kanssa.
Nykyään viedään lapsia tosi paljon puistoihin ja kaikkialle, mutta olet hirveä ihminen jos satut katsomaan puhelintasi sillä aikaa, kun lapset leikkivät keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäidit roikkuu somessa, kuvaa itseään sinne tai riitelee nettipalstoilla. Tämä on varmaan 5. Sukupolvi jossa mummot on itse töissä ja asuu toisella puolen Suomea. Mikään ei ole enää muuttunut paitsi äideistä tullut minäkeskeisempiä. Minä ja minun lapset eikä muista niin väliä...
Aiemmin jo kommentoin, mut uudestaan: en tunne yhtään nykyäitiä, jotka somettais äitiyttään. Ja tunnen monia uusia vanhempia. Kaikki nämä nuoret perheet ovat hyvin tiedostavia, eivätkä todellakaan käytä aikaansa somessa.
Taitaa olla joku harha, kun jotkut ovat näitä influenssereita, niin käsitys on, et se olis joku sukupolvijuttu.
Tämmöisenä lapsenlapsia vahtivana isoäitinä joudun olemaan eri mieltä. Vietän leikkipuistossa noin 2 tuntia päivässä, ympärillä runsaasti muitakin ja olen ainoa, jolla ei ole puhelin kädessä. Minä olen lapsenlapsen kanssa, ohjaan, neuvon, ihailen, annan tehdä ja kokeilla ihan rauhassa ja olen tarpeen tullen apuna. Olen ainoa laatuani, muut ympärillä keskittyvät puhelimeen (äänikirjaan, koska silmät voivat olla kiinni?) tai juttelemaan muille aikuisille. Valitettavasti minun oletetaan katsovan myös muiden lasten perään, mutta sitä en tee ja siitä tulee usein palautetta, että "sen verran voisi katsoa, etteivät ehdi karkailemaan" - siis minulle tuntemattomat lapset!
Ei vanhemmuuttaan tarvitse somettaa ollakseen somessa. Somen äärellä voi rentoutua, upota omiin ajatuksiinsa, keskittyä kuuntelemaan ja olla vahvasti sitä mieltä, että kyllä kylä kasvattaa ja joku vanhus minun lapsestani huolehtii, eihän sillä ole muuta kuin aikaa ja yönsäkin se saa nukkua rauhassa.
Sinun aikanasi äidit laittoi lapsensa ihan yksikseen ulos tai menivät naistenlehden kanssa penkille. Ei he olleet IKINÄ lastensa kanssa.
Siis minunko lapsuudessani vai minun ollessani tuote äiti?
Vaikka sinun äitisi hylkäsi sinut, niin usko pois, kaikki lapset eivät olleet yhtä epämiellyttäviä kuin sinä. Meillä muilla äidit olivat lastensa kanssa laittamassa ruokaa, hoitamassa kasvimaata, opettamassa napin ompelua jne.
Eli lapset roikkui aikuisten mukana. Ei se aikuinen edes vienyt puistoon!
Noinhan se oli. Aikuinen ei vienyt puistoon, aikuinen vei heinäpellolle, navettaan, metsään poimimaan marjoja ja keväällä istuttamaan taimia. Aikuinen vei raksalle tekemään uutta kotia, huoltamolle seuraamaan auton korjaamista, sairaalaan katsomaan isovanhempaa, hautausmaalle viemään kukkia, postiin ostamaan postimerkkejä ja lähettämään korttia. Siksi aikoinaan lapset oli nykylapsia paljon valmiimpia aikuisten maailmaan ja vastuisiin, he olivat jo nähneet paljon erilaisia asioita ja saaneet toimintamalleja.
Nykylapset hakkaavat toisiaan päähän muovilapiolla siellä puistossa, mutta ei heillä ole aavistustakaan siitä, millaista on kaupassa. Ruuat tuodaan kotiin. Lasten maailma on pikkuruinen verrattuna lasten maailmaan vaikka 40 vuotta sitten.
Höpö höpö. Meidän lapset on viimeksi eilen olleet mukana maalaamassa seinää, viikonloppuna ostamassa remppakamoja ja viikon ruokaostoksia. Mutta silti käytiin myös puistossa ja lasten toivomassa ravintolassa. Omassa lapsuudessa ne oltaisiin jätetty pois.
Vierailija kirjoitti:
No jos ne lapset hommataan vasta nelikymppisenä niin isovanhemmat ovat todennäklisesti yli 60 vuotiaita ja osa vielä työelämässä. Ei 60 v jaksa enää hoitaa pieniä lapsia. Nelikymppinen on tottunut elämään itsekkäästi ja vapaasti ja se miten paljon lapsi sitoo tulee monelle yllätyksenä. Nuorempi vanhempi on joustavampi ja jaksaa paremmin, tosin taloudellinen tilanne saattaa olla huonompi. Nykyajan vanhemmilla on vastuu ja aikuisuus hukassa, halutaan lapsi mutta samalla pitäisi saada viettää laatuaikaa puolison kanssa, matkustaa ja bilettää. Lapsi saa kaiken periksi koska on helpompaa antaa mennä kun kieltää, jotta vanhemmat saavat olla rauhassa. Älkää lisääntykö jos ette ole valmiita elämän muutokseen ja valmiita kasvattamaan lasta. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu valinnoistanne. Isovanhemmat eivät ole mikään hoito automaatio.
Niin oli se kuuskymppinen isovanhempi sitten vielä töissä tai eläkkeellä, niin ensinnäkin se on 20-30 vuotta vanhempi lapsiaan, joten jaksaminen on kyllä aivan toista. Niiden isovanhempienkin katsokaas kun pitää nähdä kavereita, harrastaa, hoitaa sekä sisällä että ulkona usein OK-talon työt ja päälle vielä ehtiä käydä ehkä kesämökillä ainakin laittamassa paikka kesä- ja talvikuntoon, että nuorempi polvi pääsee sitten lomailemaan, kai sielläkin pitäisi olla tarjoilut valmiina. Tämän päälle useimmilla yli kuuskymppisillä on vielä monenlaista isompaa ja pienempää sairautta, kauan ollutta ja alkavaa. Oikeastaan ihmettelen, jos jotkut jaksaa vielä yötä myöten hoitaa lapsenlapsiaan, kun monilla omat unetkin on usein vähän niin ja näin. Voin kuvitella ja onhan noita uutisia ollut, että kun työnnetään ne lapsenlapset vanhoille ihmisille hoidettavaksi, niin sitten sattuu tapaturmia, jopa kuolemaan johtavia, joista tottakai syytetään sitten isovanhempia, koska kyllä pitää pystyä katsomaan jonkun taaperon tai leikki-ikäisen perään, jotka säntäilee sinne tänne. Kuuskymppisillä voi liikkuminen olla jo hitaampaa ja kankeaa, yöunet katkonaisia, näkökykykin jo sumea ja kuulossakin alkaa olla moittimista ym. monenlaista vaivaa. Mutta tärkeämpäähän on, että nuorempi sukupolvi saa kerätä voimia harrastamalla ja lomailemalla ilman jälkikasvuaan. Parasta isovanhemmuutta on se, että pienet lapset tulevat vanhempiensa kanssa hetkeksi kylään ja katsovat lastensa perään itse ja jos enemmän apua tarvitaan asiasta keskustellaan ihan realistisesti, mitkä ovat isovanhempien voimat tällaiseen ylimääräiseen työhön kuin mitä lasten hoitaminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla kun olin lapsi, isovanhemmat otti kesäksi vähintään kuukaudeksi mökille, vanhempiani näin kun kävivät mökillä 2*kesässä. Uimataidottomia lapsia ei vahdittu vanhempien toimesta uimarannalla, olin itsekin uimassa 7-vuotiaana niin että meitä oli yksi uimataitoinen naapurin lapsi noin 12v ja hänen 5v pikkuveli. Rannalle mentiin pyörällä. Ja nykyisin edes uimakouluun ei voi viedä ilman että jää itse valvomaan lasta (uimakoulun ohje), eikä pyöräillä voi lapset ilman aikuista. Lapset leikki keskenään ilman valvontaa ulkona, nykyisin pitää olla aikuinen mukana ja läsnä. Ikinä ei kasarilla ollut aikuinen lösnä. Nykyisin on ruutuaika, kasarilla sai katsoa töllöstä vhsiä vaikka 16h putkeen päivässä.
Tämän takia minua huvittaakin boomereiden ruutuvauhkoaminen. Itse kun olin lapsi, niin tosiaan niitä samoja vhs:iä sai tuijottaa ihan jatkuvasti ja muutenkin tv oli päällä kokoajan. Nykyään tiedetään, että tausta tv:kin on lapsille huonoksi ja vaikuttaa keskittymiseen. Minun lapsuudessani se oli oikeasti ihan jatkuvasti päällä ja vieläkin papat vain tuijottavat tv:tä, ellei sano, että tv kiinni kun on lapset kylässä (ja tästä toki nuristaan!). Omille lapsilleni (7v ja 4v) saattaa tulla hyvinkin 0 minuuttia ruutuaikaa viikossa, vaikka muka niin ollaan sitä sukupolvea, että ruutua vaan lapset tuijottaa.
Omat lapseni ja naapurin lapset kyllä leikkivät valvomatta tässä okt-aluuella, koska uskovat hyvin, ettei pihoilta saa poistua kuin siihen naapurin pihalle.
Itse olen juuri sitä sukupolvea, joka ui aina valvomatta, koska ystävälläni oli ranta omassa pihassa. KUKAAN ei vahtinut meitä ikinä.
Itse olen tehnyt lapset nelikymppisenä sen takia, ettei äitini, 7-kymppinen, enää jaksaisi sotkeutua asioihimme.
Missään tapauksessa en antaisi lapsiamme yhdenkään isovanhemman hoitoon.
Kun lapset tekee nelikymppisenä, siinä on se etu, että asuntolainat on jo maksettu ja mökit hankittu. Sitten voi keskittyä vain niihin lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ajatellut että mun pitäis ostaa jotain hoitokotikäyntejä lapsilta hoitamalla heidän lapsensa.
Emme käy kauppaa.
Niin siis se on vastavuoroisuutta mutta eihän ottajaottaja tunne koko termiä.
Moni ottaa vanhemmiltaan avun ja kaiken mitä saa irti ja ei käy sitten vanhana kun kerran vuodessa jos sitäkään. Kun se on semmonen.
Eli ottajaottajatytär ja miniä.
Itsepähån kasvatit lapsesi. Oisko pitänyt jutella enemmän eikä keskittyä ruokaan?
Kirjoitin näkemääni. Minulla on hyvät välit lapsiini. On todella outoa tuo, jos et hoida lapsiani emme käy luonasi. Vähän lapseksi jäänyt asenne näillä naisilla, ei olla aikuisia.
En ole ruuasta kirjoittanut mitään. Meillä ei ole pakko sunnuntaiounaita eilä kulissipääsiäisiä.
Miksi kukaan kävisi jonkun täysin vieraan vanhuksen luona joka on aina keskittynyt vain itseensä?
Toiset kokevat tärkeäksi putää huolta muista ihmisistä, riippumatta siitä, onko tämä huolehtinut ensin takaisin. Sellainen pyyteetön asenne muihin ihmisiin.
Eri
Niin, sitten on niitä, jotka huolehtivat lapsistaan aina ensisijaisesti ja tuossakin vaiheessa mieluummin käyttävät ne ehtyvät voimansa nimenomaan lastensa tukemiseen.
Onko se aikuisuutta jos hiipuvan kahdeksankymppisen pitäisi vielä olla tenavien hoitajana, ja aikuisten lasten tukena ja turvana.
Aikuiset lapset vain vaatijoina, ei kysytä mummolta pärjäätkö, jaksatko.
Siinähän ne sivussa menee. Ihan helppoa. Ei voi uuvuttaa.
Tästähän tuli kilpailu kenellä on kovin/rankin lapsuus. En yllättynyt.
Paljon on 90- ja 2000-luvulla syntyneillä mielenterveyden ongelmia ja traumataustaa lapsuudesta. Näillä on nyt omia pieniä lapsia ja nimenomaan traumoilla on paljon tekemistä sen kanssa miten jaksaa lapsiperhearkea...
Vierailija kirjoitti:
Paljon on 90- ja 2000-luvulla syntyneillä mielenterveyden ongelmia ja traumataustaa lapsuudesta. Näillä on nyt omia pieniä lapsia ja nimenomaan traumoilla on paljon tekemistä sen kanssa miten jaksaa lapsiperhearkea...
Siksihän he just ei halua enää laittaa eteenpäin sitä oman lapsuutensa paskaa.
Minä olen mummoikäinen, 66 vuotta, ja kyllä ärsyttää, miten täälläkin koko ajan jankataan, miten mummo ei jaksa, mummo ei opi jne.
Lyö leiman kaikkiin meihin mummoihin tuollainen lapsellinen taantuminen! Ei minulla ole mitään ongelmaa jaksaa, ongelmaa oppia tai esimerkiksi opetella uusi resepti tai ymmärtää eri ruokavaliot.