Lue keskustelun säännöt.
Tökeröin kuulemasi surunvalittelu?
04.08.2026 |
Aloitan: Ystäväni kertoi Facebookissa äitinsä nukkuneen pois. Ilmeisesti joku hänen sukulaisistaan kommentoi, että onneksi voit ajatella heidän vastasyntynyttä vauvaansa nii tulee parempi mieli.. niin että mitä vattua?
Kommentit (36)
Lapsi kuoli kätkykuoleman. Sanottiin, että nussimallahan niitä lisää tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri itkien kertoi maanantai aamuna äitinsä nukkuneen viikonloppuna pois. Toinen työkaveri alkoi kertoilemaan, miten rankkaa tuo läheisen menettäminen on ja häneltäkin kuoli kissa.
Niinku täh?!
No ei nyt varsinaisesti surunvalittelu, mutta anoppini sanoi mulle isäpuoleni hautajaisten jälkeen, että kun näki minun itkevän tilaisuudessa, tuli vasta silloin mieleen että minäkin saatan surra isäpuoleni kuolemaa. Ei toki siinäkään tilanteessa esittänyt mitään surunvalittelua minulle, kertoi vain havaintonsa. Hän tiesi kyllä oikein hyvin, että isäpuoleni on ollut elämässäni alakouluikäisestä lähtien, oli meidän lapsille pappa jne. Että niin, mitäpä sitä näinkään läheistä ihmistä suremaan.
Tämä on aivan kauhea! Ja yksi sukulaiseni kertoi, että hänen puolisonsa adressissa oli vähän samantapainen "lohdutus" elämän jatkumisesta, jossa selvästi viitattiin kirjoittajan omaan syntyvään lapseen. Aivan älytöntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tuntemattomien ihmisten surunvalittelut on mielestäni tökeröitä. Mielestäni on myös tökeröä surunvalitella jotain julkkiksia, joita ei tunne henkilökohtaisesti. Siis mielestäni. Minun mielestäni!
Vauvani kuoli kohtuun. Aika moni kertoi, että sinullahan on kaksi tervettä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaisissa lääkärituttu totesi "oli jo aikakin"...
Se on vaikea sanoa kenellekään surevalle mitään. Siksi kannattaakin lähinnä kuunnella ja myötäillä surevan puheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvani kuoli kohtuun. Aika moni kertoi, että sinullahan on kaksi tervettä lasta.
Onhan 2 tervettä lasta sulle iso lohtu, vaikka menetitkin sen yhden ja jokainen on yksilö. Et kuitenkaan ollut vielä ehtinyt tutustua häneen.
Itselläni on 5 keskenmenoa raskauden eri vaiheissa. Lohtuna, että 1 lapsi onnistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää yleensä.
Otan osaa jos ei nyt muuta 😩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt varsinaisesti surunvalittelu, mutta anoppini sanoi mulle isäpuoleni hautajaisten jälkeen, että kun näki minun itkevän tilaisuudessa, tuli vasta silloin mieleen että minäkin saatan surra isäpuoleni kuolemaa. Ei toki siinäkään tilanteessa esittänyt mitään surunvalittelua minulle, kertoi vain havaintonsa. Hän tiesi kyllä oikein hyvin, että isäpuoleni on ollut elämässäni alakouluikäisestä lähtien, oli meidän lapsille pappa jne. Että niin, mitäpä sitä näinkään läheistä ihmistä suremaan.
Ei ollut verisukulainen, joten oletti ettet välittäisi? Minusta ihan normaali olettamus
"Sehän oli vain koira. Lähe shoppailee". Tämmönen letkautus. ( itkin monta päivää ).
Monet vaan eivät osaa sanoa: "Otan osaa".
Harva kai tahallaan sanoo tarkoituksella tökerösti. Olen itsekin kuullut kaikenlaista, mutta enpä jää miettimään sen enempää. Hyvää ne tarkoittavat. Ei kannata olla niin suoraviivainen itsekkään, vaan ymmärtää meitä on erilaisia ihmisiä tässä maailmassa. Ja totuushan on, se meidän läheisen kuolema ei välttämättä merkitse yhtään mitään jollekin random työkaverille. En minäkään kauhesti mieti tuttavien äitien/isien/setien kuolemia, vaikka osaankin esittää osanottoni. Relatkaa nyt vähän!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt varsinaisesti surunvalittelu, mutta anoppini sanoi mulle isäpuoleni hautajaisten jälkeen, että kun näki minun itkevän tilaisuudessa, tuli vasta silloin mieleen että minäkin saatan surra isäpuoleni kuolemaa. Ei toki siinäkään tilanteessa esittänyt mitään surunvalittelua minulle, kertoi vain havaintonsa. Hän tiesi kyllä oikein hyvin, että isäpuoleni on ollut elämässäni alakouluikäisestä lähtien, oli meidän lapsille pappa jne. Että niin, mitäpä sitä näinkään läheistä ihmistä suremaan.
Ei ollut verisukulainen, joten oletti ettet välittäisi? Minusta ihan normaali olettamus
Eli ystävän, miehen tai vaikka anopinkaan kuolemaa ei surra, koska ei ole verisukulainen?
Vaikeavammainen lapseni kuoli.
Enemmän tuli törkeitä kommentteja kuin asiallisia surunvalitteluja. Mieleen jäi ”Ainakaan et menettänyt lasta, jossa oli potentiaalia yhtään mihinkään”
Pitääkö näitäkin arvostella? kyllä olet kipeä ihminen.
Eräs, jota en ollut nähnyt vuosikymmeniin, kysyi mitä minulle kuuluu. Vastasin, että puolisoni kuoli. Hän tokaisi, että kyllä se nyt jo ollaan kuultu, mitä muuta kuuluu.