Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen isovanhempi, ja osallistun lapsenlapsen hoitoon, kuten äidinpuoleisessa suvussani on sukupolvien ajan tehty. 

Sama täällä, nytkin tuossa lapsenlapsi katselee aamupiirrettyjä, syötiin jo aamiainen. Kohta lähdetään ulkoilemaan. Minusta on ihana viettää lastenlasten kanssa aikaa, mutta onhan se myös väsyttävää, kun teen vuorotöitä ja myös ikääntyvät vanhempani kaipaavat apua.

Ihanaa, että on sinunlaisia mummoja ja ukkeja vielä sitten on juurikin nämä toisenlaiset, joita ei kiinnosta... Ja se saattaa tulla ihan yllätyksenä, kuten minulla kävi! Äitini aina niin lapsirakas (ehkä vaan esitti), terve ja energinen on omasta tahdostaan nähnyt 3-vuotiasta esikoistani alle 10 kertaa. Välimatkaa 20 km. Että niin.

Menetys on lapsellesi mutta myös äidillesi. Tuo jotenkin ihmetyttää, et miksi joku ei halua viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa! En ymmärrä. He ovat ihan parasta seuraa. Ja lisäksi kun siitä ajasta puuttuu ne lopulliset vastuut ja koulun jutut ym. On enämpi sellaista luksusaikaa, mitä oli vähemmän omien lasten kohdalla (siis rakastin tietty lapsiani yli kaiken, mutta arki toi omat mutkansa, kuten kaikille vanhemmille).

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Silloin kun isovanhemnat asuvat lähellä. Mutta melkein suurimmalla osalla lapsiperheet voivat asua satojen kilometrien päässä isovanhemmista, joten mahdotonta tiiviimpi yhteys. Noin oli meilläkin muinoin ja itse piti pärjätä ilman isovanhempien apua. Eikä pidä syyllistää isovanhempia vaikka asuisivat lähelläkin. 

Ennen vanhaan ei ollut lapsilisiä, sitteriä, päivähoitoa, television lastenohjelmia, nettiä josta kysyä neuvoa tai saada vertaistukea. Ei ollut sellaista keskustelu kulttuuria, nykyisiä vauvanvaippoja, ei välttämättä juoksevaa vettä.

Vs nykypäivä. Nopeatempoinen yhteiskunta, joka vaatii enemmän ja tehokkaammin. 

Onhan se surullista ajatella että on paljon isovanhempia joita ei kertakaikkiaan vain kiinnosta viettää lastenlastensa kanssa aikaa, siis välttämättä ollenkaan. Onko se sitten jotenkin vaivalloisempaa jo ajatuksen tasolla kun aletaan miettiä että pitäisi noitakin vielä jaksaa auttaa. 

Mutta tokihan se niin on että hoitamisvelvoitetta isovanhemmilla ei ole, ja jokainen valitsee itse miten tiiviisti ja millä tavoin haluaa aikuisen lapsensa perheen elämään kuulua. 

Uupumiskysymykseen arvelisin, että onhan nykymeno monella tapaa erilaista kuin ”ennen vanhaan”. Toisaalta täällä kritisoidaan äitejä siitä että ovat lastensa joka riennossa mukana - ehkä niinkin, kuitenkin yhtäältä sitä odotetaan ja yleisesti ottaen ilmapiiri on sellainen että mukana on oltava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.

 

Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.

Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.

Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.

Ei jakaannu. Metatyöt jää melkein töysin naisille.

Ei aina. Äidit tarvitsevat omaa aikaa ja heillä on oikeus henkireikiin, muuten ei jaksa tylsää kotielämää. Lähes viisikymppiset ”tytöt” pörräävät festareilla ja somettavat ”kuumaakesää”. Isät ja isovanhemmat hoitavat lapset ja kotiasiat. 

Niin onkin, miksei olisi? Ne sun viiskymppiset on siinä vaiheessa pyörittänyt härdelliä 15-20 vuotta. Mihin se isä isovanhempia tarvitsee

. Onhan sillä robottiruohonleikkuri.

Toisessa tällaisessa tietämässäni perheessä ovat kymmenen vuotta pyörittäneet tätä härdelliä. Toinen heistä pyöritti ensimmäistä härdelliä 15 vuotta. Ja, kuten sanoin, äidillä on oikeus omaan aikaan. Miksi se noin kolahti? Isälläkin on oikeus omaan aikaan ja silloin lapset saavat käyttää oikeuttaan aikaan isovanhempien kanssa.  Ruohonleikkuria, ei siilejä ja muita pieniä eläimiä tappavia robotteja,  tarvitsevat vain isovanhemmat, eivät isä ja äiti. Isovsnhemmilla kin on oikeus omaan aikaan, mutta siitä ei oikeen tykätä, jos on joku hyvä keikka, jolle ei pääsekään isovanhemman oikeuden omaan aikaan, takia.

Miksi ne isovanhemmat tarvitaan päästämään jokun 10-15-vuotiaan äiti jonnekin keikalle????

Lapset ovat 6- ja 10- vuotiaita. Ei heitä voi keskenään jättää. 

Olisi kiva tietää alapeukkujen syy. Oletteko sitä mieltä, että kuusi- ja kymmenvuotiaat voivat olla festarivkl:n kaksistaan kotona? Vai johtuuko alapeukut siitä, että vanhemmat tarvitsevat ja viettävät omaa aikaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimavarat kasvaisivat, jos puoliso osallistuisi enemmän! Lapsi pian 10 kk vanha. Meidän äitien vastuulle jää hyvin pitkälti organisointi, syötöt, ruokien miettiminen, vaippojen vaihto, kotityöt, valvomiset ym. Asia on jo otettu puheeksi, mutta eipä ole vaikutusta. Puoliso kuvittelee, että kotiäitinä katselen vain päivät pitkät netflixiä. Kohta nostan kytkintä ja vietän viikonlopun hotellissa ihan yksin.  

No, sinä olet nyt lasta kotona hoitamassa. Yövalvomiset sinun on varmasti helpompi hoitaa. Ja kannattaa etsiä myös ratkaisuja itse ongelmaan eli esim. yövalvomista n. 10 kk iässä aihettaa usein hampaat. Siihen voi antaa kipulääkettä illalla lapselle, jotta lapsi saa nukutuksi.

Kannattaa panostaa omaan palautumiseen päivittäin, lähde kävelylle, harrasta, lähde kotoa harrastamaan ja anna lapsen hoitovuoro puolisolle. Palautuminen on ratkaisu noihin "jätän kaiken ja menen hotelliin" ajatuksiin.

Tämä! Lisäksi sitä omaa aikaa pitää ottaa päivisin kun lapsi vaikkapa nukkuu. Siinä teet jotain omia juttuja, mistä nautit. Luet vaikka kirjaa hetken. 

Mulle se oma aika on just kirjan lukua, ristikoita tai sukan kutomista. Näin kesällä saatan omalla ajalla istuskella pihalla keinussa hetken, ja nauttia kesästä. 

Lapsen ehdoilla on mentävä. Itse olen totaali yh. lapsi on nyt vuoden. 

Hoidan muutamana päivänä viikossa 1+ ikäistä lapsenlasta. Kun hän nukkuu päikkäreitä, nukun minäkin. Silti illalla menen uutisten jälkeen yöunille. Ehkä oman kanssa jaksaa paremmin (on nuorempi), mutta kyllä taaperon hoitaminen on intensiivistä!

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt on uusi uusavuttomien sukupolvi, kuka syyttää vaan toisia oma saamattomuudesta. Läpi aikojen on naiset synnyttänyt, laittanut lapset pellon viereen ja jatkanut töitä. Ei ole ollut kertakäyttövaippoja, ei lämmintä vettä, ei viemäristöä, ei pesukoneita. Ja aina on pärjätty. Nykyinen minä- minä, olen sen arvoinen sukupolvi on saanut kaikki nämä edut käytettäviksi, lapsilisätkin ja silti on ensimmäinen sukupolvi, kuka muuta ei teekään, kun valittaa. Sodanaikana monilla ei ollut läheisiä, koska kasvattiin orpioina, mutta silti pärjättiin. Näköjään, mitä helpommaksi elämä muuttuu, sitä enemmän tietty porukkaa vaan odottaa, että muut eläisivät niiten puolesta. Ottakaa nyt vastuu itsestä ja omasta elämästä. Ei ole ainamuut syynä siinä, että ette jaksaa. 

Kuka on syyttänyt? Se, että kertoo oman tilanteen ei ole syyttämistä. 

Ennen myös lapsikuolleisuus oli paljon suurempaa. Eli ei se riitä, et on hengissä. Vanhemmuus on muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.

 

Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.

Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.

Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.

Ei jakaannu. Metatyöt jää melkein töysin naisille.

Metatyö, tuo niin keksimällä keksitty ongelma. 

Normaalilla toimintakyvylöä varustettu ihminen ei tee erikseen metatyötä tai ainakaan tee siitä ongelmaa. Siinä ne sivussa hoituu.

Tämän kommentin on varmaan kirjoittanut mies tai joku tapauksessa joku, jonka puolesta joku muu hoitaa metatyöt.

 

Esimerkkejä metatöistä: kauden vaihtuessa vaatteiden tarkastus, mahtuuko lapselle mikään päälle ja mitä kaikkea uutta täytyy ostaa. Myös urheiluvälineissä sama juttu: onko polkupyörä/luistimet oikean kokoiset ja oikeaa taitotasoa vai hankitaanko uudet. Lasten synttärit: minä päivänä pidetään? Missä? Ketä kutsutaan? Jos kutsutaan kaveri X, pitääkö kutsua myös kaveri Y, ettei hän jää ulkopuolelle? Sitten ei mahdutakaan varattuun tilaan. Jne. Lasten terveystarkastukset: ajat tulevat yleensä varattavaksi parin kuun sykleissä. Eli ennakkoon ei voi juuri varata. Kuitenkin ajat menevät nopeasti. Täytyy olla oikeaan aikaan varaamassa. Täytyy ehkä siirtää työvuoroja tai pyytää palkatonta vapaata, jotta voi viedä lapsen. Jopa koululaisia täytyy vanhempien kuljettaa tarkastukseen työpäivän aikana nykyään. Jatkanko, vai ymmärrätkö, mitä se äitien tekemä metatyö on? Valitettavasti tämä on lisääntymään päin. Esimerkiksi koulu ja terveydenhuolto vaativat vanhemmilta yhä enemmän panostusta. Tämä on monelle vanhemmuudessa yksi raskaimpia puolia, etenkin kun vastaavaa tehdään työssä jo kaiket päivät.

Tämäpä juuri! Jos lapsia on useampi, on samat jutut tehtävä tehtävä moneen kertaa . Ja auta armias, jos kohdalle osuu oikomishoito, fysioterapiaa vaativa vaiva tai joku pitkäaikaissairaus! Käyntien järjestäminen on oikeasti aivan älyttömän vaikeaa, eikä työnantaja katso hyvällä sitä, että työviikon sisällä saattaa olla kaksikin 2-3 tunnin reissua lasten asioita hoitaessa.

Mitään menoja ei yleensä saa sovittua klo 11-13 väliseen aikaan, vaan yleensä 9-11 ja 13-15 välille, eli vaikka työpaikalla olisi liukuva työaika, jotain hammaslääkäriä tai muuta harvoin saa sovittua esim. niin että voisi hoitaa sen aamu- tai iltapäiväliukumankaan aikaan. 

"Ehkä oman kanssa jaksaa paremmin (on nuorempi), mutta kyllä taaperon hoitaminen on intensiivistä!"

Kyllä sitä yli kuuskymppisenä alkaa olla jo väsy, kun 2 lastenlasta riehunut vajaan vuorokauden mummin luona. Vaikka on ollu kivaakin, niin todella, todella väsyy siihen intensiivisyyteen. Ja heidän kanssaan on varovaisempi kuin aikoinaan omien kersojen kanssa, jotka omassa kodissa kasvoivat. Omat kamat ja kaverit. Niitä ei mummolassa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Nyt on kaukana totuudesta. Ihninen on laumaeläin. On luonnotonta että äiti yksinään vauvan kanssa neljän seinän sisällä koittaa suoriutua. Ja taaperoiden ja leikki ikäisten pitäisi juoksennella lapsijoukossa, tädit sedät ystävät arjessa mukana. Luonnonheimoissa jopa aivan pikkulapsiaikaan äiti on lapsen kanssa n 40 prosenttia ajasta. Ihmekös jos nykyisin uuvutaan. 

Ja kaiken päälle äidit käyvät nykyään myös töissä ja hoitavat silti pääasiallisina hoitajina lapsensa. Tätä jopa pidetään normaalina ja tavoiteltavana joidenkin mielestä, että äiti yksinään hoitaa. Lapset, kotityöt, työt, kaiken. En ihmettele että vapaaehtoinen lapsettomuus on niin hurjassa kasvusuunnassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helevetin velvollisuus isovanhemmilla on hoitaa lapsenlapsia? Heitä vartenko te niitä teette. Jos ette itse pysty niistä lapsista vastuuta kantamaan, tai ette jaksa niitä hoitaa, niin jättäkää tekemättä.

Ei ole velvollisuutta.

 

Mutta toinen kysymys on, miksi tähän(kin) asiaan täytyy suhtautua noin aggressiivisesti. Monelle voi olla pettymys tajuta, että isovanhemmat eivät auta. Vaikka heillä ei siihen ole velvollisuutta. Sitä ei myöskään etukäteen voi tietää, miten raskaaksi (tai helpoksi) perhe-elämä muodostuu. Voisimmeko ihan kaikki koettaa suhtautua toisiimme empatialla eikä raivolla ja syyttelyllä?

Tätä olen tässä myös miettinyt ketjua lukiessa. Hassua, et täällä syytetään äitejä laiskuudesta ym. kun ovat väsyneitä, ja tarvitsisivat välillä apua. Kaipaisin enemmän sellaista yhteisöllisyyttä meidän kulttuuriin. Jo ihan perheiden kesken. 

Seuraan läheltä aasialaista perhettä ja heillä se yhteisöllisyys on verissä. Ainakin tällä porukalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä."

 

No onhan meillä robotti-imurit, imurit, pyykinpesukoneet, kuivausrummut, sähköliedet, uunit, jääkaapit ja kaikki härpäkkeet helpottamassa elämää.

Pyykinpesukone ei täyty eikä tyhjene itsestään, ei myöskään astianpesukone, sähköliesi ei kokkaa itsestään, jääkaappi ei täyty itsestään, mikään härpäke ei esim pese vessaa, vaihda lakanoita tai pyyhi pölyjä yms. Susta on ihan ok pistää kaikki innovaatiot toisten ihmisten nirhimiseen sen sijaan että kehitettäisiin ihmisten arkea helpottavia ratkaisuja? Eikös nirmiseen olisi riittänyt jo aikoinaan kehitetyt terävät puukepit?

Onko sulle ylitsepääsemättömän rankkaa täyttää ja tyhjentää esimerkiksi tiski- tai pyykkikonetta?

Mulle ne on asioita, joita en edes ajattele sen kummemmin. 

Kuten moni muukin luettelemasi asia.

Tähän taitaa päteä se vanha viisaus; laiska töitään luettelee

Voi hyvänen aika, kuin kylmä asenne. Ei minuakaan koskaan ole nuo työt rasittaneet. Paitsi kun olin uupunut. Ja sit sairastuin myös. Ehkä sinusta vain laiskuutta. Mutta kun uupumus alkoi hellittää, kotityötkin menevät enempää miettimättä. 

Tänään uutisoitiin, että vanhemmat (aika usein äiti tässäkin) joutuvat avustamaan aikuisia lapsiaan myös rahallisesti jopa niin pitkälle ,että velkaantuvat itsekin. Uutisissa kerrottiin nuoresta miehestä (yllättäen miehestä), jolle äiti siirtää rahaa lähes päivittäin ja on sitten itsein velkaantunut. Nuori mies oli saanut ammattitutkinnon, muttta ei töitä. Mutta eikös nuo sitten saa työttömyyskorvausta, asumistukea ym. Miksi toinen vanhemmista joutuu jopa ylivelkaantumaan kun lapsi ei ilmeisesti ole koskaan oppinut rahankäyttöä.

Lisäksi paljon uutisoidaan myös iäkkäistä henkilöistä, joille eläkkeenmaksupäivinä ilmaantuu väkivaltaisia aikuisia lapsia, jotka väkivallan uhalla vaativat rahat itselleen. Aivan järkyttävää .

Enkä kyllä tippaakaan kadu ettei tullut aikoinaan tehtyä niitä pikkupilttejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti  moni äiti on täysin kädetön kotihommissa. Ei osata muuta kuin somettaa ja imeä lattea.

Sitten isä tekee, kun osaa paremmin.

Niin tekee. Mutta äiti on opetellut nyt tekemään yhden ruuan,jauhelihakastiketta ja makaroonia, koska isä joutuu olemaan välillä ylitöissä. 

Minulla ei ole lapsia,joten aihe ei kosketa itseäni.Olen kuitenkin miettinyt,kun näihin keskusteluihin törmännyt,että mahtaako se lapsenlapsi olla epämiellyttävä isovanhempien silmään,siis tullut ei niin miellyttävän miniän/vävyn "sukuun" tms.Ja itseäni ei mummo hoitanut,kun välimatkaa oli,mutta silti oli hyvät välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen.. 

Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?

Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta. 

 

Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.

Nelikymppinen isoäiti on nykyaikana töissä vielä seuraavat 30 vuotta, ja hoitaa omia vanhempiaan lisäksi. Ei siinä välttämättä jää lapsenlapsille aikaa ja jaksamista kovin paljoa. 

Nelikymppiset isoäidit tänä päivänä ovat entisiä teiniäitejä, yleensä syrjäytyneitä alun alkaenkin, tuskin työelämässä. 

Mitä ihmettä? Sain esikoiseni 22 vuotiaana, ja olen ollut työelämässä koko tämän ajan. Esikoiseni odottaa ensimmäistä lastaan, ja hän on nyt 22 vuotias. Eli minusta tulee mummo 44 vuotiaana. Esikoinenkin on muuten työelämässä. Hän ei ole ollut päivääkään työttömänä, kuten en itsekään. 

 

Lisätään nyt vielä, että minulla on useampi lapsi, joiden yksinhuoltajaksi jäin 30 vuotiaana, lasten isän ongelmien vuoksi. En ole kokenut tässä ketjussa kuvattua uupumusta tai muuta, vaan muistan lasteni pikkulapsiajan ja lapsuuden ihanana aikana. Toki tuollainen yläkouluikäinenkin, kuten kuopukseni on, on vieläkin lapsi. 

Niin eli olet tekaissut lapset nuorena hätäisesti huonolle isälle.

Asia nyt ei varsinaisesti sinulle katkeralle ilkimykselle kuulu, mutta me seurustelimme hyvän aikaa, olimme naimisissa jne. Se, mitä ei voinut ennakoida oli miehen, eli lasteni isän myöhemmin tullut masennus ja sitä seurannut päihdeongelma. Osaat varmasti itsekin laskea, että siinä 22 ja 30 ikävuoden välissä on aika monta vuotta.

 

Toki on paljon ihmisiä, jotka eivät kasva aikuiseksi koskaan, vaan elämän sisältö tulee palstalla ilkeilystä.

No tämä! Me olimme myös monta vuotta yhdessä ennen lapsia. Mieheni tiettävästi edes masentunut, mutta kaikki muuttui lasten myötä. Se hänen asenne, että lapsiin liittyvät asiat ovat minulle luontaisempia, tuli täysin puuntakaa. Sen verran sitten petras jossain vaiheessa, ettei ero tapahtunut. Oli lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.

 

Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.

Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.

Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.

Sinä puhut ihan soopaa. Nimenomaan tutkimusten mukaan edelleenkään kotityöt eivät jakaannu tasan.

Erot sukupuolittain: Naiset tekevät yhä keskimäärin noin 37 minuuttia enemmän kotitöitä päivässä kuin miehet

Elinvaiheet: Eniten kotitöitä tekevät parisuhteessa olevat pienten lasten äidit (noin 5 t 46 min/päivä) ja yksinhuoltajaäidit (noin 4 t/päivä

Sekä Tilastokeskuksen että väestöliiton sivuilta löydät tutkittua tietoa aiheesta.

Niin nuo tilastot, johon edellinen kirjoittaja viittaa, ovat ehkä keskimäärin. Mutta kun kaikki eivät tee, jakautuu ne tekemiset epätasaisesti. Siksi on aina heitä, joiden puolisot eivät tee. Ja sit niitä, jotka tekevät. Tilastollinen keskiarvo ei lohduta näitä ensimmäisiä.

Mulla ei ollut vanhempia apuna (kuolleet) kun lapset sain. Olisi ollut valtava apu.

Tottakai hoidin itse. Mutta rankkaa oli, täydet työpäivät ja lapset. Ymmärrän kyllä ettei vauvoja synny kun nuoret perheet jäävät niiden kanssa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.

 

Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.

Meillähän on jo robotti-imureita, on astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, robottiruohonleikkurit yms. Kuinka helpoksi elämä pitää tehdä, että ei olisi rankkaa?

Hienoa, että keksit noin monta kodinkonetta. Nyt voit samalla intensiteetillä miettiä lisääntyneitä vaatimuksia työssä ja lasten kasvatuksessa.

Ei nuorten lastentekohaluja ainakaan lisää se jos omat vanhemmat eivät halua olla yhtään tukena ja apuna sitten, kun ja jos niitä lapsenlapsia heille tulee. 

Suotta syyllistetään isovanhempia. Kyse on erilaisesta elämänmenosta kaikkineen ja sanoisin jopa, että eräänlaisesta uusavuttomuudesta ja osaamattomuudesta miten elämässä selviydytään perheenä ja lasten kanssa. Osa selviytyy hyvinkin vaikka isovanhemmat eivät osallistu lastenlasten hoitoon tai muutoin auta, eivätkä voisikaan auttaa. Sitten pieni osa tuskailee ja voivottelee, kun ei jaksa ja lasten hoito on niin raskasta, että voimat ei riitä.