Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Nykyisen isovanhemman ova  usein ns vapaan kasvatuksen saaneita joiden mielestä yhteiskunnan tulee vastata kaikesta ja yhteiskunnan tule antaa rajattomasti rahaa kaikkeen kivaan. Itse tarvitsisi tehdä mitään oman elämän eteen.

Semmoista sulla, olen pahoillani. Meillä joutui jo varhain ottamaan hirveesti vastuuta kaikesta. Ja osattu myös auttaa ja apua pyytää tarvittaessa. Elämä on opettanut ja lisää on opiskeltu.

Nykyäidit roikkuu somessa, kuvaa itseään sinne tai riitelee nettipalstoilla. Tämä on varmaan 5. Sukupolvi jossa mummot on itse töissä ja asuu toisella puolen Suomea. Mikään ei ole enää muuttunut paitsi äideistä tullut minäkeskeisempiä. Minä ja minun lapset eikä muista niin väliä...

Vierailija kirjoitti:

Uuvutaan kun suoritetaan, päiväkoti-ikäisiä jo liikutellaan harrastuksiin ja vapaa-aika 'rentoudutaan' somen ja ruudun äärellä olematta tuolloin aidosti läsnä muille perheelle. Ja sitten kotityöt kertyy muun työn ohessa. Isovanhemmille laaditaan ohjetta kaiken lisäksi kuinka olla ja mitä saa antaa joten ei ihme jos etäisyyttä ottavat

Viisas kommentti, kiitos!👍 Noinhan se menee... 

Mitä täällä päivystätte äidit ja väittelette tyhjää. Menkää lepäämään niin selviätte lasten iltapalasta. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Minä sanoin jokaiselle 3 tytölleni että ennenkun teette lapsia ottakaa selvää niistä apujoukoista onko niitä.  Iteåse mummona kannatus vain silloin kun stasan minulle sopii.   Lapsineen kylässä voi käydä koska vain.   Ne lapset tehdään itselle eikä muiden riesaksi . Aamen.  👵😊

lapset on riesoja?

Kun olin 18 vuotias morsian, sanoi edesmennyt anoppini:  "Itse sitten hoidatte lapsenne, mie oon omani hoitant ja se riittää miulle". 

Otimme onkeemme, eikä anopin tarvinnut vaivautua kertaakaan. Oli harvat, mutta hyvät välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Minä sanoin jokaiselle 3 tytölleni että ennenkun teette lapsia ottakaa selvää niistä apujoukoista onko niitä.  Iteåse mummona kannatus vain silloin kun stasan minulle sopii.   Lapsineen kylässä voi käydä koska vain.   Ne lapset tehdään itselle eikä muiden riesaksi . Aamen.  👵😊

lapset on riesoja?

Kun olin 18 vuotias morsian, sanoi edesmennyt anoppini:  "Itse sitten hoidatte lapsenne, mie oon omani hoitant ja se riittää miulle". 

Otimme onkeemme, eikä anopin tarvinnut vaivautua kertaakaan. Oli harvat, mutta hyvät välit.

Mun anoppi oli alkoon viehtynyt yrittäjä ja kielsin lasteni isää päästämästä sinne "mummolaan". Asui yli 400 km päässä. Kerran tietysti ex-mies vei äitilleen 6 vee lapseni, joka soitti mulle hädissään, kun mummo ihan sekaisin ja aggressiivinen. Juuri siksi olin kieltänyt lapsia sinne päästämästä. Vielä kolmanteen vaikutti tämä niin, että lapsenlapsi sai kokea kauhua sitten puolestaan vaarinsa luona ollessaan. Jlauta, se loppui sitten siihen ja ei enää yhteisiä juhlia vaarinkaan kanssa. Hyvin ollaan pärjätty. Jopa paremmin kuin noiden bisnestyyppien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Minä sanoin jokaiselle 3 tytölleni että ennenkun teette lapsia ottakaa selvää niistä apujoukoista onko niitä.  Iteåse mummona kannatus vain silloin kun stasan minulle sopii.   Lapsineen kylässä voi käydä koska vain.   Ne lapset tehdään itselle eikä muiden riesaksi . Aamen.  👵😊

lapset on riesoja?

Kun olin 18 vuotias morsian, sanoi edesmennyt anoppini:  "Itse sitten hoidatte lapsenne, mie oon omani hoitant ja se riittää miulle". 

Otimme onkeemme, eikä anopin tarvinnut vaivautua kertaakaan. Oli harvat, mutta hyvät välit.

Mun anoppi oli alkoon viehtynyt yrittäjä ja kielsin lasteni isää päästämästä sinne "mummolaan". Asui yli 400 km päässä. Kerran tietysti ex-mies vei äitilleen 6 vee lapseni, joka soitti mulle hädissään, kun mummo ihan sekaisin ja aggressiivinen. Juuri siksi olin kieltänyt lapsia sinne päästämästä. Vielä kolmanteen vaikutti tämä niin, että lapsenlapsi sai kokea kauhua sitten puolestaan vaarinsa luona ollessaan. Jlauta, se loppui sitten siihen ja ei enää yhteisiä juhlia vaarinkaan kanssa. Hyvin ollaan pärjätty. Jopa paremmin kuin noiden bisnestyyppien kanssa.

Mua ei kutsuttu sitten ex-anopin hautajaisiinkaan, Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen.. 

Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?

Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta. 

 

Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.

Nelikymppinen isoäiti on nykyaikana töissä vielä seuraavat 30 vuotta, ja hoitaa omia vanhempiaan lisäksi. Ei siinä välttämättä jää lapsenlapsille aikaa ja jaksamista kovin paljoa. 

Nelikymppiset isoäidit tänä päivänä ovat entisiä teiniäitejä, yleensä syrjäytyneitä alun alkaenkin, tuskin työelämässä. 

Mitä ihmettä? Sain esikoiseni 22 vuotiaana, ja olen ollut työelämässä koko tämän ajan. Esikoiseni odottaa ensimmäistä lastaan, ja hän on nyt 22 vuotias. Eli minusta tulee mummo 44 vuotiaana. Esikoinenkin on muuten työelämässä. Hän ei ole ollut päivääkään työttömänä, kuten en itsekään. 

 

Lisätään nyt vielä, että minulla on useampi lapsi, joiden yksinhuoltajaksi jäin 30 vuotiaana, lasten isän ongelmien vuoksi. En ole kokenut tässä ketjussa kuvattua uupumusta tai muuta, vaan muistan lasteni pikkulapsiajan ja lapsuuden ihanana aikana. Toki tuollainen yläkouluikäinenkin, kuten kuopukseni on, on vieläkin lapsi. 

Minä muistan kans omien lapsien lapsuuden olleen ihanaa aikaa. Ei poista sitä tosiasiaa, että olin myös väsynyt. Alkuvuodet oli aivot sumussa, kun en koskaan saanut nukkua kerralla kuin kaksi joskus kolme, tuntia kerrallaan. 

Onneksi oli heillä myös osallistuva isä. Esim. koliikin ajan oli korvaamaton. Oli silloin opiskelija. Kun meni töihin, piti hänen nukkumiset varmistaa. 

Aika oli ihanaa, mutta myös raskasta. Syyllistämättä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä jatkuvaa marinaa.Jos lapsia tehdään,eikö lähtökohtaisesti ne hoideta itse!?

Eikö osata jo etukäteen miettiä,onko tukiverkkoja,onko kuormittava työ,osallistuuko isä jne.jne.Jos nämä kaikki puuttuu,miksi niitä lapsia sitten tehdään?Ja oletetaan että päiväkoti ja isovanhemmat hoitaa.

Nykyajan nuoret aikuiset miettivätkin, ja siksi eivät enää lapsia tee. 

Tuo ratkaisu minunkin oli tehtävä aikanaan. Nyt en enää ole nuori.

Olisin kyllä mielelläni lapsia halunnut, mutta en näillä spekseillä mitä oli. Kaikilla meillä ei ole hyviä vaihtoehtoja valittavana vaan on valittava se pienin paha ja tyytyminen siihen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä luen? Ihmiset hankkivat lapsen mutta ovat jo 10 kuukauden ikäiseen täysin kyllästyneet. Ihmiset haaveilevat kun saisi kesiksi  ja lomiksi lapset  mummoille pois jaloista.

Sellaista aikuisuutta. Ikäluokkani sodan jälkeen syntyneet joutuivat aikuistumaan nuorena töihin ja elättämään itsensä. Mummit jäivät satojen kilometrien päähän  nuorten siirryttyä kaupunkeihin. 

Monen lapsille, omillenikin, jäi isovanhemmat vieraaksi, joulukorttien ja tosi harvoin tehtyjen vierailujen varaan.  

Missä kukaan on sanonut, että kyllästyvät hoitamaan 10kk lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.

 

Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua. 

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.

Hölmö, on ollut ja paljon.

Juu ei ole. Naiset ovat yleisesti tehneet aina töitä. Kaikki työ ei näy tilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen.. 

Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?

Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta. 

 

Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.

Jos vaimon äiti  käy perheen lapset hoitamassa miten sitten samaan aikaan perheen äiti auttaa samaisia  avuttomia vanhempiaan?  

Mikä vaimon äiti??? Oletko kännissä????

Vaimon äiti on lapsille  äidin puoleinen isoäiti. Nyt ei hoksottimet kotona kyllä.

Täällä vaimot odottaa äitiään hoitamaan lapsensa .

Ai, kuka odottaa? Eipä tässä ketjussa sellaista ole kukaan sanonut.

Lapsemme ainoa elossaoleva isovanhempi asui 500 kilometrin päässä. Hyvin meni, vaikka suru siitä, ettei lapsi päässyt tutustumaan kuin yhteen isovanhempaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti hoidatti meidät lapset kummallakin isovanhemmalla aikanaan, mutta kun itse olisi pitänyt minua yhden lapsen kanssa auttaa ottamalla joskus lapsi hoitoon, kun olin vakavasti sairas, niin eipä "kerennyt". 

Juuri näin. Minäminäminä. Jotain katkeruutta tuntuu olevan etenkin näillä 60-luvulla syntyneillä mummoilla, vaikka itse kyllä hoidattivat lapsiaan muilla.

No tässä ketjussa on monenlaista tarinaa ja kertomusta, kuka on saanut apua ja kuka ei. 

Itse hoidan lapsenlastani kolme päivää viikossa. Toiset isovanhemmat paljon viikonloppuja ym. Ihan vapaaehtoista on tämä meidän toiminta. Molemmille on tärkeintä, että meidän lapset ja lapsenlapset (kohta toinen maailmassa) voivat hyvin ja jaksavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä luen? Ihmiset hankkivat lapsen mutta ovat jo 10 kuukauden ikäiseen täysin kyllästyneet. Ihmiset haaveilevat kun saisi kesiksi  ja lomiksi lapset  mummoille pois jaloista.

Sellaista aikuisuutta. Ikäluokkani sodan jälkeen syntyneet joutuivat aikuistumaan nuorena töihin ja elättämään itsensä. Mummit jäivät satojen kilometrien päähän  nuorten siirryttyä kaupunkeihin. 

Monen lapsille, omillenikin, jäi isovanhemmat vieraaksi, joulukorttien ja tosi harvoin tehtyjen vierailujen varaan.  

Kyllä ysärillä oli hyvinkin tuttua tuo, että mummot hoitivat paljon enemmän mitä nykyään.

No tilastoa tästä ei kukaan ole tuonut tässä ketjussa esille. 

Minun lapsia hoiti anoppi vähintään kerran viikossa. Minä olin töissä ja opiskelin. Hän sanoi, et mielellään tulee hoitamaan, koska se on vaihtelua sille, että passaa eläkkeellä olevaa miestään kotona. 

Nyt ovat läheisiä lapset anoppini kanssa. Muut isovanhemmat jo kuolleet. Ei hän ole koskaan asiasta valittanut, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.

 

Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua. 

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.

Hölmö, on ollut ja paljon.

Koska?

Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä. 

Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.

Tiedän useita kotiäitejä 90- ja 2000-luvulta. 

Minä en ensimmäistäkään kuuskytluvulta eteenpäin. Oman sukuni naiset ovat aina tehneet töitä, vaikka taloudellisesti ei olisi ollut pakko. 

Osa esim. kavereideni äideistä teki töitä kotona. Joku kutoi (hän sai siis palkkaa), osa teki miehensä firmaan laskutusta ym. Kaikki tekivät jotakin, vaikka hoiti säännöllisesti muiden lapsia. Kaikki työ ei näy verotilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.

 

Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.

Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.

Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.

Ei jakaannu. Metatyöt jää melkein töysin naisille.

Metatyö, tuo niin keksimällä keksitty ongelma. 

Normaalilla toimintakyvylöä varustettu ihminen ei tee erikseen metatyötä tai ainakaan tee siitä ongelmaa. Siinä ne sivussa hoituu.

Tämän kommentin on varmaan kirjoittanut mies tai joku tapauksessa joku, jonka puolesta joku muu hoitaa metatyöt.

Esimerkkejä metatöistä: kauden vaihtuessa vaatteiden tarkastus, mahtuuko lapselle mikään päälle ja mitä kaikkea uutta täytyy ostaa. Myös urheiluvälineissä sama juttu: onko polkupyörä/luistimet oikean kokoiset ja oikeaa taitotasoa vai hankitaanko uudet. Lasten synttärit: minä päivänä pidetään? Missä? Ketä kutsutaan? Jos kutsutaan kaveri X, pitääkö kutsua myös kaveri Y, ettei hän jää ulkopuolelle? Sitten ei mahdutakaan varattuun tilaan. Jne. Lasten terveystarkastukset: ajat tulevat yleensä varattavaksi parin kuun sykleissä. Eli ennakkoon ei voi juuri varata. Kuitenkin ajat menevät nopeasti. Täytyy olla oikeaan aikaan varaamassa. Täytyy ehkä siirtää työvuoroja tai pyytää palkatonta vapaata, jotta voi viedä lapsen. Jopa koululaisia täytyy vanhempien kuljettaa tarkastukseen työpäivän aikana nykyään. Jatkanko, vai ymmärrätkö, mitä se äitien tekemä metatyö on? Valitettavasti tämä on lisääntymään päin. Esimerkiksi koulu ja terveydenhuolto vaativat vanhemmilta yhä enemmän panostusta. Tämä on monelle vanhemmuudessa yksi raskaimpia puolia, etenkin kun vastaavaa tehdään työssä jo kaiket päivät.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä nyt liioitella. Kyllä minä olen saanut hoitoapua mummolta ja ukilta. Jos äiti ja isä vaikkapa kävivät ruokaostoksilla tai oli muita menoja, minut kiikutettiin hyvin usein mummolaan. Siellä olivat pelkästään iloisia, että tulin. Enoni asui vielä kotona siihen asti kun olin 6 v., ja vaikka oli nuori mies, hänkin saattoi viedä minua leikkipuistoon tai joskus jäätelölle. Suhtautuminen oli lämmintä. Toisaalta siihen aikaan 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa ihmiset olivat kotona paljon enemmän. Ukki kävi kalastamassa ja mummo kävi kerran viikossa mattoja kutomassa. Ei ne koko ajan olleet kotoa poissa. Kesämökki oli myös, ja siellä me käytiin koko perhe saunomassa. Syötiin kalaa ja makkaraa ja uusia perunoita, saunottiin ja uitiin isolla porukalla. Joskus jäin sinne yökylään, kun mummo ja ukki pyysivät, tai houkuttelivat. Ukki rakensi sinne leikkimökin minulle, ja myöhemmin serkkuni käyttivät sitä myös. 

Toiset isovanhemmat asuivat kaukana, mutta kouluiässä saatoin olla siellä viikon tai joskus pidempäänkin kesälomalla, kun vanhemmat olivat töissä. Se oli ihan selvää, että oikein odottivat, milloin pääsen tulemaan. He olivat jo eläkkeellä siinä vaiheessa kun olin kouluikäinen. Joskus meitä oli kolme serkusta samaan aikaan siellä, nukuttiin siskonpedissä patjoilla olohuoneen lattialla. Toki osattiin käyttäytyä. Kerrostalon pihalla leikittiin, ja mummon ja ukin kanssa käytiin minne heidän piti mennä, siis vaikka kauppareissulla tai apteekissa tai torilla. Nykyisin monet lapset ovat rasittavampaa ja vaativampaa seuraa. 

Sinulla ihania muistoja!

Lapset tehdään 30+ikäisinä, opiskellaan kokoajan uutta tutkintoa, tehdään töitä täysipäiväisesti, harrastetaan muutama kerta viikossa, kavereita tavataan vähintään viikkottain ja välillä täytyy niitä lapsiakin hoitaa. Huomioida täytyy, että isät ovat kyllä tasa-arvoisia hoitajia ja kasvattajia.

Tuollaista on omien lähes 40v lasteni ja heidän kaveridensa elämä.

Isovanhempina olemme tehneet lapset aika usein noin 25v kun valmistuimme ja olemme viimeisiä vuosia työelämässä, varmasti ihan yhtä paljon hoidamme lastenlapsia kun omat vielä aikoinaan myös työelämässä olleet vanhempamme. Mutta eniten on muuttunut nykyisten äitien oma elämän tyyli ja  työelämän vaatimukset.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Nyt on kaukana totuudesta. Ihninen on laumaeläin. On luonnotonta että äiti yksinään vauvan kanssa neljän seinän sisällä koittaa suoriutua. Ja taaperoiden ja leikki ikäisten pitäisi juoksennella lapsijoukossa, tädit sedät ystävät arjessa mukana. Luonnonheimoissa jopa aivan pikkulapsiaikaan äiti on lapsen kanssa n 40 prosenttia ajasta. Ihmekös jos nykyisin uuvutaan.