Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
14.06.2026 |
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti 1903 syntynyt. Karjakko ammatiltaan ennen avioitumista. Hoiti karjan , lapset, laittoi hyvää ruokaa, kasvatti salaatit, tomaatit, juurekset. Keritsi lampaat ja niistä lankaa ja neuleita. Kasvatti pellavaa ja niistä lankaa. Osasi luoda loimet kangaspuuhun ja kutoa kankaita ja mattoja. Syksyt juoksi marjassa ha säilöi. Kesät heinäpellolla ja viljapelloilla mukana. 10 lasta. Kuoli 86-vuotiaana, itse soitti taksin ja meni päivystykseen ja aamuyöstä kuoli.
Mites sinun elämä meni?
Merkonomi. 3 lasta jotka kaikki akateemusia ja johtavassa asemassa. Paljon helpommalla olen elämäni päässyt. Mummoja ei lapsillani kummaltakaan puolelta ollut auttelemassa, he jäivät sinne kotikuntiin.
Matto on nytkin kangaspuissa mökillä. Toimintakyky on onneksi säilynyt, kiitos yläkerran herralke.
Kiitos rouvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuvutaan kun suoritetaan, päiväkoti-ikäisiä jo liikutellaan harrastuksiin ja vapaa-aika 'rentoudutaan' somen ja ruudun äärellä olematta tuolloin aidosti läsnä muille perheelle. Ja sitten kotityöt kertyy muun työn ohessa. Isovanhemmille laaditaan ohjetta kaiken lisäksi kuinka olla ja mitä saa antaa joten ei ihme jos etäisyyttä ottavat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Minä sanoin jokaiselle 3 tytölleni että ennenkun teette lapsia ottakaa selvää niistä apujoukoista onko niitä. Iteåse mummona kannatus vain silloin kun stasan minulle sopii. Lapsineen kylässä voi käydä koska vain. Ne lapset tehdään itselle eikä muiden riesaksi . Aamen. 👵😊
lapset on riesoja?
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Nykyisen isovanhemman ova usein ns vapaan kasvatuksen saaneita joiden mielestä yhteiskunnan tulee vastata kaikesta ja yhteiskunnan tule antaa rajattomasti rahaa kaikkeen kivaan. Itse tarvitsisi tehdä mitään oman elämän eteen.
Kyllä on hoidettu lapset ja lapsen lapset. Nyt jeesaan lastani hänen uudelleen kouluttautuessa. Siis kommentoin esseitään ym, kun opiskelee samaa alaa, missä olen itse työurani tehnyt. Myös lapsen lasta olen tsempannut paljon hänen opinnoissaan, kun itse olen jo eläkkeellä. Piristystä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti moni äiti on täysin kädetön kotihommissa. Ei osata muuta kuin somettaa ja imeä lattea.
Sitten isä tekee, kun osaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Koska tuo salaperäinen ennen on ollut?
Aikoinaan asuttiin samassa taloudessa monta sukupolvea siten, että vanhukset määräsivät, miten ollaan ja mihin rahat käytetään. Äidillä saattoi olla hoidettavana 3 lasta ja halvaantunut vanhus eikä aikaa miettiä, onko väsynyt vai ei.
Plus maaseudulla saattoi olla lisäksi lehmiä hoidettavana ja lypsettävänä 7:nä päivänä viikossa, aamuin ja illoin. Lapsia saattoi olla 6-10. Kun äiti oli navetassa ja muissa töissä niin mummi ehkä katsoi lasten perään, jos oli sen kuntoinen ja isommat vahtivat pienempiä. Ei ihme, jos äiti oli "vähän väsynyt".
Tämä ei ole mitään heidän ihannointiaan mutta tiukilla ovat olleet aiemmatkin sukupolvet. Nykyisin on perheillä toisenlaiset kuormitustekijät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Koska tuo salaperäinen ennen on ollut?
Aikoinaan asuttiin samassa taloudessa monta sukupolvea siten, että vanhukset määräsivät, miten ollaan ja mihin rahat käytetään. Äidillä saattoi olla hoidettavana 3 lasta ja halvaantunut vanhus eikä aikaa miettiä, onko väsynyt vai ei.
Plus maaseudulla saattoi olla lisäksi lehmiä hoidettavana ja lypsettävänä 7:nä päivänä viikossa, aamuin ja illoin. Lapsia saattoi olla 6-10. Kun äiti oli navetassa ja muissa töissä niin mummi ehkä katsoi lasten perään, jos oli sen kuntoinen ja isommat vahtivat pienempiä. Ei ihme, jos äiti oli "vähän väsynyt".
Tämä ei ole mitään heidän ihannointiaan mutta tiukilla ovat olleet aiemmatkin sukupolvet. Nykyisin on perheillä toisenlaiset kuormitustekijät.
Ex-mieheni mummi kertoi, että aikoinaan pultit vaan jätettiin parkumaan, kun väki lähti heinä- ym.töihin. Karulta kuulosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset pitää tehdä hoikkana kaksikymppisenä eikä lihavana kolmi-nelikymppisenä. Eihän silloin enää mitään jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On joo nykynaisilla pelit ja vehkeet, imurit ja tiskikoneet. Se ei tarkoita että olisi yhtään sen helpompaa. Kun joku puhuu että vaatteet pestiin jossain järvessä tai padassa, ja lattia kuurattiin kontaten, niin ei se tarkoita että nykyihmisellä olisi yhtään sen helpompaa. Nykyään kun ne vaatteet pestään (yleensä) yhden päivän käytön jälkeen, ja lattiatkin pitäisi pestä kerran viikossa. Vaadittavan hygienian taso on yksinkertaisesti ihan eri. Ennen ne vaatteet pestiin vain silloin tällöin ja lattiat pari kertaa vuodessa. Huolehdittavaa tavaraa ei juuri ollut, ei hirveitä määrää vaatteita, astioita ja muuta tavaraa. Robotti- imuri helpottaa, mutta se vaatii puhdistamista, huoltoa ja varaosia. Ei ennenvanhaan kuskattu lapsia harrastuksiin ja käyty kaikenmaailman vasupalavereissa. Ei näitä kahta aikaa voi verrata että kumpi oli raskaampaa, koska ne olivat molemmat raskaita, vain eri tavalla. Vanhemmuuden vaatimuksetkin olivat ihan eri planeetalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti 1903 syntynyt. Karjakko ammatiltaan ennen avioitumista. Hoiti karjan , lapset, laittoi hyvää ruokaa, kasvatti salaatit, tomaatit, juurekset. Keritsi lampaat ja niistä lankaa ja neuleita. Kasvatti pellavaa ja niistä lankaa. Osasi luoda loimet kangaspuuhun ja kutoa kankaita ja mattoja. Syksyt juoksi marjassa ha säilöi. Kesät heinäpellolla ja viljapelloilla mukana. 10 lasta. Kuoli 86-vuotiaana, itse soitti taksin ja meni päivystykseen ja aamuyöstä kuoli.
Mä mietin tota. Ennen oli varmasti fyysisesti raskaampaa. Nykyään henkisesti. Työelämässä muuttuu jatkuvasti kaikki ja pitää opetella uutta. Lisäksi some joka luo mielikuvia muiden mahtavasta elämästä. Kotiarki lasten kanssa ei ole aina niin herkkua. Ihmiset ovat lisäksi yksinäisempiä. Ennen koko suku ympärillä. Aina sai apua joltain. Lapset vaan kasvoi siinä sivussa. Ei lasten kanssa pitänyt puuhastella niin kuten tänä päivänä.
Lapset kasvoivat sivussa, tapaturmiakin oli enemmän. Toisen isovanhempani sisko hukkui kaverinsa kanssa koululaisena, kun he menivät luistelemaan heikolle jäälle.
Nykyään lapsia vahditaan ja suojellaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
On joo nykynaisilla pelit ja vehkeet, imurit ja tiskikoneet. Se ei tarkoita että olisi yhtään sen helpompaa. Kun joku puhuu että vaatteet pestiin jossain järvessä tai padassa, ja lattia kuurattiin kontaten, niin ei se tarkoita että nykyihmisellä olisi yhtään sen helpompaa. Nykyään kun ne vaatteet pestään (yleensä) yhden päivän käytön jälkeen, ja lattiatkin pitäisi pestä kerran viikossa. Vaadittavan hygienian taso on yksinkertaisesti ihan eri. Ennen ne vaatteet pestiin vain silloin tällöin ja lattiat pari kertaa vuodessa. Huolehdittavaa tavaraa ei juuri ollut, ei hirveitä määrää vaatteita, astioita ja muuta tavaraa. Robotti- imuri helpottaa, mutta se vaatii puhdistamista, huoltoa ja varaosia. Ei ennenvanhaan kuskattu lapsia harrastuksiin ja käyty kaikenmaailman vasupalavereissa. Ei näitä kahta aikaa voi verrata että kumpi oli raskaampaa, koska ne olivat molemmat raskaita, vain eri tavalla. Vanhemmuuden vaatimuksetkin olivat ihan eri planeetalta.
Olen 80. Viikkosiivous oli ehdoton juttu. Lapsuudessani. Vuodevaatteet ja matot ulos, lattiat luututtiin, vaatteita ja astioita oli tarpeeksi, jopa pyhäastiatkin vaikka erikseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen..
Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?
Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta.
Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.
Nelikymppinen isoäiti on nykyaikana töissä vielä seuraavat 30 vuotta, ja hoitaa omia vanhempiaan lisäksi. Ei siinä välttämättä jää lapsenlapsille aikaa ja jaksamista kovin paljoa.
Nelikymppiset isoäidit tänä päivänä ovat entisiä teiniäitejä, yleensä syrjäytyneitä alun alkaenkin, tuskin työelämässä.
Tämä, jos nelikymppisenä on jo isoäiti, niin kyllä tämä vaatii joko itseltä tai omalta lapselta tai molemmilta teiniäitiyttä. 20-vuotiaskin on hyvin nuori hankkimaan lapsia ja koulutus ja työuran luominen jää kovin repaleiseksi. Jollain ne lapset pitäisi elättääkin, miten se onnistuu jos ei ole kunnolla edes kouluttauduttu? Harvan miehen tuloilla elättää nykyään perhettä, eikä parikymppiset ylipäätään nykyään mitään lapsia halua, kun ehkäisykin on keksitty ja oma elämä täysin kesken.
30-kymppinen isoäiti olisi se teiniäiti. Nelikymppinen on jo täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On joo nykynaisilla pelit ja vehkeet, imurit ja tiskikoneet. Se ei tarkoita että olisi yhtään sen helpompaa. Kun joku puhuu että vaatteet pestiin jossain järvessä tai padassa, ja lattia kuurattiin kontaten, niin ei se tarkoita että nykyihmisellä olisi yhtään sen helpompaa. Nykyään kun ne vaatteet pestään (yleensä) yhden päivän käytön jälkeen, ja lattiatkin pitäisi pestä kerran viikossa. Vaadittavan hygienian taso on yksinkertaisesti ihan eri. Ennen ne vaatteet pestiin vain silloin tällöin ja lattiat pari kertaa vuodessa. Huolehdittavaa tavaraa ei juuri ollut, ei hirveitä määrää vaatteita, astioita ja muuta tavaraa. Robotti- imuri helpottaa, mutta se vaatii puhdistamista, huoltoa ja varaosia. Ei ennenvanhaan kuskattu lapsia harrastuksiin ja käyty kaikenmaailman vasupalavereissa. Ei näitä kahta aikaa voi verrata että kumpi oli raskaampaa, koska ne olivat molemmat raskaita, vain eri tavalla. Vanhemmuuden vaatimuksetkin olivat ihan eri planeetalta.
Olen 80. Viikkosiivous oli ehdoton juttu. Lapsuudessani. Vuodevaatteet ja matot ulos, lattiat luututtiin, vaatteita ja astioita oli tarpeeksi, jopa pyhäastiatkin vaikka erikseen
Olen 64. Lapsuuskodissani imurointi kerran viikossa oli suositeltavaa, samoin pölyjen pyyhkiminen. Matot vietiin ulos ehkä kerran tai kaksi vuodessa, jolloin myös pyyhittiin lattiat. Vuodevaatteita vietiin harvoin ulos. Lakanat ja pyyhkeet pesetettiin pesulassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen..
Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?
Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta.
Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.
Nelikymppinen isoäiti on nykyaikana töissä vielä seuraavat 30 vuotta, ja hoitaa omia vanhempiaan lisäksi. Ei siinä välttämättä jää lapsenlapsille aikaa ja jaksamista kovin paljoa.
Nelikymppiset isoäidit tänä päivänä ovat entisiä teiniäitejä, yleensä syrjäytyneitä alun alkaenkin, tuskin työelämässä.
Tämä, jos nelikymppisenä on jo isoäiti, niin kyllä tämä vaatii joko itseltä tai omalta lapselta tai molemmilta teiniäitiyttä. 20-vuotiaskin on hyvin nuori hankkimaan lapsia ja koulutus ja työuran luominen jää kovin repaleiseksi. Jollain ne lapset pitäisi elättääkin, miten se onnistuu jos ei ole kunnolla edes kouluttauduttu? Harvan miehen tuloilla elättää nykyään perhettä, eikä parikymppiset ylipäätään nykyään mitään lapsia halua, kun ehkäisykin on keksitty ja oma elämä täysin kesken.
30-kymppinen isoäiti olisi se teiniäiti. Nelikymppinen on jo täysi-ikäinen.
Missähän on 300-vuotiaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On joo nykynaisilla pelit ja vehkeet, imurit ja tiskikoneet. Se ei tarkoita että olisi yhtään sen helpompaa. Kun joku puhuu että vaatteet pestiin jossain järvessä tai padassa, ja lattia kuurattiin kontaten, niin ei se tarkoita että nykyihmisellä olisi yhtään sen helpompaa. Nykyään kun ne vaatteet pestään (yleensä) yhden päivän käytön jälkeen, ja lattiatkin pitäisi pestä kerran viikossa. Vaadittavan hygienian taso on yksinkertaisesti ihan eri. Ennen ne vaatteet pestiin vain silloin tällöin ja lattiat pari kertaa vuodessa. Huolehdittavaa tavaraa ei juuri ollut, ei hirveitä määrää vaatteita, astioita ja muuta tavaraa. Robotti- imuri helpottaa, mutta se vaatii puhdistamista, huoltoa ja varaosia. Ei ennenvanhaan kuskattu lapsia harrastuksiin ja käyty kaikenmaailman vasupalavereissa. Ei näitä kahta aikaa voi verrata että kumpi oli raskaampaa, koska ne olivat molemmat raskaita, vain eri tavalla. Vanhemmuuden vaatimuksetkin olivat ihan eri planeetalta.
Olen 80. Viikkosiivous oli ehdoton juttu. Lapsuudessani. Vuodevaatteet ja matot ulos, lattiat luututtiin, vaatteita ja astioita oli tarpeeksi, jopa pyhäastiatkin vaikka erikseen
Olen 64. Lapsuuskodissani imurointi kerran viikossa oli suositeltavaa, samoin pölyjen pyyhkiminen. Matot vietiin ulos ehkä kerran tai kaksi vuodessa, jolloin myös pyyhittiin lattiat. Vuodevaatteita vietiin harvoin ulos. Lakanat ja pyyhkeet pesetettiin pesulassa.
No kyllä vaikka maalla asuin lattiat pestiin kerta viikkoon, tarvittaessa useammin. Matot ravisteltiin ulkona vaikka päivittäin jos tarpeen. Puunroskaahan puulämmitystalossa oli.
Viikkosiivouksesta vasta nyt yksin asuessaomen hellittänyt. Imuroin pari kertaa viikossa, keittiön lattian luuttuan kerran viikossa bähintään, tahrat otan heti pois.
Vierailija kirjoitti:
On joo nykynaisilla pelit ja vehkeet, imurit ja tiskikoneet. Se ei tarkoita että olisi yhtään sen helpompaa. Kun joku puhuu että vaatteet pestiin jossain järvessä tai padassa, ja lattia kuurattiin kontaten, niin ei se tarkoita että nykyihmisellä olisi yhtään sen helpompaa. Nykyään kun ne vaatteet pestään (yleensä) yhden päivän käytön jälkeen, ja lattiatkin pitäisi pestä kerran viikossa. Vaadittavan hygienian taso on yksinkertaisesti ihan eri. Ennen ne vaatteet pestiin vain silloin tällöin ja lattiat pari kertaa vuodessa. Huolehdittavaa tavaraa ei juuri ollut, ei hirveitä määrää vaatteita, astioita ja muuta tavaraa. Robotti- imuri helpottaa, mutta se vaatii puhdistamista, huoltoa ja varaosia. Ei ennenvanhaan kuskattu lapsia harrastuksiin ja käyty kaikenmaailman vasupalavereissa. Ei näitä kahta aikaa voi verrata että kumpi oli raskaampaa, koska ne olivat molemmat raskaita, vain eri tavalla. Vanhemmuuden vaatimuksetkin olivat ihan eri planeetalta.
50-luvun maalaisena. Kyllä vähintään lauantaina miehetkin vaihtoivat puhtaat vaatteet. Vähintään siis kerran viikossa.
En varakkaasta kodista ole mutta puhtaasta. Vaatteita oli tarpeeksi, pyykki ehkä kahden viikon välein. Pienempää pesaisua välilläkin.
Ei "entisaika" ollut mitään ryysyrantaa kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi iso syy uupumiseen on se ettei enää osata edes levätä. Aina on menoa. Ihmettelen omia työkavereitakinkin, kun nyt on kesälomatkin on buukattu täyteen. Lomat alkaa niin seuraavana päivänä on lähtö ulkomaille. Tuon lisäksi koko kesä ohjelmaa. Samoin viikonloput ja useat arki-illat ympäri vuoden. Joku ihme ajatus on, että koko ajan pitää olla menossa omissa tai lasten jutuissa. Ne ovat nämä äidit, jotka menee. Isät eivät osallistu.
Mä lähden mieheni kanssa heti loman alkaessa ulkomaille koska haluan lomallani ainakin yhden viikon nauttia helteistä ja auringosta. Suomen sää on niin peppusta että voi koko loman sataa vettä.
Mutta en mä siellä ulkomailla mitään ihmeellistä tee, otan aurinkoa, luen kirjoja (ainoa kerta vuodessa kun ehdin), uin lämpöisessä merivedessä ja syön hyvin. Ja pääsen samalla irti töistä heti loman alkaessa. Kokeile joskus itekin, voit yllättyä!
Onko sinulla siis lapsia? Tuskin meren ja uima-altojen äärellä kauheasti lepäilet lasten kanssa? Valppaana koko ajan aamusta iltaan lasten kanssa vieraassa paikassa.
Hän voisi olla se isoäiti. Vrt otsikko.
Merkonomi. 3 lasta jotka kaikki akateemusia ja johtavassa asemassa. Paljon helpommalla olen elämäni päässyt. Mummoja ei lapsillani kummaltakaan puolelta ollut auttelemassa, he jäivät sinne kotikuntiin.
Matto on nytkin kangaspuissa mökillä. Toimintakyky on onneksi säilynyt, kiitos yläkerran herralke.