Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.

 

Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.

Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.

Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.

Ei jakaannu. Metatyöt jää melkein töysin naisille.

Ei aina. Äidit tarvitsevat omaa aikaa ja heillä on oikeus henkireikiin, muuten ei jaksa tylsää kotielämää. Lähes viisikymppiset ”tytöt” pörräävät festareilla ja somettavat ”kuumaakesää”. Isät ja isovanhemmat hoitavat lapset ja kotiasiat. 

Niin onkin, miksei olisi? Ne sun viiskymppiset on siinä vaiheessa pyörittänyt härdelliä 15-20 vuotta. Mihin se isä isovanhempia tarvitsee

. Onhan sillä robottiruohonleikkuri.

Toisessa tällaisessa tietämässäni perheessä ovat kymmenen vuotta pyörittäneet tätä härdelliä. Toinen heistä pyöritti ensimmäistä härdelliä 15 vuotta. Ja, kuten sanoin, äidillä on oikeus omaan aikaan. Miksi se noin kolahti? Isälläkin on oikeus omaan aikaan ja silloin lapset saavat käyttää oikeuttaan aikaan isovanhempien kanssa.  Ruohonleikkuria, ei siilejä ja muita pieniä eläimiä tappavia robotteja,  tarvitsevat vain isovanhemmat, eivät isä ja äiti. Isovsnhemmilla kin on oikeus omaan aikaan, mutta siitä ei oikeen tykätä, jos on joku hyvä keikka, jolle ei pääsekään isovanhemman oikeuden omaan aikaan, takia.

Miksi ne isovanhemmat tarvitaan päästämään jokun 10-15-vuotiaan äiti jonnekin keikalle????

Lapset ovat 6- ja 10- vuotiaita. Ei heitä voi keskenään jättää. 

Alapeukutit. Tarkoititko, että voit jättää pienet lapset kotiin viikonlopuksi ilman aikuista? Vai oletko vaan nyreissäsi siitä, että jonkun pitää kantaa vastuu lapsistasi?

Ei se just isovanhempia vaadi. Meillä yökyläilivät kaverien luona ja kaverit taas meillä. Siinä se.

Kyllä nämäkin yökyläilevät kaverien luona ja kaverit heillä. Silloinkin tarvitaan se aikuinen läsnäolemaan ja silloin on se/ne kaveritkin siinä hoidettavina. Juuri näin kävi viime viikonloppuna. Toinen vanhemmista työmatkalla, toinen sukulaisensa häissä, kaveri yökylässä.

Öh, kun te olette molemmat poissa, lapset kavereille, kun kaverien vanhemmat poissa, kaverit teille. Ei oo vaikeeta.

Lapset ovat usein kavereilla,  ja kaverit heillä. Mutta eihän se aina käy, eikä sovi kaverien perheille. Kyllä se on vaikeeta välillä. Et kai voi vain ilmoittaa kaverin vanhemmille, että tää tulee taas teille! Ja toinen jollekin toiselle kaverille. Kun isovanhempi on saatavilla, niin silloin häntä pyydetään ja jos vielä suostuu ottamaan kaverinkin yökylään, niin vielä parempi. Oma aika ja aika kavereiden kanssa vietetty aika on näille lasten vanhemmille nykyisin oikeus ja ehto jaksamiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.

 

Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.

Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.

Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.

Ei jakaannu. Metatyöt jää melkein töysin naisille.

Metatyö, tuo niin keksimällä keksitty ongelma. 

Normaalilla toimintakyvylöä varustettu ihminen ei tee erikseen metatyötä tai ainakaan tee siitä ongelmaa. Siinä ne sivussa hoituu.

Kyllä kaikki tekevät, joiden arki ym. hoituu ja toimii. Eikä se ole ongelma, kun olet virkeä ja vedossa. Sit kun et ole, alkaa takkuamaan ja elämään tulee hankaluuksia. 

Muistan aina sen ajan, kun yht äkkiä lapsen syntymäpäivien suunnittelu, siis ihan vaan se, mitä tarjotaan, muuttui isoksi ongelmaksi. En silloin ymmärtänyt, miksi näin. Mutta se stressin määrä oli todella suuri. Tietty jälkikäteen ymmärrän, et olin uupunut. Sitä en silloin ymmärtänyt ja se tilanne oli paha. Tämä siis esimerkkinä siitä, miten pelkkä tarjoilujen miettiminen perheelle ja sukulaisille, voi olla todella haastavaa. Kun on väsynyt. Puhumattakaan kaikesta muusta arkeen ja työhön liittyvä.

No jos ne lapset  hommataan vasta nelikymppisenä niin isovanhemmat ovat todennäklisesti yli 60 vuotiaita ja osa vielä työelämässä. Ei 60 v jaksa enää hoitaa pieniä lapsia. Nelikymppinen on tottunut elämään itsekkäästi ja vapaasti ja se miten paljon lapsi sitoo tulee monelle yllätyksenä. Nuorempi vanhempi on joustavampi ja jaksaa paremmin, tosin taloudellinen tilanne saattaa olla huonompi. Nykyajan vanhemmilla on vastuu ja aikuisuus hukassa, halutaan lapsi mutta samalla pitäisi saada viettää laatuaikaa puolison kanssa, matkustaa ja bilettää. Lapsi saa kaiken periksi koska on helpompaa antaa mennä kun kieltää, jotta vanhemmat saavat olla rauhassa. Älkää lisääntykö jos ette ole valmiita elämän muutokseen ja valmiita kasvattamaan lasta. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu valinnoistanne. Isovanhemmat eivät ole mikään hoito automaatio.

Vierailija kirjoitti:

Kielletään vielä autot, jotta äidit saa ajella pikkusiaan polkupyörällä hoitoon pitkin kaupunkia!

Osuit naulan kantaan!

Puolustakaa yksityisautoilua! Hkin poliitikoilla on lähtemässä homma lapasesta!

Ei kaikkea voi kieltää.

Se on surullista, että ollaan siirrytty sellaisesta yhteisöllisestä koko kylä kasvattaa-kulttuurista niin yksilökeskeiseen kulttuuriin, että edes lähellä asuvat isovanhemmat eivät välttämättä halua auttaa lapsenlasten kanssa. Näin lapsikaan ei myöskään opi tuntemaan läheisesti sukulaisiaan ja voi jäädä yksinäisyyden ja juurettomuuden kokemus koko loppuelämäksi. Itsekin päätin jättää lapsihaaveet toteuttamatta, koska en halunnut lapselleni sellaista tulevaisuutta -pärjääminen olisi myös ollut vaikeaa ilman tukiverkkoja. 

Omat lapseni lähestyvät jo kolmeakymmentä. Meillä ei ollut isovanhempia koskaan apuna heidän ollessa pieniä.  
Pärjättiin silti, enkä katso väsymyksen johtuneen isovanhempien avun puutteesta. 

Me kyllä autettaisiin sillä lapsenlapsi on rakas kuin oma lapsi. No eipä niitä täällä näy kun ei mitään lapsenlapsia ole eikä niitä kenen kanssa ne tekisivät. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset tehdään 30+ikäisinä, opiskellaan kokoajan uutta tutkintoa, tehdään töitä täysipäiväisesti, harrastetaan muutama kerta viikossa, kavereita tavataan vähintään viikkottain ja välillä täytyy niitä lapsiakin hoitaa. Huomioida täytyy, että isät ovat kyllä tasa-arvoisia hoitajia ja kasvattajia.

Tuollaista on omien lähes 40v lasteni ja heidän kaveridensa elämä.

 

Isovanhempina olemme tehneet lapset aika usein noin 25v kun valmistuimme ja olemme viimeisiä vuosia työelämässä, varmasti ihan yhtä paljon hoidamme lastenlapsia kun omat vielä aikoinaan myös työelämässä olleet vanhempamme. Mutta eniten on muuttunut nykyisten äitien oma elämän tyyli ja  työelämän vaatimukset.

Ennen se oli sitä, että vain miehellä sai olla omia menoja eikä jopa uskallettu jättää lapsia isän kanssa tai joutui anomaan jotain harrastusaikaa... Onneksi nykyään on eri meininki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitakaa itse tekemänne lapset ja antakaa isovanhempien olla rauhassa.

Juuri näin. Lapsia tehdään ja sitten niitä ei hoideta. Milloin isovanhemmat saisivat vaan olla, kun ovat omat lapsensa hoitaneet ja vielä niidenkin lapset pitäisi hoitaa?

Kuka täällä on pyytänyt muiden hoitamaan lapsiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa ettei suurin osa isovanhemmista hoida. Mun hlökohtaisen kokemuksen mukaan suurin osa hoitaa ja osallistuu lastenlasten elämään. Mutta mitä odotetaan? Että joka viikko hoidetaan päivä tai kaksi? Vai joka kuukausi vklp?

Niin, en ymmärrä ollenkaan, jos vanhemmat on juuri pitäneet lomaa, saaneet vapaan viikonloppunsa, ehkä enemmänkin, niin muutama päivä töissä, niin ollaan ihan maansa myyneitä ja taas pitäisi saada hoitoapua, hermolomaa, päästä kavereiden kanssa harrastamaan, arki kotona koetaan tylsänä jne. Tuntuu siltä, että jotkut eivät vain ymmärrä sitä tosiasiaa, että on eri asia elää sinkkuna tai parisuhteessa ilman lapsia kuin lapsiperheenä, jossa suurin osa ajasta menee hoivaan, huoltamiseen  ja töissä käymiseen. Aikuisten väsymys lapsiperheessä on vain väliaikaista, sen kyllä kestää, koska se kestää vain muutaman hassun vuoden😆 Sillehän eivät isovanhemmat voi yhtään mitään, jos kaksi aikuista ihmistä ei saa perhe-elämäänsä sujumaan 1-2 lapsen kanssa ongelmitta, vaan aina pitäisi saada hoitoapua, ehkäpä on tullut valittua väärä kumppani tai odotukset lapsiperheen elämästä ovat täysin epärealistiset 😫

Tunnetko paljonkin tällaisia vanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti 1903 syntynyt.  Karjakko ammatiltaan ennen avioitumista. Hoiti karjan , lapset, laittoi hyvää ruokaa, kasvatti salaatit, tomaatit, juurekset. Keritsi lampaat ja niistä lankaa ja neuleita. Kasvatti pellavaa ja niistä lankaa. Osasi luoda loimet kangaspuuhun ja kutoa kankaita ja mattoja. Syksyt juoksi marjassa ha säilöi. Kesät heinäpellolla ja viljapelloilla mukana. 10 lasta. Kuoli 86-vuotiaana, itse soitti taksin ja meni päivystykseen ja aamuyöstä kuoli.

Osaan minäkin kutoa mattoja, ommella ja neuloa vaatteita. Tänään viimeksi olen tehnyt lapsille vaatetta. Joka kesä ja syksy käymme koko perhe marjassa. Lisäksi käyn kokopäivätöissä, kuten miehenikin, joka tekee ihan tavallisesti 12 tunnin työpäiviä. Elämä on varmasti helpompaa ja kevyempää kuin 100 vuotta sitten, mutta kyllä nykynaisetkin osaavat ja ovat ahkeria.

Niin meilläkin jo kolmannen polven naisetkin hyvin näppäriä.  Pojantytär tehnyt itse vanhojen tanssiasit ja yo-juhlapuvun ,  taidokkaat täytekakut juhliinsa, ei isoäitiä siihen tarvitse. 

Mutta kuten luettu, joillekin jo lasten olemassaolo on rasitus ja nykyaikaisen kodin kotityöt.

Mutta eihän ennen ne vaatimuksetkaan olleet samanlaiset. Ennen jos lapsi pissasi housuunsa, niin ne vain kuivatettiin. Ei tarvinnut pestä vaatteita joka päivä. Nykyään olisi lastensuojelu kimpussa hyvin nopeasti, jos lapset kulkisivat kuselle haisevissa vaatteissa.

Konehan ne vaatteet pesee.  Ei tarvitse kantaa  lämmittää vettä ja keittää vielä itse saippuaakin.

Kolmen lapsen äitinä en tajua miksi olisi rasittavaa pitää lapset puhtaissa vaatteissa? Jos ei ole ihan rahaton tai homssu. Kirpputoreimta saa hyvin halvalla vaippailäisten vaatetta 

Niin? Näinhän suurimmalla osalla se menee. Kenelle siis osoitat arvostelun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen.. 

Totta. Harvat kävivät koulua ja silti töitä sai helposti. Nykyään ei noin vain lisäännytä, jos haluaa vastuullinen vanhempi olla ja tarjota lapselle elämisen arvoisen elämän. Korkeakouluissa ja yliopistoissa vierähtää helposti 5 vuotta ja mitään takeita töistä ei ole sittenkään. Varsinkin nuoret naiset saavat lähinnä epämääräisiä pätkätöitä monesti. 

Tämän päivän monilla nuorilla aikuisilla on se ongelma ajatusmaailmassa, että kaiken pitäisi olla pitkälle suunniteltua, hallittua ennen kuin uskaltaa esim sitoutua parisuhteeseen, hankkia lapsia,  ostaa asunto, vaikkei olekaan sitä vakityöpaikkaa  yms. Ei vain tunnuta kestävän epävarmuutta. Tiedättekö, elämässä on sen tuhat muuttujaa, jotka voivat muuttaa suunnitelmat päälaelleen hetkessä. Epävarmuudesta johtuva tarve hallita elämänsä kaikkia palikoita on aika surullista ja siinä se elämä sitten vilahtaakin ohi helposti. Vaatii hieman rohkeutta elää epävarmuudessa, kun ei tiedäkään mitä seuraavan nurkan takana odottaa.

"...kaiken pitäisi olla pitkälle suunniteltua, hallittua ennen kuin uskaltaa esim sitoutua parisuhteeseen, hankkia lapsia,  ostaa asunto, vaikkei olekaan sitä vakityöpaikkaa  yms. Ei vain tunnuta kestävän epävarmuutta."

Niin, siksi niitä lapsiakaan ei twhdä, ennen varmuutta. Eikö tämä ole ihan ymmärrettävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti 1903 syntynyt.  Karjakko ammatiltaan ennen avioitumista. Hoiti karjan , lapset, laittoi hyvää ruokaa, kasvatti salaatit, tomaatit, juurekset. Keritsi lampaat ja niistä lankaa ja neuleita. Kasvatti pellavaa ja niistä lankaa. Osasi luoda loimet kangaspuuhun ja kutoa kankaita ja mattoja. Syksyt juoksi marjassa ha säilöi. Kesät heinäpellolla ja viljapelloilla mukana. 10 lasta. Kuoli 86-vuotiaana, itse soitti taksin ja meni päivystykseen ja aamuyöstä kuoli.

Osaan minäkin kutoa mattoja, ommella ja neuloa vaatteita. Tänään viimeksi olen tehnyt lapsille vaatetta. Joka kesä ja syksy käymme koko perhe marjassa. Lisäksi käyn kokopäivätöissä, kuten miehenikin, joka tekee ihan tavallisesti 12 tunnin työpäiviä. Elämä on varmasti helpompaa ja kevyempää kuin 100 vuotta sitten, mutta kyllä nykynaisetkin osaavat ja ovat ahkeria.

Niin meilläkin jo kolmannen polven naisetkin hyvin näppäriä.  Pojantytär tehnyt itse vanhojen tanssiasit ja yo-juhlapuvun ,  taidokkaat täytekakut juhliinsa, ei isoäitiä siihen tarvitse. 

Mutta kuten luettu, joillekin jo lasten olemassaolo on rasitus ja nykyaikaisen kodin kotityöt.

Mutta eihän ennen ne vaatimuksetkaan olleet samanlaiset. Ennen jos lapsi pissasi housuunsa, niin ne vain kuivatettiin. Ei tarvinnut pestä vaatteita joka päivä. Nykyään olisi lastensuojelu kimpussa hyvin nopeasti, jos lapset kulkisivat kuselle haisevissa vaatteissa.

Konehan ne vaatteet pesee.  Ei tarvitse kantaa  lämmittää vettä ja keittää vielä itse saippuaakin.

Kolmen lapsen äitinä en tajua miksi olisi rasittavaa pitää lapset puhtaissa vaatteissa? Jos ei ole ihan rahaton tai homssu. Kirpputoreimta saa hyvin halvalla vaippailäisten vaatetta 

Niin? Näinhän suurimmalla osalla se menee. Kenelle siis osoitat arvostelun?

Tietysti hänelle joka kirjoitti asiaa pitävänsä vaikeana. Lue keskustelu.  

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti, maailman helpoin työ maailmassa ja sitäkään ei nykyään enää jakseta. Sit ei muutaku skumppa auki.

Mikä helvetin kotiäiti? Kuinka monta tunnet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen.. 

Totta. Harvat kävivät koulua ja silti töitä sai helposti. Nykyään ei noin vain lisäännytä, jos haluaa vastuullinen vanhempi olla ja tarjota lapselle elämisen arvoisen elämän. Korkeakouluissa ja yliopistoissa vierähtää helposti 5 vuotta ja mitään takeita töistä ei ole sittenkään. Varsinkin nuoret naiset saavat lähinnä epämääräisiä pätkätöitä monesti. 

Tämän päivän monilla nuorilla aikuisilla on se ongelma ajatusmaailmassa, että kaiken pitäisi olla pitkälle suunniteltua, hallittua ennen kuin uskaltaa esim sitoutua parisuhteeseen, hankkia lapsia,  ostaa asunto, vaikkei olekaan sitä vakityöpaikkaa  yms. Ei vain tunnuta kestävän epävarmuutta. Tiedättekö, elämässä on sen tuhat muuttujaa, jotka voivat muuttaa suunnitelmat päälaelleen hetkessä. Epävarmuudesta johtuva tarve hallita elämänsä kaikkia palikoita on aika surullista ja siinä se elämä sitten vilahtaakin ohi helposti. Vaatii hieman rohkeutta elää epävarmuudessa, kun ei tiedäkään mitä seuraavan nurkan takana odottaa.

"...kaiken pitäisi olla pitkälle suunniteltua, hallittua ennen kuin uskaltaa esim sitoutua parisuhteeseen, hankkia lapsia,  ostaa asunto, vaikkei olekaan sitä vakityöpaikkaa  yms. Ei vain tunnuta kestävän epävarmuutta."

 

 

Niin, siksi niitä lapsiakaan ei twhdä, ennen varmuutta. Eikö tämä ole ihan ymmärrettävää?

Ja silti erotaan ja taas erotaan ja varman päälle tehtyjä lapsia kuitenkin siellä ja täällä. 

Olen onnekas kun sain lapset nuorena. Myös lapset saivat omansa nuorina, joten minusta tuli nuori mummo. Olin työelämässä eläkeikään asti. Silloin jo lastenlapsrtkin olivat aikuisia. 

Me lähdimme papan kanssa viettämään talvia Espanjaan. Näin kesäisin tavataan ja kaikille on sopinut hyvin tämä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen.. 

Totta. Harvat kävivät koulua ja silti töitä sai helposti. Nykyään ei noin vain lisäännytä, jos haluaa vastuullinen vanhempi olla ja tarjota lapselle elämisen arvoisen elämän. Korkeakouluissa ja yliopistoissa vierähtää helposti 5 vuotta ja mitään takeita töistä ei ole sittenkään. Varsinkin nuoret naiset saavat lähinnä epämääräisiä pätkätöitä monesti. 

Tämän päivän monilla nuorilla aikuisilla on se ongelma ajatusmaailmassa, että kaiken pitäisi olla pitkälle suunniteltua, hallittua ennen kuin uskaltaa esim sitoutua parisuhteeseen, hankkia lapsia,  ostaa asunto, vaikkei olekaan sitä vakityöpaikkaa  yms. Ei vain tunnuta kestävän epävarmuutta. Tiedättekö, elämässä on sen tuhat muuttujaa, jotka voivat muuttaa suunnitelmat päälaelleen hetkessä. Epävarmuudesta johtuva tarve hallita elämänsä kaikkia palikoita on aika surullista ja siinä se elämä sitten vilahtaakin ohi helposti. Vaatii hieman rohkeutta elää epävarmuudessa, kun ei tiedäkään mitä seuraavan nurkan takana odottaa.

"...kaiken pitäisi olla pitkälle suunniteltua, hallittua ennen kuin uskaltaa esim sitoutua parisuhteeseen, hankkia lapsia,  ostaa asunto, vaikkei olekaan sitä vakityöpaikkaa  yms. Ei vain tunnuta kestävän epävarmuutta."

 

 

Niin, siksi niitä lapsiakaan ei twhdä, ennen varmuutta. Eikö tämä ole ihan ymmärrettävää?

Ja silti erotaan ja taas erotaan ja varman päälle tehtyjä lapsia kuitenkin siellä ja täällä. 

Onko? Juurihan ongelmaksi on kerrottu se, miten ei tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä nyt liioitella. Kyllä minä olen saanut hoitoapua mummolta ja ukilta. Jos äiti ja isä vaikkapa kävivät ruokaostoksilla tai oli muita menoja, minut kiikutettiin hyvin usein mummolaan. Siellä olivat pelkästään iloisia, että tulin. Enoni asui vielä kotona siihen asti kun olin 6 v., ja vaikka oli nuori mies, hänkin saattoi viedä minua leikkipuistoon tai joskus jäätelölle. Suhtautuminen oli lämmintä. Toisaalta siihen aikaan 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa ihmiset olivat kotona paljon enemmän. Ukki kävi kalastamassa ja mummo kävi kerran viikossa mattoja kutomassa. Ei ne koko ajan olleet kotoa poissa. Kesämökki oli myös, ja siellä me käytiin koko perhe saunomassa. Syötiin kalaa ja makkaraa ja uusia perunoita, saunottiin ja uitiin isolla porukalla. Joskus jäin sinne yökylään, kun mummo ja ukki pyysivät, tai houkuttelivat. Ukki rakensi sinne leikkimökin minulle, ja myöhemmin serkkuni käyttivät sitä myös. 

Toiset isovanhemmat asuivat kaukana, mutta kouluiässä saatoin olla siellä viikon tai joskus pidempäänkin kesälomalla, kun vanhemmat olivat töissä. Se oli ihan selvää, että oikein odottivat, milloin pääsen tulemaan. He olivat jo eläkkeellä siinä vaiheessa kun olin kouluikäinen. Joskus meitä oli kolme serkusta samaan aikaan siellä, nukuttiin siskonpedissä patjoilla olohuoneen lattialla. Toki osattiin käyttäytyä. Kerrostalon pihalla leikittiin, ja mummon ja ukin kanssa käytiin minne heidän piti mennä, siis vaikka kauppareissulla tai apteekissa tai torilla. Nykyisin monet lapset ovat rasittavampaa ja vaativampaa seuraa. 

Tuohon viimeiseen lauseeseen liittyen, jos puolisoni lapsenlapsi olisi meillä hoidossa enemmän kuin kerran tai kaksi vuodessa, niin meille tulisi ero. Todella raivostuttava adhd lapsi. 
Ja minä en ole lapseton, en vain jaksa tuollaista. 

Pakko osallistua keskusteluun omalla kokemuksella; olemme mieheni kanssa hieman yli kolmekymppisiä ja meillä on kouluikäinen lapsi. Valitettavasti molemmilla puolin isovanhemmilla on isoja ongelmia, niin päihde- kuin mielenterveysongelmiakin. Yritetty on ottaa mukaan elämään ja arkeen, eikä todellakaan ole pyydetty hoitamaan lasta siinä määrin mitä itse ovat hoidattaneet lapsensa aikoinaan isovanhemmilla/muilla sukulaisilla. 

Meidän lapsen isovanhemmat eivät ole iäkkäitä (lapsen syntyessä vähän päälle 40) mutta sitäkin enemmän ”vaivaisia” monella tapaa, eli ei sitä voi lastentekoikäänkään aina vedota. Hyvin me mieheni kanssa lapsemme kasvatuksessa pärjäämme, mutta välillä on hirveän surullista katsoa kuinka lähisukulaisilla edelle menevät omat harrastukset, päihteet ja moniongelmaiset tädit ja sedät. Itse hoidin omia pikkusisaruksiani ilman mitään korvausta koko lapsuuden, ja nyt kuitenkin aikuisena perheellisenä ihmisenä huomaan että eipäs oma lapsi kiinnostakkaan muuta kuin valokuvien muodossa. 

Facebookissa hienosti esitetään jotain kulissielämää, mutta tosiasia on että esim. minun yliopistosta valmistumista tai mitään muutakaan ei ole sen kummemmin juhlistettu/pidetty hienona juttuna (paitsi siellä Facebookissa). Tämänkaltaiset sukulaistarinat ovat vielä nykyäänkin aika iso tabu, mutta toivottavasti ihmiset ymmärtäisivät että aina se some/muu pinta ei kerro koko totuutta. Lapsemme on tosiaan ainoa lapsenlapsi, ja kukaan minun puoleni sisaruksistani ei aio tehdä lapsia (4kpl) tai mieheni (2kpl), että ei nyt siitäkään ole kyse että lapsenlapsia jotenkin olisi iso lauma.

olen -66 v. syntynyt ja mummu sekä täti kuului läheisesti elämääni.Kesällä oltiin sisarusten kanssa tätillä ja sedällä muutama viikko ja hauskaa oli. mummu katsoi myös meidän perään aina kun jaksoi.

Nyt pojan perhe asuu kivenheiton päässä ja heidän lapset pääsee meille juoksemalla pihanpoikki...näppärää ja mukavaa.