Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt on uusi uusavuttomien sukupolvi, kuka syyttää vaan toisia oma saamattomuudesta. Läpi aikojen on naiset synnyttänyt, laittanut lapset pellon viereen ja jatkanut töitä. Ei ole ollut kertakäyttövaippoja, ei lämmintä vettä, ei viemäristöä, ei pesukoneita. Ja aina on pärjätty. Nykyinen minä- minä, olen sen arvoinen sukupolvi on saanut kaikki nämä edut käytettäviksi, lapsilisätkin ja silti on ensimmäinen sukupolvi, kuka muuta ei teekään, kun valittaa. Sodanaikana monilla ei ollut läheisiä, koska kasvattiin orpioina, mutta silti pärjättiin. Näköjään, mitä helpommaksi elämä muuttuu, sitä enemmän tietty porukkaa vaan odottaa, että muut eläisivät niiten puolesta. Ottakaa nyt vastuu itsestä ja omasta elämästä. Ei ole ainamuut syynä siinä, että ette jaksaa. 

Kyllä mun mummo sanoi ettei kadehdi nykyajan naisia. Teki ikänsä omalla pientilalla töitä, ei koskaan vieraalla, mitä nyt nuoruusvuosina piikoi mutta naimisiin mentyään piti lehmiä ja oli kodin pihapiirissä töissä. Sai vain yhden lapsen eli aika "helppoa" elämää verrattuna nykysiiin naisiin jotka tekevät kodin ulkopuolella uraa tai töitä ja sitten kotona toinen rupeama lasten kanssa ja kotityöt päälle. Ja kun aina sanotaan että entisajan naiset tekivät käsitöitä ja olivat hyviä keittiössä, niin surkeimmat kokit ikinä ovat olleet mummoni ikäluokkaa, syntyneet 1910-1925. Ruoanlaittotaito oli olematonta, tuskin leipoa osasivat ja käsitöitä ei kukaan. Eli se siitä osaamisesta.

Olipa yleistys. Äitini, 1923 syntynyt, oli loistava kokki, surkea käsitöissä.  Meni töihin kodin ulkopuolelle, viisikon nuorimman ollessa nelivuotias, kun muuttivat maalta paikkakunnalle, jossa oli iso sairaala. 

Anopini, nyt 87v. ei ollut hyvä kokki. Opetteli sit vuosien varrella sellaiseksi. Hänen ollessaan nuori vaimo, alkoi ruoka-aineksiakin olla eri tavalla saataville, kuin sata vuotta sitten. Monet kävivät silloin emäntäkoulun, jossa oppivat perusasiat, kaikki eivät käyneet. Ei voi yleistää kumpaankaan suuntaan. 

Armas Ruotsalainen, lääkäri, kirjoitti reilut satavuotta sitten oppaita mm. pienten lasten hoitoon. Hänen idea oli, et laskiämpäri olisi aina harmaa, jolloin sillä samalla ämpärillä ei kanneta vettä, mitä ihmiset juovat. Tämän johdosta imeväisikäisten kuolemat vähenivät olennaisesti. Tämä siis esimerkkinä, millaisessa todellisuudessa monet perheet elivät. Ei voi olettaa kaikkien olleen tuolloin hyviä yhtään missään. Toiset olivat, toiset eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.

 

Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.

Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.

Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.

Ei jakaannu. Metatyöt jää melkein töysin naisille.

Ei aina. Äidit tarvitsevat omaa aikaa ja heillä on oikeus henkireikiin, muuten ei jaksa tylsää kotielämää. Lähes viisikymppiset ”tytöt” pörräävät festareilla ja somettavat ”kuumaakesää”. Isät ja isovanhemmat hoitavat lapset ja kotiasiat. 

Niin onkin, miksei olisi? Ne sun viiskymppiset on siinä vaiheessa pyörittänyt härdelliä 15-20 vuotta. Mihin se isä isovanhempia tarvitsee

. Onhan sillä robottiruohonleikkuri.

Toisessa tällaisessa tietämässäni perheessä ovat kymmenen vuotta pyörittäneet tätä härdelliä. Toinen heistä pyöritti ensimmäistä härdelliä 15 vuotta. Ja, kuten sanoin, äidillä on oikeus omaan aikaan. Miksi se noin kolahti? Isälläkin on oikeus omaan aikaan ja silloin lapset saavat käyttää oikeuttaan aikaan isovanhempien kanssa.  Ruohonleikkuria, ei siilejä ja muita pieniä eläimiä tappavia robotteja,  tarvitsevat vain isovanhemmat, eivät isä ja äiti. Isovsnhemmilla kin on oikeus omaan aikaan, mutta siitä ei oikeen tykätä, jos on joku hyvä keikka, jolle ei pääsekään isovanhemman oikeuden omaan aikaan, takia.

Miksi ne isovanhemmat tarvitaan päästämään jokun 10-15-vuotiaan äiti jonnekin keikalle????

Lapset ovat 6- ja 10- vuotiaita. Ei heitä voi keskenään jättää. 

Alapeukutit. Tarkoititko, että voit jättää pienet lapset kotiin viikonlopuksi ilman aikuista? Vai oletko vaan nyreissäsi siitä, että jonkun pitää kantaa vastuu lapsistasi?

Ei se just isovanhempia vaadi. Meillä yökyläilivät kaverien luona ja kaverit taas meillä. Siinä se.

Kyllä nämäkin yökyläilevät kaverien luona ja kaverit heillä. Silloinkin tarvitaan se aikuinen läsnäolemaan ja silloin on se/ne kaveritkin siinä hoidettavina. Juuri näin kävi viime viikonloppuna. Toinen vanhemmista työmatkalla, toinen sukulaisensa häissä, kaveri yökylässä.

Öh, kun te olette molemmat poissa, lapset kavereille, kun kaverien vanhemmat poissa, kaverit teille. Ei oo vaikeeta.

Lapset ovat usein kavereilla,  ja kaverit heillä. Mutta eihän se aina käy, eikä sovi kaverien perheille. Kyllä se on vaikeeta välillä. Et kai voi vain ilmoittaa kaverin vanhemmille, että tää tulee taas teille! Ja toinen jollekin toiselle kaverille. Kun isovanhempi on saatavilla, niin silloin häntä pyydetään ja jos vielä suostuu ottamaan kaverinkin yökylään, niin vielä parempi. Oma aika ja aika kavereiden kanssa vietetty aika on näille lasten vanhemmille nykyisin oikeus ja ehto jaksamiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.

 

Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.

Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.

Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.

Ei jakaannu. Metatyöt jää melkein töysin naisille.

Metatyö, tuo niin keksimällä keksitty ongelma. 

Normaalilla toimintakyvylöä varustettu ihminen ei tee erikseen metatyötä tai ainakaan tee siitä ongelmaa. Siinä ne sivussa hoituu.

Kyllä kaikki tekevät, joiden arki ym. hoituu ja toimii. Eikä se ole ongelma, kun olet virkeä ja vedossa. Sit kun et ole, alkaa takkuamaan ja elämään tulee hankaluuksia. 

Muistan aina sen ajan, kun yht äkkiä lapsen syntymäpäivien suunnittelu, siis ihan vaan se, mitä tarjotaan, muuttui isoksi ongelmaksi. En silloin ymmärtänyt, miksi näin. Mutta se stressin määrä oli todella suuri. Tietty jälkikäteen ymmärrän, et olin uupunut. Sitä en silloin ymmärtänyt ja se tilanne oli paha. Tämä siis esimerkkinä siitä, miten pelkkä tarjoilujen miettiminen perheelle ja sukulaisille, voi olla todella haastavaa. Kun on väsynyt. Puhumattakaan kaikesta muusta arkeen ja työhön liittyvä.

No jos ne lapset  hommataan vasta nelikymppisenä niin isovanhemmat ovat todennäklisesti yli 60 vuotiaita ja osa vielä työelämässä. Ei 60 v jaksa enää hoitaa pieniä lapsia. Nelikymppinen on tottunut elämään itsekkäästi ja vapaasti ja se miten paljon lapsi sitoo tulee monelle yllätyksenä. Nuorempi vanhempi on joustavampi ja jaksaa paremmin, tosin taloudellinen tilanne saattaa olla huonompi. Nykyajan vanhemmilla on vastuu ja aikuisuus hukassa, halutaan lapsi mutta samalla pitäisi saada viettää laatuaikaa puolison kanssa, matkustaa ja bilettää. Lapsi saa kaiken periksi koska on helpompaa antaa mennä kun kieltää, jotta vanhemmat saavat olla rauhassa. Älkää lisääntykö jos ette ole valmiita elämän muutokseen ja valmiita kasvattamaan lasta. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu valinnoistanne. Isovanhemmat eivät ole mikään hoito automaatio.

Vierailija kirjoitti:

Kielletään vielä autot, jotta äidit saa ajella pikkusiaan polkupyörällä hoitoon pitkin kaupunkia!

Osuit naulan kantaan!

Puolustakaa yksityisautoilua! Hkin poliitikoilla on lähtemässä homma lapasesta!

Ei kaikkea voi kieltää.

Se on surullista, että ollaan siirrytty sellaisesta yhteisöllisestä koko kylä kasvattaa-kulttuurista niin yksilökeskeiseen kulttuuriin, että edes lähellä asuvat isovanhemmat eivät välttämättä halua auttaa lapsenlasten kanssa. Näin lapsikaan ei myöskään opi tuntemaan läheisesti sukulaisiaan ja voi jäädä yksinäisyyden ja juurettomuuden kokemus koko loppuelämäksi. Itsekin päätin jättää lapsihaaveet toteuttamatta, koska en halunnut lapselleni sellaista tulevaisuutta -pärjääminen olisi myös ollut vaikeaa ilman tukiverkkoja. 

Omat lapseni lähestyvät jo kolmeakymmentä. Meillä ei ollut isovanhempia koskaan apuna heidän ollessa pieniä.  
Pärjättiin silti, enkä katso väsymyksen johtuneen isovanhempien avun puutteesta. 

Me kyllä autettaisiin sillä lapsenlapsi on rakas kuin oma lapsi. No eipä niitä täällä näy kun ei mitään lapsenlapsia ole eikä niitä kenen kanssa ne tekisivät. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset tehdään 30+ikäisinä, opiskellaan kokoajan uutta tutkintoa, tehdään töitä täysipäiväisesti, harrastetaan muutama kerta viikossa, kavereita tavataan vähintään viikkottain ja välillä täytyy niitä lapsiakin hoitaa. Huomioida täytyy, että isät ovat kyllä tasa-arvoisia hoitajia ja kasvattajia.

Tuollaista on omien lähes 40v lasteni ja heidän kaveridensa elämä.

 

Isovanhempina olemme tehneet lapset aika usein noin 25v kun valmistuimme ja olemme viimeisiä vuosia työelämässä, varmasti ihan yhtä paljon hoidamme lastenlapsia kun omat vielä aikoinaan myös työelämässä olleet vanhempamme. Mutta eniten on muuttunut nykyisten äitien oma elämän tyyli ja  työelämän vaatimukset.

Ennen se oli sitä, että vain miehellä sai olla omia menoja eikä jopa uskallettu jättää lapsia isän kanssa tai joutui anomaan jotain harrastusaikaa... Onneksi nykyään on eri meininki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitakaa itse tekemänne lapset ja antakaa isovanhempien olla rauhassa.

Juuri näin. Lapsia tehdään ja sitten niitä ei hoideta. Milloin isovanhemmat saisivat vaan olla, kun ovat omat lapsensa hoitaneet ja vielä niidenkin lapset pitäisi hoitaa?

Kuka täällä on pyytänyt muiden hoitamaan lapsiaan?