Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (3042)
Vierailija kirjoitti:
Tehkää ne lapsenne niin nuorina, että ne isovanhemmat kun on vielä nuoria ja jaksavia!!!!
Itse tein molemmat lapseni parikymppisenä ja minulla oli jaksavuutta ja elinvoimaa siinä iässä vaikka mihin! Kävin toisen asteen opistokoulutuksenkin läpi siinä lasten ollessa ihan pieniä. Olihan se menoa ja meininkiä mutta hyvin meni, sain hyvät paperitkin. Lapset oli päiväkodissa, mies teki kolmivuorotyötä.
Ei ollut mukavuuksia, asuttiin niukasti talossa mihin vesi kannettiin kaivosta ja puulämmitys.
Nuorena jaksoi!
Sitten olin vielä nuori, kun tuli lapsenlapsia, koska omatkin lapset perusti perheensä hyvin nuorina. Jaksoin hyvin hoitaa lapsiakin, vaikka olin työssä. Nyt on lapsenlapset aikuisia ja minulla ei ole lastenhoitovelvollisuuksia. Tosin en pystyisikään, nivelrikko vaivaa ja olen ollut monissa leikkauksissa. En ottaisi enää pikkulasta hoitoon suurin surminkaan.
Nykyään venytetään sitä lapsen tekoa niin myöhään, että isovanhemmat on jo liian vanhoja ja huonokuntoisia hoitamaan ketään.
Tässä on perää. Mutta ymmärrän myös näitä nuoria perheitä, kun haluavat taava vakautta lapsilleen. Eli opinnot ja työt alkuun. Molemmissa tavoissa on puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Kukaan ei ole vaatinut että joku päivystää 24/7. Ihan merkillisiä ajatusjuoksuja sinulla. Suorastaan vihamielisiä.
Joo täällä palstalla nää jutut kärjistyy todella oudoiksi. Jos joku on kokenut appivanhempien vierailut epämiellyttävinä, seuraavaksi kaikki isovanhemmat tunkeutuu perheisiin jne.
Meitä on kaksi vanhempaa, joilla on 2- ja 4-vuotiaat lapset. Käymme molemmat töissä. Ainoa hengissä oleva isovanhempi on vaikea ihminen jonka kanssa on hankala sopia mistään. Uhriutuva ja hankala. Jos mitään apua pyytää, se on hänen mielestään valtavan ponnistuksen ja venymisen takana. Siksi näemme häntä vain perhejuhlissa.
Pärjäämme kyllä hyvin lasten kanssa. Molemmat vanhemmat osallistuvat kotiaskareisiin ja kummallakin on harrastuksia. Mutta joskus, edes kerran kuussa, olisi kyllä kiva mennä yhdessä johonkin ulos ilman lapsia. Eikä sen tarvitsisi olla mitään ihmeellistä: elokuvateatteri, illallinen ulkona tai ihan vain pubi jossa voisi nauttia rauhassa kaksi olutta ja jutella rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Tyypillinen hätätilanne lapsiperheessä on se, että joku lapsista joutuu sairaalaan ja niille muille tarvittaisin jokin paikka siinä tilanteessa. Ei sitä valtavan usein satu, joten ei ole ylivoimaista.
Eikä kukaan jätä elämättä elämäänsä siltä varalta, että tuollaista ehkä tapahtuu.
Itse aion varautua lähtemään vaikka yöllä lapsen kotiin, kun seuraavan lapsen syntymän laskettuaika on käsillä. Siihen kohtaan en varaa matkoja tai lupaa biletyksiä kavereiden kanssa. Se ei ole pitkä aika laittaa omaa elämää hetkeksi hyllylle.
"Vaan jos se mummo on juuri silloin sillä kahden viikon matkalla alanyassa?"
Niin mitä sitten? Silloin hän tuskin pääsee auttamaan. Tässä joku yrittää vääntää väkisin ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän paljon jo auttaisi kun ei ihan sattumalapsia hanki tilapäissuhteista vaan huolehtii ehkäisystä?
Eikä harkittua yksin lastakaan voi turvaverkkoja työllistäen hankkia.
Toisinaan sattumalapset ovat parasta, mitä elämä tarjoaa. Yksi vela (siis eli velana) kertoi toisessa ketjussa, miten tuli raskaaksi kaikista ehkäisyistä huolimatta. Oli jo yhden abortin teettänyt, koki, ettei voi toista enää tehdä. Sanoi, et ihan käsittämätön rakkaus sitä lasta kohtaan syntyi jo odotusaikana. Tämä löi hänet allikällä. Eikä voinut lapsen saatuaan kuvitellakaan elämäänsä ilman lasta.
Kaverini poika on saanut kaksi sattumalasta eri äideille. Molemmat lapset yhteishuoltajuudessa. Molemmilla lapsilla myös aktiiviset isovanhemmat. Vaikka ovat satrumia, ovat nyt haluttuja ja rakastettuja.
Ketju alkaa lähestyä 3000 viestiä. Tässä vaiheessa on päästy konsensukseen siitä, että aloituksen otsikko ei pidä paikkaansa. Isovanhemmilta ei kaivata muuta kuin auttamista hyvin satunnaisissa hätätilanteissa ja niissäkin vain, jos se sillä hetkellä sattuu isovanhemmille sopimaan. Kaikki siis hyvin ja rauha maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketju alkaa lähestyä 3000 viestiä. Tässä vaiheessa on päästy konsensukseen siitä, että aloituksen otsikko ei pidä paikkaansa. Isovanhemmilta ei kaivata muuta kuin auttamista hyvin satunnaisissa hätätilanteissa ja niissäkin vain, jos se sillä hetkellä sattuu isovanhemmille sopimaan. Kaikki siis hyvin ja rauha maassa.
Paitsi että edelleen Suomessa tutkitusti yli 80 % isovanhemmista on aktiivisesti mukana lastenlastensa elämässä. Tuo luku on noussut ei laskenut viime vuosina. Tuohon kun lisää, että osa isovanhemmista asuu todella kaukana lapsenlapsistaan ja osa on sairaita, ei montaa sellaista isovanhempaa edes ole, jotka eivät apua koskaan anna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Tyypillinen hätätilanne lapsiperheessä on se, että joku lapsista joutuu sairaalaan ja niille muille tarvittaisin jokin paikka siinä tilanteessa. Ei sitä valtavan usein satu, joten ei ole ylivoimaista.
Eikä kukaan jätä elämättä elämäänsä siltä varalta, että tuollaista ehkä tapahtuu.
Itse aion varautua lähtemään vaikka yöllä lapsen kotiin, kun seuraavan lapsen syntymän laskettuaika on käsillä. Siihen kohtaan en varaa matkoja tai lupaa biletyksiä kavereiden kanssa. Se ei ole pitkä aika laittaa omaa elämää hetkeksi hyllylle.
Tuo on kuitenkin ihan etukäteen suunniteltua auttamista. On vain muutama viikko jolloin ollaan varuillaan lähtemään apuun. Aika tiedetään suunnilleen.
Mutta muuten 24/7 hätäapu on jotakin mihin ei isovanhempi voi mitenkään varautua, jos sillä isovanhemmalla on mitään omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää."
Niinpä! Ja tämä saa päteä myös toisinpäin, eli laitokseen vaan vanhana kun aika koittaa. Keskittykäämme vain ja ainoastaan itseemme, muista viis!
// Kannattaa muuten tutustua isoäitien merkitykseen evoluutiossa!
Meidän kuopus sairasti pienenä astmaa. Äitini ei auttanut mitenkään. Fine, oma valinta. Mutta se että hän pauhasi joka paikassa miten meidän esikoinen on niiin laiminlyöty ja että ei olisi pitänyt hankkia koko kuopusta kun esikoinen on niin laiminlyöty… se oli todella asiatonta jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää."
Niinpä! Ja tämä saa päteä myös toisinpäin, eli laitokseen vaan vanhana kun aika koittaa. Keskittykäämme vain ja ainoastaan itseemme, muista viis!
// Kannattaa muuten tutustua isoäitien merkitykseen evoluutiossa!
On vain niin, että hoitaa isovanhemmat ihan miten paljon vain, ne lapset ja lapsenlapset hyvin harvoin jaksavat niitä isovanhempia hoitaa. Ihan vanha sanonta: Yksi äiti hoitaa kymmenen lasta, mutta kymmenen lasta ei saa hoidettu yhtä äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kuopus sairasti pienenä astmaa. Äitini ei auttanut mitenkään. Fine, oma valinta. Mutta se että hän pauhasi joka paikassa miten meidän esikoinen on niiin laiminlyöty ja että ei olisi pitänyt hankkia koko kuopusta kun esikoinen on niin laiminlyöty… se oli todella asiatonta jo.
Mitä apua olisit ollut vailla pienen lapsen astman hoidossa?
Tuo loppu oli tietysti ihan asiatonta isovanhemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
"Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa."
Ei se perusluonto mihinkään ole hävinnyt, vaikka just nykyvanhemmat olisivat yksin vanhemmuutensa kanssa. Tarve on edelleen olemassa. Ja se on ihan luonnollista.
Mikä tarve?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän kuopus sairasti pienenä astmaa. Äitini ei auttanut mitenkään. Fine, oma valinta. Mutta se että hän pauhasi joka paikassa miten meidän esikoinen on niiin laiminlyöty ja että ei olisi pitänyt hankkia koko kuopusta kun esikoinen on niin laiminlyöty… se oli todella asiatonta jo.
Mitä apua olisit ollut vailla pienen lapsen astman hoidossa?
Tuo loppu oli tietysti ihan asiatonta isovanhemmalta.
No vaikka olisi hetkeksi tullut ulkoiluttamaan sitä isompaa joka ei päässyt ulkoilemaan koska astmalapsella pakkasraja. Asui kuitenkim vain kilsan päässä ja oli elökeläinen.
Kyllä se on niin, että nykyvanhemmat on sellaisia vellihousuja, että mitään ei jakseta. Kaikki on niin kovin raskasta ja apuja tarvitaan joka suunnasta. Voi hyvänen aika sentään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän kuopus sairasti pienenä astmaa. Äitini ei auttanut mitenkään. Fine, oma valinta. Mutta se että hän pauhasi joka paikassa miten meidän esikoinen on niiin laiminlyöty ja että ei olisi pitänyt hankkia koko kuopusta kun esikoinen on niin laiminlyöty… se oli todella asiatonta jo.
Mitä apua olisit ollut vailla pienen lapsen astman hoidossa?
Tuo loppu oli tietysti ihan asiatonta isovanhemmalta.
No vaikka olisi hetkeksi tullut ulkoiluttamaan sitä isompaa joka ei päässyt ulkoilemaan koska astmalapsella pakkasraja. Asui kuitenkim vain kilsan päässä ja oli elökeläinen.
Puhuitko tuosta äidillesi vai oletitko, että äitisi lukee ajatuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän kuopus sairasti pienenä astmaa. Äitini ei auttanut mitenkään. Fine, oma valinta. Mutta se että hän pauhasi joka paikassa miten meidän esikoinen on niiin laiminlyöty ja että ei olisi pitänyt hankkia koko kuopusta kun esikoinen on niin laiminlyöty… se oli todella asiatonta jo.
Mitä apua olisit ollut vailla pienen lapsen astman hoidossa?
Tuo loppu oli tietysti ihan asiatonta isovanhemmalta.
No vaikka olisi hetkeksi tullut ulkoiluttamaan sitä isompaa joka ei päässyt ulkoilemaan koska astmalapsella pakkasraja. Asui kuitenkim vain kilsan päässä ja oli elökeläinen.
Puhuitko tuosta äidillesi vai oletitko, että äitisi lukee ajatuksia?
En oleta hänen olevan ajatusten lukija. Isompi pääsi kyllä ulos, kun isänsä tuli kotiin, mutta vasta viideltä, kun oli jo pimeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Tyypillinen hätätilanne lapsiperheessä on se, että joku lapsista joutuu sairaalaan ja niille muille tarvittaisin jokin paikka siinä tilanteessa. Ei sitä valtavan usein satu, joten ei ole ylivoimaista.
Eikä kukaan jätä elämättä elämäänsä siltä varalta, että tuollaista ehkä tapahtuu.
Itse aion varautua lähtemään vaikka yöllä lapsen kotiin, kun seuraavan lapsen syntymän laskettuaika on käsillä. Siihen kohtaan en varaa matkoja tai lupaa biletyksiä kavereiden kanssa. Se ei ole pitkä aika laittaa omaa elämää hetkeksi hyllylle.
Tuo on kuitenkin ihan etukäteen suunniteltua auttamista. On vain muutama viikko jolloin ollaan varuillaan lähtemään apuun. Aika tiedetään suunnilleen.
Mutta muuten 24/7 hätäapu on jotakin mihin ei isovanhempi voi mitenkään varautua, jos sillä isovanhemmalla on mitään omaa elämää.
Vaikea uskoa, että sellaista kukaan odottaakaan. Tai olettaa. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että 24/7 saa pyytää apua ja apua saa, jos sen kykenee antamaan.
Alue: Aihe vapaa
Vietän aktiivisesti kolme päivää taaperon kanssa. Ja kyllä, niinä iltoina olen väsynyt. Mutta aina kun on välipäivä, palaavat voimat. Samoin vanhemmat jaksavat lapsensa kanssa paremmin, kun saavat välillä olla itsekseen. Eli kyllä tämä yhteishoito on kaikkien ilo ja etu. Lapsi on hyvin hoidettu ja todella rakastettu.