Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (3042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Jatkuva porina täällä suurista ikäluokista. Heistä vähemmistö enää on pienten lasten isovanhempia mutta onko itsekkyyttä jos 80 v ei jaksa katsoa iltatähtensä 40 v taaperoita?olisiko se edes turvallista?
Tosin täällä moni jo itsekin nuori mummo, viiskymppinen , toistaa historiaansa suurten ikäluokkien vanhemmista, eivät hoitaneet lapsiani silloin vielä työikäisinä. Hyvä kun itse ei ole työelämässä ja voi panostaa lapsenlapsiinsa, kuten jokukin kertoi, päivähoitajana ja toinen mummo 2 yötä viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Kukaan ei ole vaatinut että joku päivystää 24/7. Ihan merkillisiä ajatusjuoksuja sinulla. Suorastaan vihamielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Tyypillinen hätätilanne lapsiperheessä on se, että joku lapsista joutuu sairaalaan ja niille muille tarvittaisin jokin paikka siinä tilanteessa. Ei sitä valtavan usein satu, joten ei ole ylivoimaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Tyypillinen hätätilanne lapsiperheessä on se, että joku lapsista joutuu sairaalaan ja niille muille tarvittaisin jokin paikka siinä tilanteessa. Ei sitä valtavan usein satu, joten ei ole ylivoimaista.
Vaan jos se mummo on juuri silloin sillä kahden viikon matkalla alanyassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Tyypillinen hätätilanne lapsiperheessä on se, että joku lapsista joutuu sairaalaan ja niille muille tarvittaisin jokin paikka siinä tilanteessa. Ei sitä valtavan usein satu, joten ei ole ylivoimaista.
Vaan jos se mummo on juuri silloin sillä kahden viikon matkalla alanyassa?
No sitten on. KUKAAN ei ole vaatinut että se uhrimummo istuisi kodissa kärsimyspäivystämässä. Tai sanonut että se uhrimummo olisi ainoa tukiverkkoon kuuluva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Tyypillinen hätätilanne lapsiperheessä on se, että joku lapsista joutuu sairaalaan ja niille muille tarvittaisin jokin paikka siinä tilanteessa. Ei sitä valtavan usein satu, joten ei ole ylivoimaista.
Vaan jos se mummo on juuri silloin sillä kahden viikon matkalla alanyassa?
No sitten on. KUKAAN ei ole vaatinut että se uhrimummo istuisi kodissa kärsimyspäivystämässä. Tai sanonut että se uhrimummo olisi ainoa tukiverkkoon kuuluva.
Oldtteko samoja ihmisiä jotla näyttävät tuossa yhdessä keskustelussa paheksuvan sinkkumiestä joka on sisarensa tukiverkko? Ihan pervoja juttuja.
Ja keskustelun mukaan ette hyväksy jos puolisonne olisi tukiverkkona hätätilanteissa sisarustensa lapsille. Avioliitto pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heittämällä tikalla kiveksen jos ei velliperse osallistu yhtälailla kotihommiin jos niitä kuulapäitä pitää tehdä niin ne myös pitää hoitaa joo ja olen mies hommien pitää olla tasapuolista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on ollut täynnään kommentteja, miten kamalia isovanhemmat ovat, heihin ei edes pidetä yhteyttä. Nytkö he ovat syy siihenkin että lapsia ei tehdä enempää kuin yksi. Koettakaa päättää. Ei tämä nyt ihan isovanhemmista voi kiinni olla.
Jos hankkii lapsen, kannattaa varautua siihen, että sen joutuu maksaa ja kasvattaa yksin. Tai lapsi voi olla erityislapsi. Ei voi olettaa että muut auttavat. Puoliso voi lähteä tai kuolla ennenaikaisesti. Elämässä sattuu asioita.
Aika harva ajattelee lasta saadessaan, että synnyttää tän maailmaan mut muut hoitavat sit loput...Silti on lupa myös toivoa apuja, ainakin tarvittaessa. Ikävää, ettei sitä kaikilla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän paljon jo auttaisi kun ei ihan sattumalapsia hanki tilapäissuhteista vaan huolehtii ehkäisystä?
Eikä harkittua yksin lastakaan voi turvaverkkoja työllistäen hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Mielellään auttaisimme lasten perheissä (poikien) mutta kaikki on aina niin tarkoin sääänneltyä miniöiden takia ettei meille jää paljon pelivaraa. Pitäisi istua kuin kirkonpenkissä ja puhua, käyttäytyä tietyllä tavalla, tiettyyn aikaan. Eihän siitä synny luonnollista vuorovaikutusta mutta mitäänhän ei voi sanoa kun sitten menettäisi kokonaan suhteen lapsenlapsiin.
Meillä molemmat isovanhemmat tekevät, mitä haluavat lapsenlapsen kanssa. Ruoka-ja nukkuma-ajat ovat kiinteät, ja osin ruoka määritelty (allergioiden takia). Mutta muuten emme noudata kaikessa ohjeistuksia. Lisäksi teemme keskenään eri tavalla jotain juttuja, mitä emme paljasta toisillemme. Tulemme eri kulttuureista, joten käsityksemme kasvatuksesta eroaa joiltain osin. Ei mitään radikaalia kuitenkaan (palstanipon ei tarvitse tähän tarttua). Olennaisinta on, että kaikki rakastamme lasta ja toimimme hänen parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Tyypillinen hätätilanne lapsiperheessä on se, että joku lapsista joutuu sairaalaan ja niille muille tarvittaisin jokin paikka siinä tilanteessa. Ei sitä valtavan usein satu, joten ei ole ylivoimaista.
Jos on omaakin elämää eikä istu kotona kiikkustuolissa päivystämässä, niin vaikea on aina hypätä avuksi. Työehtosopimukset tarjoavat usein vanhemmille mahdollisuuden joustaa ja pitää vapaata, kun lapsille sattuu jotain, mutta ei isovanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Tyypillinen hätätilanne lapsiperheessä on se, että joku lapsista joutuu sairaalaan ja niille muille tarvittaisin jokin paikka siinä tilanteessa. Ei sitä valtavan usein satu, joten ei ole ylivoimaista.
Ei tuollaisia tilanteita juurikaan satu, siis tuommoisia sairaalaa vaativia lapsen sairastumisia. Tietenkin autan tuollaisessa tilanteessa lastani, naapuriani, vaikka lapsen ystävää. Sillä edellytyksellä, että olen paikalla ja vapaana. Töistä ei voi lähteä lapsenlapsia hoitamaan, mikään lentokone ei minua tarpeeksi nopeasti Suomeen tuo jos olen ulkomailla tai matkoilla vaikka kotimaassa. Mutta mitään 24/7 kotipäivystystä en tuollaisten kuvitteellisten tilanteiden takia tietenkään tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Tyypillinen hätätilanne lapsiperheessä on se, että joku lapsista joutuu sairaalaan ja niille muille tarvittaisin jokin paikka siinä tilanteessa. Ei sitä valtavan usein satu, joten ei ole ylivoimaista.
Ei tuollaisia tilanteita juurikaan satu, siis tuommoisia sairaalaa vaativia lapsen sairastumisia. Tietenkin autan tuollaisessa tilanteessa lastani, naapuriani, vaikka lapsen ystävää. Sillä edellytyksellä, että olen paikalla ja vapaana. Töistä ei voi lähteä lapsenlapsia hoitamaan, mikään lentokone ei minua tarpeeksi nopeasti Suomeen tuo jos olen ulkomailla tai matkoilla vaikka kotimaassa. Mutta mitään 24/7 kotipäivystystä en tuollaisten kuvitteellisten tilanteiden takia tietenkään tee.
Ei satukaan. Siksi tää koko uhriutuminen om suhteetonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Mitä hätätilanne tarkoittaa? Voitko esimerkiksi lähteä pariksi viikoksi matkalle vai pitääkö sinun päivystää kotona hätätilanteiden varalta? Tässäkin ketjussa on ehditty marista isoäitien matkoista, harrastuksista ja terassilla käynneistä, joten ilmeisesti jotkut odottavat, että isoäidillä ei saa olla mitään omaa elämää.
Missä on maristu? Olen lukenut koko ketjun, enkä löydä tuollaisia kirjoituksia saati ketään ,joka tuollaista odottaisi.
Googleta, jos et tiedä mikä on hätätilanne.
Eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan hätätilanteella eri asioita. Yleensä se tarkoittaa äkillistä tapahtumaa, johon pitää reagoida heti. Esimerkiksi sairaalat ja palokunnat päivystävät niiden varalta. Tämän takia haluaisin vastauksen siihen, pitääkö myös isoäitien olla päivystysvalmiudessa. Se on aika rankkaa yhdelle ihmiselle, kun noissa paikoissa, missä työn puolesta päivystetään, vuorot vaihtuvat säännöllisesti.
Tyypillinen hätätilanne lapsiperheessä on se, että joku lapsista joutuu sairaalaan ja niille muille tarvittaisin jokin paikka siinä tilanteessa. Ei sitä valtavan usein satu, joten ei ole ylivoimaista.
Onko nyt sitten jonkun lapsen isovanhemmat kieltäytyneet tuollaisella hetkellä avusta? Siis reunaehdoilla, että ovat vapaalla ja paikalla lähitienoolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten "isovanhemmuus" liittyy pienten lasten äitien uupumiseen???
Olen hoitanut omat lapsemme kotiäitinä ja kotiäitiys on hienoa aikaa. Me olemme hoitaneet lapsemme ja kotimme itse. Sukulaisilta on pyydetty apua nolla (0) tuntia vuodessa. Oma apu on paras apu! Ja hyvin olemme pärjänneet.
MIKSI isovanhempien ja sukulaisten tulisi saapua hoitamaan lapset, toimia kotiapulaisina ja jopa maksaa lapsiperheen kuluja?! Millainen äidin ja isän rooli on perheissä, joissa sukulaiset kantavat jatkuvasti suurta vastuuta perheen arjen pyörittämisestä? Miten lapset kokevat epäselvät rajat, jos omat vanhemmat eivät pysty kantamaan vanhempien vastuuta? Miten ja koska äidin ja isän vanhemmuuden taidot pääsevät kehittymään, jos ja kun isovanhemmat sekaantuvat lastenhoitoon, lasten kasvatukseen ja perheen arkeen?
MIKSI äidit ja isät "uupuvat"? Nykyaikana on omituista, että niin monilla perheillä on lapset yhteiskunnan järjestämässä ja kustantamassa päivähoidossa, vaikka toinen vanhempi on 24/7 kotona. Koska on subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus. Jos perheeseen syntyy vauva, niin isommat sisarukset viedään pois kotoa päivähoitoon. Sisaruksille ei anneta mahdollisuutta tutustua rauhassa vauvaan, vaan sisarukset halutaan pois kotoa. MIKSI?
MIKSI vanhemmat eivät halua olla omien lastensa kanssa, vaan he haluavat olla erossa lapsistaan? Lapsi on pieni vain hetken. On perheitä, joissa lapsia kuskataan usein ja pitkiksi ajoiksi sukulaisille hoitoon. Jo pieniä vauvoja viedään hoitoon ja jätetään jopa yöhoitoon. On vanhempia, jotka lähtevät matkoille ja jättävät alle kouluikäisiä lapsia ja pieniä koululaisia - ja jopa 1-2-vuotiaita, hyvin pieniä lapsia - viikoksi ja jopa kahdeksi sukulaisten hoidettavaksi. Surullista.
Naulan kantaan!!!
On lapsiperheitä, joissa ei esimerkiksi valmisteta kotiruokaa. Näissä perheissä syödään pelkkiä eineksiä, noutoruokaa ja kaupan valmisruoka-annoksia. Ruoanlaitto, leipominen ja kotityöt eivät huvita vanhempia. Lapset ovat nälkäisiä, kun he menevät maanantaina päivähoitoon ja kouluun. MIKSI? Nykyään kodeissa on hyvinvarustetut keittiöt, hienot hellat ja uunit ja valtavat jääkaapit ja pakastimet. Syynä on uusavuttomuus, uushaluttomuus, mukavuudenhalu ja silkka laiskuus!
Laiminlyöntejä on ollut ennen - surullisina esimerkkeinä 1940- ja 1950-luvulla syntyneet suuret ikäluokat. 1960-1970-luvulla synnyttäneet äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Äidit ovat luulleet, että rinnat menevät imettäessä pilalle. Pienille vauvoille on tuputettu korviketta tuttipullosta, juotettu sokerisia mehuja ja syötetty jopa banaania. Lapsentahtista täysimetystä ja yöimetystä on pidetty humpuukina.
Vauvoja on viety päivähoitoon jopa jo 2-3 kuukauden ikäisenä. Lastenhoitaja on usein ollut joko kouluttamaton perhepäivähoitaja tai vauva on viety lastenseimeen tai lastentarhaan hoitoon. Jos nykyään joku perhe veisi 2-3 kuukauden ikäisen vauvansa päivähoitoon, niin perheestä tehtäisiiin välittömästi lastensuojeluilmoitus. 1960- ja 1970-luvulla yleinen lapsivihamielisyys, imetyskielteisyys, vanhempien laiminlyönnit, kaltoinkohtelu ja tunnekylmyys ja liian varhainen päivähoidon aloittaminen on traumatisoinut lapsia.
No onneksi monissa asioissa on siis tapahtunut parannusta menneisiin vuosikymmeniin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
"Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa."
Ei se perusluonto mihinkään ole hävinnyt, vaikka just nykyvanhemmat olisivat yksin vanhemmuutensa kanssa. Tarve on edelleen olemassa. Ja se on ihan luonnollista.
Alue: Aihe vapaa
Tehkää ne lapsenne niin nuorina, että ne isovanhemmat kun on vielä nuoria ja jaksavia!!!!
Itse tein molemmat lapseni parikymppisenä ja minulla oli jaksavuutta ja elinvoimaa siinä iässä vaikka mihin! Kävin toisen asteen opistokoulutuksenkin läpi siinä lasten ollessa ihan pieniä. Olihan se menoa ja meininkiä mutta hyvin meni, sain hyvät paperitkin. Lapset oli päiväkodissa, mies teki kolmivuorotyötä.
Ei ollut mukavuuksia, asuttiin niukasti talossa mihin vesi kannettiin kaivosta ja puulämmitys.
Nuorena jaksoi!
Sitten olin vielä nuori, kun tuli lapsenlapsia, koska omatkin lapset perusti perheensä hyvin nuorina. Jaksoin hyvin hoitaa lapsiakin, vaikka olin työssä. Nyt on lapsenlapset aikuisia ja minulla ei ole lastenhoitovelvollisuuksia. Tosin en pystyisikään, nivelrikko vaivaa ja olen ollut monissa leikkauksissa. En ottaisi enää pikkulasta hoitoon suurin surminkaan.
Nykyään venytetään sitä lapsen tekoa niin myöhään, että isovanhemmat on jo liian vanhoja ja huonokuntoisia hoitamaan ketään.