Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2914)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että olen havainnoinut ympäristöä ja nähnyt esimerkiksi juhannuksenakin tätä, että isät ovat hyvinkin virkeän näköisiä eikä huolta huomisesta, mutta äidit todella väsyneitä, turvonneita, sotkuisiakin... Enkä siis nyt moiti äitejä, vaan isejä, että ilmeisesti ei mene hommat tasan ja äidit uupuu ja kuormittuu, kun isä saa jatkaa liki normieloa... Minusta sekin on vähän niin ja näin, että onko ok, että isä lähtee juhannusaattona kavereidensa kanssa ryypiskelemään, kun äiti jää kahden lapsen kanssa mökille... Toki mökillä isovanhemmat ja muita sukulaisia, mutta silti.
Juu ei todella olisi ok, että pikkulasten vanhempi lähtee perhejuhlana jonnekin kavereiden kanssa ryyppäämään... Muitakin viikonloppuja on vuodessa.
Milloin juhannus on muuttunut perhejuhlaksi??
Siinä vaiheessa, kun lapsia on hankittu.
Ei lapset vaadi sitä että juhannus vietetään sukulaisten kanssa…
Vietetään perheen kanssa, ei lähdetä ryyppäämään kaverien kanssa, ymmärrätkö? Kaverien kanssa bilettäminen ei sitten ole sellainen hätätilanne, jota varten isovanhempien pitää hoitaa lapsenlapsia.
Me vietämme sen ja uudenvuoden aina ystäväporukalla niin, että lapset ovat mukana. Ei kaikki ole mitään kännihakuisia ryyppääjiä, kuten sinä. Lapsetkin tunteneet toisensa aina ja heille on omaa spessua ohjelmaa molempina juhlina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
80-luvulla olin kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Mummot oli vähän yli neljäkymppisiä ja tietysti työelämässä. En saanut heiltä (enkä edes odottanut saavani) minkäänlaista lastenhoitoapua.
Ihme kitisiöitä nykyään.
Mikä on kitisiö?
Ja ah niin tuore näkökulma, ei yhtään täällä jo (tuhansia kertoja) hoettu.
Meitä omien lastenlasten sijaisvanhempana olleita ja olevia on paljon. Yksilöllistä kuka jaksaa ja pystyy oli sitten äiti tai mummo.
Kyllä pienten lasten äidit ovat aina olleet väsyneitä ja harvalla sitä ennenkään niin ihmeellistä turvaverkkoa on ollu. Omat lapset on syntyneet -80 luvulla ja itse muistan miten monesti olin tosi järkyttävän väsynyt. Joskus pyysin heidän tätejään, että jos voisivat edes muutaman tunnin paimentaa, että voisin mennä vaikka nukkuun, niin eivät luvanneet. Töissä kun toisen pienten lasten äidin kans valitettiin väsymystä, niin eräs lapseton nainen oli että pitäkää suunne kiinni kun kerran olette saaneet lapsia ja ettei kannata nyt yhtään valittaa, kun kaikki ei saa lapsia. Ehkä nykyään on luvallisempaa valittaa? Ennen piti vaan olla onnellinen tilanteestaan, oli sitten kuinka väsynyt hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pienten lasten äidit ovat aina olleet väsyneitä ja harvalla sitä ennenkään niin ihmeellistä turvaverkkoa on ollu. Omat lapset on syntyneet -80 luvulla ja itse muistan miten monesti olin tosi järkyttävän väsynyt. Joskus pyysin heidän tätejään, että jos voisivat edes muutaman tunnin paimentaa, että voisin mennä vaikka nukkuun, niin eivät luvanneet. Töissä kun toisen pienten lasten äidin kans valitettiin väsymystä, niin eräs lapseton nainen oli että pitäkää suunne kiinni kun kerran olette saaneet lapsia ja ettei kannata nyt yhtään valittaa, kun kaikki ei saa lapsia. Ehkä nykyään on luvallisempaa valittaa? Ennen piti vaan olla onnellinen tilanteestaan, oli sitten kuinka väsynyt hyvänsä.
Se lasten hoitaminen oli paljon helpompaa eikä äitejä parjattu kuten nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli 50-vuotias kun tapasin hänet ekaa kertaa. Hänellä oli työmaaruokala. Kertoi silloin olleensa 35 vuotta työelämässä 35 vuotta. Minulla ei ole edelleenkään mitään käryä missä ja milloin tai oliko tuo edes totta vai ei.
Ja hänen ruokakaappinsa olivat täpösen täynnä ruokaa, joten siitäkään ei kyllä pystynyt mitään päättelemään, suurin osa oli leftovereita sieltä ruokalasta, niiden iästäkään ei kyennyt sanomaan yhtään mitään kyllä.
Miniä from hell. Eipä yllätä yhtään kun kirjoituksiasi lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli 50-vuotias kun tapasin hänet ekaa kertaa. Hänellä oli työmaaruokala. Kertoi silloin olleensa 35 vuotta työelämässä 35 vuotta. Minulla ei ole edelleenkään mitään käryä missä ja milloin tai oliko tuo edes totta vai ei.
Ja hänen ruokakaappinsa olivat täpösen täynnä ruokaa, joten siitäkään ei kyllä pystynyt mitään päättelemään, suurin osa oli leftovereita sieltä ruokalasta, niiden iästäkään ei kyennyt sanomaan yhtään mitään kyllä.
Miniä from hell. Eipä yllätä yhtään kun kirjoituksiasi lukee.
Millä lailla? Voisitko täsmentää. Tuo on totuus. Kerran anoppilan jääkaapin ja pakastimen me mieheni kanssa siivosimme. Ne olivat oikeasti jo terveysriski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo yksi räyhääjä tärisee vihasta. Mikä ihme sitä vaivaa? Löytyisköhän sill sivistyssana-diagnoosi?
Ainakin sillä narsistinen ja epävakaa persoonallisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pienten lasten äidit ovat aina olleet väsyneitä ja harvalla sitä ennenkään niin ihmeellistä turvaverkkoa on ollu. Omat lapset on syntyneet -80 luvulla ja itse muistan miten monesti olin tosi järkyttävän väsynyt. Joskus pyysin heidän tätejään, että jos voisivat edes muutaman tunnin paimentaa, että voisin mennä vaikka nukkuun, niin eivät luvanneet. Töissä kun toisen pienten lasten äidin kans valitettiin väsymystä, niin eräs lapseton nainen oli että pitäkää suunne kiinni kun kerran olette saaneet lapsia ja ettei kannata nyt yhtään valittaa, kun kaikki ei saa lapsia. Ehkä nykyään on luvallisempaa valittaa? Ennen piti vaan olla onnellinen tilanteestaan, oli sitten kuinka väsynyt hyvänsä.
Se lasten hoitaminen oli paljon helpompaa eikä äitejä parjattu kuten nykyään.
Ettei tuotakin tuulesta temmattua väitettä olisi luettu joku sata kertaa ennenkin. Sinä joka syytät muita toistosta, voisit keksiä jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aihe on että jotkut vanhemmat haluavat että joku muu hoitaa lapsia ilmaiseksi. Mummot, sisaret, joku. Ei haluta maksaa palkkaa lapsenvahdille. Vain ilmainen työ kelpaa. Se on itsekkyyttä. Ei sellaiseen tarvi kenenkään suostua eikä sitä tarvitse perustella kellekään.
Aiheena on siis itsekkyys.
Ei ole. Lue otsikko ja ketju.
Kukaan ei ole vaatinut hoitamaan lapsiaan ilmaiseksi.
Mutta ihan helvetillinen trollaus tuli anopin rahoista ja kaapeista kun mummujen rahallista kapasiteettia selvitä lastenlasten pitkistä toivotuista hoidoista tuli.
Todettiin että se että miniä alkaa jäljittää anopin työhistoriaa, tutkimaan eri alojen palkkataulukkoja ja penkoo anoppilan komerot, koska anoppi itse on mykkä on aika hemmetinmoisen typerä VAATIMUS.
Puhut itsestäsi me-muodossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä.
Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja.
Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä,
Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään.
Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita.
Minusta lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.
Missä maassa? Suomessa ei ole vuoria.
Esimerkiksi meillä oli lapsuuskodin lähellä mäki mitä koko kylä nimitti "vuoreksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä.
Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja.
Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä,
Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään.
Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita.
Minusta lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.
Missä maassa? Suomessa ei ole vuoria.
Esimerkiksi meillä oli lapsuuskodin lähellä mäki mitä koko kylä nimitti "vuoreksi".
Aah, taas tämä jolla on oma suomen kieli. Lehmä on hevonen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä omien lastenlasten sijaisvanhempana olleita ja olevia on paljon. Yksilöllistä kuka jaksaa ja pystyy oli sitten äiti tai mummo.
"Sukulais- ja läheisperheisiin sijoitetut lapset: Suomessa on perhehoidossa (eli sijaisperheissä) kaikkiaan noin 7 600–9 600 huostaanotettua lasta. Näistä lapsista noin 700–800 asuu sukulais- tai läheisperheissä. Noista 80 % asuu isovanhemmilla."
Uskon että syy ei ole isovanhemmuus vaan nykyisten äitien vaatimustasot. Pitää tehdä lapset mutta pitää saada koko ajan vapaata ja pitää tehdä uraa ja asunnon on oltava tiptop.
Vaikka olisi kumppani joka hoitaa puolet lastenhoidosta ja kotitöistä niin siltikin aika rankkaa suorittaa kaikea.
Olen sitä mieltä että osa voisi jättää lapset tekemättä ja keskittyä bilettämiseen ja uraansa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli 50-vuotias kun tapasin hänet ekaa kertaa. Hänellä oli työmaaruokala. Kertoi silloin olleensa 35 vuotta työelämässä 35 vuotta. Minulla ei ole edelleenkään mitään käryä missä ja milloin tai oliko tuo edes totta vai ei.
Ja hänen ruokakaappinsa olivat täpösen täynnä ruokaa, joten siitäkään ei kyllä pystynyt mitään päättelemään, suurin osa oli leftovereita sieltä ruokalasta, niiden iästäkään ei kyennyt sanomaan yhtään mitään kyllä.
Miniä from hell. Eipä yllätä yhtään kun kirjoituksiasi lukee.
Millä lailla? Voisitko täsmentää. Tuo on totuus. Kerran anoppilan jääkaapin ja pakastimen me mieheni kanssa siivosimme. Ne olivat oikeasti jo terveysriski.
Herran jestas sentään, toivottavasti anoitte vähintään urhoollisuusmitalit tuosta jääkaapin siivouksesta, oli se NIIN kova suoritus! Ihan kannattaa kirjata temppu ylös jälkipolville, laittaa siitä vaikka kehyksiin todistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli 50-vuotias kun tapasin hänet ekaa kertaa. Hänellä oli työmaaruokala. Kertoi silloin olleensa 35 vuotta työelämässä 35 vuotta. Minulla ei ole edelleenkään mitään käryä missä ja milloin tai oliko tuo edes totta vai ei.
Ja hänen ruokakaappinsa olivat täpösen täynnä ruokaa, joten siitäkään ei kyllä pystynyt mitään päättelemään, suurin osa oli leftovereita sieltä ruokalasta, niiden iästäkään ei kyennyt sanomaan yhtään mitään kyllä.
Miniä from hell. Eipä yllätä yhtään kun kirjoituksiasi lukee.
Millä lailla? Voisitko täsmentää. Tuo on totuus. Kerran anoppilan jääkaapin ja pakastimen me mieheni kanssa siivosimme. Ne olivat oikeasti jo terveysriski.
Herran jestas sentään, toivottavasti anoitte vähintään urhoollisuusmitalit tuosta jääkaapin siivouksesta, oli se NIIN kova suoritus! Ihan kannattaa kirjata temppu ylös jälkipolville, laittaa siitä vaikka kehyksiin todistus.
Ei se meille nyt kuulu kylläkään. Meni pari päivää hinkata ne puhtaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä.
Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja.
Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä,
Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään.
Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita.
Minusta lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.
Missä maassa? Suomessa ei ole vuoria.
Esimerkiksi meillä oli lapsuuskodin lähellä mäki mitä koko kylä nimitti "vuoreksi".
Aah, taas tämä jolla on oma suomen kieli. Lehmä on hevonen jne.
Niinkö?
"Suomessa ei ole itsenäisiä "Vuori"-nimisiä kuntia, mutta nimitys esiintyy laajasti osana maantieteellisiä paikannimiä. Erityisesti Lounais- ja Itä-Suomessa vuori-sanalla viitataan tyypillisesti muihin maastonmuotoihin verrattuna kookkaampiin ja jyrkkärinteisempiin kukkuloihin.
Tunnettuja ja historiallisia "Vuori"-loppuisia kohteita Suomessa ovat muun muassa:
Linnavuoret: Monet Suomen muinaislinnoista ovat nimeltään Linnavuori (esim. Janakkalan Hakoisten linnavuori, Hollolan Kapatuosia, Paimion Nakolinna ja Masku).
Kansallispuistojen ja nähtävyyksien vuoret: Esimerkiksi Kolin kansallispuiston huiput (Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli).
Asuinalueet: Paikannimi Vuori on myös esimerkiksi Tampereella sijaitseva tunnettu asuinalue ja kaupunginosa.
Suomessa on kuitenkin lukuisia "Vuori"-alkuisia paikkoja, kyliä ja kaupunginosia. Tunnettuja "Vuori"-nimisiä alueita ja kyliä Suomessa:
Vuori – Taivassalossa sijaitseva kylä.
Vuori – Pöytyällä sijaitseva kylä (entisen Yläneen alueella).
Erilaisia "Vuori"-loppuisia kuntia ja taajamia Suomessa:
Lempäälä / Tampere: Alueelta löytyy lukuisia asuinalueita, joissa on "Vuori" osana nimeä, kuten Linnavuori ja Vuores (joka on Tampereen ja Lempäälän rajalla sijaitseva uusi kaupunginosa). "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä.
Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja.
Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä,
Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään.
Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita.
Minusta lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.
Missä maassa? Suomessa ei ole vuoria.
Esimerkiksi meillä oli lapsuuskodin lähellä mäki mitä koko kylä nimitti "vuoreksi".
Aah, taas tämä jolla on oma suomen kieli. Lehmä on hevonen jne.
Niinkö?
"Suomessa ei ole itsenäisiä "Vuori"-nimisiä kuntia, mutta nimitys esiintyy laajasti osana maantieteellisiä paikannimiä. Erityisesti Lounais- ja Itä-Suomessa vuori-sanalla viitataan tyypillisesti muihin maastonmuotoihin verrattuna kookkaampiin ja jyrkkärinteisempiin kukkuloihin.
Tunnettuja ja historiallisia "Vuori"-loppuisia kohteita Suomessa ovat muun muassa:
Linnavuoret: Monet Suomen muinaislinnoista ovat nimeltään Linnavuori (esim. Janakkalan Hakoisten linnavuori, Hollolan Kapatuosia, Paimion Nakolinna ja Masku).
Kansallispuistojen ja nähtävyyksien vuoret: Esimerkiksi Kolin kansallispuiston huiput (Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli).
Asuinalueet: Paikannimi Vuori on myös esimerkiksi Tampereella sijaitseva tunnettu asuinalue ja kaupunginosa.
Suomessa on kuitenkin lukuisia "Vuori"-alkuisia paikkoja, kyliä ja kaupunginosia. Tunnettuja "Vuori"-nimisiä alueita ja kyliä Suomessa:
Vuori – Taivassalossa sijaitseva kylä.
Vuori – Pöytyällä sijaitseva kylä (entisen Yläneen alueella).
Erilaisia "Vuori"-loppuisia kuntia ja taajamia Suomessa:
Lempäälä / Tampere: Alueelta löytyy lukuisia asuinalueita, joissa on "Vuori" osana nimeä, kuten Linnavuori ja Vuores (joka on Tampereen ja Lempäälän rajalla sijaitseva uusi kaupunginosa). "
Suomessa ei ole varsinaisia vuoria, sillä maaperämme on geologisesti liian vanhaa ja vuoristoja synnyttävät mannerlaattojen törmäykset puuttuvat. Maan korkeimpia maastonkohtia kutsutaan tuntureiksi. [1, 2]
https://www3.jkl.fi/craft/craftmuseum/poro/lastenporo/lapintaika/tuntur…
Opetetaan siis jo lapsille.
80-luvulla olin kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Mummot oli vähän yli neljäkymppisiä ja tietysti työelämässä. En saanut heiltä (enkä edes odottanut saavani) minkäänlaista lastenhoitoapua.
Ihme kitisiöitä nykyään.