Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Oma äitini syntyi 1932, eikä saanut äidiltään juuri yhtään apua minun ja veljeni hoitamiseen. Minulla oli pieniä lasia 1980-luvulla ja äitini kävi meillä auttamassa jopa kerran viikossa. Yökylään hän ei ottanut. Nyt minulla on viisi lastenlasta ja he kaikki ovat olleet paljon yökylässä, useita päiviä kerrallaan. Olen myös ollut heidän luonaan heitä hoitamassa.

Minusta tuntuu, että äidit vaativat itseltään nyt liikaa, vanhemmuudesta on tullut kauheaa suorittamista. Ehkä se on se, joka uuvuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuo kursivoidut otteet on vuodelta 2021. Nyt on vuosi 2026.

😅🤣😂 Tuo kysely tehdään artikkelin mukaan seitsemän vuoden välein, seuraavaksi 2028. Nyt on todella vuosi 2026 ja tuossa artikkelissa kerrotaan uusimmista käytössä olevista tilastoista.

Voit toki kertoa meille miten mielestäsi asia on viidessä vuodessa muuttunut, mutta odotamme silloin todella hyviä perusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pienten lasten äidit ovat aina olleet väsyneitä ja harvalla sitä ennenkään niin ihmeellistä turvaverkkoa on ollu. Omat lapset on syntyneet -80 luvulla ja itse muistan miten monesti olin tosi järkyttävän väsynyt. Joskus pyysin heidän tätejään, että jos voisivat edes muutaman tunnin paimentaa, että voisin mennä vaikka nukkuun, niin eivät luvanneet. Töissä kun toisen pienten lasten äidin kans valitettiin väsymystä, niin eräs lapseton nainen oli että pitäkää suunne kiinni kun kerran olette saaneet lapsia ja ettei kannata nyt yhtään valittaa, kun kaikki ei saa lapsia. Ehkä nykyään on luvallisempaa valittaa? Ennen piti vaan olla onnellinen tilanteestaan, oli sitten kuinka väsynyt hyvänsä.

Se lasten hoitaminen oli paljon helpompaa eikä äitejä parjattu kuten nykyään.

Miten niin helpompaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

80-luvulla olin kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Mummot oli vähän yli neljäkymppisiä ja tietysti työelämässä. En saanut heiltä (enkä edes odottanut saavani) minkäänlaista lastenhoitoapua.

Ihme kitisiöitä nykyään.

Minulla lähes sama juttu.  Anoppini oli kaukana, joten ei tullut se edes mieleen, että edes kesällä olisi pyytänyt hoitamaan. Molemmat vanhempani olivat töissä ja molemmat vielä kolmivuorossa, joten en koskaan pyytänyt heitä hoitamaan lapsiani. Äitini oli 40, kun sain ensimmäisen lapseni ja kolmella ikäeroa yhteensä 7 vuotta . Eikä tullut mieleenkään kitistä. Vein aamulla lapset tarhaan tai vanhempi jo kouluun ja mieheni haki sitten illalla, joten sain olla töissä tarpeellisen verran. Ruoan tein monelle päivälle, joten saivat syödä, kun pääsivät kotiin. Mieheni lisäksi osti ruuat lapset mukanaan eivätkä kitisseet karkkeja, kun ensimmäisellä kerralla tuli selväksi, että mitään ylimääräistä ei osteta. 'Karkkipäivä' oli sitten erikseen. Nykyisin vanhemmat tyytyvät kaikkiin lasten oikkuihin, eihän se niin mene. Ei töissäkään tai koulussa tehdä, mitä haluaa vaan sitä, mitä kuuluu tehdä. 

Nää on ihan parhaita, nää menneiden (hyvien) aikojen äidit. Missä kohtaa sit on mennyt pieleen, jos kerran tän päivän äidit tekee kaiken väärin, eivätkä mitää osaa? Luulis noin täydellisestä kasvatuksesta tulevan vaan täydellisiä robot...eiku aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

80-luvulla olin kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Mummot oli vähän yli neljäkymppisiä ja tietysti työelämässä. En saanut heiltä (enkä edes odottanut saavani) minkäänlaista lastenhoitoapua.

Ihme kitisiöitä nykyään.

Täällä kitiseen lähinnä he, joiden mielestä apua ei saa tarvita tai odottaa.

Miten monta sataa kertaa tämäkin heitto on nyt luettu?

Tietenkin se tulee aina, kun totuuden vastaisesti joku jotain väittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

80-luvulla olin kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Mummot oli vähän yli neljäkymppisiä ja tietysti työelämässä. En saanut heiltä (enkä edes odottanut saavani) minkäänlaista lastenhoitoapua.

Ihme kitisiöitä nykyään.

Täällä kitiseen lähinnä he, joiden mielestä apua ei saa tarvita tai odottaa.

Miten monta sataa kertaa tämäkin heitto on nyt luettu?

Tietenkin se tulee aina, kun totuuden vastaisesti joku jotain väittää.

Eli väität siis tietäväsi, että kirjoittaja sai kuitenkin 80-luvulla apua isovanhemmilta vaikka muuta väittää? Mistäpä tuon tiedät, katsot kristallipallosta vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

80-luvulla olin kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Mummot oli vähän yli neljäkymppisiä ja tietysti työelämässä. En saanut heiltä (enkä edes odottanut saavani) minkäänlaista lastenhoitoapua.

Ihme kitisiöitä nykyään.

Täällä kitiseen lähinnä he, joiden mielestä apua ei saa tarvita tai odottaa.

Miten monta sataa kertaa tämäkin heitto on nyt luettu?

Tietenkin se tulee aina, kun totuuden vastaisesti joku jotain väittää.

Eli väität siis tietäväsi, että kirjoittaja sai kuitenkin 80-luvulla apua isovanhemmilta vaikka muuta väittää? Mistäpä tuon tiedät, katsot kristallipallosta vai?

Lue nyt hyvä ihminen mitä siinä lukee.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus

Jos ja kun tekee lapsia, niin on selvä, että heidän pitää myös ne itse hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus

Jos ja kun tekee lapsia, niin on selvä, että heidän pitää myös ne itse hoitaa.

Kenen heidän? 

Ap:lla on tasan 2 lasta 🤣

Se se oliskin hurjaa, jos olis vaikka 1,75 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

80-luvulla olin kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Mummot oli vähän yli neljäkymppisiä ja tietysti työelämässä. En saanut heiltä (enkä edes odottanut saavani) minkäänlaista lastenhoitoapua.

Ihme kitisiöitä nykyään.

Täällä kitiseen lähinnä he, joiden mielestä apua ei saa tarvita tai odottaa.

Miten monta sataa kertaa tämäkin heitto on nyt luettu?

Tietenkin se tulee aina, kun totuuden vastaisesti joku jotain väittää.

Eli väität siis tietäväsi, että kirjoittaja sai kuitenkin 80-luvulla apua isovanhemmilta vaikka muuta väittää? Mistäpä tuon tiedät, katsot kristallipallosta vai?

Mitähän nyt sekoilet?

Juttua ei pääse lukemaan, mutta sanooko  äidit tässä, että isovanhempien pitäisi auttaa? Vaativat suorastaan?

Vierailija kirjoitti:

Juttua ei pääse lukemaan, mutta sanooko  äidit tässä, että isovanhempien pitäisi auttaa? Vaativat suorastaan?

Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä. 

Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja. 

Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä, 

 Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni  hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään. 

Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja  rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita. 

Minusta   lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa   Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.

Missä maassa? Suomessa ei ole vuoria.

Kyllä minulle opetettiin, että koko Suomi on vuoristoa. Ovat vaan tylsiintyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä. 

Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja. 

Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä, 

 Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni  hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään. 

Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja  rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita. 

Minusta   lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa   Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.

Missä maassa? Suomessa ei ole vuoria.

Kyllä minulle opetettiin, että koko Suomi on vuoristoa. Ovat vaan tylsiintyneet.

Juu niinku myös Pohjanmaa, aakee ja laakee….

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä. 

Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja. 

Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä, 

 Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni  hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään. 

Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja  rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita. 

Minusta   lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa   Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.

Missä maassa? Suomessa ei ole vuoria.

Kyllä minulle opetettiin, että koko Suomi on vuoristoa. Ovat vaan tylsiintyneet.

Juu niinku myös Pohjanmaa, aakee ja laakee….

"Nyky-Suomi on maaperältään ja kallioperältään tasainen, sillä miljardeja vuosia sitten täällä kohonneet valtavat muinaisvuoristot ovat kuluneet lähes olemattomiin."

En nyt sanoisi että kenenkään tarvitsee tai on hyvä selvitä kokonaan ilman muiden apua. Ei se ole elämän tarkoitus. Mutta ei ole sekään että isovanhemmat ovat se automaatiohätäapu, jota käytetään joka viikko niin että vain ilmoitetaan että "Martta ja Vertti ja Adeliina tulee teille hoitoon ensi kuussa x, y, z, ö, ä, å, a b & c päivinä". N34

Isovanhemmuus? Muuttunut isovanhemmuus! Voi haloo sentään. Kyllä syitä keksitään vaikka mistä. Voi herrajestas sentään!

Vierailija kirjoitti:

Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!

No sitä samaa sakkia ovat molemmat. Nykyajan äidit ja ammattilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt nuorten vanhempien väsymistä. 

Minulla on 3 lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Minä nautin niistä lapsistani. Minulla ei ollut enää vanhempiani ja myöskään mielelläni ei ollut enää vanhempia. Elikkä lapsilla ei ole ollut mummoja tai ukkeja. 

Minä rakastin niitä vuosia, kun sain olla lasten kanssa kotona. Meidän lähellä oli puisto, jossa oli oikein mukava nainen jolle saattoi 3 vuotiaan jättää leikkimään valvotusti . Eli itse kävin nuorimman kanssa kaupassa ja saatoin myös itse olla siellä pienimmän kanssa. Lapset saivat kavereita ja me aikuisetkin tutustuttiin toisiimme. Se oli meidän henkireikä, 

 Sitten syötiin kotona ja lapset menivät päiväunille. Keksimme sen jälkeen jotain kivaa touhua ja vielä iltapäivällä ulkoilua. Kun mieheni tuli töistä, niin hän tykkäsi ruuan laitosta,eli pääsimme valmiiseen pöytään. Mieheni  hassutteli ja kylvetti aina lapset ihan vauvasta alkaen. Isommat olivat jo kylpyammeessa, mutta heitäkin piti valvoa,ettei käy mitään. 

Ja välillä menimme vanhaan mummolaan, mutta mummoni oli jo kuollut. Paikka oli järven rannalla ja  rannassa vene ja sillä pääsi kaupunkiin. Siellä oli ihana luonto ja pienen matkan päässä Vuori, missä oli hyvät lenkkipolut ja marjamaat. Kyllä oli lapset hyvän näköisiä kun naama oli ihan mustikasta. Ja tätini asui aivan vieressämme ja hänen lapset ja lastenlapset tulivat sinne, niin lapsilla oli sielläkin kavereita. 

Minusta   lasten kanssa on ollut ihan parasta aikaa   Mieheni kanssa myös, kesti vain vuosia ennenkuin saimme esikoisen mutta sen jälkeen tulivat muutkin vauvat.

Missä maassa? Suomessa ei ole vuoria.

Kyllä minulle opetettiin, että koko Suomi on vuoristoa. Ovat vaan tylsiintyneet.

Juu niinku myös Pohjanmaa, aakee ja laakee….

"Nyky-Suomi on maaperältään ja kallioperältään tasainen, sillä miljardeja vuosia sitten täällä kohonneet valtavat muinaisvuoristot ovat kuluneet lähes olemattomiin."

Aivan eli Suomessa ei ole vuoria.