Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2206)
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiinan lapsuus ajoittuu 40-luvunnlopulle tai viiskytluvulle eli tiina olisi boomeri.
Kirjat ei ajoitu 80-luvulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.
Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista" tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.
Tiina-kirjat kuvaavat tamperelaista työläisperhettä ja sinne se maalle pantiin Tiinakin mummolaan ihan jatkuvasti, kokonaiset kirjat käsitteli juurikin sitä aihetta, miten Tiina on mummolassa kesiä.
Niin ja silloin "kaikki" kun kirjoissa on?
Tiina lienee vanhemmalta abalta kuin lapseni mutta kyllä viitepiirini lapset , vanhemmat maalta, viettivät kesän lähiössä ja jonkun jakson kesäsiirtolassa. Kesäsiirtolat oli kouluvirasto, ei sosiaalityötä.
Ei yhdenkään sisaruksenikaan lapset ole olleet maalla kesiä kuin vanhempiensa kanssa käymässä ja ehkä jonkun päivän autellen heinänteossa tms.
Vastasin hourailuun että ne kirjojen kuvaukset koskisi vain kartanoita.
Kartano näytti olevan lainausmerkeissä. Ei kaikki tampereen teollisuustyöläiset 50-luvulla olleet oloista jonne olisi johonkin mökkiin voitu lapset lähettää. No, en tietenkään ollut 50-luvulla tampereen tehdastyöläinen
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi sukupolvi ei jaksa kerta kaikkiaan mitään, edes normaalia elämää. Kaikki asiat pyörii oman navan ympärillä. Ei jakseta äitiyttä ilman että on koko ajan joku auttamassa. Ja toihan on ihan samaa kuin kaikki muukin näille ihmisille: ei jakseta työelämää, ei jakseta opiskelua, ei jakseta vanhemmuutta, ruoka tilataan woltista kun ei jakseta tehdä ruokaa, vaatteet tilataan netistä kun ei jakseta mennä kauppaan sovittamaan. Ja aina on joku jota syytetään, nyt isovanhempia. Ainoa mitä jaksetaan on some, sitä seurataan uupumatta. Seurataan muiden tekemistä ja jaetaan omaa elämää. Hei tissiposket, nyt se kännykkä ja oman navan tuijotus ..ttuun ja oma elämä haltuun ja omat lapset hoidetaan ilman jatkuvaa valitusta ja tunnepuhetta. Se uuvuttaa kaikki muut. Ja toivotaan ettei tule sota rajanaapurin kanssa. Miten tää sama sakki ikinä selviäisi mistään siihen liittyvästä, kun tärkeintä on että on pääsy TikTokiin ja Instaan. Ja miten tyypit selviää lasten hoidosta kun osa perheestä on rajalla somettamassa.
En ole huomannut kenenkään täällä sanovan, ettei jaksa. Mitään. Onntodettu, et kaikilla ei ole tukiverkkoja, joilta saisi hätätilanteessa apuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.
Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista" tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.
Tiina-kirjat kuvaavat tamperelaista työläisperhettä ja sinne se maalle pantiin Tiinakin mummolaan ihan jatkuvasti, kokonaiset kirjat käsitteli juurikin sitä aihetta, miten Tiina on mummolassa kesiä.
Niin ja silloin "kaikki" kun kirjoissa on?
Tiina lienee vanhemmalta abalta kuin lapseni mutta kyllä viitepiirini lapset , vanhemmat maalta, viettivät kesän lähiössä ja jonkun jakson kesäsiirtolassa. Kesäsiirtolat oli kouluvirasto, ei sosiaalityötä.
Ei yhdenkään sisaruksenikaan lapset ole olleet maalla kesiä kuin vanhempiensa kanssa käymässä ja ehkä jonkun päivän autellen heinänteossa tms.
Vastasin hourailuun että ne kirjojen kuvaukset koskisi vain kartanoita.
Kartano näytti olevan lainausmerkeissä. Ei kaikki tampereen teollisuustyöläiset 50-luvulla olleet oloista jonne olisi johonkin mökkiin voitu lapset lähettää. No, en tietenkään ollut 50-luvulla tampereen tehdastyöläinen
Väitettiin että koskisi vain parempia perheitä. Lakkaa inttämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Tiinan lapsuus ajoittuu 40-luvunnlopulle tai viiskytluvulle eli tiina olisi boomeri.
Kirjat ei ajoitu 80-luvulle.
Totta. Anni Polva kirjoitti Tiina-kirjat oman lapsuutensa pohjalta. Hän oli syntynyt 1915. Jolloin hänen lapsuutensa on ollut aika ennen sotia, siis jopa ennen boomeri-sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
Okei, siis samakin työ on tietysti niille iältään vanhoille työntekijöille fyysisesti ja psyykkisesti paljon helpompaa kuin nuoremmille. Asia ymmärretty. Vaikka kaikki tutkimukset tietenkin väittävät ihan muuta. Mutta päälle kuusikymppiset työssäkäyvät nyt vaan ovat kunnoltaan niin rautaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiinan lapsuus ajoittuu 40-luvunnlopulle tai viiskytluvulle eli tiina olisi boomeri.
Kirjat ei ajoitu 80-luvulle.
TÄÄLLÄ VÄITETTIIN ETTEIKÖ KOKO ILMIÖTÄ OLISI IKINÄ KOSKAAN OLLUTKAAN.
Tiina-kirjoja ilmestyi kyllä vielä 70-luvullakin ja 60-luvulla lapsuudessani olivat supersuosittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.
Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista" tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.
Tiina-kirjat kuvaavat tamperelaista työläisperhettä ja sinne se maalle pantiin Tiinakin mummolaan ihan jatkuvasti, kokonaiset kirjat käsitteli juurikin sitä aihetta, miten Tiina on mummolassa kesiä.
Niin ja silloin "kaikki" kun kirjoissa on?
Tiina lienee vanhemmalta abalta kuin lapseni mutta kyllä viitepiirini lapset , vanhemmat maalta, viettivät kesän lähiössä ja jonkun jakson kesäsiirtolassa. Kesäsiirtolat oli kouluvirasto, ei sosiaalityötä.
Ei yhdenkään sisaruksenikaan lapset ole olleet maalla kesiä kuin vanhempiensa kanssa käymässä ja ehkä jonkun päivän autellen heinänteossa tms.
Vastasin hourailuun että ne kirjojen kuvaukset koskisi vain kartanoita.
Kartano näytti olevan lainausmerkeissä. Ei kaikki tampereen teollisuustyöläiset 50-luvulla olleet oloista jonne olisi johonkin mökkiin voitu lapset lähettää. No, en tietenkään ollut 50-luvulla tampereen tehdastyöläinen
Väitettiin että koskisi vain parempia perheitä. Lakkaa inttämästä.
Sana "kaikki" ja " ei tietenkään kaikki" määreitä jotka ovat vauvapalstalla hupaisesti käsitettyjä.
Yleistyksillä keskustelevassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiinan lapsuus ajoittuu 40-luvunnlopulle tai viiskytluvulle eli tiina olisi boomeri.
Kirjat ei ajoitu 80-luvulle.
TÄÄLLÄ VÄITETTIIN ETTEIKÖ KOKO ILMIÖTÄ OLISI IKINÄ KOSKAAN OLLUTKAAN.
Tiina-kirjoja ilmestyi kyllä vielä 70-luvullakin ja 60-luvulla lapsuudessani olivat supersuosittuja.
Monet historialliset kirjat ovat supersuosittuja. Niitä ei voi kuitenkaan ajatella nykyaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
Okei, siis samakin työ on tietysti niille iältään vanhoille työntekijöille fyysisesti ja psyykkisesti paljon helpompaa kuin nuoremmille. Asia ymmärretty. Vaikka kaikki tutkimukset tietenkin väittävät ihan muuta. Mutta päälle kuusikymppiset työssäkäyvät nyt vaan ovat kunnoltaan niin rautaa.
Kyllä, työelämä on helpompaa vanhemmille sukupolville. Olen itse syntynyt 1960 ja hyödyn valtavasti sekä työhistoriastani että kontakteistani. Sen sijaan juuri valmistuneet kolmekymppiset ovat niitä, jotka raatavat pätkätöitä ja vasta luovat kattavampaa verkostoa.
Eikä kyllä missään terveydessäkään kenelläkään vielä mitään ihmeellistä vikaa ole tässä iässä. Jos on, niin yleensä se on ihan itseaiheutettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
Minä ainakin kerroin jo kaksikymmentä sivua sitten, että viisikymmenluvulla oli joitakin kesiä, jolloin vanhempani hoitivat serkkujamme maalla. Saivat siitä ilmeisesti ihan rahaakin, Eivät siis olleet lasten isovanhempia, vaan isäni oli lasten eno. Vanhempani olivat alle kolmekymppisiä tuohon aikaan, omat vanhemmat lapset olivat noiden serkkujen ikäisiä. Isovanhemmista ei olisi tuohon aikaan ollut enää lasten hoitajiksi, siis isäni vanhemmista.
Minä kun olin lapsi siellä samassa maalaiskylässä myöhemmin, en tiedä yhtään ainoaa taloa koko kylässä, missä olisi sukulaislapsia ollut hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
Okei, siis samakin työ on tietysti niille iältään vanhoille työntekijöille fyysisesti ja psyykkisesti paljon helpompaa kuin nuoremmille. Asia ymmärretty. Vaikka kaikki tutkimukset tietenkin väittävät ihan muuta. Mutta päälle kuusikymppiset työssäkäyvät nyt vaan ovat kunnoltaan niin rautaa.
Kyllä, työelämä on helpompaa vanhemmille sukupolville. Olen itse syntynyt 1960 ja hyödyn valtavasti sekä työhistoriastani että kontakteistani. Sen sijaan juuri valmistuneet kolmekymppiset ovat niitä, jotka raatavat pätkätöitä ja vasta luovat kattavampaa verkostoa.
Eikä kyllä missään terveydessäkään kenelläkään vielä mitään ihmeellistä vikaa ole tässä iässä. Jos on, niin yleensä se on ihan itseaiheutettua.
Moni ihminen on kyllä jo hautuumaalla 66-vuotiaana. Et vaikka syövästä ole koskaan kuullut? Jotkut jo pahasti muistisairaita pahimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiinan lapsuus ajoittuu 40-luvunnlopulle tai viiskytluvulle eli tiina olisi boomeri.
Kirjat ei ajoitu 80-luvulle.
TÄÄLLÄ VÄITETTIIN ETTEIKÖ KOKO ILMIÖTÄ OLISI IKINÄ KOSKAAN OLLUTKAAN.
Tiina-kirjoja ilmestyi kyllä vielä 70-luvullakin ja 60-luvulla lapsuudessani olivat supersuosittuja.
Lopeta tuo huutaminen ja räyhääminen. Tiina ei kasvanut koskaan aikuiseksi, joten ne uusimmatkin Tiina-kirjat kertoivat kyllä ihan samasta ajasta. Ja tietysti kirjoittajan mielikuvista ihannelapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiinan lapsuus ajoittuu 40-luvunnlopulle tai viiskytluvulle eli tiina olisi boomeri.
Kirjat ei ajoitu 80-luvulle.
TÄÄLLÄ VÄITETTIIN ETTEIKÖ KOKO ILMIÖTÄ OLISI IKINÄ KOSKAAN OLLUTKAAN.
Tiina-kirjoja ilmestyi kyllä vielä 70-luvullakin ja 60-luvulla lapsuudessani olivat supersuosittuja.
Lopeta tuo huutaminen ja räyhääminen. Tiina ei kasvanut koskaan aikuiseksi, joten ne uusimmatkin Tiina-kirjat kertoivat kyllä ihan samasta ajasta. Ja tietysti kirjoittajan mielikuvista ihannelapsuudesta.
En minä räyhää. Sinä et vain tunnu osaavan lukea kuin TIK-KU-KIR-JAI-MI-A jos niitäkään.
Kyllä ne uusimmat Tiina-kirjat mukautettiin julkaisuaikaan. Eikä ne olleet Annin mielikuvia vaan nimenomaan ITSE kertoi, että ovat kertomuksia hänen omasta lapsuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
Okei, siis samakin työ on tietysti niille iältään vanhoille työntekijöille fyysisesti ja psyykkisesti paljon helpompaa kuin nuoremmille. Asia ymmärretty. Vaikka kaikki tutkimukset tietenkin väittävät ihan muuta. Mutta päälle kuusikymppiset työssäkäyvät nyt vaan ovat kunnoltaan niin rautaa.
Kyllä, työelämä on helpompaa vanhemmille sukupolville. Olen itse syntynyt 1960 ja hyödyn valtavasti sekä työhistoriastani että kontakteistani. Sen sijaan juuri valmistuneet kolmekymppiset ovat niitä, jotka raatavat pätkätöitä ja vasta luovat kattavampaa verkostoa.
Eikä kyllä missään terveydessäkään kenelläkään vielä mitään ihmeellistä vikaa ole tässä iässä. Jos on, niin yleensä se on ihan itseaiheutettua.
Ihan tilastollisesti yli 80 % yli 65-vuotiaista sairastaa yhtä tai useampaa kroonista sairautta. Työkyvyttömyyseläkkeellä yli kuusikymppisistä on noin 20 %. Työttömiäkin on toki niitäkin liki 20 %. Eikö ole ihme, miten paljon noita työttömiä lusmujakin löytyy, vaikka heille työelämä olisi niin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
Okei, siis samakin työ on tietysti niille iältään vanhoille työntekijöille fyysisesti ja psyykkisesti paljon helpompaa kuin nuoremmille. Asia ymmärretty. Vaikka kaikki tutkimukset tietenkin väittävät ihan muuta. Mutta päälle kuusikymppiset työssäkäyvät nyt vaan ovat kunnoltaan niin rautaa.
Kyllä, työelämä on helpompaa vanhemmille sukupolville. Olen itse syntynyt 1960 ja hyödyn valtavasti sekä työhistoriastani että kontakteistani. Sen sijaan juuri valmistuneet kolmekymppiset ovat niitä, jotka raatavat pätkätöitä ja vasta luovat kattavampaa verkostoa.
Eikä kyllä missään terveydessäkään kenelläkään vielä mitään ihmeellistä vikaa ole tässä iässä. Jos on, niin yleensä se on ihan itseaiheutettua.
Moni ihminen on kyllä jo hautuumaalla 66-vuotiaana. Et vaikka syövästä ole koskaan kuullut? Jotkut jo pahasti muistisairaita pahimmillaan.
60–70-vuotiaiden terveydentila on nykyään merkittävästi parempi kuin aiempina vuosikymmeninä, ja suurin osa ikäluokasta on aktiivisia ja toimintakykyisiä. Hyvä peruskunto ja elämäntavat korostuvat. Lähde: Iltalehti.
Myös se perheenäiti voi sairastua vaikkapa siihen sun syöpään. Tai perheen isä vaikka kuolla syöpään. Silti täällä lässytetään, miten pitää vaan varautua ja jaksaa.
Työttömiäkin on toki niitäkin liki 20 %. Eikö ole ihme, miten paljon noita työttömiä lusmujakin löytyy, vaikka heille työelämä olisi niin helppoa.
Sanopa se. Itse vaihdoin uuteen ammattiin 50-vuotiaana, kävin jatko-opiskelemassa yliopistolla. Olen työllistynyt senkin jälkeen täysin ja nytkin olen menossa 1,5 vuodeksi uuteen viransijaisuuteen. Jatkan myös opiskelua työn ohessa, akateemisia opintoja.
ITSESTÄ se vain on kiinni!
Niiden joudu hoitaa? Mitä kieltä tämä on?