LK: vanhempien mielestä 1-2 vuotta on sopiva ikä aloittaa varhaiskasvatus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni 3-vuotiaana. Ja mielellään perhepäivähoitajalla. 

Perhepäivähoitajilta puuttuu varhaiskasvatustieteen koulutus. Sama kuin laittaisi lapsen kouluun jossa opetuksesta huolehtii koulunkäyntiavustaja.

Meillä kokemusta kolmesta perhepäivähoitajasta, joista yksi oli sijainen. Lisäksi käytiin katsomassa yhtä paikkaa.

Yhteenvetona yksi oli herttainen, ei virikkeitä, tosi hyvät ruoat, lähinnä vauvaikäisille sopiva. Yhdellä oli paljon virikkeitä mutta oli raivohullu. Yksi ei pitänyt sylissä ja oli jäyhäluonteinen, mutta jutteli eikä raivonnut ja oli tosi kivat tekemiset ja ihana ympäristö sekä hyvä kuri, isommalle sopiva. Yhdessä oli muuten kiva, mutta purkukuntoinen talo, joka haisi. Lapsi meni myöhemmin päiväkotiin, jossa osa ryhmistä oli hyvin toimivia ja osa ei. Opettajat keskimäärin mielestäni hyviä ja välittivät lapsista. Hänen ryhmänsä oli ehkä paras ikinä opettajien ja ohjelman puolesta. Sisätilat ahtaat, piha tilava mutta ei paljon mitään leikkitelineitä tm. Päiväkodissa tuli turpaan lähes päivittäin, jos ei omassa ryhmässä niin viimeistään iltapäivällä pihalla. Sanallista kiusaamista oli myös paljon eikä siihen puututtu tehokkaasti.

Täydellistä paikkaa ei ole, mutta olen iloinen ettei lapsi mennyt tuohon päiväkotiin parivuotiaana vaan perhepäivähoitajalle. Hän kuitenkin viihtyi sitten tosi hyvin päiväkodissa kaverien ja kivojen hoitajien takia, vaikka jatkuva väkivalta ja kiusaaminen riipi minua. Ehkä joku ryhmis olisi ollut hyvä kompromissi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tein sijaisuuksia päiväkoteihin pk-seudulla, 1 vuoden ikäisiä lapsia oli joka tarhassa. He osasivat kaikki kävellä ainakin jotenkin, mikä helpotti työtä. Pärjäsivät hyvin, ei ollut vierastamista tai paniikki-itkua, kun vanhempi lähti tarhalta töihin.

2-vuotiaiden kanssa vanhempi tuli ensin tutustumaan muutamaksi päiväksi ryhmään, parin päivän jälkeen vanhempi poistui aamupäivän ulkoilun, lounaan ja päiväunien ajaksi. Tosi hienosti lapset pärjää, huoltajan täytyy vain uskaltaa poistua paikalta vaikka lapsi alkaisi itkemään kun on sanottu heipat.

Jos lapsi jää itkemään, hän kokee itsensä hylätyksi. 

Tämä on mielenkiintoinen ilmiö Suomessa, kun suomalaiset lapset pelkäävät muita vieraita ihmisiä, eivät edes  hymyile, puhu ja vauvatkin vierastavat ja saattavat pällähtää itkuun, kun näkevät  vain  vieraat kasvat. 

 

Tämä ilmiö on vain Suomessa, eikä muualla maailmassa, siellä lapset juttelevat muillekin, vaikka olisi vieras. 

On osittain synnynnäistä temperamenttia, osittain sitä että muilla ympärillä myös sama temperamentti ja osittain sitä, että vietetään paljon aikaa ihmisten seassa esim. suvun kanssa ja ihmisjoukoissa. On myös helppo viettää aikaa vieraiden kanssa, kun lapsi on luonteeltaan sosiaalisesti suuntautunut. Minun lapseni ei ole synnynnäisesti ujo, asuimme kaupungin keskustassa ja vietimme paljon aikaa sukulaisten ja tuttujen kanssa. Seurauksena hänen on helppo puhua vieralle.

Eli ujouden puute on osittainen geeneissä, osittain siedätyksessä ja oppimisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tein sijaisuuksia päiväkoteihin pk-seudulla, 1 vuoden ikäisiä lapsia oli joka tarhassa. He osasivat kaikki kävellä ainakin jotenkin, mikä helpotti työtä. Pärjäsivät hyvin, ei ollut vierastamista tai paniikki-itkua, kun vanhempi lähti tarhalta töihin.

2-vuotiaiden kanssa vanhempi tuli ensin tutustumaan muutamaksi päiväksi ryhmään, parin päivän jälkeen vanhempi poistui aamupäivän ulkoilun, lounaan ja päiväunien ajaksi. Tosi hienosti lapset pärjää, huoltajan täytyy vain uskaltaa poistua paikalta vaikka lapsi alkaisi itkemään kun on sanottu heipat.

Minä olen töissä varhaiskasvatuksessa ja 99,99% ne vuoden ja kahden vuoden ikäisetkin jäävät itkemään ennemmin tai myöhemmin päivän aikana ikävää. Myös ne vilkkaimmat rymyroopet.

Tiedetään kyllä. Silti nainen ei voi hylätä omaa toimeentuloaan ja heittäytyä ojaan paapomaan lasta, joka on mahdollisesti häneen jopa epäeettisesti laitettu.

Hoitakaa naisille asianmukainen taloudellinen ja sosiaalinen turva niin katsotaan sitten äitiyttä uudestaan.

Itse olen varhaiskasvatuksessa myös töissä eikä ole mitenkään epätavallista nähdä 5- vuotias itsemässä äidin perään. Kyllä lapsella on oikeus ikävöidä eikä se ole mikään tunne, jolta tulisi suojella. Ei niitä tunteita sitten myöhemminkään osata käsitellä. Olen nähnyt paljon 1- vuotiaita, jotka jaksavat ja viihtyvät oikein hyvin. Olen myös nähnyt vanhempia lapsia, jotka eivät pärjää sosiaalisesti ollenkaan ja siksi päiväkodissa olo on kuormittavaa. Paljon riippuu sius tempperamentista, luonteesta ja toki päiväkodista. Pienet ryhmät ja pienemmät päiväkodit.

Pienet ryhmät ja pienet kunnalliset päiväkodit olisivat lasten etu.

Vierailija kirjoitti:

Kun tein sijaisuuksia päiväkoteihin pk-seudulla, 1 vuoden ikäisiä lapsia oli joka tarhassa. He osasivat kaikki kävellä ainakin jotenkin, mikä helpotti työtä. Pärjäsivät hyvin, ei ollut vierastamista tai paniikki-itkua, kun vanhempi lähti tarhalta töihin.

2-vuotiaiden kanssa vanhempi tuli ensin tutustumaan muutamaksi päiväksi ryhmään, parin päivän jälkeen vanhempi poistui aamupäivän ulkoilun, lounaan ja päiväunien ajaksi. Tosi hienosti lapset pärjää, huoltajan täytyy vain uskaltaa poistua paikalta vaikka lapsi alkaisi itkemään kun on sanottu heipat.

MIKSI SE LAPSI ALKAA ITKEÄ?

MITÄ PIENI LAPSI ITKEMÄLLÄ VIESTITTÄÄ?

ONKO TEILLÄ AIKUISILLA TIEDOSSA MITÄÄN MUITA MAHDOLLISUUKSIA VASTATA LAPSEN ITKULLAAN OSOITTAMAAN HÄTÄÄN, SURUUN JA PELKOON KUIN OLLA PIITTAAMATTA JA VAAN HÄIPYÄ?

TOISTUVA HYLKÄÄMISKOKEMUS JÄTTÄÄ PYSYVÄT JÄLJET, JOTKA NÄKYVÄT EMOTIONAALISENA VAMMAUTUMISENA JA PERUSTURVALLISUUDEN TUNTEEN RIKKOUTUMISENA IHMISEN LOPPUELÄMÄN AJAN, ERI IKÄVAIHEISSA ERI TAVOIN.

Siinä voi sitten vuonna 2050 miettiä, että joo, tehtiin kuitenkin, mitä orpopurran hallitus näki ksnsalaisille hyväksi tehdä, rikkaat sentään valitsi jostain syystä toisin...

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni netissä käyty keskustelu päiväkodeista ei puolestaan vastaa lainkaan omaa käsitystäni todellisuudesta. Olen pienen lapsen äiti 31v maisteri Helsingistä ja siis tasan 100% tuntemistani saman taustan vamhemmista laittaa lapsensa alle 2-vuotiaana päiväkotiin ja kaikkien lapset ovat pärjänneet ja viihtyneet päiväkodissa hyvin. Mietin voiko tässä olla jotain hajontaa kaupungit vs maaseutu tai koulutus tai mikä, sillä itse en tunne ketään kuka suhtautuisi näin kielteisesti päiväkotiin kuin mitä tällä palstalla ja lisäksi kokemukset päiväkodista ovat olleet hyviä.

En tiedä minkä alan maisteri olet tai sanot olevasi, mutta harva oikeasti maisterin tutkinnon läpäissyt väittäisi julkisesti, että oma mielipide asiasta X on relevantti argumentti kumoamaan vertaisarvioidut tutkimukset, ns. yleisen käsityksen laajassa empiirisessä aineistossa tai kasvatusalan ammattilaisasiantuntijoiden huolen perusteet.

Alle 3 v. lapset päiväkodissa on vain ja ainoastaan poliittinen päätös. Yksikään kasvatustieteen, kehityspsykologian tai sosiaalipsykologian tutkimustulos ei tue väitettä, että päiväkodista olisi mitään hyötyä tai iloa noin pienille lapsille. Päinvastaisia tutkimustuloksia kyllä on saatu.

Kuntien päiväkodinjohtajat ja muu virkahenkilöstö saattavat vaikuttaa suhtautuvan myönteisesti 0-2 v. lasten päiväkotiin viemiseen. Se johtuu siitä, että he ovat virassa ja velvollisia tottelemaan poliittisia päätöksiä.

Päiväkotien hoito- ja kasvatusvastuullinen henkilöstö sekä yliopistojen kasvatustieteellinen opetus- ja opiskelijaväki eivät todellakaan edusta poliittista näkemystä, että 0, 1 tai 2 vuotiaat hyötyisivät päiväkodista. He tietävät, että asia on lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta juuri päinvastoin.