LK: vanhempien mielestä 1-2 vuotta on sopiva ikä aloittaa varhaiskasvatus

Vierailija kirjoitti:

Miks viedä 1 vuotias vieraan kasvatettavaksi.

Kysy miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että päiväkotia kritisoivat eniten äidit keiden työ on tasoa Tokmannin kassa tai sairaanhoitaja. Siis ne keiden työ on todella hektistä, raskasta ja kuormittavaa ja/tai tylsää, toistavaa ja huonosti palkattua. Heille perhevapaalla oleminen on ainut tauko elämässä työelämästä. Uskon, että aidosti oikeasti viihtyvät kotona lastensa kanssa, mutta alitajuntaisesti taustalla on varmasti myös haluttomuutta palata töihin mistä kumpuaa tarve vouhottaa niille äideille ketkä palaavat jo aiemmin tyytyväisinä työelämään.

Sairaanhoitajaa en kyllä allekirjoita, mutta sellaiset äidit, joilla ei ole koulutusta tai edes sitä työpaikkaa. On kai se helppo jättäytyä kotiin lasten varjolla, kun ei tarvitse stressata työnhakua tai sitä matalapalkka-alaa. Ja monesti on myös runsas tukiverkko, joka hoitaa lapsia viikonloppuisin.

Se on kyllä totta, että näillä äideillä on usein aivan poikkeuksellinen turvaverkko (hoitoapu, rahallinen tuki), ja sitten paasaavat yleensä äänekkäimmin siitä miten he valitsivat lapsen hyvinvoinnin rahan sijasta ja hoitivat lapsensa itse. Tunnen näitä useampia.

Osalla myös Kela maksaa kaiken.

Lapsia on niin erilaisia ja erilaisuus vaikuttaa myös siihen mikä ajankohta on optimaalisin päiväkodin aloitukselle. Ylipäätään osa lapsista on niin iloisia ja reippaita, että pärjäävät oikeastaan missä vaan. Osa lapsista taas on ujompia, kiukkuisempia tai mustasukkaisempia ja heille erossa olo vanhemmasta on vaikeampaa, oli kyse sitten päivähoidosta tai mistä tahansa muusta. Jos oma lapsi on toista ääripäätä, on helppo ajatella että muidenkin lapsille kaikki on yhtä hankalaa ja ovat huonoja vanhempia kun pakottavat lapsensa niin vaikeaan tilanteeseen kuin päiväkotiin, vaikka toisille se ei olisi vaikeaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miks viedä 1 vuotias vieraan kasvatettavaksi.

Harva tavallinen vanhempi pystyy tarjoamaan lapselle sen saman mitä kasvatustieteen kandidaatti tai maisteri kykenee varhaiskasvatusyksikössä.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvattajana sanoisin että keskimäärin 2,5 vuoden ikä on optimaalisin ikä aloittaa varhaiskasvatus päiväkodissa. Sitä pienemmille kotihoito tai perhepäivähoito on parempi hoitomuoto. Kokemusta minulla on sekä päiväkodista, ryhmämuotoisesta perhepäivähoidosta ja kerhotoiminnasta. 

Tämä perustuu ihan puhtaasti lapsen kehitykseen ja täten lapsen kykyyn sopeutua varhaiskasvatusympäristöön. 2,5-vuotias osaa keskimäärin jo puhua, on päiväkuiva tai lähellä sitä, syö, pukee ja riisuu itse tai ainakin harjoittelee sitä, rinnakkaisleikkien sijasta alkaa olla jo kiinnostuneempi vuorovaikutuksellisesta leikistä ikätovereiden kanssa, jaksaa jo istua hetken paikallaan ja osallistua esim yhteisiin tuokioihin tai muuhun yhteiseen tekemiseen, huolii jo useamman hoitajan ja pystyy yleensä irtaantumaan vanhemmasta hyvin hoitopäivän ajaksi (alun totuttelun jälkeen), sekä pitämään vanhemman mielessä hoitopäivän ajan. 

Tätä pienemmät lapset tarvitsevat keskimäärin vielä paljon enemmän fyysistä hoitamista ja he kiinnittyvät ensisijaisesti vielä aikuiseen ja yhteen hoitajaan; jonka varmistaminen olisi myös tärkeää, mutta ei päiväkotimuotoisessa varhaiskasvatuksessa usein onnistu. Heille sen vuoksi oman vanhemman hoito, oma hoitaja kotiin tai pienimuotoinen perhepäivähoito olisi parempi. 

Nämä ovat toki ideaaleja, perheiden tilanteet usein ei. Etenkään nykyisessä taloustilanteessa. Lisäksi lapset on yksilöitä, aina on niitä 1-vuotiaita jotka pärjää päiväkodissa hyvin ja sit niitä 4-vuotiaita, joiden olisi parempi olla jossain muualla vielä hoidossa kuin isossa päiväkotiryhmässä. 

Varhaiskasvatus ei ole yksi hoitomuoto vaan osa koulutusjärjestelmää. Siksi sinäkin olet varhaiskasvattaja etkä mikään hoitotäti tai -setä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvattajana sanoisin että keskimäärin 2,5 vuoden ikä on optimaalisin ikä aloittaa varhaiskasvatus päiväkodissa. Sitä pienemmille kotihoito tai perhepäivähoito on parempi hoitomuoto. Kokemusta minulla on sekä päiväkodista, ryhmämuotoisesta perhepäivähoidosta ja kerhotoiminnasta. 

Tämä perustuu ihan puhtaasti lapsen kehitykseen ja täten lapsen kykyyn sopeutua varhaiskasvatusympäristöön. 2,5-vuotias osaa keskimäärin jo puhua, on päiväkuiva tai lähellä sitä, syö, pukee ja riisuu itse tai ainakin harjoittelee sitä, rinnakkaisleikkien sijasta alkaa olla jo kiinnostuneempi vuorovaikutuksellisesta leikistä ikätovereiden kanssa, jaksaa jo istua hetken paikallaan ja osallistua esim yhteisiin tuokioihin tai muuhun yhteiseen tekemiseen, huolii jo useamman hoitajan ja pystyy yleensä irtaantumaan vanhemmasta hyvin hoitopäivän ajaksi (alun totuttelun jälkeen), sekä pitämään vanhemman mielessä hoitopäivän ajan. 

Tätä pienemmät lapset tarvitsevat keskimäärin vielä paljon enemmän fyysistä hoitamista ja he kiinnittyvät ensisijaisesti vielä aikuiseen ja yhteen hoitajaan; jonka varmistaminen olisi myös tärkeää, mutta ei päiväkotimuotoisessa varhaiskasvatuksessa usein onnistu. Heille sen vuoksi oman vanhemman hoito, oma hoitaja kotiin tai pienimuotoinen perhepäivähoito olisi parempi. 

Nämä ovat toki ideaaleja, perheiden tilanteet usein ei. Etenkään nykyisessä taloustilanteessa. Lisäksi lapset on yksilöitä, aina on niitä 1-vuotiaita jotka pärjää päiväkodissa hyvin ja sit niitä 4-vuotiaita, joiden olisi parempi olla jossain muualla vielä hoidossa kuin isossa päiväkotiryhmässä. 

Varhaiskasvatus ei ole yksi hoitomuoto vaan osa koulutusjärjestelmää. Siksi sinäkin olet varhaiskasvattaja etkä mikään hoitotäti tai -setä.

No varhaiskasvatuksen toimintamuoto. Puhekielessä hoitomuoto. Etenkin asiakkaiden kanssa. Ja joo, virallisesti olen varhaiskasvatuksen ******, enkä hoitotäti. Mutta puhekielessä olen usein myös hoitotäti tai täti, etenkin asiakkaiden kanssa. Eikä se minua haittaa! Saa sanoa täti. Ei se minun ammattitaitoa tai pätevyyttä pois vie :) Virallisissa yhteyksissä sitten käytän oikeaa ammattinimikettä. 

Eikö tämä ole yleismaailmallinen ilmiö ja ennen käytäntö myös Suomessa. 

Ennen Suomessa varhaiskasvatus aloitettiin jo puolivuotiaana, heti kun lapsi oppi liikkumaan ja kielettiin vaaran paikoista ja mahdollisimman varhaisessa iässä lapsi pääsi ikäistensä seuraan, jolloin lapset oppivat toisiltaan.  Ennen nykyistä subjektiivista päivähoito-oikeutta lapset meni hoitoon 6-7 kk iässä. 

Myös muualla,  lapset menevät hoitoon samassa iässä. Ja koulu alkaa 3-4v iässä. Esim. Ranskassa  pakollinen varhaiskasvatus alkaa 2v ja koulu 3v, muuten se on lapsen huostaanoton peruste. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni 3-vuotiaana. Ja mielellään perhepäivähoitajalla. 

Suurimmassa osassa maailman maista mennään 3-vuotiaina jo esikouluun. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä ole yleismaailmallinen ilmiö ja ennen käytäntö myös Suomessa. 

 

Ennen Suomessa varhaiskasvatus aloitettiin jo puolivuotiaana, heti kun lapsi oppi liikkumaan ja kielettiin vaaran paikoista ja mahdollisimman varhaisessa iässä lapsi pääsi ikäistensä seuraan, jolloin lapset oppivat toisiltaan.  Ennen nykyistä subjektiivista päivähoito-oikeutta lapset meni hoitoon 6-7 kk iässä. 

 

Myös muualla,  lapset menevät hoitoon samassa iässä. Ja koulu alkaa 3-4v iässä. Esim. Ranskassa  pakollinen varhaiskasvatus alkaa 2v ja koulu 3v, muuten se on lapsen huostaanoton peruste. 

Juu, monessa muussakin maassa 3-vuotiaana pitää mennä. Mutta ei se yleensä ole koko päivän kestävää hoitoa kuten Suomessa, vaan muutaman tunnin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna se päikkyyn laittaminen on helpompaa perustella ulospäin tuolla "tarpeella laadukkaaseen varhaiskasvatukseen " kun sanoa suoraan, että tulee hulluksi kotona ja haluaa vaan takaisin (aikuisten) ihmisten ilmoille ja töihin normaalille palkkatulolle. 

Mutta mikä paskamyrsky rehellisestä vastauksesta seuraisikaan.

Riippuu kyllä ihmisestä. Minulla ei ollut mikää kiire siihen oravan pyörään takaisin.

Minä olin ensimmäisen lapsen kanssa kotona, ja parin vuoden kuluttua kun syntyi toinen lapsi, niin en olisi kyllä mitenkään kestänyt enempää kuin vuoden olla enää kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai he niin sanovat ja koittavat uskotella että se olisi lapselle hyväksi kun dumppaavat vauvoja toisten hoitoon. Talot ja materia menee lapsien edelle. Toisilla olisi vara jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi mutta eih, hirveä kiire päästä töihin ja tekemään uraa. Ei osata olla omien lapsien kanssa.

Miesten vuoro, mutta miehet ei halua. Naiset on lähes vuoden kotona ja miehet eivät suostu olemaan toista vuotta.

Tämä! Lapset menee rahan ja uran edelle jne., kunhan ei ole kyse miehen rahoista ja urasta. Tämä on niin monta kertaa nähty. 

Nykyvanhemmat yrittävät palvella näitä erityisiä lumihiutaleita mahdollisimman pitkään, pois ihmisten häiriöistä, neljän seinän sisällä tynnyrissä ja sitten kun pääsevät jossakin vaiheessa ilmisten ilmoille, niin pelkäävät muita, eivät edes uskalla katsoa muita silmiin tai jutella, kun sosiaaliset taidot nolla, samoin kyvyt ryhmätyöskentelyyn ja ihmisten kanssakäymiseen, vaan mieluimmin käydään jopa 10v kimppuun teräas..kanssa. 

Moni nainen ajattelee että minä kun persettä annan niin minun ei tarvi koskaan itse maksaa elämääni eikä lapseni elämää kun se on miesten ja yhteiskunnan velvollisuus maksaa 

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä ole yleismaailmallinen ilmiö ja ennen käytäntö myös Suomessa. 

 

Ennen Suomessa varhaiskasvatus aloitettiin jo puolivuotiaana, heti kun lapsi oppi liikkumaan ja kielettiin vaaran paikoista ja mahdollisimman varhaisessa iässä lapsi pääsi ikäistensä seuraan, jolloin lapset oppivat toisiltaan.  Ennen nykyistä subjektiivista päivähoito-oikeutta lapset meni hoitoon 6-7 kk iässä. 

 

Myös muualla,  lapset menevät hoitoon samassa iässä. Ja koulu alkaa 3-4v iässä. Esim. Ranskassa  pakollinen varhaiskasvatus alkaa 2v ja koulu 3v, muuten se on lapsen huostaanoton peruste. 

Ne meni hoitoon, koska äidin oli pakko mennä töihin. Ei siksi, että 6kk vanha saisi ikäistään seuraa.. haloo. 

1- vuotias on myös oleellisesti eri asia kuin 2v. Kuin myös 2v ja 3v. Saatikka 1v ja 3v. Että aika kevyesti tässä heittelet lukuja ilmaan. Vuodella on suuri merkitys tässä iässä, ihan jo kuukausilla voi olla. On myös tutkittu, että lapsen kehitystä ja oppimista ei voi edes laadukkaalla opetuksella nopeuttaa, vaan lapsi kehittyy siinä tahdissa kuin kehittyy. Toki on tärkeää että hänellä on lämmin vuorovaikutussuhde hoitaviin aikuisiin ja oppimista ja leikkimistä mahdollistava leikkiympäristö. Mutta tämän ei siis tarvitse olla päiväkoti, vaan se voi olla myös oma koti. Etenkin jos puhutaan 1-2-vuotiasta, saatikka tätä pienemmistä. 

Suurin osa suomalaisista on välttelevästi kiintyneitä, eli lapsuuden kiintymyssuhde ei ole ollut kunnossa. Ei lähdetä ihannoimaan nyt mitään -60 lukua näissä lasten kasvastusasioissa siis kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ajattelee että minä kun persettä annan niin minun ei tarvi koskaan itse maksaa elämääni eikä lapseni elämää kun se on miesten ja yhteiskunnan velvollisuus maksaa 

Moni mies ajattelee, että ei hän voi jäädä lasten kanssa kotiin, kun se on naisen velvollisuus hoitaa.

Kyllä itse ainakin olisin mielelläni jäänyt lasten kanssa kotiin useammaksi vuodeksi, mutta asuntolaina pitää maksaa ja syödäkin täytyisi. Kumpaakaan ei tehdä todellakaan 400:llä eurolla kuukaudessa. Esikoisesta mies jäi hoitovapaalle puoleksi vuodeksi, mutta kyllä sitä touhua katselleena päiväkoti vaikuttaa ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itse ainakin olisin mielelläni jäänyt lasten kanssa kotiin useammaksi vuodeksi, mutta asuntolaina pitää maksaa ja syödäkin täytyisi. Kumpaakaan ei tehdä todellakaan 400:llä eurolla kuukaudessa. Esikoisesta mies jäi hoitovapaalle puoleksi vuodeksi, mutta kyllä sitä touhua katselleena päiväkoti vaikuttaa ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. 

Sitä touhua? Eli mies ei kyennyt hoitamaan omaa lastansa!? Miten nainen tähän sitten kykenee? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks viedä 1 vuotias vieraan kasvatettavaksi.

Harva tavallinen vanhempi pystyy tarjoamaan lapselle sen saman mitä kasvatustieteen kandidaatti tai maisteri kykenee varhaiskasvatusyksikössä.

Heh heh, et ole tosissas.

Jokaikinen vanhempi, aivan muutamaa poikkeusta.

Jokaikinen vanhempi pystyy tarjoamaan aamupalan, leikin, ulkoilun, lounaan, päikkärit, leikin, välipalan jne.

Vanhempi rakastaa lastaan ja antaa lämpöä ja läheisyyttä, syliä ja silitystä.

Päivähoidossa se on liukuhihnatyötä.

Äitinä/isänä sä pystyt antamaan PALJON enempi.

Joku umpiouto  henkilö,jopa itse lapseton ja täysin lapsista muutoin kuin kirjoista, tietämätön antaa mielestäs parempaa kuin vanhemmat.

Onko kyseessä kampanja kotihoidon tuen lakkauttamiseksi? Yritetään kaikki ettei vaan syntyvyys nousisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä ole yleismaailmallinen ilmiö ja ennen käytäntö myös Suomessa. 

 

Ennen Suomessa varhaiskasvatus aloitettiin jo puolivuotiaana, heti kun lapsi oppi liikkumaan ja kielettiin vaaran paikoista ja mahdollisimman varhaisessa iässä lapsi pääsi ikäistensä seuraan, jolloin lapset oppivat toisiltaan.  Ennen nykyistä subjektiivista päivähoito-oikeutta lapset meni hoitoon 6-7 kk iässä. 

 

Myös muualla,  lapset menevät hoitoon samassa iässä. Ja koulu alkaa 3-4v iässä. Esim. Ranskassa  pakollinen varhaiskasvatus alkaa 2v ja koulu 3v, muuten se on lapsen huostaanoton peruste. 

Ne meni hoitoon, koska äidin oli pakko mennä töihin. Ei siksi, että 6kk vanha saisi ikäistään seuraa.. haloo. 

1- vuotias on myös oleellisesti eri asia kuin 2v. Kuin myös 2v ja 3v. Saatikka 1v ja 3v. Että aika kevyesti tässä heittelet lukuja ilmaan. Vuodella on suuri merkitys tässä iässä, ihan jo kuukausilla voi olla. On myös tutkittu, että lapsen kehitystä ja oppimista ei voi edes laadukkaalla opetuksella nopeuttaa, vaan lapsi kehittyy siinä tahdissa kuin kehittyy. Toki on tärkeää että hänellä on lämmin vuorovaikutussuhde hoitaviin aikuisiin ja oppimista ja leikkimistä mahdollistava leikkiympäristö. Mutta tämän ei siis tarvitse olla päiväkoti, vaan se voi olla myös oma koti. Etenkin jos puhutaan 1-2-vuotiasta, saatikka tätä pienemmistä. 

Suurin osa suomalaisista on välttelevästi kiintyneitä, eli lapsuuden kiintymyssuhde ei ole ollut kunnossa. Ei lähdetä ihannoimaan nyt mitään -60 lukua näissä lasten kasvastusasioissa siis kiitos. 

On myös eri asia onko lapsi 1v0kk, 1v6kk vai 1v11kk. Kaikki kumminkin 1-vuotiaita. Taifot jokaisella ihan eri. Kaikkia yksivuotiaita ei voi niputtaa yhteen.