Lue keskustelun säännöt.
LK: vanhempien mielestä 1-2 vuotta on sopiva ikä aloittaa varhaiskasvatus
13.06.2026 |
Suurin osa vanhemmista suhtautuu pienten lasten varhaiskasvatukseen myönteisesti. Kelan ja THL:n julkaiseman tutkimuksen mukaan vanhempien mielestä 1–2-vuotias on sopivan ikäinen aloittamaan päiväkodin varhaiskasvatuksessa.
https://www.lapinkansa.fi/lapsi-ei-tarvitse-paivakodin-varhaiskasvatust…
Mikäs tämä tutkimus on, sillä en tiedä AINUTTAKAAN vanhempaa, jonka mielestä 1v on sopiva ikä aloittaa päiväkoti?? Oma otanta toki on pieni, mutta edes somen palstoilla ei ole tullut vastaavaa eteen.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä ole yleismaailmallinen ilmiö ja ennen käytäntö myös Suomessa.
Ennen Suomessa varhaiskasvatus aloitettiin jo puolivuotiaana, heti kun lapsi oppi liikkumaan ja kielettiin vaaran paikoista ja mahdollisimman varhaisessa iässä lapsi pääsi ikäistensä seuraan, jolloin lapset oppivat toisiltaan. Ennen nykyistä subjektiivista päivähoito-oikeutta lapset meni hoitoon 6-7 kk iässä.
Myös muualla, lapset menevät hoitoon samassa iässä. Ja koulu alkaa 3-4v iässä. Esim. Ranskassa pakollinen varhaiskasvatus alkaa 2v ja koulu 3v, muuten se on lapsen huostaanoton peruste.
Ne meni hoitoon, koska äidin oli pakko mennä töihin. Ei siksi, että 6kk vanha saisi ikäistään seuraa.. haloo.
1- vuotias on myös oleellisesti eri asia kuin 2v. Kuin myös 2v ja 3v. Saatikka 1v ja 3v. Että aika kevyesti tässä heittelet lukuja ilmaan. Vuodella on suuri merkitys tässä iässä, ihan jo kuukausilla voi olla. On myös tutkittu, että lapsen kehitystä ja oppimista ei voi edes laadukkaalla opetuksella nopeuttaa, vaan lapsi kehittyy siinä tahdissa kuin kehittyy. Toki on tärkeää että hänellä on lämmin vuorovaikutussuhde hoitaviin aikuisiin ja oppimista ja leikkimistä mahdollistava leikkiympäristö. Mutta tämän ei siis tarvitse olla päiväkoti, vaan se voi olla myös oma koti. Etenkin jos puhutaan 1-2-vuotiasta, saatikka tätä pienemmistä.
Suurin osa suomalaisista on välttelevästi kiintyneitä, eli lapsuuden kiintymyssuhde ei ole ollut kunnossa. Ei lähdetä ihannoimaan nyt mitään -60 lukua näissä lasten kasvastusasioissa siis kiitos.
Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen, että hän tarvitsee pitkään kotihoitoa ja sen voi tehdä vain toinen vanhempi?
Teoriasi kiintymyssuhteesta on mielenkiintoinen, sillä juuri Suomessa kaikista Eu maista lapset ovat pitempään kotihoidossa viimeiden 40v aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tein sijaisuuksia päiväkoteihin pk-seudulla, 1 vuoden ikäisiä lapsia oli joka tarhassa. He osasivat kaikki kävellä ainakin jotenkin, mikä helpotti työtä. Pärjäsivät hyvin, ei ollut vierastamista tai paniikki-itkua, kun vanhempi lähti tarhalta töihin.
2-vuotiaiden kanssa vanhempi tuli ensin tutustumaan muutamaksi päiväksi ryhmään, parin päivän jälkeen vanhempi poistui aamupäivän ulkoilun, lounaan ja päiväunien ajaksi. Tosi hienosti lapset pärjää, huoltajan täytyy vain uskaltaa poistua paikalta vaikka lapsi alkaisi itkemään kun on sanottu heipat.
Jos lapsi jää itkemään, hän kokee itsensä hylätyksi.
Etkö käy koskaan ruokakaupassakaan tai harrastuksissa, jos lapsi saattaa jäädä itkemään poislähtöäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks viedä 1 vuotias vieraan kasvatettavaksi.
Harva tavallinen vanhempi pystyy tarjoamaan lapselle sen saman mitä kasvatustieteen kandidaatti tai maisteri kykenee varhaiskasvatusyksikössä.
Kerrotko esimerkein mitä kyseiset ammattilaiset tekevät päivittäin työssään huomattavasti paremmin kuin mitä vanhempi pystyy tekemään? Ihan aidosti kiinnostaa minkälaista kasvatustyötä tehdään päiväkodeissa, miten se eroaa kotioloista, en ole alaa opiskellut. Minulla on yksi lapsi 90-luvulla syntynyt ja hän oli vain lyhyitä pätkiä päiväkodissa.
Toisten, samanikäisten lasten seura ja ryhmässä oleskelu. On ihan eri asia lapsen askarrella, kun vanhempi ohjaa vierestä, kun lapsen tekisi 10 lapsen ryhmässä. Siinä oppii myös ryhmätyöskentelyn lisäksi sosiaaliataitoja, joita tarvitaan myöhemmin koulussa, opiskelussa ja työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tein sijaisuuksia päiväkoteihin pk-seudulla, 1 vuoden ikäisiä lapsia oli joka tarhassa. He osasivat kaikki kävellä ainakin jotenkin, mikä helpotti työtä. Pärjäsivät hyvin, ei ollut vierastamista tai paniikki-itkua, kun vanhempi lähti tarhalta töihin.
2-vuotiaiden kanssa vanhempi tuli ensin tutustumaan muutamaksi päiväksi ryhmään, parin päivän jälkeen vanhempi poistui aamupäivän ulkoilun, lounaan ja päiväunien ajaksi. Tosi hienosti lapset pärjää, huoltajan täytyy vain uskaltaa poistua paikalta vaikka lapsi alkaisi itkemään kun on sanottu heipat.
Jos lapsi jää itkemään, hän kokee itsensä hylätyksi.
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö Suomessa, kun suomalaiset lapset pelkäävät muita vieraita ihmisiä, eivät edes hymyile, puhu ja vauvatkin vierastavat ja saattavat pällähtää itkuun, kun näkevät vain vieraat kasvat.
Tämä ilmiö on vain Suomessa, eikä muualla maailmassa, siellä lapset juttelevat muillekin, vaikka olisi vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks viedä 1 vuotias vieraan kasvatettavaksi.
Harva tavallinen vanhempi pystyy tarjoamaan lapselle sen saman mitä kasvatustieteen kandidaatti tai maisteri kykenee varhaiskasvatusyksikössä.
Kerrotko esimerkein mitä kyseiset ammattilaiset tekevät päivittäin työssään huomattavasti paremmin kuin mitä vanhempi pystyy tekemään? Ihan aidosti kiinnostaa minkälaista kasvatustyötä tehdään päiväkodeissa, miten se eroaa kotioloista, en ole alaa opiskellut. Minulla on yksi lapsi 90-luvulla syntynyt ja hän oli vain lyhyitä pätkiä päiväkodissa.
Toisten, samanikäisten lasten seura ja ryhmässä oleskelu. On ihan eri asia lapsen askarrella, kun vanhempi ohjaa vierestä, kun lapsen tekisi 10 lapsen ryhmässä. Siinä oppii myös ryhmätyöskentelyn lisäksi sosiaaliataitoja, joita tarvitaan myöhemmin koulussa, opiskelussa ja työelämässä.
No mitä se koulutuksen saanut ammattilainen tekee käytännössä konkreettisesti jos lasten oleskelu ikäistensä seurassa riittää oppimaan sosiaalisia taitoja? Miksi omat sisarukset eivät riitä tai naapuruston lapset tai kerhot? Mikä on sen ammattikasvattajan panos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks viedä 1 vuotias vieraan kasvatettavaksi.
Harva tavallinen vanhempi pystyy tarjoamaan lapselle sen saman mitä kasvatustieteen kandidaatti tai maisteri kykenee varhaiskasvatusyksikössä.
Olet oikeassa, harvassa perheessä lapselle pystytään tarjoamaan lapsen ikäisensä seuraa, joka lapsen kehityksen, sosiaalisen taitojen, ryhmätyöskentelyn ja kanssakäymisen kanssa on elintärkeitä. Niitä 5-10 lapsisia perheitä ei ole.
1-2v lapsi ei taida vielä kauheasti leikkiä isossa porukassa tai edes yhdessä yhden kaverin kanssa. Eikös se ole 3v ikä jossa lapsi alkaa kaipaamaan leikkikaveria?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni netissä käyty keskustelu päiväkodeista ei puolestaan vastaa lainkaan omaa käsitystäni todellisuudesta. Olen pienen lapsen äiti 31v maisteri Helsingistä ja siis tasan 100% tuntemistani saman taustan vamhemmista laittaa lapsensa alle 2-vuotiaana päiväkotiin ja kaikkien lapset ovat pärjänneet ja viihtyneet päiväkodissa hyvin. Mietin voiko tässä olla jotain hajontaa kaupungit vs maaseutu tai koulutus tai mikä, sillä itse en tunne ketään kuka suhtautuisi näin kielteisesti päiväkotiin kuin mitä tällä palstalla ja lisäksi kokemukset päiväkodista ovat olleet hyviä.
Tämä. Vain vauvalla kokoontuu kotihoidon tuella elävät. Muut on töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tein sijaisuuksia päiväkoteihin pk-seudulla, 1 vuoden ikäisiä lapsia oli joka tarhassa. He osasivat kaikki kävellä ainakin jotenkin, mikä helpotti työtä. Pärjäsivät hyvin, ei ollut vierastamista tai paniikki-itkua, kun vanhempi lähti tarhalta töihin.
2-vuotiaiden kanssa vanhempi tuli ensin tutustumaan muutamaksi päiväksi ryhmään, parin päivän jälkeen vanhempi poistui aamupäivän ulkoilun, lounaan ja päiväunien ajaksi. Tosi hienosti lapset pärjää, huoltajan täytyy vain uskaltaa poistua paikalta vaikka lapsi alkaisi itkemään kun on sanottu heipat.
Jos lapsi jää itkemään, hän kokee itsensä hylätyksi.
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö Suomessa, kun suomalaiset lapset pelkäävät muita vieraita ihmisiä, eivät edes hymyile, puhu ja vauvatkin vierastavat ja saattavat pällähtää itkuun, kun näkevät vain vieraat kasvat.
Tämä ilmiö on vain Suomessa, eikä muualla maailmassa, siellä lapset juttelevat muillekin, vaikka olisi vieras.
Tällaisia on myös monet suomalaiset aikuiset. En tiedä onko missään muualla näin paljon introverttejä, ihmiskammoisia ja jopa epäkohteliaita ihmisiä...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä valitettavasti on. Porukka tuntuu uskovan, että 1 vee tarvitsee "laadukasta varhaiskasvatusta" pärjätäkseen eikä tajua, että kotona voit antaa aivan yhtä laadukasta hoitoa lapselle.
Kyllä syy on monilla se, että se toinen vanhempi eli yleensä isä ei suostu jäämään kotiin vuorostaan. Ja sitten on toki myös taloudelliset syyt eli ei yhden palkalla eletä. Ihan ymmärrettäviä syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tein sijaisuuksia päiväkoteihin pk-seudulla, 1 vuoden ikäisiä lapsia oli joka tarhassa. He osasivat kaikki kävellä ainakin jotenkin, mikä helpotti työtä. Pärjäsivät hyvin, ei ollut vierastamista tai paniikki-itkua, kun vanhempi lähti tarhalta töihin.
2-vuotiaiden kanssa vanhempi tuli ensin tutustumaan muutamaksi päiväksi ryhmään, parin päivän jälkeen vanhempi poistui aamupäivän ulkoilun, lounaan ja päiväunien ajaksi. Tosi hienosti lapset pärjää, huoltajan täytyy vain uskaltaa poistua paikalta vaikka lapsi alkaisi itkemään kun on sanottu heipat.
Jos lapsi jää itkemään, hän kokee itsensä hylätyksi.
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö Suomessa, kun suomalaiset lapset pelkäävät muita vieraita ihmisiä, eivät edes hymyile, puhu ja vauvatkin vierastavat ja saattavat pällähtää itkuun, kun näkevät vain vieraat kasvat.
Tämä ilmiö on vain Suomessa, eikä muualla maailmassa, siellä lapset juttelevat muillekin, vaikka olisi vieras.
Juu ja sitten on näitä lässyttäviä vanhempia (yleensä äitejä), joiden lahkeissa nämä lapset roikkuvat ja molemmat pillittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tein sijaisuuksia päiväkoteihin pk-seudulla, 1 vuoden ikäisiä lapsia oli joka tarhassa. He osasivat kaikki kävellä ainakin jotenkin, mikä helpotti työtä. Pärjäsivät hyvin, ei ollut vierastamista tai paniikki-itkua, kun vanhempi lähti tarhalta töihin.
2-vuotiaiden kanssa vanhempi tuli ensin tutustumaan muutamaksi päiväksi ryhmään, parin päivän jälkeen vanhempi poistui aamupäivän ulkoilun, lounaan ja päiväunien ajaksi. Tosi hienosti lapset pärjää, huoltajan täytyy vain uskaltaa poistua paikalta vaikka lapsi alkaisi itkemään kun on sanottu heipat.
Minä olen töissä varhaiskasvatuksessa ja 99,99% ne vuoden ja kahden vuoden ikäisetkin jäävät itkemään ennemmin tai myöhemmin päivän aikana ikävää. Myös ne vilkkaimmat rymyroopet.
Tiedetään kyllä. Silti nainen ei voi hylätä omaa toimeentuloaan ja heittäytyä ojaan paapomaan lasta, joka on mahdollisesti häneen jopa epäeettisesti laitettu.
Hoitakaa naisille asianmukainen taloudellinen ja sosiaalinen turva niin katsotaan sitten äitiyttä uudestaan.
Itse olen varhaiskasvatuksessa myös töissä eikä ole mitenkään epätavallista nähdä 5- vuotias itsemässä äidin perään. Kyllä lapsella on oikeus ikävöidä eikä se ole mikään tunne, jolta tulisi suojella. Ei niitä tunteita sitten myöhemminkään osata käsitellä. Olen nähnyt paljon 1- vuotiaita, jotka jaksavat ja viihtyvät oikein hyvin. Olen myös nähnyt vanhempia lapsia, jotka eivät pärjää sosiaalisesti ollenkaan ja siksi päiväkodissa olo on kuormittavaa. Paljon riippuu sius tempperamentista, luonteesta ja toki päiväkodista. Pienet ryhmät ja pienemmät päiväkodit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks viedä 1 vuotias vieraan kasvatettavaksi.
Harva tavallinen vanhempi pystyy tarjoamaan lapselle sen saman mitä kasvatustieteen kandidaatti tai maisteri kykenee varhaiskasvatusyksikössä.
Olet oikeassa, harvassa perheessä lapselle pystytään tarjoamaan lapsen ikäisensä seuraa, joka lapsen kehityksen, sosiaalisen taitojen, ryhmätyöskentelyn ja kanssakäymisen kanssa on elintärkeitä. Niitä 5-10 lapsisia perheitä ei ole.
1-2v lapsi ei taida vielä kauheasti leikkiä isossa porukassa tai edes yhdessä yhden kaverin kanssa. Eikös se ole 3v ikä jossa lapsi alkaa kaipaamaan leikkikaveria?
Kuulostaa kummalliselta, että 1-2v ei vielä kaipaisi seuraa. N31 kenen lapsi kirmasi aina päiväkotiporukan leikkeihin mukaan, kun sellainen ilmestyi samaan aikaan leikkipuistoon
"Tämä ilmiö on vain Suomessa, eikä muualla maailmassa"
Sinulla on joka ikisestä maailman maasta tietoa? Voisitko listata suurimmat erot lastenhoidossa esim Papua-Uuden-Guinean ja Bolivian välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks viedä 1 vuotias vieraan kasvatettavaksi.
Harva tavallinen vanhempi pystyy tarjoamaan lapselle sen saman mitä kasvatustieteen kandidaatti tai maisteri kykenee varhaiskasvatusyksikössä.
Olet oikeassa, harvassa perheessä lapselle pystytään tarjoamaan lapsen ikäisensä seuraa, joka lapsen kehityksen, sosiaalisen taitojen, ryhmätyöskentelyn ja kanssakäymisen kanssa on elintärkeitä. Niitä 5-10 lapsisia perheitä ei ole.
1-2v lapsi ei taida vielä kauheasti leikkiä isossa porukassa tai edes yhdessä yhden kaverin kanssa. Eikös se ole 3v ikä jossa lapsi alkaa kaipaamaan leikkikaveria?
Kuulostaa kummalliselta, että 1-2v ei vielä kaipaisi seuraa. N31 kenen lapsi kirmasi aina päiväkotiporukan leikkeihin mukaan, kun sellainen ilmestyi samaan aikaan leikkipuistoon
Kuten huomaat, jos viitsit lukea, se jolle vastasit, puhui leikkimisestä, ei seurasta.
Tekoäly:" 1-vuotias leikkii pääasiassa yksin, tutkimalla esineitä, matkimalla aikuisia ja harjoittelemalla motorisia taitoja. Vuoden iässä leikki on hyvin kehollista, ja tavaroiden laittaminen laatikkoon, niiden kaataminen sekä piiloleikit ovat erityisen suosittuja."
Nyt se järki käteen. Toimeentulo on yksi tärkeimmistä asioista perheessä. Jos se vaatii lapsen laittamista hoitoon yksivuotiaana niin sitten vaatii. Aikoinaan laitettiin jo kolmikuukautiset hoitoon ja hyvin meni.
Hoidossa olleista lapsista tulee ihan tasapainoisia siinä missä muistakin.
Jos jotain haluatte tehdä niin rauhoittakaa ne illat. Ei viittä harrastusta, opintoja ja talonrakennusta lasten ollessa taaperoita.
T. Lapseton, mutta sivusta seurannut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tein sijaisuuksia päiväkoteihin pk-seudulla, 1 vuoden ikäisiä lapsia oli joka tarhassa. He osasivat kaikki kävellä ainakin jotenkin, mikä helpotti työtä. Pärjäsivät hyvin, ei ollut vierastamista tai paniikki-itkua, kun vanhempi lähti tarhalta töihin.
2-vuotiaiden kanssa vanhempi tuli ensin tutustumaan muutamaksi päiväksi ryhmään, parin päivän jälkeen vanhempi poistui aamupäivän ulkoilun, lounaan ja päiväunien ajaksi. Tosi hienosti lapset pärjää, huoltajan täytyy vain uskaltaa poistua paikalta vaikka lapsi alkaisi itkemään kun on sanottu heipat.
Jos lapsi jää itkemään, hän kokee itsensä hylätyksi.
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö Suomessa, kun suomalaiset lapset pelkäävät muita vieraita ihmisiä, eivät edes hymyile, puhu ja vauvatkin vierastavat ja saattavat pällähtää itkuun, kun näkevät vain vieraat kasvat.
Tämä ilmiö on vain Suomessa, eikä muualla maailmassa, siellä lapset juttelevat muillekin, vaikka olisi vieras.
Tällaisia on myös monet suomalaiset aikuiset. En tiedä onko missään muualla näin paljon introverttejä, ihmiskammoisia ja jopa epäkohteliaita ihmisiä...
Ihmeellistä miten tänne saapuu joka vuosi kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia. Ja he vielä jäävät Suomeen loisimaan veronmaksajien rahoilla.
Kerrotko esimerkein mitä kyseiset ammattilaiset tekevät päivittäin työssään huomattavasti paremmin kuin mitä vanhempi pystyy tekemään? Ihan aidosti kiinnostaa minkälaista kasvatustyötä tehdään päiväkodeissa, miten se eroaa kotioloista, en ole alaa opiskellut. Minulla on yksi lapsi 90-luvulla syntynyt ja hän oli vain lyhyitä pätkiä päiväkodissa.