Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon lähes 70-vuotiaan pitäisi jaksaa?
11.06.2026 |
En tiedä, olenko huonossa kunnossa, mutta en jaksa tehdä kuin pari asiaa päivässä. Esim. kaupassakäynti pyörällä & illemmalla kävelylenkki. Siivousta kotona & tunti pyöräilyä. Auton pesu pihalla & imurointi sisällä. Muuta fyysistä aktiviteettia päivään ei mahdu. En jaksa (vai viitsi, olen vetämätön) kokata ruokaa, en siivota, en hoitaa kasveja/eläimiä (siksi niitä ei ole). Toisaalta myös henkinen aktiivisuus vie hirveästi energiaa; esim. ennen matkalle lähtöä pakattavan tavaran miettiminen ja valikointi on todella uuvuttavaa. Kun menen mökille, en tulopäivänä jaksa muuta kuin purkaa tavarat.
Onko tämä normaalia?
En käytä päihteitä eikä ole liikakiloja, nukkuminen on huonoa, mutta minkäs teet. Ei ole kumppania tai ketään, jonka kanssa jakaa arkea.
Kommentit (74)
Kummasti sitä laiskistuu, kun on yksin eikä välttämättä tarvitse tehdä mitään.
t. 70v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtelua ihmisten välillä on paljon, mutta olihan ihan kiva tietää mitä normaali tietynikäinen jaksaa tehdä. Lihaskunnosta tiedetään paljon ja se laskee noin 2% vuodessa 40 ikävuoden jälkeen. Eli kolmessa kymmenessä vuodessa jo tosi paljon, joskaan lasku ei ole lineaarista. Sitä on tutkittu ja sille on hyvät kaavat. Lihaskunnon testaaminen ei vain ole oikein tyypillistä enää yli 70 vuotiailla, siihen saakka on. Miettikääpäs jotain Arnold Schwarzeneggeriä joka on 78-vuotias ja sydänoperoitu. Ei hän ole enää samassa kunnossa kuin 50 vuotta sitten, mutta ei ihan onnetonkaan. Hän on kuitenkin sitä tasoa mihin erittäin harva 10 vuotta nuorempi pääsee. Ja kun erilaisia kuntotaulukoita on tehty aina sinne 70 vuoteen saakka, niin tehtäis nyt vähän vanhemmillekin (kun heitä on paljon) ja jos ei mitattaisi enää lihasvoimaa penkkipunnerruksen tai kyykyn osalta, niin voisihan niitä vähän kevyempiäkin liikkeitä tutkia?
Periaatteessa kukaan ei tarvitse jaksamista tai fyysistä voimaa enempää kuin mitä normaali arki edellyttää. Olisi kuitenkin hyvä olla vähän tuon normaalin yläpuolella, jos vaikka onnistuu katkaisemaan jalan ja on pari kuukautta sohvalla, olisi voimia nousta sieltä vielä ylös. Itse kävin 6 vuotta sitten sydänleikkauksen. Onneksi oli hyvä pohjakunto, mutta kyllä tässä 6 vuotta vaati rajua treenaamista, jotta pääsin takaisin hyvään kuntoon. Jouduin aloittamaan tasosta, missä yhden askeleen ottaminen on työn ja tuskan takana, niin nyt menee vauhdikas kävely 140-150 sykkeellä hyvin yli tunnin ajan ja kyykystä nousee 170-180kg, eli enemmän kuin tällainen vanhahko mies keskimäärin nostaisi vaikka olisi terve, sairaathan eivät nouse enää sohvalta tai ovat jo haudassa (paitsi minä ja muut yhtä onnelliset jotka eivät päättäneet luovuttaa).
Mä oon 39v ja tänään jaksoin käydä aamupäivällä 200m päässä kaupassa ja hakemassa postipaketin, menin siitä niin uuvuksiin että sen jälkeen olen vaan löhönnyt ja somettanut, sairaseläkkeellä ollut nyt jo reilu 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän alle 70 enkä enää jaksa matkustaa, laittaa ruokaa enkä käydä elokuvissa tai taidenäyttelyiden avajaisissa. Siivoan laiskasti. Teen vain sitä mikä on kivaa: nukun päiväunet, kävelen joka päivä hautausmaalla, luen ja kirjoitan. Ajattelen. (Teen vielä tämän vuoden töitä freelancerina ja sitten lopetan ne hommat.)
Sairastan parantumatonta syöpää ja palliatiivinen lääkitykseni väsyttää, ja siksikin annan itselleni luvan olla jaksamatta suorittaa tämän enempää.
Tilanteeseesi nähden sinä teet paljon!
Minusta sinä ap kuulostat oikein jaksavaiselta, paljon jaksavaisemmalta kuin minä 69-vuotias. Mulla ei onneksi olekaan pihaa tai mökkiä hoidettavana, vain kerrostaloyksiö. En jaksaisi tehdä pitkiä pyörälenkkejä enkä pitkiä kävelylenkkejäkään, mutta onneksi ruokakauppa on ihan vieressä. Toisaalta mun jaksaminen on muualla; kiinnostava tietokoneella tehtävä etätyö tarjoaa sisältöä yksinäisen pitkiin päiviin ja pitää kiinni elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi?
Jos epäilyttää, käy lääkärissä, verikokeet.
Nauti vapaudesta.
Kiitos kiitos. Mutta päivissä tuntuu olevan tosi vähän sisältöä, kun en tee "mitään". Haluaisin siis olla aktiivisempi, mutta en jaksa. En tiedä, mistä jaksamattomuus johtuu. Kävin verikokeissa ja tulokset ok. Siksi mietin, että onko peräti normaalia, ettei tämän ikäisenä vaan jaksa? No, toiset jaksaa vaikka juosta maratonin, mutta en tavoittele tämmöistä överiä.
Ap
Voisitko ottaa jonkun harrastuksen, mikä toisi sisältöä elämääsi? Onko ystäviä, joita voisit tavata?
Meidän Mummo 73v ei jaksa istua enää edes autossa kauppareissulla.
Nukkuu ja lukee vaan. Kerran viikossa jaksaa postin hiippailla hakemaan.
On kylläkin keuhkofibroosi ja sydämen vajaatoiminta.
Mut tosi nopeasti meni just urheilevasta ja kotitöitä puuhaavasta teräsmuorista ihan heiveröiseksi vanhukseksi, tässä parissa vuodessa.
Järkyttävän nopea muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän alle 70 enkä enää jaksa matkustaa, laittaa ruokaa enkä käydä elokuvissa tai taidenäyttelyiden avajaisissa. Siivoan laiskasti. Teen vain sitä mikä on kivaa: nukun päiväunet, kävelen joka päivä hautausmaalla, luen ja kirjoitan. Ajattelen. (Teen vielä tämän vuoden töitä freelancerina ja sitten lopetan ne hommat.)
Sairastan parantumatonta syöpää ja palliatiivinen lääkitykseni väsyttää, ja siksikin annan itselleni luvan olla jaksamatta suorittaa tämän enempää.
Toivotan mahdollisimman hyvää vointia. :)
Kiitos! Ei meidän tarvitse jaksaa yhtään enempää kuin jaksamme. Jaksamisen eufemismi on tietenkin viitsiminen, mutta viitsiminen johtuu useimmiten siitä ettei yksinkertaisesti vain enää huvita eikä kiinnosta, koska ei jaksa, ja sen pitäisi riittää itselle ja muille.
Saa olla hidas ja väsynyt.
Vanheminen merkitsee luopumista ja luovuttamista, ja kaiken tämän tiedostamista sanotaan gerotranssendenssiksi.
Onkohan mun ongelma siis se, että en osaa vanheta? Miten voisinkaan osata, sehän on täysin uusi asia elämässä, kun mikään vakava sairaus ei ole pysäyttänyt aiemmin.
Onko jossain oppaita, miten voi sopeutua vanhenemiseen ja siihen liittyviin tuntemuksiin? On eri asia olla sairas siten, että sairaus itsessään tai lääkkeet vievät tekemättömäksi. Mutta kun on terve ja haluaisi elää kuin ennenkin - mutta ei vaan jaksa!
Miten ihmeessä eläkeikääkin ollaan nostamassa?! Miten ihmeessä joku jaksaa vielä lähteä joka aamu töihin 70-vuotiaana?! 😳
Ap
Olet parhaassa työiässä näin toteavat päättäjämme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhana vitsa väännettävä.
Olen suorittanut eläkkeelle päästyäni pari ammattitutkintoa ja muutaman kymmenen opintopistettä avoimessa amk:ssa ja avoimessa yliopistossa sekä käynyt jokusen kansalaisopiston kurssin ja etäluentosarjan. Nyt kesälomalla riippumatossa ja syksyllä taas jatkuu...
t. 70v keskikoulu-drop-outti
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä ap kuulostat oikein jaksavaiselta, paljon jaksavaisemmalta kuin minä 69-vuotias. Mulla ei onneksi olekaan pihaa tai mökkiä hoidettavana, vain kerrostaloyksiö. En jaksaisi tehdä pitkiä pyörälenkkejä enkä pitkiä kävelylenkkejäkään, mutta onneksi ruokakauppa on ihan vieressä. Toisaalta mun jaksaminen on muualla; kiinnostava tietokoneella tehtävä etätyö tarjoaa sisältöä yksinäisen pitkiin päiviin ja pitää kiinni elämässä.
Suomen ilmanalassa ei ole kovin terveellistä asua yksiössä koska suurimman osan vuodesta varsin rajalliset mahdollisuudet oleilla ulkosalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustahan haluaa eläkeläiset töihin joten semmoset 40h viikossa töitä ja siihen päälle vielä arkiaskareet, sairaiden läheisten hoitamiset plus muut
Vierailija kirjoitti:
Meidän Mummo 73v ei jaksa istua enää edes autossa kauppareissulla.
Nukkuu ja lukee vaan. Kerran viikossa jaksaa postin hiippailla hakemaan.
On kylläkin keuhkofibroosi ja sydämen vajaatoiminta.
Mut tosi nopeasti meni just urheilevasta ja kotitöitä puuhaavasta teräsmuorista ihan heiveröiseksi vanhukseksi, tässä parissa vuodessa.
Järkyttävän nopea muutos.
Hui sentään! Todettiinko nuo sairaudet niin myöhään, ettei hoito enää auta? Olivat oireettomia, kun kunto romahti ykskaks?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko peräti normaalia, ettei tämän ikäisenä vaan jaksa?
Eikö sinulla ole ollut koskaan iäkkäitä vanhempia, sukulaisia tai muita tuttavia, joista olisit saanut vähän käsitystä, millaista on olla 7-kymppinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä ap kuulostat oikein jaksavaiselta, paljon jaksavaisemmalta kuin minä 69-vuotias. Mulla ei onneksi olekaan pihaa tai mökkiä hoidettavana, vain kerrostaloyksiö. En jaksaisi tehdä pitkiä pyörälenkkejä enkä pitkiä kävelylenkkejäkään, mutta onneksi ruokakauppa on ihan vieressä. Toisaalta mun jaksaminen on muualla; kiinnostava tietokoneella tehtävä etätyö tarjoaa sisältöä yksinäisen pitkiin päiviin ja pitää kiinni elämässä.
Suomen ilmanalassa ei ole kovin terveellistä asua yksiössä koska suurimman osan vuodesta varsin rajalliset mahdollisuudet oleilla ulkosalla.
Sinähän voisit hommata kaikille Suomen vanhuksille tilavat ja halvat kodit.
Vierailija kirjoitti:
onko peräti normaalia, ettei tämän ikäisenä vaan jaksa?
Eikö sinulla ole ollut koskaan iäkkäitä vanhempia, sukulaisia tai muita tuttavia, joista olisit saanut vähän käsitystä, millaista on olla 7-kymppinen?
No, ei niistä kannata mallia ottaa. Ennenvanhaan ihmiset sai keinutuolin ja kävelykepin 50-vuotislahjaksi.
Ja käkikellon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän alle 70 enkä enää jaksa matkustaa, laittaa ruokaa enkä käydä elokuvissa tai taidenäyttelyiden avajaisissa. Siivoan laiskasti. Teen vain sitä mikä on kivaa: nukun päiväunet, kävelen joka päivä hautausmaalla, luen ja kirjoitan. Ajattelen. (Teen vielä tämän vuoden töitä freelancerina ja sitten lopetan ne hommat.)
Sairastan parantumatonta syöpää ja palliatiivinen lääkitykseni väsyttää, ja siksikin annan itselleni luvan olla jaksamatta suorittaa tämän enempää.
Toivotan mahdollisimman hyvää vointia. :)
Kiitos! Ei meidän tarvitse jaksaa yhtään enempää kuin jaksamme. Jaksamisen eufemismi on tietenkin viitsiminen, mutta viitsiminen johtuu useimmiten siitä ettei yksinkertaisesti vain enää huvita eikä kiinnosta, koska ei jaksa, ja sen pitäisi riittää itselle ja muille.
Saa olla hidas ja väsynyt.
Vanheminen merkitsee luopumista ja luovuttamista, ja kaiken tämän tiedostamista sanotaan gerotranssendenssiksi.
Onkohan mun ongelma siis se, että en osaa vanheta? Miten voisinkaan osata, sehän on täysin uusi asia elämässä, kun mikään vakava sairaus ei ole pysäyttänyt aiemmin.
Onko jossain oppaita, miten voi sopeutua vanhenemiseen ja siihen liittyviin tuntemuksiin? On eri asia olla sairas siten, että sairaus itsessään tai lääkkeet vievät tekemättömäksi. Mutta kun on terve ja haluaisi elää kuin ennenkin - mutta ei vaan jaksa!
Miten ihmeessä eläkeikääkin ollaan nostamassa?! Miten ihmeessä joku jaksaa vielä lähteä joka aamu töihin 70-vuotiaana?! 😳
Ap
Kyllä ikääntyneelläkin voi olla sisältöä elämässä. Senioreille on monenlaisia ryhmiä ja yhteisöjä, jotka vievät ajatukset välillä pois itsestä.
Paljon riippuu siitä, miten itse lähdet mukaan. Usein se, että on niitä virikkeitä ja kohtaamisia, antaa taas energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mäpä olen ollut tuollainen aina. Tai no ehkä en ihan lapsena, vaikka olinkin rauhallinen lapsi, mutta jo teininä ja siitä eteenpäin. Rauhallinen, enimmäkseen vain oleskeleva kotihiiri. Joskus joku mieskin jätti minut, koska kuulemma elin kuin eläkeläinen, eikä hän kestänyt sellaista. Olin silloin alta kolmekymppinen. Nyt olen 52 ja täysin mummoutunut. Onneksi saan tehdä työtä kotoa etänä, ei tarvi jaksaa mennä töihin.
Kiitos kommentistasi! 😊 Vähempi aktiivisuus voi johtua ihan luontaisesta temperamentista. 🦥 Tiedän, että olen nuorempanakin ollut "vähemmän aikaansaava" kuin moni muu. Esim. kun lapset olivat pieniä, en jaksanut heidän hyysäämisensä lisäksi tehdä mitään muuta. Toisethan käyvät töissä ja tekevät väitöskirjankin samalla kun päivystävät someinfluenssereina (🤭)
Ajattelin vain, että nyt eläkkeellä olisi paljon aikaa tehdä yhtä sun toista, mutta enpä vaan saa aikaiseksi.
Ap
Anteeks ny vaa ku tuun sanomaa pari sanaa!
Nykyajan "vanhukset" o nii raihnasii, että ottaa niin päähän!
Sairaudet o asia erikseen!
Mutta, isoäitini lopetti navetan pidon vajaa 70 vuotiaana. Yli 80 vuotiaaksi haki itte polttopuut liiteristä. Ei valittanut.
Ni, nykyään vajaa 65 ikäset valittaa ku o nii rankkaa! Mun anoppiki sano (vajaa 70 vee) et hän on niin vanha, ettei jaksa ees lapsenlastaan hoitaa ja koko aikuis ikänsä asunu kerros- tai rivitalos.
Että ollaan sitten heikkoja me nykysukupolvet!
Pitäisi jaksaa 6-8 tuntia putkeen aktiivista liikkumista, kävellen pyöräillen, välillä taukoja mutta kuitenkin jalkeilla koko ajan, seuraavan päivän saa huilia kotona, pari kertaa viikossa. Raskaampaa täsmätreeniä riittää 3 tuntia. Pitkäkestoiset harjoitukset tärkeitä, pyöräilyä 30 km päivässä alkaa olla maksimi, mutta sen huomaa nopsaan milloin tulee rajat vastaan.
Sanoisin että jos ap jaksaa tehdä sen 30 km pyöräilylenkin tyystin uuvahtamatta, niin ei ole huolta.