Kuinka paljon lähes 70-vuotiaan pitäisi jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alle 70 enkä enää jaksa matkustaa, laittaa ruokaa enkä käydä elokuvissa tai taidenäyttelyiden avajaisissa. Siivoan laiskasti. Teen vain sitä mikä on kivaa: nukun päiväunet, kävelen joka päivä hautausmaalla, luen ja kirjoitan. Ajattelen. (Teen vielä tämän vuoden töitä freelancerina ja sitten lopetan ne hommat.)

Sairastan parantumatonta syöpää ja palliatiivinen lääkitykseni väsyttää, ja siksikin annan itselleni luvan olla jaksamatta suorittaa tämän enempää.

Toivotan mahdollisimman hyvää vointia.  :)

Kiitos! Ei meidän tarvitse jaksaa yhtään enempää kuin jaksamme. Jaksamisen eufemismi on tietenkin viitsiminen, mutta viitsiminen johtuu useimmiten siitä ettei yksinkertaisesti vain enää huvita eikä kiinnosta, koska ei jaksa, ja sen pitäisi riittää itselle ja muille.

Saa olla hidas ja väsynyt.

Vanheminen merkitsee luopumista ja luovuttamista, ja kaiken tämän tiedostamista sanotaan gerotranssendenssiksi.

Onkohan mun ongelma siis se, että en osaa vanheta? Miten voisinkaan osata, sehän on täysin uusi asia elämässä, kun mikään vakava sairaus ei ole pysäyttänyt aiemmin. 

Onko jossain oppaita, miten voi sopeutua vanhenemiseen ja siihen liittyviin tuntemuksiin? On eri asia olla sairas siten, että sairaus itsessään tai lääkkeet vievät tekemättömäksi. Mutta kun on terve ja haluaisi elää kuin ennenkin - mutta ei vaan jaksa!

Miten ihmeessä eläkeikääkin ollaan nostamassa?! Miten ihmeessä joku jaksaa vielä lähteä joka aamu töihin 70-vuotiaana?! 😳

Ap

Kyllä ikääntyneelläkin voi olla sisältöä elämässä. Senioreille on monenlaisia ryhmiä ja yhteisöjä, jotka vievät ajatukset välillä pois itsestä.

Paljon riippuu siitä, miten itse lähdet mukaan. Usein se, että on niitä virikkeitä ja kohtaamisia, antaa taas energiaa.

Tuossa on vaan se, että mua ei kiinnosta ne vanhusten jutut ja tekemiset.  Olen käynyt tsekkaamassa jotain senioreille suunnattuja juttuja, eikä napannut yhtään.

Vain kroppani on vanha, henkisesti en ole seniori. 

Ap

No mistä asioista sinä olet kiinnostunut, mistä haluat jutella?

En kyllä ajattele, että kaikki seniorit olisivat samanlaisia ja samanlaisista asioista kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Siivousta kotona & tunti pyöräilyä. Auton pesu pihalla & imurointi sisällä ja illalla vielä tunnin kävelylenkki ja liki seitenkymppinen valittaa, kuinka ei jaksa tehdä kuin pari asiaa päivässä???

Ensinnäkin tuossa oli jo viisi asiaa ja olen satavarma, että todella harva nuorempikaan tekee tuollaista määrää päivässä, ainakaan päivittäin. Pakko olla trolli.

Ei kai sitä autoa joka päivä pestä?

"Vain kroppani on vanha, henkisesti en ole seniori". 

Ap

Surullista sekin, että ei ole tapahtunut lainkaan henkistä kasvua.

On niinkin että kun tekee paljon, jaksaakin paljon. Eri elämäntilanteissa on tälle erilaiset vaatimukset. Jos ei ole pakkoa millekään tekemiselle, elämänrytmi hidastuu, on kuin ikuinen lomalainen. Jos oman elämänrytmin hitaus ja sellainen viitsimättömyys harmittaa, kannattaisi minusta kokeilla jotain aktivoivaa harrastusta. Vaikka käsityö- tai kielikurssia, mitä vain mikä itseä kiinnostaa ja stimuloi aivoja. Eläkeläinen voi valita tekemisensä ja tekemättä jättämisensä. Kiirettä ei ole, mutta jos tekee jatkuvasti vähemmän, jaksaakin jatkuvasti huonommin. 

Tähdelliset tekemiset voi jakaa useammalle päivälle eikä ihmisen ole tarvis koko ajan suorittaa jotain ja näin varsinkin jos on jo eläkkeellä. Jos minulla on kuntosalipäivä (2 kertaa viikossa) annan itselleni luvan olla tekemättä yhtään mitään muuta sinä päivänä ja siivouspäivänä jätän kävelylenkit ja muut kuntoilemiset väliin ja lihasten onkin hyvä antaa välillä olla levossa ja joskus jopa viikon tai kaksikin jos siltä tuntuu. Eläkkeelläkin saa ottaa välillä rennosti ja pitää vaikka lomaakin.