Kuinka paljon lähes 70-vuotiaan pitäisi jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alle 70 enkä enää jaksa matkustaa, laittaa ruokaa enkä käydä elokuvissa tai taidenäyttelyiden avajaisissa. Siivoan laiskasti. Teen vain sitä mikä on kivaa: nukun päiväunet, kävelen joka päivä hautausmaalla, luen ja kirjoitan. Ajattelen. (Teen vielä tämän vuoden töitä freelancerina ja sitten lopetan ne hommat.)

Sairastan parantumatonta syöpää ja palliatiivinen lääkitykseni väsyttää, ja siksikin annan itselleni luvan olla jaksamatta suorittaa tämän enempää.

Toivotan mahdollisimman hyvää vointia.  :)

Kiitos! Ei meidän tarvitse jaksaa yhtään enempää kuin jaksamme. Jaksamisen eufemismi on tietenkin viitsiminen, mutta viitsiminen johtuu useimmiten siitä ettei yksinkertaisesti vain enää huvita eikä kiinnosta, koska ei jaksa, ja sen pitäisi riittää itselle ja muille.

Saa olla hidas ja väsynyt.

Vanheminen merkitsee luopumista ja luovuttamista, ja kaiken tämän tiedostamista sanotaan gerotranssendenssiksi.

Onkohan mun ongelma siis se, että en osaa vanheta? Miten voisinkaan osata, sehän on täysin uusi asia elämässä, kun mikään vakava sairaus ei ole pysäyttänyt aiemmin. 

Onko jossain oppaita, miten voi sopeutua vanhenemiseen ja siihen liittyviin tuntemuksiin? On eri asia olla sairas siten, että sairaus itsessään tai lääkkeet vievät tekemättömäksi. Mutta kun on terve ja haluaisi elää kuin ennenkin - mutta ei vaan jaksa!

Miten ihmeessä eläkeikääkin ollaan nostamassa?! Miten ihmeessä joku jaksaa vielä lähteä joka aamu töihin 70-vuotiaana?! 😳

Ap

Kyllä ikääntyneelläkin voi olla sisältöä elämässä. Senioreille on monenlaisia ryhmiä ja yhteisöjä, jotka vievät ajatukset välillä pois itsestä.

Paljon riippuu siitä, miten itse lähdet mukaan. Usein se, että on niitä virikkeitä ja kohtaamisia, antaa taas energiaa.

Tuossa on vaan se, että mua ei kiinnosta ne vanhusten jutut ja tekemiset.  Olen käynyt tsekkaamassa jotain senioreille suunnattuja juttuja, eikä napannut yhtään.

Vain kroppani on vanha, henkisesti en ole seniori. 

Ap

No mistä asioista sinä olet kiinnostunut, mistä haluat jutella?

En kyllä ajattele, että kaikki seniorit olisivat samanlaisia ja samanlaisista asioista kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Siivousta kotona & tunti pyöräilyä. Auton pesu pihalla & imurointi sisällä ja illalla vielä tunnin kävelylenkki ja liki seitenkymppinen valittaa, kuinka ei jaksa tehdä kuin pari asiaa päivässä???

Ensinnäkin tuossa oli jo viisi asiaa ja olen satavarma, että todella harva nuorempikaan tekee tuollaista määrää päivässä, ainakaan päivittäin. Pakko olla trolli.

Ei kai sitä autoa joka päivä pestä?

"Vain kroppani on vanha, henkisesti en ole seniori". 

Ap

Surullista sekin, että ei ole tapahtunut lainkaan henkistä kasvua.

On niinkin että kun tekee paljon, jaksaakin paljon. Eri elämäntilanteissa on tälle erilaiset vaatimukset. Jos ei ole pakkoa millekään tekemiselle, elämänrytmi hidastuu, on kuin ikuinen lomalainen. Jos oman elämänrytmin hitaus ja sellainen viitsimättömyys harmittaa, kannattaisi minusta kokeilla jotain aktivoivaa harrastusta. Vaikka käsityö- tai kielikurssia, mitä vain mikä itseä kiinnostaa ja stimuloi aivoja. Eläkeläinen voi valita tekemisensä ja tekemättä jättämisensä. Kiirettä ei ole, mutta jos tekee jatkuvasti vähemmän, jaksaakin jatkuvasti huonommin. 

Tähdelliset tekemiset voi jakaa useammalle päivälle eikä ihmisen ole tarvis koko ajan suorittaa jotain ja näin varsinkin jos on jo eläkkeellä. Jos minulla on kuntosalipäivä (2 kertaa viikossa) annan itselleni luvan olla tekemättä yhtään mitään muuta sinä päivänä ja siivouspäivänä jätän kävelylenkit ja muut kuntoilemiset väliin ja lihasten onkin hyvä antaa välillä olla levossa ja joskus jopa viikon tai kaksikin jos siltä tuntuu. Eläkkeelläkin saa ottaa välillä rennosti ja pitää vaikka lomaakin.

Kova totuus on, että vanhuus on tullut. Koitan piiskata itseäni suoriutumaan kuten ennenkin, mutta lujille ottaa. Minulla on 2-tyypin diabetes ja keuhkoahtaumatauti ja sydän on alkanut jättää lyöntejä väliin, en tiedä onko se edes vaarallista. Painoindeksi 25, en käytä alkoholia tai tupakoi ja fyysinen kunto on omastamielestäni hyvä, mutta eilen voimat loppui ihan yhtäkkiä. Pesin parvekelaseja ja oli pakko levätää ja parin tunnin jälkeen jatkoin. Nurmikko pitäisi ajaa, on satanut, joten voin hyvällä syyllä lykätä ensi viikkoon. Kaupassa kävin ja se reissu meni ihan hyvin, onneksi vain 7 km matka pyörällä. Siivouksen olen joutunut jakamaan useammalle päivälle ja se ei oikeastaan ole kovinkaan suuri ongelma, koska asun yksin, niin kukapa täällä sotkee. Saa nähdä jaksanko käydä mattopyykillä. Pihan hoitaminen alkaa ottaa voimille ja se alkaa villiintyä. Alamäki alkoi 70 jälkeen ja tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta.

Eikös me käydä tuon ikäisenä vielä ihan normaalisti töissä? Ainakin poliitikkojen mukaan. 

N45

Vierailija kirjoitti:

Eikös me käydä tuon ikäisenä vielä ihan normaalisti töissä? Ainakin poliitikkojen mukaan. 

N45

No aika moni käy, miksi ihmeessä ei kävisi? 

t. 66-vuotias vielä työelämässä ainakin seitenkymppiseksi

Mun isäni työskenteli vielä yli 80-vuotiaana, veljeni aloitti yliopisto-opinnot 70-vuotiaana. Aika surkea on monella käsitys ihmisen eri ikävaiheista.

67 v. En jaksa pyörällä ajaa, tuntuu että kaatuu. Urheilullinen, hoikka nuoresta, nyt normaalipainoinen. Ei koskaan työhullu, mutta melkoista  heilumista elämä ollut. Nyt nukun/ huilaan päivät, teen yhden asian per päivä. Kävelen 4 km. Kun perhe tulee käymään, heilun pari päivää. Väsähdän kyllä. Empatiakyvyttömyyttä, ellei ymmärrä, että mieli ei seuraa vanhuutta, pysyy yleensä hengeltään nuorena. Monet tutut ihan samanlaisia! Eläkeikä +64 on maximi.

Itse olin aina uupunut, ja normaali arki vei kaiken voimani. Luulin, että muut vain ovat ahkerampia ja ponnistelevat enemmän kuin minä. Sitten parin vuosikymmenen jälkeen sain lääkkeet sydänvaivoihin ja kas, yhtäkkiä minusta tulikin aktiivinen, jaksoin paremmin ja muistikin parani! Tältä siis muista tuntui aina! Suututti, kun tajusin heittäneeni elämää ”hukkaan” sairauden takia.  Nyt olen seitsemänkymppinen ja vietän aktiivista elämää edelleen. 

Käykää hyvät ihmiset lääkärissä, jos olo on uupunut. Taustalla voi olla fyysisiä syitä. 

Naisilla sydänoireet ovat erilaisia kuin miehillä, ja jopa ainut oire voi olla väsymys. Jos minulle ei olisi kehittynyt muita oireita, sydänvaivoja ei olisi koskaan diagnosoitu. 
 

Vierailija kirjoitti:

Mun isäni työskenteli vielä yli 80-vuotiaana, veljeni aloitti yliopisto-opinnot 70-vuotiaana. Aika surkea on monella käsitys ihmisen eri ikävaiheista.

Aika surkeaa, jos et ymmärrä ihmisten (ja töiden) erilaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isäni työskenteli vielä yli 80-vuotiaana, veljeni aloitti yliopisto-opinnot 70-vuotiaana. Aika surkea on monella käsitys ihmisen eri ikävaiheista.

Aika surkeaa, jos et ymmärrä ihmisten (ja töiden) erilaisuutta.

Kyllä minä ymmärrän. Se että kaikki ahdetaan väsyneiksi vanhuksiksi kuusikymppisinä on se epäkohta. 

Olen vasta 52, mutta samaa havaittavissa... Olen kyllä huomannut, että tekemisessä on eroa. Esim. juokseminen virkistää minua ja jatkan päivääni vajaan tunnin lenkin jälkeen ilman sen suurempaa uupumusta, mutta kävelylenkki jotenkin "puuduttaa aivot" ja kipeyttää selän. Muutun flunssaiseksi ja jotenkin tosi tukkoiseksi ja makaan lopun päivää sohvalla toipumassa.

Sairaudet on kontrollissa kyllä. Onnellinenkin. Vanheneminen kai hyväksyttävä, rehkimisestä voi koitua ikävyyksiä, on koitunutkin, kehoa pitää kuunnella! 

Äitini on 75vuotias ja hän kyllä jaksaa käydä useammassa eli liikuntajutussa (salia, jumppaa) viikoittain. Lisäksi hoitaa omakotitaloa. Nyt on kyllä alkanut valittaa, ettei jaksa enää siivota samalla tavalla tai yhtä usein kuin ennen. Mutta leikkaa nurmikkoa jne.

Myös lähisukulainen 65v käy salilla ja elää tosi aktiivista elämää.

Kun taas ystäväni äiti 75v ei jaksa enää yhtään mitään ja käyttää rollaattoria. On ollut ylipainoinen koko aikuisikänsä.

Itse toivon, että pysyn yhtä kovassa kunnossa kuin äitini ja treenaanki  ahkerasti. Olen yli 40v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että tunnut fiksoittuneen vain fyysiseen kuntoon ja olet selvästi jo kauan halveksinut itseäsi vanhempia asenteella "olen erilainen nuori enkä yhtä tylsä kuin muut ihmiset". 

Tein aloituksen nimenomaan fyysisen jaksamisen puutteesta. Se, että rajaan aiheen, ei ole fiksoitumista.  Minua kiinnostaa nimenomaan muiden ikäisteni sinänsä terveiden ihmisten fyysinen toimintakyky ja jaksaminen. Ok?

Sinulla on asenneongelma, kun et pysty hyväksymään, että meissä ihmisissä on erilaisuutta. Synnynnäisiä eroja, jotka eivät dissaamisestasi muuksi muutu. Eläpä itse oma elämäsi 'erilaisena nuorena'!  Uupuminen taitaa olla väistämätön lopputulos. 

Sinä itse dissaat muita. Pidät kaikkia muita vanhoja tietyntyyppisinä ja vain sinä olet (mielestäsi) henkisesti nuorekas vanhus. Et ole. Etkä sinä sen paremmin saa nuoria kavereiksesi, vaikka kuinka jaksaisit ratsastaa, pelata tennistä ja käydä laskettelemassa, joten on aivan yhdentekevää, vaikka olisit mielestäsi kuinka nuorekas. 

Jos teet aloituksen hyvästä kunnosta (tai sen puutteesta), ei sinun edes tarvitsisi ottaa esille omaa henkistä nuoruuttasi, mutta teit niin, koska pidät itseäsi muita parempana ikäihmisenä. 

Nyt sitten väität, että olet uupunut fyysisesti, koska olet erilainen. :D Voiko hassumpaa enää olla. 

Minusta teet ihan tarpeeksi. Oma äitini on 71v ja on oikea tarmonpesä, tekee raskaita lumitöitä, suursiivoaa jne. mutta kyllä hänelläkin alkaa noissa hommissa jo sitten väsyttämään

62v ja työtön. Ihan heti en usko töitä saavani. Eläkkeelle 2029. Kyllä mä jo astuin rennon elämän kynnyksen paremmalle puolelle. 

Mikäs tässä. Tämä elämä loppuu meiltä kaikilta jossakin vaiheessa kuitenkin. 

Ehkä sitä suren, ettei enää ole edessä niitä suuria tunteita... 

Hiukan ohis - ehkä - mutta kommentoin jo aikaisemmin fyysistä jaksamista. Ihmettelen, ketkä helskutissa suunnittelevat näitä 'senioirien toimintoja' jne. Juu, on askartelua, virkkausta, tuolijumppaa, joskus jopa tunnin mummodisko (miksi juuri mummo???). Eikö näitäkin voisi hieman suunnitella - me 70-v. ja yli vietimme nuoruutta 1960 - ja 1970-luvuilla, rocki soi ja hippihelmat liehuivat. Virkkauksen tilalla olisi kiva olla vaikka nahan käsittelyä ja korjausta, helmityötkin kelpaisivat, maalaaminen, levyraati 1970-luvun alusta jne. Eivät seniorit ole samanlaisia, kuten on todettukin eivätkä läheskään kaikki pysty osallistumaan liikunnallisiin aktiviteetteihin.