Kuinka paljon lähes 70-vuotiaan pitäisi jaksaa?

Minä olen ihan kokopäivätyössä ja lisäksi opiskelen.

T 66 vee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alle 70 enkä enää jaksa matkustaa, laittaa ruokaa enkä käydä elokuvissa tai taidenäyttelyiden avajaisissa. Siivoan laiskasti. Teen vain sitä mikä on kivaa: nukun päiväunet, kävelen joka päivä hautausmaalla, luen ja kirjoitan. Ajattelen. (Teen vielä tämän vuoden töitä freelancerina ja sitten lopetan ne hommat.)

Sairastan parantumatonta syöpää ja palliatiivinen lääkitykseni väsyttää, ja siksikin annan itselleni luvan olla jaksamatta suorittaa tämän enempää.

Toivotan mahdollisimman hyvää vointia.  :)

Kiitos! Ei meidän tarvitse jaksaa yhtään enempää kuin jaksamme. Jaksamisen eufemismi on tietenkin viitsiminen, mutta viitsiminen johtuu useimmiten siitä ettei yksinkertaisesti vain enää huvita eikä kiinnosta, koska ei jaksa, ja sen pitäisi riittää itselle ja muille.

Saa olla hidas ja väsynyt.

Vanheminen merkitsee luopumista ja luovuttamista, ja kaiken tämän tiedostamista sanotaan gerotranssendenssiksi.

Onkohan mun ongelma siis se, että en osaa vanheta? Miten voisinkaan osata, sehän on täysin uusi asia elämässä, kun mikään vakava sairaus ei ole pysäyttänyt aiemmin. 

Onko jossain oppaita, miten voi sopeutua vanhenemiseen ja siihen liittyviin tuntemuksiin? On eri asia olla sairas siten, että sairaus itsessään tai lääkkeet vievät tekemättömäksi. Mutta kun on terve ja haluaisi elää kuin ennenkin - mutta ei vaan jaksa!

Miten ihmeessä eläkeikääkin ollaan nostamassa?! Miten ihmeessä joku jaksaa vielä lähteä joka aamu töihin 70-vuotiaana?! 😳

Ap

Kyllä ikääntyneelläkin voi olla sisältöä elämässä. Senioreille on monenlaisia ryhmiä ja yhteisöjä, jotka vievät ajatukset välillä pois itsestä.

Paljon riippuu siitä, miten itse lähdet mukaan. Usein se, että on niitä virikkeitä ja kohtaamisia, antaa taas energiaa.

Tuossa on vaan se, että mua ei kiinnosta ne vanhusten jutut ja tekemiset.  Olen käynyt tsekkaamassa jotain senioreille suunnattuja juttuja, eikä napannut yhtään.

Vain kroppani on vanha, henkisesti en ole seniori. 

Ap

Pitäiskö sinun mennä sitten Tinderiin?

 Otat sieltä pari-kolme seuralaista ja rupeat järjestelemään treffejä?

Olen kolunnut kaikki deittipalstat. Oikeasti. Ei sieltä löydy kaltaiselleni sopivaa miestä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi?

 

Jos epäilyttää, käy lääkärissä, verikokeet.

 

Nauti vapaudesta.

Kiitos kiitos. Mutta päivissä tuntuu olevan tosi vähän sisältöä, kun en tee "mitään".  Haluaisin siis olla aktiivisempi, mutta en jaksa. En tiedä, mistä jaksamattomuus johtuu. Kävin verikokeissa ja tulokset ok. Siksi mietin, että onko peräti normaalia, ettei tämän ikäisenä vaan jaksa? No, toiset jaksaa vaikka juosta maratonin, mutta en tavoittele tämmöistä överiä.

Ap

Mulla 53v vaihdevuotisella on usein sama olo.

Toki käyn töissä, mutta vapaallakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alle 70 enkä enää jaksa matkustaa, laittaa ruokaa enkä käydä elokuvissa tai taidenäyttelyiden avajaisissa. Siivoan laiskasti. Teen vain sitä mikä on kivaa: nukun päiväunet, kävelen joka päivä hautausmaalla, luen ja kirjoitan. Ajattelen. (Teen vielä tämän vuoden töitä freelancerina ja sitten lopetan ne hommat.)

Sairastan parantumatonta syöpää ja palliatiivinen lääkitykseni väsyttää, ja siksikin annan itselleni luvan olla jaksamatta suorittaa tämän enempää.

Lähetän sulle paljon rakkaita terveisiä!  Toivon, että jaksat vielä oikein pitkään tehdä sitä mitä itse haluat kumminkin.  

Monet lääkkeet väsyttää, mutta kun niitä on pakko ottaa, niin sitten väsytään, mitäpä se kenellekään kuuluu.  Minäkin olen alkanut ottaa päiväunia.  Kun kerran nukuttaa, niin miksi sitä ei nukkuisi.

Nythän on koittanut ne päivät, joista nuorena joskus unelmoi, että kunpa ei tarttis aina herätä ja lähteä ja tuntui, ettei kotona kerkiä olla ollenkaan.

Nautitaan nyt kesästä, kun se viimein alkoi!  Tässä sanoja yhdestä minulle rakkaasta laulusta:

Tämänkin kevään, elämä, mulle annoit.

Silmäni uuden luomisen nähdä taas saa.

Sinulle, elämä, kaikesta kiitoksen kannan,

kiitoksen keväästä, jonka taas kokea saan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin työpäivä eli 8h ja työmatkat päälle. Sitten illalla auttaa lapsia lastenlasten hoidossa ja oman kodin ja kunnon hoito siihen päälle. 

 

T. Milleniaali

Jaksatko? Vai valitatko kiirettä ja väsymystä? Haluatko urhoollisuusmitalin?

Nähtäväksi jää. Mutta näinhän ne asiat ovat nelikymppisen näkökulmasta, että työtä pitää tehdä 70-vuotiaaksi, hoitaa lapset ja vanhukset. Miksi olisi eri säännöt eri sukupolville?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan kokopäivätyössä ja lisäksi opiskelen.

T 66 vee

Onnitteluni, että olet säilyttänyt motivaation työntekoon ja opiskeluun.  Minä en. Haluaisin vain nauttia elämästä ja pitää (omanlaistani) hauskaa. Se on hankalaa kun ei jaksa. Olen kuin sinänsä toimiva auto, josta bensa on loppu. Tai akku tyhjä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hitto sa teet liian paljon.

Paljon enemmän jaksat kuin palstan nuoret mammat, jotka uupuvat, jos omaa lasta pitäisi itse hoitaa edes lomilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi?

 

Jos epäilyttää, käy lääkärissä, verikokeet.

 

Nauti vapaudesta.

Kiitos kiitos. Mutta päivissä tuntuu olevan tosi vähän sisältöä, kun en tee "mitään".  Haluaisin siis olla aktiivisempi, mutta en jaksa. En tiedä, mistä jaksamattomuus johtuu. Kävin verikokeissa ja tulokset ok. Siksi mietin, että onko peräti normaalia, ettei tämän ikäisenä vaan jaksa? No, toiset jaksaa vaikka juosta maratonin, mutta en tavoittele tämmöistä överiä.

Ap

Mulla 53v vaihdevuotisella on usein sama olo.

Toki käyn töissä, mutta vapaallakin.

Vaihtareissa tuo kuuluu asiaan, ikävä kyllä. Unikin menee huonommaksi. Kuuskymppisenä sit taas moni sanoo olevansa elämänsä kunnossa. 

Ei " pidä" jaksaa yhtään mitään. Itse syön, lepään ja silitän kissaa. Joskus piipahdan ulkona ja käyn postilaatikolla. Johan töissäkin tuli huhdottua + 50 vuotta. Köyhänä olisin pysynyt vähemmälläkin huhtomisella... mutta olihan tuo jonkinlainen ajankulu.

Siivousta kotona & tunti pyöräilyä. Auton pesu pihalla & imurointi sisällä ja illalla vielä tunnin kävelylenkki ja liki seitenkymppinen valittaa, kuinka ei jaksa tehdä kuin pari asiaa päivässä???

Ensinnäkin tuossa oli jo viisi asiaa ja olen satavarma, että todella harva nuorempikaan tekee tuollaista määrää päivässä, ainakaan päivittäin. Pakko olla trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alle 70 enkä enää jaksa matkustaa, laittaa ruokaa enkä käydä elokuvissa tai taidenäyttelyiden avajaisissa. Siivoan laiskasti. Teen vain sitä mikä on kivaa: nukun päiväunet, kävelen joka päivä hautausmaalla, luen ja kirjoitan. Ajattelen. (Teen vielä tämän vuoden töitä freelancerina ja sitten lopetan ne hommat.)

Sairastan parantumatonta syöpää ja palliatiivinen lääkitykseni väsyttää, ja siksikin annan itselleni luvan olla jaksamatta suorittaa tämän enempää.

Toivotan mahdollisimman hyvää vointia.  :)

Kiitos! Ei meidän tarvitse jaksaa yhtään enempää kuin jaksamme. Jaksamisen eufemismi on tietenkin viitsiminen, mutta viitsiminen johtuu useimmiten siitä ettei yksinkertaisesti vain enää huvita eikä kiinnosta, koska ei jaksa, ja sen pitäisi riittää itselle ja muille.

Saa olla hidas ja väsynyt.

Vanheminen merkitsee luopumista ja luovuttamista, ja kaiken tämän tiedostamista sanotaan gerotranssendenssiksi.

Onkohan mun ongelma siis se, että en osaa vanheta? Miten voisinkaan osata, sehän on täysin uusi asia elämässä, kun mikään vakava sairaus ei ole pysäyttänyt aiemmin. 

Onko jossain oppaita, miten voi sopeutua vanhenemiseen ja siihen liittyviin tuntemuksiin? On eri asia olla sairas siten, että sairaus itsessään tai lääkkeet vievät tekemättömäksi. Mutta kun on terve ja haluaisi elää kuin ennenkin - mutta ei vaan jaksa!

Miten ihmeessä eläkeikääkin ollaan nostamassa?! Miten ihmeessä joku jaksaa vielä lähteä joka aamu töihin 70-vuotiaana?! 😳

Ap

Kyllä ikääntyneelläkin voi olla sisältöä elämässä. Senioreille on monenlaisia ryhmiä ja yhteisöjä, jotka vievät ajatukset välillä pois itsestä.

Paljon riippuu siitä, miten itse lähdet mukaan. Usein se, että on niitä virikkeitä ja kohtaamisia, antaa taas energiaa.

Tuossa on vaan se, että mua ei kiinnosta ne vanhusten jutut ja tekemiset.  Olen käynyt tsekkaamassa jotain senioreille suunnattuja juttuja, eikä napannut yhtään.

Vain kroppani on vanha, henkisesti en ole seniori. 

Ap

Minulla on aivan samoja ajatuksia. Jotenkin ne senioriryhmät ja senioreille suunnatut jutut tuntuvat täysin itselle kaukaisilta, ei kiinnosta yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että tunnut fiksoittuneen vain fyysiseen kuntoon ja olet selvästi jo kauan halveksinut itseäsi vanhempia asenteella "olen erilainen nuori enkä yhtä tylsä kuin muut ihmiset". 

Tein aloituksen nimenomaan fyysisen jaksamisen puutteesta. Se, että rajaan aiheen, ei ole fiksoitumista.  Minua kiinnostaa nimenomaan muiden ikäisteni sinänsä terveiden ihmisten fyysinen toimintakyky ja jaksaminen. Ok?

Sinulla on asenneongelma, kun et pysty hyväksymään, että meissä ihmisissä on erilaisuutta. Synnynnäisiä eroja, jotka eivät dissaamisestasi muuksi muutu. Eläpä itse oma elämäsi 'erilaisena nuorena'!  Uupuminen taitaa olla väistämätön lopputulos. 

Voivoi.. Minä olen 40v ja minun pitäisi tässä iässä jaksaa mutta minäkään en jaksa muuta kun kerran päivässä kauppaan. Kerran päivässä lämmintä ruokaa perheelle. Koneellinen pyykkiä ja tiskikoneen tyhjennys ja täyttö. Kerran viikossa imurointi ja muita siivouksia, muuta en jaksa kertakaikkiaan. Minulla on kyllä terveysongelmiakin ja en ole ylipainoinen jos se tulee mieleen. Millaista elämäni on sitten 70-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan kokopäivätyössä ja lisäksi opiskelen.

T 66 vee

Onnitteluni, että olet säilyttänyt motivaation työntekoon ja opiskeluun.  Minä en. Haluaisin vain nauttia elämästä ja pitää (omanlaistani) hauskaa. Se on hankalaa kun ei jaksa. Olen kuin sinänsä toimiva auto, josta bensa on loppu. Tai akku tyhjä.

Ap

Vaihdoin ammattia 55 vee ja opiskelin lisää yliopistolla. Viihdyn tässä nykytyössä, opiskelen avoimessa ja vuodenvaihteessa aion hakea taas yliopistoom.

Itse olen jo täyttänyt tuon 70. En ole koskaan ollut mikään erityisen aikaansaava ihminen, tunnollinen kyllä. Hoidan edelleen kaikki kotityöt (lukuun ottamatta ikkunoitten pesua... niitä on monta ja ne ovat suht isoja!). Lisäksi pakotan itseni joka päivä käymään läpi kotijumppaohjelman (kyykkyjä, vastuskuminauhaa ja sen sellaista). Joka päivä on myös tehtävä joku kävelylenkki. Enempää en viitsi itseltäni vaatia. Kun päivän kaikki tehtävät on suoritettu, annan itselleni luvan roikkua YouTubessa, tuijotella Yle Areenaa tai muuta suoratoistopalvelua, lukea.

Jatkuva suorittaminen vielä 70+ iässä ei ole ollenkaan välttämätöntä. Kuka muuten laittaa noita vaatimuksia ? Aivan, sinä itse. Miksi ei jo vihdoin voisi olla itselle armollinen ja sallia hyvällä omallatunnolla oleskelua, lököttelyä. Olen lähes varma, että ap on nainen. Naiset on ehdollistettu jatkuvaan ” pikku puuhasteluun” kotona. 

Kyllä sitä jaksaa mutta pitää levätä välillä. Se on uutta. Nuorena jaksoi porhaltaa ilman taukoja. t. 69 v

Vierailija kirjoitti:

Ensin työpäivä eli 8h ja työmatkat päälle. Sitten illalla auttaa lapsia lastenlasten hoidossa ja oman kodin ja kunnon hoito siihen päälle. 

 

T. Milleniaali

Semmostako se vanhuus on. Olen 3 lapsen äiti (lapset jo aikuisia). Ei minua kukaan koskaan auttanut lasten kanssa. Päiväkodissa olivat silloin, kun olin töissä, muulloin hoidin itse. Nykyään ilmeisesti aikuiset lapset eivät selviä perhearjestaan, vaan he tarvitsevat jatkuvasti apua. Odottaako minua toinen kierros lastenhoidossa kun/jos aikuiset lapseni perustavat perheet. Onko nykyinen työelämä imenyt vanhemmista kaikki voimat vai onko siitä kuuluisasta omasta ajasta tullut sääntö. Kun perustaa perhee saa sanoa heipat omalle ajalle ja alkaa perheaika ja sitä kestää oman aikansa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo jaksamattomuus voi liittyä tuohon huonoon nukkumiseen. Et ehdi palautua yön aikana kunnolla. Mieti mikä sotkee unesi? Käytätkö alkoholia? Onko unirytmistä epäsäännöllinen? Onko sinulla huolia, jotka valvottavat?

Onkohan sinulla hengityskatkoksia / kuorsaamista yöllä?  Itsellä hankalahoitoinen uniapnea vienyt kaiken vireyden hiljalleen noin 4 vuoden aikana. Enpä uskonut tuota sairastavani, mutta niin vaan oli. Perheenjäsen valitti pitkään yömetelistä, verikokeita otettiin ja tutkimuksia tehtiin väsymyksen vuoksi, lopulta kotona yömittaukset paljasti apnean. Nykyään en suorita mitään, keskityn vain hyvinvointiini. Kaksi hommaa päivässä on sopiva tahti, ainakin näin kesäaikaan. Viime talvena olin kuin eläin horroksessa. 

- 10 vuotta nuorempi, työtön työkyvytön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi?

 

Jos epäilyttää, käy lääkärissä, verikokeet.

 

Nauti vapaudesta.

Kiitos kiitos. Mutta päivissä tuntuu olevan tosi vähän sisältöä, kun en tee "mitään".  Haluaisin siis olla aktiivisempi, mutta en jaksa. En tiedä, mistä jaksamattomuus johtuu. Kävin verikokeissa ja tulokset ok. Siksi mietin, että onko peräti normaalia, ettei tämän ikäisenä vaan jaksa? No, toiset jaksaa vaikka juosta maratonin, mutta en tavoittele tämmöistä överiä.

Ap

Masennus