Lue keskustelun säännöt.
Muistatko, kun 2000-luvun alussa Suomi oli maailman kilpailukykyisin maa, PISA-tulokset olivat maailman huippua ja koulutusaste korkealla?
10.06.2026 |
Ja nyt tilanne on ihan toinen. Mitä oikein Suomelle on tapahtunut viimeisen 25 vuoden aikana? Jotain on mennyt pahasti pieleen.
Kommentit (116)
Miettikääpä sitä miten nykyiset lapsukaiset + nuoret käyttävät TEKOÄLYÄ jo koulutehtävien tekemiseen. Mitä sitä turhaan käyttämään omaa järkeä kun kone voi senkin tehdä puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sittemmin päättäjät myivät lopullisesti sielunsa globalisteille ja samalla myös Suomen. Väestönrakenne on myös kehitysmaalaistaunut radikaalisti. Ei tule hyvä kakku näillä resepteillä.
Onko vasemmisto, SDP ja vasemmistoliitto myyneet mielestäsi sielunsa globalisteille? Eivätkö he juuri taistele itsekkäitä ja ahneita pörssiglobalisteja vastaan veroilla?
Vai tarkoitatko muita päättäjiä, kuten hallituspuolueiden edustajia?
Oletko käynyt äänestämässä?
Suomessa valehdellaan kansalle, että politiikka ratkaisee kaiken. Ei ratkaise. Ihmisillä on aina maailmalle enemmän toiveita kuin maailmassa on resursseja.
Utopia ei siis ole todellisuutta. Ylittääkö toiveesi maailman resurssit?
Kuulutko kansaan jolle on valehdeltu?
Suomessa puolueet voisi olla ihan hyvin yksi ja sama puolue. Kun tarkastellaan puolueita aatteiden ja esitysten kautta, huomataan, että erot ovat marginaalisia. Kaikille eduskuntapuolueille on tärkeää väkimäärältään suuri julkinen sektori, vahva virkamiesvalta ja valtion keskeinen rooli ihmisen elämän ohjaamisessa. Suomessa julkinen sektori, media, politiikka, tutkimus ja koululaitos muodostavat yhden laajan hyvä veli -verkoston. Kyse ei ole salaliitosta, vaan tietoisesta rakenteesta, jota on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen kiihtyvällä vauhdilla. Neuvostoliiton ihanteet ja hallintokulttuuri ovat vaikuttaneet tähän kehitykseen. Samankaltaisilla arvoilla ja maailmankuvilla elävät ihmiset kiertävät instituutiosta toiseen, sukupolvesta toiseen. Kun kaikki hyväksyvät saman perusmallin ja koko systeemi puolustaa itseään vilpittömän vakaumuksen voimalla ja muutosta ei tapahdu. Suomi ei romahda äkisti. Vaan se näivettyy hitaasti, siististi ja hallitusti ja juuri siksi se on vaarallista.
Vierailija kirjoitti:
No silloin tietysti meillä oli ollut pitkä Demarivalta. Lipposen 1. hallitus 1995-1999 ja Lipposen 2. hallitus 1999-2003.
Tai siitä huolimatta. Vai oliko silloin järkeviä demareita kuten Tanskassa? Joka tapauksessa Nokia oli valtava juttu koko maalle.
En usko, että kyse on yhdestä virheestä tai siitä, että “Suomi olisi pilattu”. Pikemminkin maailma muuttui, eikä Suomi muuttunut yhtä nopeasti mukana.
2000-luvun alussa Suomi hyötyi useasta poikkeuksellisen suotuisasta tekijästä yhtä aikaa:
-Väestö oli nykyistä nuorempi.
-Huoltosuhde oli parempi.
-Nokia veti taloutta ja tutkimus- ja -kehitysinvestointeja.
-Julkinen talous oli vahvassa kunnossa.
-Koulutusjärjestelmässä näkyivät vielä 1970–1990-lukujen suuret panostukset.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon:
-Väestö ikääntyy nopeasti.
-Nokian romahdus vei merkittävän osan korkeaan osaamiseen perustuvasta kasvusta.
-Finanssikriisi ja eurokriisi hidastivat taloutta.
-Tuottavuuden kasvu on ollut heikkoa.
-Julkinen velka on kasvanut.
-Koulutuksesta on leikattu useaan otteeseen.
-Oppimistulokset ovat laskeneet lähes kaikkialla länsimaissa digitalisaation, eriarvoistumisen ja muuttuneen mediaympäristön myötä.
Lisäksi PISA-tuloksista puhutaan usein niin kuin ne olisivat koko Suomen menestyksen mittari. Todellisuudessa ne mittaavat melko rajattua osaa nuorten osaamisesta. Silti niiden lasku kertoo siitä, että koulutuksen tasa-arvo ei enää toimi yhtä hyvin kuin ennen.
Minusta kiinnostavampi kysymys on, onko Suomessa viime vuosikymmeninä siirrytty ajatteluun, jossa koulutus, tutkimus ja hyvinvointipalvelut nähdään enemmän menoeränä kuin investointina. Jos näin on, se voi osittain selittää, miksi aiemmin rakennetun menestyksen pohja on alkanut rapautua.
Toisaalta olisi myös virhe romantisoida 2000-luvun alkua. Silloinkin Suomi kärsi rakennetyöttömyydestä, alueellisista eroista ja monista samoista ongelmista kuin nykyään.
Menneisyys näyttää helposti paremmalta, koska muistamme huippuhetket emmekä kaikkia silloisia ongelmia.
Siinä 2004 oma lamasta elossa selvinnyt isä totesi että työnteko ei enää kannata.
Istuimme joulupöydässä ja hänen isänsä pyysi joulupuheen. Isä aloitti aika vaikeana ja vaimeasti. Hänen äänensä korottui ja painottui kuin uutisten lukijalla konsanaan. Hän myös katsoi jokaista silmiin ja totesi ettei työnteko enää kannata. Parempi on jäädä tukien varaan. Tyhjän saa tekemättäkin. Hän varoitti jo silloin mihin työantajat on lähteneet. Olin tyrmistynyt ja pettynyt isääni. Mietin häpeissäni ja yritin olla kuuntelematta hänen paatoksellista saarnaa. Olin nuormies ja menestynyt. En nähnyt pitkälle. Myöhemmin jouduin kokemaan karusti isän olleen oikeassa. Meni viisi vuotta tapahtuneesta. Edelleen muistelin häpeissäni sitä hetkeä, jossa isä perui puheensa ja koko lapsuuden ajan minulle toitotettu työväenluokan työnteon arvostus haudattiin sinä jouluna syvälle jonnekin.
Isä oli oikeassa totesin 2015. Aloin aavistella isän nähdeen tulevaisuuteen kaksi vuotta aikaisemmin 2013.
Hän tiesi miten tulee käymään. Onneksi hän ei ole elossa katsomassa tätä kaikkea mihin työelämää on vedetty. Sen lisäksi tuli NATO. Se on kuin naula arkkuun. Meillä ei ole missään mielessä varaa siihen, koska rikkaat on aina maksuhaluttomia. Ja meiltä ei ole enää mistä ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homma meni niin, että 2000-luvun alkuun asti koulu oli vielä sellainen perinteinen jossa opiskeltiin luokkahuoneessa opiskeltiin opettajan johdolla ja sillä sipuli, joskin alamäki oli jo alkanut kurin höltyessä kun oppilaita ei saanut enää ojentaa. Kun silloiset pari vuotta palkkiovirassaan oleskelleet päättäjät sitten näkivät tuolloin uudet PISA-tulokset, he kuvittelivat että kaikki osaaminen oli heidän ansiotaan kun he kerran olivat systeemin johtajia. Sen jälkeen alkoi kaiken maailman innovointi, hömpötys ja touhotus, koululaisista tuli oppijoita, kouluista kehiteltiin ihmeellisiä opetusstudioita eikä kuria enää saanut pitää. Näin vanha toimiva koulujärjestelmä tuhottiin ja PISA-tulokset ovat lasketelleet pyllymäkeä.
Pari vuotta sitten näin A-studiossa jonkun opetushallituksen tutkijan, joka selitteli että tätä uutta systeemiä on kokeiltu vasta 20 vuotta joten parempia tuloksia ei vielä voi odottaa. Näillä eväillä en siis odottelisi mitään parannusta suomalaisen koulutuksen alennustilaan.
Suomalaisten 15-vuotiaiden nuorten osaamista mittaavat PISA-tulokset ovat olleet pitkään laskusuunnassa huippuvuosien (noin 2006) jälkeen. Vaikka Suomi on yhä OECD-maiden keskiasoa parempi, osaamisen heikkeneminen on jatkunut kaikilla kolmella pääalueella (matematiikka, lukutaito ja luonnontieteet).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No silloin tietysti meillä oli ollut pitkä Demarivalta. Lipposen 1. hallitus 1995-1999 ja Lipposen 2. hallitus 1999-2003.
Tai siitä huolimatta. Vai oliko silloin järkeviä demareita kuten Tanskassa? Joka tapauksessa Nokia oli valtava juttu koko maalle.
Suomen kallein ministeri on SDP Erkki Tuomioja joka ryssi Soneran kaupan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuloerot syntyvät aina talouskasvussa ja ovat pienimillään lamassa. Kun demarit ja vasemmistoliitto olivat Lipposen hallituksessa, tuloerot kasvoivat dramaattisesti."
Tuloeron muutos ei kerro vielä sinällään mikä kasvaa ja miten paljon. Tuloerot voivat kasvaa sekä silloin kun köyhät ja keskiluokka köyhtyvät ja vain rikkaat rikastuvat kuin silloin kun kaikki rikastuvat mutta rikkaat vain vielä hieman enemmän kuin muut.
Talouskasvun aikana tuloerojen kasvu voi siis olla tervettä ja kaikille hyvää tuottavaa jos se jakautuu riittävän hyvin kaikille vaikka rikkaat saavatkin eniten.
Lipposen hallituksen aikana tuloerojen kasvu ei ollut haitallista koska kaikki kuitenkin kokivat elintasonsa parantuvan.
Suomen kokoisessa valtiossa ei ole rikkaita. Miljonäärejä Suomessa oli 2,4% ja heidän keskimääräinen varallisuus on 1,7 miljoonaa. Ja köyhiäkin on vain 14,2%. Ylivoimaisesti eniten Suomessa on avuttomia ja ahneita keskiluokkaisia ihmisiä joiden palkan maksaa suoraan tai välisesti valtio. Julkisesta sektorista on tullut palkkajohtaja jo 2000-luvun alusta. Silloin tällöin jossain pienessä piirissä koetaan äkillisen samppanjahumalan kaltainen nousukausi, mutta hulkisen puolen työpaikkoihin samppanjakaudet eivät yllä koskaan.
Sotien jälkeinen hyvinvointiyhteiskuntaprojektihan nojasi siihen että elättejä on erittäin vähän elättäjiin nähden. 2000-luvulla ongelmaksi muodostui se, että elättäjiä on enemmän kuin elättäjiä. Demografisen muutoksen jälkeen ongelmaksi tuli moraalinen muutos, elätiksi jäämisestä tuli hyväksyttävää ja joissain piireissä jopa ihailtavaa. Viimeisin piirre murroksessa on se, että elättejä suorastaan aktiivisesti hankitaan ulkomaita myöten.
Elättäminen vaatii palkkatyöpaikan. Siihen homman on kova kilpailu.
Eläkeläisenä et ilmeisesti laske itseäsi elätettäviin, koska vanhuuden sairauksien hoitokaan ei ole elättämistä?
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kyse on yhdestä virheestä tai siitä, että “Suomi olisi pilattu”. Pikemminkin maailma muuttui, eikä Suomi muuttunut yhtä nopeasti mukana.
2000-luvun alussa Suomi hyötyi useasta poikkeuksellisen suotuisasta tekijästä yhtä aikaa:-Väestö oli nykyistä nuorempi.
-Huoltosuhde oli parempi.
-Nokia veti taloutta ja tutkimus- ja -kehitysinvestointeja.
-Julkinen talous oli vahvassa kunnossa.
-Koulutusjärjestelmässä näkyivät vielä 1970–1990-lukujen suuret panostukset.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon:
-Väestö ikääntyy nopeasti.-Nokian romahdus vei merkittävän osan korkeaan osaamiseen perustuvasta kasvusta.
-Finanssikriisi ja eurokriisi hidastivat taloutta.
-Tuottavuuden kasvu on ollut heikkoa.
-Julkinen velka on kasvanut.
-Koulutuksesta on leikattu useaan otteeseen.
-Oppimistulokset ovat laskeneet lähes kaikkialla länsimaissa digitalisaation, eriarvoistumisen ja muuttuneen mediaympäristön myötä.
Lisäksi PISA-tuloksista puhutaan usein niin kuin ne olisivat koko Suomen menestyksen mittari. Todellisuudessa ne mittaavat melko rajattua osaa nuorten osaamisesta. Silti niiden lasku kertoo siitä, että koulutuksen tasa-arvo ei enää toimi yhtä hyvin kuin ennen.
Minusta kiinnostavampi kysymys on, onko Suomessa viime vuosikymmeninä siirrytty ajatteluun, jossa koulutus, tutkimus ja hyvinvointipalvelut nähdään enemmän menoeränä kuin investointina. Jos näin on, se voi osittain selittää, miksi aiemmin rakennetun menestyksen pohja on alkanut rapautua.
Toisaalta olisi myös virhe romantisoida 2000-luvun alkua. Silloinkin Suomi kärsi rakennetyöttömyydestä, alueellisista eroista ja monista samoista ongelmista kuin nykyään.
Menneisyys näyttää helposti paremmalta, koska muistamme huippuhetket emmekä kaikkia silloisia ongelmia.
Suurten ikäluokkien lapset eivät tehneet tarpeeksi lapsia. Tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi alkoi sotkemaan kaikkea kun ei ollut muutakaan tekemistä, esim siunaus perheestä muuttui pikahuoltamiseksi jaksamisen ääri rajoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuloerot syntyvät aina talouskasvussa ja ovat pienimillään lamassa. Kun demarit ja vasemmistoliitto olivat Lipposen hallituksessa, tuloerot kasvoivat dramaattisesti."
Tuloeron muutos ei kerro vielä sinällään mikä kasvaa ja miten paljon. Tuloerot voivat kasvaa sekä silloin kun köyhät ja keskiluokka köyhtyvät ja vain rikkaat rikastuvat kuin silloin kun kaikki rikastuvat mutta rikkaat vain vielä hieman enemmän kuin muut.
Talouskasvun aikana tuloerojen kasvu voi siis olla tervettä ja kaikille hyvää tuottavaa jos se jakautuu riittävän hyvin kaikille vaikka rikkaat saavatkin eniten.
Lipposen hallituksen aikana tuloerojen kasvu ei ollut haitallista koska kaikki kuitenkin kokivat elintasonsa parantuvan.
Suomen kokoisessa valtiossa ei ole rikkaita. Miljonäärejä Suomessa oli 2,4% ja heidän keskimääräinen varallisuus on 1,7 miljoonaa. Ja köyhiäkin on vain 14,2%. Ylivoimaisesti eniten Suomessa on avuttomia ja ahneita keskiluokkaisia ihmisiä joiden palkan maksaa suoraan tai välisesti valtio. Julkisesta sektorista on tullut palkkajohtaja jo 2000-luvun alusta. Silloin tällöin jossain pienessä piirissä koetaan äkillisen samppanjahumalan kaltainen nousukausi, mutta hulkisen puolen työpaikkoihin samppanjakaudet eivät yllä koskaan.
Sotien jälkeinen hyvinvointiyhteiskuntaprojektihan nojasi siihen että elättejä on erittäin vähän elättäjiin nähden. 2000-luvulla ongelmaksi muodostui se, että elättäjiä on enemmän kuin elättäjiä. Demografisen muutoksen jälkeen ongelmaksi tuli moraalinen muutos, elätiksi jäämisestä tuli hyväksyttävää ja joissain piireissä jopa ihailtavaa. Viimeisin piirre murroksessa on se, että elättejä suorastaan aktiivisesti hankitaan ulkomaita myöten.
Elättäminen vaatii palkkatyöpaikan. Siihen homman on kova kilpailu.
Eläkeläisenä et ilmeisesti laske itseäsi elätettäviin, koska vanhuuden sairauksien hoitokaan ei ole elättämistä?
Ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.#yrittäjäpula
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuloerot syntyvät aina talouskasvussa ja ovat pienimillään lamassa. Kun demarit ja vasemmistoliitto olivat Lipposen hallituksessa, tuloerot kasvoivat dramaattisesti."
Tuloeron muutos ei kerro vielä sinällään mikä kasvaa ja miten paljon. Tuloerot voivat kasvaa sekä silloin kun köyhät ja keskiluokka köyhtyvät ja vain rikkaat rikastuvat kuin silloin kun kaikki rikastuvat mutta rikkaat vain vielä hieman enemmän kuin muut.
Talouskasvun aikana tuloerojen kasvu voi siis olla tervettä ja kaikille hyvää tuottavaa jos se jakautuu riittävän hyvin kaikille vaikka rikkaat saavatkin eniten.
Lipposen hallituksen aikana tuloerojen kasvu ei ollut haitallista koska kaikki kuitenkin kokivat elintasonsa parantuvan.
Suomen kokoisessa valtiossa ei ole rikkaita. Miljonäärejä Suomessa oli 2,4% ja heidän keskimääräinen varallisuus on 1,7 miljoonaa. Ja köyhiäkin on vain 14,2%. Ylivoimaisesti eniten Suomessa on avuttomia ja ahneita keskiluokkaisia ihmisiä joiden palkan maksaa suoraan tai välisesti valtio. Julkisesta sektorista on tullut palkkajohtaja jo 2000-luvun alusta. Silloin tällöin jossain pienessä piirissä koetaan äkillisen samppanjahumalan kaltainen nousukausi, mutta hulkisen puolen työpaikkoihin samppanjakaudet eivät yllä koskaan.
Sotien jälkeinen hyvinvointiyhteiskuntaprojektihan nojasi siihen että elättejä on erittäin vähän elättäjiin nähden. 2000-luvulla ongelmaksi muodostui se, että elättäjiä on enemmän kuin elättäjiä. Demografisen muutoksen jälkeen ongelmaksi tuli moraalinen muutos, elätiksi jäämisestä tuli hyväksyttävää ja joissain piireissä jopa ihailtavaa. Viimeisin piirre murroksessa on se, että elättejä suorastaan aktiivisesti hankitaan ulkomaita myöten.
Elättäminen vaatii palkkatyöpaikan. Siihen homman on kova kilpailu.
Eläkeläisenä et ilmeisesti laske itseäsi elätettäviin, koska vanhuuden sairauksien hoitokaan ei ole elättämistä?
Olin samaa mieltä. Tein tosi pitkää päivää ja normaalisti olisin saanut 1200e kk. Seitsemän euroa tuntipalkka.
Sanoin naiselle että älä hätäile. Minä hoidan homman. Haastavaa oli koska vuokraa oli nostettu 1040e kk.
Tein sillon jo 10h päivää ja hädin tuskin sain 1400e kk. Vaimo oli kotona ja teki kaiken sielä. Aika laihana pysyttiin, kun ei ollut ruokaakaan varaa. Onneksi silloin lidlistä sai 20e hyvin ruokaa. Vielä pärjättiin.
Hän ehdotti että voisi lähteä tienaamaan koska hänen alalla tulot on 4000e kk. Voisin jäädä hoitamaan vauvaa kotiin. En suostunut.
Eräänä päivänä kotona ei ollut ketään ja nainen oli lähtenyt. Myöhemmin tuli eropaperitkin ja nykyään tapaan lastani kerran kuussa. Hän olisi toivonut että jään mieluummin tukien varaan kuin raadan tyhjän vuoksi itseni rikki. Riitelimme paljon, koska halusin olla työmies ja elättäjä.
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuloerot syntyvät aina talouskasvussa ja ovat pienimillään lamassa. Kun demarit ja vasemmistoliitto olivat Lipposen hallituksessa, tuloerot kasvoivat dramaattisesti."
Tuloeron muutos ei kerro vielä sinällään mikä kasvaa ja miten paljon. Tuloerot voivat kasvaa sekä silloin kun köyhät ja keskiluokka köyhtyvät ja vain rikkaat rikastuvat kuin silloin kun kaikki rikastuvat mutta rikkaat vain vielä hieman enemmän kuin muut.
Talouskasvun aikana tuloerojen kasvu voi siis olla tervettä ja kaikille hyvää tuottavaa jos se jakautuu riittävän hyvin kaikille vaikka rikkaat saavatkin eniten.
Lipposen hallituksen aikana tuloerojen kasvu ei ollut haitallista koska kaikki kuitenkin kokivat elintasonsa parantuvan.
Suomen kokoisessa valtiossa ei ole rikkaita. Miljonäärejä Suomessa oli 2,4% ja heidän keskimääräinen varallisuus on 1,7 miljoonaa. Ja köyhiäkin on vain 14,2%. Ylivoimaisesti eniten Suomessa on avuttomia ja ahneita keskiluokkaisia ihmisiä joiden palkan maksaa suoraan tai välisesti valtio. Julkisesta sektorista on tullut palkkajohtaja jo 2000-luvun alusta. Silloin tällöin jossain pienessä piirissä koetaan äkillisen samppanjahumalan kaltainen nousukausi, mutta hulkisen puolen työpaikkoihin samppanjakaudet eivät yllä koskaan.
Sotien jälkeinen hyvinvointiyhteiskuntaprojektihan nojasi siihen että elättejä on erittäin vähän elättäjiin nähden. 2000-luvulla ongelmaksi muodostui se, että elättäjiä on enemmän kuin elättäjiä. Demografisen muutoksen jälkeen ongelmaksi tuli moraalinen muutos, elätiksi jäämisestä tuli hyväksyttävää ja joissain piireissä jopa ihailtavaa. Viimeisin piirre murroksessa on se, että elättejä suorastaan aktiivisesti hankitaan ulkomaita myöten.
Elättäminen vaatii palkkatyöpaikan. Siihen homman on kova kilpailu.
Eläkeläisenä et ilmeisesti laske itseäsi elätettäviin, koska vanhuuden sairauksien hoitokaan ei ole elättämistä?
Olin samaa mieltä. Tein tosi pitkää päivää ja normaalisti olisin saanut 1200e kk. Seitsemän euroa tuntipalkka.
Sanoin naiselle että älä hätäile. Minä hoidan homman. Haastavaa oli koska vuokraa oli nostettu 1040e kk.
Tein sillon jo 10h päivää ja hädin tuskin sain 1400e kk. Vaimo oli kotona ja teki kaiken sielä. Aika laihana pysyttiin, kun ei ollut ruokaakaan varaa. Onneksi silloin lidlistä sai 20e hyvin ruokaa. Vielä pärjättiin.
Hän ehdotti että voisi lähteä tienaamaan koska hänen alalla tulot on 4000e kk. Voisin jäädä hoitamaan vauvaa kotiin. En suostunut.
Eräänä päivänä kotona ei ollut ketään ja nainen oli lähtenyt. Myöhemmin tuli eropaperitkin ja nykyään tapaan lastani kerran kuussa. Hän olisi toivonut että jään mieluummin tukien varaan kuin raadan tyhjän vuoksi itseni rikki. Riitelimme paljon, koska halusin olla työmies ja elättäjä.
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Sairas ukko. Oletit että nainen tekee kaiken ja on yksin lapsen kanssa kun tulet illalla kotiin?
Saman saa kun on yh-äitinä. Ja taloudellisesti ihan sama olisitko ollut työtömänä. Oletko hullu? Vai tyhmä tai kenties molempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuloerot syntyvät aina talouskasvussa ja ovat pienimillään lamassa. Kun demarit ja vasemmistoliitto olivat Lipposen hallituksessa, tuloerot kasvoivat dramaattisesti."
Tuloeron muutos ei kerro vielä sinällään mikä kasvaa ja miten paljon. Tuloerot voivat kasvaa sekä silloin kun köyhät ja keskiluokka köyhtyvät ja vain rikkaat rikastuvat kuin silloin kun kaikki rikastuvat mutta rikkaat vain vielä hieman enemmän kuin muut.
Talouskasvun aikana tuloerojen kasvu voi siis olla tervettä ja kaikille hyvää tuottavaa jos se jakautuu riittävän hyvin kaikille vaikka rikkaat saavatkin eniten.
Lipposen hallituksen aikana tuloerojen kasvu ei ollut haitallista koska kaikki kuitenkin kokivat elintasonsa parantuvan.
Suomen kokoisessa valtiossa ei ole rikkaita. Miljonäärejä Suomessa oli 2,4% ja heidän keskimääräinen varallisuus on 1,7 miljoonaa. Ja köyhiäkin on vain 14,2%. Ylivoimaisesti eniten Suomessa on avuttomia ja ahneita keskiluokkaisia ihmisiä joiden palkan maksaa suoraan tai välisesti valtio. Julkisesta sektorista on tullut palkkajohtaja jo 2000-luvun alusta. Silloin tällöin jossain pienessä piirissä koetaan äkillisen samppanjahumalan kaltainen nousukausi, mutta hulkisen puolen työpaikkoihin samppanjakaudet eivät yllä koskaan.
Sotien jälkeinen hyvinvointiyhteiskuntaprojektihan nojasi siihen että elättejä on erittäin vähän elättäjiin nähden. 2000-luvulla ongelmaksi muodostui se, että elättäjiä on enemmän kuin elättäjiä. Demografisen muutoksen jälkeen ongelmaksi tuli moraalinen muutos, elätiksi jäämisestä tuli hyväksyttävää ja joissain piireissä jopa ihailtavaa. Viimeisin piirre murroksessa on se, että elättejä suorastaan aktiivisesti hankitaan ulkomaita myöten.
Elättäminen vaatii palkkatyöpaikan. Siihen homman on kova kilpailu.
Eläkeläisenä et ilmeisesti laske itseäsi elätettäviin, koska vanhuuden sairauksien hoitokaan ei ole elättämistä?
Ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.#yrittäjäpula
Mitä voi olettaa valtiossa, jossa henkilö ei saa oikeutta edes omaan vartaloonsa ja päätäntävaltaa oman raittiuteensa.
Valtio päättää ja antaa signaalin että juot nyt vain viinaa ja sekin on pahasta. Suomi savuttomaksi vuonna 2030 laitostumisen juhlavuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"mamuskaiset vähässä joten eivät vieneet tilastoja alaspäin."
Suomessa heikoimmat oppimistulokset ovat Itä-Suomessa jossa on vähän muualta tulleita. Siellä on alueita joissa lukioon menee vain 20% oppilaista kun vaikka Helsingissä luku on selvästi yli 50%.
Täällä lukioon menee terävin kärki, mutta myös se osa, jolle ei mitään muuta löydy. Vaatimuksia ei juuri ole.
- Pirkanmaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sittemmin päättäjät myivät lopullisesti sielunsa globalisteille ja samalla myös Suomen. Väestönrakenne on myös kehitysmaalaistaunut radikaalisti. Ei tule hyvä kakku näillä resepteillä.
Onko vasemmisto, SDP ja vasemmistoliitto myyneet mielestäsi sielunsa globalisteille? Eivätkö he juuri taistele itsekkäitä ja ahneita pörssiglobalisteja vastaan veroilla?
Vai tarkoitatko muita päättäjiä, kuten hallituspuolueiden edustajia?
Oletko käynyt äänestämässä?
Suomessa valehdellaan kansalle, että politiikka ratkaisee kaiken. Ei ratkaise. Ihmisillä on aina maailmalle enemmän toiveita kuin maailmassa on resursseja.
Utopia ei siis ole todellisuutta. Ylittääkö toiveesi maailman resurssit?
Kuulutko kansaan jolle on valehdeltu?
Suomessa puolueet voisi olla ihan hyvin yksi ja sama puolue. Kun tarkastellaan puolueita aatteiden ja esitysten kautta, huomataan, että erot ovat marginaalisia. Kaikille eduskuntapuolueille on tärkeää väkimäärältään suuri julkinen sektori, vahva virkamiesvalta ja valtion keskeinen rooli ihmisen elämän ohjaamisessa. Suomessa julkinen sektori, media, politiikka, tutkimus ja koululaitos muodostavat yhden laajan hyvä veli -verkoston. Kyse ei ole salaliitosta, vaan tietoisesta rakenteesta, jota on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen kiihtyvällä vauhdilla. Neuvostoliiton ihanteet ja hallintokulttuuri ovat vaikuttaneet tähän kehitykseen. Samankaltaisilla arvoilla ja maailmankuvilla elävät ihmiset kiertävät instituutiosta toiseen, sukupolvesta toiseen. Kun kaikki hyväksyvät saman perusmallin ja koko systeemi puolustaa itseään vilpittömän vakaumuksen voimalla ja muutosta ei tapahdu. Suomi ei romahda äkisti. Vaan se näivettyy hitaasti, siististi ja hallitusti ja juuri siksi se on vaarallista.
Mikä tekee hallitusta ja siististä näivettymisestä mielestäsi äkillistä romahdusta vaarallisemman?
Olisiko sinulla äkillisen romahduksen varalle jokin turvallinen fantasia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No silloin tietysti meillä oli ollut pitkä Demarivalta. Lipposen 1. hallitus 1995-1999 ja Lipposen 2. hallitus 1999-2003.
Tai siitä huolimatta. Vai oliko silloin järkeviä demareita kuten Tanskassa? Joka tapauksessa Nokia oli valtava juttu koko maalle.
Suomen kallein ministeri on SDP Erkki Tuomioja joka ryssi Soneran kaupan.
Höpö höpö....
Soneran vuoden 2000 katastrofaaliset Saksan UMTS-kaupat (3G-verkkotoimiluvat) olivat monen tekijän summa. Syyllisiksi on osoitettu yhtiön silloinen johto, poliittinen omistajaohjaus sekä kansainvälinen pankkiirimaailma.
Keskusvastuulliset jakautuivat seuraavasti:
- Yhtiön johto: Soneran silloinen toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander ja hallitus tekivät päätöksen satojen miljardien markkojen (n. 4 miljardin euron) sijoituksesta Saksan markkinoille huumaantuneina tulevaisuuden lupauksista.
- Suomen valtio: Pääomistajana toiminut Suomen valtio ja silloinen liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen (kok) hyväksyivät miljardiluokan riskinotot ja antoivat yhtiölle siunauksensa laajentua ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaistytöt on edelleenkin maailman huippua. Pojat on romahtaneet. Mitä heille siis tapahtui?
Poikien isät varttuivat ysärin lamassa eivätkä oppineet lukemaan ja kirjoittamaan. Heistä tuli persuja ja sinimustia ja vankilat täyttäviä naisenhakkaaja-raiskaaja-varas-puukottaja-ääliönatseja.
Poika ottaa mallia isästään.
25% alle 30-vuotiaista naisista käyttää masennuslääkkeitä. Määrä on tuplaantunut 10 vuodessa.
Syövät vegaanieineksiä, stressaavat ulkonäöstään somen silmin ja pelkäävät että ilmasto tuhoutuu. Kaikki tuo on fantasiaa.
Tiedätkö sinä mikä on todellisen ja fantasian ero jos vege, stressi ja pelko ovat mielestäsi fantasiaa?
Kyllä minä tiedän. Naisissa ei ole mitään vikaa. Heidät on osittain aivopesty ja peloteltu piloille. Terveellisellä aidolla ruoalla on valtava merkitys aivotoiminnalle. Suomen vaikutus koko maailmaan on mitätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuloerot syntyvät aina talouskasvussa ja ovat pienimillään lamassa. Kun demarit ja vasemmistoliitto olivat Lipposen hallituksessa, tuloerot kasvoivat dramaattisesti."
Tuloeron muutos ei kerro vielä sinällään mikä kasvaa ja miten paljon. Tuloerot voivat kasvaa sekä silloin kun köyhät ja keskiluokka köyhtyvät ja vain rikkaat rikastuvat kuin silloin kun kaikki rikastuvat mutta rikkaat vain vielä hieman enemmän kuin muut.
Talouskasvun aikana tuloerojen kasvu voi siis olla tervettä ja kaikille hyvää tuottavaa jos se jakautuu riittävän hyvin kaikille vaikka rikkaat saavatkin eniten.
Lipposen hallituksen aikana tuloerojen kasvu ei ollut haitallista koska kaikki kuitenkin kokivat elintasonsa parantuvan.
Suomen kokoisessa valtiossa ei ole rikkaita. Miljonäärejä Suomessa oli 2,4% ja heidän keskimääräinen varallisuus on 1,7 miljoonaa. Ja köyhiäkin on vain 14,2%. Ylivoimaisesti eniten Suomessa on avuttomia ja ahneita keskiluokkaisia ihmisiä joiden palkan maksaa suoraan tai välisesti valtio. Julkisesta sektorista on tullut palkkajohtaja jo 2000-luvun alusta. Silloin tällöin jossain pienessä piirissä koetaan äkillisen samppanjahumalan kaltainen nousukausi, mutta hulkisen puolen työpaikkoihin samppanjakaudet eivät yllä koskaan.
Sotien jälkeinen hyvinvointiyhteiskuntaprojektihan nojasi siihen että elättejä on erittäin vähän elättäjiin nähden. 2000-luvulla ongelmaksi muodostui se, että elättäjiä on enemmän kuin elättäjiä. Demografisen muutoksen jälkeen ongelmaksi tuli moraalinen muutos, elätiksi jäämisestä tuli hyväksyttävää ja joissain piireissä jopa ihailtavaa. Viimeisin piirre murroksessa on se, että elättejä suorastaan aktiivisesti hankitaan ulkomaita myöten.
Elättäminen vaatii palkkatyöpaikan. Siihen homman on kova kilpailu.
Eläkeläisenä et ilmeisesti laske itseäsi elätettäviin, koska vanhuuden sairauksien hoitokaan ei ole elättämistä?
Ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.#yrittäjäpula
Ajatteletko, että kaikki oli ennen paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sitä miten nykyiset lapsukaiset + nuoret käyttävät TEKOÄLYÄ jo koulutehtävien tekemiseen. Mitä sitä turhaan käyttämään omaa järkeä kun kone voi senkin tehdä puolesta?
Kun käyttäisivätkin sitä sellaiseen oikein, kriittisellä ajattelulla ja medialukutaidolla varustettuna, mutta näin ei taida sitten käytännössä olla...
Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Suoniemen mukaan tuloerojen syynä oli vuoden 1993 verouudistus, jossa ansiotulojen ja pääomatulojen verotus eriytettiin. Ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksen välinen erotus nousi kansainvälisissä vertailuissa hyvin suureksi ja sen arvioidaan kannustaneen hyvätuloisia muuttamaan ansiotuloja pääomatuloiksi.
1993 oli keskusta-kokoomuksen Ahon hallitus.