Kannatatko aborttia downin syndrooman takia?

Abortti on sellainen asia, jossa päätösvalta on vain raskaana olevalla naisella itsellään. Jos hän päättää, että abortti tehdään, niin se tehdään.

Olen ehdottomasti aborttimyönteinen mutta myös down-syndrooma-myönteinen, mielestäni downeilla on hyvin tärkeä tehtävä opettaessaan suvaitsevaisuutta ihmisille : )

Ymmärrän sen ihan hyvin ja suon se vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kannata. Näen downit hyvänä asiana ja ihmisyyden monimuotoisuutena kuten adhd ja autismi. Sydäntäni särkee, että heitä syrjitään näin voimakkaasti tappaen heitä eri säännöin kuin terveitä. Raja pitäisi olla siellä 12 viikossa ja sen ylittäneillä vain jos olisi välitöntä vaaraa. Down ei kuitenkaan ole.

Itse en näe ongelmaa down lapsessa sinänsä vaan siinä että 99% heistä tulee olemaan yhteiskunnan holhottavana. Eri asia jos omalla rahalla ja ajalla hoidetaan

Höpöphöpö. Olisin enemmän huolissani sinun lasten tuen tarpeesta tolla asenteella kasvatettuina. 

Kehitysvammaisen tuettu asuminen maksaa yhteiskunnalle 25 000 - 70 000 euroa vuodessa. Jos elää 80 vuotiaaksi asuen 60 vuotta tuetusti, kulut voivat olla siis yli 4 miljoonaa yhtä kehitysvammaista kohdeb.

Aika harva kehitysvammainen elää 80-vuotiaaksi, kun keskiverto terveenä syntynyt mieskään ei siihen pysty. 

Nuo on hurjia summia rahaa vaikka eläisi vaan 50-vuotiaaksi. Ja kyllä osa vammaisista elää aika vanhoiksi vammoineen kaikkineen. Kuusikymppinen ei ole mikään harvinaisuus. 

omista syistä, mitä ne ovatkaan. mutta ei asialla tarvi jeesustella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hítler kannatti myös abortteja down syndroomaisille. Jotain yhteistä natsísmissa ja feminismissäkin on.

Kerro toki millaiset seulonnat oli käytössä yli 80 vuotta sitten.

Seulontamenetelmä oli pärstäkerroin. Jos "ali-ihmiseksi" luokiteltu nainen tuli raskaaksi niin hänen piti tehdä abortti. 

Ja seulontaa ja keskeytyksiä toki jatkettiin myös syntymän jälkeen. Natseilla oli vammaisia lapsia varten "lastenklinikoita" joissa toimenpiteet tehtiin. 

Miten raskaus keskeytetään syntymän jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Olen ehdottomasti aborttimyönteinen mutta myös down-syndrooma-myönteinen, mielestäni downeilla on hyvin tärkeä tehtävä opettaessaan suvaitsevaisuutta ihmisille : )

Tuo kuulostaa oudolta kehitysvamman välineellistämiseltä ja ajatukselta, että kaikella on tarkoitus. Olen itse sitä mieltä että abortoisin, jos saisin tietää kantavani down-lasta, mutta kyse ei ole suvaitsevaisuudesta vaan omien voimavarojeni ja riskien tiedostamisesta. 

Kannatan. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin synnyttää vaikeasti vammainen lapsi tänne kitumaan? Koiratkin hylkäävät vammaiset jälkeläisensä ja jättävät kuolemaan. Niin se menee luonnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hítler kannatti myös abortteja down syndroomaisille. Jotain yhteistä natsísmissa ja feminismissäkin on.

Kerro toki millaiset seulonnat oli käytössä yli 80 vuotta sitten.

Seulontamenetelmä oli pärstäkerroin. Jos "ali-ihmiseksi" luokiteltu nainen tuli raskaaksi niin hänen piti tehdä abortti. 

Ja seulontaa ja keskeytyksiä toki jatkettiin myös syntymän jälkeen. Natseilla oli vammaisia lapsia varten "lastenklinikoita" joissa toimenpiteet tehtiin. 

Miten raskaus keskeytetään syntymän jälkeen?

Kysy amerikkalaisilta.

Kohtulapsen tappaminen on aina murha. Down-lapsen abortointi on eugeniikkaa.

Kannatan aborttia oli syy mikä tahansa, turhaa sellaista raskautta on jatkaa mitä ei halua jatkaa.

Ne downit ja monet muut ovat yleensä pienempikokoisia ja kehitys jäljessä viikkoihin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Kohtulapsen tappaminen on aina murha. Down-lapsen abortointi on eugeniikkaa.

Et ilmeisestikään välitä tippaakaan elävien ihmisten kärsimyksistä. Kukaan ei ole itse halunnut tähän maailmaan syntyä. Se, että joku päättää tehdä uuden ihmisen maailmaan tietäen että se ihminen tulee kärsimään elämänsä aikana paljon eikä koskaan pysty normaaliin elämään on käsittämättömän julmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtulapsen tappaminen on aina murha. Down-lapsen abortointi on eugeniikkaa.

Et ilmeisestikään välitä tippaakaan elävien ihmisten kärsimyksistä. Kukaan ei ole itse halunnut tähän maailmaan syntyä. Se, että joku päättää tehdä uuden ihmisen maailmaan tietäen että se ihminen tulee kärsimään elämänsä aikana paljon eikä koskaan pysty normaaliin elämään on käsittämättömän julmaa. 

joka päivä kun teet jonkun muun onnelliseks niin huomaan että ollaan kohta kaikki onnellisia. meistä se kiinni on. päivän hyviä töitä ja +++ maailmaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne vammaiset lapset, joita ei missään seulonnoissa havaita, tai synnytyksessä vammautuneet? Suurinta osaa kehitysvammoista ei pystytä havaitsemaan raskausaikana, vaan ne saattavat tulla esiin vasta lapsen ollessa jo 4-5 vuotias.

No, heistä pidetään asianmukaisesti huolta. Tietenkin.

Tietenkin? Olet reaalimaailmasta täysin irrallaan.

Tietenkin siinä mielessä, että kun perheeseen syntyy vammainen lapsi, niin kyllä hän yleensä on rakas vanhemmilleen joka tapauksessa ja hänet hoidetaan. Eihän siinä ole edes vaihtoehtoja. Ja se on ihan reaalimaailmaa. Vanhemmat tietysti käyvät läpi hyvin monenlaisia tunteita ja alkuun tunne voi olla se, että tämä on maailmanloppu. Pikkuhiljaa elämä ja tunteet tasaantuvat ja elämästä vammaisen lapsen kanssa tulee sen perheen normaali.

Vauva-aika on aika usein (tietysti vamman laadusta riippuen) ihan samanlaista kuin muissakin vauvaperheissä. Rankemmaksi se muuttuu vasta lapsen kasvaessa ja erojen suurentuessa. Siinä vaiheessa myös terapiat ja terapeutit, vammaispalvelu, apuvälineet, tukihakemukset, lääkärinlausunnot, avustajat yms yms alkavat täyttää perheen arkea. Ja nämä ovat asioita, joista on aikaisemminkin pitänyt taistella ja nykyään ilmeisesti vielä enemmän, kun joka paikassa säästetään. Joten, jos tarkoitit tätä tuolla kommentillasi, niin se pitää paikkansa.

Sinulla on todella realiteetit hukassa. Kuinka monessa perheessä vauva aika vietetään erilaisissa leikkauksissa ja asutaan lastensairaalassa? Veljeni leikattiin kolmesti ennen vuoden ikää ja niitä leikkauksia, tutkimuksia, osastojaksoja jne. On ollut lukuisia myös tuon jälkeen ihan aikuisiälle asti. Toki sydän ongelmat isoimpina hoidettiin jo sen ensimmäisen elinvuoden aikana, kun muuten ei elinkelpoinen olisi ollut. Myös esim. oikaisuleikkaukauksia toiseen alaraajaan on ollut useita, ihan ensi vuodesta asti. Ilman ei olisi kävelystä tullut koskaan mitään, vasti lukuisia leikkauksia ja kuukausien kuntoutusjaksoja. Vanhempani lähes asuivat ensimäisen kymmenen vuotta sairaalassa. Olin kahdeksan kun pikkuveljeni syntyi ja muistan silti kuinka raskasta aikaa alituisesti sairaalassa ramppaaminen oli minullekin, puhumattakaan siitä kun en juuri vanhempiani muualla nähnyt. Koen edelleen lapsuuteni olleen pelkkää sairaalaa, kuntoutusta, erilaisia terapioita, vanhempien väsymystä, aivosumua, ulkopuolelle jäämistä, itkua ja veljeni kärsimystä joka purkautui minuunkin väkivaltana. Puhumattakaan siitä kuinka rankkaa se on vanhemmilleni ollut. Niin rakas kun hän minulle onkaan, myönnän että olen lukuisia kertoja toivonut ettei hän olisi koskaan syntynyt. Koen että olisin saanut ilman häntä kokea lapsuuden ja vanhempani olisivat saaneet elää suht tavallista elämää, ja hän itse olisi säästynyt niiltä valtavilta kivuilta joita lukuisat leikkaukset on aiheuttaneet. 

- Sen yhden downin sisko

Minä sanoinkin, että vammasta riippuen. Oma kokemukseni vaikeasti monivammaisen lapsen äitinä oli tuo. Sairaalassa kävimme ensimmäisen vuoden aikana vain pari kertaa. Nekin taisivat olla polikliinisia tutkimuskäyntejä. Myöhemmin epilepsian puhjetessa ja toistuvien keuhkokuumeiden alkaessa käyntejä olikin sitten sitä enemmän. Joten älä luule, että sinun kokemuksesi on ainoa totuus vammaisuudesta.

Äläkä sinä mitätöi toisen kokemusta.

En mitätöi. En myöskään yritä sanella toisille, miten heidän pitäisi toimia tai ajatella.

Olen koko ajan kertonut vaan omia kokemuksiani kehitysvammaisen lapsen äitinä. Ne ovat ihan yhtä todellisia kuin jonkun muunkin kokemukset. 

Silti kiellät muiden kokemuksen, kun se poikkeaa omastasi. 

Kerrotko missä viestissä niin teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehdottomasti aborttimyönteinen mutta myös down-syndrooma-myönteinen, mielestäni downeilla on hyvin tärkeä tehtävä opettaessaan suvaitsevaisuutta ihmisille : )

Tuo kuulostaa oudolta kehitysvamman välineellistämiseltä ja ajatukselta, että kaikella on tarkoitus. Olen itse sitä mieltä että abortoisin, jos saisin tietää kantavani down-lasta, mutta kyse ei ole suvaitsevaisuudesta vaan omien voimavarojeni ja riskien tiedostamisesta. 

Tuo "kaikella on tarkoitus" ja muut kliseet on rasittavia. Mikä tarkoitus ja miksi joku joutuu syntymään vammaisena?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehdottomasti aborttimyönteinen mutta myös down-syndrooma-myönteinen, mielestäni downeilla on hyvin tärkeä tehtävä opettaessaan suvaitsevaisuutta ihmisille : )

Tuo kuulostaa oudolta kehitysvamman välineellistämiseltä ja ajatukselta, että kaikella on tarkoitus. Olen itse sitä mieltä että abortoisin, jos saisin tietää kantavani down-lasta, mutta kyse ei ole suvaitsevaisuudesta vaan omien voimavarojeni ja riskien tiedostamisesta. 

Tuo "kaikella on tarkoitus" ja muut kliseet on rasittavia. Mikä tarkoitus ja miksi joku joutuu syntymään vammaisena?  

Turha haukkua muiden elämänkatsomusta. Jos mielestäsi kuoleman jälkeen ei tapahdu mitään, niin miksi olet edes kärsimässä täälä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehdottomasti aborttimyönteinen mutta myös down-syndrooma-myönteinen, mielestäni downeilla on hyvin tärkeä tehtävä opettaessaan suvaitsevaisuutta ihmisille : )

Tuo kuulostaa oudolta kehitysvamman välineellistämiseltä ja ajatukselta, että kaikella on tarkoitus. Olen itse sitä mieltä että abortoisin, jos saisin tietää kantavani down-lasta, mutta kyse ei ole suvaitsevaisuudesta vaan omien voimavarojeni ja riskien tiedostamisesta. 

Pöh, olen kuullut kuinka ylpeitä kehitysvammaiset ovat, kun tietävät että heidän sisaruksensa eivät ainakaan ilkeile tai ole suvaitsemattomia kehitysvammaisia kohtaan.

Sinusta olisi parempi jos yhtäkään kehitysvammaista ei olisi olemassa, eikö vain? Tuo on pahempi ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehdottomasti aborttimyönteinen mutta myös down-syndrooma-myönteinen, mielestäni downeilla on hyvin tärkeä tehtävä opettaessaan suvaitsevaisuutta ihmisille : )

Tuo kuulostaa oudolta kehitysvamman välineellistämiseltä ja ajatukselta, että kaikella on tarkoitus. Olen itse sitä mieltä että abortoisin, jos saisin tietää kantavani down-lasta, mutta kyse ei ole suvaitsevaisuudesta vaan omien voimavarojeni ja riskien tiedostamisesta. 

Pöh, olen kuullut kuinka ylpeitä kehitysvammaiset ovat, kun tietävät että heidän sisaruksensa eivät ainakaan ilkeile tai ole suvaitsemattomia kehitysvammaisia kohtaan.

Sinusta olisi parempi jos yhtäkään kehitysvammaista ei olisi olemassa, eikö vain? Tuo on pahempi ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Kannatan

Kannatan lapsen  takia.   Ei  terveenäkään  ole  helppoa elää  tässä  maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta vammaiset lapset pitäisi saada luovuttaa tuhottavaksi. Näin toimittiin historiassa mm. Ateenassa ei toivottujen lasten kanssa, jätettiin kalliolle lintujen ruuaksi. Täysin hyödyttömiä, järjetön taakka vanhemmille ja yhteiskunnalle.

No nyt on kylmä ajatusmaailma. Et ilmeisesti kykene tuntemaan empatiaa.