Lue keskustelun säännöt.
Kamala taloudellinen umpikuja, mikä neuvoksi?
09.06.2026 |
Esitän jo alkuun toiveen, että arvostelijat ja trolliksi nimittelijät jättäisitte kommentoinnin väliin. Kaikki mitä kerron, on totta.
Taloudellinen tilanteeni tuntuu kerta kaikkiaan umpikujalta, enkä tiedä mitä tehdä. Olen täysin riippuvainen aviomiehestäni, joka kuitenkin on kieltäytynyt maksamasta henkilökohtaisia laskujani. Hän maksaa yhteisen vuokramme ja kaikki ruuat, mistä olen toki kiitollinen.
Olen työtön, aktiivisesta työnhausta huolimatta. En ole oikeutettu mihinkään Kelan etuuksiin, koska minulla on opinnot kesken. He tulkitsivat minut päätoimiseksi opiskelijaksi, vaikka en sitä missään nimessä ole. Työttömyystukeni on siis lakkautettu kokonaan. Perustoimeentulotukea olen hakenut, mutta puolison tulojen vuoksi eivät sitä myöntäneet. Opintotuet ja -laina on käytetty jo aiemmin.
Tällä hetkellä kaikki aikani menee omien tavaroiden myymiseen, millä rahoitan laskujen maksamisen. Jossakin vaiheessa ne kuitenkin loppuvat ja kysyn siis, mikä neuvoksi? Eihän tilanne voi jatkua näin. Ehkä joku ulkopuolinen näkee selkeämmin tilanteen.
Ja kyllä, kuten aiemmin sanoinkin, haen töitä koko ajan. Mikä tahansa kelpaisi.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttasko ero taloudelliseen tilanteeseen?
Pas ka mies. Luvannut että rakastaa ja kunnioittaa niin ylä- kuin alamäessä. Ota ero niin rupee tuet juoksemaan. Tai sitten hinnoittele tekemäsi taloustyöt. Säähän ne kuitenkin teet?
Ja kuinkahan monta vuotta mies on kantanut jo kaiken vastuun perheen taloudesta, kun rouva opiskelee ikuisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa työttömät naiset olla nöyriä miehillenne.
Terv: Sadisti
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa työttömät naiset olla nöyriä miehillenne.
Sairasta. Sairasta on myös olla tuollaisen aloittajan miehen kanssa.
Mies ei edes halua että aloittaja olisi tohtori. Kateellinen.
No huhhuh. Minulle ei tulisi mieleenkään vaatia kumppania maksamaan lisää menoja saatika lainakorkoja, jotka voi pääomittaa lainan päälle opintojen ollessa kesken. Miehesi maksaa jo asumisen ja ruokakulut, mikä on todella paljon.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja oikeasti haet niitä töitä kuin töitä. Jos ei muu auta niin pois sieltä yliopistolta puuhastelemasta, kun et edes tee väikkäriä päätoimisesti. Urpo :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikohan on isompi ongelma, rahapula vai sun mies? Olet fiksu nainen, jos teet väitöstä. Saisitko siihen haettua työskentelyapurahaa? Jos et, niin keskeytä sen teko ja poistu yliopiston kirjoilta, niin et ole opiskelija enää.
Onko sulla avioehto? Jos ei, niin ota ero ja saat osituksessa puolet teidän omaisuudesta.
Mikä siinä on taustalla, ettei miehesi maksa laskujasi vaikeassa tilanteessa? Perimmäinen syy on tietysti näennäinen liitto, jossa ei ole yhteistaloutta. Mutta mitä hän esittää syyksi?
Ja sanon vielä kerran: olet fiksu nainen, löydät kyllä ratkaisun, jos suhtaudut ongelmaan objektiivisesti eikä tunteella.
Mies maksaa jo vuokran ja ruoat. Se että hänen pitäisi vielä maksaa aloittajan henkilökohtaisen lainan korot on kyllä aika härskisti ajateltu.
Aloittaja ei ole kommentoinut sanallakaan sitä miksi hän ei vain sano itseään irti sieltä yliopistosta jolloin Kela ei enää pitäisi häntä päätoimisena opiskelijana.
Perustoimeentulotukea olen hakenut, mutta puolison tulojen vuoksi eivät sitä myöntäneet.
Miehen rahat estää AP tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis teetkö sitä väikkäriä käytännössä vai myytkö vain tavaroita? Eikö siinä vaiheessa ole mahdollisuuksia saada yliopistosta edes jotain pätkätöitä? Entä muut työt, eikö nykyään ole mahdollista saada jotain siivoojan tai henkilökohtaisen avustajan työtä? Ja siinä ohessa tekisit väikkäriä. Jos kaikki väikkärien tekijät eivät saa yliopistosta töitä, niin kai sitä sitten sivutoimisesti muun työn ohessa tehdään, eihän se muuten ole taloudellisesti mahdollista. Jos ihan kerta kaikkiaan ei mitään työtä löydy, ei auta kuin kirjautua ulos yliopistosta, jotta saat työttömyyskorvauksen. Vähän ymmärrän miestäsikin, JOS aikasi käytännössä menee tavaroiden myymiseen eikä väikkäri etene, niin on se nyt vähän kohtuutonta maksattaa omien lainojen lyhennyksiä ym.
Eroa, sairas kuvio. Mitä aloittaja saat tuosta sairaasta miehestä.
Yksin asuessa ei ole henkistä väkivaltaa ja saat asumistukea, perustuloa, tt-tukea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyydä vanhemmiltasi/isovanhemmiltasi lainaa tai ennakkoperintöä.
Jos vanhemmat on kuolleet tai itse ihan varattomia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikohan on isompi ongelma, rahapula vai sun mies? Olet fiksu nainen, jos teet väitöstä. Saisitko siihen haettua työskentelyapurahaa? Jos et, niin keskeytä sen teko ja poistu yliopiston kirjoilta, niin et ole opiskelija enää.
Onko sulla avioehto? Jos ei, niin ota ero ja saat osituksessa puolet teidän omaisuudesta.
Mikä siinä on taustalla, ettei miehesi maksa laskujasi vaikeassa tilanteessa? Perimmäinen syy on tietysti näennäinen liitto, jossa ei ole yhteistaloutta. Mutta mitä hän esittää syyksi?
Ja sanon vielä kerran: olet fiksu nainen, löydät kyllä ratkaisun, jos suhtaudut ongelmaan objektiivisesti eikä tunteella.
Mies maksaa jo vuokran ja ruoat. Se että hänen pitäisi vielä maksaa aloittajan henkilökohtaisen lainan korot on kyllä aika härskisti ajateltu.
Aloittaja ei ole kommentoinut sanallakaan sitä miksi hän ei vain sano itseään irti sieltä yliopistosta jolloin Kela ei enää pitäisi häntä päätoimisena opiskelijana.
Perustoimeentulotukea olen hakenut, mutta puolison tulojen vuoksi eivät sitä myöntäneet.
Miehen rahat estää AP tulot.
Yliopistossa kirjoilla oleminen estää työmarkkinatuen saamisen. Siihen ei vaikuta miehen tulot.
En ymmärrä miksi aloittajalle on niin tärkeää olla kirjoilla yliopistossa kun hän ei edes tee väitöskirjaansa päätoimisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa, sairas kuvio. Mitä aloittaja saat tuosta sairaasta miehestä.
Yksin asuessa ei ole henkistä väkivaltaa ja saat asumistukea, perustuloa, tt-tukea...
Ai mitä saa? Ilmaisen asumisen ja ruoat nyt ainakin.
Jos et aktiivisesti edesauta väitöskirjaasi eikä se ole sun prioriteettilistalla korkealla niin ilman muuta ulos yliopistolta niin saat yleistuen
Kun joskus työllystyt ja elämäntilanne sallii, voit kirjoittaua takaisin yliopistoon ja tehdä väikkärin loppuun.
Näin kaikki järkevät ihmiset toimivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikohan on isompi ongelma, rahapula vai sun mies? Olet fiksu nainen, jos teet väitöstä. Saisitko siihen haettua työskentelyapurahaa? Jos et, niin keskeytä sen teko ja poistu yliopiston kirjoilta, niin et ole opiskelija enää.
Onko sulla avioehto? Jos ei, niin ota ero ja saat osituksessa puolet teidän omaisuudesta.
Mikä siinä on taustalla, ettei miehesi maksa laskujasi vaikeassa tilanteessa? Perimmäinen syy on tietysti näennäinen liitto, jossa ei ole yhteistaloutta. Mutta mitä hän esittää syyksi?
Ja sanon vielä kerran: olet fiksu nainen, löydät kyllä ratkaisun, jos suhtaudut ongelmaan objektiivisesti eikä tunteella.
Mies maksaa jo vuokran ja ruoat. Se että hänen pitäisi vielä maksaa aloittajan henkilökohtaisen lainan korot on kyllä aika härskisti ajateltu.
Aloittaja ei ole kommentoinut sanallakaan sitä miksi hän ei vain sano itseään irti sieltä yliopistosta jolloin Kela ei enää pitäisi häntä päätoimisena opiskelijana.
Perustoimeentulotukea olen hakenut, mutta puolison tulojen vuoksi eivät sitä myöntäneet.
Miehen rahat estää AP tulot.
Yliopistossa kirjoilla oleminen estää työmarkkinatuen saamisen. Siihen ei vaikuta miehen tulot.
En ymmärrä miksi aloittajalle on niin tärkeää olla kirjoilla yliopistossa kun hän ei edes tee väitöskirjaansa päätoimisesti.
Yliopistolla kirjoilla olo antaa opintososiaalisia etuja, kuten alennuksia erilaisiin kulkuvälineisiin. Tätä on harjoittanut aikoinaan moni politiikassa aktiivisesti oleva ihminen, mm. yksi myöhempi ministerisnainen, vaikka oli alennuksia hyödyntäessään valtion virassa. Akateeminen loppututkinto vielä puuttui silloin.
Vierailija kirjoitti:
Kysyitte, miksi en lopeta väitöskirjan kirjoittamista ja akateemisen uran tavoittelua. Siihen on lukuisia syitä.
Ensinnäkin mahdollisuus uppoutua itseä kiinnostavaan aiheeseen ja luoda uutta tietoa on mielestäni harvinainen etuoikeus, joka tuo henkistä pääomaa, jota ei voi rahassa mitata. Itse asiassa jopa koen, että minun on tehtävä tutkimus, koska sen pyrkimys on lisätä ihmisten hyvinvointia.
Lisäksi tutkija ura on minulle henkilökohtaisesti tärkeä tavoite, jonka vuoksi olen sinänsä valmis elämään niukasti. Hankalinta on vain jatkuva ahdistus siitä, riittävätkö rahat pakollisiin laskuihin.
Minä uskon, että tutkinto avaa minulle mahdollisuuksia. Mutta en voi sitä etukäteen tietää. Saanen huomauttaa, että keskustelun aihe ei ollut tieteellisen jatkokoulutuksen merkityksellisyys. Jokainen antakoot asioille omat arvonsa.
Ap
Minä olen tehnyt väitöskirjan ja elätin itseni sinä aikana itse hakemillani apurahoilla, hankkiutumalla erilaisiin tutkimusprojekteihin töihin ja pieneksi ajaksi sain myös rahoitetun tutkijakoulupaikan. Miksi et hae rahoitusta esimerkiksi Koneen säätiöltä, Kulttuurirahastolta, Emil Aaltosen säätiöltä, Wihurin säätiöltä? Nämä jakavat perinteisesti rahaa erityisesti väitöskirjatyöhön.
Vastaavat ihmiset yleensä telläytyvät töihin yliopistolle assareiksi yms.