Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Onpa kapea näkemys ja ymmärrys. Itse kuulun keskiluokkaan tukevasti useammassa polvessa, silti kehitysv ammainen (keskiluokkainen) siskoni ei olisi koskaan päässyt huonoimpaankaan lukioon.
Ei tarvitse olla keh ari ollakseen pääsemättä lukioon, ja edelleen kuuluu keskiluokkaan. Mielestäni osoittaa tyhmyyttä väittää, että lukio olisi kaikkia keskiluokkaisia varten.
kaksoismaisteri
Eiköhän tässä puhuttu terveistä ihmisistä.
Ok, puhutaan sitten. Terve keskiluokkainen ihminen ei voi haluta käsityöläisammattia? Tästä aiheesta on monia tarinoita, niin fiktiota kuin faktaakin.
Halusi tehdä käsillään, mutta kulissien vuoksi pakotettiin yliopistoon. Masentuu, alkoholisoidutaan ja elämä tuntuu tyhjältä, mutta kun suvulla on suppea ymmärrys, miten "heidän ylhäisyyksillä" kuuluu toimia, niin amikseen ei mennä kuin kuolleiden ruumiiden yli.
Tervettä?
Totta kai terve keskiluokkainen ihminen voi haluta käsityöläisammatin ja moni haluaakin. Voi ruveta esimerkiksi hammaslääkäriksi tai kirurgiksi.
ohis
Niinhän se on, että keskiluokkaisuus ei suojaa hirviövanhemmilta. Kun kovat arvot ratkaisee, vaadit lapsiltasi titteleitä tämän onnellisuuden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa määritellä oma luokka, on miettiä joutuvansa tuntemattomien porukkaan. Millaisessa porukassa(/porukoissa) olisi luontevinta olla?
Minulla helpointa on olla mukavien ja tunneälykkäiden ihmisten kanssa, olivat sitten tohtoreita tai peruskoulun varassa. Molempia tunnen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työväenluokasta ylempään keskiluokkaan koulutuksen, uran ja avioliiton kautta. Minun suurin eroni on, että en osaa pukeutua. Vanha työväenluokka siellä kolkuttaa kaikessa. Olemme varakkaita, mutta silti plaraan aina edullisimmasta päästä vaateostoksia. Ostan retkuja, pikamuotia liian helposti. Ja tyyli sitten. Keskiluokan hillitty charmi, maanläheiset värit jne. Ei onnistu. Ostan kirkkaita värejä, avoimia kaula-aukkoja, täysin työväenluokkaa. Nykyisin hyväksytän miehellä kaikki ostokseni etten osta huonoa.
Kuulostaa siltä, että ylemmän keskiluokan normit eivät taida kuitenkaan täyttyä.
Normit oikein. Nyt vähän tekemällä tehtyä tämä "luokkataistelu", vaikuttaa yhden tai kahden pönöttävän ihmispolon väliseltä pätemisyritykseltä.
No sinä vaikutat tietävän ihmispolon luokkataistelun, ’ normit oikein’.
Ihmettelen kovasti suomalaista luokkayhteiskuntaa. Mitä sillä lopulta on väliä mihin luokkaan kuuluu? Mukavia ja ei-mukavia on kaikissa tuloluokissa. Muistan yhden keskustelun hoitajan kanssa kun sanoi ettei tykkää virkistysilloista jos paikalla on liikaa lääkäreitä. Juhlista tulee heti muodollisemmat ja kuulemma tylsemmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työväenluokasta ylempään keskiluokkaan koulutuksen, uran ja avioliiton kautta. Minun suurin eroni on, että en osaa pukeutua. Vanha työväenluokka siellä kolkuttaa kaikessa. Olemme varakkaita, mutta silti plaraan aina edullisimmasta päästä vaateostoksia. Ostan retkuja, pikamuotia liian helposti. Ja tyyli sitten. Keskiluokan hillitty charmi, maanläheiset värit jne. Ei onnistu. Ostan kirkkaita värejä, avoimia kaula-aukkoja, täysin työväenluokkaa. Nykyisin hyväksytän miehellä kaikki ostokseni etten osta huonoa.
Kuulostaa siltä, että ylemmän keskiluokan normit eivät taida kuitenkaan täyttyä.
Normit oikein. Nyt vähän tekemällä tehtyä tämä "luokkataistelu", vaikuttaa yhden tai kahden pönöttävän ihmispolon väliseltä pätemisyritykseltä.
No sinä vaikutat tietävän ihmispolon luokkataistelun, ’ normit oikein’.
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työväenluokasta ylempään keskiluokkaan koulutuksen, uran ja avioliiton kautta. Minun suurin eroni on, että en osaa pukeutua. Vanha työväenluokka siellä kolkuttaa kaikessa. Olemme varakkaita, mutta silti plaraan aina edullisimmasta päästä vaateostoksia. Ostan retkuja, pikamuotia liian helposti. Ja tyyli sitten. Keskiluokan hillitty charmi, maanläheiset värit jne. Ei onnistu. Ostan kirkkaita värejä, avoimia kaula-aukkoja, täysin työväenluokkaa. Nykyisin hyväksytän miehellä kaikki ostokseni etten osta huonoa.
Kuulostaa siltä, että ylemmän keskiluokan normit eivät taida kuitenkaan täyttyä.
Varakkaat sitä paitsi juurikin ostavat mitä värejä haluavat. Keskiluokka yrittää larpata rikasta beige,valkoinen,musta univormullaan.
Tässä suhteessa ylempi keskiluokkakin kuuluu keskiluokkaan. Eliitti on sitten erikseen.
Eliittihän voi olla mitä tahansa. Vaikka aatelinen, tai minkä tahansa alan huippumenestyjä, työväenluokasta tullut työväenluokan asioita ajanut poliitikko joka nousee korkeille valln asteille, tai vaikka euro-jackpot voittaja.
Ei pelkkä euro-jackpotissa voittaminen tee vielä kenestäkään eliittiä. Mutta ehkä se voi myötävaikuttaa, jos rikastumisen myötä pääsee kiinni eliittiin kuuluviin verkostoihin.
Kyllähän se jättipotilla raha-eliittiin menee, eri asia pysyykö siellä.
Eikä eliitissä ole pakko verkostoitua. Se vain tarkoittaa että on huiman roimasti muiden yläpuolella jossakin asiassa jolle yhteiskunta antaa arvoa.
Esimerkiksi Great Gatsby hahmo oli eliittiä, mutta ei silti päässyt sisälle yläluokkaan, joka sitten on sosiaalinen verkosto.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kovasti suomalaista luokkayhteiskuntaa. Mitä sillä lopulta on väliä mihin luokkaan kuuluu? Mukavia ja ei-mukavia on kaikissa tuloluokissa. Muistan yhden keskustelun hoitajan kanssa kun sanoi ettei tykkää virkistysilloista jos paikalla on liikaa lääkäreitä. Juhlista tulee heti muodollisemmat ja kuulemma tylsemmät.
Suomessa ei kovin isoja eroja olekaan, en edes sanoisi luokkayhteiskunnaksi.
Esimerkistä sai fiiliksen, että hoitajat on mukavampia kuin lääkärit. Vähän ristiriidassa aiemman lauseen kanssa. jotkut lääkärit pitävät kiinni hierarkiasta, mutta eivät kaikki, on minun kokemukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Olen tavannut siellä täällä hyvinkin sivistyneitä ihmisiä ilman lukiokoulutusta. Liekö katoavaa kansanperinnettä, kun lukeminen harrastuksena on menettänyt dramaattisesti suosiotaan.
Valitettavasti yliopistoissakin tyhmistytään nykyisin, kun oma ajattelu ulkoistetaan AI:lla. Tästä on tuoreita tutkimuksia, resilienssi omaan pohdintaan ja yrittämiseen on monilla parissa prosentissa, kun on totuttu etsimään vastaukset ilman omien aivojen vaivaamista.
Se siitä sivistyksestä, alamme olla hukassa.
Näin on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa määritellä oma luokka, on miettiä joutuvansa tuntemattomien porukkaan. Millaisessa porukassa(/porukoissa) olisi luontevinta olla?
Huoneellinen eläimiä, kiitos.
🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa määritellä oma luokka, on miettiä joutuvansa tuntemattomien porukkaan. Millaisessa porukassa(/porukoissa) olisi luontevinta olla?
Niin, kannattaa miettiä kokeeko mielenkiintoiseksi kuunnella tohtorin luennointia itsejauhamistaan kahvipavuista vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa määritellä oma luokka, on miettiä joutuvansa tuntemattomien porukkaan. Millaisessa porukassa(/porukoissa) olisi luontevinta olla?
Niin, kannattaa miettiä kokeeko mielenkiintoiseksi kuunnella tohtorin luennointia itsejauhamistaan kahvipavuista vai ei.
Joku jäi jumiin tähän kahvipapu -esimerkkiin eikä pääse tästä yli….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin naimakaupalla vaimon sukuun tulleena olen huomannut luokkaeron käytöstavoissa. Pieninä eroina ruokailuvälineitten käytössä ja yleisenä nippelitietotena erilaisita ruokalajeista, juomista, tietoutta juhlissa vastaantulevan sukulaisen käsilaukun arvosta jonkin kuvioinnin ja soljen perusteella, itse en tuollaisesta ymmärrä. Suvussa lähes kaikilla jonkinlainen akateeminen koulutus, Juristeja, diblomi-insinöörejä, lääkäreitä. Keskuteluissa löytyy syvällistä asiantuntemusta ja analyysiä lähes aiheesta kuin aiheesta. Samoin suhtautumisessa rahaan tai omaisuuteen. Itsellä tulot ovat ihan hyvät mutta kaiken olen itse hankkinut ja omaa liiketoimintaa kehittämällä nostanut lähes nollasta. Vaimon suvulla oli juristeja ja omaisuusmassa jo silloin kun minun sukulaisiani ammuttiin Hennalassa. Ns vanha raha tuo ilmeisesti tietynlaista varmuutta ja erilaista suhtautumista omaisuuteen, se on vain lainassa tällä sukupolvella ja siirtyy sitten seuraavalle. Itse en vielä pysty tähän ajatteluun täysin. Samoin olen kiinnittänyt huomiota mielestäni suhteettomiin lahjoihin, en pysty käsittämään alle kouluikäiselle annettua asuntoa lahjaksi, ehkä se on järkevää verosuunnittelua. Jotenkin luokan vain tunnistaa ja ennen kaikkea he tunnistavat toisensa pienistä käytöstavoista, vaatteita, puheenaiheita, harrastuksista ja kliseenä vielä. Joo onhan se italialainen urheiluauto siellä tallissa muttai ei minulla luokkanousua tapahdu vaikka se rattiin pääsisinkin, jotain puuttuu pukeutumisessa tai jossain, näyttäisin vain ääliöltä sen ratissa.
Vierailija kirjoitti:
Näin naimakaupalla vaimon sukuun tulleena olen huomannut luokkaeron käytöstavoissa. Pieninä eroina ruokailuvälineitten käytössä ja yleisenä nippelitietotena erilaisita ruokalajeista, juomista, tietoutta juhlissa vastaantulevan sukulaisen käsilaukun arvosta jonkin kuvioinnin ja soljen perusteella, itse en tuollaisesta ymmärrä. Suvussa lähes kaikilla jonkinlainen akateeminen koulutus, Juristeja, diblomi-insinöörejä, lääkäreitä. Keskuteluissa löytyy syvällistä asiantuntemusta ja analyysiä lähes aiheesta kuin aiheesta. Samoin suhtautumisessa rahaan tai omaisuuteen. Itsellä tulot ovat ihan hyvät mutta kaiken olen itse hankkinut ja omaa liiketoimintaa kehittämällä nostanut lähes nollasta. Vaimon suvulla oli juristeja ja omaisuusmassa jo silloin kun minun sukulaisiani ammuttiin Hennalassa. Ns vanha raha tuo ilmeisesti tietynlaista varmuutta ja erilaista suhtautumista omaisuuteen, se on vain lainassa tällä sukupolvella ja siirtyy sitten seuraavalle. Itse en vielä pysty tähän ajatteluun täysin. Samoin olen kiinnittänyt huomiota mielestäni suhteettomiin lahjoihin, en pysty käsittämään alle kouluikäiselle annettua asuntoa lahjaksi, ehkä se on järkevää verosuunnittelua. Jotenkin luokan vain tunnistaa ja ennen kaikkea he tunnistavat toisensa pienistä käytöstavoista, vaatteita, puheenaiheita, harrastuksista ja kliseenä vielä. Joo onhan se italialainen urheiluauto siellä tallissa muttai ei minulla luokkanousua tapahdu vaikka se rattiin pääsisinkin, jotain puuttuu pukeutumisessa tai jossain, näyttäisin vain ääliöltä sen ratissa.
pukeutuminen on hämmentävän olennainen asia, kun puhutaan yhteiskuntaluokista. En siis tarkoita, että kaikki eliitistä pukeutuu hyvin tai ettei työväenluokassa ole siististi pukeutuvia, mutta jokin selvä ero siinä kuitekin on, jota on edes vaikea sanoittaa. Eikä kyse ole siitä, että räätäli tekisi mittatilausvaatteet, vaan aika tavallisia merkkejä mitä nyt jostain Stockalta saa, olen varakkailla nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naimakaupalla vaimon sukuun tulleena olen huomannut luokkaeron käytöstavoissa. Pieninä eroina ruokailuvälineitten käytössä ja yleisenä nippelitietotena erilaisita ruokalajeista, juomista, tietoutta juhlissa vastaantulevan sukulaisen käsilaukun arvosta jonkin kuvioinnin ja soljen perusteella, itse en tuollaisesta ymmärrä. Suvussa lähes kaikilla jonkinlainen akateeminen koulutus, Juristeja, diblomi-insinöörejä, lääkäreitä. Keskuteluissa löytyy syvällistä asiantuntemusta ja analyysiä lähes aiheesta kuin aiheesta. Samoin suhtautumisessa rahaan tai omaisuuteen. Itsellä tulot ovat ihan hyvät mutta kaiken olen itse hankkinut ja omaa liiketoimintaa kehittämällä nostanut lähes nollasta. Vaimon suvulla oli juristeja ja omaisuusmassa jo silloin kun minun sukulaisiani ammuttiin Hennalassa. Ns vanha raha tuo ilmeisesti tietynlaista varmuutta ja erilaista suhtautumista omaisuuteen, se on vain lainassa tällä sukupolvella ja siirtyy sitten seuraavalle. Itse en vielä pysty tähän ajatteluun täysin. Samoin olen kiinnittänyt huomiota mielestäni suhteettomiin lahjoihin, en pysty käsittämään alle kouluikäiselle annettua asuntoa lahjaksi, ehkä se on järkevää verosuunnittelua. Jotenkin luokan vain tunnistaa ja ennen kaikkea he tunnistavat toisensa pienistä käytöstavoista, vaatteita, puheenaiheita, harrastuksista ja kliseenä vielä. Joo onhan se italialainen urheiluauto siellä tallissa muttai ei minulla luokkanousua tapahdu vaikka se rattiin pääsisinkin, jotain puuttuu pukeutumisessa tai jossain, näyttäisin vain ääliöltä sen ratissa.
pukeutuminen on hämmentävän olennainen asia, kun puhutaan yhteiskuntaluokista. En siis tarkoita, että kaikki eliitistä pukeutuu hyvin tai ettei työväenluokassa ole siististi pukeutuvia, mutta jokin selvä ero siinä kuitekin on, jota on edes vaikea sanoittaa. Eikä kyse ole siitä, että räätäli tekisi mittatilausvaatteet, vaan aika tavallisia merkkejä mitä nyt jostain Stockalta saa, olen varakkailla nähnyt.
Pukeutuminen on kyllä jännä juttu.
Toisaalta tulisi pukeutua perinteisesti eli mm. luokkansa/asemansa vaatiman perinteen/arvonsa mukaisesti, konservatiivisesti.
Toisaalta taas 2000-l hengessä liberaalisti, eli YKSILÖN mukaan aivan kuten kukin itse haluaa.
Sen olen kyllä huomannut, että Suomessa oudoksutaan yhä ja katsotaan kieroon, jos pukeutuu räväkästi ja erikoisesti.
Ihmisillä siten on yhä pakkomielle siihen, että kaikki pukeutuisivat suuren massan mukaisesti, harmaasti.
Varsinkin sexysti pukeutunut mies on outolintu suomessa ja sitä vasta ihmetelläänkin.
Eli tyylejä olisi siten mm. massajuppi ja massajuntti enemmistöllä.
Niistä poikkeavia sitten he itse oudoksuvat ja kyräilevät. Varsinkaan sinisiin farkkuihin pukeutuvat eivät hyväksy muita housuja.
Eli se liberalismi ei sittenkään ole lyönyt aidosti läpi edes liberaalien parissa.
Hekin kun kummaksuvat persoonallisia tyylejä.
Sekowoke-hörhösakki toki on sitten erikseen.
Eli yhäkin konservatismi hallitsee 95% ihmisten pukeutumista.
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitset niitä ylemmän keskiluokan merkkejä? Uusien ystävien löytämiseen, työssä etenemiseen? Ainakaan ei kannata ajatella, että se tekisi sinusta paremman ihmisen.
Ylemmän keskiuokan ja yläluokan kanssa pyörineenä sanoisin että seuraavat merkit on tunnistettavia (mutta mieti vielä haluatko oikeasti käyttää resurssejasi niihin):
- yksi tärkeimmistä on osoite: Helsingissä mm. Ullanlinna, Töölö, Meilahti, Munkkiniemi, Kuusisaari, Kulosaari, Tammisalo
- kuvataiteen keräily
- mökki Turun saaristossa
- purjevene
- ratsastus
- yllättäen myös juokseminen ja triathlon
- sähköauto
- oopperan ja teatterin harrastaminen
- laaja-alainen muun kulttuurin ja desgn'in seuraaminen
- kaupunkilomat
- kotikonsertit
- jonkin instrumentin hallitseminen
- erilaisten tasokkaiden illallisravintoloiden testaaminen
- viinien syvällinen tuntemus, myös ginit, viskit yms
- erittäin tarkka politiikan seuraaminen, kannat oikealle päin kallellaan vaikka olisi liberaalikin
Haiskahtaa taas oikeasti rikkailta ja lähinnä vanhalta rahalta.
Vierailija kirjoitti:
Näin naimakaupalla vaimon sukuun tulleena olen huomannut luokkaeron käytöstavoissa. Pieninä eroina ruokailuvälineitten käytössä ja yleisenä nippelitietotena erilaisita ruokalajeista, juomista, tietoutta juhlissa vastaantulevan sukulaisen käsilaukun arvosta jonkin kuvioinnin ja soljen perusteella, itse en tuollaisesta ymmärrä. Suvussa lähes kaikilla jonkinlainen akateeminen koulutus, Juristeja, diblomi-insinöörejä, lääkäreitä. Keskuteluissa löytyy syvällistä asiantuntemusta ja analyysiä lähes aiheesta kuin aiheesta. Samoin suhtautumisessa rahaan tai omaisuuteen. Itsellä tulot ovat ihan hyvät mutta kaiken olen itse hankkinut ja omaa liiketoimintaa kehittämällä nostanut lähes nollasta. Vaimon suvulla oli juristeja ja omaisuusmassa jo silloin kun minun sukulaisiani ammuttiin Hennalassa. Ns vanha raha tuo ilmeisesti tietynlaista varmuutta ja erilaista suhtautumista omaisuuteen, se on vain lainassa tällä sukupolvella ja siirtyy sitten seuraavalle. Itse en vielä pysty tähän ajatteluun täysin. Samoin olen kiinnittänyt huomiota mielestäni suhteettomiin lahjoihin, en pysty käsittämään alle kouluikäiselle annettua asuntoa lahjaksi, ehkä se on järkevää verosuunnittelua. Jotenkin luokan vain tunnistaa ja ennen kaikkea he tunnistavat toisensa pienistä käytöstavoista, vaatteita, puheenaiheita, harrastuksista ja kliseenä vielä. Joo onhan se italialainen urheiluauto siellä tallissa muttai ei minulla luokkanousua tapahdu vaikka se rattiin pääsisinkin, jotain puuttuu pukeutumisessa tai jossain, näyttäisin vain ääliöltä sen ratissa.
Tälläkään ei ole mitään tekemistä ylemmän keskiluokan kanssa. Vanhat rahasuvut ovat oma lukunsa. Ylempi keskiluokka on yhä keskiluokkaa, niitä tavallisia töissäkäyviä jotka maksavat asuntolainaa. Palkka on vain parempi ja asunto kalliimpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa määritellä oma luokka, on miettiä joutuvansa tuntemattomien porukkaan. Millaisessa porukassa(/porukoissa) olisi luontevinta olla?
Minulla helpointa on olla mukavien ja tunneälykkäiden ihmisten kanssa, olivat sitten tohtoreita tai peruskoulun varassa. Molempia tunnen.
Huoh, oletpa ainutlaatuinen. Aika monet meistä tuntevat molempia ja pitävät mukavista ihmisistä. Mutta minkä porukan kanssa on LUONTEVINTA olla? Missä tuntemattomassa porukassa tiedät automaattisesti käytöskoodit?
Mulle luontevin ympäristö on fiilikseltään ns. rennot yliopistoihmiset. Koulutus ei ole olellinen vaan fiilis mikä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kovasti suomalaista luokkayhteiskuntaa. Mitä sillä lopulta on väliä mihin luokkaan kuuluu? Mukavia ja ei-mukavia on kaikissa tuloluokissa. Muistan yhden keskustelun hoitajan kanssa kun sanoi ettei tykkää virkistysilloista jos paikalla on liikaa lääkäreitä. Juhlista tulee heti muodollisemmat ja kuulemma tylsemmät.
"MItä väliä mistä maasta ihminen on? Mukavia ja ei-mukavia on kaikissa maissa." Ja silti, yllätys yllätys kaikki eivät ole suomalaisia...
Huoneellinen eläimiä, kiitos.