Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1144)
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Onpa kapea näkemys ja ymmärrys. Itse kuulun keskiluokkaan tukevasti useammassa polvessa, silti kehitysv ammainen (keskiluokkainen) siskoni ei olisi koskaan päässyt huonoimpaankaan lukioon.
Ei tarvitse olla keh ari ollakseen pääsemättä lukioon, ja edelleen kuuluu keskiluokkaan. Mielestäni osoittaa tyhmyyttä väittää, että lukio olisi kaikkia keskiluokkaisia varten.
kaksoismaisteri
Siirry tumputuksesta masturbointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Onpa kapea näkemys ja ymmärrys. Itse kuulun keskiluokkaan tukevasti useammassa polvessa, silti kehitysv ammainen (keskiluokkainen) siskoni ei olisi koskaan päässyt huonoimpaankaan lukioon.
Ei tarvitse olla keh ari ollakseen pääsemättä lukioon, ja edelleen kuuluu keskiluokkaan. Mielestäni osoittaa tyhmyyttä väittää, että lukio olisi kaikkia keskiluokkaisia varten.
kaksoismaisteri
Eiköhän tässä puhuttu terveistä ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Tuo oli eri vastaajan kommentti. Olen hänen kanssaan tavallaan kyllä samaa mieltä, että lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle, mutta toki koskee vain keskimääräisen älykkäitä, ja kehitysvammaisuus muuttaa asiaa. Meidän perheessä kukaan ei ollut kehitysvammainen, niin lukioon meno oli itsestään selvää. Sitä nyt vain ei osattu siinä iässä kyseenalaistaa. Niin kuin aluksi totesin, en ole joutunut miettimään eroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Olen tavannut siellä täällä hyvinkin sivistyneitä ihmisiä ilman lukiokoulutusta. Liekö katoavaa kansanperinnettä, kun lukeminen harrastuksena on menettänyt dramaattisesti suosiotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Onpa kapea näkemys ja ymmärrys. Itse kuulun keskiluokkaan tukevasti useammassa polvessa, silti kehitysv ammainen (keskiluokkainen) siskoni ei olisi koskaan päässyt huonoimpaankaan lukioon.
Ei tarvitse olla keh ari ollakseen pääsemättä lukioon, ja edelleen kuuluu keskiluokkaan. Mielestäni osoittaa tyhmyyttä väittää, että lukio olisi kaikkia keskiluokkaisia varten.
kaksoismaisteri
Eiköhän tässä puhuttu terveistä ihmisistä.
On tuo oikeastaan terveidenkin ihmisten kanssa ihan sama asia. Ei keskiluokkaan kuuluminen välttämättä edellytä mitään tiettyä koulutustasoa, jos henkilön perhe ja lähipiiri ovat keskiluokkaisia, ja hän osallistuu samaan sosiaaliseen elämään ja kulttuuriin riippumatta omasta koulutustasostaan. Henkilöllä voi olla esimerkiksi suvun tuen avulla varaa asua hyvällä alueella, ostaa laadukkaita palveluita, harrastaa ja matkustaa, mikä heijastaa suoraan keskiluokkaista elämänlaatua.
T. Se ylempään keskiluokkaan syntynyt, joka ei ole joutunut miettimään eroja
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Ei varmaan käynyt pieno-opettaja vaan piano-opettaja. Tämä virhe ei tule ylemmässä keskiluokassa olevalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tohtori voisi bussiin noustessaan tervehtimisen sijaan ojentaa kuljettajalle itse jauhamiansa kahvipapuja. Vähän kuin valkoiset aikanaan intiaaneille rihkamia.
🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Olen tavannut siellä täällä hyvinkin sivistyneitä ihmisiä ilman lukiokoulutusta. Liekö katoavaa kansanperinnettä, kun lukeminen harrastuksena on menettänyt dramaattisesti suosiotaan.
Niinpä. Lukeminen sivistää ilman lukiotakin. Lukiohan on vain koulu, jonka saa suoritettua ihan rimaa hipoen oppimatta varsinaisesti mitään uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Onpa kapea näkemys ja ymmärrys. Itse kuulun keskiluokkaan tukevasti useammassa polvessa, silti kehitysv ammainen (keskiluokkainen) siskoni ei olisi koskaan päässyt huonoimpaankaan lukioon.
Ei tarvitse olla keh ari ollakseen pääsemättä lukioon, ja edelleen kuuluu keskiluokkaan. Mielestäni osoittaa tyhmyyttä väittää, että lukio olisi kaikkia keskiluokkaisia varten.
kaksoismaisteri
Eiköhän tässä puhuttu terveistä ihmisistä.
Ok, puhutaan sitten. Terve keskiluokkainen ihminen ei voi haluta käsityöläisammattia? Tästä aiheesta on monia tarinoita, niin fiktiota kuin faktaakin.
Halusi tehdä käsillään, mutta kulissien vuoksi pakotettiin yliopistoon. Masentuu, alkoholisoidutaan ja elämä tuntuu tyhjältä, mutta kun suvulla on suppea ymmärrys, miten "heidän ylhäisyyksillä" kuuluu toimia, niin amikseen ei mennä kuin kuolleiden ruumiiden yli.
Tervettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Olen tavannut siellä täällä hyvinkin sivistyneitä ihmisiä ilman lukiokoulutusta. Liekö katoavaa kansanperinnettä, kun lukeminen harrastuksena on menettänyt dramaattisesti suosiotaan.
Valitettavasti yliopistoissakin tyhmistytään nykyisin, kun oma ajattelu ulkoistetaan AI:lla. Tästä on tuoreita tutkimuksia, resilienssi omaan pohdintaan ja yrittämiseen on monilla parissa prosentissa, kun on totuttu etsimään vastaukset ilman omien aivojen vaivaamista.
Se siitä sivistyksestä, alamme olla hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Onpa kapea näkemys ja ymmärrys. Itse kuulun keskiluokkaan tukevasti useammassa polvessa, silti kehitysv ammainen (keskiluokkainen) siskoni ei olisi koskaan päässyt huonoimpaankaan lukioon.
Ei tarvitse olla keh ari ollakseen pääsemättä lukioon, ja edelleen kuuluu keskiluokkaan. Mielestäni osoittaa tyhmyyttä väittää, että lukio olisi kaikkia keskiluokkaisia varten.
kaksoismaisteri
Eiköhän tässä puhuttu terveistä ihmisistä.
Ok, puhutaan sitten. Terve keskiluokkainen ihminen ei voi haluta käsityöläisammattia? Tästä aiheesta on monia tarinoita, niin fiktiota kuin faktaakin.
Halusi tehdä käsillään, mutta kulissien vuoksi pakotettiin yliopistoon. Masentuu, alkoholisoidutaan ja elämä tuntuu tyhjältä, mutta kun suvulla on suppea ymmärrys, miten "heidän ylhäisyyksillä" kuuluu toimia, niin amikseen ei mennä kuin kuolleiden ruumiiden yli.
Tervettä?
Totta kai terve keskiluokkainen ihminen voi haluta käsityöläisammatin ja moni haluaakin. Voi ruveta esimerkiksi hammaslääkäriksi tai kirurgiksi.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Ei varmaan käynyt pieno-opettaja vaan piano-opettaja. Tämä virhe ei tule ylemmässä keskiluokassa olevalle.
Eikä tullut. Ihan selvästi siellä lukee piano-opettaja, ei pieno. Pienosta on joku muu kirjoitellut aiemmin tässä ketjussa.
Eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Ei varmaan käynyt pieno-opettaja vaan piano-opettaja. Tämä virhe ei tule ylemmässä keskiluokassa olevalle.
Luepa uudelleen. Keskiluokkaisella (kuten sinullakin näkyy olevan) voi hyvin olla lukihäiriö, se ei ihmisen keskiluokkaisuutta vähennä.
keskiluokkainen erkkaope
Helpoin tapa määritellä oma luokka, on miettiä joutuvansa tuntemattomien porukkaan. Millaisessa porukassa(/porukoissa) olisi luontevinta olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa enkä ole joutunut miettimään eroja. Moni asia on kuitenkin joka tapauksessa muuttunut lapsuudestani 1970-luvulta nykypäivään verrattuna. Silloin meillä kävi kotona piano-opettaja, koti oli tilava huoneisto keskikaupungilla ja kesämökillä meren rannalla käytiin kesäisin. Arvostettiin kirjallisuutta, luettiin paljon, ooperassa ja teatterissa käytiin melko usein ja taidenäyttelyissä ja elokuvissakin aina joskus. TV oli kyllä kotona, mutta sitä pidettiin vähän vähempiarvoisena, varsinkin jotain urheilun katsomista. Lähinnä uutisia katsottiin, ja paperinenkin sanomalehti tuli. Kotiapulainen oli, joka hoiti kotia ja lapsia, välillä äitikin oli kotona. Teini-iässä käytiin partiossa ja saatiin olla partioretkellä yötäkin pois kotoa, mutta ei todellakaan saatu mennä työväentalolle tansseihin, vaikka osa samanikäisistä kävi siellä. Oli aivan itsestään selvää mennä lukioon ja hakea jatkamaan opintoja yliopistoon.
Itsekin lapsuuden 70-luvulla eläneenä kommentoin, että eipä telkkari voinutkaan kovin isoa roolia näytellä, kun ohjelmaa tuli vain pari tuntia päivässä :)
Miten jos äly ei riitä lukioon, miksi sinne olisi istestään selvää mennä, kuului mihin luokkaan tahansa?
Lukioon pääsee huonollakin keskiarvolla, ei vaan ehkä siihen parhaimpaan. Lukion antama yleissivistys on minimi keskiluokkaiselle ihmiselle.
Onpa kapea näkemys ja ymmärrys. Itse kuulun keskiluokkaan tukevasti useammassa polvessa, silti kehitysv ammainen (keskiluokkainen) siskoni ei olisi koskaan päässyt huonoimpaankaan lukioon.
Ei tarvitse olla keh ari ollakseen pääsemättä lukioon, ja edelleen kuuluu keskiluokkaan. Mielestäni osoittaa tyhmyyttä väittää, että lukio olisi kaikkia keskiluokkaisia varten.
kaksoismaisteri
Eiköhän tässä puhuttu terveistä ihmisistä.
Ok, puhutaan sitten. Terve keskiluokkainen ihminen ei voi haluta käsityöläisammattia? Tästä aiheesta on monia tarinoita, niin fiktiota kuin faktaakin.
Halusi tehdä käsillään, mutta kulissien vuoksi pakotettiin yliopistoon. Masentuu, alkoholisoidutaan ja elämä tuntuu tyhjältä, mutta kun suvulla on suppea ymmärrys, miten "heidän ylhäisyyksillä" kuuluu toimia, niin amikseen ei mennä kuin kuolleiden ruumiiden yli.
Tervettä?
Totta kai terve keskiluokkainen ihminen voi haluta käsityöläisammatin ja moni haluaakin. Voi ruveta esimerkiksi hammaslääkäriksi tai kirurgiksi.
ohis
Mutta sähkömies tai artesaani ei tietenkään voi olla, ja syystä että? Kyllä olis ahdistava ja pienisieluinen maailmankuva.
rento akateeminen
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa määritellä oma luokka, on miettiä joutuvansa tuntemattomien porukkaan. Millaisessa porukassa(/porukoissa) olisi luontevinta olla?
Huomaan että minulle on helpointa olla tuntemattomien kanssa, että he tulevat taustasta jossa pätevät tietyt melko vanhanaikaiset kohteliaisuussäännöt. Eli jos kaikki on tosi vapaata ja hulvatonta, mulla on olo etten tiedä miten toimia. Tämä tosin pätee moniin eri luokkiin mutta rajaa osan pois.
Ei pelkkä euro-jackpotissa voittaminen tee vielä kenestäkään eliittiä. Mutta ehkä se voi myötävaikuttaa, jos rikastumisen myötä pääsee kiinni eliittiin kuuluviin verkostoihin.