Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1047)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?
Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen.
Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.
Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla.
Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia.
Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen.
Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.
Osaisi kyllä, mutta mistä hän löytää sen keskustelukumppanin? Ei kai voi alkaa häiritä ihmisiä työssäänkään, pysäyttää kadulla postinjakelijaa ja alkaa seurustella ja viedä hanen aikaansa väkisin, kun luultavasti hän haluaa van saada kierroksen nopeasti valmiiksi.
Täällähän on korostettu kuinka ylempään keskiluokkaan kuuluva ei kerta kaikkiaan voi puhua työväenluokkaisen kanssa koska ei osaa. Ei siitä etteikö keskustelukumppania löytyisi. Joillekuille se on jopa niin vaikeaa ettei pysty sanomaan kassatyöntekijälle tai linja-autonkuljettajalle hei ja kiitos. Koska mainituilla alempaan luokkaan kuuluvilla kuulemma on siihen jokin oma salaperäinen kieli ja kulttuuri (jota ei ole ketjussa paljastettu) ja he loukkaantuvat verisesti ja suurin piirtein käyvät ylempiensä päälle jos nämä tekevät sen omalla tavallaan, elitistisesti.
Vitsit mitä soopaa.
Sivusta kommentoin, että ei pelkässä tervehtimisessä ole mitään, mutta kohtaamisessa voi olla muutakin. Esimerkiksi kerran kaupassa kassakoneen takana oleva rouva kysyi minulta: "Tuleeks sulle muuta?" enkä ymmärtänyt häntä kuin vasta kolmannella kerralla. Jäin siinä jotenkin hämilleni, kun en tiennyt pitääkö vastata takaisin työväenluokkaisesti vai jotenkin muuten. Kysymys tuli aivan puun takaa enkä osannut kunnolla reagoida. Edellä esitetty kohtaaminen oli hieman epämiellyttävä ja ymmärrettävästi preferoin itsepalvelukassaa jatkossa.
Kiitos, tässä oli kaikki. Ihan käypä vastaus. Älä nyt väitä ettetkö ymmärtäisi lievästi murteellista huonoa suomen kieltä.
Miksi kassa yleensä kysyisi noin? Tupakatkin kai nappia painamalla vai pitääkö be kassalta pyytää. En tiedä.
Ei kai yläluokkaisuus ole yhtä kuin vajaamielisyys. Päässyt ilman holhoojaa käymään kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tervehtii, niin kannattaa sanoa hei. Moi on alaluokkainen tervehdys eikä sitä ole soveliasta sanoa vieraille eikä asiakaspalvelutilanteessa.
Kiinnostavaa. Meillä pohjoisessa sanotaan hei, moi on käytössä Etelä-Suomen kaupungeissa. Kertoisitko lisää moi-tervehdyksen etymologiasta ja luokkasidonnsisuudesta, alkoi kiinnostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?
Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen.
Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.
Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla.
Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia.
Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen.
Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.
Osaisi kyllä, mutta mistä hän löytää sen keskustelukumppanin? Ei kai voi alkaa häiritä ihmisiä työssäänkään, pysäyttää kadulla postinjakelijaa ja alkaa seurustella ja viedä hanen aikaansa väkisin, kun luultavasti hän haluaa van saada kierroksen nopeasti valmiiksi.
Täällähän on korostettu kuinka ylempään keskiluokkaan kuuluva ei kerta kaikkiaan voi puhua työväenluokkaisen kanssa koska ei osaa. Ei siitä etteikö keskustelukumppania löytyisi. Joillekuille se on jopa niin vaikeaa ettei pysty sanomaan kassatyöntekijälle tai linja-autonkuljettajalle hei ja kiitos. Koska mainituilla alempaan luokkaan kuuluvilla kuulemma on siihen jokin oma salaperäinen kieli ja kulttuuri (jota ei ole ketjussa paljastettu) ja he loukkaantuvat verisesti ja suurin piirtein käyvät ylempiensä päälle jos nämä tekevät sen omalla tavallaan, elitistisesti.
Vitsit mitä soopaa.
Sivusta kommentoin, että ei pelkässä tervehtimisessä ole mitään, mutta kohtaamisessa voi olla muutakin. Esimerkiksi kerran kaupassa kassakoneen takana oleva rouva kysyi minulta: "Tuleeks sulle muuta?" enkä ymmärtänyt häntä kuin vasta kolmannella kerralla. Jäin siinä jotenkin hämilleni, kun en tiennyt pitääkö vastata takaisin työväenluokkaisesti vai jotenkin muuten. Kysymys tuli aivan puun takaa enkä osannut kunnolla reagoida. Edellä esitetty kohtaaminen oli hieman epämiellyttävä ja ymmärrettävästi preferoin itsepalvelukassaa jatkossa.
Etkö kuullut mitä hän sanoi vai miten niin et ymmärtänyt? Siihen olisi pitänyt vastata, että "ei muuta kiitos" jos et mitään muuta halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?
Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen.
Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.
Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla.
Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia.
Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen.
Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.
Osaisi kyllä, mutta mistä hän löytää sen keskustelukumppanin? Ei kai voi alkaa häiritä ihmisiä työssäänkään, pysäyttää kadulla postinjakelijaa ja alkaa seurustella ja viedä hanen aikaansa väkisin, kun luultavasti hän haluaa van saada kierroksen nopeasti valmiiksi.
Täällähän on korostettu kuinka ylempään keskiluokkaan kuuluva ei kerta kaikkiaan voi puhua työväenluokkaisen kanssa koska ei osaa. Ei siitä etteikö keskustelukumppania löytyisi. Joillekuille se on jopa niin vaikeaa ettei pysty sanomaan kassatyöntekijälle tai linja-autonkuljettajalle hei ja kiitos. Koska mainituilla alempaan luokkaan kuuluvilla kuulemma on siihen jokin oma salaperäinen kieli ja kulttuuri (jota ei ole ketjussa paljastettu) ja he loukkaantuvat verisesti ja suurin piirtein käyvät ylempiensä päälle jos nämä tekevät sen omalla tavallaan, elitistisesti.
Vitsit mitä soopaa.
Sivusta kommentoin, että ei pelkässä tervehtimisessä ole mitään, mutta kohtaamisessa voi olla muutakin. Esimerkiksi kerran kaupassa kassakoneen takana oleva rouva kysyi minulta: "Tuleeks sulle muuta?" enkä ymmärtänyt häntä kuin vasta kolmannella kerralla. Jäin siinä jotenkin hämilleni, kun en tiennyt pitääkö vastata takaisin työväenluokkaisesti vai jotenkin muuten. Kysymys tuli aivan puun takaa enkä osannut kunnolla reagoida. Edellä esitetty kohtaaminen oli hieman epämiellyttävä ja ymmärrettävästi preferoin itsepalvelukassaa jatkossa.
Kiitos, tässä oli kaikki. Ihan käypä vastaus. Älä nyt väitä ettetkö ymmärtäisi lievästi murteellista huonoa suomen kieltä.
Miksi kassa yleensä kysyisi noin? Tupakatkin kai nappia painamalla vai pitääkö be kassalta pyytää. En tiedä.
Ei kai yläluokkaisuus ole yhtä kuin vajaamielisyys. Päässyt ilman holhoojaa käymään kaupassa.
Kyllä, nykyään tupakat pitää erikseen pyytää kassalta (vaikken itse poltakaan), en tiedä onko kassalla muuta pikkutavaraa, jotka pitää tarvittaessa erikseen kysyä. Ainakin maalla joidenkin kassojen yhteydessä on myös postipalvelut. Kassa vain haluaa olla kohtelias siltä varalta, että asiakas hajamielisyyksissään unohtahtaisi jotain mitä oli aikeissa hakea.
Eikö keskiluokkaisissa kodeissa lapset ja nuoret käy kotona kaupoissa ollenkaan? Palvelijat, vanhemmat, kuka hakee teinillekin mässyt?
Kun keskustelussa näyttää olevan maistereita jotka eivät osaa kauppakäyttäytymistä. Hämääntyvät jos myyjä kysyy otatko muuta?
Kauppaan tullessa riittää, lähikauppaan, kun myyjille käytäville nyökkää tai sanoo hei jos heidän kanssa sattuu katsekontakti. Kassan kohdalla nyökätään tai sanotaan hei, sitten kiitos kun on saatu kassakuitti. Kiitos samoin, jos myyjä toivottaa päivänjatkoja. Pienessä kaupassa jos kassa ei jo palvele toista voi tavaransa pakattuaan sanoa vielä hei.
Tässä lyhyt opastus sosiaalisesti kyvyttömille ylemmän luokan edustajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö keskiluokkaisissa kodeissa lapset ja nuoret käy kotona kaupoissa ollenkaan? Palvelijat, vanhemmat, kuka hakee teinillekin mässyt?
Kun keskustelussa näyttää olevan maistereita jotka eivät osaa kauppakäyttäytymistä. Hämääntyvät jos myyjä kysyy otatko muuta?
Kauppaan tullessa riittää, lähikauppaan, kun myyjille käytäville nyökkää tai sanoo hei jos heidän kanssa sattuu katsekontakti. Kassan kohdalla nyökätään tai sanotaan hei, sitten kiitos kun on saatu kassakuitti. Kiitos samoin, jos myyjä toivottaa päivänjatkoja. Pienessä kaupassa jos kassa ei jo palvele toista voi tavaransa pakattuaan sanoa vielä hei.
Tässä lyhyt opastus sosiaalisesti kyvyttömille ylemmän luokan edustajille.
👍 Aika paha jos tuommosia täytyy aikuisille opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun tervehtii, niin kannattaa sanoa hei. Moi on alaluokkainen tervehdys eikä sitä ole soveliasta sanoa vieraille eikä asiakaspalvelutilanteessa.
"Moi-sanan alkuperä on vasta hiljattain selvinnyt tutkijoille. Sana ei ole uusi tulokas suomen kieleen, vaan satoja vuosia vanha. Se on ilmeisesti levinnyt Suomeen jo hansakaupan ajalla eli 1300–1400-luvuilla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua huvittaa tämä keskustelu. Olen kansakoulun käynyt perustyötä tehnyt ihminen. Lasteni puolisoissa ja lapsissa on yhteensä 3 tohtorinsi väitellyttä. Tottakai heillä om työmaailmansa ja ystäväpirrinsä mutta ihan samoja juttuja heillä kuin muillakin, lasten päivähoito ja muut asiat, harrastukset. asuminen, rempat, lomamatkat, vaikka vanhempiensa sairasteleminen, sienet, kalansaaliit jne. Lapsetkin näyttää selviävän kaupassa käynnistä.
Tai ilmeisesti sitten vaan laskeutuvat tasolleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tervehtii, niin kannattaa sanoa hei. Moi on alaluokkainen tervehdys eikä sitä ole soveliasta sanoa vieraille eikä asiakaspalvelutilanteessa.
"Moi-sanan alkuperä on vasta hiljattain selvinnyt tutkijoille. Sana ei ole uusi tulokas suomen kieleen, vaan satoja vuosia vanha. Se on ilmeisesti levinnyt Suomeen jo hansakaupan ajalla eli 1300–1400-luvuilla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tervehtii, niin kannattaa sanoa hei. Moi on alaluokkainen tervehdys eikä sitä ole soveliasta sanoa vieraille eikä asiakaspalvelutilanteessa.
"Moi-sanan alkuperä on vasta hiljattain selvinnyt tutkijoille. Sana ei ole uusi tulokas suomen kieleen, vaan satoja vuosia vanha. Se on ilmeisesti levinnyt Suomeen jo hansakaupan ajalla eli 1300–1400-luvuilla."
Moi on käytössä selkeästi työväenluokkaan kuuluvilla ihmisillä. Tutkikaa asiaa vaikka empiirisesti. Erityisen työväenluokkaisesti orientoituneet asiakaspalvelijat käyttävät sitä. Samat, jotka eivät osaa teititellä vaan sinuttelevat ja sitäkin erittäin puhekielirakenteella.
Itse olen tehnyt siirtymän työväenluokasta ylempään keskiluokkaan. Minun ei tarvitse mukautua ylemmän keskiluokan tapoihin vaan elän omilla tavoillani, joka ei varmaankaan ole kummankan "luokan" mukaista.
Moi sopii hyvin käyttööni, ja sanoisin niin tasavallan presidentille, jos kohtaisin lenkkipolulla: "Moi pressa!"
Kaikille kommneotijille ei ole välähtänyt, että ihmiset voivat elää omalla tavallaan omanlaistaan elämää. Jos siitä "luokkatoverit" närkästyvät, niin se on pelkästään heidän ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tervehtii, niin kannattaa sanoa hei. Moi on alaluokkainen tervehdys eikä sitä ole soveliasta sanoa vieraille eikä asiakaspalvelutilanteessa.
"Moi-sanan alkuperä on vasta hiljattain selvinnyt tutkijoille. Sana ei ole uusi tulokas suomen kieleen, vaan satoja vuosia vanha. Se on ilmeisesti levinnyt Suomeen jo hansakaupan ajalla eli 1300–1400-luvuilla."
Moi on käytössä selkeästi työväenluokkaan kuuluvilla ihmisillä. Tutkikaa asiaa vaikka empiirisesti. Erityisen työväenluokkaisesti orientoituneet asiakaspalvelijat käyttävät sitä. Samat, jotka eivät osaa teititellä vaan sinuttelevat ja sitäkin erittäin puhekielirakenteella.
En ole kielen tutkija, joten tutustuisin mieluummin jo tehtyyn tutkimukseen. Voit laittaa suoran linkin itse tutkimukseen, tai vaikka siitä tehtyyn artikkeliin. “Näin meillä asia nyt koetaan” -perustelu on todella alaluokkaista.
Pitäisikö yliopistoon ja tohtorikoulutukseen ottaa sosionomit mukaan opettamaan arkikäyttäytymistä jos arkiset tilanteet kuten kaupassa käymiset, matkustaminen yms ovat outoja ja hankalia tilanteita.
Samaan tapaan kuin ovat mukana ohjaamassa yksin asumista opettelevia vammaisia tai mt-kuntoutujia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö yliopistoon ja tohtorikoulutukseen ottaa sosionomit mukaan opettamaan arkikäyttäytymistä jos arkiset tilanteet kuten kaupassa käymiset, matkustaminen yms ovat outoja ja hankalia tilanteita.
Samaan tapaan kuin ovat mukana ohjaamassa yksin asumista opettelevia vammaisia tai mt-kuntoutujia.
Ei tarvita opetusta. Riittää, että ylemmyydentuntoinen keskiluokkainen vain lopettaa "alempiensa" halveksunnan.
Jännää. Ennen omilla saati vanhempien ansioilla ja saavutuksilla kehuskelu oli noloa ja sanottiin "omakehu haisee", nyt se onkin merkki yläluokkaan/ylempään keskiluokkaan kuulumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö keskiluokkaisissa kodeissa lapset ja nuoret käy kotona kaupoissa ollenkaan? Palvelijat, vanhemmat, kuka hakee teinillekin mässyt?
Kun keskustelussa näyttää olevan maistereita jotka eivät osaa kauppakäyttäytymistä. Hämääntyvät jos myyjä kysyy otatko muuta?
Kauppaan tullessa riittää, lähikauppaan, kun myyjille käytäville nyökkää tai sanoo hei jos heidän kanssa sattuu katsekontakti. Kassan kohdalla nyökätään tai sanotaan hei, sitten kiitos kun on saatu kassakuitti. Kiitos samoin, jos myyjä toivottaa päivänjatkoja. Pienessä kaupassa jos kassa ei jo palvele toista voi tavaransa pakattuaan sanoa vielä hei.
Tässä lyhyt opastus sosiaalisesti kyvyttömille ylemmän luokan edustajille.
Näin, eikä siitä mitään kamalaa seuraa, vaikka sanoisi kassalle hyvää päivää ja tämä vaikka sen moin, ei ainakaan minulle ole tapahtunut. Pakko olla provo tän kirjottajan, ei kukaan voi olla noin tahvo arkisissa sosiaalisissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tervehtii, niin kannattaa sanoa hei. Moi on alaluokkainen tervehdys eikä sitä ole soveliasta sanoa vieraille eikä asiakaspalvelutilanteessa.
"Moi-sanan alkuperä on vasta hiljattain selvinnyt tutkijoille. Sana ei ole uusi tulokas suomen kieleen, vaan satoja vuosia vanha. Se on ilmeisesti levinnyt Suomeen jo hansakaupan ajalla eli 1300–1400-luvuilla."
Pohjois-Saksass sitä käytetään, jote siltä suunnalta tosiaan ilmeisesti kulkeutunut tänne, tulee sanasta morgen. Itse käytän mieluummin heitä vaikka tuota moita käytettiin ainakin Etelä-Suomessa kun olin vielä nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö keskiluokkaisissa kodeissa lapset ja nuoret käy kotona kaupoissa ollenkaan? Palvelijat, vanhemmat, kuka hakee teinillekin mässyt?
Kun keskustelussa näyttää olevan maistereita jotka eivät osaa kauppakäyttäytymistä. Hämääntyvät jos myyjä kysyy otatko muuta?
Kauppaan tullessa riittää, lähikauppaan, kun myyjille käytäville nyökkää tai sanoo hei jos heidän kanssa sattuu katsekontakti. Kassan kohdalla nyökätään tai sanotaan hei, sitten kiitos kun on saatu kassakuitti. Kiitos samoin, jos myyjä toivottaa päivänjatkoja. Pienessä kaupassa jos kassa ei jo palvele toista voi tavaransa pakattuaan sanoa vielä hei.
Tässä lyhyt opastus sosiaalisesti kyvyttömille ylemmän luokan edustajille.
Näin, eikä siitä mitään kamalaa seuraa, vaikka sanoisi kassalle hyvää päivää ja tämä vaikka sen moin, ei ainakaan minulle ole tapahtunut. Pakko olla provo tän kirjottajan, ei kukaan voi olla noin tahvo arkisissa sosiaalisissa tilanteissa.
Itse työssäni luonnostaan teitittelen itseäni vanhempia ihmisiä ja vaikka joku joskus hämmentyi ja lohkaisi "ei tartte teititellä" niin se antoi aina hyvän pohjan yhteistyölle. Teen sen automaattisesti selkärangasta ja jos alkaisin liikaa miettimään niin ahdistuisin varmaan.
Kävin arvokkaan ikäni takia ajokykytodistusta hakemassa. Ei lääkärikään nuori ollut, ehkä alle 50. Hän vuoron perään sinutteli ja teititteli, piirrä, siis piirtäkää tähän kellotaulu. ( hyvin osasin 6/6). Yleensä sanon että itse sinuttelen kaikkia ja minua saa sinutella. Ja niin teenkin, osaatko sanoa mistä löydän tämän jne.
Teitittelen ainoastaan ikäisiäni yli 80 tuntemattomia ihmisiä koska heistä jotkut vielä sitä odottavat.
Mikä on TKL? Mä puhuin Helsingin liikenteestä. Helsingissä tervehtiminen busseissa yleistyi 90-luvulla.