Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1040)
Vierailija kirjoitti:
Jopa kuninkaalliset, jotka oikeasti ovat yleensä eläneet melko kuplassa koko elämänsä, osaavat keskustella kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta suomalaisella tavistohtorilla on vaikeuksia olla duunarin kanssa samassa hississä, koska kahvimaut ei kohtaa? Kuka oikeasti edes alkaa tuntemattomalle puhumaan hississä jostain kahvipavuista? Mistä te edes tiedätte kuinka kouluttautunut ja sivistynyt se toinen on? Vaikka olisi siivoojan vaatteet päällä, saattaa henkilö olla koulutettu tai parhaillaan opiskelemassa. Tunnen kahden tohtorin lapsen joka työskenteli siivoojana. Lähipiirissä on myös useita muita korkeasti koulutettuja jotka ovat opiskeluaikoina tai valmistuttuaan työskennelleet vaikkapa juuri siivoojina tai rakennustyömaalla kun ei oman alan työpaikkaa ole löytynyt.
Eniten kyllä ihmettelen sitä kuka tosiaan alkaa ventovieraalle hississä pitämään luentoa kahvipavuista:D Kehittäkää niitä keskustelutaitojanne ja tulkaa alas sieltä pilvilinnoista.
Lopeta jo se kahvipavuista jauhaminen( no pun intented). Mistä tämä tuli? Mikä tohtori, mitkä kahvipavut, milloin ja missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin mielipiteitä siitä, missä yhteiskuntaluokassa mielestänne on luokkapudokas? Esim. jos lapsuudeperhe on ollut sivistynyttä ylempää keskiluokkaa ja henkilö itse tekee työväenluokkaista työtä? Katsotaanko siinä lapsuudenperheen asemaa vai nykyaikaa?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin mielipiteitä siitä, missä yhteiskuntaluokassa mielestänne on luokkapudokas? Esim. jos lapsuudeperhe on ollut sivistynyttä ylempää keskiluokkaa ja henkilö itse tekee työväenluokkaista työtä? Katsotaanko siinä lapsuudenperheen asemaa vai nykyaikaa?
Ajattelisin että kokonaisuutta. Koulutus ja työ/tulot eivät ratkaise vaan ko henkilön arvot, sivistyneisyys (eri asia kuin pelkästään ammatilliset/akateemiset opinnot), käyttäytyminen (muita kohtaan), kiinnostuksenkohteet jne.
Minun on vaikea uskoa että keskiluokkaisesta/ylemmästä keskiluokasta lähtöisin oleva muuttuisi työväenluokkaiseksi vain alemman koulutuksen takia, ei ihmisen persoona ja kotoa opitut&omaksutut asiat katoa opintojen myötä tai niiden puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea uskoa että keskiluokkaisesta/ylemmästä keskiluokasta lähtöisin oleva muuttuisi työväenluokkaiseksi vain alemman koulutuksen takia, ei ihmisen persoona ja kotoa opitut&omaksutut asiat katoa opintojen myötä tai niiden puutteesta.
Eliittiperheen polvi ei ehkä edes opiskele/tee duunia vaan elää osingoilla. Hän ei silti kuulu alaluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YlempikeskiluokkaYlempi keskiluokka on monimiljonääreiä
Ei ole köyhiä,duunareita jotka käy joka päivä töissä
Joskötyt töissä jokapäivä,et ole rikas
Minä en käy töissä
Ja maykustelenmetelässä,ja rahaa on tilillä 200000€
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin mielipiteitä siitä, missä yhteiskuntaluokassa mielestänne on luokkapudokas? Esim. jos lapsuudeperhe on ollut sivistynyttä ylempää keskiluokkaa ja henkilö itse tekee työväenluokkaista työtä? Katsotaanko siinä lapsuudenperheen asemaa vai nykyaikaa?
Riippuu varmaan aika pitkälti siitä, että onko hän duunarityössään sosiaalisessa mielessä kuin kala vedessä vai outolintu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tervehtii, niin kannattaa sanoa hei. Moi on alaluokkainen tervehdys eikä sitä ole soveliasta sanoa vieraille eikä asiakaspalvelutilanteessa.
"Moi-sanan alkuperä on vasta hiljattain selvinnyt tutkijoille. Sana ei ole uusi tulokas suomen kieleen, vaan satoja vuosia vanha. Se on ilmeisesti levinnyt Suomeen jo hansakaupan ajalla eli 1300–1400-luvuilla."
Moi on käytössä selkeästi työväenluokkaan kuuluvilla ihmisillä. Tutkikaa asiaa vaikka empiirisesti. Erityisen työväenluokkaisesti orientoituneet asiakaspalvelijat käyttävät sitä. Samat, jotka eivät osaa teititellä vaan sinuttelevat ja sitäkin erittäin puhekielirakenteella.
Minä sanon yhtä usein Moi kuin Hei.
T. Akateeminen aatelinen
Tää on yks erikoisimmista keskusteluista Vauva.fissä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tätä voi pitää muuta kuin kummallisena. Henkilö hallitsee väittelemisen muodollisuudet karonkkeineen ja ehkä kolmipäiväiset tohtorivihkiäiset juhlineen mutta häkeltyy kaupan kassalla kun ei tiedä miten työväenluokkaiselle puhutaan jos on on tarve jotain puhua tai ei selvitä jos kassamyyjä tervehtii tai toivottaa hyvää päivän jatkoa. Tukiopetusta arkeen tutkijoille.
Vierailija kirjoitti:
Kaikennäköisiä ongelmia sitä onkin. Itse olen melko köyhästä maanviljelijäperheestä lähtöisin, nykyisin duunarina tienaan noin 10 000 euroa kuukaudessa nettona palkka- ja pääomatuloina eikä vähempää voisi kiinnostaa missä luokassa olen. Tavat ja pukeutuminen ovat pysyneet muuttumattomina köyhyydestä varakkuuteen.
Arvostan! Sinulla on hyvä ja terve itsetunto, sopisit vaikka pressaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tervehtii, niin kannattaa sanoa hei. Moi on alaluokkainen tervehdys eikä sitä ole soveliasta sanoa vieraille eikä asiakaspalvelutilanteessa.
Kiinnostavaa. Meillä pohjoisessa sanotaan hei, moi on käytössä Etelä-Suomen kaupungeissa. Kertoisitko lisää moi-tervehdyksen etymologiasta ja luokkasidonnsisuudesta, alkoi kiinnostamaan.
Eri, mutta moi, moi on yleensä nuorten kieltä ei enää aikuisten!
Vierailija kirjoitti:
Siis en ymmärrä teitä ja luokkianne. Missä menee rajat mihin kuuluu? Miksi edes mietitte tuollaisia? Luultavasti olen itse siirtynyt ylemmästä keskiluokasta alaluokkaan, mutta en ole varma. En tunnista mainittuja asioita omassa elämässäni.
Nooo, en minäkään tuollaista tekohengitystä ymmärrä. Ylempi tai alempi ns koulusivistys on, niin itse ainakin arvostan enempi sisäistä moraalia, rohkeutta olla oma itsensä, kohteliaita tapoja, rehellisyyttä, avuliaisuutta ja toisen huomioimista olipa köyhä tai rikas.
Ystäväpiirissä heitä on koko skaala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?
Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen.
Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.
Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla.
Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia.
Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen.
Herätät myötähäpeää. Miksi korostat olevasi tohtori vaikka se on vain opintosuoritus jonka teit toisen ohjauksessa. Tuntemani tohtorit eivät koskaan ole puhuneet kauan sitten suoritetuista tutkinnoista vaan työstä. Totuus on että suurimmalle osalle yliopiston käyneistä jää opintonäyte uran merkittävimmäksi tieteelliseksi saavutukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tätä voi pitää muuta kuin kummallisena. Henkilö hallitsee väittelemisen muodollisuudet karonkkeineen ja ehkä kolmipäiväiset tohtorivihkiäiset juhlineen mutta häkeltyy kaupan kassalla kun ei tiedä miten työväenluokkaiselle puhutaan jos on on tarve jotain puhua tai ei selvitä jos kassamyyjä tervehtii tai toivottaa hyvää päivän jatkoa. Tukiopetusta arkeen tutkijoille.
Suomessa on pitkään valmistunut pitkälti yli toistatuhatta tohtoria vuodessa. Ylivoimainen enemmistö on aivan tavallisia tallaajia, joilla ei ole mitään vaikeuksia kaupan kassalla. Tiedän, kun teen töitä päivittäin heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläluokkaisuuden ja sivistyksen huipentuma ei siis pysty tavanomaiseen arkiseen jutteluun ja jo asiointi kaupoissa tuottaa vaikeuksia. Sukujuhlilla ei kiinnosta ihmiset ja kuulumiset kun mieli askartelee omissa mielenkiinnon kohteissa ja tieteessä. Tieteelliset podcastit korvissa.
Tuli mielleyhtymä elokuvien karrikoiduista hajamielisistä professoreista.
Paitsi ne hajamieliset professorit olivat symppiksiä ja kilttejä, nämä "estyneet" sen sijaan ylimielisiä tai muuten vain täysiä törppöjä.
Proffien työhuoneet olivat ennen täynnä julkaisuja ja kirjoja. Nykyisin nekin löytyvät netistä.
Naimisissa professorin kanssa, joka kulkee vapaa-ajalla collegepuvussa ja piereskelee (kotona). Rahaa on, ei tarvetta näyttää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?
Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen.
Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.
Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla.
Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia.
Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen.
Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.
Osaisi kyllä, mutta mistä hän löytää sen keskustelukumppanin? Ei kai voi alkaa häiritä ihmisiä työssäänkään, pysäyttää kadulla postinjakelijaa ja alkaa seurustella ja viedä hanen aikaansa väkisin, kun luultavasti hän haluaa van saada kierroksen nopeasti valmiiksi.
Täällähän on korostettu kuinka ylempään keskiluokkaan kuuluva ei kerta kaikkiaan voi puhua työväenluokkaisen kanssa koska ei osaa. Ei siitä etteikö keskustelukumppania löytyisi. Joillekuille se on jopa niin vaikeaa ettei pysty sanomaan kassatyöntekijälle tai linja-autonkuljettajalle hei ja kiitos. Koska mainituilla alempaan luokkaan kuuluvilla kuulemma on siihen jokin oma salaperäinen kieli ja kulttuuri (jota ei ole ketjussa paljastettu) ja he loukkaantuvat verisesti ja suurin piirtein käyvät ylempiensä päälle jos nämä tekevät sen omalla tavallaan, elitistisesti.
Vitsit mitä soopaa.
Hei ja kiitos ei ole keskustelu, eikä niillä vielä avaudu toisen mielenmaisema mitenkään.
Kyllä se on palkka mikä lopulta luokankin ratkaisee. Vaikka pakko sanoa että monta on kovatuloista, jotka syövät lauantaimakkaraa ja luulevat olevansa köyhiä edelleen. Luokka on kai myös osin meidän pääkopan illuusio ja lapsuuden perintöä.
Mikä hemmetin kahvipavut ja tohtori keskustelu tämä ketju on? Alkaa olemaan jo vähän väsynyttä, keksikää nyt hieman uuttakin.