Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1050)
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitset niitä ylemmän keskiluokan merkkejä? Uusien ystävien löytämiseen, työssä etenemiseen? Ainakaan ei kannata ajatella, että se tekisi sinusta paremman ihmisen.
Ylemmän keskiuokan ja yläluokan kanssa pyörineenä sanoisin että seuraavat merkit on tunnistettavia (mutta mieti vielä haluatko oikeasti käyttää resurssejasi niihin):
- yksi tärkeimmistä on osoite: Helsingissä mm. Ullanlinna, Töölö, Meilahti, Munkkiniemi, Kuusisaari, Kulosaari, Tammisalo
- kuvataiteen keräily
- mökki Turun saaristossa
- purjevene
- ratsastus
- yllättäen myös juokseminen ja triathlon
- sähköauto
- oopperan ja teatterin harrastaminen
- laaja-alainen muun kulttuurin ja desgn'in seuraaminen
- kaupunkilomat
- kotikonsertit
- jonkin instrumentin hallitseminen
- erilaisten tasokkaiden illallisravintoloiden testaaminen
- viinien syvällinen tuntemus, myös ginit, viskit yms
- erittäin tarkka politiikan seuraaminen, kannat oikealle päin kallellaan vaikka olisi liberaalikin
omg...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja?
Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin.
Itse taas ajattelen, että kaikkien kanssa tulisi yrittää keskustella, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei kaikkien kanssa ole yhteistä maa-alaa tai kemiat kohtaa, joten osoittaa myös fiksuutta ja hyvää sosiaalista pelisilmää vaihtaa keskustelukumppania, jos juttu ei yrittämisestä huolimatta lähde. Pahimmassa tapauksessa tekee itsestään vain pellen, jos yrittää väkisin vääntää juttua jostain servetin kukkakuosista.
Kantapään kautta on tullut opittua keskustelun aihe voi todellakin näyttäytyä aivan toisella tavalla keskustelukumppanille, kun tausta on erilainen. Pari esimerkkiä:
Juomme puolisomme kanssa viiniä ruokajuomana usein viikonloppuisin. Meillä on viinikaappi ja meille tulee lehdet Glorian Ruoka&Viini, sekä Viinilehti. Meillä on myös jonkin verran viinejä käsitteleviä kirjoja. Matkoilla olemme joskus vierailleet viinitiloilla, ja tuliaisiksi itsellemme ostamme yleensä muutamia viinipulloja. Olen aiemmin kertonut näin juomamieltymyksistä kysyttäessä. Joillekin toisille (tosi tarina) tämä tarkoittaa vain sitä, että koska viini on alkoholi, ja tässä nyt kuulostaa siltä että paljon alkoholia ja siihen liittyvä kiinnostus, ei kyse voi olla muusta kuin alkoholismista. Tällaiselle ihmiselle ei ilmeisesti ole olemassa viiniä muuta kuin rankkaa ryyppäämistä varten. Toki alkoholisti voi olla pelkkää viiniäkin juomalla, mutta ainakin meidän kohdalla kyse on hyvin kohtuullisesta, minun kohdallani vähäisestä alkoholinkulutuksesta.
Toinen esimerkki: Kerroin olevani menossa Tallinnan elokuvafestivaaleille. Kuulija pöyristyi, sillä hänen mielessään Tallinna ja itse asiassa koko Viro on vain yksi suuri viinakauppa, jonne matkustetaan ainoastaan jos aikeissa on ostaa tai nauttia paljon halpaa alkoholia.
Sittemmin olen pyrkinyt valitsemaan keskustelukumppanini paremmin ja yrittänyt opetella punnitsemaan vastaukseni kolmeen kertaan ennen niiden antamista. On kuitenkin hyvin vaikea ennakoida millainen toisen maailmankuva on, ja miten eri asiat hänelle näyttäytyvät.
Vipiniharrastus tuskin liittyy erityisesti mihinkään yhteiskuntaluokkiin ainakaan Suomessa. Joku voisi pitää sitä ns hienona harrastuksena, mutta eiköhän kyseessä ole vain harrastus muiden joukossa? Verrattuna esimerkiksi viskiharrastukseen, maantiepyöräilyyn tai neuletöihin?
Niinpä, en todella voinut kuvitellakaan että jollekin viinien harrastaminen olisi aivan outo asia.
Viinojen harrastamista kuitenkin katsotaan pahalla silmällä ylemmissä luokissa.
Kuka niitä kalliita viskejä sitten juo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Kaikella kunnioituksella, on vaikea päästä kärryille tällaisesta ajattelusta. Eiväthän eri luokkiin kuuluvat ole mitään toisen planeetan outoja olentoja, vaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka vain tulevat erilaisista taustoista. Kyllä varmasti suurimman osan kanssa tulee toimeen olemalla luontevasti oma itsensä, tervehtimällä ja huomioimalla muutenkin toisen olemassaolon perusystävälliseen sävyyn. Ehkä eri asia on, jos kutsutaan vaikkapa käymään itselle täysin vieraaseen kotiympäristöön, mutta eiköhän suurin osa kadulla arvosta ihan reilua peruskäytöstä.
Minusta taas edellinen kirjoittaja kertoi aika yleisestä keskiluokkaisen tunteesta, etenkin kun puhutaan ylemmästä keskiluokasta. Kun ollaan vieraalla maalla sen työväenluokan kanssa, ei ole oikein tuntemusta mistä voi jutella. Säästä toki aina voi jutella, mutta mistä muusta? Ei ole ehkä samoja harrastuksia, työt ovat täysin erilaisia, ei edes matkustella samoilla reissuilla. Saati sitten politiikasta. Olen monesti todistanut tilanteita, joissa työväenluokkainen edes yrittää keskustelua, mutta ylemmän keskiluokan edustaja on pihalla kuin lumiukko. Ei ole keskusteltavaa nikkaroinnista, autoista tai jääkiekosta tms.
Enemmän keskiluokalla kylläkin on laajempi näkemys asioista.
Eli mm laajemmat harrastusten kohteet.
Mm. jääkiekko on tosi suosittua keskiluokan piirissä ja toki autot kiinnostavat heitä suuresti.
Moni myös harrastaa käsitöitä, remontointia, eräilyä yms.
Työväenluokalla on se suppea näkemys asioista ja suppeammat harrastukset.
Ja varsinkin se akateeminen puoli puuttuu useimmilta kokonaan, eli ei ole tarkempaa käsitystä asioiden tieteellisistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja?
Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin.
Itse taas ajattelen, että kaikkien kanssa tulisi yrittää keskustella, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei kaikkien kanssa ole yhteistä maa-alaa tai kemiat kohtaa, joten osoittaa myös fiksuutta ja hyvää sosiaalista pelisilmää vaihtaa keskustelukumppania, jos juttu ei yrittämisestä huolimatta lähde. Pahimmassa tapauksessa tekee itsestään vain pellen, jos yrittää väkisin vääntää juttua jostain servetin kukkakuosista.
Kantapään kautta on tullut opittua keskustelun aihe voi todellakin näyttäytyä aivan toisella tavalla keskustelukumppanille, kun tausta on erilainen. Pari esimerkkiä:
Juomme puolisomme kanssa viiniä ruokajuomana usein viikonloppuisin. Meillä on viinikaappi ja meille tulee lehdet Glorian Ruoka&Viini, sekä Viinilehti. Meillä on myös jonkin verran viinejä käsitteleviä kirjoja. Matkoilla olemme joskus vierailleet viinitiloilla, ja tuliaisiksi itsellemme ostamme yleensä muutamia viinipulloja. Olen aiemmin kertonut näin juomamieltymyksistä kysyttäessä. Joillekin toisille (tosi tarina) tämä tarkoittaa vain sitä, että koska viini on alkoholi, ja tässä nyt kuulostaa siltä että paljon alkoholia ja siihen liittyvä kiinnostus, ei kyse voi olla muusta kuin alkoholismista. Tällaiselle ihmiselle ei ilmeisesti ole olemassa viiniä muuta kuin rankkaa ryyppäämistä varten. Toki alkoholisti voi olla pelkkää viiniäkin juomalla, mutta ainakin meidän kohdalla kyse on hyvin kohtuullisesta, minun kohdallani vähäisestä alkoholinkulutuksesta.
Toinen esimerkki: Kerroin olevani menossa Tallinnan elokuvafestivaaleille. Kuulija pöyristyi, sillä hänen mielessään Tallinna ja itse asiassa koko Viro on vain yksi suuri viinakauppa, jonne matkustetaan ainoastaan jos aikeissa on ostaa tai nauttia paljon halpaa alkoholia.
Sittemmin olen pyrkinyt valitsemaan keskustelukumppanini paremmin ja yrittänyt opetella punnitsemaan vastaukseni kolmeen kertaan ennen niiden antamista. On kuitenkin hyvin vaikea ennakoida millainen toisen maailmankuva on, ja miten eri asiat hänelle näyttäytyvät.
Vipiniharrastus tuskin liittyy erityisesti mihinkään yhteiskuntaluokkiin ainakaan Suomessa. Joku voisi pitää sitä ns hienona harrastuksena, mutta eiköhän kyseessä ole vain harrastus muiden joukossa? Verrattuna esimerkiksi viskiharrastukseen, maantiepyöräilyyn tai neuletöihin?
Niinpä, en todella voinut kuvitellakaan että jollekin viinien harrastaminen olisi aivan outo asia.
Viinojen harrastamista kuitenkin katsotaan pahalla silmällä ylemmissä luokissa.
Kuka niitä kalliita viskejä sitten juo?
Niinpä, ero lienee siinä että sivistyneet ihmiset lähtökohtaisesti harrastavat, sivistymättömät juovat päihtyäkseen. Kalliit viinit, viskit ja muut arvokkaat juomat ovat tuskin kovin monen päihtymistarkoituksessa alkoholia nauttivan valinta.
Pohdintana alkuperäiseen, oma polku taitaa jonkinlaista risteilemistä. Oma perhetausta on vahvan duunaripohjainen, etenkin asenteiltaan. Siitä on ollut iso pyristeleminen ulos, että on muitakin mielipiteitä, ja kun niitä kuuntelee, voi omaankin ajatteluun tulla uutta.
Vaikka oma koulutuspohja on amk-tasoa, sukulaiset pitävät minua jotenkin "lukeneena", vaikken ole sitä. Omalla tekemisellä työtehtäväni on asiantuntijaroolissa tällä hetkellä, ja siinä kyllä huomaa, mikä ero on työkalupakissa esim. maisteripohjalta samantyyppisiin tehtäviin tuleville. Omat ajatukset suuntautuu helpommin suoraan arjen tasolle konkreettisesti kuin teorian taustoittamana isommasta kehyksestä. Silti, isomman kuvan hahmottamisessa on kehittynyt huomaamattaan, ja toivottavasti kollegat ovat saaneet minulta sitä arkitason näkemystä.
Tuttava- ja ystäväpiirissä on niin korkeasti koulutettuja kuin perusammatteja tekeviä. Pienellä otannalla voi sanoa, että jälkimmäisessä joukossa alkoholin käyttö on eräänlainen elämää rytmittävä harrastus, joka kuuluu melkeinpä kaikkiin juhlapyhiin. Ja väkevää viinaa juodaan humalaan, kun toisessa joukossa väkevät nautitaan tyyliin konjakki kahvin kanssa tai yksi viskisiivu illan päälle.
Suhtautuminen lapsiin tuntuu olevan erilaista, toisessa joukossa lapset ikään kuin kasvattavat itse itsensä, sellainen omakin lapsuus oli. Toisessa joukossa lapsien elämästä ollaan kiinnostuneita ja heitä tuetaan eri tavalla. Toki eroa esim. lasten harrastuksissa voi tulla taloudellisistakin syistä.
Oman elämän eri ryhmien elämäntavoissa jonkinlainen läpileikkaava linja on itsehillintä, tai sen puute. Mitä syö, miten syö, minkä verran. Mitä juo, miten juo, minkä verran. Mitä puhuu, miten puhuu, minkä verran. Mitä lukee, miten lukee, minkä verran. Miten huolehdit itsestä, tai jätät huolehtimatta.
Oma rooli on sitten se tarkkailija siinä välillä, useasta tilanteesta löytää itselleen jotain omaa ja tuttua, vielä useammin oudolla tavalla lämmittävää ulkopuolisuuden tunnetta, että tämä oma aitaus olisi muka erilainen kuin muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja?
Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin.
Itse taas ajattelen, että kaikkien kanssa tulisi yrittää keskustella, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei kaikkien kanssa ole yhteistä maa-alaa tai kemiat kohtaa, joten osoittaa myös fiksuutta ja hyvää sosiaalista pelisilmää vaihtaa keskustelukumppania, jos juttu ei yrittämisestä huolimatta lähde. Pahimmassa tapauksessa tekee itsestään vain pellen, jos yrittää väkisin vääntää juttua jostain servetin kukkakuosista.
Kantapään kautta on tullut opittua keskustelun aihe voi todellakin näyttäytyä aivan toisella tavalla keskustelukumppanille, kun tausta on erilainen. Pari esimerkkiä:
Juomme puolisomme kanssa viiniä ruokajuomana usein viikonloppuisin. Meillä on viinikaappi ja meille tulee lehdet Glorian Ruoka&Viini, sekä Viinilehti. Meillä on myös jonkin verran viinejä käsitteleviä kirjoja. Matkoilla olemme joskus vierailleet viinitiloilla, ja tuliaisiksi itsellemme ostamme yleensä muutamia viinipulloja. Olen aiemmin kertonut näin juomamieltymyksistä kysyttäessä. Joillekin toisille (tosi tarina) tämä tarkoittaa vain sitä, että koska viini on alkoholi, ja tässä nyt kuulostaa siltä että paljon alkoholia ja siihen liittyvä kiinnostus, ei kyse voi olla muusta kuin alkoholismista. Tällaiselle ihmiselle ei ilmeisesti ole olemassa viiniä muuta kuin rankkaa ryyppäämistä varten. Toki alkoholisti voi olla pelkkää viiniäkin juomalla, mutta ainakin meidän kohdalla kyse on hyvin kohtuullisesta, minun kohdallani vähäisestä alkoholinkulutuksesta.
Toinen esimerkki: Kerroin olevani menossa Tallinnan elokuvafestivaaleille. Kuulija pöyristyi, sillä hänen mielessään Tallinna ja itse asiassa koko Viro on vain yksi suuri viinakauppa, jonne matkustetaan ainoastaan jos aikeissa on ostaa tai nauttia paljon halpaa alkoholia.
Sittemmin olen pyrkinyt valitsemaan keskustelukumppanini paremmin ja yrittänyt opetella punnitsemaan vastaukseni kolmeen kertaan ennen niiden antamista. On kuitenkin hyvin vaikea ennakoida millainen toisen maailmankuva on, ja miten eri asiat hänelle näyttäytyvät.
Vipiniharrastus tuskin liittyy erityisesti mihinkään yhteiskuntaluokkiin ainakaan Suomessa. Joku voisi pitää sitä ns hienona harrastuksena, mutta eiköhän kyseessä ole vain harrastus muiden joukossa? Verrattuna esimerkiksi viskiharrastukseen, maantiepyöräilyyn tai neuletöihin?
Niinpä, en todella voinut kuvitellakaan että jollekin viinien harrastaminen olisi aivan outo asia.
Viinojen harrastamista kuitenkin katsotaan pahalla silmällä ylemmissä luokissa.
Ei katsota. Ylemmällä keskiluokalla on viinikellari/-huone. Alemmalla keskiluokalla on viinijääkaappi. Viiniä saatetaan hyvinkin paljon, jopa yli suurkulutuksen rajan. Mutta ei kerralla.
Tunnen massoittain tohtoreita ja etenkin maistereita, lähes alalta kuin alalta ja eipä taida olla erillisiä kirjastohuoneita juuri kellään ja monet tuntemani maisterit eivät ole kovin kummoisia lukijoitakaan- saavat kai tarpeekseen lukemisesta töissään. Jotenkin tulee semmoinen menneen maailman kuva näistä annetuista esimerkeistä. Listoista ei puutu muuta kuin hevospoolo ja ketunmetsästys, niin ollaan jo Iso-Britannian Landed Gentryn kuvioissa. Tai sitten liikun vaan väärissä piireissä, se on toki mahdollista. Niin pilekttä silmakulmaan ja ulos -aurinkoon ? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän palstan käsitys keskiluokkaisuudesta on todella porvarillinen tai kuvailee pikemminkin jopa ns. alempaa yläluokkaa kuin keskiluokkaa.
Kyllähän ylemmän keskiluokan kodeissa saattaa olla kirjastohuoneet ja viinikaapit, mutta tämä koko luokka-ajattelu on todella keskiluokkaista ja vertailevaa. Tuntuu, että alaluokka ja yläluokka ovat vapaampia tällaisesta lokeroinnista kui varsinainen keskiluokka. Jos miettii joka päivä näitä asioita ja jäsentää itsenään luokkateorioiden kautta, on todellisuudessa todennäköisesti keskisintä keskiluokkaa.
Mikähän on alempi yläluokka? Voitko selventää? Ei ole sosiologiassa tullut vastaan sellaista, ainakaan Suomen kontekstissa.
Monissa tuntemissani ylemmän keskiluokan kodeissa on kirjastohuone tai työhuone, jossa on kirjahyllyt, ja monella on viinikaappi, jos harrastaa viinejä ja haluaa kypsyttää niitä kotona, joillakin on viinikellarikin. Olen samaa mieltä, että keskiluokka on usein hyvin normeihin sidottua. Pyrkivät noudattamaan käyttäytymissääntöjä ja etikettiä ja varsinkin luokkahypyn tehneet tarvitsevat siihen usein neuvoja joltain tapakouluttajalta.
Alaluokalle (tukien varassa elävät) ja eliitille (taloudellisesti riippumattomat) on yhteistä se, että toimeentulo ei ole sidottu palkkaan. Suomessa on vain hyvin pieni yläluokka, joka luetaan osaksi eliittiä.
Oletko koskaan miettinyt, että sinun tuttavapiirisi saattaa muilla tavoin rajoittunut kuin tulojen ja koulutustason puolesta? Emme ole kovin sentimentaalisia ja näyttämisen haluisia, joten meillä ei todellakaan ole suurta kirjakokelmaa muualla kuin Kindlessä. Täsmälleen sama teksti digikirjoissakin on. Joitakin kappaleita toki olemme säilyttäneet. Nykyäänhän klassikkokirjat saattavat olla muutenkin kiven alla ja painoksia voi joutua metsästään divareiden kautta. Myös klassikkoelokuvat löytyvät kätevästi serveriltä. Muistiinpanoja en ole tehnyt käsin töissä 20 vuoteen. Alkoholin käytöstäkin olemme luopuneet vuosien varrella käytännössä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja?
Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin.
Itse taas ajattelen, että kaikkien kanssa tulisi yrittää keskustella, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei kaikkien kanssa ole yhteistä maa-alaa tai kemiat kohtaa, joten osoittaa myös fiksuutta ja hyvää sosiaalista pelisilmää vaihtaa keskustelukumppania, jos juttu ei yrittämisestä huolimatta lähde. Pahimmassa tapauksessa tekee itsestään vain pellen, jos yrittää väkisin vääntää juttua jostain servetin kukkakuosista.
Kantapään kautta on tullut opittua keskustelun aihe voi todellakin näyttäytyä aivan toisella tavalla keskustelukumppanille, kun tausta on erilainen. Pari esimerkkiä:
Juomme puolisomme kanssa viiniä ruokajuomana usein viikonloppuisin. Meillä on viinikaappi ja meille tulee lehdet Glorian Ruoka&Viini, sekä Viinilehti. Meillä on myös jonkin verran viinejä käsitteleviä kirjoja. Matkoilla olemme joskus vierailleet viinitiloilla, ja tuliaisiksi itsellemme ostamme yleensä muutamia viinipulloja. Olen aiemmin kertonut näin juomamieltymyksistä kysyttäessä. Joillekin toisille (tosi tarina) tämä tarkoittaa vain sitä, että koska viini on alkoholi, ja tässä nyt kuulostaa siltä että paljon alkoholia ja siihen liittyvä kiinnostus, ei kyse voi olla muusta kuin alkoholismista. Tällaiselle ihmiselle ei ilmeisesti ole olemassa viiniä muuta kuin rankkaa ryyppäämistä varten. Toki alkoholisti voi olla pelkkää viiniäkin juomalla, mutta ainakin meidän kohdalla kyse on hyvin kohtuullisesta, minun kohdallani vähäisestä alkoholinkulutuksesta.
Toinen esimerkki: Kerroin olevani menossa Tallinnan elokuvafestivaaleille. Kuulija pöyristyi, sillä hänen mielessään Tallinna ja itse asiassa koko Viro on vain yksi suuri viinakauppa, jonne matkustetaan ainoastaan jos aikeissa on ostaa tai nauttia paljon halpaa alkoholia.
Sittemmin olen pyrkinyt valitsemaan keskustelukumppanini paremmin ja yrittänyt opetella punnitsemaan vastaukseni kolmeen kertaan ennen niiden antamista. On kuitenkin hyvin vaikea ennakoida millainen toisen maailmankuva on, ja miten eri asiat hänelle näyttäytyvät.
Vipiniharrastus tuskin liittyy erityisesti mihinkään yhteiskuntaluokkiin ainakaan Suomessa. Joku voisi pitää sitä ns hienona harrastuksena, mutta eiköhän kyseessä ole vain harrastus muiden joukossa? Verrattuna esimerkiksi viskiharrastukseen, maantiepyöräilyyn tai neuletöihin?
Niinpä, en todella voinut kuvitellakaan että jollekin viinien harrastaminen olisi aivan outo asia.
Viinojen harrastamista kuitenkin katsotaan pahalla silmällä ylemmissä luokissa.
Ei katsota. Ylemmällä keskiluokalla on viinikellari/-huone. Alemmalla keskiluokalla on viinijääkaappi. Viiniä saatetaan hyvinkin paljon, jopa yli suurkulutuksen rajan. Mutta ei kerralla.
Trollauksen ja totisen julistamisen raja on joskus hienon hieno : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja?
Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin.
Itse taas ajattelen, että kaikkien kanssa tulisi yrittää keskustella, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei kaikkien kanssa ole yhteistä maa-alaa tai kemiat kohtaa, joten osoittaa myös fiksuutta ja hyvää sosiaalista pelisilmää vaihtaa keskustelukumppania, jos juttu ei yrittämisestä huolimatta lähde. Pahimmassa tapauksessa tekee itsestään vain pellen, jos yrittää väkisin vääntää juttua jostain servetin kukkakuosista.
Kantapään kautta on tullut opittua keskustelun aihe voi todellakin näyttäytyä aivan toisella tavalla keskustelukumppanille, kun tausta on erilainen. Pari esimerkkiä:
Juomme puolisomme kanssa viiniä ruokajuomana usein viikonloppuisin. Meillä on viinikaappi ja meille tulee lehdet Glorian Ruoka&Viini, sekä Viinilehti. Meillä on myös jonkin verran viinejä käsitteleviä kirjoja. Matkoilla olemme joskus vierailleet viinitiloilla, ja tuliaisiksi itsellemme ostamme yleensä muutamia viinipulloja. Olen aiemmin kertonut näin juomamieltymyksistä kysyttäessä. Joillekin toisille (tosi tarina) tämä tarkoittaa vain sitä, että koska viini on alkoholi, ja tässä nyt kuulostaa siltä että paljon alkoholia ja siihen liittyvä kiinnostus, ei kyse voi olla muusta kuin alkoholismista. Tällaiselle ihmiselle ei ilmeisesti ole olemassa viiniä muuta kuin rankkaa ryyppäämistä varten. Toki alkoholisti voi olla pelkkää viiniäkin juomalla, mutta ainakin meidän kohdalla kyse on hyvin kohtuullisesta, minun kohdallani vähäisestä alkoholinkulutuksesta.
Toinen esimerkki: Kerroin olevani menossa Tallinnan elokuvafestivaaleille. Kuulija pöyristyi, sillä hänen mielessään Tallinna ja itse asiassa koko Viro on vain yksi suuri viinakauppa, jonne matkustetaan ainoastaan jos aikeissa on ostaa tai nauttia paljon halpaa alkoholia.
Sittemmin olen pyrkinyt valitsemaan keskustelukumppanini paremmin ja yrittänyt opetella punnitsemaan vastaukseni kolmeen kertaan ennen niiden antamista. On kuitenkin hyvin vaikea ennakoida millainen toisen maailmankuva on, ja miten eri asiat hänelle näyttäytyvät.
Vipiniharrastus tuskin liittyy erityisesti mihinkään yhteiskuntaluokkiin ainakaan Suomessa. Joku voisi pitää sitä ns hienona harrastuksena, mutta eiköhän kyseessä ole vain harrastus muiden joukossa? Verrattuna esimerkiksi viskiharrastukseen, maantiepyöräilyyn tai neuletöihin?
Niinpä, en todella voinut kuvitellakaan että jollekin viinien harrastaminen olisi aivan outo asia.
Viinojen harrastamista kuitenkin katsotaan pahalla silmällä ylemmissä luokissa.
Ei katsota. Ylemmällä keskiluokalla on viinikellari/-huone. Alemmalla keskiluokalla on viinijääkaappi. Viiniä saatetaan hyvinkin paljon, jopa yli suurkulutuksen rajan. Mutta ei kerralla.
Trollauksen ja totisen julistamisen raja on joskus hienon hieno : )
Mikähän tässä sinua mahtaa triggeröidä?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen massoittain tohtoreita ja etenkin maistereita, lähes alalta kuin alalta ja eipä taida olla erillisiä kirjastohuoneita juuri kellään ja monet tuntemani maisterit eivät ole kovin kummoisia lukijoitakaan- saavat kai tarpeekseen lukemisesta töissään. Jotenkin tulee semmoinen menneen maailman kuva näistä annetuista esimerkeistä. Listoista ei puutu muuta kuin hevospoolo ja ketunmetsästys, niin ollaan jo Iso-Britannian Landed Gentryn kuvioissa. Tai sitten liikun vaan väärissä piireissä, se on toki mahdollista. Niin pilekttä silmakulmaan ja ulos -aurinkoon ? :)
Osa voi olla jopa ihan tosissaan. Täysin tolkuttomia tapauksiahan tunnetusti löytyy taustoista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen massoittain tohtoreita ja etenkin maistereita, lähes alalta kuin alalta ja eipä taida olla erillisiä kirjastohuoneita juuri kellään ja monet tuntemani maisterit eivät ole kovin kummoisia lukijoitakaan- saavat kai tarpeekseen lukemisesta töissään. Jotenkin tulee semmoinen menneen maailman kuva näistä annetuista esimerkeistä. Listoista ei puutu muuta kuin hevospoolo ja ketunmetsästys, niin ollaan jo Iso-Britannian Landed Gentryn kuvioissa. Tai sitten liikun vaan väärissä piireissä, se on toki mahdollista. Niin pilekttä silmakulmaan ja ulos -aurinkoon ? :)
Kuvauksista todellakin tulee mieleen enemmän Downton Abbey kuin arkipäivä 2026.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen massoittain tohtoreita ja etenkin maistereita, lähes alalta kuin alalta ja eipä taida olla erillisiä kirjastohuoneita juuri kellään ja monet tuntemani maisterit eivät ole kovin kummoisia lukijoitakaan- saavat kai tarpeekseen lukemisesta töissään. Jotenkin tulee semmoinen menneen maailman kuva näistä annetuista esimerkeistä. Listoista ei puutu muuta kuin hevospoolo ja ketunmetsästys, niin ollaan jo Iso-Britannian Landed Gentryn kuvioissa. Tai sitten liikun vaan väärissä piireissä, se on toki mahdollista. Niin pilekttä silmakulmaan ja ulos -aurinkoon ? :)
Juu, lukeminen on kuoleva harrastus, valitettavasti. Kirjoja voidaan kuunnella, mutta varmaan nykyään enemmän podcasteja. Sitäpaitsi Suomessa on valtavan hyvä kirjastosysteemi. Ei tarvitse ostaa omaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja?
Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin.
Itse taas ajattelen, että kaikkien kanssa tulisi yrittää keskustella, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei kaikkien kanssa ole yhteistä maa-alaa tai kemiat kohtaa, joten osoittaa myös fiksuutta ja hyvää sosiaalista pelisilmää vaihtaa keskustelukumppania, jos juttu ei yrittämisestä huolimatta lähde. Pahimmassa tapauksessa tekee itsestään vain pellen, jos yrittää väkisin vääntää juttua jostain servetin kukkakuosista.
Kantapään kautta on tullut opittua keskustelun aihe voi todellakin näyttäytyä aivan toisella tavalla keskustelukumppanille, kun tausta on erilainen. Pari esimerkkiä:
Juomme puolisomme kanssa viiniä ruokajuomana usein viikonloppuisin. Meillä on viinikaappi ja meille tulee lehdet Glorian Ruoka&Viini, sekä Viinilehti. Meillä on myös jonkin verran viinejä käsitteleviä kirjoja. Matkoilla olemme joskus vierailleet viinitiloilla, ja tuliaisiksi itsellemme ostamme yleensä muutamia viinipulloja. Olen aiemmin kertonut näin juomamieltymyksistä kysyttäessä. Joillekin toisille (tosi tarina) tämä tarkoittaa vain sitä, että koska viini on alkoholi, ja tässä nyt kuulostaa siltä että paljon alkoholia ja siihen liittyvä kiinnostus, ei kyse voi olla muusta kuin alkoholismista. Tällaiselle ihmiselle ei ilmeisesti ole olemassa viiniä muuta kuin rankkaa ryyppäämistä varten. Toki alkoholisti voi olla pelkkää viiniäkin juomalla, mutta ainakin meidän kohdalla kyse on hyvin kohtuullisesta, minun kohdallani vähäisestä alkoholinkulutuksesta.
Toinen esimerkki: Kerroin olevani menossa Tallinnan elokuvafestivaaleille. Kuulija pöyristyi, sillä hänen mielessään Tallinna ja itse asiassa koko Viro on vain yksi suuri viinakauppa, jonne matkustetaan ainoastaan jos aikeissa on ostaa tai nauttia paljon halpaa alkoholia.
Sittemmin olen pyrkinyt valitsemaan keskustelukumppanini paremmin ja yrittänyt opetella punnitsemaan vastaukseni kolmeen kertaan ennen niiden antamista. On kuitenkin hyvin vaikea ennakoida millainen toisen maailmankuva on, ja miten eri asiat hänelle näyttäytyvät.
Vipiniharrastus tuskin liittyy erityisesti mihinkään yhteiskuntaluokkiin ainakaan Suomessa. Joku voisi pitää sitä ns hienona harrastuksena, mutta eiköhän kyseessä ole vain harrastus muiden joukossa? Verrattuna esimerkiksi viskiharrastukseen, maantiepyöräilyyn tai neuletöihin?
Niinpä, en todella voinut kuvitellakaan että jollekin viinien harrastaminen olisi aivan outo asia.
Viinojen harrastamista kuitenkin katsotaan pahalla silmällä ylemmissä luokissa.
Ei katsota. Ylemmällä keskiluokalla on viinikellari/-huone. Alemmalla keskiluokalla on viinijääkaappi. Viiniä saatetaan hyvinkin paljon, jopa yli suurkulutuksen rajan. Mutta ei kerralla.
Trollauksen ja totisen julistamisen raja on joskus hienon hieno : )
Yksitotisesti minä sanon teille…
Näissä keskusteluissa näkyy selkeästi kulttuurillinen pääoma ja sen puute. Jengi julistaa suureen ääneen omaa erinomaisuuttaan koska ei luokittele ihmisiä ymmärtämättä sitä, että yhteiskuntaluokat eivät ole minkäänlainen mittari ihmisen arvolle. Suuri osa ei osaa kuin kertoa itsestään ilman kykyä käsitellä abstraktioita ja yleisiä ilmiöitä. Moni kuvittelee Maughamin novelleista kupatun fantasiamaailman jossa ylempien luokkien edustajat elävät.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen massoittain tohtoreita ja etenkin maistereita, lähes alalta kuin alalta ja eipä taida olla erillisiä kirjastohuoneita juuri kellään ja monet tuntemani maisterit eivät ole kovin kummoisia lukijoitakaan- saavat kai tarpeekseen lukemisesta töissään. Jotenkin tulee semmoinen menneen maailman kuva näistä annetuista esimerkeistä. Listoista ei puutu muuta kuin hevospoolo ja ketunmetsästys, niin ollaan jo Iso-Britannian Landed Gentryn kuvioissa. Tai sitten liikun vaan väärissä piireissä, se on toki mahdollista. Niin pilekttä silmakulmaan ja ulos -aurinkoon ? :)
Koulutus ei todella ole sama asia kuin yhteiskuntaluokka. Suomalaisista yhteiskuntaluokista on tehty paljon tutkimusta, se selviää kevyelläkin googlaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?
Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen.
Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.
Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla.
Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia.
Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen.
Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.
Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.
Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa?
Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan.
Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.
Niin mutta jos tohtorin kokemusmaailma pyörii siinä, onko brasilialaiset kahvipavut parempia kuin etiopilaiset, kun taas työväenluokkalainen miettii onko Juhlamokka tarjouksessa S-Marketissa, ei tohtori jaksa käyttää aikaa tällaiseen keskusteluun, vaan fiksuna ihmisenä kaivaa kuulokkeet ja alkaa kuuntelemaan podcastia tms. Hän ei tule saamaan tästä keskustelusta mitään ja joutuu käyttämään energiaansa keskustelun kannatteluun.
Ja joo, toki tohtori tai miksei työnväenluokkalainenkin voi yrittää kaivaa enemmän keskustelunaihetta, mutta jos tohtorin älyllinen kapasiteetti riittää kriittiseen ja vertailevaan keskusteluun ja väittelyihin, miksi hän käyttäisin elämästään aikaa siihen, että keskustelee ihmisen kanssa, joka ei pahimmassa tapauksessa ymmärrä syy-seuraus -suhteita ja kykene edes kevyeen väittelyyn? Näin karrikoiden siis, toki on olemassa duunareita, joilla on hyvät keskustelutaidot, sekä tohtoreita, jotka eivät kynene keskusteluun ollenkaan.
Avarakatseinen ihminen keskittyy siihen mikä ihmisiä yhdistää eikä siihen mikä heitä erottaa. Kenen tahansa ihmisen kanssa voi jutella vaikkapa kevään tulosta, joistain isommista uutisissa olleista asioista, linnuista, kalastuksesta tms. Jos vaikka autoista pitää puhua, niin kyllä humanistikin pystyy jotain sanomaan. Hän voi myös osoittaa arvostusta keskustelukumppanin laajemmalle auto- ja urheilutiedolle ja olla hieman anteeksipyytävä oman tietämättömyytensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo, jolle on kovinkin suuri ongelma ettei tohtori muka osaa keskustella duunarin kanssa, on varmasti provo. Vaikka Suomessa onkin yhteiskuntaluokkia, ei tämä kuitenkaan mikään Britannia ole, jossa eri yhteiskuntaluokat on todella tiukasti eroteltu. Kaikki siis jossain vaiheessa pakostakin tulevat olemaan tekemisissä keskenään. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama tohtori, ja kaikkia yhdistää se, että ovat hyvin välittömiä ihmisiä ja heillä on hyvät keskustelutaidot. Tuolla aiemmalla kirjoittajalla ei siis ole keskusteluun duunarin kanssa esteenä tohtorintutkinto, vaan huonot keskustelutaidot. Mutta ei hätää, niitäkin voi treenata. Etköhän kykene yhdet sukujuhlat keskustelemaan jostain muusta kuin brasilialaisista kahvipavuista ja olla kaivamatta niitä kuulokkeita esiin. Se jos mikä on huonoa käytöstä. Vai onko joku oikeasti niin törppö että laittaa porukassa ollessaan kuulokkeet päähän ja perustelee sen sillä että hän on tohtori eikä viitsi kuunnella muiden juttuja?
Olen samaa mieltä, on todella epäkohteliasta laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä keskustelusta juhlissa. Itse ainakin yritän urhoollisesti keskustella, mutta täytyy myöntää, että on se välillä oikeasti tosi vaikeaa. Esimerkiksi ei voi liikaa puhua omista ulkomaanmatkoista ja niihin liityvistä kokemuksista, ettei toinen tule kateelliseksi, koska ei ole varaa matkustella, ja työstä tai harrastuksistakaan ei löydy yhteistä. Vaikka kaikille ei olisi vaikeaa, niin ei se tarkoita, etteikö joillekin voisi olla. Enkä tiedä, näkyykö se aina ulospäin.
Itse taas ajattelen, että kaikkien kanssa tulisi yrittää keskustella, mutta sekin on hyväksyttävä, ettei kaikkien kanssa ole yhteistä maa-alaa tai kemiat kohtaa, joten osoittaa myös fiksuutta ja hyvää sosiaalista pelisilmää vaihtaa keskustelukumppania, jos juttu ei yrittämisestä huolimatta lähde. Pahimmassa tapauksessa tekee itsestään vain pellen, jos yrittää väkisin vääntää juttua jostain servetin kukkakuosista.
Kantapään kautta on tullut opittua keskustelun aihe voi todellakin näyttäytyä aivan toisella tavalla keskustelukumppanille, kun tausta on erilainen. Pari esimerkkiä:
Juomme puolisomme kanssa viiniä ruokajuomana usein viikonloppuisin. Meillä on viinikaappi ja meille tulee lehdet Glorian Ruoka&Viini, sekä Viinilehti. Meillä on myös jonkin verran viinejä käsitteleviä kirjoja. Matkoilla olemme joskus vierailleet viinitiloilla, ja tuliaisiksi itsellemme ostamme yleensä muutamia viinipulloja. Olen aiemmin kertonut näin juomamieltymyksistä kysyttäessä. Joillekin toisille (tosi tarina) tämä tarkoittaa vain sitä, että koska viini on alkoholi, ja tässä nyt kuulostaa siltä että paljon alkoholia ja siihen liittyvä kiinnostus, ei kyse voi olla muusta kuin alkoholismista. Tällaiselle ihmiselle ei ilmeisesti ole olemassa viiniä muuta kuin rankkaa ryyppäämistä varten. Toki alkoholisti voi olla pelkkää viiniäkin juomalla, mutta ainakin meidän kohdalla kyse on hyvin kohtuullisesta, minun kohdallani vähäisestä alkoholinkulutuksesta.
Toinen esimerkki: Kerroin olevani menossa Tallinnan elokuvafestivaaleille. Kuulija pöyristyi, sillä hänen mielessään Tallinna ja itse asiassa koko Viro on vain yksi suuri viinakauppa, jonne matkustetaan ainoastaan jos aikeissa on ostaa tai nauttia paljon halpaa alkoholia.
Sittemmin olen pyrkinyt valitsemaan keskustelukumppanini paremmin ja yrittänyt opetella punnitsemaan vastaukseni kolmeen kertaan ennen niiden antamista. On kuitenkin hyvin vaikea ennakoida millainen toisen maailmankuva on, ja miten eri asiat hänelle näyttäytyvät.
Vipiniharrastus tuskin liittyy erityisesti mihinkään yhteiskuntaluokkiin ainakaan Suomessa. Joku voisi pitää sitä ns hienona harrastuksena, mutta eiköhän kyseessä ole vain harrastus muiden joukossa? Verrattuna esimerkiksi viskiharrastukseen, maantiepyöräilyyn tai neuletöihin?
Niinpä, en todella voinut kuvitellakaan että jollekin viinien harrastaminen olisi aivan outo asia.
Viinojen harrastamista kuitenkin katsotaan pahalla silmällä ylemmissä luokissa.
Kuka niitä kalliita viskejä sitten juo?
Ylemmissä tulo- ja yhteiskuntaluokissa harrastetaan kyllä mallasviskejä, konjakkeja ja muita kalliita juomia oikein innolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole mitään luokkajakoa. Verotus tasapäistää. Valitettavan moni on toki pudonnut tai putoamassa työelämästä, mikä saattaa aiheuttaa jonkinmoisia levottomuuksia pudonneen sosiaaliturvan myötä (rikokset lisääntyy jne).
Esim Briteissä luokkajako on totta ja näkyy monessa mm. yksityiset kalliit koulut.
Suomessa on lisäksi miehille armeija, missä he näkevät kaikenlaisia tyyppejä monenlaisilla taustoilla. Pakollinen asevelvollisuus naisille voisi siltäkin kulmalta tehdä hyvää, että oppii näkemään eritaustaisia ihmisiä. Sillä vaikka luokkajakoa ei ole, on aina hyvä laajentaa omaa katsontatapaa erilaisten ihmisten kautta.Voisin veikata, että nykyään varsin moni akateemisesti kyvykäs ylemmän keskiluokan nuori jättää armeijan käymättä. Yksityislääkäriltä haetaan vapautuspaperit ja suoraan yliopistoon.
En tosiaankaan usko enkä ole tällaista nähnyt. Kyllä se käyty varusmiespalvelus on edelleen varsin tärkeä. Ns. hullun paperit eivät ole mikään meriitti uralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen massoittain tohtoreita ja etenkin maistereita, lähes alalta kuin alalta ja eipä taida olla erillisiä kirjastohuoneita juuri kellään ja monet tuntemani maisterit eivät ole kovin kummoisia lukijoitakaan- saavat kai tarpeekseen lukemisesta töissään. Jotenkin tulee semmoinen menneen maailman kuva näistä annetuista esimerkeistä. Listoista ei puutu muuta kuin hevospoolo ja ketunmetsästys, niin ollaan jo Iso-Britannian Landed Gentryn kuvioissa. Tai sitten liikun vaan väärissä piireissä, se on toki mahdollista. Niin pilekttä silmakulmaan ja ulos -aurinkoon ? :)
Kuvauksista todellakin tulee mieleen enemmän Downton Abbey kuin arkipäivä 2026.
Ne olivat niitä aikoja kun useampi satapäinenkin joukko palvelusväkeä hoiti kodin- ja peltokoneiden virkaa aatelisperheelle. Ja tämä palvelusväki käytännössä ruoka- ja majoituspalkalla, samalla kun herrasväki vietti joutilasta elämää kettujahtien, valmiiden pitopöytien ja naamioillallisten merkeissä. Täällä on yritetty kutoa sivistyneestä kirjastonhoitajasta ja virkamiehestäkin jotakin ylempää yhteiskuntaluokkaa Suomeen.
Mökkiäni saneeraa nyt kirvesmiesyrittäjä joka tienaa vuodessa nettona enemmän kuin kolme akateemista insinööriä/virkamiestä ansaitsee yhteensä. Tiedä sitten mihin tuo kaveri asettuu itse kunkin määrittelemissä yhteiskuntaluokissa..
Viinojen harrastamista kuitenkin katsotaan pahalla silmällä ylemmissä luokissa.