Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on oikeudenmukaisuuden taju ja toisista välittäminen, mikä on iso osa minua, vaikka olen alemman sosiaaliluokan kasvatti. Pärjäsin koulussa ja opiskelin aina lääkäriksi asti. Kollegat (tarkoitan lääkäreitä) on pääsääntöisesti mukavia ihmisiä, mutta suurin osa heistä tulee ylemmästä keskiluokasta, ja sen huomaa esimerkiksi kun keskustelee pidempään elämästä yleensä. Empatian puute vähäosaisia kohtaan tulee usein esille keskusteluissa. Onneksi joukossa on hyviäkin tyyppejä, mikä antaa toivoa.

Minusta taas empatian puute köyhiä kohtaan on tyypillisintä nousukasmaisessa keskiluokassa, koka ei ole syntynyt varakkaaseen kotiin vaan on itse vaurastunut omalla työllään. He ajattelevat, että köyhät ovat laiskoja ja että että he taas ovat itse ansainneet oman menestyksensä. Hyväosaiseksi syntynyt yleensä tiedostaa etuoikeutensa ainakin aikuiseksi kasvettuaan ja on empaattisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on oikeudenmukaisuuden taju ja toisista välittäminen, mikä on iso osa minua, vaikka olen alemman sosiaaliluokan kasvatti. Pärjäsin koulussa ja opiskelin aina lääkäriksi asti. Kollegat (tarkoitan lääkäreitä) on pääsääntöisesti mukavia ihmisiä, mutta suurin osa heistä tulee ylemmästä keskiluokasta, ja sen huomaa esimerkiksi kun keskustelee pidempään elämästä yleensä. Empatian puute vähäosaisia kohtaan tulee usein esille keskusteluissa. Onneksi joukossa on hyviäkin tyyppejä, mikä antaa toivoa.

Minusta taas empatian puute köyhiä kohtaan on tyypillisintä nousukasmaisessa keskiluokassa, koka ei ole syntynyt varakkaaseen kotiin vaan on itse vaurastunut omalla työllään. He ajattelevat, että köyhät ovat laiskoja ja että että he taas ovat itse ansainneet oman menestyksensä. Hyväosaiseksi syntynyt yleensä tiedostaa etuoikeutensa ainakin aikuiseksi kasvettuaan ja on empaattisempi.

Minun kouluvuosinani kaikki koulukiusaajat (3) tuli ns. paremmista perheistä, ja kiusatut oli köyhien perheiden lapsia. Noilta kiusaajilta ei uhreille empatiaa herunut ja ainakin kaksi heistä on myös aikuisiällä olleet todellisia k-päitä ja perheyrityksen johdossa. 

Ihmiset ovat niin erilaisia. 

Omassa tuttavapiirissäni on iloisesti sekaisin erilaisia ihmisiä ja pariskuntia joista toinen on lähtöisin akateemisestä perheestä ja toinen ei, mutta yleensä molemmilla on korkeakoulutusta. Ihan kaikilla kuitenkaan ei ole ja jotkut taas ovat väitelleet. Joillakin saattaa olla omaisuutta paljonkin joko perittyä tai yrittämällä hankittua. Toisilla taas on enemmän sivistystä ja kulttuuripääomaa. 

Kyläilemme, teemme yhdessä ruokaa, keskustelemme. Kokoonnumme muutaman kerran vuodessa päivälliselle. Maistellaan viinejä ja etsitään niistä uusia edullisia suosikkeja.. Käymme konserteissa joskus teatterissa. Osa golffaa, osa pelaa tennistä tai harrastaa kilpatasolla muuta liikuntaa. Teemme joidenkin kanssa yhdessä laskettelureissuja.

Keskustelu on sujuvaa ja siinä on jonkunlaiset kohteliaat rajat vaikka muutaman viinipullon jälkeen käydään läpi elämäntilanteet ja parisuhteetkin. Kylään mennään yleensä vain kutsuttuna ja jälkeenpäin kiitetään. Itse pidän kohteliaana olla 10-15 minuuttia myöhässä mielummin kuin etuajassa. Toisten mökeille ehdottomasti ei mennä ellei erikseen ole kutsuttu. Ja jos toisen mökillä vieraillaan, ollaan vain sovittu aika. 

Tuttavani ovat matkustelleet, lukeneet, käyneet konserteissa. Jotkut ovat kirjoittaneet itse kirjoja, tehneet väitöskirjoja. Keskustelunaiheista ei ole pulaa. 

Tuttavani huolehtivat kunnostaan, syövät terveellisesti, käyttäytyvät kohteliaasti, lukevat keskimäärin paljon, harrastavat musiikkia, laulavat , soittavat, seuraavat politiikkaa, ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta. Poliittisesti saattavat olla hyvinkin eri tavalla suuntautuneita. Ehkä keskustapuoluetta ja vasemmistoa äänestetäään vähiten. Vihreiden suosio on laskenut jyrkästi johtuen liikenneongelmista. 

Ulkoinen olemus on yleensä aika hillitty, luonnollinen ja sporttinen. Yhdelläkään tuttavistani ei ole tatuointeja, räikeitä hiusvärejä tai ripsien pidennyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Se on ihan totta, että ainakin Helsingissä voi olla vaikeaa löytää keskusteluun kumppania ihan eri yhteiskuntaluokasta. Nähtävästi moni ei voi uskoa sitä alapeukuista päätellen, mutta niin minäkin olen sen kokenut. Rikkaus se olisi, mutta mistä löydät sen keskustelukumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on oikeudenmukaisuuden taju ja toisista välittäminen, mikä on iso osa minua, vaikka olen alemman sosiaaliluokan kasvatti. Pärjäsin koulussa ja opiskelin aina lääkäriksi asti. Kollegat (tarkoitan lääkäreitä) on pääsääntöisesti mukavia ihmisiä, mutta suurin osa heistä tulee ylemmästä keskiluokasta, ja sen huomaa esimerkiksi kun keskustelee pidempään elämästä yleensä. Empatian puute vähäosaisia kohtaan tulee usein esille keskusteluissa. Onneksi joukossa on hyviäkin tyyppejä, mikä antaa toivoa.

Minusta taas empatian puute köyhiä kohtaan on tyypillisintä nousukasmaisessa keskiluokassa, koka ei ole syntynyt varakkaaseen kotiin vaan on itse vaurastunut omalla työllään. He ajattelevat, että köyhät ovat laiskoja ja että että he taas ovat itse ansainneet oman menestyksensä. Hyväosaiseksi syntynyt yleensä tiedostaa etuoikeutensa ainakin aikuiseksi kasvettuaan ja on empaattisempi.

Yrittämällä ja kovalla työllä rikastuneet saavat sosiaalisen ja taloudellisen nousunsa johdosta osakseen paljon kateutta. 

Ja kateuden tunteen syntymiseen ei vaikuta niinkään kyseisen menestyjän oma käytös vaan muiden ihmisten vaikeus hyväksyä toisen menestystä, paremmuutta ja sosiaalisen aseman muutosta. Kateus näkyy arvosteluna, ilkeinä kommentteina, pahimmillaan rikoksina, hyväksikäyttönä ja jopa väkivaltaan johtavana vihana.

Tuo nimitys nousukasmainen keskiluokka on jo itsessään kateudesta lähtenyt ilmaisu. Sitä voi käyttää omassa elämässän heikommin menestynyt tai vanhan rahan edustaja, joka ei myöskään halua nähdä muutosta sosiaalisessa järjestyksessä.

Menestynyt ja omalla työllään vaurastunut saa muut ihmiset ympärillään näyttämään saamattomilta ja lahjattomilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Osaisi kyllä, mutta mistä hän löytää sen keskustelukumppanin? Ei kai voi alkaa häiritä ihmisiä työssäänkään, pysäyttää kadulla postinjakelijaa ja alkaa seurustella ja viedä hanen aikaansa väkisin, kun luultavasti hän haluaa van saada kierroksen nopeasti valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa tietämättömälle mikä on se työväenluokan tapa tervehtiä? Se jota joku ei osaa ja siksi pelkää bussikuskia niin että on tervehtimättä jottei tämä suutu. 

Ei se ole varmaan luokkakysymys. Olen ajatellut, että maalta muuttaneet tervehtivät bussikuskia. Olen syntyperäinen helsinkiläinen, enkä ole koskaan tervehtinyt, enkä ikinä huomannut, että kukaan tuttukaan tervehtisi. Kyse ei lle mitenkään bussikuskin arvostuksesta, arvostan kyllä, vaan siitä että hän tekee siinä työtään, eikä ole yksityishenkilönä läsnä ja kun matkustajia on päivässä varmaan kymmeniä, onkohan jopa satoja tuhansia, niin eihän hän heitä voi tervehtiä mitenkään. Eli se on enemmän maalaisten tapa.

Vierailija kirjoitti:

Siis en ymmärrä teitä ja luokkianne. Missä menee rajat mihin kuuluu? Miksi edes mietitte tuollaisia? Luultavasti olen itse siirtynyt ylemmästä keskiluokasta alaluokkaan, mutta en ole varma. En tunnista mainittuja asioita omassa elämässäni. 

Minusta on moukkamaista ja luokatonta edes keskustella oletuksista, mitä kuhunkin yhteiskuntaluokkaan kuuluu. Ehkä vain äärettömän huonolla itsetunnolla varustettu tyyppi ylipäätään miettii tällaisia. Itse olen korkeasti koulutettu ja tienaan hyvin, niin ainoa asiayhteys missä alennun puhumaan "alaluokasta" on nk. voimakoirat (jotka ovat lähes poikkeuksetta "w t -väen" eläimiä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Osaisi kyllä, mutta mistä hän löytää sen keskustelukumppanin? Ei kai voi alkaa häiritä ihmisiä työssäänkään, pysäyttää kadulla postinjakelijaa ja alkaa seurustella ja viedä hanen aikaansa väkisin, kun luultavasti hän haluaa van saada kierroksen nopeasti valmiiksi.

Eiköhän ihan jokaisesta suvusta löydy monenlaista sukuhaaraa ja erilaisten ammattien edustajia. Useilla tuntemillani erittäin varakkailla ihmisillä on jälkeläisiä tai sukulaisia  jotka elättävät itsensä palomiehinä tai sairaanhoitajina, putkimiehinä, siivoojina tai ovat sairaseläkkeellä tai toimeentulotuella. 

Ja silti häissä ja hautajaisissa osataan keskustella ja vaihtaa kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Osaisi kyllä, mutta mistä hän löytää sen keskustelukumppanin? Ei kai voi alkaa häiritä ihmisiä työssäänkään, pysäyttää kadulla postinjakelijaa ja alkaa seurustella ja viedä hanen aikaansa väkisin, kun luultavasti hän haluaa van saada kierroksen nopeasti valmiiksi.

Erilaisia ihmisiä voi tavata vapaa-ajalla, harrastustoiminnassa ja vastaavissa yhteyksissä, esimerkiksi seurakunnassa jumalanpalvelusten yhteydessä, koirapuistossa jne. Kokemusteni mukaan nämä paikat eivät ole niin "luokkarajautuneita", että niissä pyörisi vain yhdenlaisia ihmisiä. On käynyt niinkin, että autokorjaamolla toinen työntekijöistä alkoi spontaanisti jutella kanssani. Ehkä meidän kokemusmaailmamme olivat vahvasti erilaiset, mutta ei se estänyt kuuntelemasta ja rupattelemasta, vaikka introvertti olenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa tietämättömälle mikä on se työväenluokan tapa tervehtiä? Se jota joku ei osaa ja siksi pelkää bussikuskia niin että on tervehtimättä jottei tämä suutu. 

Ei se ole varmaan luokkakysymys. Olen ajatellut, että maalta muuttaneet tervehtivät bussikuskia. Olen syntyperäinen helsinkiläinen, enkä ole koskaan tervehtinyt, enkä ikinä huomannut, että kukaan tuttukaan tervehtisi. Kyse ei lle mitenkään bussikuskin arvostuksesta, arvostan kyllä, vaan siitä että hän tekee siinä työtään, eikä ole yksityishenkilönä läsnä ja kun matkustajia on päivässä varmaan kymmeniä, onkohan jopa satoja tuhansia, niin eihän hän heitä voi tervehtiä mitenkään. Eli se on enemmän maalaisten tapa.

Asun miljoonakaupungissa ja tervehdin bussikuskia. Huikkaan lisäksi kiitos lähtiessä, vaikka poistun eri ovesta. En odota bussikuskin sanovan mitään takaisin. Ihan vaan kohteliaisuudesta tervehdin. Kuten vaikka kaupan kassaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en ymmärrä teitä ja luokkianne. Missä menee rajat mihin kuuluu? Miksi edes mietitte tuollaisia? Luultavasti olen itse siirtynyt ylemmästä keskiluokasta alaluokkaan, mutta en ole varma. En tunnista mainittuja asioita omassa elämässäni. 

Minusta on moukkamaista ja luokatonta edes keskustella oletuksista, mitä kuhunkin yhteiskuntaluokkaan kuuluu. Ehkä vain äärettömän huonolla itsetunnolla varustettu tyyppi ylipäätään miettii tällaisia. Itse olen korkeasti koulutettu ja tienaan hyvin, niin ainoa asiayhteys missä alennun puhumaan "alaluokasta" on nk. voimakoirat (jotka ovat lähes poikkeuksetta "w t -väen" eläimiä).

Minusta ei ole.  Tavatessani ihmisen yritän ymmärtää hänen persoonaansa, tarinaansa ja taustaansa. Luulen että jollain tasolla määrittelen hänet heti alusta alkaen.

Luokkaretki ei tee ihmistä minulle mitenkään vähemmän mielenkiintoiseksi. Päinvastoin. Moni ihmistä eteenpäin huipulle asti  ajava pakkomielle tai tavoite on saanut alkunsa jostain lapsuuden alemmuudentunteesta tai kompleksista. Se että ihmisellä on tavoitteita ja kova pyrkimys eteenpäin kohti jotain parempaa, on aika vaikuttavaa. Joskus se voi tosin olla vähän rasittavaa. Elämästä on osattava nauttiakin. 

Hurmaavimmat lyhyesti tapaamani ihmiset ovat olleet vanhaa suomenruotsalaista yläluokkaa. Huolettomia, huumorintajuisia, sosiaalisesti osaavia ihmisiä. Ja nämä ovat todella osanneet nauttia elämästä, ruuasta, viinistä, juhlista, saaristosta ja taiteesta.

Moni tuntemani ns luokkaretken tehnyt on itse kertonut hämmästelleensä uusien yliopistolta ja korkeakoululta löytämiensä ystävien koteja ja tapoja. Nämä erot huomaa helpoimmin sellainen joka on itse oman retkensä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata miten tunnistaa, mutta varmaan ylemmistö tunnistaa "nousukkaat".

 

Itse olen köyhästä punaisen kaupungin duunariperheestä. Aina oli silti puhtaat vaatteet ja ruoka oli about 16.30 joka päivä. Perheessäni haukuttiin oikeistopuolueita, mutta samaan aikaan oli aina arvostus yrittäjiin. Tuo on ristiriitaista, I know. 

 

Olin hyvä luonnontieteissä ja päädyin tekniselle alalla korkeakouluun. Perustin menestyvän yrityksen ja myin sen. Olen nyt siirtynyt "vasemmistosta oikeistoon" ja edustan sitä, jota perheeni vihasi, mutta kuitenkin arvosti. 

 

Kyllä sen aina huomaa, ettei ole tietyissä seurapiireissä niin sujuva kuin "suomenruotsalaiset", mutta pärjään hyvin. Enemmän kotonani olen pubissa, jossa lauletaan Irwiniä. 

 

Varmaan jotkut onnistuvat paremmin luokkasiirtymässä, mutta toisaalta itse olen ylpeä taustastani. 

Mielestäni juuri noin kannattaa ollakin aidosti oma itsensä ja ylpeä omasta tarinastaan. Aitous on viehättävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Niin mutta jos tohtorin kokemusmaailma pyörii siinä, onko brasilialaiset kahvipavut parempia kuin etiopilaiset, kun taas työväenluokkalainen miettii onko Juhlamokka tarjouksessa S-Marketissa, ei tohtori jaksa käyttää aikaa tällaiseen keskusteluun, vaan fiksuna ihmisenä kaivaa kuulokkeet ja alkaa kuuntelemaan podcastia tms. Hän ei tule saamaan tästä keskustelusta mitään ja joutuu käyttämään energiaansa keskustelun kannatteluun.

Ja joo, toki tohtori tai miksei työnväenluokkalainenkin voi yrittää kaivaa enemmän keskustelunaihetta, mutta jos tohtorin älyllinen kapasiteetti riittää kriittiseen ja vertailevaan keskusteluun ja väittelyihin, miksi hän käyttäisin elämästään aikaa siihen, että keskustelee ihmisen kanssa, joka ei pahimmassa tapauksessa ymmärrä syy-seuraus -suhteita ja kykene edes kevyeen väittelyyn? Näin karrikoiden siis, toki on olemassa duunareita, joilla on hyvät keskustelutaidot, sekä tohtoreita, jotka eivät kynene keskusteluun ollenkaan.

Avarakatseinen ihminen keskittyy siihen mikä ihmisiä yhdistää eikä siihen mikä heitä erottaa. Kenen tahansa ihmisen kanssa voi jutella vaikkapa kevään tulosta, joistain isommista uutisissa olleista asioista, linnuista, kalastuksesta tms. Jos vaikka autoista pitää puhua, niin kyllä humanistikin pystyy jotain sanomaan. Hän voi myös osoittaa arvostusta keskustelukumppanin laajemmalle auto- ja urheilutiedolle ja olla hieman anteeksipyytävä oman tietämättömyytensä kanssa.

Eli humanistin ei tarvitse viihtyä. Sen kun kuuntelee anteeksipyydellen muiden jorinoita?

Tuollaiset tilaisuudet ovat yleensä melko rasittavia, ne on vain käytävä läpi. Yleensä on tosin tilaisuus vaivihkaa vaihtaa puhekumppania helpompaan, tai vaikka häipyä vähäksi aikaa ulos tai sivuhuoneeseen lataamaan hermoja.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat niin erilaisia. 

Omassa tuttavapiirissäni on iloisesti sekaisin erilaisia ihmisiä ja pariskuntia joista toinen on lähtöisin akateemisestä perheestä ja toinen ei, mutta yleensä molemmilla on korkeakoulutusta. Ihan kaikilla kuitenkaan ei ole ja jotkut taas ovat väitelleet. Joillakin saattaa olla omaisuutta paljonkin joko perittyä tai yrittämällä hankittua. Toisilla taas on enemmän sivistystä ja kulttuuripääomaa. 

Kyläilemme, teemme yhdessä ruokaa, keskustelemme. Kokoonnumme muutaman kerran vuodessa päivälliselle. Maistellaan viinejä ja etsitään niistä uusia edullisia suosikkeja.. Käymme konserteissa joskus teatterissa. Osa golffaa, osa pelaa tennistä tai harrastaa kilpatasolla muuta liikuntaa. Teemme joidenkin kanssa yhdessä laskettelureissuja.

 

Keskustelu on sujuvaa ja siinä on jonkunlaiset kohteliaat rajat vaikka muutaman viinipullon jälkeen käydään läpi elämäntilanteet ja parisuhteetkin. Kylään mennään yleensä vain kutsuttuna ja jälkeenpäin kiitetään. Itse pidän kohteliaana olla 10-15 minuuttia myöhässä mielummin kuin etuajassa. Toisten mökeille ehdottomasti ei mennä ellei erikseen ole kutsuttu. Ja jos toisen mökillä vieraillaan, ollaan vain sovittu aika. 

Tuttavani ovat matkustelleet, lukeneet, käyneet konserteissa. Jotkut ovat kirjoittaneet itse kirjoja, tehneet väitöskirjoja. Keskustelunaiheista ei ole pulaa. 

Tuttavani huolehtivat kunnostaan, syövät terveellisesti, käyttäytyvät kohteliaasti, lukevat keskimäärin paljon, harrastavat musiikkia, laulavat , soittavat, seuraavat politiikkaa, ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta. Poliittisesti saattavat olla hyvinkin eri tavalla suuntautuneita. Ehkä keskustapuoluetta ja vasemmistoa äänestetäään vähiten. Vihreiden suosio on laskenut jyrkästi johtuen liikenneongelmista. 

Ulkoinen olemus on yleensä aika hillitty, luonnollinen ja sporttinen. Yhdelläkään tuttavistani ei ole tatuointeja, räikeitä hiusvärejä tai ripsien pidennyksiä.

Tuttavasi ovat siis tyypillistä keskiluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa tietämättömälle mikä on se työväenluokan tapa tervehtiä? Se jota joku ei osaa ja siksi pelkää bussikuskia niin että on tervehtimättä jottei tämä suutu. 

Ei se ole varmaan luokkakysymys. Olen ajatellut, että maalta muuttaneet tervehtivät bussikuskia. Olen syntyperäinen helsinkiläinen, enkä ole koskaan tervehtinyt, enkä ikinä huomannut, että kukaan tuttukaan tervehtisi. Kyse ei lle mitenkään bussikuskin arvostuksesta, arvostan kyllä, vaan siitä että hän tekee siinä työtään, eikä ole yksityishenkilönä läsnä ja kun matkustajia on päivässä varmaan kymmeniä, onkohan jopa satoja tuhansia, niin eihän hän heitä voi tervehtiä mitenkään. Eli se on enemmän maalaisten tapa.

Tuo bussikuskin tervehtiminen on vähän vaikea tilanne. Toisaalta ei haluaisi olla epäkohtelias ja ylemmyydentuntoinen, toisaalta kuskin pakottaminen jatkuvaan sosiaalisuuteen on hänelle rankkaa. Itse haen katsekontaktia ja jos sitä ei synny en sano mitään, jos katsekontakti syntyy, nyökkään ainakin kohteliaasti. Lähtiessäni ja ulos astuessani nostan käden kiitokseksi, mutta en sano mitään. Introvertti ei huutele.

Olen muuten huomannut että syntyperäisten helsinkiläisten käsitykset siitä minkälaisia syntyperäiset helsinkiläiset ovat vaihtelevat laidasta laitaan. Kohta tulee joku syntyperäinen helsinkiläinen joka sanoo että nimenomaan syntyperäiset helsinkiläiset aina tervehtivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa tietämättömälle mikä on se työväenluokan tapa tervehtiä? Se jota joku ei osaa ja siksi pelkää bussikuskia niin että on tervehtimättä jottei tämä suutu. 

Ei se ole varmaan luokkakysymys. Olen ajatellut, että maalta muuttaneet tervehtivät bussikuskia. Olen syntyperäinen helsinkiläinen, enkä ole koskaan tervehtinyt, enkä ikinä huomannut, että kukaan tuttukaan tervehtisi. Kyse ei lle mitenkään bussikuskin arvostuksesta, arvostan kyllä, vaan siitä että hän tekee siinä työtään, eikä ole yksityishenkilönä läsnä ja kun matkustajia on päivässä varmaan kymmeniä, onkohan jopa satoja tuhansia, niin eihän hän heitä voi tervehtiä mitenkään. Eli se on enemmän maalaisten tapa.

Asun miljoonakaupungissa ja tervehdin bussikuskia. Huikkaan lisäksi kiitos lähtiessä, vaikka poistun eri ovesta. En odota bussikuskin sanovan mitään takaisin. Ihan vaan kohteliaisuudesta tervehdin. Kuten vaikka kaupan kassaa.

Asut nyt, mutta oletko syntynyt siinä miljoonakaupungissa?

Ihan jos ajelet bussilla Helsingissä, niin niillä, jotka kiittävät bussikuskia on havaintojeni mukaan murresksentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Niin mutta jos tohtorin kokemusmaailma pyörii siinä, onko brasilialaiset kahvipavut parempia kuin etiopilaiset, kun taas työväenluokkalainen miettii onko Juhlamokka tarjouksessa S-Marketissa, ei tohtori jaksa käyttää aikaa tällaiseen keskusteluun, vaan fiksuna ihmisenä kaivaa kuulokkeet ja alkaa kuuntelemaan podcastia tms. Hän ei tule saamaan tästä keskustelusta mitään ja joutuu käyttämään energiaansa keskustelun kannatteluun.

Ja joo, toki tohtori tai miksei työnväenluokkalainenkin voi yrittää kaivaa enemmän keskustelunaihetta, mutta jos tohtorin älyllinen kapasiteetti riittää kriittiseen ja vertailevaan keskusteluun ja väittelyihin, miksi hän käyttäisin elämästään aikaa siihen, että keskustelee ihmisen kanssa, joka ei pahimmassa tapauksessa ymmärrä syy-seuraus -suhteita ja kykene edes kevyeen väittelyyn? Näin karrikoiden siis, toki on olemassa duunareita, joilla on hyvät keskustelutaidot, sekä tohtoreita, jotka eivät kynene keskusteluun ollenkaan.

Jostain syystä tohtoritasoisilla miehiä kiusaa myös ilmiö, jossa kouluttamaton työväenluokka kokee tarvetta kiistellä asioista hänen kanssaan. Mikään ei latista tohtorin iltaa, kuin duunari, joka vänkää siitä onko esim. ilmastonmuutosta olemassa vai ei. 

Tämä on helppo ongelma ratkaistavaksi. Osallistut ei-toivottuun keskusteluun puuduttavalla, jargonintäyteisellä miniluennolla. Keskustelu vaihtuu toiseen aiheeseen hyvinkin nopeasti. Toimii joka kerta.

Toimii, jos tavoitteena on tyrehdyttää keskustelu. Tuolla tavalla ei kuitenkaan ylläpidetä hyvää keskustelua. Mutta onko se edes mahdollista, jos seuraan osuu joku ilmastonmuutos- tai koronarokotejankkaaja? 

Tavoitteena nimenomaan on vaihtaa puheenaihetta. 

Miksiköhän täällä on muutaman kuukauden välein aina uusi luokkakeskustelu, keskiluokka sitä ja keskiluokka tätä. Melkoisen luokatonta, sanon minä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat niin erilaisia. 

Omassa tuttavapiirissäni on iloisesti sekaisin erilaisia ihmisiä ja pariskuntia joista toinen on lähtöisin akateemisestä perheestä ja toinen ei, mutta yleensä molemmilla on korkeakoulutusta. Ihan kaikilla kuitenkaan ei ole ja jotkut taas ovat väitelleet. Joillakin saattaa olla omaisuutta paljonkin joko perittyä tai yrittämällä hankittua. Toisilla taas on enemmän sivistystä ja kulttuuripääomaa. 

Kyläilemme, teemme yhdessä ruokaa, keskustelemme. Kokoonnumme muutaman kerran vuodessa päivälliselle. Maistellaan viinejä ja etsitään niistä uusia edullisia suosikkeja.. Käymme konserteissa joskus teatterissa. Osa golffaa, osa pelaa tennistä tai harrastaa kilpatasolla muuta liikuntaa. Teemme joidenkin kanssa yhdessä laskettelureissuja.

 

Keskustelu on sujuvaa ja siinä on jonkunlaiset kohteliaat rajat vaikka muutaman viinipullon jälkeen käydään läpi elämäntilanteet ja parisuhteetkin. Kylään mennään yleensä vain kutsuttuna ja jälkeenpäin kiitetään. Itse pidän kohteliaana olla 10-15 minuuttia myöhässä mielummin kuin etuajassa. Toisten mökeille ehdottomasti ei mennä ellei erikseen ole kutsuttu. Ja jos toisen mökillä vieraillaan, ollaan vain sovittu aika. 

Tuttavani ovat matkustelleet, lukeneet, käyneet konserteissa. Jotkut ovat kirjoittaneet itse kirjoja, tehneet väitöskirjoja. Keskustelunaiheista ei ole pulaa. 

Tuttavani huolehtivat kunnostaan, syövät terveellisesti, käyttäytyvät kohteliaasti, lukevat keskimäärin paljon, harrastavat musiikkia, laulavat , soittavat, seuraavat politiikkaa, ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta. Poliittisesti saattavat olla hyvinkin eri tavalla suuntautuneita. Ehkä keskustapuoluetta ja vasemmistoa äänestetäään vähiten. Vihreiden suosio on laskenut jyrkästi johtuen liikenneongelmista. 

Ulkoinen olemus on yleensä aika hillitty, luonnollinen ja sporttinen. Yhdelläkään tuttavistani ei ole tatuointeja, räikeitä hiusvärejä tai ripsien pidennyksiä.

Tuttavasi ovat siis tyypillistä keskiluokkaa.

Ai mistä päättelit noin ?  Perityn tai hankitun omaisuuden ja suurten pääomatulojen perusteella osa tuttavapiiristäni voisi määritellä yläluokkaan. Osa taas korkeakoulutuksen, ammattiaseman ja tulojen mukaan ylempään keskiluokkaan. Yhteistä kaikille on että kukaan ei koe tarvetta kuulua mihinkään luokkaan tai esittää yhtään mitään. Meitä yhdistää yhteiset opiskeluvuodet korkeakouluissa ja yliopistoissa.