Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan

En osaa vastata miten tunnistaa, mutta varmaan ylemmistö tunnistaa "nousukkaat".

Itse olen köyhästä punaisen kaupungin duunariperheestä. Aina oli silti puhtaat vaatteet ja ruoka oli about 16.30 joka päivä. Perheessäni haukuttiin oikeistopuolueita, mutta samaan aikaan oli aina arvostus yrittäjiin. Tuo on ristiriitaista, I know. 

Olin hyvä luonnontieteissä ja päädyin tekniselle alalla korkeakouluun. Perustin menestyvän yrityksen ja myin sen. Olen nyt siirtynyt "vasemmistosta oikeistoon" ja edustan sitä, jota perheeni vihasi, mutta kuitenkin arvosti. 

Kyllä sen aina huomaa, ettei ole tietyissä seurapiireissä niin sujuva kuin "suomenruotsalaiset", mutta pärjään hyvin. Enemmän kotonani olen pubissa, jossa lauletaan Irwiniä. 

Varmaan jotkut onnistuvat paremmin luokkasiirtymässä, mutta toisaalta itse olen ylpeä taustastani. 

Vaikeaa on kuvitella tuntemaani biologian tohtoria snobbailemaan kahvipavuista tai viinirypäleistä. On kovasti hyönteisten ja sammakoiden lumoissa. Vaimonsa on luokanopettaja, tosin väitellyt myös, mutta eivät he mitään kiiltäväpaperisten aikakauslehtien markkinoimaa life styleä vietä....asuntolainassakin on maksamista....tosin (vaatimaton) kesäpaikka taisai tulla perintönä. Sinne mennäänm sitten vanhalla rellulla (muttei vielä kovin piinatulla)

Missä maassa asuitte? Suomessa ei ole äärimmäistä köyhyyttä nähty ainakaan 150 vuoteen. Jos olette Suomessa kuluttaneet 120 € kuukaudessa, niin hyvin onnistuttu.

Monessa kohtaa on puhuttu purjehduksesta. Siinä on selkeä ero Helsingin seudulla ja Turun seudulla. 

Turun seudulla se ei todellakaan ole mikään ylempään keskiluokkaan viittaava. Suurin osa veneistä on jotain 80-luvun veneitä, joiden suurin arvo on siinä, että joku on sen keväällä jaksanut pistää sellaiseen kuntoon, että se kelluu. Vaatimattomassa veneessä vietetään vaatimatonta elämää, satamassa ei piheinä mennä syömään ravintolaan vaan kokataan itse veneessä vaatimattomissa olosuhteissa ja valitetaan sataman kalliista laiturimaksusta. Vähän äveriäämpien lapset saattavat harrastaa esteratsastusta.

Jossain Espoon pursiseurassa ja Hangon Itämerenportissa sitten voi olla sitä vanhaa rahaa ja eri meininkiä. Laiturista sen jo näkee. Ihan eri tekoa. Veneet ovat kalliita, isoja, kiiltäviä tai uusia. Veneissä harvoin ollaan paikalla, koska omistajilla on vilkas seuraelämä, he käyvät ravintoloissa syömässä eikä veneestä kuulu ääntä, koska he eivät kovaan ääneen valita kalliista satamamaksuista. Näiden lapset häpeäisi sanoa harrastavansa esteratsastusta ja siksi he harrastavat järjestäen kouluratsastusta - siis sen tenniksen lisäksi.

Arvatkaa kumpaan lokeroon kuulun? :-)

Silmiinpistäviä ääriesimerkkejä on helppo löytää. Mutta Suomessa se jätesäkeissä tyhjiä pulloja roudaava tyyppi voi olla vaikka maisteri koulutukseltaan, joka on sortunut päihteisiin. Tällöin ero ylempään keskiluokkaan on vääränlaisen addiktion kokoinen ja tukiverkoston puuttuminen.

Vierailija kirjoitti:

Monessa kohtaa on puhuttu purjehduksesta. Siinä on selkeä ero Helsingin seudulla ja Turun seudulla. 

 

Turun seudulla se ei todellakaan ole mikään ylempään keskiluokkaan viittaava. Suurin osa veneistä on jotain 80-luvun veneitä, joiden suurin arvo on siinä, että joku on sen keväällä jaksanut pistää sellaiseen kuntoon, että se kelluu. Vaatimattomassa veneessä vietetään vaatimatonta elämää, satamassa ei piheinä mennä syömään ravintolaan vaan kokataan itse veneessä vaatimattomissa olosuhteissa ja valitetaan sataman kalliista laiturimaksusta. Vähän äveriäämpien lapset saattavat harrastaa esteratsastusta.

 

Jossain Espoon pursiseurassa ja Hangon Itämerenportissa sitten voi olla sitä vanhaa rahaa ja eri meininkiä. Laiturista sen jo näkee. Ihan eri tekoa. Veneet ovat kalliita, isoja, kiiltäviä tai uusia. Veneissä harvoin ollaan paikalla, koska omistajilla on vilkas seuraelämä, he käyvät ravintoloissa syömässä eikä veneestä kuulu ääntä, koska he eivät kovaan ääneen valita kalliista satamamaksuista. Näiden lapset häpeäisi sanoa harrastavansa esteratsastusta ja siksi he harrastavat järjestäen kouluratsastusta - siis sen tenniksen lisäksi.

 

Arvatkaa kumpaan lokeroon kuulun? :-)

Klisee luokkaan melko selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen massoittain tohtoreita ja etenkin maistereita, lähes alalta kuin alalta ja eipä taida olla erillisiä kirjastohuoneita juuri kellään ja monet tuntemani maisterit eivät ole kovin kummoisia lukijoitakaan- saavat kai tarpeekseen lukemisesta töissään. Jotenkin tulee semmoinen menneen maailman kuva näistä annetuista esimerkeistä. Listoista ei puutu muuta kuin hevospoolo ja ketunmetsästys, niin ollaan jo Iso-Britannian Landed Gentryn kuvioissa.  Tai sitten liikun vaan väärissä piireissä, se on toki mahdollista. Niin pilekttä silmakulmaan ja ulos -aurinkoon ? :)

Kuvauksista todellakin tulee mieleen enemmän Downton Abbey kuin arkipäivä 2026.

Terveisiä vain täältä Vantaan lähiöstä kirjastohuoneesta! ; ) Sellaiset löytyy myös sisaruksiltani vaikka hevospooloa ei pelaa meistä kukaan, alakerrassa asuu kyllä perhe, jonka lapset pelaavat krikettiä, LOL.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen massoittain tohtoreita ja etenkin maistereita, lähes alalta kuin alalta ja eipä taida olla erillisiä kirjastohuoneita juuri kellään ja monet tuntemani maisterit eivät ole kovin kummoisia lukijoitakaan- saavat kai tarpeekseen lukemisesta töissään. Jotenkin tulee semmoinen menneen maailman kuva näistä annetuista esimerkeistä. Listoista ei puutu muuta kuin hevospoolo ja ketunmetsästys, niin ollaan jo Iso-Britannian Landed Gentryn kuvioissa.  Tai sitten liikun vaan väärissä piireissä, se on toki mahdollista. Niin pilekttä silmakulmaan ja ulos -aurinkoon ? :)

Kuvauksista todellakin tulee mieleen enemmän Downton Abbey kuin arkipäivä 2026.

Terveisiä vain täältä Vantaan lähiöstä kirjastohuoneesta! ; ) Sellaiset löytyy myös sisaruksiltani vaikka hevospooloa ei pelaa meistä kukaan, alakerrassa asuu kyllä perhe, jonka lapset pelaavat krikettiä, LOL.

Maalla kirjastohuoneita on vielä enemmän, kun tilaa on ylipäätään enemmän. En pidä sellaista mitenkään erityisen yläluokkaisena. Jollain on kuntoiluhuone, jollain kirjastohuone, jollain kotiteatteri olohuoneen lisäksi ja jollain on ylimääräisessä huoneessa ompelukone tai matonkutimet. Näin muistelen omasta lapsuudestani alemmassa keskiluokassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen massoittain tohtoreita ja etenkin maistereita, lähes alalta kuin alalta ja eipä taida olla erillisiä kirjastohuoneita juuri kellään ja monet tuntemani maisterit eivät ole kovin kummoisia lukijoitakaan- saavat kai tarpeekseen lukemisesta töissään. Jotenkin tulee semmoinen menneen maailman kuva näistä annetuista esimerkeistä. Listoista ei puutu muuta kuin hevospoolo ja ketunmetsästys, niin ollaan jo Iso-Britannian Landed Gentryn kuvioissa.  Tai sitten liikun vaan väärissä piireissä, se on toki mahdollista. Niin pilekttä silmakulmaan ja ulos -aurinkoon ? :)

Kuvauksista todellakin tulee mieleen enemmän Downton Abbey kuin arkipäivä 2026.

Terveisiä vain täältä Vantaan lähiöstä kirjastohuoneesta! ; ) Sellaiset löytyy myös sisaruksiltani vaikka hevospooloa ei pelaa meistä kukaan, alakerrassa asuu kyllä perhe, jonka lapset pelaavat krikettiä, LOL.

Maalla kirjastohuoneita on vielä enemmän, kun tilaa on ylipäätään enemmän. En pidä sellaista mitenkään erityisen yläluokkaisena. Jollain on kuntoiluhuone, jollain kirjastohuone, jollain kotiteatteri olohuoneen lisäksi ja jollain on ylimääräisessä huoneessa ompelukone tai matonkutimet. Näin muistelen omasta lapsuudestani alemmassa keskiluokassa.

Niin, jotkut ihmiset vain ovat kiinnostuneet kirjoista ja kirjallisuudesta, ja haluavat omistaa tietyt kirjat. Mutta joo, täytyisi karsia niitä, liikaa niitä on, mutta vaikeaa se on, ei liity luokkiin mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Niin mutta jos tohtorin kokemusmaailma pyörii siinä, onko brasilialaiset kahvipavut parempia kuin etiopilaiset, kun taas työväenluokkalainen miettii onko Juhlamokka tarjouksessa S-Marketissa, ei tohtori jaksa käyttää aikaa tällaiseen keskusteluun, vaan fiksuna ihmisenä kaivaa kuulokkeet ja alkaa kuuntelemaan podcastia tms. Hän ei tule saamaan tästä keskustelusta mitään ja joutuu käyttämään energiaansa keskustelun kannatteluun.

Ja joo, toki tohtori tai miksei työnväenluokkalainenkin voi yrittää kaivaa enemmän keskustelunaihetta, mutta jos tohtorin älyllinen kapasiteetti riittää kriittiseen ja vertailevaan keskusteluun ja väittelyihin, miksi hän käyttäisin elämästään aikaa siihen, että keskustelee ihmisen kanssa, joka ei pahimmassa tapauksessa ymmärrä syy-seuraus -suhteita ja kykene edes kevyeen väittelyyn? Näin karrikoiden siis, toki on olemassa duunareita, joilla on hyvät keskustelutaidot, sekä tohtoreita, jotka eivät kynene keskusteluun ollenkaan.

Jostain syystä tohtoritasoisilla miehiä kiusaa myös ilmiö, jossa kouluttamaton työväenluokka kokee tarvetta kiistellä asioista hänen kanssaan. Mikään ei latista tohtorin iltaa, kuin duunari, joka vänkää siitä onko esim. ilmastonmuutosta olemassa vai ei. 

Tämä on helppo ongelma ratkaistavaksi. Osallistut ei-toivottuun keskusteluun puuduttavalla, jargonintäyteisellä miniluennolla. Keskustelu vaihtuu toiseen aiheeseen hyvinkin nopeasti. Toimii joka kerta.

Toimii, jos tavoitteena on tyrehdyttää keskustelu. Tuolla tavalla ei kuitenkaan ylläpidetä hyvää keskustelua. Mutta onko se edes mahdollista, jos seuraan osuu joku ilmastonmuutos- tai koronarokotejankkaaja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Niin mutta jos tohtorin kokemusmaailma pyörii siinä, onko brasilialaiset kahvipavut parempia kuin etiopilaiset, kun taas työväenluokkalainen miettii onko Juhlamokka tarjouksessa S-Marketissa, ei tohtori jaksa käyttää aikaa tällaiseen keskusteluun, vaan fiksuna ihmisenä kaivaa kuulokkeet ja alkaa kuuntelemaan podcastia tms. Hän ei tule saamaan tästä keskustelusta mitään ja joutuu käyttämään energiaansa keskustelun kannatteluun.

Ja joo, toki tohtori tai miksei työnväenluokkalainenkin voi yrittää kaivaa enemmän keskustelunaihetta, mutta jos tohtorin älyllinen kapasiteetti riittää kriittiseen ja vertailevaan keskusteluun ja väittelyihin, miksi hän käyttäisin elämästään aikaa siihen, että keskustelee ihmisen kanssa, joka ei pahimmassa tapauksessa ymmärrä syy-seuraus -suhteita ja kykene edes kevyeen väittelyyn? Näin karrikoiden siis, toki on olemassa duunareita, joilla on hyvät keskustelutaidot, sekä tohtoreita, jotka eivät kynene keskusteluun ollenkaan.

Avarakatseinen ihminen keskittyy siihen mikä ihmisiä yhdistää eikä siihen mikä heitä erottaa. Kenen tahansa ihmisen kanssa voi jutella vaikkapa kevään tulosta, joistain isommista uutisissa olleista asioista, linnuista, kalastuksesta tms. Jos vaikka autoista pitää puhua, niin kyllä humanistikin pystyy jotain sanomaan. Hän voi myös osoittaa arvostusta keskustelukumppanin laajemmalle auto- ja urheilutiedolle ja olla hieman anteeksipyytävä oman tietämättömyytensä kanssa.

Eli humanistin ei tarvitse viihtyä. Sen kun kuuntelee anteeksipyydellen muiden jorinoita?

tässä on asioita joita ylempään luokkaan kuuluva tekee

- järjettömät kala ja liha ostokset city marketissa ja prismassa, tyyliin pihvejä, lihaa kalaa

- tuore mehuja, paisto piste tuotteita

- mallorkalle, risteilylle

- jatkuva elo kuvissa ramppaaminen

- uusia autoja koko ajan

- isot talot ja siivous

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitään luokkajakoa. Verotus tasapäistää. Valitettavan moni on toki pudonnut tai putoamassa työelämästä, mikä saattaa aiheuttaa jonkinmoisia levottomuuksia pudonneen sosiaaliturvan myötä (rikokset lisääntyy jne).

Esim Briteissä luokkajako on totta ja näkyy monessa mm. yksityiset kalliit koulut.

Suomessa on lisäksi miehille armeija, missä he näkevät kaikenlaisia tyyppejä monenlaisilla taustoilla. Pakollinen asevelvollisuus naisille voisi siltäkin kulmalta tehdä hyvää, että oppii näkemään eritaustaisia ihmisiä. Sillä vaikka luokkajakoa ei ole, on aina hyvä laajentaa omaa katsontatapaa erilaisten ihmisten kautta.

Voisin veikata, että nykyään varsin moni akateemisesti kyvykäs ylemmän keskiluokan nuori jättää armeijan käymättä. Yksityislääkäriltä haetaan vapautuspaperit ja suoraan yliopistoon. 

En tosiaankaan usko enkä ole tällaista nähnyt. Kyllä se käyty varusmiespalvelus on edelleen varsin tärkeä. Ns. hullun paperit eivät ole mikään meriitti uralla.

Useimmat maahanmuuttotaustaiset ovat kuitenkin hankkineet "hullun paperit".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitään luokkajakoa. Verotus tasapäistää. Valitettavan moni on toki pudonnut tai putoamassa työelämästä, mikä saattaa aiheuttaa jonkinmoisia levottomuuksia pudonneen sosiaaliturvan myötä (rikokset lisääntyy jne).

Esim Briteissä luokkajako on totta ja näkyy monessa mm. yksityiset kalliit koulut.

Suomessa on lisäksi miehille armeija, missä he näkevät kaikenlaisia tyyppejä monenlaisilla taustoilla. Pakollinen asevelvollisuus naisille voisi siltäkin kulmalta tehdä hyvää, että oppii näkemään eritaustaisia ihmisiä. Sillä vaikka luokkajakoa ei ole, on aina hyvä laajentaa omaa katsontatapaa erilaisten ihmisten kautta.

Voisin veikata, että nykyään varsin moni akateemisesti kyvykäs ylemmän keskiluokan nuori jättää armeijan käymättä. Yksityislääkäriltä haetaan vapautuspaperit ja suoraan yliopistoon. 

En tosiaankaan usko enkä ole tällaista nähnyt. Kyllä se käyty varusmiespalvelus on edelleen varsin tärkeä. Ns. hullun paperit eivät ole mikään meriitti uralla.

Useimmat maahanmuuttotaustaiset ovat kuitenkin hankkineet "hullun paperit".

Itse asiassa tunnen yhden dosentinkin, joka on aikoinaan hankkinut hullun paperit. Ei ole sanottavammin haitannut urakehitystä.

Vierailija kirjoitti:

tässä on asioita joita ylempään luokkaan kuuluva tekee

- järjettömät kala ja liha ostokset city marketissa ja prismassa, tyyliin pihvejä, lihaa kalaa

- tuore mehuja, paisto piste tuotteita

- mallorkalle, risteilylle

- jatkuva elo kuvissa ramppaaminen

- uusia autoja koko ajan

- isot talot ja siivous

Ylempi keskiluokka tuskin harrastaa Mallorcaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistetysti työväenluokkainen mies on dynaamisempi ja aggressiivisempi kaikessa toiminnassaan verrattuna ylemmän keskiluokan herraskaiseen mieheen. Onko vaikea ymmärtää miksi se vähemmän aggressiivinen välttelee toista?

Ihan aivotutkija on kertonut, että aivomme luontaisesti ohjaavat meitä hakeutumaan samanlaisten ihmisten joukkoon, koska samanlaisten ihmisten käyttäytyminen on ennustettavampaa aivoillemme. Tämä aivojen kannalta tarkoittaa sitä, että aivot säästävät tällöin energiaa ja tätä energiaa jää ravinnon etsimiseen ja mahdolliseen pakenemiseen. 

Joo mut se ei ole tota mitä toi kommentoija selittää. Ja on ihan eri asia hakeutua kaltaistensa seuraan kuin olla täysin kyvytön saamaan sanaa suustaan eri luokkalaiselle.

Tavallaan kyllä ymmärrän tuota kommentoijaa, joka kertoo välttelevänsä työväenluokkaisille puhumista. Siis tämä, joka menee bussiin keskiovesta tai käyttää itsepalvelukassaa. Eihän tuo nimittäin ole kovin räikeää välttelyä, vaan menee vielä ihan normaalin toiminnan tiliin, eli ei estä käyttämästä niitä palveluja millään tavalla. 

Ei minullakaan ole lähipiirissä ketään työväenluokkaista enkä oikein osaa puhua heidän kanssaan, jos joskus on sattunut esimerkiksi kylässä tai kutsuilla samaan seuraan. Olen silti kohtelias, tervehdin ja kyllä varmaan jotain sanaa saan suustani. Mutta sen vaan huomaa aika pian, että kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tutustuminen etene. Eikä se ole arvostuksen puutetta tms. vaan ihan vain ne maailmat on erilaisia. 

Jos olisi antaa jotain vinkkejä, mistä ylemmän keskiluokan kuplassa elävä tohtori voisi keskustella työväenluokkaisten kanssa, niin olisin kyllä hyvin kiitollinen. 

Sivistys ainakin puuttuu, jos tohtori ei osaa jutella työväenluokkalaisen kanssa.

Kyse ei aina ole sivistyksen puutteesta, vaan maailmojen kohtaamattomudesta. Sanotaan vaikka vähän kliseisesti, että tohtori on kiinnostunut erikoiskahveista. Tohtori haluaisi puhua erilaisia kahvipavuista, mutta työväenluokkalaisella ei ole näistä hajuakaan, sillä hän ostaa aina Juhla Mokkaa. Lisäksi hän kertoo, että juo kahvin mustana ja laittaa joukkoon aina kolme ruokalusikallista sokeria. Keskustelu tyssähtää täysin.

Mitä luulette, onko kahvihifistelijällä kiinnostusta jatkaa keskustelua, tai edes mitään sanottavaa tässä vaiheessa? 

Vastavuoroisesti juttelin itse maisterin koulutuksen saaneens talonyhtiön lenkkisaunassa eläkeiläisen kanssa, joka kertoi olleensa tehtaassa töissä ikänsä. Tein olettamuksen, että tuskin opistotason korkeampaa tutkintoa hänellä on, mutta eipä sillä väliä kun juttelin lomassa huomasinne, että sukumme on samoilta suunnilta ja siitä keskustelu lähti etenemään.

Tohtori osaa kyllä varmasti löytää molempia osapuolia yhdistävän puheenaiheen. Me ihmiset kun tupataan lopulta olemaan kovin samanlaisia, kun kaikki roolit ja luokat riisutaan. 

 

Tohtori on varmasti myös matkustanut ja tietää, että eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin pätee sama asia.

Niin mutta jos tohtorin kokemusmaailma pyörii siinä, onko brasilialaiset kahvipavut parempia kuin etiopilaiset, kun taas työväenluokkalainen miettii onko Juhlamokka tarjouksessa S-Marketissa, ei tohtori jaksa käyttää aikaa tällaiseen keskusteluun, vaan fiksuna ihmisenä kaivaa kuulokkeet ja alkaa kuuntelemaan podcastia tms. Hän ei tule saamaan tästä keskustelusta mitään ja joutuu käyttämään energiaansa keskustelun kannatteluun.

Ja joo, toki tohtori tai miksei työnväenluokkalainenkin voi yrittää kaivaa enemmän keskustelunaihetta, mutta jos tohtorin älyllinen kapasiteetti riittää kriittiseen ja vertailevaan keskusteluun ja väittelyihin, miksi hän käyttäisin elämästään aikaa siihen, että keskustelee ihmisen kanssa, joka ei pahimmassa tapauksessa ymmärrä syy-seuraus -suhteita ja kykene edes kevyeen väittelyyn? Näin karrikoiden siis, toki on olemassa duunareita, joilla on hyvät keskustelutaidot, sekä tohtoreita, jotka eivät kynene keskusteluun ollenkaan.

Jostain syystä tohtoritasoisilla miehiä kiusaa myös ilmiö, jossa kouluttamaton työväenluokka kokee tarvetta kiistellä asioista hänen kanssaan. Mikään ei latista tohtorin iltaa, kuin duunari, joka vänkää siitä onko esim. ilmastonmuutosta olemassa vai ei. 

Tämä on helppo ongelma ratkaistavaksi. Osallistut ei-toivottuun keskusteluun puuduttavalla, jargonintäyteisellä miniluennolla. Keskustelu vaihtuu toiseen aiheeseen hyvinkin nopeasti. Toimii joka kerta.

Toimii, jos tavoitteena on tyrehdyttää keskustelu. Tuolla tavalla ei kuitenkaan ylläpidetä hyvää keskustelua. Mutta onko se edes mahdollista, jos seuraan osuu joku ilmastonmuutos- tai koronarokotejankkaaja? 

Ei varmaankaan, mutta näitä skeptikkoja ja salaliittoteoreetikkoja löytyy myös ihmisistä, joilla on akateeminen loppututkinto takataskussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tässä on asioita joita ylempään luokkaan kuuluva tekee

- järjettömät kala ja liha ostokset city marketissa ja prismassa, tyyliin pihvejä, lihaa kalaa

- tuore mehuja, paisto piste tuotteita

- mallorkalle, risteilylle

- jatkuva elo kuvissa ramppaaminen

- uusia autoja koko ajan

- isot talot ja siivous

Ylempi keskiluokka tuskin harrastaa Mallorcaa...

Toki. Patikointia ja pyöräilyä. Komeita viiden tähden hotelleja ja hyviä ravintoloita. Espanjan kuninkaan kesäasunto on Mallorcalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.

Kaikki Suomessa yliopistotutkinnon lukeneet on ihan samaa luokkaa kuin duunarit. Ne duunarit on tehneet silloin töitä ja maksaneet veroja joilla yliopistoja ym pyöritetään kun nämä itsensä johonkin mystiseen yläluokkaan lukeutuvat on opiskelleet ilmaisia tutkintoja. Ei Suomi ole mikään Britannia missä on oikeasti eri luokkia; aatelisia ym. Siellä on myös eri yhteuskuntaluokkien yliopistoja. 

Ihan näin asia ei ole. Meillä on yhteiskuntaluokkia edelleen olemassa, vaikkei niitä tunnisteta arjessa aktiivisesti. Kuitenkin ne näkyy esim. lasten koulumenestyksen taustalla selvästi kun pintaa rapsutellaan. 
Toisaalta luokkahypyt on ollut mahdollisia lähes kaikille viime vuosikymmenet, ja keskiluokka on kasvanut. Nyt kierto on sulkeutumassa, ja luokkanousu harvinaisempaa vuosi vuodelta. 
Luokkiin kuuluminen ei ole täysin tulosidonnainen: voi kuulua yläluokkaan esim. koulutuksen kautta, mutta olla tulotasoltaan köyhä tohtori. Tai voi olla varakas työväen luokkaan kuuluva duunari. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa II

Asuminen

-   Vanha raha ei välitä trendeistä. Antiikkia, perittyä tai ostettua,  yhdistettynä käytännölliseen moderniin. Koti, joka sisustetaan periaatteessa vain kerran. Tosi yläluokkaista ovat vaikkapa aatelisten linnat, joissa paljon mikään ei muutu vuosisadasta toiseen. 

 

Harrastukset

Rahvas—työväestö—oli perinteisesti niin työn raskaan uuvuttamaa, että kaatui illalla sänkyyn. Rikkailla taas ei ollut muuta kuin aikaa kehittää itseään eli harrastaa. Rusketus oli ulkona ahertavan rahvaan merkki. 

 

Yläluokkaan itsensä lukeva verkostoija ehkä golfaa taas nykyisin, käy salilla ja juoksee älykello kädessä maratooneja.  Tai laskettelee, vaikka inhoaa korkeita paikkoja ja lunta.

 

Toinen käy näyttäytymässä oopperajuhlilla ja jazzfestivaaleilla, koska se kuuluu asiaan. 

 

Monia lajeja on pitänyt harrastaa nuoresta—aloittelijalla ei ole golf-kentälle asiaa. 

Jos tämä risoo aikuista luokkahyppääjää, kannattaa keksiä itselle hieman erikoisempia harrastuksia kuten esim. ikebana tai en plein air maalaus. Tai kerätä vanhaa hopeaa, koska “merkeistä oppii historiaa.”  (Muumimukit eivät käy.)

Eli sopivan kalliilta ja harvinaiselta kuulostavia yksilölajeja, joita on vaikea ulkopuolisen kyseenalaistaa. 

 

Matkustaminen

 

Maailmassa ei ole enää kovin montaa kolkkaa, joissa ei törmää turistilaumoihin. Jos haluaa silti matkustaa, parempi jättää selfiet ( minä ja Mona Lisa tai annokseni ihanassa trattoriassa) ottamatta ja näyttämättä. Vanha raha ei halua herätttää huomiota. Uusi raha haluaa vain sitä. 

 

Loppujen lopuksi: Omaa itseään ja taustaansa ei missään nimessä kannata kadottaa. 

Luokkahyppääjä on kirinyt kiinni etumatkan, jonka toiset ovat saaneet syntymälahjana. Se on ylpeilyn aihe ja voimavara—osoittaa pitkäjänteisyyttä ja resilienssiä. Taustaa kannattaa hyödyntää eikä häpeillä. 

 

Yhdysvalloissa yksi huippuyliopistojen haun tehtävistä oli vuosia sitten kuvailla vaikeuksia,  joita hakija oli jo elämässään voittanut. Kysymys erotti lintukodossa kasvaneet niistä, jotka pärjäisivät ihan omilla avuillaan. Vastapainoksi kysyttiin tietenkin sitten kalliista urheiluharrastuksista (soutu, lacrosse, miekkailu), joiden harrastajien vanhemmat saattaisivat mielellään vaikkapa lahjoittaa yliopistolle varoja, jos oma jälkikasvu sattuisi pääsemään sinne opiskelemaan. 

 

Terveisin,

kolmiluokkaloikkaaja

Harrastuksia näön vuoksi harrastavat eivät tosin ole yläluokkaa nähneetkään, vaan kuvailet lähinnä nousukkaiden käsitystä yläluokasta. Golfkentillä päivystää juuri vaatimattomammasta taustasta ponnistavia, jotka pyrkivät verkostoitumaan itseään parempien kanssa. Toki golfia pelataan myös ylemmässä keskiluokassa ja yläluokassa, mutta vain nousukas luulee että golf-kentällä näyttäytymällä voi todistaa jotain omasta taustastaan. 

 

Golf ei todellakaan ole laji, jonka osaaminen edellyttäisi treenaamista lapsesta lähtien, eivätkä kaikki golf-kentillä tepastelevat osaa pelata golfia välttämättä lainkaan.

Emme ole periatteessa eri mieltä. No, paitsi siitä, pitäisikö golf oppia jo nuorena.  Näin on minulle sitä mestaruustasolla nuoruudessaan pelannut mies väittänyt.  Tämä oli tosin kaukaisessa menneisyydessä, viime vuosituhannella,  kun golf oli vielä eliittilaji Suomessa eikä eläkeläisten hiipuva harrastus.  Nythän se on toki kokenut uusrenesanssin.  

Onko nousukas tai verkostoituja muuten mielestäsi sama asia kuin luokkahyppääjä?  

Yläluokat saavat verkkonsa ja kalliit harrastuksensa syntymälahjana. 

Harrastukset ovat edelleen nk. yhteiskunnan kermalle  ( tai itsensä siihen lukeville) ilmeisen vakava asia, joka erottaa jyvät akanoista.

Kyllä se on oikeudenmukaisuuden taju ja toisista välittäminen, mikä on iso osa minua, vaikka olen alemman sosiaaliluokan kasvatti. Pärjäsin koulussa ja opiskelin aina lääkäriksi asti. Kollegat (tarkoitan lääkäreitä) on pääsääntöisesti mukavia ihmisiä, mutta suurin osa heistä tulee ylemmästä keskiluokasta, ja sen huomaa esimerkiksi kun keskustelee pidempään elämästä yleensä. Empatian puute vähäosaisia kohtaan tulee usein esille keskusteluissa. Onneksi joukossa on hyviäkin tyyppejä, mikä antaa toivoa.