Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1040)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen tätä ketjua ja kiitän luojaani siitä, että kaikki vaatteeni ovat kirpparilta. Säästän selvää rahaa ja samalla onnistun karkottamaan nämä luokkapyrkyrikiipijä-idiootit ympäriltäni. Win-win! Käärikää kermapersefasistit itsenne beigeen merinovillaan vaikka päästä varpasiin kun kyräilette ja luokittelette toisianne - meikä nauttii kesästä ja elämästä, riettaasti tokmannin kirjavat crocsit jalassa. Kuulkaa - ei ole käärinliinoissa taskuja ja samallatavalla madot syövät sekä rikkaan, että köyhän. Eivät ne mässyttäessään kysele, että olihan tällä nyt varmasti Lokkivalaisin, olihan?
Minä sen sijaan ajattelen että elämä on lyhyt joten miksi en haluaisi kauneutta ympärilleni jos se on mahdollista. Miksi viettää lyhyen elämänsä päivät crocseissa?
Luonto, musiikki, taide ja ihanat ihmiset ovat kauneutta ympärilläni. En pidä katsetta varpaissani, enkä siinä omassa navassa päivää pitkää. Jalassa pidän jalkineita, jotka hyvältä tuntuvat. Elämä menee haaskoon kytätessä, mikä on sosiaalisten ympyröitten nokkimajärjestys - minä hengaan vain niitten kanssa, joista tykkään. Nirppanokista en tykkää ja niistä pääsee kätevästi eroon kun ei pelaa heidän typeriä pelejään. Jos joku haluaa maksaa ylihintaa aivan tavallisista kuteista vain siksi, että niissä leima kertomassa, että tästä muuten sitten maksettiin jumalattomasti ylihintaa - niin siitä vaan. Minulle luksusmerkit kertovat typeryydestä ja hengen köyhyydestä, joka on minulle se suurempi synti, kuin taloudellinen köyhyys.
Minä en käy töissä. Minä matkustan ja käyn paikoissa. Vuosia menin eräjormana (olen jormeliina) ja kyllä se vaikuttaa korvienväliin. Sitten kun pukeutuu asianmukaisesti johonkin tilaisuuteen, vetää korkkarit jalkaan ja laittaa hiukset kiehkuralle huomaa kuinka selkä oikenee ja kävelytyyli hienonee.
Hienot vaatteet ovat kunnioitus itseään ja kanssaihmisiä kohtaan. Yritin vuosikymmenen leikkiä muuta.
No tottakai osaan minäkin erikoistilaisuuteen pukeutua - se on kunnioitusta tilaisuuden järjestäjää kohtaan. Myös teatteriin, taidenäyttelyyn ja konserttiin mennessäni panostan siistiin olemukseen kunnioituksesta taiteilijan työtä kohtaan koska luoja tietää, ettei sitä kunnioitusta nyky-yhteiskunnassa liiemmin osoiteta. Silloin riittävät siistit, itselleni kauniisti istuvat vaatteet. Pönötys siksi, että muut osaisivat lokeroida sinut johonkin myyttiseen "parempien" ihmisen listaan on merkki luonteen heikkoudesta. Lisäksi ajatus siitä, että toiset ovat arvokkaampia kuin toiset perustuen lompakon paksuuteen, siihen onko saanut terveenä syntyä ja kasvaa ja siihen, putkahtiko maailmaan Vähä-humppilan teollisuusalueelle vai Helsingin parastipaikalle, on sivistykselle vieras ja äärimmilleen vietynä johtaa fasismiin. Hyi olkoon.
Yhteiskuntaluokat eivät ole paremmusjärjestys. Eri luokissa ollaan erilaisia. On erilaiset arvot, elämäntavat, elämänpiiri, maku jne.
Luepa tätä ketjua tarkemmin. Se, että sinun silmissäsi ihmisillä ei ole paremmuusjärjestystä ei tarkoita sitä, etteikö nykyisen yhteiskunnan kermapersefasistien mielestä tuota järjestystä olisi. Tutustu "yläluokkalaisiin" päätöksiin, joilla on entisestään kurjistettu jo kärsivien elämää, lykätty lapsia köyhyyteen ja viety ruoka vanhusten suusta. Ja täällä jengi keskustelee siitä, miten voisi parhaiten samaistua tuohon beigeen, ahneeseen merinovillamassaan.
Rahalla ei ole isänmaata, eikä sillä voi ostaa sivistystä - taulun sillä saa ja konserttilipun, muttei silmiä, joilla nähdä, korvia, joilla kuulla ja sielua, jolla ymmärtää. Kun minä menen konserttiin, teatteriin ja taidenäyttelyyn, menen nauttimaan siitä mitä alan taitaja tahtoo tarjota. En mene sinne kuikuilemaan missä ovat minun ah niin elitistiset tuttuni ja naapurini - sillä minä tiedän, missä minun tuttuni ovat: he ovat siellä lavalla, tekemässä koulutustaan vastaavaa työtä ainoastaan rakkaudesta lajiin. Ja kermaperseet kuittaavat siitä, että istuvat yhdessä kokouksessa murustamassa viineriä sen rahamäärän, jolla se korkeakulttuuria tuottava kaveri eläisi kuukauden.
Juu, ei kiitos. Pitäkää lokkilamppunne, perkeleet.
Tilastomatemaattisesti ryhmät alkavat menettämään merkityksensä, jos iso osa alkiosta on jossain ryhmien välimaastossa. Eli sisäinen varianssi kasvaa liian suureksi verrattuna ryhmien väliseen varianssiin. Sen vuoksi puhutaan, että yhteiskuntaluokat ovat menettäneet merkityksensä. Puhdasta luokkaa edustavassa ytimessä on liian vähän alkiota kokonaismäärään hähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole koskaan ajatellut, että Suomi on luokkayhteiskunta. Siis käytännön tasolla. Noin ylipäätään, mitä merkitystä sillä on, jos ihminen sijoittuu mihinkin yhteiskuntaluokkaan? Mun mielestäni kaikki on duunareita jos palkkakuitissa lukee työnantajana joku muu kuin oma nimi. Olet sitten siinä Oy Firma Ab:ssä lähetti, asiantuntija, siivooja, keittäjä, ylempi toimihenkilö.
Koko ketju on täynnä naurettavia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ainahan näille joku elävän elämän esimerkki(kin) löytyy.
Lisäksi täällä unohdetaan kokonaan se, että saman "luokan" keskelläkin on eri tyylisiä ihmisiä ja piirejä, ja piireissäkin erilaisia persoonia. Eivät he ole mitään homogeenistä massaa keskenään.
Varmaan on aikamoista yleistystä, mutta jos puhutaan yleisellä tasolla, eikä haluta kirjoittaa romaanin pituista tekstiä, niin on pakko yleistää. Pitää ymmärtää, että aina on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.
Minua häiritsee paljon enemmän, että joissakin kommenteissa sekoitetaan ylempi keskiluokka yläluokkaan (jota Suomessa ei juuri edes ole) ja eliittiin. Joissakin kommenteissa sekoitetaan alempi keskiluokka työväenluokkaan, vaikka sekin on aivan eri asia. Mutta tämähän on anonyymi keskustelupalsta. Kaikki saa sanoa mitä ajattelee, ja se on hieno juttu.
Joo, ei monillakaan varmaan ole niin tarkkaa luokkatietoisuutta ja saattavat havahtua näihin asioihin lähinnä välillä nettikeskusteluissa.
Tietysti tekstin sisältö on sitten laadultaan erilaista, kuin jollain sellaisella, joka on kenties opiskellut tai muutoin syventynyt aiheeseen. Minusta tuntuu, että itse en esim. erota "eliitin" ja ylemmän keskiluokan eroja, tai miksi jokin sukutausta tekisi tavallisesta ihmisestä "eliittiä".
Eliitti on Suomessa monenkirjava joukko. Voi olla poliittista tai taloudellista eliittiä, myös äkkirikastuneita urheilijoita vailla korkeaa koulutusta tai kulttuuritaustaa. Myös pieni joukko vanhaa aatelia tai varakkaita kulttuurisukuja luetaan osaksi eliittiä, ja erona ylempään keskiluokkaan on lähinnä se, ettei ole riippuvuutta palkkatyöstä.
Keskiluokan tunnusmerkki on koulutus, työ ja palkka. Nämä eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, vaan myös verkostot ovat tärkeitä, perhe ja ystäväpiirit.
Ylemmällä keskiluokalla on tyypillisesti yliopiston maisterin, lisensiaatin tai tohtorin koulutus, erityisasiantuntijatyö tai johtoasema ja palkka noin 4500 - 6500 €/kk. Keskiluokalla on tyypillisesti AMK-, YAMK- tai yliopistokoulutus, asiantuntijatyö tai päällikkötaso ja palkka usein noin 3500 - 4500 €/kk luokkaa.
Alemmalla keskiluokalla tyypillisesti merkonomikoulutus, joskus AMK-koulutus, rutiiniluonteinen toimistotyö tai työnjohtotehtävä ja palkka noin 2500 - 3500 €/kk luokkaa.
Näiden lisäksi on työväenluokka, jolla tyypillisesti ammattikoulu, suorittava työ työnjohdon valvonnassa tai yrittäjänä ja palkka vaihtelee noin välillä 2000 - 4000 €/kk.
Alimpana on n.s. alaluokka, joka tyypillisesti ei käy töissä vaan elää pitkäaikaisesti sosiaalitukien varassa. Alaluokka ei ole yhtenäinen, siihen kuuluu mm. korkeasti koulutettua ja sivistynyttä prekariaattia (ne työttömät korkeakoulutetut) ja täysin vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevia elämäntapatyöttömiä.
Ap:n kysymys siis koski tapojen eroja alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä.
Näinhän ne kutakuinkin menee. Työväenluokan tulotaso on tosiaan laaja ja voi ulottua jopa samaan kuin ylemmällä keskiluokalla. Mutta ammattikoulutaustainen yrittäjä edustaa tosiaan silti useimmiten työväenluokkaa. Vaikuttaa näihin kuitenkin myös perhetausta ja ystäväpiirit, missä liikkuu. Ja on poikkeuksiakin, koska yksilöllisiä eroja on ja arvot voi rakentua vaikka kaverin perheen tai kummisedän mukaan eikä omasta kotoa.
Mutta se, mitä ap. kysyi alemman ja ylemmän keskiluokan tapojen eroista. Ainakin tämän olen huomannut, että alempi keskiluokka viettää vapaa-aikaa melko samalla tavalla kuin työväenluokka, eli nollaa ja palautuu työstä. On myös tavallista rajata tarkkaan työaika ja vapaa-aika. Ylempi keskiluokka viettää tavoitteellista vapaa-aikaa eikä vedä niin tiukkaa eroa työn ja vapaan välille, vaan voi rakentaa verkostoja vapaa-ajallakin. Työ on osa identiteettiä eikä rajoitu työaikaan.
Ammattikoulutaustaiset yrittäjät perustivat täällä konepajan. Se kasvoi vuosien päästä konepajasta tehtaaksi ja sitten perustettiin vielä pari tehdasta lisää. Teollisuushalleissa, tontissa, koneissa, varastoissa on kiinni jo kymmenien miljoonien pääomat. Nuo veljekset eivät hypäneet millekään keskiluokan asteelle vaan paljon korkeammalle kapitalistien luokkaan.
Sivusta kyselen miten näiden yrittäjien elämä muuttui rikastumisen myötä? Ostivatko he Töölöstä vapaa-ajan asunnon kirjastohuoneella oopperavierailuja varten tai talonsa täyteen taidetta? Vai oliko muutos ennemmin sitä, että talo, auto, palju ja telkkari päivitettiin hienompaan?
Ihan oksettavaa luettavaa. Että tänä päivänä puhutaan jostain luokkaeroista.
Täytyy olla todella ahdas pää ja pieni elämä, että tälläisiä edes miettii.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oksettavaa luettavaa. Että tänä päivänä puhutaan jostain luokkaeroista.
Täytyy olla todella ahdas pää ja pieni elämä, että tälläisiä edes miettii.
Eikö luokkaeroja mielestäsi ole vai eikö niistä vain saa puhua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan edustajat eivät ainakaan lue vauva.fi -palstaa
No mä luen. Mutta olen syntyjään vain alempaa keskiluokkaa. Nykyään ylempää keskiluokkaa hyvin luokkakeskeisessä Britanniassa. Oma kupla on myös erittäin vahvasti sitä ja vanhaa rahaa.
Huomaan oman taustani etenkin siitä, etten osaa keskustella yhtä luontevasti, en ole yhtä perhekeskeinen, juon enemmän alkoholia (toisaalta en käytä huumeita), en ole kiinnostunut logoista (toisin kuin täällä jaksetaan mainita, rikkaat kyllä käyttävät luksusmerkkejä) ja siivoan kotini itse. Osittain kulttuuri- eikä vain luokkaeroja.Britannian ja etelä euroopan suurin ero varakkaampien kesken on logot. Tkmaxx myy halvalla brändejä (calvin clain, hilfiger ym) ja niitä ostaa duunarit. Ylempi luokka ei esittele logoja, päinvastoi. Laatuvaatteet ilman mitään merkintää.
Britanniassa ylempi 10% tuloluokka koostuu osin myös täysin kouluttamattomista toimarteista, jotka ovat menneet with a flow ja edenneet urallaan.
Italia/ espanja ovat kuin lahjapaperia. Kääriytyvät logoihin päästä varpaisiin ja käytös on sen mukaista.
Näen joka päivä Chanelin, Hermesin ja Diorin logoja kouluportilla. Ei puhuta nyt mistään Vuittoneista tai Calvineista joka ei edes ole luksusbrändi. Autot ja talot samaa luokkaa. Ja lomamatkat tietenkin.
Niin minäkin, mutta ne on nousukkaita ei aatelisia. Vitton ja Calvin on luxus duunareille.
Mutta rauha on se todellinen tekijä.
Eliitti ei menetä malttia eikä korota ääntä. Ikinä.
Mikään ei ole niin WT:tä kuin jotkut Chanelit ja Vuittonit ja Hermesit ja mitä niitä on. WT:tä, jolla on rahaa tai joka haluaa antaa sen vaikutelman. Tsiisus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Juuri näin. Hämmästyttävää kyllä, kuvauksesi mukaista sivistynyttä keskiluokkaa on nykyisin yhä vaikeampi löytää. Olen työskennellyt useissa rahoitusalan organisaatioissa, joissa ihmisten keskuansiot ovat pääsääntöisesti melko korkeat ja moni varmaan ajattelee lukeutuvansa ylempään keskiluokkaan ihan vain aseman ja tulojen perusteella. Harrastuksina lähes jokaisella golf ja laskettelu, sillä siellä pääsee näyttäytymään samanhenkisille. Käytöstavat ovat kuitenkin kuin rakennustyömaalta, eikä klassisesta sivistyneisyydestä ole koskaan kuultukaan. Teatterissa ei ole vain unohdettu käydä, vaan se ei ole tullut mieleenkään. Sivistyksen, tai edes kunnollisen lukutaidon arvoa ja yhteyttä kilpailukykyyn ei tunnuta ymmärtävän lainkaan. Valitettavasti tämä kehitys on täysin yhdenmukainen Kokoomuksen kehityksen kanssa ja väitän, että tämä kehityskulku on osatekijänä Suomen kilpailukyvyn heikentymisessä.
Tämä oli ketjun parhain kommentti.
"Eduskunta hyväksyi potkulain."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vuoden työsopimukset ilman perustetta lakimuutokset voimaan 1.6.2026"
https://valtioneuvosto.fi/-/1410877/maaraaikaisia-tyosopimuksia-joustav…
Omistusasuntoon ei saa yleistä asumistukea. Ja vuokra-asunnossa ruokakunnan bruttotulot ja varallisuus vaikuttavat asumistukeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallitus leikkasi ansiosidonnaisen ja pidensi keräysajan 12 kuukauteen.
Tt-tukea ei saa, jos omistaa kesämökin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan edustajat eivät ainakaan lue vauva.fi -palstaa
No mä luen. Mutta olen syntyjään vain alempaa keskiluokkaa. Nykyään ylempää keskiluokkaa hyvin luokkakeskeisessä Britanniassa. Oma kupla on myös erittäin vahvasti sitä ja vanhaa rahaa.
Huomaan oman taustani etenkin siitä, etten osaa keskustella yhtä luontevasti, en ole yhtä perhekeskeinen, juon enemmän alkoholia (toisaalta en käytä huumeita), en ole kiinnostunut logoista (toisin kuin täällä jaksetaan mainita, rikkaat kyllä käyttävät luksusmerkkejä) ja siivoan kotini itse. Osittain kulttuuri- eikä vain luokkaeroja.Britannian ja etelä euroopan suurin ero varakkaampien kesken on logot. Tkmaxx myy halvalla brändejä (calvin clain, hilfiger ym) ja niitä ostaa duunarit. Ylempi luokka ei esittele logoja, päinvastoi. Laatuvaatteet ilman mitään merkintää.
Britanniassa ylempi 10% tuloluokka koostuu osin myös täysin kouluttamattomista toimarteista, jotka ovat menneet with a flow ja edenneet urallaan.
Italia/ espanja ovat kuin lahjapaperia. Kääriytyvät logoihin päästä varpaisiin ja käytös on sen mukaista.
Näen joka päivä Chanelin, Hermesin ja Diorin logoja kouluportilla. Ei puhuta nyt mistään Vuittoneista tai Calvineista joka ei edes ole luksusbrändi. Autot ja talot samaa luokkaa. Ja lomamatkat tietenkin.
Niin minäkin, mutta ne on nousukkaita ei aatelisia. Vitton ja Calvin on luxus duunareille.
Mutta rauha on se todellinen tekijä.
Eliitti ei menetä malttia eikä korota ääntä. Ikinä.
No kyllä menettää. 😀 Ei vaan tee sitä julkisesti. Ihan tavallisia ihmisiä hekin ovat iloinen ja suruineen.
Luksus-brändit ovat myös eliitin käytössä, ihan kuninkaallisista lähtien. Ja ylemmän keskiluokan nyt varsin joista ketjussa puhutaan. Kuten myös kalliit kellot ja kymppitonnien kihlasormukset. Ihan suomalaista kissinkakkaa väittää, että vaan nousukkaat ymmärtävät laadun päälle. Sillä laatua ne ranskalaiset ja italialaiset merkit ovat.
Tottakai! Ei ne nyt primarkissa shoppaile.
Puhun mainosvaatteista. Kun lukee tee paidassa isolla dior tai on pukeutinut burberryn kokoruutuun.
Sinä sanot että merkkit vilahtaa, koska tunnistat. Jos mietit tarkemmin ne saattaa olla havaittavissa vain jos tiirailee. Esim minulla on versacen untuvatakki jossa merkki näkyy vain vyön soljessa ja jos jätän vyön pois ei kukaan tiedä että se on edes merkkitakki. Ostin sen muuten silloin kun olin köyhä opiskelija. Silloin merkillä oli väliä. Nykyään en mainosta ilmaiseksi edes vaivihkaa.
Tiesittekö muuten että klassiseen musiikkiin kuuluu suunnitelmallisuus? Silloin punotaan parhaat juonet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kysyi kokemuksia luokkahypyistä.
Tässä lyhyt opas. Neuvoja pitää soveltaa tilanteen ja tavoitteena olevan vaikutelman mukaan.
Osa I
Miten selvitä hengissä luokkahypystä
Tarkkaile ryhmää, johon haluat kuulua. Ihmiset viestittävät omasta referenssiryhmästään kaikella mitä tekevät.
Käytöstavat
Perusasiat kannattaa tietää joka maassa.
- Tervehtiminen: silmiin katsominen, luja kädenpuristus länsimaissa, poskisuudelmat (kaksi vai kolme), jos maassa käytetään niitä. Pukeutuminen ja yleisillä paikoilla kuhertelu maan lakien mukaan, jottei joudu vankilaan.
- Pöytätavat, ruokailuvälineiden oikea käyttö (rapuveitsi, parsaotin.) Säästää noloilta tilanteilta.
Etikettikirjoista ja netistä löytyy pilvin pimein neuvoja niin oikeasta tavasta napittaa kaksirivinen puvuntakki kuin antaa käsisuudelmia naimisissa oleville naisille .
Ruoka
Perustietous viineistä on hyödyllistä, varsinkin jos liikkuu tai joutuu emännöimään/isännöimään viinimaissa, mutta snobi ei tarvitse olla. Tärkeintä on tuntea omat rajansa, jos maistelee innolla japanilaisia uutuusviskejä.
Ruokasnobi, joka tietää kaikki viimeisimmät huippukokkien paikat ja Michelin-tähtien ravintolat, ei myöskään tarvitse olla. Omista periaatteista ( kasvisruoka, luomu etc) ei tarvitse luopua, mutta niistä ei kannata tehdä numeroa.
Pukeutuminen
Ulkonäkö on ainoa asia, josta vieraat voivat päätellä heimosi ja asemasi ensi vilkaisulla. Siksi lääkärillä on valkoinen takki ja virkamiehellä puku ja solmio, jolla ei ole mitään muuta fuktiota kuin viestiä, että kantaja tuntee säännöt ja noudattaa niitä.
Toki ulkonäöllään voi kapinoida/ toteuttaa itseään/ naiseuttaan, mutta se voi hidastaa urakehitystä.
Tatskoja, lävistyksiä ja avonaisia kaula-aukkoja kannattaa useimmiten välttää. Muistot kannetaan mieluummin mielessä kuin käsivarteen tai dekolteehen tatuoituna.
Rakennekynsiä, tyrkkyhuulia ja pulloharjaripsiä voi suosia lähinnä jos haaveille urasta somessa, Trumpin hallinnossa tai IT- miljardöörin vaimona.
Ei trendejä eikä viimeistä katumuotia vaan ajattomia luottovaatteita, jotka maksavat enemmän, mutta joita voi käyttää vuosikausia. (Naisille esikuvana Amal Clooney eikä Lauren Sanchez Bezos. )
- Ei merkkivaatteita tai laukkuja, joissa tärkeintä on tosi iso merkki, joka viestii jo kauas, että kantajalla on rahaa.
Jatkuu...
Osa II
Asuminen
- Vanha raha ei välitä trendeistä. Antiikkia, perittyä tai ostettua, yhdistettynä käytännölliseen moderniin. Koti, joka sisustetaan periaatteessa vain kerran. Tosi yläluokkaista ovat vaikkapa aatelisten linnat, joissa paljon mikään ei muutu vuosisadasta toiseen.
Harrastukset
Rahvas—työväestö—oli perinteisesti niin työn raskaan uuvuttamaa, että kaatui illalla sänkyyn. Rikkailla taas ei ollut muuta kuin aikaa kehittää itseään eli harrastaa. Rusketus oli ulkona ahertavan rahvaan merkki.
Yläluokkaan itsensä lukeva verkostoija ehkä golfaa taas nykyisin, käy salilla ja juoksee älykello kädessä maratooneja. Tai laskettelee, vaikka inhoaa korkeita paikkoja ja lunta.
Toinen käy näyttäytymässä oopperajuhlilla ja jazzfestivaaleilla, koska se kuuluu asiaan.
Monia lajeja on pitänyt harrastaa nuoresta—aloittelijalla ei ole golf-kentälle asiaa.
Jos tämä risoo aikuista luokkahyppääjää, kannattaa keksiä itselle hieman erikoisempia harrastuksia kuten esim. ikebana tai en plein air maalaus. Tai kerätä vanhaa hopeaa, koska “merkeistä oppii historiaa.” (Muumimukit eivät käy.)
Eli sopivan kalliilta ja harvinaiselta kuulostavia yksilölajeja, joita on vaikea ulkopuolisen kyseenalaistaa.
Matkustaminen
Maailmassa ei ole enää kovin montaa kolkkaa, joissa ei törmää turistilaumoihin. Jos haluaa silti matkustaa, parempi jättää selfiet ( minä ja Mona Lisa tai annokseni ihanassa trattoriassa) ottamatta ja näyttämättä. Vanha raha ei halua herätttää huomiota. Uusi raha haluaa vain sitä.
Loppujen lopuksi: Omaa itseään ja taustaansa ei missään nimessä kannata kadottaa.
Luokkahyppääjä on kirinyt kiinni etumatkan, jonka toiset ovat saaneet syntymälahjana. Se on ylpeilyn aihe ja voimavara—osoittaa pitkäjänteisyyttä ja resilienssiä. Taustaa kannattaa hyödyntää eikä häpeillä.
Yhdysvalloissa yksi huippuyliopistojen haun tehtävistä oli vuosia sitten kuvailla vaikeuksia, joita hakija oli jo elämässään voittanut. Kysymys erotti lintukodossa kasvaneet niistä, jotka pärjäisivät ihan omilla avuillaan. Vastapainoksi kysyttiin tietenkin sitten kalliista urheiluharrastuksista (soutu, lacrosse, miekkailu), joiden harrastajien vanhemmat saattaisivat mielellään vaikkapa lahjoittaa yliopistolle varoja, jos oma jälkikasvu sattuisi pääsemään sinne opiskelemaan.
Terveisin,
kolmiluokkaloikkaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen noussut vuokralla asuneesta pienituloisten ja kouluttamattomien duunarivanhempien lapsesta nyt yrityksen johtotehtävissä 120 000 euroa (bruttona) vuodessa tienaavaksi diplomi-insinööriksi.
Miten luokkanousu näkyy käytöksessäni?
Ehkä siten, että en mielelläni halua kenenkään kanssa, varsinkaan uusien tuttavuuksien kanssa, puhua taustoistani tai työstä ylipäätään.
Jos juttelen duunarien, esim entisten lapsuuden kaverien kanssa, niin en halua puhua työstä koska jostain syystä vähän häpeän kertoa esim mitä teen tai tehtävänimikettäni. Jos tällainen kaveri tulisi meille kylään, minua vähän nolottaa ja mietin mitä hän ajattelee minusta kun hän tulee kahden tonnin autolla ja minulla on 80 000 euron työsuhde-Mersu siinä pihassa.
Olen tutustunut työni kautta paljon uusiin ihmisiin, jotka ovat korkeakoulutetusta suvusta ja minusta tuntuu, että he ikään kuin luulevat, että se on ihan normaalia, ja että kaikki muutkin heidän ympärillään ovat sellaisia. Kun he joskus harvoin kertovat vanhempiensa työpaikoista, jotka järjestäen ovat olleet jotain arvostettuja tehtäviä (tyyliin kirurgi, juristi) niin en osallistu tällaiseen keskusteluun ollenkaan, vaan olen hiljaa, ja toivon, että kukaan ei kysy minun vanhemmistani mitään. Koskaan 20 vuoden aikana kukaan ei ole kysynyt, enkä minä ole kertonut. Tosin, jos kysyisi niin kertoisin ihan avoimesti ja ylpeydellä.
Samoin, jos keskustelu sivuaa asuinaluetta missä on asunut, tai lukiota minkä on käynyt, en osallistu keskusteluun, koska paljastuisi että tulen pienituloisesta lähiöstä.
Jos joudun jostakin syystä kertomaan, että en esim pääse johonkin kemuihin mukaan, koska olen työmatkalla, niin toivon, että kukaan ei kysy, minne matkustan, koska en tosiaan matkusta Lappeenrantaan tai Jyväskylään, vaan business-luokassa esim Aasiaan. Jos joudun asiasta kysyttäessä kertomaan, toivon, että minulta ei kysytä "meetkö business-luokassa" koska kyllä menen ja jostain syystä vähän häpeän kertoa sitä sellaiselle ihmiselle, joka elää täysin erilaista esim. duunarin elämää.
Jokaisen on syytä ymmärtää, että me emme ole isiämme tai äitejämme, ja olemme täysin syyttömiä ja osattomia siihen, mitä he ovat elämässään saavuttaneet. Olemme jokainen yksilöitä.
Posiitivisena asiana käytöksessäni näkyy yritysjohdon työssäni se, että tulen ylempien toimihenkilöiden ja muiden johtajien lisäksi myös erittäin hyvin duunarien kanssa toimeen, osaan keskustella heidän kanssaan samalla kielellä ja olen heidän tahollaan pidetty ja maanläheinen johtaja, joka ymmärtää heidän elämäänsä ja heidän ongelmiansa ja esim ammattiliittojen merkitystä heille. Näkisin, että taustastani on ollut työssäni paljon hyötyä, koska henkilöstöstä ja myös loppukuluttaja-asiakkaista kuitenkin valtaosa on ns. tuulipukukansaa ja duunareita, niin on erittäin hyvä jos yritysjohto ymmärtää heidän mielenmaisemaa.
Kun on itse asunut perheessä, jossa hajonneet silmälasinsangat teipattiin, niin on saanut niin syvällisen osaamisen siitä kansankerroksesta, että en usko, että samaa tuntemusta pystyy rikkaan perheen lapsi oppimaan ainakaan syvällisesti. Koen, että minulle sen sijaan ns. yläluokan tavat ja keskustelun aiheet on ollut helpompaa oppia.
Loppuosa oli oikein positiivinen mutta en kyllä ymmärrä miksi häpeillä ja "salailla" lähtökohtaansa? Niille ns kultalusikka suussa syntyneille, etkö luota että he suhtautuisivat ihan asiallisesti? Ja jos eivät niin mitä sitten, heidän häpeänsähän se olisi, ei sinun. Samoin en oikein käsitä miksi et voi vanhoille kavereille tms reilusti sanoa mihin menet työmatkalle ja missä luokassa jos sellaista joku kysyy, ilman "häpeilyä", oletatko että he eivät kestä sitä vai oletko itsetiedottomasti jotenkin ylpistynyt ja pidät heitä heikommassa asemassa olevina jotka kärsivät siitä jos sinä, kouluttautunut, menestynyt ihminen elät kuten työsi ja asemasi vaatii? Minulla on yli 20 vuotta vanha Toyota ja minulle on aivan yhdentekevää vaikka naapuri, työkaveri tai joku tuttu/ystävä ajelisi velattomalla 200 000 euron arvoisella autolla. EI kaikille materia ja maallinen mammona ole mikään sisältö tai kateuden/alemmuuden tuntoa aiheuttava asia elämässä.
En salaile köyhää taustaani, mutta en halua sitä rikkaiden kesken ottaa oma-aloitteisesti esillekään. Kuten kirjoitin, jos joku sitä suoraan kysyy, niin kyllä kertoisin, mutta ei ole koskaan kysynyt.
Miksi teen näin? En tiedä, ehkä kyse on jonkinlaisesta henkilökohtaisesta henkisestä ja itsetunnollisesta haasteesta mitä varmasti olisi hyvä ratkoa.
Niin köyhillä kuin varakkaillakin on monilla ennakkoluuloja.
Eräs varakas puolituttu sanoi, tietämättä taustaani, että "Kyllä sitten menis TODELLA huonosti, jos asuis jossain [pienituloisten lähiö]" (jätän se lähiön mainitsematta että ei turhaan lisätä stereotypioita), ja muut nyökyttelee ympärillä. Miksi heti menisin väliin huutelemaan, että itse tulen siitä lähiöstä? Puheenaihe vaihtuu muutenkin heti minuutin päästä toiseen, ja he eivät ole mitään ystäviäni keiden kanssa viettäisin jatkuvasti aikaa, joten so what.
Ja pienituloinen tuttu, joka ajaa bussilla osa-aikatöihin (kun ei saa täysiä tunteja) ruokakaupan kassalle, niin helposti tuollainen ihminen tulkitsee brassailuksi sen, vaikka täysin neutraalisti toteavaan sävyyn kerron työstäni, koska se työn luonne ajoittain sisältää niin absurdeja asioita tuollaiselle tavalliselle kaupan kassalle.
Miksi pitäisi puhua työstä ja että miltä asuinalueelta on kotoisin? Mieluummin puhun ihan muista aiheista: miten olet voinut, oletko pysynyt terveenä? miten sinun mies/vaimo voi? mitä lapsille kuuluu? Tai jos on uusia ihmisiä, niin vaikka keskustelut urheilusta.
Mua jotenkin ärsyttää todella paljon sellaiset ihmiset, jotka heti haluaa tietää, missä toinen on töissä. Mitä se kenellekään kuuluu. Mua ei kiinnosta muiden työpaikat tippaakaan.
Yhteiskuntaluokat ja luokkahypyt ovat henkistä harhaa, joten ei sellaisia ole olemassakaan Suomessa.
Olen alemmassa keskiluokassa eikä mulla ole mitään tarvetta nousta ylöspäin. Olen erittäin tyytyväinen elämääni. Saan ostettua kaiken mitä haluan ja pystyn tekemään niitä asioita joita haluan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntaluokat ja luokkahypyt ovat henkistä harhaa, joten ei sellaisia ole olemassakaan Suomessa.
Kyllä aina arkkityyppejä löytää, jos niitä hakemalla hakee. Mutta minä merkitystä niillä on kokonaan toinen puheenaihe.
Luepa tätä ketjua tarkemmin. Se, että sinun silmissäsi ihmisillä ei ole paremmuusjärjestystä ei tarkoita sitä, etteikö nykyisen yhteiskunnan kermapersefasistien mielestä tuota järjestystä olisi. Tutustu "yläluokkalaisiin" päätöksiin, joilla on entisestään kurjistettu jo kärsivien elämää, lykätty lapsia köyhyyteen ja viety ruoka vanhusten suusta. Ja täällä jengi keskustelee siitä, miten voisi parhaiten samaistua tuohon beigeen, ahneeseen merinovillamassaan.
Rahalla ei ole isänmaata, eikä sillä voi ostaa sivistystä - taulun sillä saa ja konserttilipun, muttei silmiä, joilla nähdä, korvia, joilla kuulla ja sielua, jolla ymmärtää. Kun minä menen konserttiin, teatteriin ja taidenäyttelyyn, menen nauttimaan siitä mitä alan taitaja tahtoo tarjota. En mene sinne kuikuilemaan missä ovat minun ah niin elitistiset tuttuni ja naapurini - sillä minä tiedän, missä minun tuttuni ovat: he ovat siellä lavalla, tekemässä koulutustaan vastaavaa työtä ainoastaan rakkaudesta lajiin. Ja kermaperseet kuittaavat siitä, että istuvat yhdessä kokouksessa murustamassa viineriä sen rahamäärän, jolla se korkeakulttuuria tuottava kaveri eläisi kuukauden.
Juu, ei kiitos. Pitäkää lokkilamppunne, perkeleet.