Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1050)
Tuommoinen oman tai toisen luokka-aseman pohtiminen on minusta melkoisen rahvaannomaista. Tottakai on rikkaampia ja köyhempiä ihmisiä ja he elävät varojensa mahdollistamissa puitteissa.
Täällä toistuu koko ajan ajatus ja oletus, että köyhemmät olisivat erityisesti huonokäytöksisempiä, sairaampia, sivistymättömämpiä ynnä muuta negatiivista. Minun huomioni mukaan ihmiset käyttäytyvät ja toimivat enemmänkin persoonansa mukaisesti varallisuudestaan riippumatta. Olen tavannut mulkkuja rikkaita ja mulkkuja köyhiä. Ns. sydämen sivistys on harvojen hyve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että tietyt varakkaat suvut ja niiden jäsenet voi laittaa tiettyyn eliittiluokkaan, mutta jos ne jätetään keskustelun ulkopuolelle, perustuuko luokat Suomessa mihinkään muuhun kuin tulotasoon?
Eikös tuo keskustelussa oleva ylempi keskiluokka edusta molempia? Eli täytyy olla sekä rahaa, että koulutusta ja sivistystä. Esim. ne +100k vuositulot ja tohtorin tutkinnot tai vastaavat.
Vierailija kirjoitti:
Tuommoinen oman tai toisen luokka-aseman pohtiminen on minusta melkoisen rahvaannomaista. Tottakai on rikkaampia ja köyhempiä ihmisiä ja he elävät varojensa mahdollistamissa puitteissa.
Täällä toistuu koko ajan ajatus ja oletus, että köyhemmät olisivat erityisesti huonokäytöksisempiä, sairaampia, sivistymättömämpiä ynnä muuta negatiivista. Minun huomioni mukaan ihmiset käyttäytyvät ja toimivat enemmänkin persoonansa mukaisesti varallisuudestaan riippumatta. Olen tavannut mulkkuja rikkaita ja mulkkuja köyhiä. Ns. sydämen sivistys on harvojen hyve.
Ihan tilastojen mukaan kyllä köyhät on sairaampia. Mutta johtuuko sairaus köyhyydestä vai köyhyys sairaudesta, vai johtuuko ne molemmat jostain muusta, sitähän tilasto ei kerro. Joka tapauksessa sekin tiedetään tutkimuksista, että koulutustaso korreloi elämäntapoihin niin että mitä matalampi koulutustaso, sitä epäterveellisemmät elintavat ja päin vastoin. Nuo kaikki vaikuttavat yhteiskuntaluokkaan, kuten muutama muukin asia lisäksi. Ei siis ole kyse vain siitä onko rikas vai köyhä.
Mutta tämän aloituksen pointti oli, että ap. kaipasi apua omaan luokkahyppyynsä, jotta ei tuntisi oloaan niin epävarmaksi ylemmän keskiluokan piireissä, joihin on nyt koulutuksen myötä noussut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että tietyt varakkaat suvut ja niiden jäsenet voi laittaa tiettyyn eliittiluokkaan, mutta jos ne jätetään keskustelun ulkopuolelle, perustuuko luokat Suomessa mihinkään muuhun kuin tulotasoon?
Eikös tuo keskustelussa oleva ylempi keskiluokka edusta molempia? Eli täytyy olla sekä rahaa, että koulutusta ja sivistystä. Esim. ne +100k vuositulot ja tohtorin tutkinnot tai vastaavat.
Kyllä useimmiten riittää ihan maisterin tutkinto ylempään keskiluokkaan, ja tulot on tyypillisesti noin 55 000 - 60 000 euroa vuodessa ja siitä ylöspäin.
Terveys liittyy osittain ihan tapakulttuuriinkin.
Toisissa piireissä lihominen ei vaan kuulu tapoihin, ja pyöreämmät ihmiset ovat todella harvinainen näky missään tapahtumissa. Jonkinlainen liikunnan harrastaminen on normi, tietynlainen ruokavalio on normi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuommoinen oman tai toisen luokka-aseman pohtiminen on minusta melkoisen rahvaannomaista. Tottakai on rikkaampia ja köyhempiä ihmisiä ja he elävät varojensa mahdollistamissa puitteissa.
Täällä toistuu koko ajan ajatus ja oletus, että köyhemmät olisivat erityisesti huonokäytöksisempiä, sairaampia, sivistymättömämpiä ynnä muuta negatiivista. Minun huomioni mukaan ihmiset käyttäytyvät ja toimivat enemmänkin persoonansa mukaisesti varallisuudestaan riippumatta. Olen tavannut mulkkuja rikkaita ja mulkkuja köyhiä. Ns. sydämen sivistys on harvojen hyve.
Oon samaa mieltä, eniten kyse on ihmisen luonteesta ja mieltymyksistä. Jotkut haluaa rakentaa elämästään jonkinlaisen kulissin, jonka edessä voi esittää stereotypioiden perusteella kuuluvansa tiettyyn yhteiskuntaluokkaan. Suurin osa kuitenkin elää elämäänsä kuten itsestä parhaalta tuntuu. Tottakai tulotaso vaikuttaa mahdollisuuksiin mitä elämässä voi tehdä, mutta oletus että kaikkien elämä muodostuisi tietynlaiseksi tulotason noustessa on perusteeton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että tietyt varakkaat suvut ja niiden jäsenet voi laittaa tiettyyn eliittiluokkaan, mutta jos ne jätetään keskustelun ulkopuolelle, perustuuko luokat Suomessa mihinkään muuhun kuin tulotasoon?
Eikös tuo keskustelussa oleva ylempi keskiluokka edusta molempia? Eli täytyy olla sekä rahaa, että koulutusta ja sivistystä. Esim. ne +100k vuositulot ja tohtorin tutkinnot tai vastaavat.
Kyllä useimmiten riittää ihan maisterin tutkinto ylempään keskiluokkaan, ja tulot on tyypillisesti noin 55 000 - 60 000 euroa vuodessa ja siitä ylöspäin.
Ei tuo nyt ylemmältä keskiluokalta kuulosta, vaan siltä keski-keskiluokalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuon ylemmän keskiluokan jälkeen tulee jo yläluokka ja eliitti, niin ei tuo ylempi keskiluokka sitten mitään maisteri 60k vuosituloilla voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että tietyt varakkaat suvut ja niiden jäsenet voi laittaa tiettyyn eliittiluokkaan, mutta jos ne jätetään keskustelun ulkopuolelle, perustuuko luokat Suomessa mihinkään muuhun kuin tulotasoon?
Eittämättä näitä minipiirejä löytyy ja he elävät omaa elämänsä vapaamatkustajina muusta todellisuudesta erkaantuneena. Mutta on täysin harhaista kuvitella, että Applet, Microsoftit, Googlet, Nvidiat, Facebookit ja Teslat pyörivät ja menestyvät sillä, että sinne palkataan hyviä tyyppejä, jonka joku tutun tuttu tietää. Osaaminen painaa ei tausta. Missään vaiheessa oma palli ei ole myöskään turvattu, vaan pitää osoittaa kykynsä yhä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että tietyt varakkaat suvut ja niiden jäsenet voi laittaa tiettyyn eliittiluokkaan, mutta jos ne jätetään keskustelun ulkopuolelle, perustuuko luokat Suomessa mihinkään muuhun kuin tulotasoon?
Eikös tuo keskustelussa oleva ylempi keskiluokka edusta molempia? Eli täytyy olla sekä rahaa, että koulutusta ja sivistystä. Esim. ne +100k vuositulot ja tohtorin tutkinnot tai vastaavat.
Kyllä useimmiten riittää ihan maisterin tutkinto ylempään keskiluokkaan, ja tulot on tyypillisesti noin 55 000 - 60 000 euroa vuodessa ja siitä ylöspäin.
Itse olen amk-tradenomitaustalla päässyt 80k+ tuloihin, joten aika alhaiselta kuulostaa 55-60k tulot ylemmän keskiluokan kriteeriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siirtynyt alaluokasta ylempään keskiluokkaan, eli olen tehnyt muutaman luokkavälin hypyn opiskelun kautta. Kouluttamattomien alaluokkaisten vanhempien lapsena pelkkä siirtymä alaluokasta työväenluokkaan olisi ollut jo itsessään saavutus.
Omalla kohdallani suoritetut maisterintutkinnot ovat luokkahypyn taustalla. Yliopisto-opintojen pariin päädyin useiden uskomattomien sattumusten kautta. Väliin on mahtunut myös kaikenlaisia toisen asteen opintokokeiluja.
Mielestäni alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan erottaa selkeimmällä tavalla koulutustaso, joka näkyy myös aihetta sivuavassa kirjallisuudessa - koulutustaso on ainoa mielekäs tapa tarkastella luokkaeroja. Tämä johtuu siitä, että yksistään työelämätilanne tai tulot eivät selitä luokkaeroja. Vaikka koulutustaso esimerkiksi alemmissa ja ylemmissä korkeakoulututkinnoissa on sama, ihmiset ovat silti havaittavan erilaisia.
Alempaa keskiluokkaa edustavat tuttavani (amk-taustaiset) eroavat selkeästi vapaa-ajan käytöltään. Esimerkiksi taiteen ja kulttuurin kulutus on hyvin erilaista amk:n suorittaneiden osalta verrattuna yliopistotutkinnon suorittaneisiin (toki poikkeuksiakin voi olla). Muina mainittavina asioina alkoholinkäyttö on silmiinpistävän erilaista (amk-taustaiset juovat humaltuakseen ja jutut liittyvät usein lähinnä aiempien juomisten/tulevien juomisten ympärille). Vapaa-aika muutoinkin kuluu hyvin eri tavalla alemman ja ylemmän keskiluokan välillä.
En ikinä tule olemaan eliittiä, mutta sellaista en ole tavoitellut. En itse asiassa ole tavoitellut edes luokkahyppyä. Olen kuitenkin huomannut, että luokkien välillä liikkuessa ihmiset suhtautuvat minuun eri tavalla ja suhtaudun myös itse heihin eri tavalla. Olen itse suhtautunut "edellisessä elämässäni" vihamielisesti koulutettuihin ihmisiin. Tämän selittää oman luokan suojelu ja oma epävarmuus. Siksi ymmärrän, että tämäkin kommentti saa vihan tunteita aikaan. On saanut minussakin!
Tulen hyvin toimeen, matkustelen, kulutan kulttuuria ja koen olevani täydellinen esimerkki siitä, että luokkien välillä voi suomalaisessa yhteiskunnassa liikkua. Kukin kykyjensä rajoissa.
Kirjoitit hienosti siirtymästäsi. Haluaisin korjata tätä kohtaa: "Vaikka koulutustaso esimerkiksi alemmissa ja ylemmissä korkeakoulututkinnoissa on sama, ihmiset ovat silti havaittavan erilaisia." > Koulutustaso ei ole noissa sama, vaan alemmat korkeakoulututkinnot, kuten AMK-tutkinto ja yliopistossa suoritettu kandidaatin tutkinto, sijoittuvat Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) mukaan tasolle 6. Ylemmät korkeakoulututkinnot kuten YAMK-tutkinto ja maisterin tutkinto sijoittuvat molemmat tasolle 7. Lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot ovat tasolla 8.
Allekirjoitan myös näkemyksesi, että ihmiset eri tutkintojen tasoilla ovat havaittavan erilaisia. Uskoisin, että se ei kuitenkaan johdu pelkästään tutkinnon suorittamisesta, vaikka sekin varmaan jonkin verran muuttaa ihmistä. Mutta ennen kaikkea erilaiset ihmiset hakeutuvat alun alkaenkin erilaisiin koulutuksiin. Yliopistoissa myöskin kanditutkintoa suorittavat ovat usein hakeutuneet suorittamaan nimenomaan maisteritason tutkintoa, ja tähtäävät siihen.
Elintavoissa on todella iso ero eri sosiaaliluokkien välillä. Sen näkee esimerkiksi nuorten tupakoinnissa ja humalajuomisessa.
Kyllä sivistyneistökin juoskentelee, tupakointi taas taitaa olla ennemmin rahvaan ja liikemiesten juttu (sikarit). Alkoholilla on pitkä perinne myös lääkinnällisessä käytössä.
Koulujärjestelmä mukailee pitkälti ihmisen kehitystä fyysisestä eläimestä kohti mielen dominanssia ja lopulta henkisyyttä. Amit ja amkit ovat tekijöitä, akateemikot scholareita ja kruununa kaiken päällä on sitten vielä papisto. Kuninkaatkin kumartavat papistoa, toim. huom.
Kyllä papisto ja esimerkiksi upseeristo ovat nykyään ihan arkista keskikeskiluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuon ylemmän keskiluokan jälkeen tulee jo yläluokka ja eliitti, niin ei tuo ylempi keskiluokka sitten mitään maisteri 60k vuosituloilla voi olla.
60 000 euroa vuodessa tarkoittaa 5000 euroa kuussa. Itse maisterina sanon, että tuollainen palkka olisi aika hulppea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että tietyt varakkaat suvut ja niiden jäsenet voi laittaa tiettyyn eliittiluokkaan, mutta jos ne jätetään keskustelun ulkopuolelle, perustuuko luokat Suomessa mihinkään muuhun kuin tulotasoon?
Eikös tuo keskustelussa oleva ylempi keskiluokka edusta molempia? Eli täytyy olla sekä rahaa, että koulutusta ja sivistystä. Esim. ne +100k vuositulot ja tohtorin tutkinnot tai vastaavat.
Kyllä useimmiten riittää ihan maisterin tutkinto ylempään keskiluokkaan, ja tulot on tyypillisesti noin 55 000 - 60 000 euroa vuodessa ja siitä ylöspäin.
Itse olen amk-tradenomitaustalla päässyt 80k+ tuloihin, joten aika alhaiselta kuulostaa 55-60k tulot ylemmän keskiluokan kriteeriksi.
No näin. Tiedän itsekin hyvin pärjänneen AMK-tradenomin +100k vuosituloilla, eikä hänen elämäntyylinsä ja sivistyksensä ole ollenkaan ylemmän keskiluokan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen noussut vuokralla asuneesta pienituloisten ja kouluttamattomien duunarivanhempien lapsesta nyt yrityksen johtotehtävissä 120 000 euroa (bruttona) vuodessa tienaavaksi diplomi-insinööriksi.
Miten luokkanousu näkyy käytöksessäni?
Ehkä siten, että en mielelläni halua kenenkään kanssa, varsinkaan uusien tuttavuuksien kanssa, puhua taustoistani tai työstä ylipäätään.
Jos juttelen duunarien, esim entisten lapsuuden kaverien kanssa, niin en halua puhua työstä koska jostain syystä vähän häpeän kertoa esim mitä teen tai tehtävänimikettäni. Jos tällainen kaveri tulisi meille kylään, minua vähän nolottaa ja mietin mitä hän ajattelee minusta kun hän tulee kahden tonnin autolla ja minulla on 80 000 euron työsuhde-Mersu siinä pihassa.
Olen tutustunut työni kautta paljon uusiin ihmisiin, jotka ovat korkeakoulutetusta suvusta ja minusta tuntuu, että he ikään kuin luulevat, että se on ihan normaalia, ja että kaikki muutkin heidän ympärillään ovat sellaisia. Kun he joskus harvoin kertovat vanhempiensa työpaikoista, jotka järjestäen ovat olleet jotain arvostettuja tehtäviä (tyyliin kirurgi, juristi) niin en osallistu tällaiseen keskusteluun ollenkaan, vaan olen hiljaa, ja toivon, että kukaan ei kysy minun vanhemmistani mitään. Koskaan 20 vuoden aikana kukaan ei ole kysynyt, enkä minä ole kertonut. Tosin, jos kysyisi niin kertoisin ihan avoimesti ja ylpeydellä.
Samoin, jos keskustelu sivuaa asuinaluetta missä on asunut, tai lukiota minkä on käynyt, en osallistu keskusteluun, koska paljastuisi että tulen pienituloisesta lähiöstä.
Jos joudun jostakin syystä kertomaan, että en esim pääse johonkin kemuihin mukaan, koska olen työmatkalla, niin toivon, että kukaan ei kysy, minne matkustan, koska en tosiaan matkusta Lappeenrantaan tai Jyväskylään, vaan business-luokassa esim Aasiaan. Jos joudun asiasta kysyttäessä kertomaan, toivon, että minulta ei kysytä "meetkö business-luokassa" koska kyllä menen ja jostain syystä vähän häpeän kertoa sitä sellaiselle ihmiselle, joka elää täysin erilaista esim. duunarin elämää.
Jokaisen on syytä ymmärtää, että me emme ole isiämme tai äitejämme, ja olemme täysin syyttömiä ja osattomia siihen, mitä he ovat elämässään saavuttaneet. Olemme jokainen yksilöitä.
Posiitivisena asiana käytöksessäni näkyy yritysjohdon työssäni se, että tulen ylempien toimihenkilöiden ja muiden johtajien lisäksi myös erittäin hyvin duunarien kanssa toimeen, osaan keskustella heidän kanssaan samalla kielellä ja olen heidän tahollaan pidetty ja maanläheinen johtaja, joka ymmärtää heidän elämäänsä ja heidän ongelmiansa ja esim ammattiliittojen merkitystä heille. Näkisin, että taustastani on ollut työssäni paljon hyötyä, koska henkilöstöstä ja myös loppukuluttaja-asiakkaista kuitenkin valtaosa on ns. tuulipukukansaa ja duunareita, niin on erittäin hyvä jos yritysjohto ymmärtää heidän mielenmaisemaa.
Kun on itse asunut perheessä, jossa hajonneet silmälasinsangat teipattiin, niin on saanut niin syvällisen osaamisen siitä kansankerroksesta, että en usko, että samaa tuntemusta pystyy rikkaan perheen lapsi oppimaan ainakaan syvällisesti. Koen, että minulle sen sijaan ns. yläluokan tavat ja keskustelun aiheet on ollut helpompaa oppia.
Loppuosa oli oikein positiivinen mutta en kyllä ymmärrä miksi häpeillä ja "salailla" lähtökohtaansa? Niille ns kultalusikka suussa syntyneille, etkö luota että he suhtautuisivat ihan asiallisesti? Ja jos eivät niin mitä sitten, heidän häpeänsähän se olisi, ei sinun. Samoin en oikein käsitä miksi et voi vanhoille kavereille tms reilusti sanoa mihin menet työmatkalle ja missä luokassa jos sellaista joku kysyy, ilman "häpeilyä", oletatko että he eivät kestä sitä vai oletko itsetiedottomasti jotenkin ylpistynyt ja pidät heitä heikommassa asemassa olevina jotka kärsivät siitä jos sinä, kouluttautunut, menestynyt ihminen elät kuten työsi ja asemasi vaatii? Minulla on yli 20 vuotta vanha Toyota ja minulle on aivan yhdentekevää vaikka naapuri, työkaveri tai joku tuttu/ystävä ajelisi velattomalla 200 000 euron arvoisella autolla. EI kaikille materia ja maallinen mammona ole mikään sisältö tai kateuden/alemmuuden tuntoa aiheuttava asia elämässä.
En ole tuo kirjoittaja, mutta Aasian matka business luokassa tuntuu veitsen iskulta sitä kohtaan, joka joutuu säästämään jokaisen sentin, että pääsee Ruotsin risteilylle lomailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuon ylemmän keskiluokan jälkeen tulee jo yläluokka ja eliitti, niin ei tuo ylempi keskiluokka sitten mitään maisteri 60k vuosituloilla voi olla.
60 000 euroa vuodessa tarkoittaa 5000 euroa kuussa. Itse maisterina sanon, että tuollainen palkka olisi aika hulppea.
Vaikka se olisi sinusta hulppea, niin ei 5k kuukausitulot ja maisterius riitä ylempään keskiluokkaan. Keskiluokkaiselta kuulostaa.
Minusta ihmiset ovat aika hyväuskoisia, jos kuvittelevat luokka-aseman pohtimisen olevan joku keskiluokan pakkomielle. Päinvastoin. Mitä ylemmäs yhteiskunnallisessa hierarkiassa mennään, sitä tietoisempia ihmiset yleensä ovat erilaisista verkostoista, taustoista, suvuista, kouluista, tavoista ja kulttuurisesta pääomasta.
Olen itse päätynyt elämässäni tilanteeseen, jossa naimisiin menon kautta tutustuin varsin läheltä oikeaan yläluokkaan – siis vanhaan rahaan, en hyvätuloisiin asiantuntijoihin. Ja voin sanoa, että yhteiskuntaluokat, taustat ja ihmisten sijoittuminen niihin olivat aivan vakioaiheita illallispöydissä (huom. vain oman seurueen kesken, ei ikinä sekalaisessa seurassa) ja iltaviskin ääressä. Ei niistä ehkä puhuttu samalla sanastolla kuin vauvapalstalla, mutta kyllä ihmiset tiesivät erittäin tarkasti, kuka tulee mistäkin, millainen perhetausta kenelläkin on ja millaisia arvoja eri piireihin liitetään.
Olen samaa mieltä siitä, että mulkkuja löytyy kaikista tuloluokista. En myöskään usko, että varallisuus tekee ihmisestä automaattisesti sivistyneen tai köyhyys automaattisesti rahvaan. Mutta kyllä yhteiskuntaluokilla ja kasvuympäristöllä on vaikutusta ihmisten tapoihin, puheenaiheisiin, maailmankuvaan ja siihen, mitä pidetään normaalina. Sen kieltäminen tuntuu minusta yhtä oudolta kuin väite, ettei perhetaustalla olisi mitään vaikutusta ihmiseen.
Eri asia on sitten se, onko sillä mitään tekemistä ihmisen arvon kanssa. Minun mielestäni ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen noussut vuokralla asuneesta pienituloisten ja kouluttamattomien duunarivanhempien lapsesta nyt yrityksen johtotehtävissä 120 000 euroa (bruttona) vuodessa tienaavaksi diplomi-insinööriksi.
Miten luokkanousu näkyy käytöksessäni?
Ehkä siten, että en mielelläni halua kenenkään kanssa, varsinkaan uusien tuttavuuksien kanssa, puhua taustoistani tai työstä ylipäätään.
Jos juttelen duunarien, esim entisten lapsuuden kaverien kanssa, niin en halua puhua työstä koska jostain syystä vähän häpeän kertoa esim mitä teen tai tehtävänimikettäni. Jos tällainen kaveri tulisi meille kylään, minua vähän nolottaa ja mietin mitä hän ajattelee minusta kun hän tulee kahden tonnin autolla ja minulla on 80 000 euron työsuhde-Mersu siinä pihassa.
Olen tutustunut työni kautta paljon uusiin ihmisiin, jotka ovat korkeakoulutetusta suvusta ja minusta tuntuu, että he ikään kuin luulevat, että se on ihan normaalia, ja että kaikki muutkin heidän ympärillään ovat sellaisia. Kun he joskus harvoin kertovat vanhempiensa työpaikoista, jotka järjestäen ovat olleet jotain arvostettuja tehtäviä (tyyliin kirurgi, juristi) niin en osallistu tällaiseen keskusteluun ollenkaan, vaan olen hiljaa, ja toivon, että kukaan ei kysy minun vanhemmistani mitään. Koskaan 20 vuoden aikana kukaan ei ole kysynyt, enkä minä ole kertonut. Tosin, jos kysyisi niin kertoisin ihan avoimesti ja ylpeydellä.
Samoin, jos keskustelu sivuaa asuinaluetta missä on asunut, tai lukiota minkä on käynyt, en osallistu keskusteluun, koska paljastuisi että tulen pienituloisesta lähiöstä.
Jos joudun jostakin syystä kertomaan, että en esim pääse johonkin kemuihin mukaan, koska olen työmatkalla, niin toivon, että kukaan ei kysy, minne matkustan, koska en tosiaan matkusta Lappeenrantaan tai Jyväskylään, vaan business-luokassa esim Aasiaan. Jos joudun asiasta kysyttäessä kertomaan, toivon, että minulta ei kysytä "meetkö business-luokassa" koska kyllä menen ja jostain syystä vähän häpeän kertoa sitä sellaiselle ihmiselle, joka elää täysin erilaista esim. duunarin elämää.
Jokaisen on syytä ymmärtää, että me emme ole isiämme tai äitejämme, ja olemme täysin syyttömiä ja osattomia siihen, mitä he ovat elämässään saavuttaneet. Olemme jokainen yksilöitä.
Posiitivisena asiana käytöksessäni näkyy yritysjohdon työssäni se, että tulen ylempien toimihenkilöiden ja muiden johtajien lisäksi myös erittäin hyvin duunarien kanssa toimeen, osaan keskustella heidän kanssaan samalla kielellä ja olen heidän tahollaan pidetty ja maanläheinen johtaja, joka ymmärtää heidän elämäänsä ja heidän ongelmiansa ja esim ammattiliittojen merkitystä heille. Näkisin, että taustastani on ollut työssäni paljon hyötyä, koska henkilöstöstä ja myös loppukuluttaja-asiakkaista kuitenkin valtaosa on ns. tuulipukukansaa ja duunareita, niin on erittäin hyvä jos yritysjohto ymmärtää heidän mielenmaisemaa.
Kun on itse asunut perheessä, jossa hajonneet silmälasinsangat teipattiin, niin on saanut niin syvällisen osaamisen siitä kansankerroksesta, että en usko, että samaa tuntemusta pystyy rikkaan perheen lapsi oppimaan ainakaan syvällisesti. Koen, että minulle sen sijaan ns. yläluokan tavat ja keskustelun aiheet on ollut helpompaa oppia.
Loppuosa oli oikein positiivinen mutta en kyllä ymmärrä miksi häpeillä ja "salailla" lähtökohtaansa? Niille ns kultalusikka suussa syntyneille, etkö luota että he suhtautuisivat ihan asiallisesti? Ja jos eivät niin mitä sitten, heidän häpeänsähän se olisi, ei sinun. Samoin en oikein käsitä miksi et voi vanhoille kavereille tms reilusti sanoa mihin menet työmatkalle ja missä luokassa jos sellaista joku kysyy, ilman "häpeilyä", oletatko että he eivät kestä sitä vai oletko itsetiedottomasti jotenkin ylpistynyt ja pidät heitä heikommassa asemassa olevina jotka kärsivät siitä jos sinä, kouluttautunut, menestynyt ihminen elät kuten työsi ja asemasi vaatii? Minulla on yli 20 vuotta vanha Toyota ja minulle on aivan yhdentekevää vaikka naapuri, työkaveri tai joku tuttu/ystävä ajelisi velattomalla 200 000 euron arvoisella autolla. EI kaikille materia ja maallinen mammona ole mikään sisältö tai kateuden/alemmuuden tuntoa aiheuttava asia elämässä.
En ole tuo kirjoittaja, mutta Aasian matka business luokassa tuntuu veitsen iskulta sitä kohtaan, joka joutuu säästämään jokaisen sentin, että pääsee Ruotsin risteilylle lomailemaan.
Tuollaisella ihmisellä ei ole itsetuntoa ollenkaan, jolle toisen ihmisen Aasian matka business-luokassa "tuntuu veitseniskulta".
Toisaalta Robert Kennedy Jr antaa oivat speksit sisäsiittoisuudelle. Tyyppi kuuluisi pakkohoitoon. Ei auta suvun saavutukset muuta kuin pitämään hänet edesvastuuttomasti vapaalla jalalla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmiset ovat aika hyväuskoisia, jos kuvittelevat luokka-aseman pohtimisen olevan joku keskiluokan pakkomielle. Päinvastoin. Mitä ylemmäs yhteiskunnallisessa hierarkiassa mennään, sitä tietoisempia ihmiset yleensä ovat erilaisista verkostoista, taustoista, suvuista, kouluista, tavoista ja kulttuurisesta pääomasta.
Olen itse päätynyt elämässäni tilanteeseen, jossa naimisiin menon kautta tutustuin varsin läheltä oikeaan yläluokkaan – siis vanhaan rahaan, en hyvätuloisiin asiantuntijoihin. Ja voin sanoa, että yhteiskuntaluokat, taustat ja ihmisten sijoittuminen niihin olivat aivan vakioaiheita illallispöydissä (huom. vain oman seurueen kesken, ei ikinä sekalaisessa seurassa) ja iltaviskin ääressä. Ei niistä ehkä puhuttu samalla sanastolla kuin vauvapalstalla, mutta kyllä ihmiset tiesivät erittäin tarkasti, kuka tulee mistäkin, millainen perhetausta kenelläkin on ja millaisia arvoja eri piireihin liitetään.
Olen samaa mieltä siitä, että mulkkuja löytyy kaikista tuloluokista. En myöskään usko, että varallisuus tekee ihmisestä automaattisesti sivistyneen tai köyhyys automaattisesti rahvaan. Mutta kyllä yhteiskuntaluokilla ja kasvuympäristöllä on vaikutusta ihmisten tapoihin, puheenaiheisiin, maailmankuvaan ja siihen, mitä pidetään normaalina. Sen kieltäminen tuntuu minusta yhtä oudolta kuin väite, ettei perhetaustalla olisi mitään vaikutusta ihmiseen.
Eri asia on sitten se, onko sillä mitään tekemistä ihmisen arvon kanssa. Minun mielestäni ei ole.
Eikö verkostot, verkostoituminen ja toisten sukutaustojen/sukujen tietäminen ja yhteisten arvojen perusteella järjestäytyminen ole ihan normaalia sosiaalista elämää?
Ymmärrän että tietyt varakkaat suvut ja niiden jäsenet voi laittaa tiettyyn eliittiluokkaan, mutta jos ne jätetään keskustelun ulkopuolelle, perustuuko luokat Suomessa mihinkään muuhun kuin tulotasoon?