Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1050)
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole koskaan ajatellut, että Suomi on luokkayhteiskunta. Siis käytännön tasolla. Noin ylipäätään, mitä merkitystä sillä on, jos ihminen sijoittuu mihinkin yhteiskuntaluokkaan? Mun mielestäni kaikki on duunareita jos palkkakuitissa lukee työnantajana joku muu kuin oma nimi. Olet sitten siinä Oy Firma Ab:ssä lähetti, asiantuntija, siivooja, keittäjä, ylempi toimihenkilö.
Koko ketju on täynnä naurettavia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ainahan näille joku elävän elämän esimerkki(kin) löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole koskaan ajatellut, että Suomi on luokkayhteiskunta. Siis käytännön tasolla. Noin ylipäätään, mitä merkitystä sillä on, jos ihminen sijoittuu mihinkin yhteiskuntaluokkaan? Mun mielestäni kaikki on duunareita jos palkkakuitissa lukee työnantajana joku muu kuin oma nimi. Olet sitten siinä Oy Firma Ab:ssä lähetti, asiantuntija, siivooja, keittäjä, ylempi toimihenkilö.
Koko ketju on täynnä naurettavia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ainahan näille joku elävän elämän esimerkki(kin) löytyy.
Lisäksi täällä unohdetaan kokonaan se, että saman "luokan" keskelläkin on eri tyylisiä ihmisiä ja piirejä, ja piireissäkin erilaisia persoonia. Eivät he ole mitään homogeenistä massaa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole koskaan ajatellut, että Suomi on luokkayhteiskunta. Siis käytännön tasolla. Noin ylipäätään, mitä merkitystä sillä on, jos ihminen sijoittuu mihinkin yhteiskuntaluokkaan? Mun mielestäni kaikki on duunareita jos palkkakuitissa lukee työnantajana joku muu kuin oma nimi. Olet sitten siinä Oy Firma Ab:ssä lähetti, asiantuntija, siivooja, keittäjä, ylempi toimihenkilö.
Tavallaan kyllä, mutta ei kuitenkaan aivan. Yksilötasolla kaikki lähtee siitä, millaiseen kotiin sattuu syntymään, koska se vaikuttaa todella paljon, millaisen arvomaailman omaksuu ja millaisen koulutuksen valitsee. Koulutus voi keskittyä ammattiin kuuluvien työtehtävien suorittamiseen tai antaa enemmän myös yleisiä taitoja ymmärtää laajempia kokonaisuuksia ja kriittistä ajattelua. Se, millaisen koulutuksen valitsee, vaikuttaa elämässä mm. työn itsenäisyyteen, palkkaan ja arvostukseen. Asiantuntijalla on paljon suurempi itsenäisyys työssään kuin suorittavaa työtä tekevällä. Hyväpalkkaisella on enemmän taloudellisia mahdollisuuksia elää arvojensa mukaista elämää. Arvostus vaikuttaa siihen, miten muut ihmiset suhtautuvat, näkevät ja kuuntelevat henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vaimon kanssa kiivettiin äärimmäisestä köyhyydestä ylempään keskiluokkaan. Mikään ei ole juuri muuttunut - verottaja on iloinen.
On kai teillä 3:ea laikkelettä 1:en siasta? Ja parempata juustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole koskaan ajatellut, että Suomi on luokkayhteiskunta. Siis käytännön tasolla. Noin ylipäätään, mitä merkitystä sillä on, jos ihminen sijoittuu mihinkin yhteiskuntaluokkaan? Mun mielestäni kaikki on duunareita jos palkkakuitissa lukee työnantajana joku muu kuin oma nimi. Olet sitten siinä Oy Firma Ab:ssä lähetti, asiantuntija, siivooja, keittäjä, ylempi toimihenkilö.
Koko ketju on täynnä naurettavia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ainahan näille joku elävän elämän esimerkki(kin) löytyy.
Lisäksi täällä unohdetaan kokonaan se, että saman "luokan" keskelläkin on eri tyylisiä ihmisiä ja piirejä, ja piireissäkin erilaisia persoonia. Eivät he ole mitään homogeenistä massaa keskenään.
Usemmissakin kommenteissa on todettu, että on eroja. Esimerkiksi luokkahypyn tehneet ylemmän keskiluokan edustajat ovat monessa suhteessa erilaisia, epävarmempia, kuin ne, jotka ovat syntyneet ylempään keskiluokkaan eikä heidän ole tarvinnut opetella mitään erityisiä tapoja eikä tuoda itseään esiin. Toisaalta moni luokkahypyn tehnyt pystyy keskustelemaan luontevasti myös tyäväenluokan ja alemman keskiluokan kanssa, koska ymmärtävät sen ajatusmaailman aivan eri tavalla kuin sellainen, joka on aina elänyt vain ylemmän keskiluokan kuplassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole koskaan ajatellut, että Suomi on luokkayhteiskunta. Siis käytännön tasolla. Noin ylipäätään, mitä merkitystä sillä on, jos ihminen sijoittuu mihinkin yhteiskuntaluokkaan? Mun mielestäni kaikki on duunareita jos palkkakuitissa lukee työnantajana joku muu kuin oma nimi. Olet sitten siinä Oy Firma Ab:ssä lähetti, asiantuntija, siivooja, keittäjä, ylempi toimihenkilö.
Koko ketju on täynnä naurettavia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ainahan näille joku elävän elämän esimerkki(kin) löytyy.
Lisäksi täällä unohdetaan kokonaan se, että saman "luokan" keskelläkin on eri tyylisiä ihmisiä ja piirejä, ja piireissäkin erilaisia persoonia. Eivät he ole mitään homogeenistä massaa keskenään.
Varmaan on aikamoista yleistystä, mutta jos puhutaan yleisellä tasolla, eikä haluta kirjoittaa romaanin pituista tekstiä, niin on pakko yleistää. Pitää ymmärtää, että aina on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.
Minua häiritsee paljon enemmän, että joissakin kommenteissa sekoitetaan ylempi keskiluokka yläluokkaan (jota Suomessa ei juuri edes ole) ja eliittiin. Joissakin kommenteissa sekoitetaan alempi keskiluokka työväenluokkaan, vaikka sekin on aivan eri asia. Mutta tämähän on anonyymi keskustelupalsta. Kaikki saa sanoa mitä ajattelee, ja se on hieno juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole koskaan ajatellut, että Suomi on luokkayhteiskunta. Siis käytännön tasolla. Noin ylipäätään, mitä merkitystä sillä on, jos ihminen sijoittuu mihinkin yhteiskuntaluokkaan? Mun mielestäni kaikki on duunareita jos palkkakuitissa lukee työnantajana joku muu kuin oma nimi. Olet sitten siinä Oy Firma Ab:ssä lähetti, asiantuntija, siivooja, keittäjä, ylempi toimihenkilö.
Koko ketju on täynnä naurettavia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ainahan näille joku elävän elämän esimerkki(kin) löytyy.
Onko sinusta siis yhdentekevää, että esimerkiksi alemmissa sosiaaliluokissa sairastetaan enemmän? Eikö ole mitään väliä, että vanhempien matala koulutustaso altistaa lapset suuremmalle riskille sairastua mielenterveyden häiriöihin? Eikö näistä eroista pitäisi voida keskustella, jotta eroja voisi vähentää?
https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/tutkimustietoon-perustuvia-ratkaisu…
Olen kotoisin maalta, vanhemmat asuu asunnossa, jonka arvo on 20 t. Sisarukset asuvat lähellä ja kenelläkään ei kunnon koulutusta, duunariammatit.
Itse pääsin suhteilla töihin pk seudulle ja nykyinen kumppani on hyvin varakas, kuten koko suku.
Esikoinen on menossa kohta naimisiin ja tulevat appivanhemmat ovat erittäin varakkaita.
Tässä iässä ei ole enää niin väliä mitä muut ajattelee. Mm miesystäväni lapset sanovat julkisesti käytän heidän isää hyväksi ja mun isä kieltäytyi maksamaan lapsen häät, lapsi vaihtoi hääpäivää niin, ettei isä pääse osallistumaan. Minuahan ei häihin edes kutsuttu, odotettiin kuitenkin maksan osuuksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole koskaan ajatellut, että Suomi on luokkayhteiskunta. Siis käytännön tasolla. Noin ylipäätään, mitä merkitystä sillä on, jos ihminen sijoittuu mihinkin yhteiskuntaluokkaan? Mun mielestäni kaikki on duunareita jos palkkakuitissa lukee työnantajana joku muu kuin oma nimi. Olet sitten siinä Oy Firma Ab:ssä lähetti, asiantuntija, siivooja, keittäjä, ylempi toimihenkilö.
Koko ketju on täynnä naurettavia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Ainahan näille joku elävän elämän esimerkki(kin) löytyy.
Lisäksi täällä unohdetaan kokonaan se, että saman "luokan" keskelläkin on eri tyylisiä ihmisiä ja piirejä, ja piireissäkin erilaisia persoonia. Eivät he ole mitään homogeenistä massaa keskenään.
Varmaan on aikamoista yleistystä, mutta jos puhutaan yleisellä tasolla, eikä haluta kirjoittaa romaanin pituista tekstiä, niin on pakko yleistää. Pitää ymmärtää, että aina on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.
Minua häiritsee paljon enemmän, että joissakin kommenteissa sekoitetaan ylempi keskiluokka yläluokkaan (jota Suomessa ei juuri edes ole) ja eliittiin. Joissakin kommenteissa sekoitetaan alempi keskiluokka työväenluokkaan, vaikka sekin on aivan eri asia. Mutta tämähän on anonyymi keskustelupalsta. Kaikki saa sanoa mitä ajattelee, ja se on hieno juttu.
Joo, ei monillakaan varmaan ole niin tarkkaa luokkatietoisuutta ja saattavat havahtua näihin asioihin lähinnä välillä nettikeskusteluissa.
Tietysti tekstin sisältö on sitten laadultaan erilaista, kuin jollain sellaisella, joka on kenties opiskellut tai muutoin syventynyt aiheeseen. Minusta tuntuu, että itse en esim. erota "eliitin" ja ylemmän keskiluokan eroja, tai miksi jokin sukutausta tekisi tavallisesta ihmisestä "eliittiä".
Vierailija kirjoitti:
Miellän että ylempi keskiluokka saattaa jutella vaikka jotain että "Grön sai nyt toisen Michelin -tähden, pitäis jossain vaiheessa viimein käydä kokeilemassa". "Joko ootte käynyt prinsessa Ruusunen -baletissa?" Toki on ihan ok tuon luokan edustajana myös sanoa että Michelin-ravintolat tai baletti ei oo oma juttu, mutta nuo alkaa olla siinä luokassa niin yleisiä harrastuksia että hyvinkin voi saada ihan randomin ylempikeskiluokkaisen kanssa lounaspöytäkeskustelun aikaiseksi niistä.
Olin nuorempana kesätöissä tehtaalla ja olisin varmaan saanut töiden jälkeen kuonooni, jos kahvipöydässä olisin avannut keskustelun yllä olevista aiheista :D
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin maalta, vanhemmat asuu asunnossa, jonka arvo on 20 t. Sisarukset asuvat lähellä ja kenelläkään ei kunnon koulutusta, duunariammatit.
Itse pääsin suhteilla töihin pk seudulle ja nykyinen kumppani on hyvin varakas, kuten koko suku.
Esikoinen on menossa kohta naimisiin ja tulevat appivanhemmat ovat erittäin varakkaita.
Tässä iässä ei ole enää niin väliä mitä muut ajattelee. Mm miesystäväni lapset sanovat julkisesti käytän heidän isää hyväksi ja mun isä kieltäytyi maksamaan lapsen häät, lapsi vaihtoi hääpäivää niin, ettei isä pääse osallistumaan. Minuahan ei häihin edes kutsuttu, odotettiin kuitenkin maksan osuuksia
Mitä ihmettä, siis sinun oma esikoinen on menossa naimisiin ja pitää häät, mutta ei kutsu sinua ja odottaa kuitenkin, että sinun isäsi osallistuu maksuihin? Vai miesystävän erikoinen on menossa naimisiin ja odottaa että hänen isänsä eli miesystäväsi maksaa - vai että sinä maksat häistä osuuksia? Miksi sinua ei kutsuttu? Et tietenkään maksa mitään.
Itse olen maalta kotoisin ja aina me ollaan uskottu olevamme muita parempia. En koskaan uskonut ketään itseäni paremmaksi. Tiedän vain tarvittavan kaataa pari puuta ja voin ostaa mitä vaan.
Ylempänä oleva janoaa niitä kulttuurielämyksiä (konsertteja, laadukkaita elokuvia, teatteria) niin paljon, että niissä voi tosiaan käydä halutessaan tai tarpeen vaatiessa ihan YKSINKIN. Alaluokassa on lampaita, jotka eivät tee mitään yksin ”en pääse leffaan koska kukaan ei tuu mun kanssa..”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Tätä olen aina ihmetellyt. Miten teatteri on jotenkin sivistyksen mittari? Ihan samanlaista viihdettä kulutukseen kuin vaikka elokuvat tai pelit.
Teatteri on sosiaalinen toiminto. Sinne ostetaan liput, pukeudutaan vähän paremmin ja lähdetään paikan päälle siinä toiveessa, että ehkäpä törmää johonkin tuttuun, jota ei ole aikoihin nähnyt. Harva käy yksin teatterissa, joten mukana on yleensä ainakin oma puoliso ellei muuta perhettä. Pelaaminen on säälittävää incel toimintoa, joka tehdään yksin ja jossain sohvannurkassa.
Entäs elokuvateatteri. Sinnekin ostetaan liput ja lähdetään paikanpäälle. Yleensä porukalla. Ihan yhtä paljon tai yhtä vähän korkeakulttuuria kuin teatterissa käyminen.
Ei se aivan sama asia ole. Elokuva voi olla kyllä taidettakin, eli korkeakulttuuria, mutta useimmiten elokuvien tarjonta on viihdettä, populaarikultuuria.
Ihan samanlaista viihdettä ne teatteriesityksetkin on. Varsinkin suomalaisissa teattereissa ja elokuvissa on vielä samat näyttelijätkin asialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miellän että ylempi keskiluokka saattaa jutella vaikka jotain että "Grön sai nyt toisen Michelin -tähden, pitäis jossain vaiheessa viimein käydä kokeilemassa". "Joko ootte käynyt prinsessa Ruusunen -baletissa?" Toki on ihan ok tuon luokan edustajana myös sanoa että Michelin-ravintolat tai baletti ei oo oma juttu, mutta nuo alkaa olla siinä luokassa niin yleisiä harrastuksia että hyvinkin voi saada ihan randomin ylempikeskiluokkaisen kanssa lounaspöytäkeskustelun aikaiseksi niistä.
Olin nuorempana kesätöissä tehtaalla ja olisin varmaan saanut töiden jälkeen kuonooni, jos kahvipöydässä olisin avannut keskustelun yllä olevista aiheista :D
Tuo Michelin-ravintola on johonkintehdasympäristöön aika elitistinen avaus. Mutta esimerkiksi omassa nuoruudessani kesätöissä erään tamperelaisen tehtaan henkilöstöyhdistys teki bussimatkan Savonlinnan oopperajuhlille ja siitä tottakai puhuttiin yhdessä kahvipöydässä kun se oli yhteinen kokemus. Arvatenkin suhtautuminen olisi ollut nuivaa, jos joku olisi omin päin käynyt ja alkanut keulimaan.
Toisaalta mielenkiintoinen aihe, vaikka aloitus oli luultavasti provo. Tutkimusten mukaan (ei lähdettä) Suomi on mennyt enemmän luokkayhteiskunnan suuntaan, aiemmin tasa-arvoeetos oli täällä vahvempi. Joten voihan näitä luokkaeroja pohtia. Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieuhan kirjoitti sosiaalisesta ja kulttuurisesta pääomasta jo 1970-luvulla.
Ja pääomasta tulikin mieleen vielä esteettinen pääoma, joka on nykyisin yksi tutkimusala. Miellyttävä tai upea ulkoinen olemus on yksi mahdollinen etu luokkanousussa, jos sellaista tavoittelee Tässä keskustelussa esteettistä pääomaa ei ole sivuttu, muutoin palstalla melko usein.
Toisaalta tämä keskustelunaihe tuntuu aika lailla pinnalliselta, statuksen "metsästys" on jotenkin niin surullista vaikka inhimillistäkin tietysti. Mutta jokainen valitsee elämänarvonsa.
Itselle tärkeitä ovat elämän merkityksellisenä kokeminen ja hyvät ihmissuhteet, hengellisyyden lisäksi. Nämä kaikki tuovat - jälleen tutkitusti - (ei lähdettä) eniten onnellisuutta elämään, vaikka vaikeuksilta ei välty kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla aina noita siirtymiä, kun olet tehnyt tai suorittanut jotain? Miksi käytät elämäsi moiseen? Mitä sinulle on tapahtunut, jos et ole tyytyväinen tämän hetken itseesi ja elämääsi? Kuinka moni ihminen näkee ulkoisesti mihin luokkaan kuulut? Mitä se antaa sinulle, että mietit omaa luokkajakoasi? Minusta tuo on rasittava elämäntapa, että pitää miettiä omaa "arvoa" ja että tietääkö muut??
Olen ymmärtänyt, että jos ihminen ponnistaa vaatimattomimmista oloista selkeästi lapsuuden olojaan parempaan elintasoon ja sivistyspiireihin, jonkinlainen epämääräisyyden tunne seuraa mukana? Ja henkilö on eri tavalla tietoinen kaikesta tästä.
Tässä siis voisi antaa areenan niille joita se koskee, eikä vähätellä ja mitätöidä kokemusta.
Niin että tyyppi on katkera vanhemmilleen ja vihainen että on heikoista lähtökodista kotoisin. Suorastaan häpeää ja halveksii vanhempiaan, etteivät ole aatelisia ja kuninkaita! Harmillista jos elämän taso merkkaa noin paljon että mietti joka hetki että tietääkö kaikki että olen parempi kuin he? Kukaan ihminen ei ole arvokkaampi toista, kaikki olemme saman arvoisia. Ketään ei tarvi kumartaa, ellei sinulle kumarreta myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Tätä olen aina ihmetellyt. Miten teatteri on jotenkin sivistyksen mittari? Ihan samanlaista viihdettä kulutukseen kuin vaikka elokuvat tai pelit.
Teatteri on sosiaalinen toiminto. Sinne ostetaan liput, pukeudutaan vähän paremmin ja lähdetään paikan päälle siinä toiveessa, että ehkäpä törmää johonkin tuttuun, jota ei ole aikoihin nähnyt. Harva käy yksin teatterissa, joten mukana on yleensä ainakin oma puoliso ellei muuta perhettä. Pelaaminen on säälittävää incel toimintoa, joka tehdään yksin ja jossain sohvannurkassa.
Entäs elokuvateatteri. Sinnekin ostetaan liput ja lähdetään paikanpäälle. Yleensä porukalla. Ihan yhtä paljon tai yhtä vähän korkeakulttuuria kuin teatterissa käyminen.
Ei se aivan sama asia ole. Elokuva voi olla kyllä taidettakin, eli korkeakulttuuria, mutta useimmiten elokuvien tarjonta on viihdettä, populaarikultuuria.
Viihdettähän teatterikin on. Mitäpä muutakaan.
Mitähän asioita ap tarkoittaa niillä tavoilla ja käytösmalleilla? Kai jokainen ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia, ne tavat mitkä ovat toisille tärkeitä eivät ole toisille lainkaan.
Luokkajaot on kuin veteen piirretty viiva, ei ole mitään tirttyä kaavaa millaisia on alempi tai ylempi keskiluokka.
Eihän asiat ole noin mustavalkoisia, että joko vältellään totaalisesti vaikkapa sitä tupakointia ja eletään älykello ranteessa, tai sitten eletään aivan epäterveellisesti ja hankitaan sairauksia elimistöön.
Voi olla terve ja hyväkuntoinen, vaikka ei mittailisikaan elintoimintoja jatkuvasti ja polttaisi joskus savukkeen.